Toimi näin!

Myöhäisempiä viisaita mielestäni hiljattain edesmennyt Hans Rosling, joka osoitti, ettemme oikeastaan tiedä (populaationa) monestakaan asiasta niiden nykyistä tilaa, vaan muodostamme käsityksiä opetetun pohjalle, joka voi olla tänään jo todella vanhaa tietoa, jos kohta oli vanhaa jo opetushetkelläkin.

Kuten myös sen, että monet asiat liittyvät toisiinsa.

Ja jonka kytkemällä tietoon siitä, että systeemit, joihin liittyy ihmiset, ovat aina komplekseja, ja josta seuraa se, että hyvin pienikin asia voi saada aikaan isoja muutoksia.

Toisaalta myös niin, että suuri panostus ei välttämättä saa aikaan mitään.

Vaikkapa yhtenä esimerkkinä: käytännössä suurimpia viimeaikaisia saavutuksia ihmisten hyvinvoinnin kannalta maailmanlaajuisesti voi olla se, että naisten koulutukseen on satsattu: ei mittaluokaltaan suurikaan panostus, mutta merkittäviä tuloksia.

Epiktoteksen aikaan saattoi asioiden laita ja tietämys, kuten myös yksilöiden vaikuttamismahdollisuus olla täysin toinen, kuin nykyisin.

Kaikki lähtee itsestä. Enkä tässä tarkoittanut itsekkyyttä. Tarkoitin sitä, että hyvin harvat asiat ovat jonkun toisen hoidettavia. Ellei itse ole valmis tekemään asioiden eteen jotain, turha odottaa muidenkaan tekevän.

Kirjoittaisin kohdan 2 ehkä muotoon:

2. käsittele ja jaa mitä koit, opi yhdessä kokemuksesta

Joskus välillä ällöttää jatkuva individualismi tai yksilön korostaminen, ja joskus jopa hedoismiksikin kiihtyvä onnen/mielihyvän etsintä ja kaiken epämiellyttäväksi koetun kieltäminen :-) Hymiö loiventamaan paasaamista. Siitä kun seuraa se, että epämiellyttävää ei osata enää käsitellä, tai se ei mitenkään voi olla osa elämääni.

Ei mitään pahaa avauksessa. Suoritus tuottaa suorituksen, itsensä tiedostaminen on jotain terapiaa.