Lihasyöjä 69

Kyllä hän siitä leppyy ja tottuu, ettei kaikki tule toimeen pelkällä kasvisruoalla. Kun suosimme ainoastaan suomalaisia kasviksia ja yleensäkin suomalaisia raaka-aineita, niin emme tuhoa ilmastoa, Sekasyöjänä emme tarvitse enää ostaa lisävitamiineja ja hivenaineita ym. koska saamme ne suoraan ravinnostamme. Toisekseen meidän ei tarvitse käyttää soijaa ja siten suojelemme sademetsiä.

Ihmeellinen tapaus, vaikka tuskin ainoa. Nuoret ovat monesti ehdottomia mutta aikaa myöten he ymmärtävät että asiassa on monta eri puolta. Ihmetyttää kuitenkin myös sinun kohdallasi se, että ey itse yhtään huomaa olevasi oman asiasi suhteen "oikeassa". Pitäisiköhän teidän kummankin katsoa vähän peiliin?

Voisitte pitää kasvisruokapäivän kerran pari viikossa ja näin kunnioittaa siskosi vakaumusta ruoan suhteen, jolloin hänkin varmasti tekisi myönnytyksiä teidän syömiseenne suhtautumiseen.

Kasvikset eivät ole pupun ruokaa vaan niistä saa tehtyä ihan maittavaa apetta ja ne myös toimivat hyvin liharuoan lisukkeina välillä jopa korostaen lihan makua - kokeile.

Itse syön molempia eikä kumpikaan aiheuta mitään kakoiluja.

Vegaanipuolelle kuuluu tämä.
Vegaanit on ääliöitä. Söisivät edes kananmunia niin pysyy järki päässä.

Hihhulointia.

Syököön mitä tykkää jos ei kelpaa ruokapöydän antimet. Muuttakoon vaikka pois johonkin hippikommuuniin ituja popsimaan omilla rahoillaan.

Eli ei tuumaakaan periksi. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Hyvinkin nöyrämielisenä.

Antakaa tilaisuus siskollesi kokata omat ateriansa. Hän voi nauttia ateriansa missä haluaa! Hän voi omilla rahoillaan ostaa erikoisruokansa ellei leipä, perunat, kasvikset ja vihannekset , hedelmät (mitä mutt syotte) hänelle kelpaa
Te muut syötte mitä äiti tai joku muu on valmistanut koko perheelle.
Kenties siskosi aikanaan kyllästyy valmistamaan itselleen kolme kertaa päivässä omat ateriansa ja kapuaa samaan ruokapöytään muiden kanssa.

Voihan hän silti jättää porsaankyljykset väliin ja syödä kaikkea muuta lihatonta mitä on tarjolla.
Sillätavalla fiksuimmat toimivat!

Osa vastauksista on aika kapeakatseisia. Oletan, että kyseessä on täysi-ikäinen sisko. AP: ta kehottaisin kysymään itseltään, miten tärkeää on, että siskosi istuu kanssanne samaan ruokapöytään ja syö kanssanne? Vaivaako asia sinua, perhettäsi ja siskoasi? Oletan, että vaivaa, mikä on varsin ymmärrettävää, koska perheenjäsenet ovat varmasti toisilleen tärkeitä.

Tässä tapauksessa kehottaisin sinua ja perhettäsi tulemaan siskosi ajatus- ja arvomaailmaa vastaan sekä tutustumaan siihen. Jos siskollasi on erilaiset arvot (arvot, joissa myös tuotantoeläinten hyvinvoinnilla ja ilmastonmuutoksella on väliä), ei ole reilua olettaa toista luopumaan arvoistaan, jolla on selkeästi epäitsekäs ja hyvää hyvyttä tarkoittava vaikutus (huomattko, ettei hän pahaa tarkoita).
Samoin voisi kysyä, onko siskosi oikeutettu vaatimaan teidän arvomaailmanne muutosta, johon ilmeisesti ei kuulu eläineettiset tai ilmastonmuutokseen liittyvät asiat, mitä tulee joka päivä kuluttamaanne ruokaan. Niin, ehkä ei, tosin mahdollisimman objektiivisessa valossa, näitä arvoja ehkäpä tulisi jokaisen kuitenkin omaksua, mutta se on teistä itsestänne ja perehtyneisyydestänne varmasti kiinni, eikä kukaan (siskosikaan) voi sitä sinulta tai muulta perheeltä vaatia.
Koska kyseessä on läheiset, tällaisessa keskustelussa on turha lähteä väittelemään, kuka saa päättää tai määrätä jne. Kysymys on nyt toistenne ymmärtämisestä. Voisit olla ylpeä siskosi epäitsekkäästä ja valistuneesta ajatusmaailmasta ja arvoista ja suhtautua siihen ymmärryksellä. Ihmiset jotka ovat kokeneet saman kuin siskosi, ovat usein empaattisia ihmisiä, jotka ovat nähneet ja lukeneet vähän enemmän kuin normikuluttaja, joka hakee makkaransa lähimarketin hyllyltä. Hän on saattanut nähdä ja lukea hyvin synkkiä asioita, jotka ovat tehneet syvän vaikutukset ja herätyksen. Kehottaisin suhtautumaan tähän kunnioituksella ja hienotunteisesti. Joillekin on myös traumaattista ymmärtää, miten maailma tuhoutuu meidän jokaisen tekojen vuoksi. Traumaattista on myös nähdä epäonnistuneita teurastuksia, kidustusta ja muuten vain pahoinvoivia eläimiä ahtaissa oloissa sekä vaille hoitoa jääneitä kärsiviä eläimiä. Voi olla vaikeaa olla yksin näiden tunteiden kanssa, kun omat läheiset (sinä ja siskosi muu perhe) eivät jaa samaa emotionaalista haavaa ja ikään kuin ole kokeneet sitä mullistusta, vaan jatkaa ikään kuin silmät kiinni tukien toimintaa, jota toinen yrittää epätoivoisesti lopettaa.
Ymmärtäisitkö paremmin, miltä siskostasi tosi syvällä tuntuu? Jos kyseessä on vielä nuori, voi ehdottomuus olla ainoa tapa käsitellä asiaa. Nuoren voi entistä vaikeampi olla käsitellä sitä asiaa, että joku muu kykenee jatkamaan toimintaa, jonka itse kokee moraalisesti niin vääräksi, tämä pourkautuu ehdottomuutena. Yrittäkää ymmärtää siskoasi ja tulla häntä vastaan. Ruokailuun löytyy myös varmasti kompromisseja, jos itse että ole aikeissa muuttaa tottumuksianne.