Arvo, hinta ja raha - talouden filosofiaa

Usein kuullaan sanottavan, että raha on arvon mittari. Vaikka elämme markkinataloudessa, tämä pelkistys ei pidä paikkaansa. Raha on vain mittayksikkö, jossa hinta ilmaistaan. Hinta on todellinen muuttuja ja korrekti estimaatti markkina-arvolle.

Mikä on vähemmän tunnettua, on itse hinnan (ja täten markkina-arvon) tieteellis-filosofinen olemus. Kiinteiden kappaleiden hinnat (siis sellaisten kappaleiden, jotka ovat kiinteästi paikkasidonnaisia, kuten asuntojen hinnat) ovat pohjimmiltaan sähkömagneettista värähtelyä, jossa hinta makrotasolla määräytyy kysyntäkentän eli sähkökentän ja tarjontakentän eli magneettikentän vuorovaikutuksen tuloksena.

Toisin kuin valtavirtataloustiede eli neoklassinen taloustiede väärin olettaa, että hinnat ovat vain abstrakteja pisteitä, tosiasiassa hinnat ovat vektorikenttiä, joilla on suuruuden lisäksi suunta, esim. asuntokysynnässä on määrän lisäksi suunta, mihin se osamarkkinatasolla suuntautuu.
Valtavirtataloustiedettä, vaikka siitä Nobeleita myönnetään, ei kannata ottaa turhan vakavasti. Taloustieteilijät eivät ymmärrä, että abstraktien skalaarien sijasta tulisi analysoida vektorikenttiä.
Fiksummat ihmiset toki ymmärtävät hinnan kenttäluonteen, ja estimoimalla dynaamisesti esim. asunnon hinta kysyntä- ja tarjontakentässä, saamme 100.00 % tarkkoja ennustuksia. Standarditaloustiede ei saa edes usein ennustuksen etumerkkiä oikein.

Periaatteessa kaikkien hintojen analysointi voidaan palauttaa sähkömagnetismiin, joka on se perusteoria joka selittää valtavan joukon myös käyttäytymistieteellisiä peruskysymyksiä.

Reduktiivinen materialismi siis toimii. Ihan konkreettisesti.