Eli siis onko kellään ihan oikeasti vain hyviä kokemuksia pakkohoidosta tai mielenterveyslääkkeistä?
Olen jonkunverran lukenut kokemuksista ja ne on aina ollut vähintäänkin osittain negatiivisia ja omalla kohdalla pakkohoitokokemukset olleet hirveitä, niiden aikana sekä fyysinen että psyykkinen kunto on kärsinyt vakavia vammoja. On itselläkin kokemusta esim. joistain hyvistä hoitajista pakkohoidon aikana ja suurin osa muista potilaista on ollut ihan mukavia, mutta pääosin kokemukset negatiivisia.
Ja lääkkeistä on saannut todella pahoja sivuoireita, eikä niistä ole ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa, ainoat hyödyt on tullut keskustelemalla asioista ystävien ja tuttujen kanssa ja jos asiasta on yrittänyt hoitajille sanoa, niin ne on vaan väittää, että kyllä ne hyödyt on niistä lääkkeistä oikeasti tullut, eikä suostu antamaan lähetettä terapiaan, mistä todennäköisesti olisi sentään jotain hyötyäkin. Onko muuten kellään tietoa, onko tällainen terapian kieltäminen edes sallittua?
Kokemuksia pakkohoidosta/mielenterveyslääkkeistä
24
599
Vastaukset 24
- Anonyymi
Kamalalta kuulostavat noi sinun kokemuksesi.
Minut painostettiin "vapaaehtoiseen" sairaalaanmenoon kriisitilanteessa, muuten olisi tehty tarkkailulähete. Olo oli kaikin puolin hirveä niiden muutaman sairaalassa viettämäni päivän ajan. En saanut mitään apua vaikka koetin asennoitua niin että jos tästä kuitenkin saisi irti jotain. Tiesin olevani avun tarpeessa ja tiesin jo sinne mennessäni että se ei olisi oikea paikka, yritin kuitenkin asennoitua positiivisesti. Se ei auttanut. Koskemattomuuttani loukattiin hirveällä tavalla, se oli lähinnä henkistä, vaikka koin kyllä pakolliset verikokeetkin fyysisenä kajoamisena. En joutunut ottamaan mitään lääkkeitä paitsi rauhoittavia , niitä toivoinkin, eikä minua tarvinnut rajoittaa. Koin kuitenkin henkistä väkivaltaa hoitokokouksessa, ja siinä miten minusta kirjoitettiin ja miten aiemmin tehtyjä kirjoituksia käytettiin minua vastaan.
Henkistä väkivaltaa ei psykiatriassa oteta senkään vertaa vakavasti kuin fyysistä, vaikka siltäkin osin olisin voinut osoittaa hoitovirheitä.
Kysyit positiivisista, tässä tuli traumakokemukseni jälleen-kerran-toistaminen. Yksi trauman merkki on, että siitä pitää puhua koko ajan. Tai sitten, että siitä, tai joistakin sen osista, ei pysty puhumaan lainkaan.
Ei ole siis minulla positiivista, pakkohoidosta. Terapiaa olen saanut luojan kiitos. Harmi että sinä et ole saanut.
Laitonta evätä pääsy terapiaan? En usko. Ei psykiatriassa ole käytännössä mitään "laitonta". Ei todellakaan.
Kuulostat hyvin järkevältä ihmiseltä.
En ole kuullut että kovin monella pakkohoitoa kokeneella olisi hyvin positiivisia kokemuksia. Ehkä joistakin "hoidon" osista, jos on vaikka sattunut tapaamaan siellä jonkun ymmärtäväisen hoitajan - onhan heitäkin - ja sitten se, mikä tosiaan kyllä minullakin oli, että oli kivoja potilastovereita.
Uskon, että aika monella pakkohoitoa "saaneella" on tukholmansyndrooma, ainakin jossain määrin. Että pitää selittää itselleen, että tämä on ok. Koska ihmiselle on niin sietämätöntä tulla perustavanlaatuisen väkivallan kohteeksi.
Pakkohoidon oikeutuksesta pitäisi keskustella paljon enemmän. Monestihan sinne viedään ihmisiä, jotka eivät lääkärienkään mielestä ole psykoottisia, eivätkä vaaraksi kenellekään, mutta jotka vaan eivät jollain tavalla pärjää arkielämässä. Ovat siis sitä kautta jossain määrin vaaraksi itselleen. He joutuvat usein toistuvastikin pakkohoitoon. Kun eivät syö, palelluttavat itsensä, sairastuttavat puolen vuoden peseytymättömyydellä jne. Tällaiset itsestään välittämättömät ihmiset on helppo passittaa tarkkailuun ja pakkohoidon jatkoakaan he tuskin jaksavat vastustaa. Sairaalassa heistä pidetään perustarpeiden osalta kyllä huolta, mutta prosessi traumatisoi vakavasti. Ehkä jopa invalidisoi. Siitä, heidän psyykensä todellisesta tilasta, ei kuitenkaan piitata. - Minulla itselläni oli aivan "tavallinen" suuri, tilapäinen, osittain traumoistakin johtuva elämänkriisi ja sain siihen pätevää terapiaa. En tosin julkisen kautta vaan Kelan.- Anonyymi
Tuo kuvaamasi tukholmasyndrooma-ilmiö voi olla ihan totta monen kohdalla, koska se mitä psykiatrit tekevät ihmisille noissa laitoksissa on niin karmeaa, että sitä ei helposti kestä, jos ajattelee asiat järkeillen. Kun perustelee itselleen, että on ansainnut sen kaiken pahoinpitelyn ja nöyryytyksen, ehkä siten jotkut kestävät alistamisen edes vähän paremmin.
Psykiatrisessa laitoksessa tarkoituksena on murtaa henkilö henkisestä ja muovata hänestä toisenlainen ihminen vastoin uhrin tahtoa. Sen takia henkilön aivoja sotketaan ja suoraan tarkoituksellisesti vaurioitetaan erilaisin toimenpitein, jotka ainoastaan vaihtelevat aikakausittain.
Ihmisillä on virheellinen kuva psykiatriasta lääketieteen haarana vaikka kyseessä on lain haara, jonka avulla ei-toivottuja kansalaisia (tuottamattomat, asunnottomat, toisinajattelit, työttömät, seksuaalivähemmistöt, eri etniset ryhmät, miesten valtaa vastaan kapinoivat naiset ja niin edelleen) kontrolloidaan ja rangaistaan näennäisesti lääketieteeksi naamioituneena, auttamisen nimissä. Te, jotka haluatte tutustua psykiatrian yhteiskunnalliseen funktioon tarkemmin voitte vierailla osoitteessa szasz com. Sivustolla on runsaasti materiaalia ja selkeästi selitettynä mitä psykiatria on, miten se toimii ja miksi. Ei tarvitse enää ihmetellä miksi kohtelu laitoksissa on niin julmaa.
- Anonyymi
Tukholmansyndroomasta Wikipediassa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma
"Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa.-- - Anonyymi
Pakkohoito oli tosiaan oikein miellyttävä kokemus. Oli "kiva" herätä puolialasti huoneessa, jossa oli oli auki ja vapaat näkymät käytävälle, jossa käyskenteli erinäisiä potilaita ja hoitajia. Minulle oli ilmeisesti minulta kysymättä tehty lääketieteellisiä kokeita, kun olin tiedottomassa tilassa minulle pakkosyötetyn lääkityksen johdosta. Minut huumattiin tajuttomaksi, vaikka olin mielestäni täysin rauhallinen ja en todellakaan psykoottinen. En riehunut enkä edes korottanut ääntäni. Yritin hyvin häkeltyneenä jutella psykiatreille, jotka eivät edes kertoneet, miksi poliisit tunkeutuivat keskellä yötä kotiini ja veivät minut laitokseen.
Onhan se mahdotonta puolustaa itseään, jos ei edes käsitä, mistä syytetään. En kertaakaan pakkohoitojakson aikana saanut tietooni, miksi olin siellä. Kukaan ei kertonut sitä minulle, vaikka kysyin sitä. Ihmettelin siellä muutaman viikon. Minulta vaadittiin jatkuvaa avautumista kokouksissa, mutta minua hoitava taho oli hyvin niukkasanainen. Miltä tuntuu, kun sinun pitää avautua ongelmistasi ihmiselle, joka juuri nöyryytti sinua? Nuo ihmiset ovat todellakin perverssejä, kieroutuneita, jos he kuvittelevat, että ihminen jota he juuri ovat nöyryyttäneet todella karkeasti, haluaisi nyt avautua ongelmistaan heille. Reaktio tällaiseen "hoitoon" voi todellakin tulkita monenkin häiriön "oireeksi", vaikka se on luonnollinen ja rationaalinen siinä kontekstissa, jossa se syntyy.
Lääkityksen teho sitten näihin fiktiivisten sairauksien "oireisiin" on lähinnä siinä, että se saa ihmisen näyttämään taantuneelta hikoilevalta zombilta. Eivät ne nuoret ihmiset olleet ihan normaalin näköisiä niissä mömmöissä, jota heille syötettiin. Moni oli merkittävästi ylipainoinen, otsa kiilsi hiestä, ilmeet olivat vahamaisia ja motoriikka hidastunut. Koin toki fyysisen ja henkisen koskemattomuuteni loukkauksena, että minun pitäisi syödä vastoin tahtoani tuollaisia lääkkeitä ihan vain siksi, että nämä julkista valtaa käyttävät hörhöt elävät täysin harhaisessa fiktiossaan ja kuvittelevat hoitavansa jotain "todellisia" neurobiologisia ongelmia, eivätkä omia normatiivisia tulkintojaan, joita heijastavat täysin ventovieraisiin ihmisiin. Lääkkeet joita söin aiheuttivat minulle vain epämukavia tai suorastaan vaarallisia fyysisiä oireita. Todelliset ongelmani eivät kadonneet mihinkään, koska ne eivät olleet lähtökohdiltaan ensinkään neurobiologisia.. En ymmärrä, kenellä voi olla tuollaisesta "hoidosta" mitään hyvää sanottavaa. Täytyy olla aidosti harhainen, jos kokee, että nuo todellisuudesta vieraantuneet huumediilerit todella hahmottavat edes alkeellisella tasolla, mitä tekevät.- Anonyymi
Miksi menette sinne? Viimeksi kun M3 lähetteellä piti lähteä niin lähdin "karkuun" ennen kyytiä, ei ne perään juokse. Lääkärin poliisille tekemä virkaapupyyntö on voimassa vain 3 päivää kuten M3 lähete myös ja tuon 3 päivää kuka vaan pystyy olemaan piilossa.
- Anonyymi
Harkitsin etten menisi. Mutta mulle se oli eka kerta. Ajattelin, että kun uhattiin virka-apupyynnöllä, niin jossain vaiheessa saataisiin kiinni kuitenkin. Harkitsin mennä ystävän luo, joka asui lähellä. Jos tilanne koskaan vielä toistuu, teen niin.
Tiedän, ettei sen tarvitse toistua. Sellainen iso, äkillinen kriisi ei minulle ole enää todennäköinen, ja vaikka sellainen tulisikin vielä joskus, osaan toimia niin ettei kukaan mahdollisesti asioita ymmärtämätön henkilö huolestu sillä tavalla, että järjestää minut "poseen." - Tää kuulostaa jo vähän vitsiltä kun sen näin kirjoittaa, mutta mulle ei... Pelkään aina, joka päivä, vaikka siitä on jo vuosia. Kotini ei ole enää sama. En oikeastaan koe sitä enää kodikseni. Poliisit eivät edes käyneet siellä, koska menin "vapaaehtoisesti", mutta ajatus siitä, että joku terveyskeskuslääkäri tai kuka vaan valkotakkinen voi saada ne tulemaan noin vain, on liian raskas. En ole sisäisesti enää sama ihminen kuin ennen, en ole kansalainen. Olen vain joku sairas ihminen, itseään ymmärtämätön, naurettava roska. Tällaisia oloja siis.
Rajojen rikkominen.
Kunpa he tietäisivät mitä tekivät.
Anonyymi
1.8.2019 9:55- Anonyymi
Virka-apupyyntö on todellakin voimassa vain 3 päivää kerrallaan ja M1 lähete 3 päivää, jonka jälkeen on tehtävä uusi M1 lähete mutta ei potilasta tapaamatta, joten on täysin mahdollista välttää tuossa ylempänä kerrottu pakkohoito vastoin tahtoaan määräys nopeilla jaloilla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Virka-apupyyntö on todellakin voimassa vain 3 päivää kerrallaan ja M1 lähete 3 päivää, jonka jälkeen on tehtävä uusi M1 lähete mutta ei potilasta tapaamatta, joten on täysin mahdollista välttää tuossa ylempänä kerrottu pakkohoito vastoin tahtoaan määräys nopeilla jaloilla.
Ystäväni oli lääkärikäynnillä terveysasemalla ja hänelle tehtiin M1 lähete. Poliisit olikin jo ovella vastassa kun oli poistumassa vastaanottotilasta. Koita siinä sit karata. Rautoihin pistivät ja veivät poliisiautoon.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ystäväni oli lääkärikäynnillä terveysasemalla ja hänelle tehtiin M1 lähete. Poliisit olikin jo ovella vastassa kun oli poistumassa vastaanottotilasta. Koita siinä sit karata. Rautoihin pistivät ja veivät poliisiautoon.
Sehän oli hyvä asia, että korjattiin talteen ajoissa, ennen kuin oli vaaraksi itselleen, tai sivullisille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ystäväni oli lääkärikäynnillä terveysasemalla ja hänelle tehtiin M1 lähete. Poliisit olikin jo ovella vastassa kun oli poistumassa vastaanottotilasta. Koita siinä sit karata. Rautoihin pistivät ja veivät poliisiautoon.
Juu mutta lääkäri ei suoraan kirjoita M1 lähetettä vaan sitä on edeltänyt keskustelu ja kysymys lähtisitkö... , siinä vaiheessa on hyvä nousta ja poistua.
- Anonyymi
Toi edellinen on sikäli vähän liioittelua, että ei se asia koko ajan ole mielessä. Saisin varmaan jonkun diagnoosin jo siitä, että otan "liian vakavasti" passituksen vapaaehtoiseen pakkohoitoon, josta on jo kauan... Tarkoitin vaan, että ne tuntemukset eivät ole koskaan kokonaan loppuneet, ja vaikuttavat elämässäni kaikilla tasoilla. Vaikka olen palannut pääosin "normaaliin" elämään, pärjään ja teen töitä.
Jotkut elämän peruskokemukset ovat kuitenkin muuttuneet, eivätkä parempaan suuntaan.
Millaista mahtaakaan olla niillä, joilla pakkohoitoon kuskaaminen on tapahtunut monta kertaa, huumaamisineen ja rajoittamisineen.
Anonyymi
1.8.2019 9:55- Anonyymi
No sen voi kumminkin todeta näistä, jotka ovat joutuneet toistuvasti pakkohoitoon, heidän vointinsa ei ole hoidoista huolimatta kohentunut. Toivottavasti eivät ole vaaraksi itselleen ja muille.
- Anonyymi
Pakkohoito traumatisoi minut pysyvästi ja muutti asenteeni ihmisiin ja tähän yhteiskuntaan. Tajusin kuinka hirveä tämä yhteiskunta on, joka rankaisee kärsiviä ihmisiä kemiallisesti heitä kiduttamalla ja hoito oli enemmänkin vankeutta. Kaikkein sairainta on että tuo kaikki kiedotaan muka auttamisen ja hyvän tahdon nimeen. Niin kieroutunutta. Miten toisten kemiallinen kiduttaminen eli "lääkintä" vastoin tahtoa ja epäihmisarvoinen kohtaaminen on hoitoa? Kai jokainen vähän ymmärtävä ihminen tajuaa että tuo aiheuttaa traumoja ja pahaa oloa eikä auta ihmisiä.
Voitontavoittelun nimissä suolletaan kemikaaleja markkinoille joita ei edes tutkita kunnolla mitä muka kutsutaan "psyykenlääkkeiksi". Se mitä ne ihmisille loppupeleissä tekee ja heitä vahingoittaa ei kiinnosta ketään. Koko lääketiede psykiatrian puolella on silkka vitsi. Kun saa haittaa lääkkeistä sitä katsotaan vain psykiatrisena ongelmana. Voitontavoittelu ihmisten terveyttä vaarantaen on koko nykylääketieteen ongelma. Turhia ja jopa haitallisia kemikaaleja suolletaan markkinoille.
Kokemukseni jälkeen irrotin itseni psykiatriasta enkä ole koskaan enää ollut niin pohjalla sen koommin, kun en ole enää uskonut heidän pötypuheitaan, paranemisohjeita saatika laittanut yhtään heidän niinkutsuttuja lääkkeitä kehooni, mitkä lopetusoireineen laukaisi pahan olon kierteen.
Traumat lääkehaitoista ja "hoidoista" pysyy, enkä tiedä haluanko traumojen hoitoon apua järjestelmästä, joka minut traumatisoi.- Anonyymi
Eiköhän se trauma ollut sinulla jo silloin, kun sinut passitettiin pakkohoitoon. Ei sinne terveitä lähetetä.
- Anonyymi
Sain lääkkeistä haittaa mitä lääkittiin lisää uusilla lääkkeillä osastohoidossa. Sain huonoja reaktioita lääkkeisiin mikä ajoi minut hoitoon ja epäonniseen osastokokemukseen. Ongelmani oli että aloitin ylipäätänsä käyttämään lääkkeitä elämänongelmien hoitoon ja uskoin joskus psykiatriaan mikä ajoi minut vuosien saatossa huonompaan kuntoon ja pillerimäärän kasvuun. Lopetusoireet lääkkeistä olivat jotain aivan kauheaa. Nykyään lääkkeetön ja paremmin voin. Siinä on jo hyvä todiste siitä, että psykiatrian hoito vei minua huonompaan kuntoon, jos paremminvoiminen alkaa kun irtautuu lääkkeistä. Nykyään en koske pitkällä tikullakaan mihinkään psyykenlääkkeisiin ja mietin kaksi kertaa mitä lääkkeitä käytän.
- Anonyymi
Pakkohoitoon joutuminen ei ole niin kaukaista kuin luulisi saatika ole niin että ihminen aina haetaan kotoaan. Myös vapaaehtoinen osastohoito jonne vaikka vaikeassa elämäntilanteessa mennyt hakemaan tukea voidaan muuttaa "lääkevankeudeksi." Yksi huono lääkereaktio osastolla niin auta armias. Sitten kun lääkkeitä on useampia päällekkäin niin on vielä hankalampi sanoa mikä johtuu mistäkin.
- Anonyymi00022
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se trauma ollut sinulla jo silloin, kun sinut passitettiin pakkohoitoon. Ei sinne terveitä lähetetä.
Kyllä lähetetään ja monia...
- Anonyymi
Professori Peter Götzsche vaatii pakkohoidon kieltämistä:
https://absoluteprohibition.org/2016/03/15/peter-gotzsche-forced-admission-and-forced-treatment-in-psychiatry-causes-more-harm-than-good/ - Anonyymi
Psykiatria ei ole mitään tiedettä, sitä ei pystytä mitenkään eksaktisti todentamaan. Se on ns. sosiaalikontrollia, jolla ei-toivottuja, syystä tai toisesta, kateus jne. pyritään diagnosoimaan, Tämä yliinnokas diagnosointi on aikamme hirmuvaltaa. Psykiatrian kohteet ovat uhreja. Uhrien tulisi ymmärtää että he ovat yhtä tärkeitä ihmisiä kuin muutkin. Ja tätä ei psykiatria sallisi. Uhrin tulisi päästä irti kaikenmaailman "asiantuntijoitten" hirmuvallasta. Kaikenmaaliman psyk. hoitajat ym ovat aikamme inkvisiittoreita . Kysehän on pakko vallasta, tämän alan "asiantuntijat" ovat ns. valkotakkipoliiseja. Uhreille pitäisi enemmänkin perustaa turvakoteja näitä "psykiatrian varjolla" nujertajia vastaan. Jos psykiatria olisi oikea hyvä tiede niin miksi näitä uhreja tuntuu vain lisääntyvän ja uusia "diagnooseja" keksitään kuin sieniä sateella. Psykiatria tulisi lopettaa lailla. Entisaikojen noitavaino on saanut nykynimityksen Psykiatria.
- Anonyymi00021
Sä oot varmaan paljon saanut vastauksia. Osa varmaan samoja, mitä itsekin ajattelin laittaa. Mulla on varmaan vielä paljon pidempi tää kauhujen jatkumo, kun sä et ainakaan puhu enää mitään sidosryhmistä, että miten ne tiedot välitetään sieltä tk:seen ja Valviralle ja Käräjäoikeuteen. Mä olen menettänyt kaikki oikeuteni. Vapaus, työoikeudet ja huoltajuus. Sanan- ja mielipiteen vapaus tuntuu koskettavan kaikkia muita paitsi niitä, joilla on joku heidän diagnoosikoodi ja käytännössä pakkohoidot olleet. Mulla on ihan samoja kokemuksia kuin sinä ne hyvin nimeät ne ongelmien ytimet. Koetimme kaverin kanssa saada lehtiä kirjoittamaan tilanteesta, mutta Turun Sanomat ois halunneet kaikki tai ison osan potilastietoja. Se meni mulla liian pitkälle. Se kirjoitus olisi joko yukenut hoitajien kantoja tai vääristänyt aika lailla kokemuksia. Se olis näyttänyt jokseenkin hullulta. Terveyttään ei saa tai kannata puolustaa heille, koska taas on joku diagnoosi, kun ei ole sairauden tuntoa. Mistä sellaisen saa?
- Anonyymi00023
Median kautta pääsee läpi vain ne terveydenhuoltoa kehuvat artikkelit. Sen sijaan ns. kritiikki, tai huonot kokemukset eivät jostakin syystä tule esille. Esim. sitä ei kukaan journalisti näytä tutkivan, että systeemissä kohdellaan potilaita eri tavalla. Ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema ja jopa diagnoosi voivat vaikuttaa siihen, miten tulee kohdelluksi, tai saako esim. lähetettä trauma, tai psykoterapiaan. Terveydenhuollossa on paljon jo valmiiksi otettua asenteellisuutta, ja potilaita priorisoidaan, tietenkin myös kustannussyistä. Tämä asia ei jostakin syystä pääse median julkaisemana esille, mutta tätä tapahtuu siellä oikeasti. Mutta tietyt diagnoosit esim. valitettavasti leimaavat potilaan hoitosysteemin silmissä ( etenkin julkisella puolella) vain psykoosisairautta edustavaksi. Vaikka ihmisellä olisikin traumataustaa ja traumaattisia kokemuksia, niin aiemmin annetun diagnoosin takia potilaan omia puheita ei välttämättä edes uskota. Psykoosisairautta kantavat, tai sellaisiksi jopa virheellisesti, tai ylitulkintaisesti diagnosoidut ovat kaikkein huonoimmassa asemassa.
Se, että onko tässä maassa tasa-arvoista ja samanarvoista kohtelua, niin ei välttämättä ole.- Anonyymi00024
Pieni lisäys vielä edelliseen tekstiin, meillä pitäisi olla tässä maassa demokratia ja yhtälaiset oikeudet ja mm. on monesti korostettu sitä, että "jokaisella on yhtäläinen ja samanlainen oikeus päästä hoitoon". Mutta silti nekin ovat vain paperilla olevia sanoja. Käytännössä me ei olla samanarvoisia, ja samalla viivalla, ei etenkään hierarkiaan vahvasti pohjautuvassa järjestelmässä. Mitä esim. terveydenhuoltokulttuuri oikeasti pohjimmiltaan on.
- Anonyymi00025
Anonyymi00024 kirjoitti:
Pieni lisäys vielä edelliseen tekstiin, meillä pitäisi olla tässä maassa demokratia ja yhtälaiset oikeudet ja mm. on monesti korostettu sitä, että "jokaisella on yhtäläinen ja samanlainen oikeus päästä hoitoon". Mutta silti nekin ovat vain paperilla olevia sanoja. Käytännössä me ei olla samanarvoisia, ja samalla viivalla, ei etenkään hierarkiaan vahvasti pohjautuvassa järjestelmässä. Mitä esim. terveydenhuoltokulttuuri oikeasti pohjimmiltaan on.
Tarkkailuosastolle pääsee hyvinkin helposti. Etenkin, jos päivystyksessä oleva lääkäri on jo valmiiksi asenteellinen. Hoitoon pääsee helposti. Siinä mielessä se, että jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä hoitoon pitää paikkansa. Mutta se on kokonaan eri asia, saako välttämättä sitä hoitoa, tai niitä tutkimuksia, joita oikeasti tarvitsisi.
Joidenkin rohkeiden medioiden julkaisemana on toki tullut ja tuotu esille niitä tapauksia, joissa vakavista somaattisista sairauksista kärsivien oireita pidetty vain psyykkisinä, ja myöhemmin on sitten paljastunutkin, että kyseessä on ollut esim. aivoinfarkti, tai MS-tauti. Näitäkin on lukuisia tapauksia.
Eriarvoista kohtelua on toki myöskin ollut aina. Jollakin tavalla se on jopa hyväksyttävää tietyissä systeemeissä. Mutta aika vähän sitä tuodaan esille esim. medioissa, tai heidän julkaisemanaan, koska se ei ole niin mediaseksikäs aihe. Ja kai sitä pidetään niin vähäisenä ilmiönä, joka koskettaa vain pientä osaa porukasta.
Kiistaton fakta on se, että kyllä tässä maassa on väärin diagnosoituja, joiden persoonallisuuteen liittyviä piirteitä, tai traumataustaa on sotkettu psyykkisiksi oireiksi, tai katsottu sellaisiksi. Jotakin annettua diagnoosia voidaan käyttää myöhemminkin lyömäaseena. Eli tietyn diagnoosin saanutta potilasta ja hänen sanomisiaan ei uskota. Tavallaan pestään kädet. Tässä maassa on aika paljon illuusioita. Ja yksi niistä on se, että täällä oltaisiin kaikki samanarvoisia, tai tasavertaisessa asemassa. - Anonyymi00026
Anonyymi00025 kirjoitti:
Tarkkailuosastolle pääsee hyvinkin helposti. Etenkin, jos päivystyksessä oleva lääkäri on jo valmiiksi asenteellinen. Hoitoon pääsee helposti. Siinä mielessä se, että jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä hoitoon pitää paikkansa. Mutta se on kokonaan eri asia, saako välttämättä sitä hoitoa, tai niitä tutkimuksia, joita oikeasti tarvitsisi.
Joidenkin rohkeiden medioiden julkaisemana on toki tullut ja tuotu esille niitä tapauksia, joissa vakavista somaattisista sairauksista kärsivien oireita pidetty vain psyykkisinä, ja myöhemmin on sitten paljastunutkin, että kyseessä on ollut esim. aivoinfarkti, tai MS-tauti. Näitäkin on lukuisia tapauksia.
Eriarvoista kohtelua on toki myöskin ollut aina. Jollakin tavalla se on jopa hyväksyttävää tietyissä systeemeissä. Mutta aika vähän sitä tuodaan esille esim. medioissa, tai heidän julkaisemanaan, koska se ei ole niin mediaseksikäs aihe. Ja kai sitä pidetään niin vähäisenä ilmiönä, joka koskettaa vain pientä osaa porukasta.
Kiistaton fakta on se, että kyllä tässä maassa on väärin diagnosoituja, joiden persoonallisuuteen liittyviä piirteitä, tai traumataustaa on sotkettu psyykkisiksi oireiksi, tai katsottu sellaisiksi. Jotakin annettua diagnoosia voidaan käyttää myöhemminkin lyömäaseena. Eli tietyn diagnoosin saanutta potilasta ja hänen sanomisiaan ei uskota. Tavallaan pestään kädet. Tässä maassa on aika paljon illuusioita. Ja yksi niistä on se, että täällä oltaisiin kaikki samanarvoisia, tai tasavertaisessa asemassa.Yksi esimerkki siitä, että tässä maassa on epätasa-arvoista kohtelua, etenkin terveydenhuollon puolella on nimenomaan se, että jos jollekin yksilölle annetaan joidenkin oireiden, persoonallisuudenpiirteiden, olemuksen, tai käytöksen perusteella jokin psykoosisairaus, niin sitä käytetään verukkeena, perusteena ja tavallaan lyömäaseena, jonka perusteella ei tarvitse myöhemmin antaa annettuja diagnooseja ja neuroleptilääkemääräyksiä mitään enempää terapiaa, tai hoitoa. Eli se annettu diagnoosi on myöhemminkin syy ja vastaus kaikkeen potilaan oireiluun. Reilua, ja tasa-arvoista kohtelua, eikö totta? Tässä maassa on aika paljon niitä, joille annettiin systeemin puolelta vain ja ainoastaan leimaavat diagnoosit ja lisää sairauksia ja haittoja aiheuttavia lääkityksiä. Ja siihen se kaikki "hyötykin" jäi.
Annettu mielikuva ei aina ole, eikä vastaa todellisuutta. Ja meille tarjotaan aika paljon sellaisia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Yksiä niistä luoduista mielikuvista on hoidon laatu ja sisältö.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 941018
- 119853
- 143834
- 45822
- 70667
En haluaisi sanoa tätä
Mutta olet sokea sille, mitä sinulla jo on! Jos minä olisin sinä, pyrkisin tekemään kaikkeni kohentaakseni nykyistä pari40639Koska Sofia kertoo totuuden, että ovat eroneet miljonääri miehen kanssa?
Eikö olisi hänelle itselleen helpotus, kun voisi kertoa totuuden. Miksi salata asiaa ja pitkittää sitä harmaan tulevaisu184591- 32559
Muistelen lämmöllä
Se oli vaikein päätös, jonka olen joutunut tekemään. En pidä valehtelusta, mutta näin sait päätöksen asioille. Rakasti47528Vasemmiston aloite
Pyhäjärvellä, ihan hyvä aloite. Toteutus ja puhdistus pitäisi alkaa ihan omasta pesästä. Näkeehän tuon sokeakin mitä ja62524- 80520
- 65516
Onko suhtautuminen kaivattusi
Fyysiseen vetovoimaan muuttunut? Jos, mihin suuntaan? Tunnetko enemmän vai vähemmän vetoa häneen fyysisesti kuin silloin35484- 39479
Maajussille morsian: Farmiviikon voittajat ja häviäjät - Itkua ja pettymystä ei salattu
Maajussille morsian -suosikkisarjassa farmiviikolla selviää, onko ilmassa "sitä jotakin". Rakkauden etsintä on täynnä i3454- 45453
- 41446
Näyttää siltä ettet edes sinä.
Kukaan ei uskalla kohdata aitoa ja syvää sielun rakkautta. Hyvin harvat vain. Ihmisten on turha tavoitella sitä oikeaa31446Hei, alettaisko oleen yhdessä?
Miltä tuntuisi jos joku ihminen josta tykkäät sanoisi haluavansa yhteen asumaan? Ajattelisitko menettäväsi vapauden, pys74446Jos olen aiheuttanut pahaa, pyydän anteeksi
Jos olen omalla kirjoittelullani aiheuttanut täällä jollekin pahaa mieltä tai sotkenut asioita, niin pyydän sitä anteeks61440