Eksyksissä eläkkeellä

Kai minun kuuluisi olla kunnon eläkeläinen joka viettää aikaa eläkeläisten porukoissa ja osallistuu ryhmätoimintaan harrastamaan, muistelemaan, liikkumaan, reissaamaan, kaakattamaan, vertailemaan kiireitä ja ehtimisiä.
Sen sijaan että nyhjään omissa puuhissani ikävystymättä ja kyllästymättä ja tuntematta itseäni millään tavalla erilaisemmaksi kuin ennenkään.
Miten siihen osallistumiseen saisi itsensä ohjelmoitua, kun jokainen itsenäinen päivä sellaisenaan on täydellinen ja tyydyttävä? Millaisissa riennoissa te muut eläkeläiset kunnostaudutte, kuinka antoisana sen koette, miten sopeudutte ventovieraiden joukkoon vai oletteko entuudesta tuttujen kera? Joskus jonnekin mukaan lähteneenä koin ulkopuolisuuden tunteen hyvin vahvana ja kuppikuntien piirit rajattuna tulokkaalta. Se oli hämmentävää, ei kuitenkaan loukkaavaa.
Sama tunne kuin lapsena, kun muutti uudelle paikkakunnalle ja meni uuteen kouluun.
1
Ilmoita


Olet kunnon eläkeläinen, etkä tarvitse muuttua miksikään.

Jos päiväsi ovat täydellisiä ja olet tyytyväinen itsenäiseen elämääsi, niin miksi ihmeeessä sinun pitäisi muuttaa elämäntapaasi.

Nauti nyt elämästäsi täysin rinnoin.

Jos joskus tulee aika, ettet enää koekaan onnellisuutta ja haluat jotain muutosta elämääsi, niin pohdi asiaa sitten.

Hyvää kesää ja mukavia eläkepäiviä sinulle!

kylmätotuus
1
Ilmoita
En voisi ajatella suin surminkaan alkaa hengailemaan eläkeläisten toimien kanssa.
Samoin olen luonut oman näköisen elämäni.
1
Ilmoita
Olemme yksilöitä. Oleellista on elää omaa elämäänsä eikä ajatella mitä kuvittelee toisten ajattelevan omasta tavastaan

Esimerkiksi useat tuttavamme ovat huvialihmisiä. Mäkillä oleminen ohittaa likimain kaikki muuta aktiviteetit.
Me kokeilimme mökkielämää kaksi vuotta. Käytännössä kaksi kesää. Eipä innostanut.
Hankimme suurelle sisäjärvelle kookkaan retkeilyveneen. Veneilimme kaksi kesää. Kesälomat kokonaisuudessaan. Syksyllä oli tunne, ettei oltu lomalla lainkaan. Myimme veneen pois.

Varhaiseläkeläisinä paneuduimme harrastuksiimme joihin kuuluu mm. matkustelu. Vuosittain yhteisä reisuja yhteen laskettuna noin 3 - 4kk.
Kotona ollessa vaimoni osallistuu hopeahapsiklubin rientoihi 3krt/vko.
Itselläni menee omassani kuutena päivänä viikossa yhteensä kymmenisen tuntia.
Tapaan sielä eri ikäisiä, molempia sukupuolia edustavia kavereita.
Vaimo on usein satunnaisessa yhteydessä entisiin työkavereihinsa joilla on myös ryhmätapaamisia.
Tälläinen eläkeläiselämä sopii meille mutta en tyrkytä sitä ainoana, oikeana elämänmuotona kenellekään.
Ilmoita
Kuka sen määrittelee, mimmoinen on kunnon eläkeläinen,
jokaisen eläkeläisyys on juuri sellaista kun sen itse haluaa olevan.

Miksi pitäisi ohjelmoitua sellaisen eläkeläisen rooliin,
jota ei edes halua. Eikös se riitä jos nauttii ja on tyytyväinen eikä kaipaa mitään muuta.

Monilla on jo ennen eläkeikää paljon haaveita ja suunnitelmia tehdä tai harrastaa asioita, joita ei kiireisenä työaikana ole joutanut harrastamaan
Sitten eläkkeellä innostus oikein pulpahtaa pintaan ja yksi innostus innostaa toiseen jne.

Jokaiselle se on joskus ollut ensimmäinen kerta mennä uuteen porukkaan, eikä siinä olla sen enempää eksyksissä kuin ekana koulupäivänäkään.
Joskus mukavuusalueensa ulkopuolelle hyppääminen voi olla antoisa kokemus.
Kaverin kanssa asiat helpottuvat, toisaalta olen mennyt moniin harrastuksiini tilanteessa, jossa kaikki ovat ennalta toisilleen tuntemattomia, tavallaan samalla viivalla, esimerkiksi joillekin kursseille tai koulutukseen osallistuessa, siellä sitten muodostuu omat ryhmänsä, eikä valmiita kuppikuntia ole.

Elämän kartassa on jokaisella oma polkunsa, turha peesata muitten polkuja,
omaa polkua vain täysillä eteenpäin, uteliaisuus on aika hyvä kompassi.
1
Ilmoita
Eläkeläisenä maksan pois ensiasuntolainaani ja menot sen mukaan, mihin rahat riittävät. Vietän mukavaa yksinkertaista elämää. En enää jaksa ylenmääräistä sosiaalista kanssakäymistä, enkä eläkeläisten riennot mitenkään kiinnosta.
2
Ilmoita
Oletetun kaltaisia vastauksia kuten olettaa sopikin.
Että tuollaista pitää muilta eläkeläisiltä kysyä...
5 VASTAUSTA:
Sillälailla sitä vuoropuhelua syntyy ja homma toimii! Toki voi sanoa niinkuin yksi eläkkeelle päässyt/joutunut sanoo, että olen aina ja kaikille vihainen, eikä mua kiinnosta kukaan, eikä mikään.
Maailma on täynnä oletuksia,
Kiva kun sinäkin annoit oletetun kaltaisen vastauksen,
olisit ollut rohkea ja räjäyttänyt oletetun
olettamattomalla kommentillasi
mutta ei...

Turha moista kysymystä olisi kolmekymppiseltä kysyä...
maissii kirjoitti:
Maailma on täynnä oletuksia,
Kiva kun sinäkin annoit oletetun kaltaisen vastauksen,
olisit ollut rohkea ja räjäyttänyt oletetun
olettamattomalla kommentillasi
mutta ei...

Turha moista kysymystä olisi kolmekymppiseltä kysyä...
Mitä helvettiä 🤔 pitääkö vastata sun mieles mukasesti...
Anonyymi kirjoitti:
Mitä helvettiä 🤔 pitääkö vastata sun mieles mukasesti...
Juu juu ja justiinsa juu, totta kait ja pitää ehdottomasti, miten voit kulta pieni edes muuta kuvitella.

Oletus on jännä sana, yhtenään tämä konekin kyselee oletuksia.

Oletus on jotenkin niljakas , kuin luulo ilman vaatteita.

Ensin oletan,
että tuommoisen tuon kommentin on kirjoittanut komea,ryhdikäs, hymyilevä herramies pilke silmäkulmassa.

Sitten oletus muuttuu luuloksi,
kirjoittaja onkin pieni, kurttuinen hymytön hemmo,

Mutta kun luulo ei ole tiedon väärti,
niin kirjoittajan täytyy olla vain kiukkuinen vanha nainen,
miehet eivät käytä hymiöitä.
maissii kirjoitti:
Juu juu ja justiinsa juu, totta kait ja pitää ehdottomasti, miten voit kulta pieni edes muuta kuvitella.

Oletus on jännä sana, yhtenään tämä konekin kyselee oletuksia.

Oletus on jotenkin niljakas , kuin luulo ilman vaatteita.

Ensin oletan,
että tuommoisen tuon kommentin on kirjoittanut komea,ryhdikäs, hymyilevä herramies pilke silmäkulmassa.

Sitten oletus muuttuu luuloksi,
kirjoittaja onkin pieni, kurttuinen hymytön hemmo,

Mutta kun luulo ei ole tiedon väärti,
niin kirjoittajan täytyy olla vain kiukkuinen vanha nainen,
miehet eivät käytä hymiöitä.
Te iänikuiset palstaroikkujat oletatte omistavanne palstan ja määräätte piikeillä tökkien.
+Lisää kommentti
Ulkopuolisuuden tunne on tuttu aina kun menee uuteen ryhmään, aikanaan uusi työpaikka tai muuttaessa uudet naapurit. Ihmiset arastelevat ruveta juttelemaan. Kestää muutamia kertoja sitten alkaa kuulumaan sakkiin. Poikkeus oli Eläkeliiton paikallisjärjestö, jonne menin tutustumaan. Puolet porukasta ryntäsi halausten kera toivottomaan tervetulleeksi, "kun on niin mukava kun tulee uusia mukaan". Olet oikeassa, että outoja kuppikuntaporukoitakin on, niihin ei pääse sisälle, uskon johtuvan heidän omasta itsetunnon puutteesta, pikkusieluisuudesta ja pelosta uutta kohtaan. Heidän pitää vain antaa olla, ei loukkaantua eikä yrittää tunkea mukaan.
Tunnut olevan tyytyväinen, olen iloinen ja toivoisin olevani edes vähän kaltaisesi. Olen just niitä, jotka eläkkeen alussa kuin henkensä hädässä riensivät tilaisuudesta ja ryhmästä toiseen, niin että kokemusta osallistumisesta on runsaasti. Nyt alan tasoittua, mutta jonkin verran haluan ryhmissä häärätä, uskon sellaisen pitävät juuri minun mieleni avarampana, etten höperöidy. Kaikkea hyvää sinulle.
1
Ilmoita
Minusta ei voi asettaa vastakkain itsekseen vai muiden kanssa olemista.
Olen käynyt eläkeläisryhmissä kuuntelemassa luennoitsijoita. Aiheet ovat ajankohtaisia meitä koskevia. Heiltä voi myös kysyä askarruttavista asioista aiheeseen liittyen. Voisi myös sanoa,,että sisällöt ja toiminnat syntyvät osallistujista.
Joitain tutustumisretkiä olen tehnyt ja niistäkin saanut hyödyllistä tietoa. En ihan into piukeena ole ollut. Vähän väsähtänyttä touhua paikallisesti.
Ryhmäliikunnassa olen käynyt ja se on ollut ihan mukavaa.
Nyt tuli toppi, kun jalka protestoi, mikä on harmi.
Onhan vähän niinkin, että kun on vapaalla, niin mihin haluaa sen kummemmin sitoutua. Vähän persoonallisuuskysymys.
Kielikursseja harrastin jo työelon aikana, joten oli aika helppoa jatkaa niitä. Niissäkin on ihan mukavaa. Lisätuotteena aivojumppa.
Tiettyä viitselijäisyyttä nuo yllämainitut touhuilut edellyttävät.
Kyllä itsekin viihdyn kotona, mutta onhan sitä mukava tutustua uusiin ihmisiin sillai hyvää-päivää -tasolla. Vähän kuin naapureihin.
Aloittajalle: vaikuttaa siltä, että askarruttaa ensi askeleet muiden luo.
Vanhan reseptini laitan. Kohta tulee kansanopistojen ohjelmat.
Poimi sieltä jokin itseäsi kiinnostava juttu.
Sitten paikallisesti järjestetään retkiä. Ujuttaudu mukaan ja testaa itseäsi, kiinnostutko.
Sitten: tottakai kaikilla on samankaltaisia olotiloja, jos lähtee uuteen ryhmään. Ei siinä ole mitään outoa tai epänormaalia.
Eivät kaikki ole avoimia tai tuosta noin syleile kaikkia.
Eikä itsekseen viihtymisessä ole mitään vikaan. Mutta. Jos se vaivaa, niin tars lähteä johinkin.
Ehkä olet ujohko. Niin ovat monet muutkin.

Beng
2 VASTAUSTA:
Täällä aloittaja.
Monenlaisia vastauksia sain ja luen kaikki vielä uudelleen. Joissakin oli lievää kitkeryyttä mutta se on vain pippurina sopassa. Beng kertoo harrastuksista joissa olenkin jo mukana koska ne ovat olleet kiinnostuksen kohteita elämässäni jo pitkään. Olen huomannut että ryhmät täyttyvät varttuneista, kuuntelemme ja vähän ja arkaillen kommentoimmekin ja varovaista tuttavuuttakin syntyy. Itse olen ujosti seurallinen mutta myös yksin viihtyvä. En osaa tuppautua porukkaan. Toisaalta suojelen omaa maailmaani. Liikuntaan lähteminen on kynnyksen takana koska kipuvaivaa on mutta niin varmaan on muillakin, joten ehkäpä? Joskus iskee suru kun omaiset ja ystävät ovat jo lähteneet ja jättäneet minut yksin. Keskusteluja kaipaa, kaiken maailman asioista. Täällä se tuntuu aukeavan mutta lienee pidemmän päälle hankalaa. Ajattelen teitä kaikkia vastanneita lämmöllä.
Anonyymi kirjoitti:
Täällä aloittaja.
Monenlaisia vastauksia sain ja luen kaikki vielä uudelleen. Joissakin oli lievää kitkeryyttä mutta se on vain pippurina sopassa. Beng kertoo harrastuksista joissa olenkin jo mukana koska ne ovat olleet kiinnostuksen kohteita elämässäni jo pitkään. Olen huomannut että ryhmät täyttyvät varttuneista, kuuntelemme ja vähän ja arkaillen kommentoimmekin ja varovaista tuttavuuttakin syntyy. Itse olen ujosti seurallinen mutta myös yksin viihtyvä. En osaa tuppautua porukkaan. Toisaalta suojelen omaa maailmaani. Liikuntaan lähteminen on kynnyksen takana koska kipuvaivaa on mutta niin varmaan on muillakin, joten ehkäpä? Joskus iskee suru kun omaiset ja ystävät ovat jo lähteneet ja jättäneet minut yksin. Keskusteluja kaipaa, kaiken maailman asioista. Täällä se tuntuu aukeavan mutta lienee pidemmän päälle hankalaa. Ajattelen teitä kaikkia vastanneita lämmöllä.
Niin. Kiitokset puolestani.
Minähän olen tuon liikunnan osalta iloinnut, ehkä hiukan hihhuloinut. Nyt tuli stoppi joksikin aikaa. Muuttui tosiaan kipuvaivaksi.
Voisit fysioterapeutin kautta yrittää johonkin ryhmään, joka keskittyy juuri sun vaivoihin.
Ymmärränkö oikein, että kaikki ympäriltäsi ovat kuolleet?
Olen pahoillani.

No. Täälläpä voit vapaasti keskustella, jos se oloa helpottaa.
En tiedä, oletko jo vakikirjoittajana ollut, mutta tyylejä on monia.
Aloituksesi oli asiallinen, joten toivon, että saat asiallisia vastauksia.

Beng
+Lisää kommentti
Lääkärit varoittavat omiin ympyröihin sulkeutumisesta. On kuulemma dementia heti iskemässä kimppuun ja oireena on kuulemma vetäytyminen omiin oloihin. Autsh, taidan olla jo menetetty tapaus.
5 VASTAUSTA:
Kyllä siinä sellainenkin vaara on, mutta en tiedä, millainen toiminta dementoitumisen voi estää. Aivosolut kun ei uusiudu.
Ihminen tuppaa elämään mukavimman kaavan mukaan, ja nykyinen maailma antaa siihen hyvän mahdollisuuden, voi elää itsekseen ja kuollakin itsekseen, eikä kukaan kaipaa.
Onhan ne mut ihmiset rasittavia, ei niiden kanssa pärjää :) .
k-kotton kirjoitti:
Kyllä siinä sellainenkin vaara on, mutta en tiedä, millainen toiminta dementoitumisen voi estää. Aivosolut kun ei uusiudu.
Ihminen tuppaa elämään mukavimman kaavan mukaan, ja nykyinen maailma antaa siihen hyvän mahdollisuuden, voi elää itsekseen ja kuollakin itsekseen, eikä kukaan kaipaa.
Onhan ne mut ihmiset rasittavia, ei niiden kanssa pärjää :) .
Tietääkseni aivosolut uudistuu.
Esim. kielten opiskelulla on aktivoiva merkitys.

Beng
Juuri tuon vuoksi puhun kielillä kuin uskovaiset.
Eipä kukaan ymmärtäisi höpötyksistäni yhtään mitään, mutta pääasia että puhun kielillä; sian-vuohen-hevosen-lampaan-lehmän saksaa jne.
Täytyy myöntää, että aivoni ovat virkeät 24 h.
Anonyymi kirjoitti:
Tietääkseni aivosolut uudistuu.
Esim. kielten opiskelulla on aktivoiva merkitys.

Beng
Varmaan olis hyvä olla käyttöäkin kielelle, jota opiskelee.
Muutama minua vähän vanhempi naapuri, jotka asustaa Espanjassa talvet, meinaa, ettei sanavarasto pysy mielessä.
k-kotton kirjoitti:
Varmaan olis hyvä olla käyttöäkin kielelle, jota opiskelee.
Muutama minua vähän vanhempi naapuri, jotka asustaa Espanjassa talvet, meinaa, ettei sanavarasto pysy mielessä.
Käyttöä on ollut ja tulee olemaan.
Tv-sarjat pitää myös mielessä. Kiva niin.
Nytkin kun toisen jalan persposki lihas on kipeä eikä kestä juurikaan kävellä, olen kirjoittanut verbien taivutuksia.
Kauppareissu oli kuin pyhiinvaellus Compostelaan (miksi muistuttaa meidän kompostia?).
Anteeksi kauhian pal', kun on valivali-moodi.

Beng
+Lisää kommentti
On niin väsynyt eläketyöstä ja aika usein kortilla. Sitä se on. Asiat ei miksikään muutu.
Lepää vasta haudassa.
Uusia toimialalaajennuksia vain suunnittelee.
Ajoin miettii miksi mokka ei maistu.
Pitäisi oppia aina uutta olla huipulla tiedoissa ja taidoissa
Jokin tässä mättää?
Ilmoita
Eläkkeellä väsyy liiasta työstä, kun kukaan ei valvo.
Työpäivät paukkuvat liian pitkiksi.
Ennen riitti 45 tuntia viikossa.
Ilmoita
On kiva seurata myöhäisillan elämää parvekkeelta ilta-auringon laskiessa; iso tumma rotta vilistää kadulla ja skeittailijan pysähtyessä katsomaan kännykästä ilmeisesti karttaa, pujahtaa äkkiä kiviaidan koloon. Kaksi jänistä loikkii kadulta äkkiä luontonyppylän suojiin. Linnanmäellä testataan uutta vuoristorataa Taikaa, jonka humahdukset kuuluvat hiljaisessa illassa. Autoja ja fillaristeja ajelee harvakseltaan ja muutama koiranpissattaja on ulkoilulla.

Siinä sitä seurattavaa riittää😂
Ilmoita
Vihaan hölmöjä jotka ovat erilaisissa ryhmissä. Elän samaa elämää kuin aikaisemmin, uusia tuttavia on tullut naisystäväni kautta, viimeksi maanantaina olivat kylässä, tarjosin hienon aterian ravintolassa.
4 VASTAUSTA:
Olipa hölmö kommentti.
Harmi, otan osaa,

sillä ryhmänä ilmeisesti ravintolaan menitte, vai mitä,
porukassa hienon aterian nautitte,
varmaan kauhea kärsimys erilaisia ryhmiä vihaavalle.
Viha on sydäntä rasittava tunne. Jospa istuttaisit kukan ja antaisit sen kukkia, kaikkien muiden kukkien joukossa?
Anonyymi kirjoitti:
Viha on sydäntä rasittava tunne. Jospa istuttaisit kukan ja antaisit sen kukkia, kaikkien muiden kukkien joukossa?
Entäpä jos naisystäväsi haluaa ryhmiin, estätkö sen sanomalla, että on hölmöä?
Ehkä jotkut tarvitsevat elämäänsä seremoniamestarin, joka järjestää kaikkea kivaa. Itse ei. Hyväksyy ja hylkää. Onhan noita.
+Lisää kommentti
Ole aikuinen ja päätä itse millaista elämää aito elää. Oletkos aiemmankin elämän elänyt site miten olet luullut muiden olettavan sinun elävän. Minä ainakin jatkan elämääni kuten tähänkin asti, siis sosiaalista elämääni. Ja teen kuten itsestäni tuntuu.
2 VASTAUSTA:
Elämässä olen selvinnyt itsenäisesti enkä koskaan ollut erityisen tyytymätön, mutta silti on mukava keskustella asioista ja tutustua muiden ihmisten näkemyksiin, kokemuksiin, saman asian laidalla. Siili on muuten minun suosikkieläimeni, sopivasti sattui.

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

-- Kirsi Kunnas
Elämässä olen selvinnyt itsenäisesti enkä koskaan ollut erityisen tyytymätön, mutta silti on mukava keskustella asioista ja tutustua muiden ihmisten näkemyksiin, kokemuksiin, saman asian laidalla. Siili on muuten minun suosikkieläimeni, sopivasti sattui.

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

-- Kirsi Kunnas
+Lisää kommentti
Olen ollut 3 vuotta eläkkeellä. Kohtaan eläkeläisiä liikuntaharrastusryhmissä (osa ryhmistä on senioreille, edullisia). Kevyttä jutustelua olen erään minua iäkkäämmän rouvan kanssa harrastaneet. Ei sen enempää.

Olen oman tieni kulkija. En kaihda ihmisiä mutten hakeudukaan heidän seuraansa.

Matkustan itseksein kotimaassa aina uusiin paikkoihin ja aina kun siltä tuntuu.

Näin on hyvä nyt, mutta huomenna voi olla toisin ja saatan olla toisin miettein.

Hyvää kesää!
Ilmoita
Olen ollut 3 vuotta eläkkeellä. Kohtaan eläkeläisiä liikuntaharrastusryhmissä (osa ryhmistä on senioreille, edullisia). Kevyttä jutustelua olen erään minua iäkkäämmän rouvan kanssa harrastaneet. Ei sen enempää.

Olen oman tieni kulkija. En kaihda ihmisiä mutten hakeudukaan heidän seuraansa.

Matkustan itseksein kotimaassa aina uusiin paikkoihin ja aina kun siltä tuntuu.

Näin on hyvä nyt, mutta huomenna voi olla toisin ja saatan olla toisin miettein.

Hyvää kesää!
Ilmoita
jään elokuussa eläkkeelle, kun täytän heinäkuussa 65.
Vähän hirvittää, tänään ostin hitsin, uusia avaimia, ja hylsysarjoja olen ostanut
kompessorin, naulaimia kaksikin, olen tottunut käsillä tekemään pienestä pitäen
enkä voi loppettaa sairastun. Nyt olen ollut tekemättä jonkin aikaa, ja käsiä alkaa
syyhyämään
njj
1
Ilmoita
Eräs eläköitymiseen liittyvä uhkatekijä on kuningas alkoholi.
Se on koitunut useammankin miespuolisen tuttavani turmioksi heidän eläköidyttyään.
Tyypillinen asioiden kehittyminen. Ensuín kesäaikaan teraailla kavereiden kesken kaljoilla. Talvella ilmeisesti sisällä.
Muutaman vuoden kuluttua rollaattorilla kaljaa marketista ja vuoden, kahden kuluttua ei havaintoa.
Tuossa olisi yhden sortin porukan mallia.

Ihmettelen niitä eläkeläisiä jotka todistelevat kiireitään! Joko he ovat työelämässä ollessaan hoitaneet siviiliasiansa työaikana tai sitten eläkeläisinä ovat turhautuneet ja yrittävät todistella aktiivisuuttaan. Minusta hieman hölmöä jos ei pysty organisoimaan elämäänsä kun ainoa aikarajoite on vuorokauden 24 tuntia.

Onnekseni lopetin töissä käymisen niin varhain, että terveys melkein kesti kolme vuotta kotitissuttelua kunnes järki puuttui asiaan ja käänsi kelkan.
Ilmoita
Eräs eläköitymiseen liittyvä uhkatekijä on kuningas alkoholi.
Se on koitunut useammankin miespuolisen tuttavani turmioksi heidän eläköidyttyään.
Tyypillinen asioiden kehittyminen. Ensuín kesäaikaan teraailla kavereiden kesken kaljoilla. Talvella ilmeisesti sisällä.
Muutaman vuoden kuluttua rollaattorilla kaljaa marketista ja vuoden, kahden kuluttua ei havaintoa.
Tuossa olisi yhden sortin porukan mallia.

Ihmettelen niitä eläkeläisiä jotka todistelevat kiireitään! Joko he ovat työelämässä ollessaan hoitaneet siviiliasiansa työaikana tai sitten eläkeläisinä ovat turhautuneet ja yrittävät todistella aktiivisuuttaan. Minusta hieman hölmöä jos ei pysty organisoimaan elämäänsä kun ainoa aikarajoite on vuorokauden 24 tuntia.

Onnekseni lopetin töissä käymisen niin varhain, että terveys melkein kesti kolme vuotta kotitissuttelua kunnes järki puuttui asiaan ja käänsi kelkan.
Ilmoita
Eräs eläköitymiseen liittyvä uhkatekijä on kuningas alkoholi.
Se on koitunut useammankin miespuolisen tuttavani turmioksi heidän eläköidyttyään.
Tyypillinen asioiden kehittyminen. Ensuín kesäaikaan teraailla kavereiden kesken kaljoilla. Talvella ilmeisesti sisällä.
Muutaman vuoden kuluttua rollaattorilla kaljaa marketista ja vuoden, kahden kuluttua ei havaintoa.
Tuossa olisi yhden sortin porukan mallia.

Ihmettelen niitä eläkeläisiä jotka todistelevat kiireitään! Joko he ovat työelämässä ollessaan hoitaneet siviiliasiansa työaikana tai sitten eläkeläisinä ovat turhautuneet ja yrittävät todistella aktiivisuuttaan. Minusta hieman hölmöä jos ei pysty organisoimaan elämäänsä kun ainoa aikarajoite on vuorokauden 24 tuntia.

Onnekseni lopetin töissä käymisen niin varhain, että terveys melkein kesti kolme vuotta kotitissuttelua kunnes järki puuttui asiaan ja käänsi kelkan.
3 VASTAUSTA:
Kuningas kahvi on ottanut vallan minusta. Se on yksi osa monipuolista päiväohjelmaani joka vaihtelee milloin sään milloin minkäkin mukaan, sisältäen myös täydellistä laiskuutta.
Teevee ei kuulu edelleenkään kulttuuriini. Pyrin katsomaan15 tai 17 tai 18 uutiset ja alueuutiset. Uutiset jopa aamulla jos viitsin avata telkkaria. Jotenkin vastenmielistä näplätä digiboxin ja telkkarin kaukosäätimiä. Mieluummin rauhoitun aktivoitumaan aamukahvin äärellä. Kuntoilu, kävely, hölkkä, juoksu....eivät kuulu ohjelmaani. Toimeni ovat aktiivisia muutenkin, silloin kun toimin.
Kroppaa ja energiaa kannattaa säästää.
Ja hei, norttikin on hyvä rauhoite.
Kuningas kahvi on ottanut vallan minusta. Se on yksi osa monipuolista päiväohjelmaani joka vaihtelee milloin sään milloin minkäkin mukaan, sisältäen myös täydellistä laiskuutta.
Teevee ei kuulu edelleenkään kulttuuriini. Pyrin katsomaan15 tai 17 tai 18 uutiset ja alueuutiset. Uutiset jopa aamulla jos viitsin avata telkkaria. Jotenkin vastenmielistä näplätä digiboxin ja telkkarin kaukosäätimiä. Mieluummin rauhoitun aktivoitumaan aamukahvin äärellä. Kuntoilu, kävely, hölkkä, juoksu....eivät kuulu ohjelmaani. Toimeni ovat aktiivisia muutenkin, silloin kun toimin.
Kroppaa ja energiaa kannattaa säästää.
Ja hei, norttikin on hyvä rauhoite.
Kirjoitit,
"Ihmettelen niitä eläkeläisiä jotka todistelevat kiireitään!"

Mielestäni, jos työ on ollut elämän tappi, voi eläkkeelle siirtyminen olla vaikeaa. Turhautuneisuus sekä siihen liittyvät ongelmat kuten kuvaamasi (kuningasalkoholi) voi astua täyttämään työn jättämää tyhjää aukkoa.

Jos työelämässä ollessaan ihminen on osallistunut työn ulkopuolisiin aktiviteetteihin ei eläkkeelle siirtyminen tuota ongelmia. Usein tällaiset ihmiset täyttävät päivänsä tekemällä sitä mihin heillä ei aijemmin jäänyt aikaa. Osallistuminen erilaisiin aktiviteetteihin ja jopa kiire, tuskin on todistelua kenellekään mistään vaan innostusta uusista mahdollisuuksista.

Olen itse tyyppiesimerkki ihmisestä, jolla ei ole aika käynyt pitkäksi eläkepäivinäni.
+Lisää kommentti
Vähän eksyksissä täällä minäkin. Tammikuussa jäin eläkkeelle. Muiden eläkeläisten kanssa en ole alkanut kaveeraamaan, kuin vain eläkkeellä olevat sisarukseni. Omatoimimatkoja olen tehnyt läheisiin kaupunkeihin ja ajellut onnibussilla. Monia samassa tilanteessa olen kohdannut ja vaikkuttaa olevan yleinen tila tuo hukassa oleminen alkuunsa. Outoa se on kun ei voi mihinkään säännölliseen lähteä joka aamu. Sauvakävelyllä ole käynyt ja polkupyöräilemässä, Myös lenkkikaveri löytyy, mutta lenkkeilen mieluimmin yksin kuin puhelisin samalla. Jos nostan sykkeen ja kävelen reippaasti en voi puhua samalla. Sama juttu uimassa, nostan sykettä ja en halua seurustella altaassa. Ei taida olla helppoa tulevaisuus ikäihmisenä tällaiselle energiselle.
Ilmoita
En saanut kommentoida, tuli palaute jotain että palveluvirhe ja käytä anonyymiä....Että sillee, toiset saa ja toiset ei. Öitä vaan kaikille, jos nyt tääkään onnistuu.T.Miljoona
1 VASTAUS:
Näkyy että muutama viesti tullut kahteen kertaan eli ongelma sivustolla ollut.
+Lisää kommentti
Yrittäjänä olen kotonani joka paikassa. Tulen juttuun kaikenlaisten ihmisten kanssa ja saan tuttavia ja ystäviä helposti. Aivan joka paikassa voi puhua ihmisten kanssa kunhan vain itse avaa suunsa. Edelleen on yrittäjyyteen liittyvää puuhaa vaikka kuinka paljon, vaikka olen eläkeellä. Monelaista toimintaa on mutta annan elämän viedä en suunnittele kovin tarkkaan. Nautin vain elämästä. Tiedostan että se voi minä tahansa hetkenä olla ohi. Minusta elämä vähän vanhempana on ehdottomasti parasta. Ei ole noita suorituspaineita mitä nuorempana enään.
Ilmoita
en välitä osallistua pelkästään eläkeläisille tarkoitettuihin tapahtumiin tai rientoihin. joskus olen sellaisessa ollut, ja minua kyllä häiritsi aika lailla, kun ne kaikkein huonoimmin liikkuvat aina könysivät joka paikkaan ensimmäiseksi ja väistämättä kun ei kehdannut olla, niin siinä sitä sitten joka paikkaan jonotettiin rollaattorien takana ja hermot meni ja aikaa kului kaikilta turhaan.
9 VASTAUSTA:
Joka paikassa sama juttu. Ontuvat hylkeet aina tukkona! Kiertomatkoilla, ryhmämatkoilla, lentsikoissa lähtiessä ja varsinkin tultaessa, busseissa, joka paikassa.
Kaikissa ovissa jäävät tölläämään keskelle aukkoa jne. Tämä kyllä koskee muitakin.

Olen itse onnistunut kerran olemaan pyörätuolikunnossa. Wienin lentoasemalla minut työnnettiin turvatarkastuksen läpi koneeseen ennen muuta jengiä mutta en aiheuttanut sumaa.
Seutulassa odotin tietenkin muiden poistumista ja onnuin koneesta pois viimeisenä. Putken päässä odotti pyörätuoli jolla minut työnnettiin vaudilla bussipysäkille.
Ruumalaukkua meillä ei ole ollut vuosikausiin.
Anonyymi kirjoitti:
Joka paikassa sama juttu. Ontuvat hylkeet aina tukkona! Kiertomatkoilla, ryhmämatkoilla, lentsikoissa lähtiessä ja varsinkin tultaessa, busseissa, joka paikassa.
Kaikissa ovissa jäävät tölläämään keskelle aukkoa jne. Tämä kyllä koskee muitakin.

Olen itse onnistunut kerran olemaan pyörätuolikunnossa. Wienin lentoasemalla minut työnnettiin turvatarkastuksen läpi koneeseen ennen muuta jengiä mutta en aiheuttanut sumaa.
Seutulassa odotin tietenkin muiden poistumista ja onnuin koneesta pois viimeisenä. Putken päässä odotti pyörätuoli jolla minut työnnettiin vaudilla bussipysäkille.
Ruumalaukkua meillä ei ole ollut vuosikausiin.
Oletteko huomanneet esim. kaupoilla käydessänne, miten huojuvia, 'känköttäviä' kävelijöitä Suomessa on paljon. Lyhyt matka rolaattoriin, kuntataksiin jne. Työikäisiä pitäisi kuntouttaa aika ajoin. Ne kulut säästyisivät siellä toisessa päässä. Se olisi panostusta tulevaisuuteen.
Kaukonäköisyyttä tarvittaisiin.
Siisti sisätyö = 8 - 10 tunnin istumiset x 220 pvää x 45 vuotta
+ tätä edeltävät opiskelut.

Beng
Anonyymi kirjoitti:
Oletteko huomanneet esim. kaupoilla käydessänne, miten huojuvia, 'känköttäviä' kävelijöitä Suomessa on paljon. Lyhyt matka rolaattoriin, kuntataksiin jne. Työikäisiä pitäisi kuntouttaa aika ajoin. Ne kulut säästyisivät siellä toisessa päässä. Se olisi panostusta tulevaisuuteen.
Kaukonäköisyyttä tarvittaisiin.
Siisti sisätyö = 8 - 10 tunnin istumiset x 220 pvää x 45 vuotta
+ tätä edeltävät opiskelut.

Beng
Vaarini syntyessä vuonna 1880 elinajanodote oli 40vuotta. Hän eli kuitenkin melkein ysikymppiseksi. Tosin, kuten lapsuudessani sanottiin, vanhuudenhöperönä. Tarkoittaa nykykielellä dementoituneena.

Eli kyllä ennenkin, jos ikää tarpeeksi tuli, niin jotain tautia tuli, mutta ihmisten kuollessa ajoissa eivät ehtineet paljon kävellessä huojua. Nykyisin pidetään kaikki huojuvat pillereillä pystyssä. Lekuriinku menet, niin ihan saletti, että pilleriarsenaalit lisääntyy.

Ei se liikkuva työ mitään terveyttä tai laihuutta takaa! Aivan turhaa hehkutusta!
Voihan "ontuvat hylkeet" :)
Kyllähän tuo liikkuvuus on vähentynyt ja vähenee.
Olisikos eläkeläisille kehitettävä oma "Pokemon" -metsästyspeli.
Vaan mikä olisi se hahmo, joka saisi eläkeläiset liikkeelle. Kahvipaketti ;)
Anonyymi kirjoitti:
Voihan "ontuvat hylkeet" :)
Kyllähän tuo liikkuvuus on vähentynyt ja vähenee.
Olisikos eläkeläisille kehitettävä oma "Pokemon" -metsästyspeli.
Vaan mikä olisi se hahmo, joka saisi eläkeläiset liikkeelle. Kahvipaketti ;)
Mihin ne eläkeläiset nyt niin "liikkeelle pitää saada"? Työni oli aikoinaan niin liikkuvaa, että kyllä sain ihan tarpeekseni liikkua. Mikään jonninjoutava tyhjään liikkuminen ei kiinnosta!
Anonyymi kirjoitti:
Voihan "ontuvat hylkeet" :)
Kyllähän tuo liikkuvuus on vähentynyt ja vähenee.
Olisikos eläkeläisille kehitettävä oma "Pokemon" -metsästyspeli.
Vaan mikä olisi se hahmo, joka saisi eläkeläiset liikkeelle. Kahvipaketti ;)
Eläkeläisen saa liikkeelle ilmaisämpärillä. Mutta mihin se laittaa ne 365 ämpäriä jotka vuodessa kertyy?
Anonyymi kirjoitti:
Mihin ne eläkeläiset nyt niin "liikkeelle pitää saada"? Työni oli aikoinaan niin liikkuvaa, että kyllä sain ihan tarpeekseni liikkua. Mikään jonninjoutava tyhjään liikkuminen ei kiinnosta!
Pois kiireempien tieltä. Ovat vetreämpien tukkeena.
Anonyymi kirjoitti:
Eläkeläisen saa liikkeelle ilmaisämpärillä. Mutta mihin se laittaa ne 365 ämpäriä jotka vuodessa kertyy?
Jälkipolville. Niihin talletetaan ne pestyt jogurttipurkit perinnöksi. ;)
Anonyymi kirjoitti:
Jälkipolville. Niihin talletetaan ne pestyt jogurttipurkit perinnöksi. ;)
Aivan.
Kerran kesällä jonain, mökillä tulin miettineeksi, että jos ja kun kaupasta ostaa syötävää sillä silmällä, että hyödyntää jatkossakin, alkaen jugurtti purkeista, ei mökillä tarvitsisi astioita ollenkaan. Esimerkiksi salaatti rasioiden mukana tulee usein pieni haarukka ja veitsikin.
+Lisää kommentti
Minulle riitti vuosi eläkeläisporukassa, nihkeä oli suhtautuminen kun en joka viikko arpoja ostanut enkä joka reissulle lähtenyt mukaan, myöskin niitä eri kerhoja tuputettiin kun niissä aika vähän osallistujia ja nuivasti suhtauduttiin kun en niihin lähtenyt... Yleensäkin suhtautuminen oli sitä luokkaa että ei viittitty ees tervehdykseen vastata kun paikalle tulin niin ajattelin että ei tupata kun ei tykätä ja jätin koko yhdistyksen.....nyt vielä harkitsen liitynkö toiseen missä enemmän jäseniä että onko siellä yhtään parempi ilmapiiri
2 VASTAUSTA:
Minulle riitti yksi kerta jolloin olin, vaimoni ollessa estyneenä, hänen maksamallaan paikalla mummeliporukan kanssa luostarireisulla bussilla.
Joukossa oli pari papparaista mutta he olivat hiljaa.
Sekavasta kaakatuksesta erotuivat eläköityneet opettajat. He jatkoivat kaikkitietävää, opettavaa rooliaan bussissakin.

Olipa minulle viimeinen kerta. Tosin en ole ko. klubin jäsenkään.ollr
Anonyymi kirjoitti:
Minulle riitti yksi kerta jolloin olin, vaimoni ollessa estyneenä, hänen maksamallaan paikalla mummeliporukan kanssa luostarireisulla bussilla.
Joukossa oli pari papparaista mutta he olivat hiljaa.
Sekavasta kaakatuksesta erotuivat eläköityneet opettajat. He jatkoivat kaikkitietävää, opettavaa rooliaan bussissakin.

Olipa minulle viimeinen kerta. Tosin en ole ko. klubin jäsenkään.ollr
Hymyilytti:
Kerran opettaja, aina opettaja.
Testaappa joskus, että sanot ns. viimeisen sanan. Siinä menee open nuttura oitis vinoon.
Ilonpilaajia jossain ryhmissä.

Beng
+Lisää kommentti
Olenko päissäni kun näen jotkut kirjoitukset kahtena, jopa kolmena?
2 VASTAUSTA:
Kyllä. Suomi24 on päihdyttävä aine eikä heillä ole edes katkaisuhoitoasemaa.
Sitten on tuurisuomisia, yrittävät päästä eroon suomi24 kuvioista, mutta aina retkahtavat uudelleen.
No hih.😎🍸

Beng
Vierotusoireet?
+Lisää kommentti
Olen ollut eläkeläinen 8 vuotta. Työssä viimeiset vuodet olivat täynnä kipua ja uupumusta. Pääsin isoon leikkaukseen josta toipuminen kesti pitkään ja eläkeikä alkoi kesken sairasloman. Kai minä sitten muutuin terveeksi. Eläkeikää en erityisesti odottanut mutta kuvittelin olevani silloin pystyvä ja reipas aloittamaan uuden jakson mutta sairauksilla on oma tahtonsa. Siksi eläkeiän luominen miellyttäväksi on vaatinut ja vaatii yhä mielikuvitusta. Alkuun oli hyviä kausia jolloin pystyi matkustamaan omin päin. Sitten jonkun toisen turvallisessa seurassa. Nyt on parhainta olla kotona koska toisten loma menisi melko pilalle kanssani. Reissuja korvaan katselemalla matkaohjelmia ja sillä tavoin pärjään hyvin maalla, merellä ja ilmassa ja kiipeilen vuoria sohvalta käsin. Luen ja käytän nettiä aikani kuluksi. Kodin töistä selviän vielä lähes kokonaan mutta monipuolisen osaajien joukon olen jo koonnut ja heitä käytän harkiten. Tarvitsen apua pihan raskaissa töissä. Joskus kun kaapit ovat päässet liian tyhjiksi otan kauppa-apulaiseeni yhteyttä ja teen kerralla isot hankinnat. Pääsen autolla luontoon metsäteitä pitkin ja saatan olla reissullani aamusta iltamyöhään eväitten kanssa. Jos joku nauraa kun näkee minut retkituolissa keskellä metsää, tarjoan termoskahvit. Pidän ihmisistä mutta olen enimmin yksin. Ehkä siksi että en joutuisi kuulemaan niin paljon murheita ja varsinkin tyytymättömyyttä. Koetan puhua sen puolesta että jotakin voi aina tehdä mutta se tuntuu loukkaavan monia. Itselleni on parempi olla sivussa ja elää tällä omalla tavallani. Pään sisällä ei maailmalla ole rajoja. En enää tiedä eläisinkö eri tavalla jos nyt saisin terveyteni takaisin. Niin ihminen taipuu ja tottuu.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Eksyksissä eläkkeellä

Kai minun kuuluisi olla kunnon eläkeläinen joka viettää aikaa eläkeläisten porukoissa ja osallistuu ryhmätoimintaan harrastamaan, muistelemaan, liikkumaan, reissaamaan, kaakattamaan, vertailemaan kiireitä ja ehtimisiä.
Sen sijaan että nyhjään omissa puuhissani ikävystymättä ja kyllästymättä ja tuntematta itseäni millään tavalla erilaisemmaksi kuin ennenkään.
Miten siihen osallistumiseen saisi itsensä ohjelmoitua, kun jokainen itsenäinen päivä sellaisenaan on täydellinen ja tyydyttävä? Millaisissa riennoissa te muut eläkeläiset kunnostaudutte, kuinka antoisana sen koette, miten sopeudutte ventovieraiden joukkoon vai oletteko entuudesta tuttujen kera? Joskus jonnekin mukaan lähteneenä koin ulkopuolisuuden tunteen hyvin vahvana ja kuppikuntien piirit rajattuna tulokkaalta. Se oli hämmentävää, ei kuitenkaan loukkaavaa.
Sama tunne kuin lapsena, kun muutti uudelle paikkakunnalle ja meni uuteen kouluun.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta