voi olla, että kannattaisi tehdä moniuloitteisia matriiseja, suurempiulotteisia kuin 3, on vaikea ymmärtää,
teoriaa ei aina kannata tehdä heti todella väkeväksi, miksei aloittaa matriisista joka voisi olla joko 2 tai 3 --ulotteinen,
aluksi ei kannata tehdä niistä ei-suorakulmaisiksi
varmaan tällaista ei ole esitetty, ei sitä tiiä, onko se mahdotonta,
jos kaksi uloitteinen matriisi on mahdollinen on miksei tuo
teoriaa ei aina kannata tehdä heti todella väkeväksi, miksei aloittaa matriisista joka voisi olla joko 2 tai 3 --ulotteinen,
aluksi ei kannata tehdä niistä ei-suorakulmaisiksi
varmaan tällaista ei ole esitetty, ei sitä tiiä, onko se mahdotonta,
jos kaksi uloitteinen matriisi on mahdollinen on miksei tuo
Vastaukset 4
Vanhimmat
funktio f alkaa pisteestä (x1, y1)
funktio g alkaa pisteestä ( e1, w1)
funktio p alkaa pisteestä (k1, å1)
tason, joka muodostaa tason, joka riippuu jokaisen funktion omakohtaisesta muuttujasta, funktion f kohdalla se on x, funktion g kohdalla se on e, funktion p kohdalla se on k
siis f(x)= y g(e) = w p(k)= å
siis tuo taso muodostuu 3 funktiosta, jotka lähtevät jokaisesta siitä akselista erikseen kuuluvasta kohdasta , kuten f(x), lähtee x-akselista (x1, f(x1)), g lähtee e-akselista, p lähtee k-akselista
matriisi on siis (x1, f(x)) X (e1, g(e)) X (k1, p(k))
ja tuo taso on muuttuva, se riippuu funktioiden muuttujista
lopuksi voi lisätä toisen laisen teorian, että paikkavektori ei ole kaikissa akseleissa
se voi lähteä tässä kolmiuloitessa ulottuvuudessa 1 paikan määräämänä tai 2 paikan määräämänä
siten sen 2 paikan määräämänä olevan paikkavektorin taso pyörisi ympäri
voi olla, että tuon matriisin niin kuin kaikkien matriisien tilavuudenkin voisi laskea
se vaatisi määrättyjä integraalifunktioita joissain tapauksissa varmaan
tarkennan, että voisi ajatella, että funktioiden arvot voisi muuttua omalla akselillaan siis kun funktio f lähtee paikasta x1, sen f(x) saisi arvon saman akselin suuntaisesti, se voisi olla yksi tapa funktioiden f, g, p arvot
voi olla, että toinen tapa tehdä näille kolmelle funktioille arvot on, että kun esim. funktion x-muuttujaa lisätään saman arvoa, funktiossa f,
niin saman verran lisätään muissa funktioissa
f(x) = g(x)--p(x)
g(e)= f(x)--p(å)
p(å)= f(x)--g(x)
tuo uudenlainen arvon määrittelytapa voisi kasvaa joko esim. x-akselissa, funktion f(x) kohdalla
tai se voisi määrätä suoran g(x)--p(x) välille kun sen suoran arvo on f(x)
tuo uusi teoria ei tarvitsisi olla mikään ihmeellinen asia, koska se muodostuu suorista, joten ne suorat määräisivät tason
kuten f(x) = g(x) -- p(x)
tuli moka kaikissa funktioissa
f(x) = g(x) -- p(x)
g(e) = f(e) -- p(e)
p(å) = f(å) -- p(å)
sitten voi lisätä, että
trigonometriset funktiot varmaan voisi vaikuttaa akseleiden suhteisiin toisiinsa nähden
ne voisi olla vakiot nuo suhteet joidenkin kohdalla
tai ne voisi muuttua
ja akseleiden etäisyys toisistaan siis voisi riippua mistä tahansa funktiosta
joko kullekin akselille oma funktio tuohon tai laittaen niitä joitain yhteen