Jotku uskoo teorioihin ja jotku uskoo siihen, mitä on käytännössä kokeneet. Kumpi oli ensin. Ensin oli teoria. Mitä tämä käytännössä merkitsee. Teoria on enemmän tai vähemmän fiksu tapa yrittää selittää jotakin ilmiötä. Se on ensimmäinen askel. Hyvin usein se on ollut harha-askel.
Kuitenkin usein nuo harha-askeleetkin jää yliopistomaailmassa elämään. On teoreettista fysiikkaa ja on käytännön fysiikkaa, joka tutkii, mitä todellisuudessa tapahtuu ja miksi. Jossain vaiheessa pitäisi noiden kahden kohdata ja sitten todellisuuden voittaa. mutta aina ei niin käy.
Teoreetikot pitää kynsin hampain kiinni omastaan, ja käytännön kokeet tehneet ei tietenkään voi olla uskomatta tuloksiin. Niinpä syntyy kaksi todellisuutta, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Tähän mennessä teollisuus on aina hyväksynyt sen kokeellisesti saadun tuloksen, ja hylännyt teoriat.
Teollisuudessahan kaiken täytyy olla varma ja ennakoitavissa. Teollisuudessa voi ehkä tietoa (teoria) kokeilla vain siinä tapauksessa, että varmaa tieteellistä faktaa ei ole käytettävissä. Yliopistossa taas voi vatvoa vaikka minkälaisia teoreettisia väittämiä vuosisadasta toiseen sellaisilla aloilla joilla ei ole mitään tekmistä teollisuuden kanssa.
Tässä tullaan tähän ilmastoasiaan. Teoreetikoilla on teoriat, jotka on syntyneet jo 1800-luvulla. Teollisuudella taas on käytännön kokemuksen laboratoriossa tuottama tarkka fakta, joka on ollut selvillä jo 1930-luvulla. Kyllä teollisuudessa on pakko luottaa siihen laboratoriossaa tutkituun faktaan, höpsi teoreetikot yliopistossa mitä tahansa..
Silloin kun nuo teoriat keksittiin tiede oli pelkkää harrastelua.. Olen omilla pohdinnoilla yrittänyt selvittää, miten kenties sen ajan harrastelijat näki ja koki ilmakehän. Olen päätynyt siihen tulokseen että he koki ilmakehän sellaisena kuin miltä se näyttää elikkä harvana ja läpinäkyvänä.
Se on harhakuva. Ilmakehä on kyllä läpinäkyvä mutta ei harva. Maan pinnalla se on täynnä molekyylejä. Niitä on aivan vieri vieressä. Mikäkö sen todistaa. Sen todistaa se että kun ilmaa puristaa kasaan syntyy painetta. Siinä ei siis ole tyhjää tilaa, missä molöekyylit pääsisi kimpoilemaan niinkuin väittää kvanttimekaniikkaan uskovat.
Toinen juttu mikä tulee ilmi kun paineistetaan on se, että koko ilma sisältää siihen absorbpitunutta lämpöä. Kun paineistetaan, ja poistetaan lämpöä, kaasut alkaa yksi kerrallaan nesteytyyn. Ensimmäisenä nesteytyy hiilihioksidi. Sen jälkeen muiden kaasujen seassa ei voi olla hiilidioksidia.
Vuorollaan sitten nesteytyy happi ja typpi, joita toimitetaan nestemäisenä teollisuudelle ja happea myös sairaaloihin. Se ´mitä sitten tapahtuu todistaa kvanttimekaniikan selitykset hölynpölyksi. Happi lämmitetään höyrystimessä käyttövalmiiksi.
Siellä höyrystimessä ei taatusti ole hiilidioksidia kimpoilemassa. Kyllä siellä happi aivan itse absorboi sen lämmön suoraan. Jotku on vaan jääneet 1800-luvun teoreettisten väittämien vangiksi. Aivan sama vaikka yliopistossa opetetaan. Kyllä sen mitä käytännössä tapahtuu aina voittaa.
Teollisuuden opetuksessa opetetaan, että on syytä varoa kaikkia kaasuja, koska ne absorboi hyvin voimakkaasti lämpöä, kun ne vapautuu paineesta. Ne ottaa takaisin lämmön, joka niistä on poistettu paineistuksessa.
Kuitenkin usein nuo harha-askeleetkin jää yliopistomaailmassa elämään. On teoreettista fysiikkaa ja on käytännön fysiikkaa, joka tutkii, mitä todellisuudessa tapahtuu ja miksi. Jossain vaiheessa pitäisi noiden kahden kohdata ja sitten todellisuuden voittaa. mutta aina ei niin käy.
Teoreetikot pitää kynsin hampain kiinni omastaan, ja käytännön kokeet tehneet ei tietenkään voi olla uskomatta tuloksiin. Niinpä syntyy kaksi todellisuutta, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Tähän mennessä teollisuus on aina hyväksynyt sen kokeellisesti saadun tuloksen, ja hylännyt teoriat.
Teollisuudessahan kaiken täytyy olla varma ja ennakoitavissa. Teollisuudessa voi ehkä tietoa (teoria) kokeilla vain siinä tapauksessa, että varmaa tieteellistä faktaa ei ole käytettävissä. Yliopistossa taas voi vatvoa vaikka minkälaisia teoreettisia väittämiä vuosisadasta toiseen sellaisilla aloilla joilla ei ole mitään tekmistä teollisuuden kanssa.
Tässä tullaan tähän ilmastoasiaan. Teoreetikoilla on teoriat, jotka on syntyneet jo 1800-luvulla. Teollisuudella taas on käytännön kokemuksen laboratoriossa tuottama tarkka fakta, joka on ollut selvillä jo 1930-luvulla. Kyllä teollisuudessa on pakko luottaa siihen laboratoriossaa tutkituun faktaan, höpsi teoreetikot yliopistossa mitä tahansa..
Silloin kun nuo teoriat keksittiin tiede oli pelkkää harrastelua.. Olen omilla pohdinnoilla yrittänyt selvittää, miten kenties sen ajan harrastelijat näki ja koki ilmakehän. Olen päätynyt siihen tulokseen että he koki ilmakehän sellaisena kuin miltä se näyttää elikkä harvana ja läpinäkyvänä.
Se on harhakuva. Ilmakehä on kyllä läpinäkyvä mutta ei harva. Maan pinnalla se on täynnä molekyylejä. Niitä on aivan vieri vieressä. Mikäkö sen todistaa. Sen todistaa se että kun ilmaa puristaa kasaan syntyy painetta. Siinä ei siis ole tyhjää tilaa, missä molöekyylit pääsisi kimpoilemaan niinkuin väittää kvanttimekaniikkaan uskovat.
Toinen juttu mikä tulee ilmi kun paineistetaan on se, että koko ilma sisältää siihen absorbpitunutta lämpöä. Kun paineistetaan, ja poistetaan lämpöä, kaasut alkaa yksi kerrallaan nesteytyyn. Ensimmäisenä nesteytyy hiilihioksidi. Sen jälkeen muiden kaasujen seassa ei voi olla hiilidioksidia.
Vuorollaan sitten nesteytyy happi ja typpi, joita toimitetaan nestemäisenä teollisuudelle ja happea myös sairaaloihin. Se ´mitä sitten tapahtuu todistaa kvanttimekaniikan selitykset hölynpölyksi. Happi lämmitetään höyrystimessä käyttövalmiiksi.
Siellä höyrystimessä ei taatusti ole hiilidioksidia kimpoilemassa. Kyllä siellä happi aivan itse absorboi sen lämmön suoraan. Jotku on vaan jääneet 1800-luvun teoreettisten väittämien vangiksi. Aivan sama vaikka yliopistossa opetetaan. Kyllä sen mitä käytännössä tapahtuu aina voittaa.
Teollisuuden opetuksessa opetetaan, että on syytä varoa kaikkia kaasuja, koska ne absorboi hyvin voimakkaasti lämpöä, kun ne vapautuu paineesta. Ne ottaa takaisin lämmön, joka niistä on poistettu paineistuksessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos on pelkkä teoreetikko, niin uskoo tietysti niihin teorioihin, joita yliopistossa on syötetty. onhan ne jopa pitänyt tenttiäkkin. Sellaisella jolla on vankka käytännän kokemus asiasta, on kuinenkin päässään sellainen, jota voisi nimittää vaikka todelliusuusseulaksi.
Jos esitetään väittämä, joka sotii käytännössä koettua todellsisuutta vastaan. herää heti epäilys tai jopa varmuus, että väittämä on pötyä. Ei se siitä muuksi muutu vaikka viisi miljoonaa teoreetikkoa olisi vannomassa teorian puolesta. Teoria pysyy teoriana.
Teoriahan on oletus, joka syntyi silloin, kun totuutta ei vielä tiedetty. Jos sitten myöhemmin keksittiin menetelmä, jolla asia voitiin luotettavasti tutkia, astuu voimaan se tulos, ja teoria kumoutuu. Näin se tieteessä kuuluu mennä, mutta valitettavasti aina ei mene.
Tieteen historia on täynnä sitä, että teoreetikko ja käytännön kokeen tehnyt on tapelleet keskenään kumpi on oikeassa. Yleensä se käytännön kokeen tulos on ennenpitkää voittanut.
Sitten, jos ne käytännön kokeet onkin tehnyt joku toinen tieteenala, syntyy vielä isomppi ongelma. Kokonainen tieteenala voi kieltäytyä hyväksymästä kokeellisia tuloksia, ja hirttäytyä vanhoihin teorioihin. Näin juuri on käynyt ilmastotieteelle.
Ilmastotiede kieltäytyy hyväksymästä tarkkoja tieteellisiä faktoja ilmakehän kaasuista. Ilmastotiede toimii täysin eri tavalla kuin muut tieteet. Kritiikki tuleekin muista tieteistä. Kaikki lukemani kriitikot on muiden tieteiden edustajia.
Suuri denialistiguru,ajatollah Kaasuinsinööri,on noussut saarnastuoliin ja pitänyt uuden vuoden puheen.Kaksi tuntia pitkässä puheessa hän on kehunut itseään maasta taivaaseen ja haukkunut muut maanrakoon.Puheen jälkeen hän on poistunut saarnastuolista arvokkaasti denialistikansan kumartaessa kunnioituksesta syvään,allah agbar,allah agbar..
Puheenjälkeen kumisaappaisiin ja villapaitoihin pukeutunut denialistikansa kokoontuu nurkan taakse kallistelemaan kossupulloa ja käärimään sätkiä silmälasit vinossa.
"On se viisas mies,jum***ta,se osaa hitsata"huokaa denialistitpopula.Maailma on pelastettu!
Jönssi laulaa: ”Viisitoista alarmistia arkulla vainaan – Jahhohhoo ja rommia pullo”
Osataan tässä paljon muutakin kuin hitsata. Osaan esimerkiksi kunnioittaa todellista tieteellistä faktaa päinvastoin kuin sinä jasisamrinlakiitos. Se todellinen tieteellinen fakta kun toimii myös käytännässä juuri niinkuin kaasuteollisuus väittää. Eli toisinsanoen sinun pitäisi kohdistaa tuo denialistileima itseesi eikä minuun. Sinähän se tieteenkieltäjä olet.
Minä taas olen ollut työkseni tekemisissä tieleen kanssa vuosikymmeniä. Sen lisäksi olen perehtynyt useisiin muihin tieteisiin, kun olen ollut ikäni kiinnostunut tieteistä. Ilmastotiedettä minä en edes nimittäisi tieteeksi, koska siitä puuttuu tieteen tärkein ominaisuus nimittäin itsekrfitiikki, ja kyky korjata oman alan virheet.
Jos ihminen ei ymmärrä yksinkertaisimpiakaan fysikaalisia faktoja, ei kannata julistaa itseään tieteen kannattajaksi eikä varsinkaan tiedemieheksi,.Se todellinen tieto löytyy kaasuyhtiöistä, jotka paineistaa ja nesteyttää kaasuja, ja muuttaa ne jälleen kaasuksi. Kyllä siellä taatusti tiedetään kaasujen todelliset ominaisuudet.
On aivan sama mitä ilmastotiede uskottelee, Minä luotan vain todelliseen tieteelliseen faktaan joten en minä ole tieteenkieltäjä. Ilmastotiede ja viherpipertäjät on tieteenkieltäjiä. Nykyään näyttää olevan tieteenkieltäjiä kaikki puolueet persuja lukuunottamatta. Toimittajat myös on tieteenkieltäjiä kautta linjan ainamin Helsingissä.
Yksinkertainen fysikaalinen fakta on se, että ei voi olla olemassa kaasua, joka ei absorboi lämpöä. Se nyt vaan on mahdottomuus. Jos joku kaasu ei absorboi lämpöä sen lämpötila on miinus 273,15 celsiusastetta. Jotku ei vaan pysty ymmärtämään edes yksinkertaisimpia tosiasioita. Onneksi ne kaasuinsinöörit kuitenkin ymmärtää.
Niinpä voimme varastoida kaasuja nestemäisinä ja käyttää niitä kaasumaisian sopivan lämpöisinä. Se on niiden kaasuinsinöörien ansiota. Minä olen ollut tekemisissä kaikkien kaasujen kanssa.
Joka pilkkaa hitsaria on idiootti. Minä en sitä koskaan tykseni tehnyt, mutta sen opettelu todxisti minulle, että on yksi maailman vaativimpia hommia. Ne jotka osaa vittuilla, tuskin osaa hitsata. Minusta ei koskaan tullut aivan huippua siinä hommassa, joten osaan kunnioittaa niitä huippuja.
Siitä on nyt jo 25v joten kaiken joutuisi opettelemaan uusiksi.