En oikea filatelisti

Anonyymi

Nyt ymmärsin mikä minua eniten vaivaa postimerkkien keräilyssä, ns. virallisten arvostusten mukaan.

Tuskin on mitään harrastuksen muotoa, jossa ihminen ei keksisi ruveta kilpailemaan. Vaikka keräilyssä ei järkeä ole lähtökohtaisestikaan (maksaa omaisuuksia materiaalikuluiltaan mitättömistä suttuisista kellastuneista paperilapuista), niin vielä vähemmän sitä on lajissa kilpailemisessa.

Se on toki selvää, että kokoelmaa on mukava näyttää kiinnostuneille ja järjestetään näyttelyjä. Mutta se kilpailu? Urheilussa kilpailun ymmärrän, koska se vaatii taitoa joka syntyy harjoittelun tuloksena ja myös lahjakkuutta. Urheilu- tai vaikkapa ammattitaidon suorituksia voi mitata absoluuttisesti pituuden tai painon tms. yksiköin mutta mites keräilysuorituksen laadun arviointi? Jos ajatellaan, että näyttelykokoelma on kuin taideteos, jonka taiteellisen vaikutelman voi laittaa paremmuusjärjestykseen ja palkita niin voidaan pitää ajatusleikki siitä, että ryhmä kuvataiteen tuomareita menisi Helsingin Ateneumiin ja arvioisi palkintosijat kolmelle "parhaalle" taululle? Kuinka absurdia?

En siis ymmärrä, miksi postimerkkien näyttelykelpoisen kokoelman kerääminen tekisi ihailtavaksi sankariksi - eihän vaadi kuin paljon joutilasta aikaa ja rahaa? Ehkä jotain perussivistystä ja kielitaitoa, näyttelykokoelmaan liittyvän "tarinan" keksimiseen.

Kilpailkoon ken haluaa ja miten haluaa, mutta pahoin pelkään että se myös määrittää keräämistäni, vaikken haluaisi. Kilpailulla pitää tietysti olla jotkut säännöt mutta on ilmeistä, että niiden mukaan arvotetaan että mikä on "oikeaa" harrastamista, mikä ei. Kilpailun muokkaamat säännöt kohteiden "oikeellisuudesta" ts. arvokkuuksista voi olla jonkinlainen mafia tai kartelli, joka määrittää kokoelman arvon (rahallisen). Arvottomuuden, vaikka kokoelmasi olisi itsellesi kuinka arvokas. Olisiko sattumoisin niin, että ne ovat "oikeita" arvokkaita keräilykohteita, joita kilpailutuomarit itse keräävät?

Otetaan nyt esimerkiksi nuori ihminen, joka koirien ystävänä takia innostuu koira-aiheisten merkkien keräämisestä. Kerää niitä innolla säiliökirjaan tai kansioon. Kuulemma tämähän ei kerhoissa riitä, kun "oikeat" filatelistit lähinnä tuhahtavat ja rupeavat suosittamaan, jos ei painostamaan keräilemistä näyttelykokoelmien ja kilpailun säännösten mukaisiksi. Joka vaatii myös rahallisia panostuksia. Jotta nuori saataisiin jatkamaan harrastamisessa, auttaako se häntä, vai tappaako orastavan innostuksen?

Inhimillinen tarve on hankkia hyväksyntää ja arvostusta kanssaihmisiltä ja jotkut joilla on pelimerkkejä riittävästi pystyvät toteuttamaan sitä postimerkkeilyssä kilpailun kautta. Mukana saattaa olla tarvetta rehennellä varakkuudellaan, näyttämällä että kuinka monta kymppitonnin soikiomerkkiä näyttelykokoeelmaansa sai.

Olen siis tuomittu olemaan "ei oikea filatelisti" koska en kilpailua ymmärrä. Minulla on perusteita kettuilla tästä niille oikeille filatelisteille, koska heidän halveksuntansa tulee esiin säännöllisesti, jos ei suoraan niin rivien välistä.

6

82

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Joka asiasta voi ottaa herneen nenään, näköjään. Itse aloitin keräilyn joskus 70-luvun alussa. En ole koskaan tuntenut mitään tarvetta kilpailla asiasta, vaikka materiaalia olisi moneenkin näyttelykelpoiseen kehykseen.
      En kerää päteäkseni tai kilpaillakseni jonkun toisen kanssa. Kerään koska pidän keräilystä ja historian tutkimisesta ja paikallishistoria on aina kiinnostanut. Filatelia antaa yhden näkökulman historiaan, kortit, kirjeet ja muut lähetykset kiinnostavat.

      • Anonyymi

        En minä kysellyt motiiveja keräilyyn tai väittänyt etteikö siitä opi ja sivisty. Totesinpa, että keräilystä mitaliprenikoiden jako ei ole minusta mielekästä ja yritin perustella.

        Olen vain kohdannut tilanteita jossa minulle väitetään, että tämä keräily on laadukasta, tuo minun ei. Ja minun pitäisi jotenkin kehittää harrastustani, ilmeisesti jonkun toisen sanelun mukaan.


      • Anonyymi

        Ongelma on ihan omasi, suurin osa keräilijöistä ei koskaan osallistu näyttelyyn, eikä mihinkään kilpailuun. On monta motiivia kerätä, joku haluaa kerätä ja esitellä kokoelmaa sekä osallistua kisoihin, näiden henkilöiden tulisi ottaa opiksi kun neuvotaan, muuten kaivattu menestys jää saavuttamatta. Kuulut ilmeisesti tähän ryhmään, mutta et ole valmis siihen että sinua neuvotaan?
        Itse en kaipaa muiden neuvoja, enkä julkisesti esittele kokoelmaani.


      • Anonyymi

        Mikä on sitten keräilyssä rahassa mitattuna? Keräilykohteita kun pitää hankkia rahalla. Arvokasta on se, mitä kilpailusäännöissä määritetään arvokkaaksi.

        Elämäntyönä kerätyn arvottoman kokoelman perikunta heittää paperinkeräykseen.


    • Anonyymi

      Minä olen keräillyt myös merkkejä lapsuudesta lähtien, nyt n. 50 vuotta. Välillä aktiivisemmin ja välillä taas vuosia kun kokoelmat ovat olleet vain kaapissa. Keräilen ja järjestelen niitä ihan sen mukaan kuin sattuu huvittamaan.
      Säiliökirjoissa suurin osa, useita maakokoelmia. Nyt olen kiinnostunut eri aiheista, kun löytyy kauniita merkkejä enemmän. En minä niitä missään esittele enkä vertaile, harrastan yksin ja ihan omaksi ilokseni. Toki joskus on hauskaa vaihtaa ajatuksia ja merkkejäkin muiden kanssa.

    • Anonyymi

      Jatkan vielä...
      En minäkään tiedä olenko oikea filatelisti😳
      Mitta sillä ei ole merkitystä minulle.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tämäkin vielä! Steppi suviseuroissa

      Nyt on maailmankirjat sekaisin, En ollut uskoa silmiäni. Selvänä teltassa lauloi muiden mukana.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      4796
    2. En minä alussa sua pitänyt kauniina

      Mutta nyt olet silmissäni maailman ihanin nainen. En edes käsitä, mitä tapahtui. Pikkuhiljaa muutuit silmissäni haluttavimmaksi naiseksi koko maailmas
      Tunteet
      215
      2917
    3. Voisitko mies kirjoittaa

      Jotain kivaa ja siten että tunnistaisin itseni varmasti? Ei ilkeilyjä..
      Ikävä
      62
      1395
    4. Homseksuaaliksi syntyminen - vuosisadan sumutus?

      Tieteellinen fakta on ettei homoseksuaaliksi voi syntyä vaan homoseksuaaliksi ruvetaan. Tätä kylmää ja itsestäänselvää tosiasiaa ei aivan viime vuosik
      Luterilaisuus
      333
      1324
    5. Kirjoitan sulle sydämestäni

      Syvin toiveeni on päästä kanssasi suhteeseen, saada tutustua sinuun ja että sinäkin tuntisit minut sellaisena kuin olen. Minulla on paljon rakkautta s
      Tunteet
      66
      1082
    6. Kiinteistökuningattarelle satelee nyt tuomioita oikein urakalla

      https://www.is.fi/viihde/art-2000008926919.html TELEVISIOSTA kiinteistövälittäjänä tunnetuksi tullut Kaisa Liski sai yhden vuoden ja kahden kuukauden
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      974
    7. Meillä on vain telepaattinen suhde

      Tai siis mulla suhun. Yksipuolinen se on, ja romanttinen kaikesta huolimatta. Mielikuvitus korvaa sen, mitä ei koskaan ollut.
      Ikävä
      76
      954
    8. Puolangan Porukka. Kuulkaas tämä.

      Hyvää iltaa hyvä Puolangan herrasväki. Kertokaa minulle mistä löydän Puolangalta vastusta niinsanotusti tanssimaan nurkan taakse! Olen saanut tarpeeks
      Puolanka
      46
      951
    9. Ei tiemme enää kohtaa

      Joten älä odota, että ilmestyisin elämääsi. Se, mitä on tapahtunut on mennyttä, eikä sitä enää saa takaisin. Voi olla, että et näe minua pitkään aikaa
      Ikävä
      74
      947
    Aihe