Nöyryyttämishaluinen äiti?

Pyysikö tässä joku elämänohjeita?

Kysyikö aloittaja mitä hänen pitäisi tehdä äitisuhteelleen?

Ei.

Pyydettiin samankaltaisia kokemuksia.

On se nyt perkele ettei mistään asiasta voi nykyisin puhua ilman että vähämielet tulevat tuputtamaan jotain typeriä elämänviisauksiaan jotka kaikki osaavat ulkoa. Kuka tahansa voi lukea latelemasi itsestäänselvyydet minkä tahansa naistenlehden ihmissuhdepalstalta jos on liian tyhmä hoksatakseen ne itse.

Mikä sut saa kuvittelemaan että juuri sinulla on jotain sellaista viisautta ja tietoa että sinulla on varaa mennä antamaan jotain saatanan tyhmiä ohjeita sokkona ventovieraan ihmisen henkilökohtaiseen elämään?

Oletko sinä vähän tyhmä?

Aloittaja pyysi kommenttia. Turha siitä on suuttua, vai kolahtiko.🌻

Typerä kälätys (24.5.2019 12:57) oli tietysti provo. Mutta korjaan hieman näitä yleisesti hyväksyttyjä oksettavia kliseitäsi.

Käsitys että ihminen alkaa ymmärtämään vanhempiaan vasta aikuisena kun itsetuntemus on lisääntynyt on abosluuttisesti väärä. Siis silloin kun 'ymmärtämisellä' tarkoitetaan myötätuntoa paskoja vanhempiaan kohtaan.

Mitä nuorempi lapsi on, sitä enemmän hän ymmärtää vanhempiaan ja sitä herkempi hän on tuntemaan myötätuntoa vanhempiaan kohtaan jopa silloin kun vanhempi kohtelee kaltoin.

Iän myötä tuleva elämänkokemus, itsetuntemus ja laajempi ymmärrys elämästä aiheuttaa yleensä päinvastaisen kehityksen. Mitä aikuisempi lapsesta tulee, sitä suuremmaksi viha muuttuu. Aikuisen ymmärryskyvyllä alkaa hahmottaa kuinka massiivinen kusetus koko se lapsuus olikaan jonka lapsuuden hyväuskoisuudellaan oli nuorempana idealisoinut.

Näin päin se kehitys kuule menee kun puhutaan vanhempiensa kaltoinkohteleman ihmisen tunne- elämän kehityksestä suhteessa kaltoinkohtelevaan vanhempaan. Provo kuulostaa erehdyttävästi joltakin mulkulta mielenterveyspalveluiden piirissä työskentelevältä terapeutilta joka lässyttää tuollaista soopaa asiakkailleen vastaanotollaan kuin automaatista.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja pyysi kommenttia. Turha siitä on suuttua, vai kolahtiko.🌻

Aloittaja ei pyytänyt kommenttia. Aloittaja kysyi onko kohtalotovereita, ja kokemuksia samankaltaisesta äidistä.

Taidat itse ola tuollainen äiti kun et voi vastustaa kiusausta tulle siihen vittuilemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja ei pyytänyt kommenttia. Aloittaja kysyi onko kohtalotovereita, ja kokemuksia samankaltaisesta äidistä.

Taidat itse ola tuollainen äiti kun et voi vastustaa kiusausta tulle siihen vittuilemaan.

Lue lisää

Aloittaja on atm. Nössö.

Ensimmäinen kommentoija nolasi itse itsensä. Anonyymeilla toisilleen ventovierailla nettikommentoijilla jossain s24.fi palstoilla ei ole keskenään myöskään samanlaista ihmissuhdetta kuin lapsella on vanhempaansa.

Mutta senhän sinä jo tiesitkin. Kunhan tykkäät boostata toisen vitutusta koska saat sellaisesta jotain nautintoa itsellesi.

Onko sinulla itselläsi kokemusta aloittajan kuvailemasta äidistä? Jos ei, miksi kommentoit tähän ketjuun?

Mene terapiaan se helpottaa. Ei ne äiti kompleksit täällä ratkea. Typerää yleensä tehdä tuollaisia aloituksia jos ei kommetteja kestä.

Anonyymi kirjoitti:

Mene terapiaan se helpottaa. Ei ne äiti kompleksit täällä ratkea. Typerää yleensä tehdä tuollaisia aloituksia jos ei kommetteja kestä.

Et sinä tiedä käynkö minä terapiassa vai en. Jaatko sinä oikeassakin elämässäsi jatkuvasti näitä elämänohjeita kanssaihmisille vaikka kukaan ei niitä sinulta pyydä eikä kaipaa?

Jos olet sitä mieltä ettei ihmissuhdepalstalle saa tehdä tällaisia aloituksia koska eivät ne ihmissuhdekompleksit täällä ratkea, mitä helvettiä sinä itse täällä lorvit? Mene muualle vinkumaan.

Typerää on kommentoida jos ei ole sanottavaa itse asiaan. Itseesi taisi osua ja upota aloituksen aihe kun pitää jatkaa luupäisesti tuota samaa vittuilua eikä muuta sanottavaa ole.

Sinulla ei siis ole kuvailun kaltaista äitiongelmaa. Silti pakko mussuttaa. Eikö sinulla ole omaa elämää johon voisit keskittyä?

Pyysinkö minä neuvoja ja ohjeita?

Pyysinkö minä jotakin paskan äidin sokkoa asianajajaa tulemaan tähän selittelemään tällaisten äitien taustoja ja motiiveja?

Kukaan ei kaipaa besserwissereitä.

Pyysin omakohtaisia kokemuksia samanlaisista äitisuhteista.

Niin uskomatonta kuin se onkin, minä olen aivan täysipänen älykäs aikuinen ihminen. Minä tiedän itse miten toimin äitini kanssa. Ei minulle tarvitse alkaa kädestä pitäen selittämään itsestäänselvyyksiä. Se että tietää kyllä jo miten sen ämmän kanssa tulee preesenssissä toimia, ei vaan kato auta siihen vitutukseen lainkaan joka tulee iän myötä kun tajuaa yhä kirkkaammin miten kusipäisesti oma äiti on toiminut.

Kun huomaa olevansa itse samassa iässä kun äiti oli silloin joskus kun se teki sitä ja tätä, se iskee ikävästi tajuntaan miten julma se saatanan akka oli. Tällaisia asioita ei katsos ymmärrä silloin kun on itse lapsi ja nuori. Nämä tajuaa sitten kun itse on sen ikäinen että saa perspektiivin ja suhteellisuutta asiaan.

Kun luen lehtijuttuja aikuisista ihmisistä jotka ovat päätyneet tekemään kauheuksia iäkkäile vanhemmillleen tulee ensimmäisenä mieleen että todennäköisesti se ikävän lopun saanut vanhempi on ansainnut kohtalonsa.

Mikäli nettipoliisi seurailee näitä juttuja ilmoitan että minä en ole mitään sellaista suunnittelemassa enkä sellaiseen ketään kehota. Vitutus vain on välillä aika massiivista luokkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Pyysinkö minä neuvoja ja ohjeita?

Pyysinkö minä jotakin paskan äidin sokkoa asianajajaa tulemaan tähän selittelemään tällaisten äitien taustoja ja motiiveja?

Kukaan ei kaipaa besserwissereitä.

Pyysin omakohtaisia kokemuksia samanlaisista äitisuhteista.

Niin uskomatonta kuin se onkin, minä olen aivan täysipänen älykäs aikuinen ihminen. Minä tiedän itse miten toimin äitini kanssa. Ei minulle tarvitse alkaa kädestä pitäen selittämään itsestäänselvyyksiä. Se että tietää kyllä jo miten sen ämmän kanssa tulee preesenssissä toimia, ei vaan kato auta siihen vitutukseen lainkaan joka tulee iän myötä kun tajuaa yhä kirkkaammin miten kusipäisesti oma äiti on toiminut.

Kun huomaa olevansa itse samassa iässä kun äiti oli silloin joskus kun se teki sitä ja tätä, se iskee ikävästi tajuntaan miten julma se saatanan akka oli. Tällaisia asioita ei katsos ymmärrä silloin kun on itse lapsi ja nuori. Nämä tajuaa sitten kun itse on sen ikäinen että saa perspektiivin ja suhteellisuutta asiaan.

Kun luen lehtijuttuja aikuisista ihmisistä jotka ovat päätyneet tekemään kauheuksia iäkkäile vanhemmillleen tulee ensimmäisenä mieleen että todennäköisesti se ikävän lopun saanut vanhempi on ansainnut kohtalonsa.

Mikäli nettipoliisi seurailee näitä juttuja ilmoitan että minä en ole mitään sellaista suunnittelemassa enkä sellaiseen ketään kehota. Vitutus vain on välillä aika massiivista luokkaa.

Lue lisää

Munchausen-äidit nöyryyttävät ja tuhoavat uhriensa sielun:
https://www.sley.fi/noyryytys-kohmettaa-sielun/
Munchausen-äideistä on oma keskustelunsa tällä palstalla.

Olemme kohtalontovereita. Äidin mielestä en osaa mitään. "Et sää mittää ossaa."
"Et sää kumminkaa yhtää asiakast saa." Aina olen opiskellut väärällä alalla, kun nöyryyttäjä-äiti ei suostu sanomaan mielestään sopivaa alaa.

Samoin meikän äiti utelee vain yksityisasiat juoruakseen niitä sekä suvulle että muille tutuille. En ole vielä kertaakaan päässyt koulutusta vastaavaan työhön, vain roskahommiin, joihin riittää peruskoulu.

Anonyymi kirjoitti:

Pyysinkö minä neuvoja ja ohjeita?

Pyysinkö minä jotakin paskan äidin sokkoa asianajajaa tulemaan tähän selittelemään tällaisten äitien taustoja ja motiiveja?

Kukaan ei kaipaa besserwissereitä.

Pyysin omakohtaisia kokemuksia samanlaisista äitisuhteista.

Niin uskomatonta kuin se onkin, minä olen aivan täysipänen älykäs aikuinen ihminen. Minä tiedän itse miten toimin äitini kanssa. Ei minulle tarvitse alkaa kädestä pitäen selittämään itsestäänselvyyksiä. Se että tietää kyllä jo miten sen ämmän kanssa tulee preesenssissä toimia, ei vaan kato auta siihen vitutukseen lainkaan joka tulee iän myötä kun tajuaa yhä kirkkaammin miten kusipäisesti oma äiti on toiminut.

Kun huomaa olevansa itse samassa iässä kun äiti oli silloin joskus kun se teki sitä ja tätä, se iskee ikävästi tajuntaan miten julma se saatanan akka oli. Tällaisia asioita ei katsos ymmärrä silloin kun on itse lapsi ja nuori. Nämä tajuaa sitten kun itse on sen ikäinen että saa perspektiivin ja suhteellisuutta asiaan.

Kun luen lehtijuttuja aikuisista ihmisistä jotka ovat päätyneet tekemään kauheuksia iäkkäile vanhemmillleen tulee ensimmäisenä mieleen että todennäköisesti se ikävän lopun saanut vanhempi on ansainnut kohtalonsa.

Mikäli nettipoliisi seurailee näitä juttuja ilmoitan että minä en ole mitään sellaista suunnittelemassa enkä sellaiseen ketään kehota. Vitutus vain on välillä aika massiivista luokkaa.

Lue lisää

Millaisia kommentteja halusit? Joitakin kamalia kertomuksia ilkeistä äideistä?
No hyvä, kerrotaan:
Äiti ei koskaan huolehtinut minun puhtaudestani. Asuimme ahtaasti, vesi kannettiin kaivosta (minä kannoin) peseytyminen piti suorittaa keittiössä muiden katsellessa. Puhtaista vaatteista oli aina pulaa. En edes tiennyt, että kankaisen mekon voi pestä, joten kuljin pikkutyttönä pöyristyttävän likaisessa mekossa. Alle kymmenen ikäisenä piti parsia itse sukat. Se oli kauheaa ja jälki myös.
Luulin, että olemme rutiköyhiä, koska ruokaa oli aina niin vähän, että jäimme nälkäisiksi ja oli syötävä voileipää vatsan täytteeksi. Joskus sitten kuulin, kun äiti sanoi, että vihasi ruuanlaittoa ja yritti selvitä siitä niin vähällä kuin suinkin Ja kun luulin, että olimme köyhiä, en turhaan ruinannut uusia saappaita, vaikka pohja oli puhki ja kuljin märällä jalalla koko vuoden kouluun. Olin pyytänyt saappaita ja hän sanoi, että katsotaan missä kuussa rahaa löytyy. En koskaan saanut suksia. Monena vuonna talvitakkini oli niin lyhythihainen, että oli kudottava lisävarret kintaisiin, etteivät ranteet paleltuneet.
Kelpaako tällaiset kokemukset? Vai ovatko nekin vääränlaisia? Pitäisikö minun ruikuttaa sinun kohtaloasi? Millaista valitusta odotat?

Anonyymi kirjoitti:

Millaisia kommentteja halusit? Joitakin kamalia kertomuksia ilkeistä äideistä?
No hyvä, kerrotaan:
Äiti ei koskaan huolehtinut minun puhtaudestani. Asuimme ahtaasti, vesi kannettiin kaivosta (minä kannoin) peseytyminen piti suorittaa keittiössä muiden katsellessa. Puhtaista vaatteista oli aina pulaa. En edes tiennyt, että kankaisen mekon voi pestä, joten kuljin pikkutyttönä pöyristyttävän likaisessa mekossa. Alle kymmenen ikäisenä piti parsia itse sukat. Se oli kauheaa ja jälki myös.
Luulin, että olemme rutiköyhiä, koska ruokaa oli aina niin vähän, että jäimme nälkäisiksi ja oli syötävä voileipää vatsan täytteeksi. Joskus sitten kuulin, kun äiti sanoi, että vihasi ruuanlaittoa ja yritti selvitä siitä niin vähällä kuin suinkin Ja kun luulin, että olimme köyhiä, en turhaan ruinannut uusia saappaita, vaikka pohja oli puhki ja kuljin märällä jalalla koko vuoden kouluun. Olin pyytänyt saappaita ja hän sanoi, että katsotaan missä kuussa rahaa löytyy. En koskaan saanut suksia. Monena vuonna talvitakkini oli niin lyhythihainen, että oli kudottava lisävarret kintaisiin, etteivät ranteet paleltuneet.
Kelpaako tällaiset kokemukset? Vai ovatko nekin vääränlaisia? Pitäisikö minun ruikuttaa sinun kohtaloasi? Millaista valitusta odotat?

Lue lisää

Saat tämän kuulostamaan siltä kuin aloituksessa pyydetyt vertaiskokemukset olisi jotenkin vaikeasti ymmärrettävä asia.

Ja ärsyyntymiseni näistä asenteellisista, moralisoivista ja vittuilevista besserwisserviesteistä kuvastaisi sitä että vaadin itse mahdottomia. Että minulle ei minkäänlaiset vastaukset "kelpaa". Tällä yrittänet todistaa että olen itse vaikea luonne?

Vertaiskokemusten jakaminen ei ole kovin vaikeaselkoinen asia ymmärtää.

Oliko omasta mielestäsi oma vastauksesi asiallinen?

Kiitos.

Tyypillinen suomalainen äiti on aika inhottava olento. Joko kiusaa suoraan tai sitten pelaa kaikenlaisia marttyyripelejä joissa saa lapset näyttämään syyllisiltä kaikkeen mahdolliseen.