Minusta juuri nyt tämä kysymys ansaitsee ihan oman aloituksen.
Eli ihan yleisellä tasolla kohdistamatta kenenkään täällä.
Kenelle ihminen valehtelee elämänsä aikana eniten?
Eli ihan yleisellä tasolla kohdistamatta kenenkään täällä.
Kenelle ihminen valehtelee elämänsä aikana eniten?
Vastaukset 79
Vanhimmat
Ensin itselleen, sitten muille ja vielä kerran itselleen.
Niinpä. Ihminen valehtelee aina eniten itselle. Silloin kun ihminen lakkaa valehtelemasta itselle, ihminen löytää itsensä.
Aika kulunut fraasi jostain aforismi-kirjasta.
Olin vain rehellinen ilman valhetta.
Kannattaa opetella elämään ilman aforismeja ja mietelauseita.
Kulunut tai ei, mutta totta se on. Ja minä en ole ikinä harrastanut itselleni valehtelemista. Olen kyllä joskus nuorempana yrittänyt sitä, mutta se ei ole minun luonto. Ja tänään se sopii tänne palstalle paremmin kuin ikinä. Se Kysymys siis...
Johtuukohan itselleen valehtelu siitä, että ihminen on itsensä suurin tai ankarin tuomari?
Luultavasti. Viat ja heikkoudet voi valehdella mitättömiksi ja niitä voi koittaa peittää, mutta sama kun yrittäisi saada Ladasta Mersua pahvilla ja jesarilla...😂
Ihminen tekee tyhmiä juttuja ja häpeä niistä ajaa valehtelemaan itselle. Yrittää selitellä itselle oikeutuksen. Ja mitä kauemmin sellaista harrastaa, sen vaikeampi on siitä päästä ulos ja jossain vaiheessa se todellisuukuva hämärtyy. Ei näe itseään realistisesti eikä muitakaan.
Hyvin yleinen tapa siinä selittelyssä on se muiden arvostelu ja syyttäminen omista valinnoista. Jos vaikka mietitään eroja suhteissa. Siinä toistuu hyvin yleinen kaava. Ensiksi syytetään toista, sitten mahdollisesti itseään. Enimmäkseen jokainen syyttää kyllä siinä tapauksessa toista. Siitä johtuu, että suhteet ei kestä. Harvempi on eron jälkeen valmis uuteen suhteeseen...
Mutta miten sen pitäisi mennä jokaisen kohdalla...? Silleen, että ensiksi syytät toista, sen jälkeen itseäsi ja lopulta ymmärrät mistä siinä kaikessa oli kyse. Kuinkahan moni on käynyt tämän tien läpi? Minä en tunne montaakaan ihmistä, joka olisi...
Toiset vain kasvattavat nahkaansa entistä paksummaksi. Ettei mikään pistoksista satuttaisi. Ja tämä vielä on muka leuhkimisen arvoinen asia?
No tapa se on sekin.... paksu nahka ja ongelmia matonalle lakaiseva mieli.
Heh... mietin jo arskat päässä p.llurallia pahvimersulla soppaluu ulkona ajavaa karvanappaelvistä! 😂😂😂
Suhdesotkuja selvitellessän moni unohtaa itsensä. Mistä vioista tai ongelmista toista syyttää/syyllistää, niin voisi kysyä samat kysymykset itseltäänkin.
Olenko minä valehdellut? Pettänyt luottamuksen? Käyttänyt toista hyväksi? Jättänyt huomioimatta? ollut aina tukena ja läsnä kun toinen tarvinnut? Kuunnellut toista? Ja niin edelleen....
Kun kysyy näitä kysymyksiä itseltään ja todennäköisesti saa epämiellyttäviä myöntäviä vastauksia niihin, niin tuntee hetken olevansa hukkunut. Kadoksissa itseltään, alastomana ja sielulta raadeltuna paikassa, jota ei tunnista. Se on pelottavaa, se on hämmentävää ja se on helvetin hävettävää.
Rehellisyys on kuin iskisi veitsellä omaa rintaansa ja katseli veren valumista kauhun sekaisin tuntein. Miten minä tässä voin olla? Kuka minä olen?
Viedäkseen tuon polun loppuun asti ihminen kuitenkin tekee palveluksen itselleen. Hän tuntee ja tietää itsensä, ja tietää miksi toistaa virheensä jos niin aikoo tehdä. Tai valitsee olla tekemättä niitä. Jos tämä henkilö vielä on joskus parisuhteessa, tietää ainakin sillä kerralla, mitä kannattaa tehdä. Tai olla tekemättä. Ja osaa vaatia sitä toiseltakin, ilman painostusta.
Näinhän se menee. Elämässä tärkein ja ainoa oppimisen arvoinen asia on pois oppiminen...
Ei enää aforismeja, kiitos.
Ei tämä ole mikään aforismi. Tämä oli tiivistelmä omasta elämästäni ja kokemuksistani. Minussa kun ei ole sitä luennoitsijan vikaa... :)
Kaikki aforismit alkavat "elämässä tärkeintä on..." jne. Siitä ne tunnistaa.
Pidät liikaa siitä Wilde'stä.
Odi et amo. Sitähän se koko matka on, ihmisellä.
Ex oriente lux, expertus dico. Niin se vuan männöö. :D
Tänä iltanakin sitä tarvittiin (krääh)
Minä totesin tämän ihan omakohtaisesta kokemuksesta....
Esimerkiksi. Minä en ole mustasukkainen. Minua on jopa haukuttukin siitä, etten ole. Ja kun en ole mustasukkainen sehän tarkoittaa sitä, etten välitä. Eihän se niin ole. Eikä se tarkoita sitäkään, että olisin syntynyt sellaiseksi. Olen vaan oppinut pois sen piirteen. Ja se on yks monista tärkeistä asioista elämässäni. Ymmärrän kyllä senkin, jos jonkun muun mielestä se ei ole... :)
Juuri tätä muuten Platonkin hakee ja yrittää kertoa luolavertauksessa. Kun opit jotain pois, tulee jotain muuta tilalle, koska tyhjää kohtaa ei jää. Mikä se on? No, se jääköön sulle ja muille pois opittavaksi... :)
Palsta jää pois, tilalle tulee elämä?
Ulkomaalainen viina jää pois, tilalle tulee Suomesta ostettu.
Naisviha jää pois, tilalle tulee rakkaus?
Villahousut jää pois, tilalle tulee pissitulehdus?
Joo, kyllä minä tiedän nämä. Ei tässä tarvitse Platonille soittaa.
Minä kyllä tarkoitin piirteitä ja ominaisuuksia ihmisessä itsessä, mutta menehän se näinkin. Kuka mitäkin pitää tärkeänä... :)
Mjaa : )
Minkkilaukkuhan voisi tehdä uuden graafin eri palstalaisten ominaisuuksista :)
No mikä jottei? Jos jaksaa. Itse en kyllä jaksaisi nähdä vaivaa... :D
Hauskaa olisi nähdä mitkä ominaisuudet nousivat erityisesti pinnalle. Rehellisyys tuskin olisi kovin suuressa kuplassa.
Juuei. Toisaalta usein törmännyt siihen, että kertomatta jättämistäkin pidetään epärehellisyytenä. Itse en kyllä asiaa ihan näin koe... :)
Jotenkin epäilyttää sellaiset ihmiset, jotka kertoo itsestän ja elämästään kaiken heti... :D
Ihmiset ovat erilaisia. Toisille on tarve tulla tunnetuksi itsenään, ettei vääriä mielikuvia synny. Vertaa tyhjä kohta, joka niin helppo täyttää. Eihän aina ole kyse esittää itseään parhaassa valossa, vaan siinä valossa, että toinen ymmärtäisi paremmin, miksi olen tälläinen tai miksi ajattelen näin.
Toiset saattavat myös puhua paljon, tai se vaikuttaa siltä. Mutta silti jättää tärkeimmät kertomatta.
Ihmisen oppii tuntemaan parhaiten kuuntelemalla silloin kun hän luulee, ettei häntä kuunnella. Katsomalla silloin kun hän luulee, ettei häntä katsota jne... :)
Ethän nyt valehdellut itsellesi? Ettet jaksaisi nähdä vaivaa. Et sitten jaksa mitään muutakaan, varsinkaan ruumiillista työtä.
Hyvin olen jaksanut koko pienen ikäni fyysistä duunia. En osaa edes kuvitella itseäni tekemässä elääkseni jotain muuta... :)
Mutta näitä palstalaisgraafeja en jaksais. En näe palstalaisia sen vaivan arvoisina... :)
Se että itselleen valehtelee eniten johtuu ennen kaikkea siitä, että itsensä kanssa on koko elämänsä, sen alusta loppuun. Kaikki muut ihmiset joko tulevat tai poistuvat matkan varrella. Siinä ei ole sen enempää mystiikkaa tai aforismin juurta.
Vanhemmille valehdellaan eniten lapsuudesta siihen asti kun muutetaan pois. Sen jälkeenkin valehtelu saattaa jatkua, mutta yhteydenpito ja siten valehtelukin vähenee. Kumppanit ja puolisot tulevat mukaan kuvioon vasta teini-iästä, ja useimmat niistä eivät kestä elämän koko mittakaavassa kovin pitkään. Ja omille lapsille valehdellaan vasta niiden syntymästä siihen asti kunnes he muuttavat pois, jolloin yhteydenpito ja siten valehtelukin vähenee.
Ellu kerkes....
Mutta kävin kattoo eilen Juice-leffan.
Juice istui soittamaan yhden biisin baariin, se istui tuolille ja sanoi: ”tervetuloa katsomaan minua, se on parempi niin, kun ei tarvitse itseään”.
Itselle valehtelu on kyllä huijaamisen huijaus.
Varmaan sellaiselle kenen kanssa on paljon tekemisissä, mutta valehdellahan voi myös hyvässä tarkoituksessa
Ehkä Timanttialle. :)
Kelles sinä valehtelet? Eniten.
Minä en valehte muutakuin silloin kun huomaan valehdelleeni kun väärin on johdateltu ja tiedä sitten että oonvalehdellut.
Ihminen elää jatkuvasti valkoisessa valheessa, ilman sitä tarvitaan mielen lääkitystä kuten monet nykyisin tarvitsevatkin. Usko ja luottamus parempaan ovat yhteensä se valkoinen valhe jolla ihmiset jaksavat arjessa eteenpäin. Kun tuo tulevaisuuden positiivinen valhekehä päättyy, sitä ei mielenterveys kestä. Jotkut tulevat uskoon ja toiset syövät pillereitä. Tervettä ovat nuo valkoiset valheet.
Vaikka eletäänkin internetin ja googlen ihmeellistä aikakautta niin lukeminen kannattaa edelleen. Suosittelen, en nyt ihan jokaiselle(joillekin voi olla vähän liikaa), mutta kuitenkin... :)
"Kuvittele joukko vankeja, jotka on kahlittu lapsuudestaan saakka syvälle luolaan. Paitsi heidän jäsenensä, myös heidän päänsä on kahlittu niin, että heidän silmänsä ovat pakotettuja katsomaan luolan peräseinään. Vankien selän takana on tuli, ja tulen ja vankien välissä on korotettu kävelytie, jota pitkin kuljetetaan erilaisia eläinten, kasvien ja muiden asioiden muotoja. Tulen valo heijastaa sekä vangeista että kuljetetuista asioista tulevan varjon luolan peräseinälle ja kiinnittää vankien huomion. Samoin kun joku muotoja kantava puhuu, hänen äänensä kaikuu luolan peräseinästä ja saa vangit uskomaan, että ääni tuli varjoista. Vangit osallistuvat eräänlaiseen peliin, antaen asioille nimiä kun näkevät niitä. Tämä on kuitenkin ainoa todellisuus, jonka he tuntevat, vaikka näkevätkin ainoastaan kuvien varjoja.
Kuvitellaan, että yksi vangeista vapautetaan, nousee seisomaan ja kääntyy ympäri. Tuli sokaisee hänen silmänsä ja ohi kulkevat muodot näyttävät hänestä epätodellisemmilta kuin varjot. Samoin jos hänet viedään ulos luolasta katsomaan auringonvaloa, hänen silmänsä sokaistuvat eikä hän ensin näe mitään. Vähitellen hän kykenee näkemään tummia hahmoja kuten varjoja, ja sitten kirkkaampia ja kirkkaampia esineitä. Viimeisenä hän kykenisi näkemään itse auringon, ja oppisi, että se tarjoaa vuodenajat ja vuosien vaihtelut, on kaiken näkyvän yläpuolella ja on jollakin tavalla kaiken hänen näkemänsä syy. Tämä osa vertauksesta osuu läheisesti yhteen Platonin aurinkovertauksen kanssa, joka on esitetty Valtion kirjan VI loppupuolella.
Näin valaistuneena vapautettu vanki haluaisi epäilemättä palata luolaan vapauttamaan kahlitut ystävänsä. Ongelma olisi siinä, että he eivät haluaisi vapautua. Luolaan palaaminen vaatisi, että vapautetun vangin silmät totuttelisivat taas uuteen valaistukseen, ja jonkun aikaa hän näkisi huonommin eikä kykenisi havaitsemaan luolan peräseinälle heijastuvia varjoja yhtä hyvin kuin toverinsa, jonka vuoksi hän joutuisi naurunalaiseksi. Tämä saisi vangitut vastustelemaan kaikkia vapautusyrityksiä."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luolavertaus
Eli ei netistä googlettamalla, vaan vaikkapa kirjastosta tai kirjakaupasta... :)
Vähän kuin täällä palstalla koittaa selittää toisille, että ootte ihan pihalla todellisuudesta....
Mutta aina voi puhua...
Ihmiset tykkää jotenkin keikkua ääripäästä toiseen. Ja muutenkin tänäpäivänä eletään mielensäpahoittajien ja ammattiloukkaantujien luvatussa maailmassa.
Toisaalta siinä luolassa varjojen keskellä porukassa on turvallisempaa kuin yksin avarassa maailmassa... :)
Ajattelun ulkoistaminen muille on helpompaa ja sitten voi aina valittaa muitten tekemistä päätöksistä. Kätevää...
Heh, nyt meinaan ärsyttää pönttöä lisää aforismilla. Ja vielä Oscar Wildelta lainatulla... :D
"Joka ei ajattele itse, ei ajattele ollenkaan..."
No Juicekin toimi, että ihmiset haluaa olla lampaita laumassa. Mennä sinne minne muutkin menee, eikä mieti edes miksi.
Mutta ehkä sitä voi odottaa, kuten krapulan loppua, että kaikki muuttuis maailmassa, tai sit vetää uuden kännin, niin se ei taas haittaa. 😀
Minä yritän usein juoda itseni lauman kaltaiseksi. Eli yhtä tyhmäksi. Mutta olen epäonnistunut siinäkin aivan surkeasti... :(
Juice sanoi aika osuvasti sen ettei ole tärkeää onko ylipainoinen vai alipainoinen, tärkeintä olisi olla tasapainoinen. No, ei tainnut mestari olla sitä aina itsekään.
Kyllä elämää löytyy lauman ulkopuoleltakin, että ei tarvitse ihan yksin olla. Löytää vaan tarpeeks elämälle uteliaan yksilön. 😊
Paras Juicen kommentti ruumiin voinnista: ”ennen jaksoin kannatella stondiksella ämpäriä, enää ei pysty....polvet pettää!”
😂😂😂
Kirjastossa on hyvä valikoima mutta tarinoita kertomalla myös luolassa ihmiset lähtevät yrittämään mutta, hän joka kulki ensimmäisenä kuoli hukkuen, toinen joka kulki kuoli villieläimien syödyksi tukemiseksi ja niin edelleen. Jotkut ei uskonut suojeluksessa huolimatta jotka välttyivät jatkoivat itse kuolemia vain selviytyi älykkäämmät, elämän evoluution kehitystä. jotka uskoivat kertomuksia elämästä vain pieni osa, jota tuettu alkutaipaleesta niin pitkään että pärjää ja tarinoiden vaikutus näkynyt käytöksessä pääsivät huipulle ja selviytyivät luonnon armoilla oloista vain he pärjäsivät jotka ymmärsivät ja sovelsivat käytti omaa päätään olla tekemättä perässä vaan kehittivät sivisaation.
Tämän kehitin vain päästäni tässä ja nyt ilman mitään vain oppimani pohjalta kuin näkemällä omia aivoja käyttämällä jatkoin tätä omin sanoin , vain minun jatkokirjoitus kenelläkään ei ole samallaista eikä tule olemaan.
"Kenelle ihminen valehtelee elämänsä aikana eniten?"
Eiköhön tuo ole ihan yksilöllistä, joku itselleen, joku toisille, joku ei kenellekään. Itse olen pyrkinyt menemään tuolla viimeisimmällä. Mutta joo, kieltämättä on hirveästi ihmisiä jotka valehtelee itselleen ja sitäkautta myös muille. Viimeaikaisten tapahtumien valossa tulee mieleen kaikki ne päättäjät jotka jakelee lupauksia kriisityöryhmistä ja tuesta ouluun, poliisin määrän lisäämisestä, siitä ettei tällaista sallita, koulutetaan enemmän jne., osa niistä varmaan höttöunelmissaan uskookin että nuo em. voisivat vähentää juttuja merkittävästi vaikka eihän ne juurikaan vaikuta.
Ainoa millä oikeasti vaikutusta olisi että potentiaalista rikoksen syyllistyvää ainesta ei vaan laskettaisi maahan. Se olisi pakko tehdä kun ei niistä kerran eroonkaan pääse, ihan päääministeri valitteli kun eivät tahdo paskasakin omat kotimaat niitä enää ottaa vastaan eikä voida mitään kun ei ole palautusssopimusta. Tiedän että sinustakin kuuulostaa aika pölhölöltä maa joka ottaa mitään kyselemättä raiskaajan huomaansa ja sitten valittelee sen raikaajansa kanssa kun ei pääse siitä eroon kun kukaan ei halua sitä. Vain pölhölässä mahdollista että alunperinkin otetaan se raiskaaja itselle riesaksi kun ei olisi mitään velvollisuutta eikä pakkoa.
Ulkomaisen viinan ostajat. Tullissa. Ja verottajalle.
Jotenkin on sellainen olo, että se sen täytyy olla.
Että ärsyttää.
Siinä vaiheessa kun Suomessa aletaan tekemään yhtä hyvää punaviiniä kuin Italiassa, lupaan ostaa kotimaista viiniä. Silloin kun Suomessa aletaan tekemään yhtä hyvää olutta kuin Tshekeissä, lupaan ostaa kotimaista... :)
Niin, mutta etes rehellinen pitäis olla.
Jos voi sanoa, että viini on täyttä p.skaa, niin vois samalla sanoa, että mulla on sitä aika helv.tin paljon sallitun määrän yli tuolla takakontissa. Tai postissa. Tai missä hyvään.
Ei saa valehdella.
Minä en valehtele itselle enkä muillekaan. Jätän kyllä asioita kertomatta(muille), mutta en valehtele.
Sitä varten on kumihanskat.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun peili valehteli ...
Ei juu, voi v*tt* EN ole LIHONUT ... v a l e t t a
Kyllä tulee valehdeltua itselle aikas paljon. Enkä aio lopettaa:) Kyllä elämä on paljon miellyttävämpää, kun uskoo tai on uskovinaan omiin valheisiin:) Kunhan osaa erottaa, milloin valehtelee itselleen ja milloin ei.
Eli vaikka jos pitää lähteä aamuvarhaisella pilkkopimeässä, pääkallokelillä ajamaan autolla jonnekin huitsin nevadaan, niin valehtelen itselleni että olen hyvä kuski ja mulla on mitä mainion fiilis, luukutan musiikkia täysillä. Tai jos olen menossa työhaastatteluun, valehtelen itselleni että olen tosi pro, ei mitään rajaa.
Jos olisin rehellinen itselleni, saati muille, jäis monta asiaa tekemättä.
Minä olen taas esimerkiksi työhaastatteluissa ollut aina rehellinen. Se on katsos niin, että jos sattuu saamaan sen duunin, tulee aika äkkiä ilmi se epärehellisyys, enkä minä jaksa selitellä... :)
Ja sitten toisaalta olen jättänyt haastatteluissa myös paljon kertomatta. Silloin saadessaan duunin, ei ole tarvinnut tehdä muiden hommia ja on voinut keskittyä niihin omiin... :D
Työhaastattelussa olen kyllä rehellinen. En halua hommaa, johon en olisi kykeneväinen. Helposti jopa liioittelen osaamattomuuttani siksi, etten mene sössimään väärälle työmaalle, olemaan taakka muille. Tarkoitinkin itselleni valehtelua, jos olen menossa vaikka juuri työhaastatteluun ja on epävarma olo, olenko sopiva. Jos alkaisin olemaan liika rehellinen, voisi mennä pupu pöksyyn. Yleensä se sopivuus kuitenkin selviää vasta siinä haastattelussa, myös itselle.
Heh, en mä niissäkään tilanteissa valehtele itselleni. Minusta realismi tai jopa snadi vähättely on parempi juttu.
Mutta se itselle valehtelu on kyllä enemmän naisten tauti. Ainakin mitä tulee suhteisiin. En ole vielä tavannut ainuttakaan naista, joka ei ole suhteessa minun kanssa siihen sortunut. Olen huomannut sen, että jos haluaa naisen kanssa hyvän suhteen, missä harrastetaan itselle valehtelua mahdollisimman vähän, täytyy naiselta vaan viedä mahdollisuus siihen heti kättelyssä. Ei saa antaa pirulle pikkusormea... :)
Noh, suhteissa en muista itselleni valehdelleeni sen kummemmin, kumppanille toki. Valkoiset valheet on parisuhteen liima:) Monta asiaa on hyvä muistaa pikkuisen väärin, esim. vaatteiden hinnat (vaikka omalla rahalla maksankin tietty) ja se, että onko kuunnellut toisen juttuja omasta harrastuksestaan viimeiseen puoleen tuntiin:P Ja jos toinen vaivautuu tekemään ruokaa, on se tietysti aina herkullista:)
Ja tietysti tiedostan toisen valkoiset valheet itselle:D
Hehee, ketjun ainoa rehellinen.
Sekin on jännää, että miksi ihminen hyväksyy useinmiten omat valheensa muttei toisten...
Kyllä oon huomannut senkin, menee aikansa että huomaavat itse virheensä.
No meidän oma mitiivi jollekin valheelle tai sanomatta jättämiselle on hyvä. Mutta toisen motiivia ei tiedetä. Siitä se ehkä johtuu?
Mä luulen, että jokainen huomaa aika helpostikin, mutta kieltää silti edelleen...
Niin tai meidän on helpompi käsitellä joku asia, kun me uskotaan omiin motiiveihimme ja syyn hyvyyteen...😃
Tiedetäänkö me aina omiakaan motiivejamme, perin pohjin..miksi valehtelen..
Valheessa on se, että siihin pitää jonkun uskoa tai se että sillä valheella on joku pätevä syy tai tavoite..muutenhan valehtelu on turhaa.
Noh minä en valehtele kuin tietämättättäni, en anna edes tulevaisuudelle yhtä tiettyä polkua ja pohdin tulevaisuutta vieläkin mitä muuta voisin tehdä”isona”.
Enkä edes valehtele toisen toimiakseen oikein vaan oon rehellinen.
En hyväksy valkoisia valheita mutta joskus jätän vain kertomatta ihan vain sen takia koska tieto voi satuttaa mutta en silti valehtele.
Jokainen joutuu valehtelee elämänsä aikana mutta kun huomaa ettei se ole oikein. Itsensä satuttaa katteettomilla lupauksilla siten on vain yritettävä.
Kun minulla polkuja monta koska voin epäonnistua muttta en silti jätä yrittämättä tavoitella omaa haavettani.
No mä veikkaan, että moni on oppinut valehtelun jo lapsena. Vanhemmat valehtelee lapsilleen valkoisia valheita ja luulevat, ettei lapsi niitä ymmärrä. Esimerkiksi kauhea piirrustuksen tuherrus, mistä ei saa mitään selvää, onkin ihana. Sitten kun vielä sanoo, että onpas ihana kirahvi ja se onkin kumppari lapsen mielestä. 😂
Moni ihminen hurskastelee ja vähättelee muitten tekemiä virheitä ihan suotta. Siinä missä muille ollaan epätarkkoja, on oma tekeminen jumalattomassa syynissä.
Oikeastaan ei lapsen piirrustuksestakaan tartteis valehdella. Sanois, että kiva kun piirtelet ja kysyä mitä kuva esittää. Silloin opetellaan kommunikoimaan muitten kanssa, eikä silloin tartte olla aina kaikki hienoa ja upeaa. 😊
Se on hyvä, että et luovuta...sulla on paljon suojeltavia siipiesi suojissa. Rehellisyys on hyve...
Kyllä tuosta valheellista tiedonvälityksestä kerrotaan kasvatuksessa lapsi kärsii siitä.
On minustakin, minusta rehellisyys kasvattaa ihmisiä ympärillä ymmärtämään paremmin toisia ,yritän keksiä keinoa kertoa hyvin laajasti asioita kuinka ei pysty auttamaan jos valehtelee.
Kun taas itse tarvitsen jo vielä jämäkämpää otetta itsestäni, se tuo epävarmuutta kun tietää ettei pysy ajoissa aina joku hukassa yms kunto ei meinaa riittää aina.
Tiedän tämän ja haen siihen itsestäni otetta.
Tiedän pystyväni joskus siihen mutta se tuntuu työltä harjoitella asia.
Totuus on helppoa kertoa. Ja toisaalta kaikkea ei tarvitse sanoa, jos sillä ei ole merkitystä.
Virheethän on kehityksen kannalta lapselle, jos aikuisellekin tärkeimpiä oppimiseen ja kehitykseen tähtääviä asioita. Rehellisesti osoitettu virhe ja siitä ylimeneminen hyväksyvästi se, on mahdollisuus seuraavalla kerralla välttää se sama virhe. Valehtelemalla toisille ja ennenkaikkea itselleen virhe olemattomaksi, sen toistaa uudelleen.
Kunnon kohottaminen on helpoin toteuttaa😁 mutta sen kunnon kunnossa pitäminen on vaikeaa.
Totuus sattuu mutta sen voi kertoa nätimmin kuin minä harjoittelulla paranee tai katso nyt ei muillakaan ole sen parempi( kun ollaan liian kriittisiä )tai kun että siltikin se on hieno kun lapsien piirustukset näyttää hienolta kun ne kehittyy harjoittelulla mutta kaikilla on oma kuusensa eikä kuusi näytä pihallakaan samalta.
Taideteokset ei näytä minusta edes kaikki hyvältä mutta siltikin ne on😂 Erittäin arvokkaita.
Juuri nii .Virheistä opitaan jos kukaan ei koskaan kerro sitä mikä menee väärin, sit joutuu pohtimaan jos toinen ei halua kertoa tai haluaa vain piinata tai sitä ei huomaa kumpikaan.
Tai vain joku kiusaa koska emme tiedä totuutta mikä häntä harmittaa. jos se ei kerro sitä, siksi erinäkemykset hakkaa vastakkain. Joskus pitää löytää se yhteys, olemme erilaisia ja vain yksi tie ei ole vain oikea vaan sinne on monia reittejä moni kulkee eritahtii ja myös kantapää edellä.
Ehkei keretä oppimaan kaikkia mutta yrittää jokainen mennä😁
Kysymyksellä ei ole mitään tekemistä retorisen kysymyksen kanssa. Retorinen kysymys tarkoittaa väittämää joka esitetään kysymysmuodossa , mutta ei kuitenkaan ole kysymys:
esim. Voiko ihanammin aamun alkaa! Onko vähän hieno auto!