Kertokaa rakkaat ystävät ,mitkä olisivat leppoisia KOTIMAISTEN kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Rikosromaaneja älkää ehdottako , eikä mitään 1800-luvulta kertovia. (Esim , Kisti Mannisen kirjat olen lukenut) .Siis jotain samantyylistä. Sarkasmi käy myös.
Ei mitään tyyliin Sinuhe Ekypiläinen.
Leppoisia kirjoja ?
Anonyymi
161
1071
Vastaukset
- Anonyymi
Leppoisia kirjoja ? No, Veikko Huovisen pohdiskelevat ja humoristiset kirjat ?
Niitä on paljon muitakin kuin Havukka-ahon ajattelija.
Arto Paasilinnan kirjat ?
Skaala on valtavan laaja.
En lue paljon romaaneja nykyään, toivottavasti joku paljon lukeva osaa suositella paremmin sopivia.
Esko Valtaojan kolumneista koottu "Ensimmäinen koira kuussa" oli kevyttä ja pirteää luettavaa.
Hänhän ei ole kirjailija, mutta kirjoittaa kivoja 2-3 sivun kolumneja kaikista aiheista, maan ja taivaan välillä. Monesti ihan arkisissa kolumneissa hän herättelee lukijaa tarkistamaan näkökantojaan.
Origon pakinat ovat hauskoja myös.- Anonyymi
valtaojalla kirjoitteli kun ei ole ollut niin paljon tekemistä ja oli tylsää ja ei oppilaita ei tutkimusta virkakin lopetettin kivojen kolumnien kirjoittelun jälkeen
tai siis joku venäläinen kuulemma sinne tuli jossain on muttei kursseja
eli ohjelmaa ei ole tai siis on jotain englanniksi
ei enää suomeksi
mutta ei siellä varsinaisesti mitään aktiivisuutta ole tähtitieteessä
https://www.utu.fi/en/sites/astro/teaching/masters/Pages/home.aspx
Valtaojan edeltäjän Valtosen aikana poliisi kutsuttiin paikalle selvittämään ongelmaa
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074190181/Turun poliisi ratkomaan entropiaongelmaa
sitten sekin lopetettiin koko tuorlan tähtitorni
https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4521374/Yliopisto lahtee TuorlastaViela vuosi sitten tiloihin suunniteltiin modernia tiedekeskusta - Anonyymi
Huovinen on hyvä ja kirjoitti useimmiten leppoisia romaaneja tai lyhyttä proosaa. Eräs unohdettu on Matti Hälli. Hailuoto-trilogia ja pakinat ovat mielestäni mukavaa luettavaa.
Minulla oli hyllyssä Origon kirja, mutta joku on lainannut sen eikä ole palauttanut. Bisquitin kirjoistakin löytyy joskus helmiä, mutta monet pakinat ovat (nykyään katsottuna) liikaa ajassaan kiinni. Jos muisti pelaa, suosittelen Bisquitia.
- Anonyymi
Lempeät tuulet Tyyneltä mereltä on leppoisa ja helppo lukea.
Senverran makupaloja siitä lukenut, että ei muuta unilääkettä tarvitsekaan.
Pitkäveteistä ja väritöntä kerrontaa.
Kukas sen olikaan kirjoittanut?- Anonyymi
Hempeät huulet Välilihamerellä on paljon kiinnostavampi ja leppoisampi kertomus.
Suosittelen! - Anonyymi
Tellukka kirjoitti:
Senverran makupaloja siitä lukenut, että ei muuta unilääkettä tarvitsekaan.
Pitkäveteistä ja väritöntä kerrontaa.
Kukas sen olikaan kirjoittanut?Kannattaa ehkä lukaista ensin ennen kuin menee antamaan arvosteluja.
:) Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa ehkä lukaista ensin ennen kuin menee antamaan arvosteluja.
:)Kyllä minä sitä netillä luin aika pitkästi, ennenkuin alkoi silmät lumpsimaan.
Ei napannut minuun, ei vähääkään.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hempeät huulet Välilihamerellä on paljon kiinnostavampi ja leppoisampi kertomus.
Suosittelen!Sain sen kirjastosta 40:n muun kirjan kanssa. Luen sen kesän aikana.
"Arvostelu" on tulossa :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hempeät huulet Välilihamerellä on paljon kiinnostavampi ja leppoisampi kertomus.
Suosittelen!Sain sen kirjastosta 40:n muun kirjan kanssa. Luen sen kesän aikana.
"Arvostelu" on tulossa :)
PS. Onkohan palstalla oleva häiriö jo korjattu vai lähteekö sama viesti kolme kertaa edelleen ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hempeät huulet Välilihamerellä on paljon kiinnostavampi ja leppoisampi kertomus.
Suosittelen!Sain sen kirjastosta 40:n muun kirjan kanssa. Luen sen kesän aikana.
"Arvostelu" on tulossa :)
PS. Onkohan palstalla oleva häiriö jo korjattu vai lähteekö sama viesti kolme kertaa edelleen ? - Anonyymi
Tellukka kirjoitti:
Senverran makupaloja siitä lukenut, että ei muuta unilääkettä tarvitsekaan.
Pitkäveteistä ja väritöntä kerrontaa.
Kukas sen olikaan kirjoittanut?Oma tekelettäään jatkuvasti mainostava kirjoittaja.
Anonyymi kirjoitti:
Oma tekelettäään jatkuvasti mainostava kirjoittaja.
Kas kun ei sinisirkku saanut ympäri korviaan ja haukkumiset stalkkaamisesta, kun julkaisi "kirjailijan" nimen esiin tälle palstalle, missä ei toisten nimiä saisi mainita vaikka ne olisikin saanut "stalkattua" tietoonsa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oma tekelettäään jatkuvasti mainostava kirjoittaja.
Kirjalla ei ole mitää yleismaailmallista merkitystä miksi kenenkään kannattaisi se lukea. Kirjallisia arvoja sillä ei ole.
Ehkä siksi vain itse kirjoittaja sen lukee uudestaan ja uudestaan.
Se on hänelle itselleen merkityksellinen.
Hyvä kirja kyllä löytää aina lukijansa ilman tyrkytystäkin.
- Anonyymi
K-kaupan Väiski Vemmelsäären seikkailut makkarapaketti takataskussa.
- Anonyymi
Kari Hotakainen Luonnon laki
Tuomas kyrö Mielensäpahoittaja - Anonyymi
Minna Lindgrenin Ehtoolehtosarjan kirjat ovat hauskoja, vaikka samalla puhutaan vakavista asioista.
Juhani Peltosen Elmo on loistava, ei sovi kuitenkaan ihmiselle, jolle urheilu on totinen juttu. - Anonyymi
Poika joka unohtui - ei ole liian surullinen eli on selviämistarina. Koskettaa aika läheltä ikäluokkaamme, tai ainakin tietyssä pienessä kaupungissa asuneita.
Ensimmäinen nainen - mielestäni erittäin hyvä kirja Sylvi Kekkosesta. Avartaa meidän itse kunkin mielipiteitä ja näkökantoja. Rauhallista mukavaa kerrontaa.
Mrs.W Luin juuri Mikaela Strömbergin romaanin "Sophie". Se pohjautuu tositapahtumiin ja kertoo 1800-luvulla eläneen Sophia von Behsen elämään Pietarissa ja Lapinjärvellä.
Strömberg on aikaisemmalla romaanillaan ollut Finlandiaehdokkaana.Luen parast'aikaa Pirjo Marya Vega Brant'in kirjaa Lempeät tuule Tyynellä merellä, ja olen ihastunut.
Kirjailija maalaa jo alkulauseessaan elävästi ympäristöä, lukijan kokiessa näkymän runsaan mielenkiintoisena.
Pidemälle ehtiessä tulee kiinnittäneeksi huomiota analysoivaan ja humoristiseen ihmiskuvaukseen, jonka exotiikasta nauttii jo lukijanakin.
Reippaan pelkäämätöntä eteenpäin menoa kuin seikkailua, seuraa kiinnostuneena jatkossa,...suosittelen kesäviihteenä!- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Noin ihanan palautteen voimalla elää kirjailija pitkään kuin onnenpilvellä :)
Kirjailija...? Mikä kirjailija ?
Minä olen tän kevään aikana lukenut lähes koko Leena Lehtolaisen tuotannon. Kevyttä, leppoisaa pehmodekkaria alusta loppuun, sopii iltalukemiseksi Kirjailija aloitti jo 12-vuotiaana ja nyt kun vuosia on jo huomattavasti enemmän niin huomaa miten hän on kirjoittajana kehittynyt sekä positiivisesti että samalla kaupallistunut.
Suuri ero aikaisella tuotannolla, ensimmäisillä Maria Kallio- kirjoilla ja näillä viimeisillä, jotka tihkuu erotiikkaa, jännitystä, vauhtia ja tapahtumakäänteitä niin ettei oikein tahdo pysyä perässä. Se alkuperäinen itäsuomalainen pikkukaupunkilaistyttö ja 80-luvun nuorisokulttuurin edustaja on häipynyt kulisseihin.
Katja Kettua luin muutaman kirjan verran ja ei ollut minun kuppini pontikkaa. Rivoa, kylmää ja rumaa proosaa, ilman huumorin kevennystä. Miksi kauniistakin on pakko tehdä rumaa? Ja kriitikot kiittävät ja kehuvat.- Anonyymi
Olen samaa mieltä edellisen kanssa Katja Ketun kerronnasta, todella ikävää luettavaa! Enää en sorru hänen tekeleisiin.
Minä en lue rivoa, enkä rumaa proosaa. Yksi suuri rakkauteni kevyemmässä proosassa on Linda Nilsson (hän on tosin ruotsalainen), minua se ei haittaa. Pidän hänen lempeistä, elämänläheisistä kirjoistaan. Niitä käännetty monelle kielelle, myös suomeksi.
- Anonyymi
Erno Paasilinnan koko tuotanto.
- Anonyymi
Olen 100% samaa mieltä.
Erno Paasilinna on yksi parhaista suomalaisista kirjailijoista, yhteiskunnallisista ajattelijoista ja ajattelijoista yleensä.
- Anonyymi
Timo Mukan tuotanto
Siinä tärkeimmät aluksi. - Anonyymi
Luin juuri vihreitten ajattelijan ja toimijan Ville Niinistön juuri ilmestyneen kirjan.
Kannatti. Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, vihreissä on fiksujakin.
Kannattaa antaa itselleen mahdollisuus muuttaa käsityksiään ja mennä
oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Hjallis Harkimon kaksi viimeistä kirjaa olivat myös raikasta tuuletusta, suoraa puhetta, sujuvaa luettavaa ja piristävää. Minäkin aloin lukemaan uudelleen tuota Lempeitä Tuulia ja aivan alkoi hävettämään lukuisat kirjoitusvirheet jotka sinne olivat lipsahtaneet sekä oikolukemisista että oikolukuohjelmasta huolimatta. Sitten luin Lehtolaista taas yöllä ja havaitsin että Suomen dekkarikuningattaren tekstikin oli täynnä typoja ja pieniä kirjoitusvirheitä. Eikö kustannustoimittajat tarkista vielä sitä lopullista versiota mikä menee painoon?
Ei muuta kuin kiristää kontrolleja….- Anonyymi
Riitta Kylänpään kirja Pentti Linkola - ihminen ja legenda on tosi kiinnostava. Se palkittiin tieto- Findandiallakin.
- Anonyymi
Olihan tuo kirja Linkolasta juuri ja juuri luettava, mutta sen ajatukset maailmasta on niin negatiivisia, totisia ja synkkiä,
ettei niitten jälkeen huvita pitkään aikaan mikään.
- Anonyymi
En juurikaan lue suomenkielistä kirjallisuutta, en alkuperäisenä enkä käännettynä.
Koska pidän vieraiden kielten taidon harjoitusta ja kehittämistä tärkeänä, luen kaunokirjallisuutta vierailla kielillä.
Muutama kuukausi sitten luin Timo K.Mukkaa - Maa on syntinen laulu - tshekiksi.
Jonkin verran tulee luetuksi puolankielistä kertomakirjallisuutta.
Useimiten luen ranskankielistä viime vuosikymmenten aikana julkaistua kaunokirjallisuutta, myös salapoliisiromaaneja. - Anonyymi
"Koska pidän vieraiden kielten taidon harjoitusta ja kehittämistä tärkeänä, luen kaunokirjallisuutta vierailla kielillä"
Minulla on sama vika. Luen rumakirjallisuutta sillä kielellä kun sattuu
Jos on politiikkaan vivahtavaakaan, pidän hintarajan noin 3 euroa joskus olen ottanut vitosella kirjan mutta harvoin tätä varten minulla
on metsästyslista, kun ne aina silloin tällöin ilmestyvät jolloin isken
P-loma "Minäkin aloin lukemaan uudelleen tuota Lempeitä Tuulia ...
Paloma tekee oikein kun osallistuu kilpailuihin kirjoineen jos pääsisi oikeasti julkaistuksi
suunnittelen tämän listan palomakirjoitusten perusteella kysymystä haluatko miljonääriksilpailuun - se on hionnassa - viimeiseksi kysymykseksi olen ennenkin tehnyt kilpakysymyksiä viisastenkerhoon joitakin sain läpi
seuraava jota kysyin oli paras mutta sitä ei hyväsytty sinne koskaan, nyyh
Mistä autonmerkki Volvo johtuu nimenä?
Kuukauden kirjat
Heikinheimo: mätämunan ..
miettinen - pelli (tämä on se pelli televisiosta tuttu poliisiohjelma) harhaanjohtajat
virtanen Vennamo
Gordievski Rogatchi sokea peili (tämä on se kirja jossa suomalaiset paljastatetaan)
yhteensä noin 10 euroa, lukemattomia muitakin löytyy- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
"volvo" pyörin (latinaa) viittaa kai kuulalaakereihin.
Mistä haen palkintoni?Oikein. Palkinnon voit hakea Oulun rautatieasemalta. Kerro, mitä haluat palkinnoksi ja milloin. Volvo ei alunperin kuitenkaan viittaa kuulalaakereihin, vaan pyörimiseen.
- Anonyymi
Hyvin ovat lukemasi roska-aiheet muokanneet personallisuuttasi, seura tekee vääjäämättä kaltaisekseen!
Pidä hyvänäsi. - Anonyymi
Eve Hietamiehen kirjat ovat leppoisia hyvän mielen kirjoja, siis sellaiset kuin Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju. Sopivat huumorintajuisille lukijoille, jotka pitävät lapsista.
- Anonyymi
Kuvittele mielesssäsi iso täytekakku. Hääkakun kokoinen. Siihen päälle keksiä, karkkia ja nonparelleja ja kaikkea mahdollsita niin paljon kuin ikinä kiinni pysyy.
Kuvittele sitten, että se kaikki litistetään 0,5 litran tuppervaarapurkkiin.
Siinä on 30 ensimmäsitä sivua Lempeitä tuulia.
Niin paljon niin täyteen tungettuja sivuja, että tulee ähky.
Kun kaikki on pienimmätkin merkityksettömät yksityiskohdat on kirjattu ylös ensimmäisestä sivusta alkaen miten matkatavarat otetaan koneen hyllystä ja jokainen vuorokauden minuutti kananmunan paistoa myöten,
joka ikinen havainto minkä silmä näkee ja korva kuulee,
herää kysymys, mikä sen luettelon tarkoitus on ja mikä on koko kirjan tarkoitus ?
Mitä se yrittää kertoa ?
Järkyttävä sekametelisoppa, joka olisi tarvinnut paljon karsimista eli erittäin hyvän kustannustoimittajan.- Anonyymi
Sama tyyli/tyylittömyys jatkuu parilla tyypillä täällä. Se mitä MINÄ syön , on tärkeää ja mikä kirppu MINUA puree on tärkeää.
- Anonyymi
Mistä on lähtöisin kyseisen kirjan runsas mainostaminen täällä ?
Se tuntuu olevan monille tuttu ja monien kehuma.
Itse en ole koskaan missään kuullutkaan tästä
(ilmeisesti omakustannus)kirjasta,
koska se ei minkään laatukustantajan seulaa läpäisisi.
Tilasin sen kirjastosta, kun sain täällä kuvan, että se on vähintään Nobel-tasoa.
Kirjan on tarkoitus kertoa pitkästä jaksosta 1970-1982
mutta jo alkusivut ovat tarkoituksettomia kuin alakoululaisen aineesta:
"Haimme vaalean kermanvärisen keinonahkaisen matkalaukkuni matkatavarakarusellista." (Ketä voi kiinnostaa tämä pikkutarkka kuvaus vuodelta 1970 tuntemattoman ihmisen matkalaukusta ?)
"Matkatoverini seisoivat jo ulkona taksin vieressä kun kannoin pienen laukkuni
ulos lasiovesta." (Sama soopa jatkuu)
Nämä "mahtavat" tapahtumat vuodelta 1970 (?) tuskin lukijaa kiinnostavat
eivätkä ole ollenkaan kirjan ainoat turhat lauseet.
Kun on sitten jaariteltu jonninjoutavia, niin muutamiin seuraaviin sivuihin on ollut pakko ahtaa sikin sokin mm. jokainen kaupunginosa lähes rakennus rakennukselta, tyyleineen ja väreineen, maissikakut, kasviluettelot, portaat, conquistadorit, slummit, hajut, äänet, ulvovat sudet, poikaystävät, paikallisten murhat, munakokkelit, villisiat, patsaat, jesuiitat, Simon & Garfunkel, kiinteistöverot, maaposti, kilpauinti-allas, viemäriverkosto, torakat, muulintappamiset, lehmänvatsasoppa, vuorenhuiput, intiaanit ja niin edelleen loppumattomiin
ja lisäksi kaikki mahdolliset Etelä-Amerikka-kliseet sekaan ilman mitään logiikkaa
ikäänkuin vuonna 2019 yksikään lukija ei olisi koskaan kuullutkaan Etelä-Amerikasta.
Kaiken sekavuuden päälle kirjoittaja aliarvioi lukijoita, pitää lukijoita aivan tietämättöminä vuonna 2019.
Jos kirja olisi ilmestynyt 1950, kun "maailma" oli pienempi,
kun oli vain mustavalko-TV ilman National Geography-ohjelmia
eikä vielä paljon matkusteltu
voisi jotenkin yrittää ymmärtää, miksi kirjaa on yritetty kirjoittaa.
Jos on ollut tarkoitus kirjoittaa kaiken sekaan vielä
(merkittävä?) omaelämäkertakin
niin sillisalaatti on kyllä valmis. Johtolanka puuttuu täysin.
Kustannustoimittajan olisi pitänyt ohjata kirjoittajaa olennaiseen.
Ei yhteen pokkariin pidä sulloa "koko maailmaa".
Mikä tämän kirjan idea on ?
Mikä on peruste mainostaa sitä hyvänä ja leppoisana kirjana ?
Kertokaa oma mielipiteenne !
Hyvä mieli jää siitä, että kirjoittajalla täytyy olla paljon ihania muistoja Kolumbiasta, vaikkei hän osaa niitä lukijalle välittää.
Joskus muistot kannattaisi säilyttää mielessään ja kertoilla vain läheisille ?
Omalla tietoisella riskillä voi tietysti julkaista kirjan myyntiin,
mutta silloin pitää ottaa huomioon se, että joutuu myös vastaanottamaan kritiikkiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä on lähtöisin kyseisen kirjan runsas mainostaminen täällä ?
Se tuntuu olevan monille tuttu ja monien kehuma.
Itse en ole koskaan missään kuullutkaan tästä
(ilmeisesti omakustannus)kirjasta,
koska se ei minkään laatukustantajan seulaa läpäisisi.
Tilasin sen kirjastosta, kun sain täällä kuvan, että se on vähintään Nobel-tasoa.
Kirjan on tarkoitus kertoa pitkästä jaksosta 1970-1982
mutta jo alkusivut ovat tarkoituksettomia kuin alakoululaisen aineesta:
"Haimme vaalean kermanvärisen keinonahkaisen matkalaukkuni matkatavarakarusellista." (Ketä voi kiinnostaa tämä pikkutarkka kuvaus vuodelta 1970 tuntemattoman ihmisen matkalaukusta ?)
"Matkatoverini seisoivat jo ulkona taksin vieressä kun kannoin pienen laukkuni
ulos lasiovesta." (Sama soopa jatkuu)
Nämä "mahtavat" tapahtumat vuodelta 1970 (?) tuskin lukijaa kiinnostavat
eivätkä ole ollenkaan kirjan ainoat turhat lauseet.
Kun on sitten jaariteltu jonninjoutavia, niin muutamiin seuraaviin sivuihin on ollut pakko ahtaa sikin sokin mm. jokainen kaupunginosa lähes rakennus rakennukselta, tyyleineen ja väreineen, maissikakut, kasviluettelot, portaat, conquistadorit, slummit, hajut, äänet, ulvovat sudet, poikaystävät, paikallisten murhat, munakokkelit, villisiat, patsaat, jesuiitat, Simon & Garfunkel, kiinteistöverot, maaposti, kilpauinti-allas, viemäriverkosto, torakat, muulintappamiset, lehmänvatsasoppa, vuorenhuiput, intiaanit ja niin edelleen loppumattomiin
ja lisäksi kaikki mahdolliset Etelä-Amerikka-kliseet sekaan ilman mitään logiikkaa
ikäänkuin vuonna 2019 yksikään lukija ei olisi koskaan kuullutkaan Etelä-Amerikasta.
Kaiken sekavuuden päälle kirjoittaja aliarvioi lukijoita, pitää lukijoita aivan tietämättöminä vuonna 2019.
Jos kirja olisi ilmestynyt 1950, kun "maailma" oli pienempi,
kun oli vain mustavalko-TV ilman National Geography-ohjelmia
eikä vielä paljon matkusteltu
voisi jotenkin yrittää ymmärtää, miksi kirjaa on yritetty kirjoittaa.
Jos on ollut tarkoitus kirjoittaa kaiken sekaan vielä
(merkittävä?) omaelämäkertakin
niin sillisalaatti on kyllä valmis. Johtolanka puuttuu täysin.
Kustannustoimittajan olisi pitänyt ohjata kirjoittajaa olennaiseen.
Ei yhteen pokkariin pidä sulloa "koko maailmaa".
Mikä tämän kirjan idea on ?
Mikä on peruste mainostaa sitä hyvänä ja leppoisana kirjana ?
Kertokaa oma mielipiteenne !
Hyvä mieli jää siitä, että kirjoittajalla täytyy olla paljon ihania muistoja Kolumbiasta, vaikkei hän osaa niitä lukijalle välittää.
Joskus muistot kannattaisi säilyttää mielessään ja kertoilla vain läheisille ?
Omalla tietoisella riskillä voi tietysti julkaista kirjan myyntiin,
mutta silloin pitää ottaa huomioon se, että joutuu myös vastaanottamaan kritiikkiä.30 ensimmäistä sivua riitti. Vaihdoin sitten Kaakkois-Aasiaan. Talous, ympäristö ja yhteiskunta, toimittanut Erja Kettunen (Gaudeamus 2019). Mielenkiintoista faktaa.
- Anonyymi
Voi potkia jalkapalloa, muttei se vielä tee kenestäkään jalkapalloilijaa.
Voi sulloa tekstiä kansien väliin, muttei se vielä tee kenestäkään kirjailijaa.
Aloittaja pyysi suosittelemaan kotimaisten kirjailijoitten kirjoja. Otan mielelläni vastaan rakentavaa ,kritiikkiä, vaikka se ei olisikaan aina niin mairittelevaa.
Toivoisin vain lukijani pitävän mielessään kaksi asiaa: ensinnäkin olen vain harrastelijakirjailija. Toiseksi se on kerrottu kronikkana, mikä tekee siitä kohtalaisen tiiviin, koska siinä on vähän vuoropuhelua ja se on kirjoitettu aikajanassa alusta loppuun.
Loppuosa onkin sitten lyhyitä tilannekuvia joiden tarkoituksena on vain yksinkertaisesti kertoa asioita joita on tapahtunut ja jotka ovat jääneet mieleen. Kaikki on omaelämänkerrallista, mutta toisessa osassa olen muuttanut nimet.
Antoisia lukuhetkiä Lempeiden tuulien parissa teille, jotka ette ole säikähtäneet negatiivisesta palautteesta.
En halua puuttua sen enempää kirjan puutteisiin tai meriitteihin. Jokaisella on oma makunsa ja jos hakee jotain muuta kuin arkipäivän kuvausta 70-luvun E-Amerikasta, nuoren maalaistytön silmillä nähtynä, niin olen pahoillani että olen tuhlannut aikaanne.Hyvää huomenta Leppoisia kirjoja osioon!
Pitänee hieman muistuttaa meidän lukijoittemmekin, kuin tekstin tuottajien persoonien erilaisuudesta.
Siinä missä joku kokee seikkaperäiset kuvaukset avautuvasta tilasta nopean luettelomaisesti, kokee eläytyvä tekstin aukeavan eteensä kuvina yksityiskohtineen.
Onhan todettu tilanteen nähdeiden todistajalausunnoissa, miten kiinnitämme huomiomme eri asioihin! Missä rekennusalan ammattimies kulkiessaan kiinnittää huomionsa rapatun seinän huonoon kuntoon, saattaa vieressä taapertava maallikkomummo taas ihastella vain talon kattomuodostelman nostalgiaa, vaikka herkkien hopeapajujen ympäröimänä.
( Ote ei ole kirjasta) mutta omine ominaisuuksinemme meistä jokainen kokee näkemäänsä, kuulemaansa, kuin lukemaansakin.
Heippa taas kirjojen ihanaan maailmaan ☺️- Anonyymi
Eläytyvä ei tarvitse pikkutarkan seikkaperäistä selostusta.
Päinvastoin.
Sopivan niukka, pelkistetty tyyli on juuri se tyyli, joka jättää tilaa lukijan eläytymiselle.
Jos kirjoittaja itse eläytyy ja hurmioituu kirjoittamastaan,
se pilaa tekstin.
Taitava kirjoittaja kirjoittaa niin, että lukija on se, joka hurmioituu ja eläytyy.
Sellainen kirjoittaminen vaatii tietynlaista eleetöntä tyyliä ja harkittua vähäsanaisuutta.
Se taito ja moni muu puuttuu harrastelijoilta.
Aloittajalle ehdotan Pirjo Rissasen tuotantoa, joka ainakin meidän kirjastossa tuntuu olevan aina lainassa ja uusimpia saa jonottaa. Kirjat voi lukea yksittäin, mutta ne muodostavat sarjoja, esimerkiksi ensimmäiset Kevätniemen talo keskuspaikkanaan. Rissanen kuvaa ymmärtäen mutta niin todenmukaisesti eri sukupolvien naisten ja sisarusten ja kälysten suhteita, ristiriitojakin, mutta ennenkaikkea yhteenkuuluvuuden kautta. Rissasen tuotanto on laadukasta viihdettä, ei kuitenkaan pintapuolista hömppää, vaan mukaansatempaavaa, helposti samastuttavaa.
Paloman kirjaa en ole lukenut, ajattelinkin siihen joskus tutustua e-kirjana, kun kirjahylly jo pullistelee takarivissäkin. Näytteiden perusteella kirja sisältää tuokiokuvia, välähdyksiä uudesta ynpäristöstä ja kulttuurista , johon nuori nainen solahtaa ja sukeltaa. Ehkä tyyli ei ole loppuun asti yhtenäinen, niin päättelen täällä kritisoinnista. En tiedä, oletko ammattikriitikon palautetta saanut, mutta käsittääkseni tuskin sekään on Sinulle pääasia, vaan oman tarinasi "ulos" kirjoittaminen ja jakaminen. Sen perusteella, mitä olen palstoilla tekstiäsi lukenut, Sinulla on taito tarkastella ja nähdä vivahteita, eläytyä ja kokea syvästi.
Itse pengon välillä omaa kirjahyllyäni, teoksia jotka olen katsonut tärkeäksi ostaa itselle ja lahjaksi saatuja. Uutuusromaanit laitan yleensä kiertoon. Nyt on yöpöydälläni Erno Paasilinnan toimittamia matkakuvauksia Elias Lönnrotista Urho Kekkoseen, 1990 ilmestynyt kuvitettu teos. Mielenkiintoiseen, runsaan kuvituksen helmiä ovat I.K. Inhan suurenmoiset kuvat. Luin juuri Henrik Ramsayn purjehduskuvausta tutuilla väylillä Barösundista Kökariin.Kiitos sinisirkulle ja Ramoonalle, molempien kommenteissa on varsin osuvia huomioita kirjastani ja vaikka myönnän harmistuneeni hieman edeltävästä negatiivisesta palautteesta (oliko tämä se 'arvostelu' joka oli tulossa?
Ainoa palaute jonka sain yhdeltä kustantamolta oli suhteellisen positiivinen, vaikka he eivät sitä julkaissetkaan. Ajan ja paikan kuvausta kiiteltiin, mutta kirjan kaupallisuutta, kohderyhmää, epäiltiin ei-toimivaksi. Eihän minulla ollut mielessäkään että kirjoitin jotain best selleriä: idea lähti riemuylioppilasjuhlista kun tapasin vanhoja luokkatovereita, jotka yllyttivät minua kirjoittamaan juuri noista Kolumbianvuosistani. Komeroita siivotessani löysin vanhoja valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja ja muistiinpanoja ja vaikka tiedän että kirjastani ei tule koskaan mitään myyntimenestystä, niin se on täyttänyt tarkoituksensa. Jos lukijat jotka eivät henkilökohtaisesti tunne minua ovat löytäneet siitä mielenkiintoista ajan ja paikan kuvausta tai edes viihdettä, niin se on ainoastaan plussaa.
***
Otan mielelläni vastaan vinkkejä keveäksi iltalukemiseksi e-kirjan muodossa, ei hömppää, mutta ei tarvi olla kauhean syvällistäkään; tuo Pirjo Rissanen kuulostaa ihan miellyttävältä, jospa tuotantoa löytyisi e-kirjana.
- Anonyymi
Pirjo Rissasen kirjoja löytyi monia äänikirjoina celiassa.
Mikä on Celia?
Luen mieluiten e-kirjoina tabletilla sängyssä. Äänikirjojen huono puoli on että nukahdan kesken kuuntelemisen ja sitten on taas kelattava taaksepäin tosi paljon ennen kuin löytää kohdan minkä muistaa vielä kuulleensa ennen kuin nukkumatti kävi sipasemassa mukaansa.
- Anonyymi
Moni painosten tähti on saanut täyslaidallisen loskaa näiltä kriitikoilta, jotka teilaavat teoksen, jota kansa lukee .
Niin kävi Toini Havun tälläämälle Tuntemattomalle Sotilaalle .
Nenänvartta katsoen , alentuvaa suhtautumista sai kokea myös Päätalo, joka vuosia toi uuden teoksensa joulun alusmyyntiin.- Anonyymi
Huonosti kirjoitetuilla kirjoillakin on lukijansa,
jos kirjoittajan ja lukijan taso ja maku on sama.
Se, että jotain kirjaa myydään paljon,
ei välttämättä kerro siitä,
että kirja olisi kirjallisesti tai sisällöllisesti niin arvokas,
vaan joskus se kertoo vain siitä, että miljoona kärpästä ei ole väärässä...
- Anonyymi
Arvostelija A "slummit, hajut, äänet, ulvovat sudet, poikaystävät, paikallisten "
En ole nähnyt kirjaa. Arvostelija A, hyvä, luit, uteliaisuutta? Palomalla on - tietenkin - vaikea tavoite saada muita lukemaan - laajennettua arkipäiväkirjaa comer tomar gritar y hablar - edes niistä jotka suhtautuvat häneen neutraalisti ja ovat ehkä tilanneet kirjan - kaikki eivät oikeasti lue
Saada joku lukemaan muistelmia, on tunnetusti työlästä
Arvostelija A "Hyvä mieli jää siitä, että kirjoittajalla täytyy olla paljon ihania muistoja Kolumbiasta, vaikkei hän osaa niitä lukijalle välittää"
Näin, Paloma on ilmiselvästi syvästi rakastunut lastensa isään ja hippivuosiinsa, joita kuvaa, mutta joihin yrittää nyt ottaa etäisyyttä sosialidemokraattisessa ruosu-Ruotsissa, joka jostain syystä ei kuitenkaan näköjään tyydytä hänen intellektuaalisia tarpeitaan
Arvostelija A "Kaiken sekavuuden päälle kirjoittaja aliarvioi lukijoita, pitää lukijoita aivan tietämättöminä vuonna 2019"
Mutta, Paloma on aidosti latinoasiantuntija. Eri asia on, kiinostavatko lukijaa latinot. Tämä vaikuttaa arvioon. Kemian isä Liebig totesi, että sille, jota kemia kiinnostaa, ei ulostekaan ole p-kaa https://journal.fi/tt/article/view/455
On luonnollista, että suomalaisten latinokuva on hatara, tyypiltään sombrero-meksikolainen mariachi https://www.youtube.com/watch?v=yjJDv1IeF8I- Anonyymi
Ei ole huonoja aiheita, on vain huonoja kirjoittajia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole huonoja aiheita, on vain huonoja kirjoittajia.
Aivan. Huono kirjoittaja voi pilata hyvän aiheen.
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole huonoja aiheita, on vain huonoja kirjoittajia.
On sekä että. Väittäisin kuitenkin että huonot kirjojen arvostelijat ovat kaikkein yleisempiä. On kivempi lytätä kuin nähdä jotain positiivista henkilössä/kirjoittajassa jota jo valmiiksi inhoaa.
Sijoitan itseni keskiväliin harrastekirjailijoiden skaalaa. Se riittää minulle.
Luulen että melkein valmis murhamysteerini joka sijoittuu osittain Suomeen, osittain Dominikaaniseen Tasavaltaan on rakenteeltaan ja teemaltaan kiinnostavampi. Kielelle en mahda enää mitään. Viisikymmentä vuotta poissa Suomesta ovat tehneet tehtävänsä.- Anonyymi
"Saada joku lukemaan muistelmia on todella työlästä."
Ei ainakaan omalla kohdallani. Luen vuosittain yli parisataa kirjaa, joista arviolta kolmisenkymmentä kappaletta on elämäkertoja tai muistelmia. Pyrin lukemaan kaikki ilmestyneet uutuudet ja vanhempiakin lukematta jääneitä, mutta aika ei riitä kaikkien lukemiseen.
Elämäkertoja ja henkilökuvia pidän erikoisen mielenkiintoisina.
Ne ovat yksi suosikkilajeistani.
Muita ovat asiapitoiset kirjat laidasta laitaan.
Arvostelija A
PS. En tunne henkilöitä, joiden kirjoja arvioin.
Minulla ei olemassa minkäänlaista asennetta puolesta tai vastaan kirjoittajaa kohtaan.
Yritän arvioida vain kirjaa. - Anonyymi
Minua kiinnostaa kaikki hyvin kirjoitettu enkä arvioi kirjoja aiheen perusteella
vaan sen perusteella miten kirjoittaja on käsitellyt aihetta.
Arvostelija A
- Anonyymi
Kyllä, Ruotsissa on hyvä elää
Miten jouduimme tähän kitukasvuisuuden ikeeseen Suomessa, stagnaatioon vaikka Ruotsin sosdemit osasivat
Ryssänpelko on eräs syy (mentiin väkisin euroon, kaamea virhe) Ruotsi ei tulekaan (koskaan)
Wahlroosin ruoska viuhuu
Wahlroos tarkastelee lokakuussa ilmestyvss kirjassaan kustantajan mukaan Suomen kehityst sodanjlkeisest alhosta 2000-luvun vaihteen krkimaaksi ja seurannutta vaipumista kitukasvun ikeeseen. Kirjassaan
Kuinkas tss nin kvi? Miksi maallamme ei ole malttia vaurastua ( Otava )
Wahlroos varoittaa, ett Suomea uhkaa juuttuminen nollakasvun noidankehn, etenkin kun ilmassa on merkkej maailmantalouden kasvun ehtymisest. https://www.sttinfo.fi/tiedote/otava-julkaisee-bjorn-wahlroosin-uuden-kirjan?publisherId=64311881&releaseId=69860624 - Anonyymi
Viimeinen kunnon suomalainen kirjailija on Veikko Huovinen.
Häntä nuorempien suomalaisten kirjailijain teoksiaia en lue lainkaan. Olen ollut intohimoinen lukutoukka kolme-ja puolivuotiaasta saakka. Olen lukenut monta kirjaa elämäni varrella….sekä suomeksi että muilla kielillä, etenkin englanniksi ja espanjaksi. Jokaisella kirjoittajalla/kirjailijalla, harrastelijalla ja ammattikirjailijalla on oma kertomaäänensä, oma tyylinsä, oma rytminsä ja poljentonsa. Ei ole olemassa yhtä ainoaa "oikeaa", yhden koon kenkää joka sopii joka jalkaan.
Jotkut pitävät minimalistisesta kerronnasta, vähäsanaisesta, joka jättää paljon tilaa lukijan omalle tulkinnalle. Toiset taas hurmaantuvat monisanaisesta, verbaalisesta vaahtokylvystä joka pulppuaa kuin suihkulähde.
Ainoa asia mikä on varmaa kirjojen arvostelemisessa ja arvostuksessa on että jokaisella on oma mielipiteensä jota juuri HÄN pitää ainoana oikeana. Kirjallista fundamentalismia, verrattavissa wahaddismiin.- Anonyymi
Verbaalinen vaahtokylpy tekee kirjasta "saippuasarjan" tasoisen.
Oikea verbaalinen lahjakkuus on ihan jotain muuta. - Anonyymi
"Ainoa asia mikä on varmaa kirjojen arvostelemisessa ja arvostuksessa on että jokaisella on oma mielipiteensä jota juuri HÄN pitää ainoana oikeana. "
Näinhän se on, niin sinulla kuin minullakin ja jokainen saa pitää mielipiteensä. - Anonyymi
"Verbaalinen vaahtokylpy pulppuaa kuin suihkulähde"
niinkö koet omat kirjoituksesi ?
Minusta mikään ei ole niin tympäisevää kuin tekstin ylikuvittaminen turhilla
sanoilla, yleensä rivi kuluneita adjektiiveja.
Kirjoittaja yrittää silloin määritellä miten lukijan on koettava (mahdollinen)
elämys.
Ei lukija sitä halua. Lukijalla on omat aivot. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Verbaalinen vaahtokylpy pulppuaa kuin suihkulähde"
niinkö koet omat kirjoituksesi ?
Minusta mikään ei ole niin tympäisevää kuin tekstin ylikuvittaminen turhilla
sanoilla, yleensä rivi kuluneita adjektiiveja.
Kirjoittaja yrittää silloin määritellä miten lukijan on koettava (mahdollinen)
elämys.
Ei lukija sitä halua. Lukijalla on omat aivot."Ylikuvitettu" kirja ("verbaalinen vaahtokylpy") on yhtä kiinnostava kuin valmiiksi naurettu amerikkalainen komediasarja TV:ssä.
Verbaalinen lahjakkuus perustuu älykkyyteen, ei kuluneisiin kielikuviin, jotka
"pulppuavat kuin suihkulähde" joka sanonta sinänsä jo edustaa puhkikulunutta kielikuvaa.
"OIkea"? Mikä on oikeaa? Sinun tulkintasi kuunvalosta?
Kirjallisuus on kuin taide: kauneus on katsojan silmässä, tulkinta on subjektiivista ja se mikä on SINUN käsityksesi kirjallisesta lahjakkuudesta on vain SINUN. Olen lukenut monia erittäin lahjakkaita ja taitavia kirjailija jotka ovat monisanaisia ja kuvaavat tarkasti ympäristöään. Sano vaan että tyylini kirjoittaa ei sole sinun kuppisi teetä ja mitä tuota sen enempää vatvomaan. Ei sinun kyllä kannata anonyyminä tekeytyä joksikin ammattimaiseksi kirjallisuuskritiikoksi, koska sinua ei usko erkkikään, Jos haluat jatkaa keskustelua kirjallisuudesta niin ota yhteyttä. Sähköpostini on edelleen julkinen.- Anonyymi
Sinun tulkintasi hyvästä kirjallisuudesta on itsesi tasoinen.
Kirjasi on siitä esimerkki.
Itsekritiikki ei olisi pahasta. Se on hyvälle kirjoittajalle itsestäänselvyys.
Monet ovat liiankin kriittisiä oman tekstinsä suhteen, minkäänlainen teksti ei tahdo olla tarpeeksi hyvä.
En ole tekeytynyt yhtään miksikään.
Itse kuvittelet kuvitelmasi. - Anonyymi
Oli anonyymi tai ei, niin saa arvostella ja mikä SINÄ olet sanomaan, ettei jotakuta uskota.
Etkö SINÄ voi mitenkään sisäistää sinne päähäsi, että kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi?
- Anonyymi
Esimerkiksi Bogotan, Caracasin ... yliopistojen henkilökunta on kadehdittavassa asemassa, koska he puhuvat ja lukevat kahta valtakieltä sujuvasti jolloin käytössä oleva materiaali - mistä tahansa - moninkertaistuu
Esimerkiksi jos haluaa opiskella Melanesian pidginia tai aymaraa kielioppi löytyy englanniksi ja tai espanjaksi käden käänteessä ja oppimateriaalia on mustista aukoista aminohappojen kondensoitumiseen peptidisidoksen muodostumiseksi
ja kaikkesta tältä väliltä
Lisäksi he voivat mennä töihin tai ihmissuhteisiin tai naimisiin Vancouverissa Ushuaissa Palm Beachilla tai Ruotsissa, jossa kaikki järkevät puhuvat vähintään englantia puhumattakaan Shanghaissa ja Melbournessa
Paloma on tällainen kadehdittavassa asemassa oleva
Suomessa on opiskelu kuulemma korkealla tasolla mutta tässä asiassa se ei näy mitenkään vaan Rinteen vallanhimossa tehty turhahallituskin joutuu houkuttelemaan aikansa eläneen Rkp:n hallitukseen tarjoamalla tarpeetonta pakkoruotsia, ei se tule mutta on osoitus ajattelun jälkeenjääneisyydestä
Koska kuitenkin on pakko sanoa jotain kirjallisesta Palomasta niin arkielämäkerrat eivät sillä tavalla sävähdytä, koska niiden kuvaama elämän pitäisi
a) olla poikkeuksellista
b) tuottaa mielihyväkaipuuta ja lohtua nostalgisesti
a) ja b) ovat jossain mielessä ristiriitaisia pitäisi olla erikoinen mutta tuottaa epäerikoiselle tavikselle kaipuuta johonkin jota hän ei ymmärrä
kuten Kolumbiaa
Ihanko oikeasti haluaisitte lukea Einsteinin elämäkerran? Oletteko lukeneet Chen päiväkirjan (joka on kädessäni, El diario del Che en Bolivia)- Anonyymi
Tavis voi ymmärtää enemmän kuin luuletkaan.
Eri mantereet ovat lähempänä meitä kuin koskaan
ja ovat tulleet tutummaksi monen tien kautta.
Suomalaisia on muuttanut muille mantereille asumaan
jo kun me olemme olleet vasta nuoria.
Ei se mitään uutta ja ihmeellistä ole.
Sadattuhannet suomalaiset olisivat teoriassa voineet kirjoittaa elämästään muualla, mutta suhteellisuudentajuiset ihmiset ymmärtävät, ettei heidän elämässään ole mitään yleiskiinnostavaa ja tämän päivän ihmiselle elämä ympäri maailman on jonkun verran tuttua,
riippuen siitä kuinka kiinnostunut on tietämään.
Tietoahan tulvii ja sitä on saatavilla - hyvin kirjoitettunakin - enemmän kuin pystymme sitä ahmimaan - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tavis voi ymmärtää enemmän kuin luuletkaan.
Eri mantereet ovat lähempänä meitä kuin koskaan
ja ovat tulleet tutummaksi monen tien kautta.
Suomalaisia on muuttanut muille mantereille asumaan
jo kun me olemme olleet vasta nuoria.
Ei se mitään uutta ja ihmeellistä ole.
Sadattuhannet suomalaiset olisivat teoriassa voineet kirjoittaa elämästään muualla, mutta suhteellisuudentajuiset ihmiset ymmärtävät, ettei heidän elämässään ole mitään yleiskiinnostavaa ja tämän päivän ihmiselle elämä ympäri maailman on jonkun verran tuttua,
riippuen siitä kuinka kiinnostunut on tietämään.
Tietoahan tulvii ja sitä on saatavilla - hyvin kirjoitettunakin - enemmän kuin pystymme sitä ahmimaanÄläs nyt. Täällä on sellainenkin joka haluaa vuosien päästäkin ainutta Garipian matkaansa jollain turistirysäpaatilla hehkuttaa kuin asiantuntija vaikka ei osaa edes kirjoittaa sitä oikein.
Olen lukenut Chen elämänkerran. Vaikea samaistua millään tapaa mieheen jolle aate oli elämää tärkeämpi. "Lopputulos pyhittää keinot ", tai kuten modernit kommunistisissit asian määrittelivät "kaikin mahdollisin keinoin"; prinsiippi joka vieroitti FARCin täysin väestön laajoista riveistä, koska jos sinulle, kuten valataosalle väestöä elämä on tärkeämpi kuin aate, niin on mahdollista romantisoida ja tuntea jopa sympatiaa aseellista taistelua oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta, mutta et ole valmis hyväksymään "kaikin mahdollisin keinoin" eli kidnappauksia, murhia, kidutuksia, raiskauksia tai edes humekaupalla toiminnan rahoittamista. Puhutaan "unholy alliances" termeissä siitä mihin saakka jonkun aatteen nimessä pystytään tekemään yhteistyötä vastenmielisten kumppaneiden kanssa. Nukkua vihollisten kanssa samassa petissä.
- Anonyymi
Monet kirjailijaksi yrittelevät kirjoittavat esikoisteoksensa omasta elämästään.
Harvalla riittää kirjoitustaito ja harvan elämä on poikkeuksellisen merkittävä puhumattakaan, että jollakin olisi mitään sellaista annettavaa,
jota ilman muut ihmiset eivät voisi jatkaa elämäänsä ihan rauhassa
lukematta koskaan näitä "esikoisteoksia".
Moni esikoiskirjoittaja onkin viisaasti vaihtanut harrastusta,
sulkenut muistot sydämeensä ja jatkanut elämäänsä
omien muistojensa museon ylivahtimestarina.Tulipa vilkaistua palstan kirjallisuussarallekin hämmästyen kovaotteista arvostelua elämäkerta muistoista, joista Paloma esipuheessaan mainitseekin kirjoittaneensa jälkipolvilleen!
Mikä antaa oikeuden lätkiä julkaisua ylimielisesti, Einstein'iin vedoten , jonka elämänkerran useimmat lukevat ihmiset, jo ajat sitten ovat lukeneet?
Minusta oli viehättävää lastenlasten istuessa isoäidin sylissä juttelemassa, vaan eipä ne keskity kuin pätkittäin tarinoihin lähtökohdistaan 😋)) Siksihän sukutarinat on järkevää taltioida kirjan kansien sisään !
PS. Itsellänikin on 4 sukukronikat 1740 luvulta asti digitaalisessa muodossa , valokuvineen papinkirjoineen, sekä sanomalehtiotteineen. Viidestoista jälkipolvi siinä olen kiitollisena tekijälle.sini.sirkku kirjoitti:
Tulipa vilkaistua palstan kirjallisuussarallekin hämmästyen kovaotteista arvostelua elämäkerta muistoista, joista Paloma esipuheessaan mainitseekin kirjoittaneensa jälkipolvilleen!
Mikä antaa oikeuden lätkiä julkaisua ylimielisesti, Einstein'iin vedoten , jonka elämänkerran useimmat lukevat ihmiset, jo ajat sitten ovat lukeneet?
Minusta oli viehättävää lastenlasten istuessa isoäidin sylissä juttelemassa, vaan eipä ne keskity kuin pätkittäin tarinoihin lähtökohdistaan 😋)) Siksihän sukutarinat on järkevää taltioida kirjan kansien sisään !
PS. Itsellänikin on 4 sukukronikat 1740 luvulta asti digitaalisessa muodossa , valokuvineen papinkirjoineen, sekä sanomalehtiotteineen. Viidestoista jälkipolvi siinä olen kiitollisena tekijälle.Vaan höpöhöpö taas.
Eihän hänen jälkipolvensa edes ymmärrä suomea ja kirja on suomeksi.Tellukka kirjoitti:
Vaan höpöhöpö taas.
Eihän hänen jälkipolvensa edes ymmärrä suomea ja kirja on suomeksi.Eipä ollut mikään yllätys että sinä juuri ilmestyit tänne jakamaan elämänviisauttasi ja elämäniloasi Tellukka Päivänsäde :))
Englanninkielinen versio on työn alla ja ilmestyy e-kirjana toivottavasti ennen joulua, joululahjana tyttärenpojille,, joiile se tulee olemaan omistettu.
- Anonyymi
Kuka toisten sukutarinoita jaksaa lukea. Jos kirjoittaa jälkipolvilleen, niin siitä vaan, mutta miksi pitää täällä pakonomaisesti tuputtaa tarinaansa luettavaksi jos ei ketään kiinnostavan. Miksi jotkut luulevat olevansa niin kiinnostavia ? Monella on saattaanut itsellä olla mielenkiintoisempi elämä muttei tuputa sinne tänne.
- Anonyymi
Tosi mielenkiintoista lukea päivästä päivään mitä joku syö ja mitä paskantaa ja mikä paska jää suolen mutkiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tosi mielenkiintoista lukea päivästä päivään mitä joku syö ja mitä paskantaa ja mikä paska jää suolen mutkiin.
Sinä halusit sitten brutaaliutesi tuoda esiin ?
Älähän yritä suotta, ei tuollainen onnistu muuta kuin paljastamaan oman mielenlaatusi.
Kaikille on aivan selvää vain halusi mollata, kun ei itse kykene muuta kuin happamana vakuuttaa kuinka monilla on mielenkiintoinen elämä. Sehän on tosi hyvä asia :)
Miten se ei Sinulla innokkuutena ja ilona sitten ilmene?
Kirjoissahan on se hyvä puoli, ettei kenenkään tarvitse avata edes lukeakseen, saati suotta teilata.
Kyllä meistä moni on kanssaihmisistään kiinnostunut, ilman noin ikävää paheksuntaa!- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tosi mielenkiintoista lukea päivästä päivään mitä joku syö ja mitä paskantaa ja mikä paska jää suolen mutkiin.
Eräs arvostettu palstalainen pitää tuosta brutaalista aiheesta blogia täällä.
- Anonyymi
Minä tunnustaudun, että odotan mielenkiinnolla Paloman kirjaa Helmet:n jonossa. Kumman hitaasti vain kyseinen jono etenee. Joillakin on tapana "hautoa" kirjoja aina viimeiseen palautuspäivään ellei peräti sakoille.
- Anonyymi
Kirjaa on kirjastossa luultavasti vain yksi kappale, johon on leimattu "lahjoitus"...
- Anonyymi
Hei, luin yhden erikoisimman kertomuksen äskettäin, mukavan, kiehtovan,
mieleenpainuvan ja antoisan kirjan, joka antaa perspektiiviä nykysuomalaiselle.
Kirjoittaja on suomalainen, ei kirjailija vaan lääkäri, kirjoittaa ihan tavallisesti ja itseään korostamatta.
Jari Vainio kertoo elämästään "viidakkotohtorina" Afrikassa
korruption ja sodan keskellä mutta myös mukavien afrikkalaisten ihmisten keskellä.
Hän lähti 1987 nuorena vapaaehtoisena lääkärinä Katondwen lähetysaseman alkeelliseen sairaalaan Sambiaan.
Hän toimi ainoana "puskalääkärinä" koko suuressa läänissä, jossa viheliäiset sairaudet ja petoeläinten puremat olivat jokapäiväistä "leipää".
Nuori ja aika kokematon lääkäri yksinään joutui luottamaan omiin ratkaisuihinsa ja vääntämään melkeinpä rautalangasta tutkimusvälineitä,
kun juuri mitään ei ollut alkeellisessa sairaalassa, mutta loistavasti pärjäsi
neuvokkuudellaan !
Yön pimeässä yksinäisyydessä ainoat seuralaiset olivat viidakon hiljaisuus ja ääretön taivas.
Vetävä, valoisa ja kiva kirja, jännittäväkin, huumorinpilkkeineen,
eikä tippaakaan kurja eikä pitkästyttävä, vaan kirja oli luettava melkein kerralla loppuun (250 sivua) niin hyvin se "veti".
Niin kummalliselta kuin se voi kuulostaa oli kiva ja jopa leppoisa kirja !
Unohti kaiken muun sitä lukiessa.
Ei ollut siis tylsän leppoisa vaan vireyttä lisäävä.
Jari Laine: Viidakkotohtori. Dokoto Jalin päiväkirjat 1987-1993
Hänestä löytyy googlaten juttua:
Suomen kokenein krokotiilinpuremalääkäri Jari Laine
Jari Laine on toiminut kaikkiaan 50:ssä maassa Kehitysmaa- katastrofilääkärinä ja myös Suomessa lääkärinä. Kunnioitettava ihminen, joka tekee jotain todellista
auttaakseen muita.
NImim. Minullako outo maku ?
Yes ! Ihan varmasti ! Ja tykkään erikoisista ja mielenkiintoisista aiheista ja ihmisistä, joitten maailma ei pyöri oman itsensä ympärillä.- Anonyymi
Olipa pitkä juttu mutta piristävää vaihtelua ja ilmeisen luettava kirja.
Pittää googleskella. Saakohan kirjastosta ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olipa pitkä juttu mutta piristävää vaihtelua ja ilmeisen luettava kirja.
Pittää googleskella. Saakohan kirjastosta ?Löytyi täsmäjuttu haulla
suomen kokenein krokotilinpuremalääkäri Jos löydän sen e-kirjana niin varmasti luen.
Ja sitten, jos viimeinen lauseesi oli viittaus minun kirjaani, niin eikö ole itsestään selvää että omaelämänkerta pyörii hieman kirjoittajan itsensä ympärillä? Vaikka minäkin yritin kovasti vakuuttaa, että kirjan päähenkilö en ole minä, eikä minun perheeni tai sukuni, vaan Laakson raukea valtiatar, La Sultana del Valle, Santiago de Calin kaupunki ja Colombia, maa jota voi joko vihata tai rakastaa, mutta molempiin vaihtoehtoihin on tutustuttava maahan ensin.
Argentiinalainen kirjailija, joka olisi ansainnut kirjallisuuden Nobelin, Jorge Luis Borges, kirjoitti novellissaan "Ulrikke" hyvän määritelmän siitä mitä merkitsee olla kolumbialainen, vapaasti siteerattuna "Se on uskon osoitus" (It's an act of faith).
Kirjani ei siis ensisijaisesti kerro minusta, vaan se on kertomus Kolumbiasta., minun Kolumbiastani, ennen huumekartelleja. Ei minulla ole samanlaista meriittilistaa kuin tällä suomalaisella lääkärillä, mutta voin vain kehaista hieman miten opetin koko joukon hemmoteltuja rikkaiden poikia tekemään "akkojen" töitä, kuten korjaamaan omat jälkensä ja lakaisemaan lattioita. :))Paloma.se01 kirjoitti:
Jos löydän sen e-kirjana niin varmasti luen.
Ja sitten, jos viimeinen lauseesi oli viittaus minun kirjaani, niin eikö ole itsestään selvää että omaelämänkerta pyörii hieman kirjoittajan itsensä ympärillä? Vaikka minäkin yritin kovasti vakuuttaa, että kirjan päähenkilö en ole minä, eikä minun perheeni tai sukuni, vaan Laakson raukea valtiatar, La Sultana del Valle, Santiago de Calin kaupunki ja Colombia, maa jota voi joko vihata tai rakastaa, mutta molempiin vaihtoehtoihin on tutustuttava maahan ensin.
Argentiinalainen kirjailija, joka olisi ansainnut kirjallisuuden Nobelin, Jorge Luis Borges, kirjoitti novellissaan "Ulrikke" hyvän määritelmän siitä mitä merkitsee olla kolumbialainen, vapaasti siteerattuna "Se on uskon osoitus" (It's an act of faith).
Kirjani ei siis ensisijaisesti kerro minusta, vaan se on kertomus Kolumbiasta., minun Kolumbiastani, ennen huumekartelleja. Ei minulla ole samanlaista meriittilistaa kuin tällä suomalaisella lääkärillä, mutta voin vain kehaista hieman miten opetin koko joukon hemmoteltuja rikkaiden poikia tekemään "akkojen" töitä, kuten korjaamaan omat jälkensä ja lakaisemaan lattioita. :))Ja tällä kommentilla suljen oman osallistumiseni tähän ketjuun.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Jos löydän sen e-kirjana niin varmasti luen.
Ja sitten, jos viimeinen lauseesi oli viittaus minun kirjaani, niin eikö ole itsestään selvää että omaelämänkerta pyörii hieman kirjoittajan itsensä ympärillä? Vaikka minäkin yritin kovasti vakuuttaa, että kirjan päähenkilö en ole minä, eikä minun perheeni tai sukuni, vaan Laakson raukea valtiatar, La Sultana del Valle, Santiago de Calin kaupunki ja Colombia, maa jota voi joko vihata tai rakastaa, mutta molempiin vaihtoehtoihin on tutustuttava maahan ensin.
Argentiinalainen kirjailija, joka olisi ansainnut kirjallisuuden Nobelin, Jorge Luis Borges, kirjoitti novellissaan "Ulrikke" hyvän määritelmän siitä mitä merkitsee olla kolumbialainen, vapaasti siteerattuna "Se on uskon osoitus" (It's an act of faith).
Kirjani ei siis ensisijaisesti kerro minusta, vaan se on kertomus Kolumbiasta., minun Kolumbiastani, ennen huumekartelleja. Ei minulla ole samanlaista meriittilistaa kuin tällä suomalaisella lääkärillä, mutta voin vain kehaista hieman miten opetin koko joukon hemmoteltuja rikkaiden poikia tekemään "akkojen" töitä, kuten korjaamaan omat jälkensä ja lakaisemaan lattioita. :))Pyydän anteeksi, etten ajatellut Sinua ollenkaan kirjoittaessani Jari Laineen kirjasta.
Eikö täällä voi kukaan enää mitään kirjoittaa ilman että sinä luulet sen jollakin lailla koskevan sinua ? Anonyymi kirjoitti:
Pyydän anteeksi, etten ajatellut Sinua ollenkaan kirjoittaessani Jari Laineen kirjasta.
Eikö täällä voi kukaan enää mitään kirjoittaa ilman että sinä luulet sen jollakin lailla koskevan sinua ?Ivallisuutesi oli tarpeetonta, koska jos olisit seurannut ketjun kulkua niin olisit huomannut miten noin joka toisessa kommentissa arvostellaan joko a) itsekeskeisyyttäni b) tyhmyyttäni ja lahjattomuuttani c) elämänkokemuksieni tylsyyttä ja värittömyyttä tai sitten kaikkea noista edellä mainituista.
Minä olen anteeksipyynnön velkaa, koska oletin asioita joita et ollut tarkoittanut, mutta minulla oli siihen syyni. Vähemmästäkin vihaamisesta tulee hieman paranoidiksi.
Olin jo luvannut lopettaa osallistumisen tähän ketjuun, joten pyydän anteeksi kun en pitänyt lupaustani.
Ja elämä jatkuu.Paloma.se01 kirjoitti:
Ivallisuutesi oli tarpeetonta, koska jos olisit seurannut ketjun kulkua niin olisit huomannut miten noin joka toisessa kommentissa arvostellaan joko a) itsekeskeisyyttäni b) tyhmyyttäni ja lahjattomuuttani c) elämänkokemuksieni tylsyyttä ja värittömyyttä tai sitten kaikkea noista edellä mainituista.
Minä olen anteeksipyynnön velkaa, koska oletin asioita joita et ollut tarkoittanut, mutta minulla oli siihen syyni. Vähemmästäkin vihaamisesta tulee hieman paranoidiksi.
Olin jo luvannut lopettaa osallistumisen tähän ketjuun, joten pyydän anteeksi kun en pitänyt lupaustani.
Ja elämä jatkuu.Ei sinun tarvitse noita ominaisuuksia omia pelkästään itsellesi, sillä onhan tuollaisia varmasti maailmassa paljon muitakin kuin sinä.
- Anonyymi
Vesa Siren: "Aina poltti sikaria"
Mainio kirja Sibeliuksesta. Viihdyttävä kirja yhdestä ikonistamme
minkälainen hän oli ihmisenä.
Hyvä ajan kuvaus kaikkineen , ryyppykavereineenkin. - Anonyymi
Kierrätysprobleema
Valtaisa öljynjalostamo räjähti itärannikolla Philadelphiassa pari tuntia sitten
https://www.youtube.com/watch?v=ivApJclpgOU
asian tekee epäilyttäväksi - tavanomaisista epäilyttävistä lähteistä eli minusta päätellen -
että ko. yrityksellä on aika pitkään ollut maksuvaikeuksia ja lähes konkurssiuhkia
https://www.reuters.com/article/legal-us-refinery-operations-pes-philade/philly-refiner-defers-retirement-fund-payments-to-employees-letter-idUSKCN1SN24K - Anonyymi
P-loma "volvo" pyörin (latinaa) viittaa kai kuulalaakereihin.
Mistä haen palkintoni?"""
A: "Volvo ei alunperin kuitenkaan viittaa kuulalaakereihin, vaan pyörimiseen"
Palkinnoksi tulee vain kehuja. Paloma on kyllä oikeassa, viittaa kuulalaakereihin. Volvo perustettiin pyörimään kuulalaakereilla varsinaisen firman jatkeeksi SKF Svenska Kullagerfabriken
A: Kirjaa on kirjastossa luultavasti vain yksi kappale, johon on leimattu "lahjoitus"...
Vastaus: kuitenkaan leimassa ei lue lahjatonKiitos.
Jos kirja on lahjoitus, niin se ei ole minun lahjoittamani. Kirjaani saa Suomessa ainoastaan Jämsän, Kuhmoisten ja Äänekosken kirjastoista ja kaikki ne ovat ostaneet sen. Voisin kyllä lahjoittaa muutaman kappaleen kirjastoihin, ellen saa kaikkia myydyksi.
Palataan nyt vielä hetkeksi leppoisiin kirjoihin, ei välttämättä minun kirjoittamiin :))
Aloin lukemaan tuota Viidakkotohtoria, mitä oli suositeltu ja on siinä oma viehätyksensä. Ei ehkä yllä nobeliin saakka sekään, mutta sehän on vain minun mielipiteeni, en ole Arvostelia a A enkä B enkä C.
Ne 30 sivua on nyt luettu ja illalla maksan loput kirjasta että saan lukea loppuun.- Anonyymi
Maailmassa on 114 kirjailijaa, jotka ovat saaneet Nobel-palkinnon, joten lueppa heitä ja samalla voit laskea montako kirjailijaa on, jotka eivät ole saaneet nobel-palkintoa.
- Anonyymi
Laineen kirja ei ole kaunokirjallinen teos eikä Laine ole sanallakaan mainostanutkaan olevansa mikään kirjailija, ei edes "harrastelijakirjailija", silti hänen kirjaansa on helppo lukea. Hän on miellyttävä matalan profiilin ihminen, ei tyrkytä itseään.
- Anonyymi
Vaatimaton Jari Laine ei tyrkytä missään kirjaansakaan.
Anonyymi kirjoitti:
Vaatimaton Jari Laine ei tyrkytä missään kirjaansakaan.
Jospa J. Laineella on kustantaja ;) Mutta et sinä halua keskustella kirjoista eikä siitä mikä olisi sopivaa, kevyttä kesälukemista. Sinä haluat vain tuoda esille miten huono kirjailija ja itsekeskeinen ihminen minä olen. En todellakaan näe mitään syytä jatkaa tätä.
- Anonyymi
Kyllä on aggressiivinen Jari Laineen ihailija vihassaan Palomaa kohtaan! Mitenkähän itse syrjitty itsetunto "jahtaajalla" mahtaa olla, kun nälväistä haluaa joka käänteessä.
On tuota koettu 70 palstallakin aikojen saatossa, monta suosikkia joiden vahvaa itsetuntoa raavittiin kynnet verillä.- Anonyymi
Täällä on 103 kommenttia, eli ehkä kymmeniä eri kommentoijia, ketä vastaan sinä hyökkäät ?
- Anonyymi
Hyvillä kirjailijoilla on kustantaja.
Minkä lukija sille voi ?
Jos kiittää jotakuta kirjailijaa
ei se ole moite toiselle.
Kaikki "painivat" omassa sarjassaan. - Anonyymi
Hei, täällä ap , kiva on saada noita asiallisia kirjaehdotuksia. Laittakaa edelleen lisää vaan kevyttä lukemista. Sillähän ei ole väliä , kuka mistäkin tykkää. Ihan hyvä se on , että lukijoita riittää moneen makuun. Kiitos.
- Anonyymi
Tuomas Kyrö.
Arto Paasilinna.
Kevyttä ja hauskaa.
(makuasia) - Anonyymi
Simo Hämäläisen kätkäläiskirjat
- Anonyymi
Anna-Leena Härkönen on rattoisa, yllättävää kielenkäyttöä että lauseen alussa ei tiedä miten lause päättyy - yleensä napakan hauskasti, joskus sarkastisesti. Itse olen kuunnellut äänikirjoina.
- Anonyymi
Ari Turunen: Ettekö tiedä kuka minä olen ?
Hauska kirja. - Anonyymi
Miika Nousiaisen Juurihoito
Jos leppoisalla tarkoitetaan helppolukuista tai humoristista, aika monta "tuttua" onkin jo mainittu: Arto Paasilinna, Pirjo Rissanen, Tuomas Kyrö, Anna-Leena Härkönen...
Viimeksi mainittu katsoi eräässä haastattelussa, että hänen mielestään sujuvuus, "keveys" ei tarkoita pinnallisuutta. Vakavista aiheista voi kirjoittaa myös kevyesti ja/tai humoristisesti .
Kari Hotakaisen huumori on minun mieleeni, samoin Eeva Kilven ja Erno Paasilinnan, vaikka etenkään Erno Paasilinna ei välttämättä ole hauskan miehen maineessa.
Ketjussa on minusta käyty ansiokasta kirjallista keskustelua, kiva lukea. Peukkujakin on annettu, minäkin annoin monta..))
Paloman kirjakin on tullut puheeksi. Itse en valitettavasti ole sitä vielä käsiini saanut. Se ei johdu kiinnostuksen vaan ajan puutteesta. Koska aihepiiri olisi minulle vieras, tahtoisin paneutua kirjaan perusteellisemmin, en vain lukaista sitä.
Kirjallisesta tyylilajeista oli myös puhetta. Minäkin olen niitä, joita kiehtoo selkeä, yksinkertainen ilmaisu. Voin kyllä ihailla taitavaa sanankäyttöä, kirjallista ilottelua, mutta se ei kyllä lopulta ole minun juttuni. Esimerkiksi Jari Tervo on minulle "liian vaikea", koska tahdon etsiä merkityksiä tekstin takaa ja niitä en Tervolta oikein tahdo löytää.
Tuosta Paloman kirjasta vielä. Kuuskymppisissä sitä jo ruodittiin vähän samaan tyyliin kuin täällä joissakin viesteissä. Minusta on hienoa, että joku pystyy viemään läpi noin ison urakan kuin Paloma on kirjan kanssa tehnyt eikä hän käsittääkseni ole koskaan halunnut mitään kaunokirjaa kirjoittaakaan vaan eräänlaisia muistiinpanoja itselleen merkittävistä vuosista, eli jakaa kiinnostuneille kuvia elämästä, joka ei ole ollut ihan tavanomainen meidän ikäluokassa.
Verbaalisesti lahjakkaana Paloma olisi varmasti pystynyt petraamaan noissa seikoissa, jotka arvioissa oli mainittu. Monet ammattikirjailijat ovat joutuneet kirjoittamaan kirjansa moneen kertaan, kuuntelemaan kustannustoimittajia ja hyväksymään sen, että raha ratkaisee kustannustaloissakin.
Kun "elämäkertoja" nyt julkaistaan liukuhihnalta, veikkaan, ettei niiden taso ole kovin korkea, mutta kun "äänessä" on julkisuuden henkilö se myy paremmin kun jonkun taviksen hyvinkin kiinnostava elämäkerta.
Eikö se, että Paloma on kertonuut omasta hankkeestaan voisi toimia myös rohkaisuna meille muille ? Tai ainakin antaa sysäyksen oman elämän ja sen merkityksen tarkasteluun . Ja onhan meitä ihan "viranomaistenkin" toimesta kehotettu kirjoittamaan oma elämäkertamme mahdollisen muistisairauden varalta..)) Olisimme helpompia hoitaa kun status olisi kirjattu muistiin..))
Voisikohan tässä vielä siteerata Veikko Sinisaloa, joka vieraili Tukholmassa Suomi-seuran kutsumana, tilaisuudessa, johon oli tullut vain kourallinen väkeä. Kun sitä pahoiteltiin, hän totesi järjestäjille:
"Hänelle, jolla on sanottavaa, riittää yksikin kuulija". Jospa kirjoituksiin pätee sama ?. Jos yksikin lukija saa hengentuotteestamme jotakin, se kannatti kirjoittaa. Paloma on käsittääkseni saanut paljonkin kehuja, joten yritetään kestää ja muistaa, että "jokainen ihminen on laulun arvoinen". Myös se joka ei laula..))- Anonyymi
Vain yksi kommentti:
Tervon liian monisanaiset kiemuraiset kikkailulauseet ovat kuunneltuina hauskoja sopivina (lyhyinä) annoksena, mutta 400 sivua sitä samaa kirjoitettuna todellakin väsyttää aivot ja hämärtää itse kirjan sanoman.
Enemmistö (?) tykkää Tervosta ja varmasti ne ovat suosittuja kirjoja,
niitähän myydään paljon. En edes lähettänyt käsikirjoitusta kovin moneen kustantamoon. Puolikustannetta minulle tarjottiin ja yksi pienkustantamo antoi varsin myönteistä palautetta, mutta ei oikein löytänyt markkinarakoa kirjalleni, vaikka löysikin siitä paljon positiivista. Loppujen lopuksi, harrastekirjailijalle omakustanne on aivan hyvä vaihtoehto, etenkin jos ottaa "paketin" johon kuuluu hieman editointiapua ja sellaista. Miinuksellehan se kyllä jää, koska painotalot eivät mitenkään mainosta tai tuo esille omakustannetta ja kaikki myyntiä edistävät strategiat ovat kirjoittajan omalla vastuulla. Olen tosi huono markkinoimaan tai myymään mitään ja en mitään myyntimenestystä edes ajatellut enkä koskaan yrittänytkään verrata itseäni kaunokirjallisuuden mestareihin. Sen verran olen tosin lukenut suomenkielistäkin proosaa viime aikoina että tiedän ettei minun tarvitse hävetä aikaansaannostani.
***
Minulla ei ole mitään suosikkityyliä, enkä koe itseäni monisanaiseksi verbaaliakrobaatiksi. Minulla on kuitenkin "oma" kirjailijanääneni ja siihen kuuluu tietty kielellinen handicap 50 ulkomaanvuoden jälkeen. En ole edes puhunut suomea kotikielenä kuin viimeiset 7 vuotta sen jälkeen kun lähdin maailmalle tammikuussa '70. Sitä on enää vaikea korjata, koska kieleeni on jäänyt ilmaisuja joita kukaan nuori kirjoittaja ei käyttäisi ja toisaalta kavahdan estotonta yleiskielen, slangin ja kirjakielen sekamelskaa mitä monet nuoret kirjoittavat käyttävät.
***
Demeter, kirjaani jonotetaan helmet-kirjastossa ja kotiseudullani (Suomessa) se on myös lähimmissä kirjastoissa. Muuten voit lukea ilmaiseksi e-kirjana 30 ensimmäistä sivua missä tahansa verkkokirjakaupassa, esim. adlibris. amazon ja elisa.
***
Seuraan ketjua, koska minua kiinnostaa myös leppoisa kotimainen kirjallisuus e-kirjan muodossa. Valitettavasti läheskään kaikkia ketjussa suositeltuja kirjoja ei ole saatavilla googleplay booksissa, josta lataan tablettiini.Paloma.se01 kirjoitti:
En edes lähettänyt käsikirjoitusta kovin moneen kustantamoon. Puolikustannetta minulle tarjottiin ja yksi pienkustantamo antoi varsin myönteistä palautetta, mutta ei oikein löytänyt markkinarakoa kirjalleni, vaikka löysikin siitä paljon positiivista. Loppujen lopuksi, harrastekirjailijalle omakustanne on aivan hyvä vaihtoehto, etenkin jos ottaa "paketin" johon kuuluu hieman editointiapua ja sellaista. Miinuksellehan se kyllä jää, koska painotalot eivät mitenkään mainosta tai tuo esille omakustannetta ja kaikki myyntiä edistävät strategiat ovat kirjoittajan omalla vastuulla. Olen tosi huono markkinoimaan tai myymään mitään ja en mitään myyntimenestystä edes ajatellut enkä koskaan yrittänytkään verrata itseäni kaunokirjallisuuden mestareihin. Sen verran olen tosin lukenut suomenkielistäkin proosaa viime aikoina että tiedän ettei minun tarvitse hävetä aikaansaannostani.
***
Minulla ei ole mitään suosikkityyliä, enkä koe itseäni monisanaiseksi verbaaliakrobaatiksi. Minulla on kuitenkin "oma" kirjailijanääneni ja siihen kuuluu tietty kielellinen handicap 50 ulkomaanvuoden jälkeen. En ole edes puhunut suomea kotikielenä kuin viimeiset 7 vuotta sen jälkeen kun lähdin maailmalle tammikuussa '70. Sitä on enää vaikea korjata, koska kieleeni on jäänyt ilmaisuja joita kukaan nuori kirjoittaja ei käyttäisi ja toisaalta kavahdan estotonta yleiskielen, slangin ja kirjakielen sekamelskaa mitä monet nuoret kirjoittavat käyttävät.
***
Demeter, kirjaani jonotetaan helmet-kirjastossa ja kotiseudullani (Suomessa) se on myös lähimmissä kirjastoissa. Muuten voit lukea ilmaiseksi e-kirjana 30 ensimmäistä sivua missä tahansa verkkokirjakaupassa, esim. adlibris. amazon ja elisa.
***
Seuraan ketjua, koska minua kiinnostaa myös leppoisa kotimainen kirjallisuus e-kirjan muodossa. Valitettavasti läheskään kaikkia ketjussa suositeltuja kirjoja ei ole saatavilla googleplay booksissa, josta lataan tablettiini.Hyvää infoa kirjantekoa ajatteleville, Paloma. Käsittääkseni julkaisukynnys on edelleen hyvin korkea näissä tunnetuissa painotaloissa ja omakustantamisessa on juuri tuo markkinoinnin vaikeus.
Tämä aika on myös ongelmallinen kun kuvallinen viestintä valtaa yhä enemmän alaa , kilpailee meidän ajankäytöstä. Ja tiedot lasten/nuorten lukutaidon heikentymisestä ovat myös hälyttäviä. Moni on povannut kirjalle synkkää tulevaisuutta. Itse tahtoisin nähdä, että kirja kestää, nousee taas sille kuuluvaan arvoon, kun kyllästymme nopeasti vaihtuvien kuvien katseluun ja alamme kaivata avarille mielen laitumille, sinne, missä on enemmän tilaa omalle mielikuvitukselle.
En ole tutustunut E-kirjoihin vaikka tiedän niiden helpon saatavuuden. Yhtä kirjaa kokeilin, mutta ei siitä tullut mitään, ehkä niihin pitää vain tottua...
Erno Paasilinna totesi, että tyyli on ihminen itse. Sitä ei juuri voi muuttaa ja tuntuu aika pahalta, jos tekstiä editoidaan liikaa. Ainakin Eeva Kilpi kertoo kokeneensa tuon editoinnin aika piinallisena.
Kotimaisen kirjallisuuden tasosta olen eri mieltä. Toinen toistaan ansiokkaampia kirjoja rynnii markkinoille. Esimerkiksi Pauliina Rauhala on mielestäni suorastaan mestarillinen sanankäyttäjä ja sanottavaakin hänellä on.
Kerroit Paloma, vierastavasi Katja Kettua. Et taida olla ainoa. Tuttuni joutui jättämään Kätilön kesken, kun teksti oli hänen mielestään niin raadollista. Rosa Liksom ilmeisesti kuuluu samaan sarjaan. Itse pidän hänestä, Everstinna, Liksomin viimeksi ilmestynyt teos oli mielestäni vähintäinkin Finladia-palkinnon arvoinen, vaikka ei ollut ehdokkaana. Ehkä pari Lapissa vietettyä kesää teki sen, että sumeilematon kielenkäyttö ei hyppää silmille...
Everstinna on kirjoitettu Lapin murteella, joten se ei ehkä senkään vuoksi lukeudu leppoisien kirjojen joukkoon, aloituksessa pysyäkseni.
Siihen kyllä sijoittaisin Sisko Istanmäen Viimeiset mitalit. Hörähtelin ääneen sitä lukiessa. Aihekin oli läheinen, ikääntyneet kaksossisarukset siinä seikkailevat ja setvivät keskinäisiä välejään. Tykkäsin enemmän kuin Ehtoolehdoista. Etenkään Vihainen leski, Lindgrenin viimeinen, ei oikein kolahtanut...Mitenkähän monta karkeata kirosanaa siitä löytyi ?..))
Toivoisin saavaani enemmän aikaa kirjoille ja myös saavani silmäni lukukuntoon. Kehittyvä kaihi hämärtää ja tekee sen, että silmät väsyvät helposti... Niin, ne äänikirjat..))Anonyymi kirjoitti:
Vain yksi kommentti:
Tervon liian monisanaiset kiemuraiset kikkailulauseet ovat kuunneltuina hauskoja sopivina (lyhyinä) annoksena, mutta 400 sivua sitä samaa kirjoitettuna todellakin väsyttää aivot ja hämärtää itse kirjan sanoman.
Enemmistö (?) tykkää Tervosta ja varmasti ne ovat suosittuja kirjoja,
niitähän myydään paljon.Niin: Tervosta tulee sellainen kuva, että hän sekoaa omaan näppäryyteensä, ei enää tavoita lukijaa sen vuoksi.
Mutta varmasti on näin, että äänikirjana voisi menetellä, pieninä annoksina..))demeter1 kirjoitti:
Hyvää infoa kirjantekoa ajatteleville, Paloma. Käsittääkseni julkaisukynnys on edelleen hyvin korkea näissä tunnetuissa painotaloissa ja omakustantamisessa on juuri tuo markkinoinnin vaikeus.
Tämä aika on myös ongelmallinen kun kuvallinen viestintä valtaa yhä enemmän alaa , kilpailee meidän ajankäytöstä. Ja tiedot lasten/nuorten lukutaidon heikentymisestä ovat myös hälyttäviä. Moni on povannut kirjalle synkkää tulevaisuutta. Itse tahtoisin nähdä, että kirja kestää, nousee taas sille kuuluvaan arvoon, kun kyllästymme nopeasti vaihtuvien kuvien katseluun ja alamme kaivata avarille mielen laitumille, sinne, missä on enemmän tilaa omalle mielikuvitukselle.
En ole tutustunut E-kirjoihin vaikka tiedän niiden helpon saatavuuden. Yhtä kirjaa kokeilin, mutta ei siitä tullut mitään, ehkä niihin pitää vain tottua...
Erno Paasilinna totesi, että tyyli on ihminen itse. Sitä ei juuri voi muuttaa ja tuntuu aika pahalta, jos tekstiä editoidaan liikaa. Ainakin Eeva Kilpi kertoo kokeneensa tuon editoinnin aika piinallisena.
Kotimaisen kirjallisuuden tasosta olen eri mieltä. Toinen toistaan ansiokkaampia kirjoja rynnii markkinoille. Esimerkiksi Pauliina Rauhala on mielestäni suorastaan mestarillinen sanankäyttäjä ja sanottavaakin hänellä on.
Kerroit Paloma, vierastavasi Katja Kettua. Et taida olla ainoa. Tuttuni joutui jättämään Kätilön kesken, kun teksti oli hänen mielestään niin raadollista. Rosa Liksom ilmeisesti kuuluu samaan sarjaan. Itse pidän hänestä, Everstinna, Liksomin viimeksi ilmestynyt teos oli mielestäni vähintäinkin Finladia-palkinnon arvoinen, vaikka ei ollut ehdokkaana. Ehkä pari Lapissa vietettyä kesää teki sen, että sumeilematon kielenkäyttö ei hyppää silmille...
Everstinna on kirjoitettu Lapin murteella, joten se ei ehkä senkään vuoksi lukeudu leppoisien kirjojen joukkoon, aloituksessa pysyäkseni.
Siihen kyllä sijoittaisin Sisko Istanmäen Viimeiset mitalit. Hörähtelin ääneen sitä lukiessa. Aihekin oli läheinen, ikääntyneet kaksossisarukset siinä seikkailevat ja setvivät keskinäisiä välejään. Tykkäsin enemmän kuin Ehtoolehdoista. Etenkään Vihainen leski, Lindgrenin viimeinen, ei oikein kolahtanut...Mitenkähän monta karkeata kirosanaa siitä löytyi ?..))
Toivoisin saavaani enemmän aikaa kirjoille ja myös saavani silmäni lukukuntoon. Kehittyvä kaihi hämärtää ja tekee sen, että silmät väsyvät helposti... Niin, ne äänikirjat..))Hyvää infoa kotimaisesta proosasta, tarviikin alkaa etsimään noita mainitsemiasi kirjoja. Tervoa olen lukenut ainoastaan "Myyrän" ja pidin siitä. Pirjo Tuomista ja Leena Lehtolaista olen lukenut viime aikoina aivan liian paljon, Kettu oli liian raadollista, liian rivoa ja jotenkin tarkoitushakuisesti karkeaa, olisiko se sitten sen tyylinen myy enemmän? Minä taas olen sitä mieltä että jos asiat voi sanoa tehokkaasti ja selkeästi ns. normikielellä niin sukupuolielimien nimillä maustettuna teksti tulee ikään kuin liikaa maustetuksi? Kirosanojen ja rivouksien viljely ei ole mielestäni ansiokasta, paitsi alatyylisessä keskustelussa, jossa sille on paikkansa.
Olen muuten päättänyt kirjoittaa uudelleen luvun tai pari viimeistä kirjaani koska siinä oleva näkemykseni sisaruksieni perheestä ja elämästä voisi saada varsinkin nuorimman sisareni mielen pahoitetuksi. Liian kallis hinta, koska sopu sisarusten välillä on aina ollut minulle tärkeä.Paloma.se01 kirjoitti:
Hyvää infoa kotimaisesta proosasta, tarviikin alkaa etsimään noita mainitsemiasi kirjoja. Tervoa olen lukenut ainoastaan "Myyrän" ja pidin siitä. Pirjo Tuomista ja Leena Lehtolaista olen lukenut viime aikoina aivan liian paljon, Kettu oli liian raadollista, liian rivoa ja jotenkin tarkoitushakuisesti karkeaa, olisiko se sitten sen tyylinen myy enemmän? Minä taas olen sitä mieltä että jos asiat voi sanoa tehokkaasti ja selkeästi ns. normikielellä niin sukupuolielimien nimillä maustettuna teksti tulee ikään kuin liikaa maustetuksi? Kirosanojen ja rivouksien viljely ei ole mielestäni ansiokasta, paitsi alatyylisessä keskustelussa, jossa sille on paikkansa.
Olen muuten päättänyt kirjoittaa uudelleen luvun tai pari viimeistä kirjaani koska siinä oleva näkemykseni sisaruksieni perheestä ja elämästä voisi saada varsinkin nuorimman sisareni mielen pahoitetuksi. Liian kallis hinta, koska sopu sisarusten välillä on aina ollut minulle tärkeä.Sekä Katja Kettu että Rosa Liksom saavat aina kirjoistaan hyvät arvostelut, mutta ne eivät nähdäkseni ole kaikkien lukijoiden suosikkeja juuri noista syistä mitkä mainitsit, Paloma.
Tuo mainitsemasi seikka, elävistä tai tunnistettavista henkilöistä kirjoittaminen, taitaa muodostua entistä isommaksi ongelmaksi kun ollaan niin tarkkoja tämän intimiteetin kanssa. Eikä kenenkään mieltä saisi pahoittaa..))
Ja kuitenkin eletään avoimuuden kulttuurissa.
Tahtomattaankin voi pahoittaa läheistensä mielet ja myös silloin kun kokee laittavansa vain oman päänsä pölkylle. Tätä ovat kuvanneet joidenkin kirjailijoiden lapset, jotka ovat tulleet kiusatuiksi vanhempien julkisuuden vuoksi.
Mutta kannattaako kirjoittaa jos ei voi olla rehellinen ? Kaunokirjailijat ovat tietysti paremmassa asemassa, kun voivat sijoittaa mahdollisen kritiikin romaanihenkilönsä kuvaukseen.
ihmisen ymmärtäminen kai se kirjailijan haaste on näitä henkilöhahmoja luodessa ja käsitellessä. Ja huumori sisältää jo hyväksyminen. Ei meistä kukaan ole ihmistä kummempi.
Eikös tuo dekkarisi ole fiktiivisempi, siinä ei taida olla samaa vaikeutta ? Missä vaiheessa se on ?demeter1 kirjoitti:
Sekä Katja Kettu että Rosa Liksom saavat aina kirjoistaan hyvät arvostelut, mutta ne eivät nähdäkseni ole kaikkien lukijoiden suosikkeja juuri noista syistä mitkä mainitsit, Paloma.
Tuo mainitsemasi seikka, elävistä tai tunnistettavista henkilöistä kirjoittaminen, taitaa muodostua entistä isommaksi ongelmaksi kun ollaan niin tarkkoja tämän intimiteetin kanssa. Eikä kenenkään mieltä saisi pahoittaa..))
Ja kuitenkin eletään avoimuuden kulttuurissa.
Tahtomattaankin voi pahoittaa läheistensä mielet ja myös silloin kun kokee laittavansa vain oman päänsä pölkylle. Tätä ovat kuvanneet joidenkin kirjailijoiden lapset, jotka ovat tulleet kiusatuiksi vanhempien julkisuuden vuoksi.
Mutta kannattaako kirjoittaa jos ei voi olla rehellinen ? Kaunokirjailijat ovat tietysti paremmassa asemassa, kun voivat sijoittaa mahdollisen kritiikin romaanihenkilönsä kuvaukseen.
ihmisen ymmärtäminen kai se kirjailijan haaste on näitä henkilöhahmoja luodessa ja käsitellessä. Ja huumori sisältää jo hyväksyminen. Ei meistä kukaan ole ihmistä kummempi.
Eikös tuo dekkarisi ole fiktiivisempi, siinä ei taida olla samaa vaikeutta ? Missä vaiheessa se on ?Ensimmäinen luku on esiluettavassa kunnossa, mutta vielä oikolukematta, profiilissani olevassa blogilinkissä (kirjasivuni)
Veljeni tarina on viimeistelyä vaille valmis.
Vanhin sisareni on jo sanonut että hän ei tule lukemaan kirjaa, koska se elämänvaihe, kun he asuivat naapureina jätti hänelle ja hänen perheelleen pysyviä traumoja. Muut perheen jäsenet jotka tietävät hankkeestani eivät ole kieltäneet minua kirjoittamasta. Murha Tuhannen Nuolen lahdella on fiktiivinen, veljeni elämäntarinan pohjalle löysästi rakennettu rikos-ja ihmissuhderomaani. Aihe on erittäin ajankohtainen nyt kun ainakin kymmenen jenkkituristia on tavattu kuolleina, todennäköisesti myrkytettyinä, La Romanan turistihotellista, Dominikaanisesta Tasavallasta.Paloma.se01 kirjoitti:
Ensimmäinen luku on esiluettavassa kunnossa, mutta vielä oikolukematta, profiilissani olevassa blogilinkissä (kirjasivuni)
Veljeni tarina on viimeistelyä vaille valmis.
Vanhin sisareni on jo sanonut että hän ei tule lukemaan kirjaa, koska se elämänvaihe, kun he asuivat naapureina jätti hänelle ja hänen perheelleen pysyviä traumoja. Muut perheen jäsenet jotka tietävät hankkeestani eivät ole kieltäneet minua kirjoittamasta. Murha Tuhannen Nuolen lahdella on fiktiivinen, veljeni elämäntarinan pohjalle löysästi rakennettu rikos-ja ihmissuhderomaani. Aihe on erittäin ajankohtainen nyt kun ainakin kymmenen jenkkituristia on tavattu kuolleina, todennäköisesti myrkytettyinä, La Romanan turistihotellista, Dominikaanisesta Tasavallasta.Huh, huh. Järisyttävä tarina varmasti, Paloma. Yritän päästä lukemaan noita sivuja.
Ymmärrän sisartasi. Näin kerran ison vaivan kun menin kopioimaan kaikki äitini kirjoittamat murre- ja muut tarinat SKS:n (Suomalaisen kirjallisuuden seura) arkistosta. Annoin ne sisaruksilleni, mutta minusta tuntuu, ettei kukaan lukenut niitä.,)) Ainakaan mitään palautetta ei tullut. Sisko sanoi, ettei hän pysty lukemaan, tekee liian kipeätä. Suru ja ikävä voi ilmetä torjuntana, näin päättelin.
Tai jos suhde on ollut vaikea, sitä ei välttämättä tahdo muistella.
Värikkäältä kuitenkin kuulostavat sukusi vaiheet...
Tuleekohan kohta nootti tästä kahden kirjoittamisesta ? No. MInun on kohta taas pakko siirtyä "muihin tehtäviin", mutta tulihan täältä hyvää evästä
matkalle..))
- Anonyymi
Luen juuri Jouko Ahdin kirjaa Yli rajan. Katsotaan nyt kun loppuun saan, en arvioi vielä. Ryyppäystä riittää alussa.
- Anonyymi
Samaa mieltä Tervosta, että on itselleni väsyttävää tekstiä lukea. Yrittääkö olla liian nokkelaa.
Ainoastaan Tervon kirja Koljat oli jopa hauska luettava, jossa on yhtenäväisyyksiä silloiseen pääministeri Matti Vanhaseen. - Anonyymi
Kiva ja hyvin kirjoitettu on Kari Hotakaisen Kimi. Kirjan tekee kaiketi niin hyväksi, että Hotakainen on niin Formula-sirkuksen ulkopuolelta tuleva kirjoittaja.
Suosittelen, vaikka ei pitäisi autourheilusta, niin siinä on paljon muuta.Kimi teki varmasti Hotakaiselle hyvää. Isot painokset. kyllä siinä varmasti kirjailijakin noteerattiin ja pääsi ansioille myös...
Suo kyllä hänelle kun oli tuo autokolarikin ja pitkä kuntoutuminen siitä...
- Anonyymi
Mikä olisi huonosti kirjoitetun kirjan kohderyhmä ?
Menekki ei ole aiheesta kiinni.- Anonyymi
Minä en välitä kohderyhmille ajattelusta, luen mitä luen. Usein tilaan itselle ja jaan muille tai vien kirjastoon ellen välitä säilyttää uudelleen joskus lukeakseni.
Ostan kirjoja, mutta kuitenkin halvemman tavan kautta. - Anonyymi
Samoin minäkään lukijana en vedä rajoja aiheille, mutta kirjoittaja,
jolla ei ole itsekritiikkiä, voi olla sokea surkealle kirjalleen
ja uskotella että aihe on syynä, ettei hänen kirjansa ei kiinnosta ketään,
vaikka syy on todellisuudessa se, että kirjoittaja ei osaa kirjoittaa
eikä koostaa kirjaa. Kirjan kirjoittaminen vaatii paljon etukäteistyötä
rakenteen suunnittelusta alkaen sen loppuhiomiseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samoin minäkään lukijana en vedä rajoja aiheille, mutta kirjoittaja,
jolla ei ole itsekritiikkiä, voi olla sokea surkealle kirjalleen
ja uskotella että aihe on syynä, ettei hänen kirjansa ei kiinnosta ketään,
vaikka syy on todellisuudessa se, että kirjoittaja ei osaa kirjoittaa
eikä koostaa kirjaa. Kirjan kirjoittaminen vaatii paljon etukäteistyötä
rakenteen suunnittelusta alkaen sen loppuhiomiseen.Hyvä kirjailija tietää kirjan pitkällisen työstämisen ja hiomisen,
mutta huono ei hio kirjaansa,
koska luulee olevansa niin hyvä, ettei hänen tarvitse.
- Anonyymi
Stockmann Yard, ai että minusta se oli hauska, kuuntelin.
- Anonyymi
Kirjoittaja oli ylimielisen omahyväinen tyyppi.
Olen kirjoittamassa uutta teosta aiheena keskustelupalstoilla vallitseva someraivo, viha ja stalkkaus. Miten vanhat ihmiset viitsivätkin. Miten anonymaatin sallimana ihmisten alhaisuus, vainoharhat, pikkumaisuus, kateus ja katkeruus pääsevät vapaasti kukoistamaan. Jahdataan vain siksi että se tuottaa itselle jotain perverssiä mielihyvää saada toisen ihmisen mieli pahoitettua.
- Anonyymi
Siitä tulee ilmeisesti omaelämäkerrallinen teos
nimeltä "Elämäni marttyyrikirjailijana",
jossa kerrot kuinka pikkumaisesti nälvit ihmisiä jotka eivät kehuneet ensimmäistä kirjaasi ?
En ole piiruntarkasti seurannut ketjua,
mutta pari henkilöä on sentään edes yrittänyt lukea kirjaasi,
mutta heidätkin teilasit.
Kun he eivät ylistäneet kirjaasi,
he olivatkin ala-arvoisia sinun mielestäsi.
Ikävää, että rehelliset mielipiteet kirjastasi ovat pahoittaneet mielesi,
mutta hei, olet aikuinen ihminen, olisiko sinunkin aika olla vihdoin rehellinen itsellesi kirjasi suhteen ?
Eipä siihen tule mitään omaelämänkerrallista.
Enkä minä mieltäni pahoittanut parin (tai sitten vain yhden joka esiintyy vaihteeksi anonyyminä) ilkeistä ja mollaavista kommenteista. Ei se ole asiallista kritiikkiä.
Jahtaaminen ja vikojen jatkuva etsiminen minun henkilössäni on se joka minua stressaa, mutta koska se ilmeisesti on stalkkaajan tarkoituksenakin, niin on turhaa jatkaa.
Someviha ja nettivainoaminen on todellinen aikamme ilmiö ja siitä on jo kirjoitettu useitakin kirjoja.- Anonyymi
"Enkä minä mieltäni pahoittanut parin (tai sitten vain yhden joka esiintyy vaihteeksi anonyyminä) ilkeistä ja mollaavista kommenteista."
Olen kerran kirjoittanut sinulle, että avaa silmäsi ja katso peiliin..... Anonyymi kirjoitti:
"Enkä minä mieltäni pahoittanut parin (tai sitten vain yhden joka esiintyy vaihteeksi anonyyminä) ilkeistä ja mollaavista kommenteista."
Olen kerran kirjoittanut sinulle, että avaa silmäsi ja katso peiliin.....Ei auta vaikka kuinka avaisi silmiä ja katsoisi peiliin kun näen kuitenkin vain oman kuvani. Anonyymit ovat kuin haamuparvi jotka kaikki puhuvat samalla äänellä, tai melkein samalla äänellä. En pysty millään erottamaan yhtä anonyymiä toisesta, varsinkin jos kaikki kommentit sisältävät samaa tai toisiaan myötäilevää tekstiä.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Ei auta vaikka kuinka avaisi silmiä ja katsoisi peiliin kun näen kuitenkin vain oman kuvani. Anonyymit ovat kuin haamuparvi jotka kaikki puhuvat samalla äänellä, tai melkein samalla äänellä. En pysty millään erottamaan yhtä anonyymiä toisesta, varsinkin jos kaikki kommentit sisältävät samaa tai toisiaan myötäilevää tekstiä.
Niinpä niin, sinä näet vain itsesi.
Sinähän taannoin mittasit suosiosi tuolla 60 plus palstalla ja tuloshan oli nolla eli eikö se herätä mitään ajatuksia päässäsi?
Mukavaa päivän jatkoa minäsi kera. Anonyymi kirjoitti:
Niinpä niin, sinä näet vain itsesi.
Sinähän taannoin mittasit suosiosi tuolla 60 plus palstalla ja tuloshan oli nolla eli eikö se herätä mitään ajatuksia päässäsi?
Mukavaa päivän jatkoa minäsi kera.Mukavaa päivän jatkoa sinulle joka ilmeisesti näkee monta sivupersoonaa kun katsoo peiliin.
Niin skitso en vielä ole, että näkisin haamuja.
- Anonyymi
Et ole saanut osaksesi somevihaa etkä raivoa,
haluat vain ymmärtää niin,
koska et voi myöntää itsellesi,
että kirjasi ei ole niin täydellinen kuin minä itse pidät sitä.En ole koskaan väittänyt missään kohtaa, missään kommentissa että kirjani olisi "täydellinen". Sinä (te) jotka jahtaatte minua täällä haluatte luoda sellaisen mielikuvan minusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Pysytään nyt kuitenkin totuudessa!
Ja sitten vihdoinkin, lopetetaan tämä turha jankutus Tältä kertaa ainakin.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
En ole koskaan väittänyt missään kohtaa, missään kommentissa että kirjani olisi "täydellinen". Sinä (te) jotka jahtaatte minua täällä haluatte luoda sellaisen mielikuvan minusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Pysytään nyt kuitenkin totuudessa!
Ja sitten vihdoinkin, lopetetaan tämä turha jankutus Tältä kertaa ainakin.Kyllä me muut ollaan totuudessa pysytty.
Se totuus ei kelpaa sinulle.
Ei savua ilman tulta. Anonyymi kirjoitti:
Kyllä me muut ollaan totuudessa pysytty.
Se totuus ei kelpaa sinulle.
Ei savua ilman tulta.Kukapa sitä nyt toisen totuutta huolisi ?..)) En minä ainakaan...
- Anonyymi
Aina kun ei kommentit ole mieluisia, vedetään esiin some viha tai kateus-kortti. Kaikki ei vaan arvosta tuollaista omakustanne puuhastelua eikä muutakaan omasta mielestä luovaa leipomista, kuten saven muovailua. Niistäkin on luettu ihan tarpeeksi.
- Anonyymi
Kjell Westö'n "Rikinkeltainen taivas" on kohtuullisen hyvä romaani.
- Anonyymi
Olen pitänyt aiemmista Westön kirjoista, mutta tätä pidin tylsänä. Vasta lopussa oli jotain muutakin kuin...
- Anonyymi
Huonosta muistista voi olla iloakin. Rupesin lukemaan uudestaan Eeva Joenpellon romaaneja kuin "uutena".
Laatulukemista. Jämäkkä ote, hyvät juonet, oivallista henkilökuvaa, takuuvarmaa ammatillista osaamista. Ei mitään liikaa eikä liian vähän. - Anonyymi
Tommi Kinnunen: Pintti
- Anonyymi
Jos leppoista huumoria kaipaa niin Mikko-Pekka Heikkisen kirjat.
Hitunen totuuttakin pohjalla, esim. Jääräpää nyt taas ajankohtainen. Onko kukaan lukenut kirjaa "Villi Suomen historia" ?
Villi Suomen historia: Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin
Inkeri KoskinenEi, enpä ole lukenut, ja myönnettävä on etten kovin herkästi alakaan tarinointia syntyperästämme nielemään,..Onhan näitä Hels. Yliopistossa ollut ennenkin, jopa arvostettuna proffana, joku Aspi, nimi ei aikaisemminkaan tullut mieleeni.
Lennokas kielitieteilijä ja taidemaalari viime vuosisadan alussa, joka viittasi koko Egyptin korkeakulttuurin olevan suomalaista perua 🤣🤣🤣))))
Justiinsa joo,..tarvinneeko enemmän olla itsetuntoa kohottavaa hiivaa, saadakseen sukujuuriin Suursuomea kaipaavien mielikuvitukselle pseudotieteellistä käymistilaa! Heh heh' mikäpäs siinä,..aika poika vaan se Väinämöinen!Ajattelin että tarpeeksi kevyttä iltalukemista...en ollut edes kuullutkaan näistä teorioista. Onhan näitä Suur-Suomesta uneksijoita aina joskus pistäytynyt palstallakin kertomassa millainen suurenmoinen kulttuuri ja yhteiskunta oli Suomessa ennen kuin ruotsalaiset tulivat ja tuhosivat sen.
Vahinko vain että tää korkeakulttuuri ei jättänyt mitään jälkiä eikä mitään siihen viittaavia löytöjä ole tehty.
Kävin parikin kertaa Linnavuorella, oliskohan se Kuhmoisissa, jossa on jälkiä senaikaisesta kulttuurista. Hämäläisten ja karjalaisten heimosodista, kiistaa kalavesistä ja metsästysmaista. Muutama kiviröykkiö jäljellä.
Luin juuri Elina Hirvosen "Kun aika loppuu".
Hyvää iltalukemista jos haluaa painajaisunia ja syyllisyyden aiheuttamaa angstia koko yöksi.Luin juuri Elina Hirvosen "Kun aika loppuu".
Hyvää iltalukemista jos haluaa painajaisunia ja syyllisyyden aiheuttamaa angstia koko yöksi.Hyvä Paloma, Elina Hirvoseen kannattaa tutustua, vaikka ilman angstia hänestä ei selviä..)) Hänen kirjansa ovat pitkälti kokemuspohjaisia, hän tuntee aiheensa. Hän on elänyt rankan nuoruuden (vrt lehtihaastattelut), seurannut kehitysyhteistyötä, muun muassa.
Jos haluaa lisää angstia niin suosittelen Pauliina Vanhataloa, olen häntä ennenkin suositellut. Kirjoittaa ansiokkaasti meidän kansansairaudesta, masennuksesta, ja siitä miten sen voi hyväksyä omaan laatuunsa kuuluvaksi, ei sellaisena mörkönä, joka pitää oitis "selättää".
Leppoisten kirjojen sarjaan voisin vielä heittää toisenkin Sisko Istanmäen kirjan "Sisarteni elämät". Minua viehättävät nyt nämä meidän tavisten sukutarinat. Miten perhe, aika ja omat valinnat vaikuttivat meihin, "mitä meistä tull", miten itsemme näemme ja ymmärrämme täältä katsoen.
Vähän aistin Paloma, samaa teemaa tuossa sinun toisen kirjasi ensimmäisessä luvussa, jonka profiilin kautta luin. Ainoa, mikä hiukan tökki, oli tuo lievästi ivallinen suhtautuminen uskovaan sisareen. Siihen kun lataisit hiukan lämpoä niin koukuttava ja kiinnostava tarina palvelisi ehkä paremmin. Vai oliko iva väärintulkintaa minun puoleltani kun olen tottunut pitämään uskovien tuttujen puolia ?..))
Lempeitä tuulia en tuon profiililinkin kautta pystynyt lukemaan enkä vielä ole ehtinyt muita reittejä kokeilemaan. Noissa aikaisemmissa arvioissa tyylisi ymmärtääkseni nähtiin runsassanaisena ja jäsentymättömänä. Olisiko se Kolumbian vuosien vaikutusta ? Marquez tulee ainakin minulle mieleen vaikutelmien runsaudesta ja niiden lataamisesta lukijan eteen sellaisella vauhdilla että hengästyttää... "Vika" ei siis ole Marquezissa -. Nobel-kirjailija sentään - eikä varmasti sinussakaan vaan ainakin osin kulttuurieroissa.
Ja ennen kaikkea: kuka mistäkin tykkää...
Sitäpaitsi, jotkut meidän uusista kirjailijoista kikkailevat romaanin rakenteella, tahtovat rikkoa sen ja jättää koostamisen lukijan kontolle. Näin me ainakin kirjapiirissä ollaan päätelty - vähän harmiteltukin sitä. Sentään ikäihmisiä ollaan ja "valmiille" totuttu..))demeter1 kirjoitti:
Hyvä Paloma, Elina Hirvoseen kannattaa tutustua, vaikka ilman angstia hänestä ei selviä..)) Hänen kirjansa ovat pitkälti kokemuspohjaisia, hän tuntee aiheensa. Hän on elänyt rankan nuoruuden (vrt lehtihaastattelut), seurannut kehitysyhteistyötä, muun muassa.
Jos haluaa lisää angstia niin suosittelen Pauliina Vanhataloa, olen häntä ennenkin suositellut. Kirjoittaa ansiokkaasti meidän kansansairaudesta, masennuksesta, ja siitä miten sen voi hyväksyä omaan laatuunsa kuuluvaksi, ei sellaisena mörkönä, joka pitää oitis "selättää".
Leppoisten kirjojen sarjaan voisin vielä heittää toisenkin Sisko Istanmäen kirjan "Sisarteni elämät". Minua viehättävät nyt nämä meidän tavisten sukutarinat. Miten perhe, aika ja omat valinnat vaikuttivat meihin, "mitä meistä tull", miten itsemme näemme ja ymmärrämme täältä katsoen.
Vähän aistin Paloma, samaa teemaa tuossa sinun toisen kirjasi ensimmäisessä luvussa, jonka profiilin kautta luin. Ainoa, mikä hiukan tökki, oli tuo lievästi ivallinen suhtautuminen uskovaan sisareen. Siihen kun lataisit hiukan lämpoä niin koukuttava ja kiinnostava tarina palvelisi ehkä paremmin. Vai oliko iva väärintulkintaa minun puoleltani kun olen tottunut pitämään uskovien tuttujen puolia ?..))
Lempeitä tuulia en tuon profiililinkin kautta pystynyt lukemaan enkä vielä ole ehtinyt muita reittejä kokeilemaan. Noissa aikaisemmissa arvioissa tyylisi ymmärtääkseni nähtiin runsassanaisena ja jäsentymättömänä. Olisiko se Kolumbian vuosien vaikutusta ? Marquez tulee ainakin minulle mieleen vaikutelmien runsaudesta ja niiden lataamisesta lukijan eteen sellaisella vauhdilla että hengästyttää... "Vika" ei siis ole Marquezissa -. Nobel-kirjailija sentään - eikä varmasti sinussakaan vaan ainakin osin kulttuurieroissa.
Ja ennen kaikkea: kuka mistäkin tykkää...
Sitäpaitsi, jotkut meidän uusista kirjailijoista kikkailevat romaanin rakenteella, tahtovat rikkoa sen ja jättää koostamisen lukijan kontolle. Näin me ainakin kirjapiirissä ollaan päätelty - vähän harmiteltukin sitä. Sentään ikäihmisiä ollaan ja "valmiille" totuttu..))Kiitos Demeter palautteestasi ja tuo asia minkä toit esille on juuri se mikä minua on itseänikin ajatteluttanut ja se kohta missä viittaan siskoni (molempien siskojeni) uskoon tulee todennäköisesti työstettyä uudelleen ja editoin sen itse julkaisukelpoiseksi. Meillä on sisarusten välillä hyvät ja lämpöiset välit ja arvostan sitä että ne säilyvät muuttumattomina ja toisaalta näkemykselläni uskovaisista ja uskossa elämisestä ei sinänänsä vaikuta mitenkään tarinan juoneen.
Laitetaan korvan taa nuo kirjavinkit. Olen juuri aloittanut Inkeri Koskisen Villi Suomi -kirjan . Arvostelua tulee kunhan pääsen hieman pitemmälle.
Olen myös kiinnostunut sukuhistorioista ja tavallisten ihmisten elämäntarinoista. Joskus kun tapaan uusia ihmisiä niin tulee mieleen että tästähän voisi vaikka kirjoittaa kirjan!Paloma.se01 kirjoitti:
Kiitos Demeter palautteestasi ja tuo asia minkä toit esille on juuri se mikä minua on itseänikin ajatteluttanut ja se kohta missä viittaan siskoni (molempien siskojeni) uskoon tulee todennäköisesti työstettyä uudelleen ja editoin sen itse julkaisukelpoiseksi. Meillä on sisarusten välillä hyvät ja lämpöiset välit ja arvostan sitä että ne säilyvät muuttumattomina ja toisaalta näkemykselläni uskovaisista ja uskossa elämisestä ei sinänänsä vaikuta mitenkään tarinan juoneen.
Laitetaan korvan taa nuo kirjavinkit. Olen juuri aloittanut Inkeri Koskisen Villi Suomi -kirjan . Arvostelua tulee kunhan pääsen hieman pitemmälle.
Olen myös kiinnostunut sukuhistorioista ja tavallisten ihmisten elämäntarinoista. Joskus kun tapaan uusia ihmisiä niin tulee mieleen että tästähän voisi vaikka kirjoittaa kirjan!Juuri tuollaisina minulle välittyivät sisarusten välit tekstistäsi: lämpiminä ja läheisinä. Ja tuo kritiikki kohdistui tietysti uskoon ilmiönä, ei sisaruksiin niinkään.
Näin se menee: tarinan kertominen on verissä, taisi Kauko Röyhkä siitä puhua jossakin ohjelmassa vai oliko mainos ? Ehkä kiinnostus ihmisiin tekee sen, että heistä alkaa heti rakentaa mielessään kuvaa, heidät tahtoo sijoittaa johonkin yhteyteen, ehkä oman tarinansa osaksi... Vaikka heitä ei "muistiin merkitsisi" heidän tarinansa tunteminen antaa paljon: voi ihailla heidän sitkeyttään, rohkeuttaan, tyytymistäänkin. Joskus voi tietysti surra sitä elämätöntä elämää, mikä sitten näkyy erilaisena oirehtimisena, ainakin jo tässä elämänvaiheessa....
Ja tietysti voi peilata myös itseään. Mikä omassa elämässä, omassa tarinassa meni toisin kuin tarkoitti tai olisi halunnut ja tehdä sitten sovintoa menneen kanssa..."Lukeminen kannattaa aina" sanottiin takavuosina. Niin kannattaa kirjoittaminenkin. Ehkä me kaikki ollaan jotenkin sitä mieltä kun kerran täällä
kirjoitellaan..))
Meillä on kirjapiirissä joskus samaa asiaa harmiteltu : miksi nykyisin suositaan monimutkaista kerroksellista rakennetta kuin itsetarkoituksena, ilman että se palvelisi sanomaa tai lukuelämystä. On takaumia , kertojan ja näkökulman vaihdoksia, kirjeitä ja päiväkirjanmerkintöjä sikin sokin. Tavanomainen kaava on esimerkiksi sellainen, että suvun vanhat naiset monessa polvessa kertovat tavallaan yhteistä tarinaa. Sellaisia hienoja kirjoja on toki paljon, mutta sekavuus ei merkitse taiteellisuutta. Liian helpollakaan ei lukijaa saa päästää, ei myöskään ajatella lukijan puolesta. Lukijalle täytyy jättää tilaa tehdä johtopäätöksiä ja tulkintoja , peilata omaa tarinaansa kirjan tarinaan, kuten täällä sanotte. Varsinkin nuoruuden lukukokemukset antoivat tuota voimaa ja varmuutta : muutkin ovat kokeneet tällaista, muutkin ovat selviytyneet , noinkin voi asiat ratkaista.
Itse otin kotihyllystä eilen palstalla olevan Karjalan runonlauluaiheen innoittamana luettavaksi Anu Kaipaisen runonlaulaja Larin Paraskesta kertovan kirjan nimeltä "Poimisin heliät hiekat". Paraske eli raskaan ulkoisesti köyhän elämän, joutui hautaamaan monta lastaan. Silti hän oli tuotteliain runonlaulajistamme, 32 000 säettä. Kirjan kieli on runollista, kerronta vie perheenemännän, itkuvirsien laulajan, häälaulajan ja parantajan arkipäivään. Kirjan nimestä tulee itselleni väkevä muisto, kun yövyimme autossa Uukuniemen leirintäalueella hiekkaisella mäntyjä kasvavalla Pyhäjärven kapealla kannaksella . Ilta-aurinko laski länsipuolelle kirkasta hiekkarantaista järveä, aamuaurinko nousi toiselta puolelta. Hiekka oli heliää, lämmintä ja hienonhienoa iltauinnilla. Valtakunnan itäraja on ihan lähellä. Via Karelian ja sen osana Runon ja rajan tien maisemat avartavat sielua : siintäviä vaaroja, koivikoita, horsmien punahehkua ja mesiangervon kermanvalkeaa vaahtoa, järvenselkiä ja honkaharjuja.
Lukupiirissä on kesäläksynä Michelle Obaman elämäkerta ja toisena Jelena Tszizovan "Naisten aika", venäläistä nykykirjallisuutta, josta takakansi lupaa: monitahoinen, syvällinen ja liikuttava. Kumpikin on vielä lukematta.- Anonyymi
Tykkään lukea historiallisia romaaneja. Olen lukenut kaikki Kaari Utrion kirjat ja samoin Kristiina Vuoren. Nyt on menossa Vuoren kirja Kaarnatuuli. Kirjan alussa nuori Valpuri jää leskeksi kahden pienen lapsen kanssa kauppajuonetta hoitamaan. Hänen miehensä teloitettiin julkisesti.
- Anonyymi
Joku tuossa ketjun alkupäässä suositteli minulla Pirjo Rissasen kirjoja. Osui makuuni aivan nappiin. Olen kuunnellut jo 5-10 kirjaa. Tuleeko jollakin mieleen muita samantapaisia kirjoja/kirjailijoita? Ilolla otan tietoa vastaan.
- Anonyymi
Oli 'pakko' kaivaa joku asiallinen, järjellinen ja mukava ketju esille, koska vallan täällä 70 osiossa tuntuvat ottaneen "muut voimat", joihin ei halua seota.
Kirjallisuusaiheet ovat aina olleet mukavia ja 'säästyneet' pahimmilta
sabotaasheilta.
Luin Sara Ehnholm Hielm'in kirjan "Ja sydän oli minun".
Ei mikään "huippu", mutta aika leppoisaa luettavaa perheestä, joka muuttaa vuodeksi Italiaan.
Äiti-Sara varaa sen vuoden kirjoittamiselle.
Kirjan mielenkiintoisin anti mielestäni oli muiden kirjojen ja kirjalijoiden analyysit
mm. Elena Ferranten, Knausgårdin, Chris Kraus'in ja Lena Anderssonin,
jonka kirja "Omavaltaista menettelyä" on hyvä suhdeanalyysi siitä kun toinen osapuoli eli mies ei rakasta, ei ole kiinnostunut.
Anderssonin kirja on itse asiassa parempi kuin tämä Sara Ehnholm Hielmin,
mutta ei voi toisaalta verrata. Toinen on romaani, Ehnholm Hielmin kirja on esseemuotoinen kertomus vuodesta Italiassa. - Anonyymi
Voi, laittakaa lisää kivaa kotimaista ,tavallista maaseudulle sijoittuvaa 50-70 luvulta ,jos on . Olispa mukava kuunnella.Etsin jatkuvasti. Ripaus romantiikkaa on mieleeni, ei niin rikokset .Kaunis kiitos jo etukäteen ja lämmintä kesää. Manniset ja Rissaset olen jo ilolla lukenut.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2412408Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101848Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse711690Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki801285- 631184
Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.171158TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi161048Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään901040Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos42894- 70872