Kuka Minä olen?

tuota samaa mietin minäkin nuoruudessani ja vielä siltä kannalta, että miksi minä olen minä ;))

Nyt olen jo oppinut ymmärtämään vähän enemmän. Esim. sen, että minusta tuli minä juuri sillä hetkellä, kun äitini ja isäni solut yhtyivät. Jos vaikka toinen niistä olisikin ollut se vieressä luikerteleva solu, minua ei olisi. Tilalleni olisikin syntynyt joku toinen.

Tämän tajuaminen on auttanut minua lisäämään arvostusta elämän lahjaa kohtaan. Olemassaoloni ja olemaantuloni oli siis hiuskarvan varassa. Olenkin siksi äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen siitä, että saan ELÄÄ.

Sinä mietit kysymystä "kuka minä olen". Siihen tuskin löydät vastausta muuten kuin tutustumalla itseesi ja ajatuksiisi. Me olemme ainutkertaisia luomuksia, jotka olemme syntyneet tähän elämään. Meitä ei ole ollut ennen kuin synnyimme, emmekä kuoleman jälkeenkään ole missään. Elämme tässä ja nyt.

No en minäkään silti ajattele että tässä on kaikki. Uskon Raamatun lupaamaan ylösnousemukseen. Nykyinen elämämme on parhaimmillaankin vain turhuutta tänä aikana. Oikea todellinen elämä, johon Luoja meidät alunpitäen loi, toteutuu tulevaisuudessa, aikana, jonka Hän yksin tietää ja määrää. Sitten meillä on mahdollisuus elää jopa ikuisesti ja pohtia elämän tarkoitusta ja viisauksia täydellisillä aivoillamme. Tänä aikanahan emme ehdi käyttääkään aivojemme kapasiteetista kuin murto-osan.

Terv. Rebekka

sinun yliminässäsi oleva tietoisuus, joka on läsnä kaiken aikaa kaikkialla, ja haluaa päästä esille ilmoittamaan itsensä olemassaolosta.

Tällaiset on hauskoja näkkileipiä! Niitä on kiva nakertaa sen kummempaa päämäärää.

Kaikkeen on turha hakea vastausta, mutta onneksi filosofia antaakin mukavan tilan spekuloinnille ja pähkäilyille ;)

No mietitääs.

Minä olen se otus joka asuu talossa nimeltä ruumis. Näen vain yhteen suuntaan ja se on ulospäin. Mystinen minä on vain minun omani, muut saavat tehdä tai olla tekemättä mielipiteen siitä, kuka tässä talossa asuu.

Enkä minä itsekään varmaksi sitä tiedä, tilanteiden mukaan näen joka päivä, miten missäkin tilanteessa toimin, eikä se aina mene niin kuin haluaisin. Ajatukset ja periaatteet ovat minua, mutta se mitä ulos näkyy, esim. oma käytökseni ei välttämättä vastaa sisäisiä haluaja, toiveita ja uskomuksia loppuviimeksi ollenkaan, eli jätetyt käyttäytymistavat eri tilanteissa, eivät välttämättä kerro kenellekään kuka minä olen, täällä syvällä minussa, vaikka ne antavat ulkopuolisille ihmisille mahdollisuuden luoda minusta jonkun kuvan, joita on tietenkin niin monta, kuin on niitä ihmisiä, jotka minusta sen kuvan luovat. Sekin on hauskanen ajatus, sitä on kaikille jotain, jokin hahmo niin monessa muodossa, kuin sinusta mielikuvan tehneitä ihmisiä :) Meistä kaikista on siis todella moneksi ;)

Uskon että ihminen on osa kaikkea, erillinen osa, mutta kuitenkin, pala ajan kiertorataa. Minä olen olemassa niin kauan jatkuvasti kuin elän ja olen yhtä merkityksetön edesmenneenä tulevaisuudessa, kuin pieni tuulenpuuska vuonna 1986.

Oma napa on maailman napa, koska täältä sitä omaa toimintaansa ohjataan niissä kehyksissä kun voidaan, mutta uskon, että todellinen napa on maailmankaikkeudessa, minä mukaan luettuna.

Tästä syystä uskon, että omahyväisyys, itsekkyys sun muut negatiiviset käyttäytymiseen vaikuttavat tavat osuvat vain omaan nilkkaan jossain vaiheessa. Ja meissä kaikissa niitä huonojakin ominaisuuksia on, sille ei voi mitään. Täytyy vain koittaa pyrkiä minimoimaan ne tunteet itsessään ja maksimoida se hyvä positiivinen energia, jota on kaikkialla, jos vain osaa napata ne oikeat taajuudet ilmasta. Täytyy osata nauttia elämästä, vaikka välillä ajatuskin tuntuu toivottamalta. Uskon, että ihmisen minä on se joka ohjaa omaa toimintaansa eri suuntiin. Koska meillä ei ole kykyä nähdä tulevaisuuteen, tilanteet kohdataan tässä ja nyt, "minän" parhaan sen hetkisen kyvyn mukaan.

Minä koostuu menneisyyden muistijäljistä ja tästä syystä kaikki koettu on kasvattanut meidän nykyisestä minästä sen, mikä se tänä päivänä on. Niin kuin kaikki muukin, esim. se tuulahdus -85, liikkuu ja muuttaa muotoaan, samoin minä.

Minun ei tarvitse tehdä töitä ollakseni minä, muuten kuin pitämällä itsestäni huolta. Minä olen ainutkertainen, niin kuin jokainen tilanne, jokainen ilme, jokainen päivä jne. Niin kuin sinunkin minäsi. =)

Minän tuntemusta ei voi olla eliöllä, joka ei tunne olevansa erillinen olento (esim. vastasyntynyt ihminen tai alempi eläin). Ilman minän kokemusta eliö olisi erottamaton osa kokonaisuutta - eläisi tavallaan eräänlaisessa kaikkeudessa, yhteydessä kaikkeen. Jossain vaiheessa ihmnen hoksaa olevansa erillinen kappale, josta alkaa minä -käsitteen voittokulku. Ehkä ihmisellä on kuitenin kaipuu kaikkeuteen, ympristöön sulautumiseen, tilaan jossa ei ole minä -käsitettä. Tuo kaipuu voi sitten ilmetä monenlaisina psyykkisinä ilmiöinä. Itämaiset uskonnonharrastajat tietääkseni pyrkivät juuri tähän: kaikkeuteen sulautumiseen. "Minä" voi siis kuitenkin olla kirous, joka ihmiselle on langetettu. Yksittäinen minä harhailee irrallaan, vaeltaa, mutta minne ja miksi?

Esitit peruskysymyksen; kuka minä olen?

Laitoit nimimerkin; Minä se olen

Miksi? haluatko ehkä kertoa että tunnet itsesi koskien
kaikkia kysymyksiäsi.

"Mystisessä kehossaan miettii omassa hiljaisuudessaan ajatusten ja tunteiden ympäröimänä ja kuitenkin niistä erillään Minä joka vain on ja kuitenkaan ei ole."