Tällainen kysymys. Koska eikö elektronit voi atomin ympärillä ottaa vain energiatasoja jotka ovat elektronin aallonpituuden monikertoja?
Mistä atomien spektrit johtuvat?
fdgosdlg
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun atomissa on paljon elektroneja niin ne vaikuttavat toinen toisiinsa kvanttimekaniikan sääntöjen mukaan. Esimerkiksi elektronien spin vaikuttaa paljon. Atomin elektronien energiatasoista tulee keskinäisen vuorovaikutuksen vuoksi nopeasti hyvin monimutkainen systeemi.
Entäs sitten vety, jolla on vain yksi elektroni? Silläkin on spektriviivoja vaikka millä mitalla.
Vaikka elektroneja on vain yksi, sillä on monta mahdollista viritystilaa.
Googlaa "Belmerin sarja"
Karkeasti yksinkertaistaen käyttäen historiallista Bohrin atomimallia, joka ei vastaa todellisuutta mutta joka helpottaa laskemista:
Vedyn elektronin "kiertoradan" pituuden pitää olla kokonaisluku (kvanttiluku) n kertaa elektronin aallonpituus. Vetyyn sidotun elektronin aallonpituus on 2*pii*n*Bohrin_säde.
Mitä kauempana protonista elektroni sijaitsee sitä pienempi on sen sidosenergia. Sidosenergia on vetyatomissa noin (-13.8 eV)/n² eli kääntäen verrannollinen kvanttiluvun n neliöön.
Kun nyt kvanttiluku n voi saada arvot 1,2,3...jne niin elektroni voi saada erilaisia energioita. Elektronin siirtyessä ylemmältä tasolta alemmalle se lähettää fotonin, jonka energia on tasojen välinen energiaero. Jos elektroni putoaa esimerkiksi tasolta n=2 tasolle n=1 niin syntyy valoa (Lyman), jonka aallonpituus on näiden kahden tason energioiden ero.
Kun lähtötaso ja lopputaso elektronin hyppäyksessä vaihtelevat niin syntyvät vetyatomin spektriviivat eli Lymanin sarja (lopputaso n=1), Balmerin sarja (lopputaso n=2) tai Paschenin sarja (lopputaso n=3).
Kun elektroni putoaa atomin ylemmältä elektronikuorelta alemmalle, se säteilee energiatasojen erotuksen verran säteilyä. Vastaavasti elektroni voi nousta alemmalta energiatasolta korkeammalle, jos saa energiaa.
Ei sillä ytimellä ole yhtään elektronia.
Laajenevat ytimet kierrättävät keskenään laajenevaa työntävää voimaa jota meidän laitteet eivät pysty rekisteröimään, mutta sillä on kuutenkin laajenevien elektronien ja laajenevien fotonien luonne.
Laajenevan valon vauhti kiihtyy samassa susteessa kuin aine ja valo laajenevat.
Tutkija lähettää laajenevaa ydintä kohti laajenevan fotonin joka vuorovaikuttaa laajenevasta ytimestä ulos työntyvän laajenevan työntävän voiman kanssa ja fotoni vuorovaikuttaa tuon laajenevan työntävän voiman kanssa "lähellä" ydintä ja saa siitä syntymään uuden laajenevan elektronin.
Nyt tutkija luulee irrottaneena ytimen ympäriltä elektronin, vaikka oikeasti hän sai syntymään uuden elektronin.
Juuri tähän Heisenbergin epätarkkuusperiaate perustuu.
Ei sen elektronin paikkaa voi määritellä, koska ei sen ytimen ympärillä ole elektroneja.
Fotonitkin syntyvät samalla tavalla siitä laajenevasta työntävästä voimasta jota laajeneviata ytimistä työntyy koko ajan ulos ja jota laajenevat ytimet keskenään kierrättävät.
🤔
Joko "talo on maalattu"?