Digitaalisen tiedon tuho

Mutta datan siirtäminen jatkuvasti medialta toiselle on työlästä eikä mahdollista sitä, että datan voisi vain jättää jollekin medialle mikä säilyisi pitkiäkin aikoja. Erittäin vanhoja magneettinauhoja on onnistuttu lukemaan vaikka nekään eivät ole ikuisia, voivat helposti säilyttää datansa vuosikymmeniä unohdettuna. Olen itse onnistuneesti toistanut 70-luvun loppupuolen nauhoja. Ja digitaalista tietoahan voisi kaivertaa vaikkapa lasilevylle melko tiheästi kuten CD-levyjen lasimasterit. Kuluttajakäyttöön vaan ei ole saatavilla laitteistoja tähän. Ja lisäksi formaatin pitää olla avoin, jotta tiedot saadaan talteen tulevaisuudessakin, vaikka viimeinenkin laite olisi tuhoutunut.

Datarutto kirjoitti:

Mutta datan siirtäminen jatkuvasti medialta toiselle on työlästä eikä mahdollista sitä, että datan voisi vain jättää jollekin medialle mikä säilyisi pitkiäkin aikoja. Erittäin vanhoja magneettinauhoja on onnistuttu lukemaan vaikka nekään eivät ole ikuisia, voivat helposti säilyttää datansa vuosikymmeniä unohdettuna. Olen itse onnistuneesti toistanut 70-luvun loppupuolen nauhoja. Ja digitaalista tietoahan voisi kaivertaa vaikkapa lasilevylle melko tiheästi kuten CD-levyjen lasimasterit. Kuluttajakäyttöön vaan ei ole saatavilla laitteistoja tähän. Ja lisäksi formaatin pitää olla avoin, jotta tiedot saadaan talteen tulevaisuudessakin, vaikka viimeinenkin laite olisi tuhoutunut.

Lue lisää

Ei se todellakaan ole työlästä, kun päästään eroon niistä optisista levyistä. Kun data on yhdellä kovalevyllä, kopiointi tapahtuu yhdellä komennolla. Toki se voi kestää kauan, mutta ei minulla ole koneen kyljessä vieviä ,jota pitäisi veivata.

Toki jotain vanhoja nauhoja voidaan lukea, mutta tämä ei ole mikään standardi säilyttämiselle.

Haet selvästi jotain yksittäistä ihmekeinoa, joka kestää. Mikään yksittäinen keino ei ole varma. Esimerkiksi tulipalo voi tuhota datan. Siksi useat keinot ja datan hajauttaminen esimerkiksi käyttämällä pilvipalveluita on hyvä keino.

Ihmettelen vain sitä, että keinot lähes ikuisesti kestävään datan säilytykseen on kyllä olemassa, mutta niitä ei tavallinen ihminen mistään saa. Kuten tämä lasilevy, mikä säilyttää datansa miljardeja vuosia https://www.google.com/amp/s/www.theverge.com/platform/amp/2016/2/16/11018018/5d-data-storage-glass. Totta kai data pitää myös hajauttaa lisäksi moneen paikkaan. En haluasi säilyttää mitään 10 nanometrin magneettijyvissä, mitkä pyörivät 7200 kiertosta minuutissa ja yksi pölyhiukkanen törmätessään kovalevyn GMR lukupäähän voi tuhota kaiken kerralla.

Datarutto kirjoitti:

Ihmettelen vain sitä, että keinot lähes ikuisesti kestävään datan säilytykseen on kyllä olemassa, mutta niitä ei tavallinen ihminen mistään saa. Kuten tämä lasilevy, mikä säilyttää datansa miljardeja vuosia https://www.google.com/amp/s/www.theverge.com/platform/amp/2016/2/16/11018018/5d-data-storage-glass. Totta kai data pitää myös hajauttaa lisäksi moneen paikkaan. En haluasi säilyttää mitään 10 nanometrin magneettijyvissä, mitkä pyörivät 7200 kiertosta minuutissa ja yksi pölyhiukkanen törmätessään kovalevyn GMR lukupäähän voi tuhota kaiken kerralla.

Lue lisää

Kun joku rikkoo sen lasilevyn, niin sinne meni data. Säilytystä ei voi perustaa yhden median kestävyydelle vaan kopioinnille. Kuumasti minä olen voinut säilyttää digitaalista dataa jo 35 vuotta. Mikään 35 vuotta sitten käyttämäni media ei olisi enää luettavissa.

Mutta pointti tässä oli se että se lasilevy tai muu vastaava tekniikka ei käytännössä vanhene ollenkaan ja tietysti levy täytyy pitää hyvässä suojassa, esimerkiksi metallisessa suojakuoressa. Tottakai data pitää olla silti monella medialla lisäksi. Ero tuossa tämän päivän medioihin on siis se että se lasilevy ei voi vain yhtäkkiä lakata toimimasta ja säilyy miljardeja vuosia.

Datarutto kirjoitti:

Mutta pointti tässä oli se että se lasilevy tai muu vastaava tekniikka ei käytännössä vanhene ollenkaan ja tietysti levy täytyy pitää hyvässä suojassa, esimerkiksi metallisessa suojakuoressa. Tottakai data pitää olla silti monella medialla lisäksi. Ero tuossa tämän päivän medioihin on siis se että se lasilevy ei voi vain yhtäkkiä lakata toimimasta ja säilyy miljardeja vuosia.

Lue lisää

Mitä hyötyä on tallennusmediasta jota ei voi lukea? Samalla vaivalla voit lähettää datan moduloituna lasersäteenä tai mikroaaltoina kohti avaruutta ja sanoa että siellä se säilyy ikuisesti...

Ainoa järkevä tapa säilöä dataa nykyisellään on tehdä siitä aina uusi kopio sitä mukaa kun vanha media alkaa jäädä pois käytöstä. Kun uusien talletusvälineiden kapasiteetti on niin paljon vanhoja suurempi ei säilytystilan loppuminenkaan ole ongelmana.

Niinpä juuri, harvoin niiltä hajonneilta kovalevyiltä mitään saa luettua. Jos esimerkiksi tuohon lasilevyyn tallennukseen saisi yksityisetkin ihmiset jostakin laitteistoja, pystyisi datan säilömään ja palauttamaan jopa miljardin vuoden päästä jos nykyisenkaltainen sivilisaatio on silloin vielä olemassa. Koska se olisin tietenkin avoin formaatti ja speksit on kirjoitettu selkeästi ja säilyvästi samaan paikkaan missä levykin, ei sen lukeminenkaan olisi ongelma, vaikka viimeinenkin lukulaite olisi tuhoutunut aikapäivää sitten. Lisäksi nykyisen kovalevyn elektroniikan hajotessa voi olla vaikeaa saada tietoja ulos enää mitenkään, koska uusissa levyissä ohjainohjelmistot ovat levykohtaisia. Jos tiedot laislevylle tallentaa vaikkapa litografisesti 5 mikrometrisinä neliöinä per bitti, olisi levyä mahdollista lukea jopa manuaalisesti valomikroskoopilla vaikka megatavujen kokoisten digitaalisten tiedostojen dekoodaaminen onkin manuaalisesti todella hidasta. 5 mikrometrin prosessilla saisi 1dm³ kokoiselle lasilevylle 50 Mt dataa luotettavasti ja jopa siten että sen voisi manuualisesti lukeakin. Näin ollen LP-levyn kokoeinen lasilevy tallentaisi jo 350 Mt miljardeiksi vuosiksi.

Datarutto kirjoitti:

Niinpä juuri, harvoin niiltä hajonneilta kovalevyiltä mitään saa luettua. Jos esimerkiksi tuohon lasilevyyn tallennukseen saisi yksityisetkin ihmiset jostakin laitteistoja, pystyisi datan säilömään ja palauttamaan jopa miljardin vuoden päästä jos nykyisenkaltainen sivilisaatio on silloin vielä olemassa. Koska se olisin tietenkin avoin formaatti ja speksit on kirjoitettu selkeästi ja säilyvästi samaan paikkaan missä levykin, ei sen lukeminenkaan olisi ongelma, vaikka viimeinenkin lukulaite olisi tuhoutunut aikapäivää sitten. Lisäksi nykyisen kovalevyn elektroniikan hajotessa voi olla vaikeaa saada tietoja ulos enää mitenkään, koska uusissa levyissä ohjainohjelmistot ovat levykohtaisia. Jos tiedot laislevylle tallentaa vaikkapa litografisesti 5 mikrometrisinä neliöinä per bitti, olisi levyä mahdollista lukea jopa manuaalisesti valomikroskoopilla vaikka megatavujen kokoisten digitaalisten tiedostojen dekoodaaminen onkin manuaalisesti todella hidasta. 5 mikrometrin prosessilla saisi 1dm³ kokoiselle lasilevylle 50 Mt dataa luotettavasti ja jopa siten että sen voisi manuualisesti lukeakin. Näin ollen LP-levyn kokoeinen lasilevy tallentaisi jo 350 Mt miljardeiksi vuosiksi.

Lue lisää

350 MB on naurettavan vähän. Minä tarvitsisin toista tuhatta tuollaista. Ainoa ratkaisu on jatkuva kopiointi.

Datarutto kirjoitti:

Mutta pointti tässä oli se että se lasilevy tai muu vastaava tekniikka ei käytännössä vanhene ollenkaan ja tietysti levy täytyy pitää hyvässä suojassa, esimerkiksi metallisessa suojakuoressa. Tottakai data pitää olla silti monella medialla lisäksi. Ero tuossa tämän päivän medioihin on siis se että se lasilevy ei voi vain yhtäkkiä lakata toimimasta ja säilyy miljardeja vuosia.

Lue lisää

Se vanhenee, kun sille ei ole lukijaa. Haet ratkaisu aivan väärällä tavalla. Ratkaisu on useat kopiot ja kopiointi, ei yksittäiseen mediaan luottaminen ja ullakolle unohtaminen.

No kyllähän tuo videolevykin vuodelta 1933 onnistuttiin pelastamaan, koska tieto siitä miten video on siihen tallennettu oli olemassa ja toistava laite oli siten mahdollisti kehittää puhtaalta pöydältä. Eri asia se on tämän päivän kovalevyissä, joissa on laitekohtaiset ohjauselektroniikat ja hankalat datan tallennusmetodit. Sekin auttaisi jo paljon jos vaikkapa kovalevyille olisi avoin standardi ja valmistajat antaisivat ohjeet miten datan saa ulos ilman niiden kaupallista ohjausroinaansa. Muutaman maailmansodan jälkeen kun viimeinenkin kovalevy on menettänyt magnetisminsa ja ohjauselektroniikan flash-muistit varauksensa, on dataa toivotonta yrittää saada takaisin jos vaan itse on ihmeen kaupalla silloin elossa. Jos sivilisaatio sen sijaan palaa vielä ennalleen on lasilevy mahdollista lukea, koska standardi olisi avoin ja perustietoja säilytetään samassa panssarikuoressa missä levykin on. Muutaman levyn voisi vaikka haudata maan alle kuten aikakapselin jotta data olisi monessa paikassa. Minulle tuo 350 Mt jopa riittäisi, mutta uskon että levylle voi luotettavasti tallentaa jopa teratavuja kun viivanleveyttä pienennetään. Silloin tietoa on tosin mahdotonta enää lukea valomikroskoopilla, mutta se on muutenkin jo silloin toivotonta, koska dataa on niin paljon. Isot datamäärät vaativat käytännössä jo laitteen pakostikin, mitä tietenkään ei avoimen standardin takia ole tulevaisuudessakaan vaikea rakentaa.

Datarutto kirjoitti:

No kyllähän tuo videolevykin vuodelta 1933 onnistuttiin pelastamaan, koska tieto siitä miten video on siihen tallennettu oli olemassa ja toistava laite oli siten mahdollisti kehittää puhtaalta pöydältä. Eri asia se on tämän päivän kovalevyissä, joissa on laitekohtaiset ohjauselektroniikat ja hankalat datan tallennusmetodit. Sekin auttaisi jo paljon jos vaikkapa kovalevyille olisi avoin standardi ja valmistajat antaisivat ohjeet miten datan saa ulos ilman niiden kaupallista ohjausroinaansa. Muutaman maailmansodan jälkeen kun viimeinenkin kovalevy on menettänyt magnetisminsa ja ohjauselektroniikan flash-muistit varauksensa, on dataa toivotonta yrittää saada takaisin jos vaan itse on ihmeen kaupalla silloin elossa. Jos sivilisaatio sen sijaan palaa vielä ennalleen on lasilevy mahdollista lukea, koska standardi olisi avoin ja perustietoja säilytetään samassa panssarikuoressa missä levykin on. Muutaman levyn voisi vaikka haudata maan alle kuten aikakapselin jotta data olisi monessa paikassa. Minulle tuo 350 Mt jopa riittäisi, mutta uskon että levylle voi luotettavasti tallentaa jopa teratavuja kun viivanleveyttä pienennetään. Silloin tietoa on tosin mahdotonta enää lukea valomikroskoopilla, mutta se on muutenkin jo silloin toivotonta, koska dataa on niin paljon. Isot datamäärät vaativat käytännössä jo laitteen pakostikin, mitä tietenkään ei avoimen standardin takia ole tulevaisuudessakaan vaikea rakentaa.

Lue lisää

Se, että joku jollain keinolla voitiin pelastaa ei ole relevantti täällä kirjoittavien kuvien kannalta. Niitä kuvia kopioidaan juuri siksi, ettei tarvitse miettiä yksittäisten levyjen luettavuutta. Kuvat ovat aina uusimmalla medialla.

okaro kirjoitti:

Se, että joku jollain keinolla voitiin pelastaa ei ole relevantti täällä kirjoittavien kuvien kannalta. Niitä kuvia kopioidaan juuri siksi, ettei tarvitse miettiä yksittäisten levyjen luettavuutta. Kuvat ovat aina uusimmalla medialla.

Lue lisää

Miten niin? Minun mielestä on tärkeää että datani on tallessa vaikkapa tulevan kolmannen maailmansodankin jälkeen vaikka nykyajan tietokoneet olisivat jo kaikki hajonneet. Avoimella formaatilla lukulaite voidaan silti rakentaa vaikka puhtaalta pöydältä. Perinteiset digitaaliset tallennusvälineet eivät edes kestä kymmeniä vuosia ja jos niistä haluaa saada dataa ulos ohjaimen hajottua (useimmat flash-muisit pitää datansa vain 10 vuotta) täytyy tietää esimerkiksi valmistajan MFM-modulaatioon käyttämät algoritmit, ja nehän valmistajat pitävät liikesalaisuuksina. En itse säilytä sen takia yhtään mitään arvokasta digitaalisesti.