En oikea filatelisti

Nyt ymmärsin mikä minua eniten vaivaa postimerkkien keräilyssä, ns. virallisten arvostusten mukaan.

Tuskin on mitään harrastuksen muotoa, jossa ihminen ei keksisi ruveta kilpailemaan. Vaikka keräilyssä ei järkeä ole lähtökohtaisestikaan (maksaa omaisuuksia materiaalikuluiltaan mitättömistä suttuisista kellastuneista paperilapuista), niin vielä vähemmän sitä on lajissa kilpailemisessa.

Se on toki selvää, että kokoelmaa on mukava näyttää kiinnostuneille ja järjestetään näyttelyjä. Mutta se kilpailu? Urheilussa kilpailun ymmärrän, koska se vaatii taitoa joka syntyy harjoittelun tuloksena ja myös lahjakkuutta. Urheilu- tai vaikkapa ammattitaidon suorituksia voi mitata absoluuttisesti pituuden tai painon tms. yksiköin mutta mites keräilysuorituksen laadun arviointi? Jos ajatellaan, että näyttelykokoelma on kuin taideteos, jonka taiteellisen vaikutelman voi laittaa paremmuusjärjestykseen ja palkita niin voidaan pitää ajatusleikki siitä, että ryhmä kuvataiteen tuomareita menisi Helsingin Ateneumiin ja arvioisi palkintosijat kolmelle "parhaalle" taululle? Kuinka absurdia?

En siis ymmärrä, miksi postimerkkien näyttelykelpoisen kokoelman kerääminen tekisi ihailtavaksi sankariksi - eihän vaadi kuin paljon joutilasta aikaa ja rahaa? Ehkä jotain perussivistystä ja kielitaitoa, näyttelykokoelmaan liittyvän "tarinan" keksimiseen.

Kilpailkoon ken haluaa ja miten haluaa, mutta pahoin pelkään että se myös määrittää keräämistäni, vaikken haluaisi. Kilpailulla pitää tietysti olla jotkut säännöt mutta on ilmeistä, että niiden mukaan arvotetaan että mikä on "oikeaa" harrastamista, mikä ei. Kilpailun muokkaamat säännöt kohteiden "oikeellisuudesta" ts. arvokkuuksista voi olla jonkinlainen mafia tai kartelli, joka määrittää kokoelman arvon (rahallisen). Arvottomuuden, vaikka kokoelmasi olisi itsellesi kuinka arvokas. Olisiko sattumoisin niin, että ne ovat "oikeita" arvokkaita keräilykohteita, joita kilpailutuomarit itse keräävät?

Otetaan nyt esimerkiksi nuori ihminen, joka koirien ystävänä takia innostuu koira-aiheisten merkkien keräämisestä. Kerää niitä innolla säiliökirjaan tai kansioon. Kuulemma tämähän ei kerhoissa riitä, kun "oikeat" filatelistit lähinnä tuhahtavat ja rupeavat suosittamaan, jos ei painostamaan keräilemistä näyttelykokoelmien ja kilpailun säännösten mukaisiksi. Joka vaatii myös rahallisia panostuksia. Jotta nuori saataisiin jatkamaan harrastamisessa, auttaako se häntä, vai tappaako orastavan innostuksen?

Inhimillinen tarve on hankkia hyväksyntää ja arvostusta kanssaihmisiltä ja jotkut joilla on pelimerkkejä riittävästi pystyvät toteuttamaan sitä postimerkkeilyssä kilpailun kautta. Mukana saattaa olla tarvetta rehennellä varakkuudellaan, näyttämällä että kuinka monta kymppitonnin soikiomerkkiä näyttelykokoeelmaansa sai.

Olen siis tuomittu olemaan "ei oikea filatelisti" koska en kilpailua ymmärrä. Minulla on perusteita kettuilla tästä niille oikeille filatelisteille, koska heidän halveksuntansa tulee esiin säännöllisesti, jos ei suoraan niin rivien välistä.