Täällä nyt kaksikin ketjua kuinka ei pitäisi avustaa kotitehtävissä.
En itse ymmärrä miksi se nähdään niin vahingolliseksi.
Jos ei pääse edes alkuun voi toista autaa ja ja kun näkee miten lasketaan saa todennäköisesti juonenpäästä kiinni, etenkin jos itsellä jää jokin mittayksikkä tai jokin muu huomaamatta ja tuloksesta tulee puutaheinää.
Ei kokeessa tyyppi pysty kysymään apua vaan tekee sen itsenäisesti, siksi ei se tyyppi ole tekemässä sinulle aivoleikkausta vaillinaisilla tiedoilla. Mitähän tekoa sillä leikkauksella on sen matematiikan kanssa?
Vai onko lääketiede palstalla vielä enemmän kysyjiä miten leikataan nuppi? Pitäisi käydä vilaisemassa.
En itse ymmärrä miksi se nähdään niin vahingolliseksi.
Jos ei pääse edes alkuun voi toista autaa ja ja kun näkee miten lasketaan saa todennäköisesti juonenpäästä kiinni, etenkin jos itsellä jää jokin mittayksikkä tai jokin muu huomaamatta ja tuloksesta tulee puutaheinää.
Ei kokeessa tyyppi pysty kysymään apua vaan tekee sen itsenäisesti, siksi ei se tyyppi ole tekemässä sinulle aivoleikkausta vaillinaisilla tiedoilla. Mitähän tekoa sillä leikkauksella on sen matematiikan kanssa?
Vai onko lääketiede palstalla vielä enemmän kysyjiä miten leikataan nuppi? Pitäisi käydä vilaisemassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ongelma ei ole siinä, että kysytään apua sen jälkeen, kun ensin on itse yritetty ja joku nimenomainen vaihe ei vaan onnistu. Silloin kysymyksen yhteydessä kerrotaan mitä on jo yritetty ja mikä jäi epäselväksi SENKIN JÄLKEEN KUN ON JO LUETTU OPPIKIRJAN TEKSTI AIHEESTA.
Ongelma on siinä, että laitetaan tehtävä (väärin kopioituna) näkyviin itse mitään yrittämättä ja oppikirjaa lukematta.
Opintoryhmiä voi hyvin pitää netissäkin mutta sellaisissa ei anneta valmiita ratkaisuita vaan yritetään oppia miten ongelmat ratkaistaan.
Monissa ammattikorkeakouluissa rästikokeet suoritetaan muutamana kymmenenä ylimääräisenä laskettavana tehtävänä, joista sitten esimerkiksi viisi tulee suoraan kokeeseen. Näppärimmät hankkivat lasketut tehtävät, opettelevat ne ulkoa ja suorittavat kokeen sujuvasti pois. Kuitenkaan lainkaan edellekään ymmärtämättä asiasta mitään.
... eli näemme täällä niitä jotka eivät päässeet kokeista lävitse ja ovat sen lisäksi liian laiskoja edes kopioidakseen tehtävän oikein.
Jos tehtävän esittävä ei itse näytä tehneensä töitä ratkaistakseen ongelmansa niin ÄLKÄÄ ANTAKO VALMISTA VASTAUSTA. Teette näille karhunpalveluksen ja pidätte huolen siitä, että tulevat "osaajat" eivät oikeasti osaa mitään kun ovat päässeet kursseista pelkällä kopioimisella lävitse.
Aika moista jeesustelua.
Joka ainoa jossakin yliopistossa tai korkeakoulussa ollut tietää, että siellä opiskelu ihan pelkkää kopiointia.
Mitään ei varmasti tehdä itse jos ei ole ihan ehdoton pakko, vaan mieletön määrä kopioita pyörii ympäriinsä vuodesta toiseen. Kaikki laboratoritöiden työselostukset kopioidaan toisilta, ja joskus jopa sävelletään laboratoriomittauspöytäkirjatkin, eli ei viitsitä tehdä edes mittauksia. Jollain konstilla luovitaan ne kurssit läpi, jotka ovat pakollisia mutta EVVK. Se on nyt vaan sopivasti unohdettu.
Siinä nyt ei tarvita opettajalta suurtakaan neroutta, että pystyy muuntamaan kulloisenkin vuoden harjoitustehtävät tai -työt sellaisiksi, ettei prujusta ole muuta apua kuin otsikot, mutta nehän on annettu jo työohjeessa. Muun joutuu jokainen tekemään ihan itse. Ammattiaineiden kysymyksissä riittää esimerkiksi 10 vuoden kierto, sillä sen aikaiset ratkaisut ovat nykyisin jo historiaa.
Joskus on mukava ujuttaa mukaan sellainen parametrikombinaatio, johon ei ole ratkaisua. Jos siitä tullaan valittamaan tai peräti luovutetaan tehtäväratkaisu, jossa tämä todetaan, niin täydet pisteet, sillä työ on todella tehty.
"Näppärimmät hankkivat lasketut tehtävät, opettelevat ne ulkoa ja suorittavat kokeen sujuvasti pois."
Näppärimmät = kehu.
Opettelevat = kehu.
Suorittavat sujuvasti = kehu.
Etkö huomaa, että kyse on kunkin koulun, opettajan ja siten järjestelmän ja laajassa mittakaavassa yhteiskunnan ongelma? Jos koe on huonosti ja laiskuudella suunniteltu, se ei ole oppilaan vika. Emme kuitenkaan voi palata takaisin kivikauteen.
Jokainen tavallaan.
Ongelma on tullut yleisestä yhteiskunnan trendistä, että pelkästä suorituksesta palkitaan, oli se sitten vaikka kuinka laaduton tahansa. Oppilaitoksia palkitaan siitä, että maksimimäärä suoritteita (kursseja, opintopisteitä) saadaan aikaan minimiresurseilla. Opiskelijoita palkitaan nopeasti suoritetuista kursseista ja opintopisteistä, suorituksen laadulla ei ole väliä.
Tämä on vienyt entiseen neuvostosysteemiin, jossa vain tuotantomäärillä on merkitystä, eli esimerkiksi yliopistojen on tuotettava niin ja niin monta tonnia maistereita sekä niin ja niin monta sataa kiloa tohtoreita vuodessa. Sillä ei ole sitten väliä osaavatko nämä tohtorit ja maisterit yleensä mitään tai tarvitseeko joku todella näitä tohtoreita ja maistereita.
Tästä lopputuloksena ovat sitten nämä palstat, joilla opiskelijat "suorittavat itseohjautuvasti kotitehtäviään"
Eli kyseessä on alusta saakka yhteiskunnallinen ongelma, jossa myös kaikki Tollo Pelottomat pitää päästää läpi peruskoulusta. Tollo Peloton ei ehkä edes osaa lukea ja laskea, mutta todistus on annettava kouraan. Hepun pitäminen koulussa ylimääräisiä vuosia kun olisi liian kallista ja se näkyy huonona tehokkuuslukuna.
Kalliiksi tulee se, että asentajaksi valmistutaan ilman että osataan lukea piirustuksia tai laskea prosenttilaskuja, insinööriksi ilman että osataan tuottaa kuvia tai laskea kaavan mukaan ja lääkäriksi ilman että osataan laskea lääkepitoisuuksia tai puhua potilaalle tässä maassa hallittavilla kielillä.
Tehokkuusajattelu kerkeää iskeä jo tämän maan keski-ikäisiä ja vanhahkojakin omaan nilkkaan. Kilpailukyky rapautuu, vientimahdollisuudet surkastuvat ja kohta ei muuta osata kuin tuijottaa älypuhelimen ruudulta omaa kaveripiiriään. Osataan ottaa selfie, mutta kukaan ei maksa eläkkeitä vaan rahaa odotetaan Kelalta.
Toivottavasti löytyy jatkossakin vielä joku, joka osaa laatia ikivanhoista peruskaavoista tietokone-ohjelmia, joihin joku muu osaa tökkiä paikalleen oikeat lähtöluvut. Onneksi aina on löytynyt se tyttö tai poika, joka näkee että oleellista ei ole se koe tai testi, vaan se mitä saat koulusta ja opinnoista elämääsi mukaan.