Joskus kymmenisen vuotta sitten kuulin radiosta.
Pyydettiin soittamaan tyhmiä pokausyrityksiä. Yks kerto, et heidän kaverijoukoissa oli joku ihan onneton mies naisten kanssa. He oli kyllä baarissa. Tää ätmi oli et ku en millään saa naista. Kaverit koitti rohkaista, et kuka nyt sun mielestä ois hyvännäkönen, ja tää sit näytti et toi vaikka, mut mitä mä sille osaan sanoa.
Kaverit autto, et kehu vaikka ulkonäköä, siitä naiset aina tykkää.
Jätkä sit suostuttelun jälkeen rohkas mielensä, meni tytön luo ja sano "vittu et sää oot pahan näkönen".
Ätmit vaan on onnettemia.
Pyydettiin soittamaan tyhmiä pokausyrityksiä. Yks kerto, et heidän kaverijoukoissa oli joku ihan onneton mies naisten kanssa. He oli kyllä baarissa. Tää ätmi oli et ku en millään saa naista. Kaverit koitti rohkaista, et kuka nyt sun mielestä ois hyvännäkönen, ja tää sit näytti et toi vaikka, mut mitä mä sille osaan sanoa.
Kaverit autto, et kehu vaikka ulkonäköä, siitä naiset aina tykkää.
Jätkä sit suostuttelun jälkeen rohkas mielensä, meni tytön luo ja sano "vittu et sää oot pahan näkönen".
Ätmit vaan on onnettemia.
Vastaukset 133
Vanhimmat
Kertokaa, millasia yrityksiä teillä on ollut tai mitä ootte kuullut.
tuossa sinulle hyvä elokuva, vuokeltakin -68 *Dennis Hopper jne... motskarijuttu... born to be wild.
Oon nähnyt muutaman kerran.
”Sun silmät on kuin enkelillä, ootko tipahtanut taivaasta”
”Tuu naimisiin mun kanssa”
(Mies huutaa tien toiselta puolelta)
”Saanko tulla sun kärryyn kun mulla on kipeä tää jalka”
Kun kaveri meni hakemaan huonekalua torin ilmoituksen kautta mies avasi oven ja sanoi koiralleen ”elä mene haistelee” ja kun minä tulen ja näki minut ja sanoin koiralle
” mene vaan haistelee ” säikähdin kovin koska pelkään koiria.
Tai baarissa kun olin kyydittämässä siskon tyttöä joku alkoi kehumaan mun kauneutta ja sanoin siskonntytölle ”oot sinäkin hyvännäköinen”
Aikas outoja ovat miehet eikö ne ajattele mitä ne sanovat
Voin sanoa että minusta kaikki iskuyritykset on huvittavia kuin taas ukkoseni kysyi ”löytyykö sun puhelinnumerosi finderista?”
Kukaan niistä ei ollut jurrissa paitsi yksi oli vähän ottanut.
Sinäänsä yksi alkoi iskemään kesken kauppareissun ja mies livahti just ja tuli hyvin yksinäinen olo kun olin jonottamassa mun esikoisen(2,5vsilloin)kanssa ja kun ukkoseni palasi.
se mies oli erittäin vihaisen näköinen ennen kuin tajusi että olemme pari ja alkoi kuikuilemaan ympäriinsä vähän hädissään ettei se mitään tehnyt.😂
Minusta miehet on hassuja.
Kukaan ei minusta tyhmä ole.
Että minulla olisi käynyt flaksi monesti vaikka silloin nuorena tuntui ettei kukaan välitä varsikin kun juoksin pienenä poikia karkuun kun tuli auttamaan tai pyytään tanssiin yksi lähetti minulle kortinkin kotio mutta sitten yksi kerta kun alkoi pojat kiinnostaa ”se vaan sanoi minulle, luuletko että minä sinun kanssasi tanssin.” Ja meni nauramaan kavereiden kanssa
Joten mureni kyllä minä kuvani todella.
Noi on just noita kirjoista luettuja ja sataan kertaan kuultuja. Silti niitä edelleen käytetään ja kuvitellaan et niill tekis vaikutuksen.
Musta se on lähinnä säälittävää, ja jos sillä onnistuu, niin silloin löytyy joku hoivahaluinen hyväksikäytettävä.
Jos joku haluaa olla hoivahakuinen hyväksikäytettävä, niin mikäs siinä. En silti ihan ymmärrä.
Miten sinusta ihmiset pitää pokata?
Miten minun olisi pitänyt toimia?
Fiiliksellä. Ei millään ulkoaopetelluilla sanoilla.
Tarkoittaako että ne teki niin kaikille?
Nyt en tiedä mitä yritit kysyä.
Mistä erottaa fliiliksellä ja kirjasta opitun?
Minua harmitti eniten tuo kassalla tapahtuva koin antaneen ymmärtää väärin kun ei ollut sormusta joten hommattiin minulle harjoitussormus.
Jonka riitojen lomassa heitin meneen.
Miten mies voi minua käyttää hyväksi vielä 16vuoden jälkeen?
Juuri sitä tekikö ne ihmiset kaikille niin? Etten ole mitenkään erityinen vaan opeteltiin vain sanat ja kaikille hokea?
Fiilis on tunnetta, ja kirjastaopittu on luettua. En mä osaa muuta eroa sanoa. Tunne on tunnetta.
Toki lukeminenkin kannatta aina, kuten joku sanoi.
Epäilen jälkimmäistä.
Joku pimppi.
Ja muuten. Annat tai et, olet silti heille håra.
Minähän kuulin ne, miten erotan ne toisista miten muut naiset erottaa ne toisistaan?
Olisihan se hyvä että tietää jatkossa😳 jos toi kultaseni sittenkin löytää paremman että tietää jatkossa mutta tuskin siitä huolta on kun vaihtaa parempaa aina minusta parempi löytyy. Eikö vain ?
Vai käykö sitten niin että olen liian vanha?
"Vai käykö sitten niin että olen liian vanha?"
No kuule, nyt sä oot lukenu liikaa palstaätmejä.
Tai sit sun miehes on joku täältä.
Noi ihmiset oli minulle tuntemattomia en koskaan ole koskenut niihin ja tapahtui arjen keskellä paitsi se yksi kun olin kuskina. Paitsi ukkoseni kanssa puhuin pitkät pätkät.
Eikö pimppii saa helpommin baarista kuin julkisesti.
Ainakin minä jouduin haaviin joka kerta joten lopetin sen kolmannen jälkeen käymisen koska yksikin oli varattu mies josta tiesin jälkeenpäin kun emäntä oli tulossa.
tottakai kyselen koska mistä erottaa ne oikeat ihmiset ihmismerestä että ei loukkuun väärään ihmiseen.
Noita baari juttuja viitsi edes kertoa ne on nii paljon kaluttu jo että vain jää häpeys jäljelle.
Valtakunta on juonu jo liikaa, mä en oo kunnolla alottanutkaan.
Naiset ne tätäkin palstaa lukee etten minä ole ainoa mutta tuskin ne lukee miten nainen isketään opas. Haluan tietää miten ihmeessä erotan ihmismies merestä ne oikeat ihmiset
Ja on sekin mahdollisuus hyvä laittaa lukkoon ettei ole sellaista huolta kun ikää tulee niin on mahdollista löytää.
Olisihan hyvä osata myös omia pienokaisia opastaa vai olisiko tullut naisille opas ”miten tunnistetaan se oikea”😁
Mieheltä on turha kysyä jos se oli jo oppaasta luettu” näin naisen viettelet”
Minä kyselen paljon tottakai kokemuksen ääni siellä on, satuin olemaan kolmas vasta.
Olisi se mies varmasti löytänyt paremman.
En juo yhtään.
Olen pahoillani oon kieltänyt ne huvit meiltä, tää on ainut hupini.
"Olisi se mies varmasti löytänyt paremman."
Ja varmasti paljon huonomman.
Olen käytänössä kiinnostunut asioista joista en tiedä koska itse en voi kokemusta kerätä, sinulla sitä varmaan on jo?
Nyt en kyllä tiedä mistä asioista puhut.
Jos haluat niistä kertoa, niin sähköposti löytyy tän nikin takaa @suomi24.fi
Minun täytyy mennä kohta nukkumaan koska olen sitten taas uupunut ja mies tekee taas paljon ja tiedän että saan anteeksi häneltä.
Itse en koskaan voi olla varma onko miehet vain sellaisia kuin sanot?
Täällä ollaan ihmetelty tätä asiaa että minulla on irlissä vain naiset kavereina ja miehellä miehet kavereina. Harmi kun minulla ei ole kehittynyt kovin isoja kaveripiiriä koska.
Se että tottakai minua kiinnostaa kodin ulkopuoliset ihmiset vaikka en puhu heille paitsi jotain sanon äitilapsi kerhossa äideille( joita olen höpissyt kavereiksi) ja tai puhun pakolliseten ihmisten kanssa virallisien ihmisten kanssa niitä riittää tai puhun vanhemmilleni(isälleni ja äitille) ja miehelle ja myös lapsille ja sisaruksille sekä niiden lapsille ja niiden miehille yleensä sisaruksien läsnä muutaman sanan . Mies kokemukset jäänyt lyhyiksi koska edellinen jätti sanoin
”Meillä menee liian hyvin tässä on jotain mätää”
Ja siitä aiempi seurustelu päättyi kun löysi toisen netistä se toinen koulu aikuina jolloin omistin citypuhelin.
Joten kaikki muu pintapuolisen tiedätkin.
Kokemukseni ei ole iso paitsi oli yksi kaverimies sähköpostissa mutta ukkoseni koki sen verta mustasukkaisuutta joten lopetin sen.
Joten kerros nyt.
Minä en voi ottaa sähköpostiin kavereita.
Mies saa hepulin.
Minä olen täysin avoin miehelleni joten tietää minun kaikki tiedot minusta koska ei ole salattavaa. Sinähän käytännössä tietoni mursit, niin olisi sen vuoksi halunnut kuulla lisää kuinka noviisi minä olen tietämään miehistä enhän minä miehen logiikka sivuille olisi muuten mennyt.
Minua tottakai ikuinen epätietoisuus näissä asioissa mietityttää? Kun mursit sen pilven, ettei asiat ole näin.
En kaikkea viitti kertoa ihan yleisellä. Ei mua haittaa jos miehes lukee ne, kun ei mulla oo mitään kieroja ajatuksia.
Katso nyt tuliko se lyhyt viesti perille.
Riippuu ihan siitä mitä viesti koski. Pilvenrikkomisesta, johon vastasin. Ja sit joki seksiviesti johon en viittinyt vastata,
Kuka sinulle lähetti seksiviestin hassua... kunhan et siihen vastaa. Multa se ei ole.
Viestisi ei nyt vakuuttanut et vastannut siihen mitä et halunnut tänne sanoa mutta, jos viitsit kertoa. pistä se siihen pilvi viestiin.
No en vastannu.
Sori mut mä en kai hallitse noita pilvijuttuja.
Onhan se niinkin, että jos on ujo ja vähän pelkää lähestyä naista ( miestä) saattaa hätäpäissään sanoa jotain hölmöä.
On tietenkin. Mut voi oppia olematta pelimies (tai nainen). Rohkeutta.
Eihän sitä lopulta tarvitse kaikkia tai jokaista kaupungissa saada. Yksi riittää.
Mulle ainakin.
Aina voi oppia. Ujon voi olla aika hankala oppia heti rohkeaksi.
Ei kai kukaan ole sanonutkaan et se onnistuu heti ja nopeasti. Tuskin se kellään käy niin.
Ei ole sanonut. Tuskin käy. Eivät ole helppoja juttuja.
Anteeksi.
Ei tietenkään ole. Pettymyksiä tulee, mut mitä saat jollet uskalla?
Saat sen ätmien iänikuisen ruikutuksen kun en kelpaa kellekään.
Musta riski kannattaa ottaa.
Ei kai sitä saa mitään ellei uskalla yrittää ja mokata.
Ei fillarillakaan opi ajamaan kaatumatta. Joskus tulee mieleen osaako nuo edes sitä.
Kai meillä on vähän erilaisia valmiuksia rakentaa elämää.
Tai osaako uida, kun aina voi hukkua.
Auto sentään yleensä pysyy pystyssä ja joskus jopa tiellä.
0n, ja on se vähän vanhemmistakin kiinni. Itse ole koittanut opettaa lapsista itsevarmoja kokeilunhaluisija.
Aika paljon kai se on kiinni kotioloista ja persoonasta.
Meillähän tää meni vähän silleen, et olosuhteiden pakosta me lapset oltiin keskenämme kun ison perheen yksinhuoltaja oli töissä. Emmä siitä valita, siinä oli oma yhteisöllisyys.
Vois ajatella, että siinä mukulat pitäs huolta toisistaan..
En nuorena lukenut kirjoja, vaikka isosisko lukikin. Yläasteella piti lukea, ja muhun teki vaikutuksen sellanen kirja ku "Me kolme ja jengi".
Minä olen aina lukenut paljon.
Mikä siinä kirjassa teki vaikutuksen?
No isommalle isosiskolle toi huolenpito sit lankes. En oo kysynyt mitä hän asiasta ajatteli, mut aviomiehekseen otti pahimmanluokan narsistin.
On ehkä loukkaavaa äitiäni kohtaan, mutta olen aina ilmoittanut lähimmäksi omaisekseni isosiskoni.
Oli minullakin pikkusisko lähiomainen. Ehkä siksi, että hän oli luotettava ja tiesin, että hän hoitaa asiat eteenpäin jos tarve vaatii. Toki muutkin tietty, mutta hän oli minun luottoihminen.
-kaskenpolttaja
Siinä kirjassa teki silloin vaikutuksen se, et perheen pitää pitää yhtä.
Pitäis varmaan lukee se nyt, ja miettii mitä nyt tykkäisin siitä.
Sit paljon myöhemmin, ku aloin lukemaan ihan himona, ni luin ihan mitä vain. Olin töissä Oppimateriaalikeskuksessa, ja sieltä kans lainailin. Tykkäsin sellasesta kirjasta ku "Tabut".
Millainen kirja se oli?
Pakkohan se oli.
Jos tän päivän jutuilla mentäis, niin meidäthän ois varmaan kaikki huostaanotettu, ja eri perheisiin. SE ois kamalaa, ja se ON kamalaa.
Mahdetaanko sisaruksia sijoittaa eri paikkoihin?
Kamalaa se huostaanotto on.
Meit oli viis. Kuka ottais viisi?
Mutsi ei ollut juoppo, mutta hänellä kävi yökylässä juoppokavereita. Ja me lapset toimittiin aina keskenämme. Mutsin oli vaan tietty pakko käydä duunissa (sairaalassa), joten ei hän pystynyt meitä hoitamaan.
Ehkä se olisi sitten ollut lastenkoti, en tiedä. Minulla vaan on sellainen toivo, ettei ainakaan nykyään sisaruksia eroteta, ellei ole mitään erikoista syytä tehdä niin. Sehän on lapselle kaksinkertainen trauma.
Minkätyylinen sulle esmes onnistuis?
Oishan se ihan kamalaa. En tiedä nykykäytäntöä, mut mun mielestäni huostaanottoja tehdään liiankin helposti.
Jaa pokausyritys....vaikea sanoa. Jos mies on asiallinen, ei kamalassa kännissä, kai minä häntä kuuntelisin ja jos kipinää iskisi, en tiedä onko sillä väliä mitä sanoo, kunhan ei kysy hintaa tai jotain kovin seksuaalisväritteistä.
Varmasti niinkin ja sitten taas ei tehdä. Olen seurannut paria tapausta, jossa mielestäni olisi pitänyt ottaa lapset huostaa. Ne tapahtuivat kyllä jo vuosia sitten.
Itse taas olen seurannut pariakin tapausta, jossa ei olisi. Olisi pitänyt antaa muuta apua.
En silti sano, etteikö huostaanotto olisi monesti hyväksi, mutta yleensä tärkeämpää olisi muu apu ensin. Usein vain se muu apu on sitä, että kahvitat ja tarjoilutat paria (lapsetonta) sosiaalitanttaa, jolloin voidaan sanoa että on tämä äiti saanut tukea.
Noissa tapauksissa toisessa oli kyse väkivallasta, soitin itsekin muutamia kertoja poliisin ja lapset olivat kotona. Isällä oli jopa aseita...
Toinen taas oli naapurin tyttö, joka tuli meille syömään, kun kotona ei ollut kuin ketsuppia. Kun soitin sos.toimistoon, he kysyivät onko äiti taas lähtenyt reissuilleen ja jättänyt tytön yksin kotiin. Äiti saattoi viipua viikonkin reissussa.
Toki tukea pitää saada silloin kun sitä tarvitaan. Ja sellaista tukea, josta on jotain apua myös. Aika huonolla tolalla taitavat olla joissakin paikoissa lapsiperheiden tukiasiat ja sos.toimistot ylikuormitettuja, asiakkaista liian paljon, työntekijöitä liian vähän eikä tarvittavia päätöksiä saa tehdä siten kuin sos.työntekijän mielestä pitäisi tehdä.
Itse kyllä kutsuisin mieluummin tuollaisen lapsen syömään. Tosin saisin varmaan pedofiilisyytteen.
Musta kuitenkin nykyään otetaan aika heppoisilla perusteilla lapsia huostaan. Tuntuu et ainakin jossain kunnissa ne saa palkkiorahaa jokaisesta huostaanotetusta. Lapsille on kuitenkin tärkeintä olla vanhempiensa kanssa, ja sitä täytyy ensisijaisesti tukea.
Toki tiedän sellaisenkin tapauksen, kun äidille sanottiin ettei ole enää huostaanotolle perusteita, joten saat lapsesi takaisin. Äiti sanoi, ettei halua. Pitäkää te siitä huolta.
Hän oli tyttäreni kaveri, joten oli hän meillä, mutta ei kai sitä toisenlasta voi omia.
Kyllä tässä sos.kentässä on kaikenlaisia . Joskus otetaan huostaa liian nopeasti, joskus taas täytyy tapahtua joku Eerika-juttu. Ne ovat järkyttäviä asioita. Ei taida lastensuojelu olla ihan unelmatyömaa ihan joka paikassa.
0mia ei tietenkään saa, mutta kyl mun mielestäni sa safkaa antaa, ja yöpaikankin tarvittaessa.
Totta kai saa ja pitääkin.
Siinä väkivaltajutussa yritin kyllä kovasti rohkaista naista turvakotiin. Ei lähtenyt. Tulivat yksi ilta meille pakoon ja nainen lähti jotain asiaa toimittamaan ja mies tuli räyhäämään meille nyrkit pystyssä, meinasi viedä lapset.En tietenkään antanut. Onneksi ei losauttanut, mutta vaikka olisi losauttanutkin, en ihan hevillä olisi luovuttanut. Myöhemmin kun olimme muuttaneet jo pois, kuulin, että nainen lapsineen oli muuttanut miehen luo. Sieltä onneksi haettiin aseet poliisin toimesta pois, mutta yhteiselo ilmeisesti jatkui.
Aina ei voi käsittää mikä riippuvuus siinä on, että henkensä kaupalla ja lasten hengen kaupalla pitää olla yhdessä.
Tuollaisissa tapauksissa säälin eniten lapsia. Aikuiset ovat mitä ovat, mutta lapset ovat siihen syyttömiä.
Juuri niin. Tyttäreni paras kaveri oli tuon perheen tyttö ja aina joskus hän vieläkin muistelee niitä aikoja. Kyllä siinä ei lapselle kovin hyviä eväitä elämää varten tule.
Toivottavasti sinä ja tyttäresi autoitte edes vähän.
Kyllä varmaan. Tytöt olivat hyviä kavereita ja minä juttelin äidin kanssa ja ajelin sitä ukkoa mäelle, kun tuli kännissä räyhäämään.
Se mies oli väkivaltaisen maineessa ja siksi varmaan muut naapurit eivät puuttuneet, tai en tiedä mikä siinä oli. No se oli silloin ja nyt on erilaiset ympyrät.
Ei kai sulla ole se käsitys että kaikki alkoholistit ovat väkivaltaisia tai piittaamattomia. Useimmat toki ovat, mutta ei kaikki.
Ei tietenkään. Kyllä vastaan on tullut ihan mukavia alkoholisteja. En ole heitä osannut koskaan pelätä. Ja juttelen kyllä, jos he juttelevat minulle.
Niinkato, holistihan mieki oon (kuten olen kertonut) eikä mua pelkää edes rollaattorimummot. Ne vaan iloisesti alkaa snackailemaan.
Sitä kyllä olen joskus miettinyt, miksen mä pelkää ketään.
Kaksi vuotiaana olin karannut pihasta ja joku puistoasukki oli tuonut sylissään kantaen minut kotiin. Olin ollut hyvin luottavainen, kuulemma. Kai se siitä johtuu, että tietyllä tavalla tunnen lämpöä siihen suuntaan :)
En minäkään juuri ihmisiä siinä mielessä pelkää, että he minua vahingoittaisivat, ,mutta "möröt" ovatkin sitten toinen juttu :)
Ai se mörköjuttu. https://www.youtube.com/watch?v=TFjP266rV98
Nythän on puhuttu Mörkö-Markosta, mut mun kaveria (eri tyyppi tietty) kutsuttiin tuolla nimellä. Sellanen yli kaksmetrinen. Mun tyttöystäväni pelkäs mitä mulle tapahtuu ku meen halaamaan.
Ei mitään tietenkään, ku tiesin millanen ihminen se on vaikka ei ihan selvinpäin ollutkaan.
Pimeät metsätiet eivät houkuta, eikä metsä oikein päivälläkään, jos olen yksin. Eksynkin kyllä, jos yksin metsään lähden.
Mä taas rakastan metsiä. pimeässä ja valoisalla. Ihan skutseja.
Mulla oli joskus collie, ja kun en muistanut ottaa lamppua mukaan, pystyin aina seuraamaan sen valkoista hännänpäätä. Sehän oli mulla aina vapaana, ja tiesi polut.
Minäkin rakastan metsää. En tiedä mikä uhka siellä on olevinaan? Käyn mielelläni marjassa ja sienessä ja nuotiokahvit metsässä ovat kyllä niin taivas, mutta yksin en uskalla mennä.
Isäni oli metsämies ja hänellä oli ajokoiria. Olimme marja-aikaan usein metsässä koirat mukana.
Lassie palaa kotiin :D :D
Eihän yksin tarvi, jos on koira.
Mulla ei ole koiraa. Minä eksynkin heti kun en näe tietä, olen ihan onneton suunnistaja.
Mä taas en metsästysviettisiä koiria itselleni kaipaisi. Paimentajat ei lähde niin riistan perään.
Ei mullakaan enää. Bordecollien haluisin, tai Briardin. En mä niin tarkka ole, kunhan on hieno. Saa olla sekarotuinenkin, mut mieluusti paimen ku metsästysviettinen.
Isä tykkäs liikkua metsässä koirien kanssa. Tais laitella siellä tulet ja anto koirien juosta. Mukavia koiria n oli, vaikka en ole koiraihminen, olen kissaihminen. Allerginen kyllä sekä koirille että kissoille.
Paimenkoirat ovat toisentyyppisiä kuin mettäkoirat. Enemmän mutisteltavia. Pikkusiskolla oli snautseri.
Mulla on ollu molempia, ja aina kaikki vapaana. Jå tiiän se se on laitonta.
Hyvä kun tiiät :)
Richard Bach sanoi jotenkin hienosti, et pitää tietää säännöt ennenku niitä voi rikkoa. Ihan tarkkaa sanamuotoa en muista, enkä jaksa nyt tarkastaa.
Ja kun nyt katoin, niin ei mulla sitä suomeks edes ole.
Lokki Joonatan?
Totta se on, että pitää tietää, enne kuin voi rikkoa sääntöjä.
Nyt pitää marssia petiä kohti. Hyvää yötä ja kiitos mukavasta rupattelutuokiosta.
Ei se muistaakseni siitä ole, vaikka siinäkin sitä käsiteltiin. Mun mielestäni se ois ollu kirjassa Illuusio.
Itse luin joskus nuorena sen Lokki Joonatanin ja en muuta muista, muuta kuin jotenkin sen kun Joonatan hyöksykö se lentoon vai miten se oli, mutta siitä on jäänyt sellainen jännä tunnemuisto
Noku muut lokit vaan halus safkaa, niin Joonatan halus opetella hyväksi lentäjäksi. Muut vittuili, et ei lokki lentotaitoa tarvi muuhunku safkanhankintaan. Joonatania ei kiinnostanut ruoka, vaan lentotaito.
Joo, minä muistan sen huikaisevan tunteen, joka tuli itselle, kun sitä kohtaa luin. Mulla on niin huono muisti etten yleensä sisältöjä kovin tarkkaan muista, tuo tunne on jäänyt voimakkaasti mieleen.
Mutta nyt on hampaat pesty ja kipin kapin peiton alle.... palaillaan....
Luet tän ehkä huomenna.
Ajattelin tilata tytölleni 15v-synttärilahjaksi Sofiens Värl -kirjan. Ruotsiksi, kun mun mielestäni se oli aika kökösti suomennettu, vaikka hyvä kirja olikin. Tyttö on kakskielinen. Oisko toi Joonatan hyvä toiseksi ton ikäselle?
D-kirjain unohtu. Ja mun tyttö diggaa lukemisesta.
Minä olin nuorena, olen vieläkin, idealisti ja siihen se Lokki Joonatan iski. Minusta sitä kirjaa voi suositella :)
Suosittelisin kaikille, hankkikaa parempi ÄO
Nolaatte kaikki sinkut eri viestiketjuissa.
Mikäs sinua nyppii?
Mistä sinä hommasit ÄO:si? Kiinalaisesta postimyynnistä?
Hämykundi.
Tilasin sen itseasiassa jumalalta.
Tervetuloa seurakuntakokouksiin.
Rukoukset auttaa aina.
Eli se ÄO on tosiaan sekundaa, pelkkää kuvittelua.
Odotas, haen peilin sulle.
Sofian maailma, Pasianssimysteerio, Lokki Joonatan, Pikku Prinssi.
Siinä kenellä tahansa kvartetti, joka kannattaa lukea.
P.S. En ole myymässä. Pysyvät hyllyssä, hautaan saakka.
T, Mies 47 (Mutta ei sellanen, kuin Herra 47...)
Pasianssimysteeriosta en ole kuullutkaan, noi muut on tietty luettu.
Sitten kun ylläolevat on kahlattu, niin...
Dee Brown - Haudatkaa sydämeni wounded kneehen
Patrick Süskind - Parfyymi
Patrick Süskind - Kyyhkynen
And many...many..others...
Tämäkin kirja on jättänyt tunnemuiston
Dee Brown - Haudatkaa sydämeni wounded kneehen
Tämäkin kirja on jättänyt tunnemuiston
Dee Brown - Haudatkaa sydämeni wounded kneehen
On sekin luettu.
Tuon tapaiset kirjat pistävän miettimään elämää.
Jännä miten tästä aloituksesta tuli kirjallisuuskeskustelu, vaikka aihe oli alunperin ihan muuta.
Ei se kyllä haittaa.
Elämä on yllätyksiä täynnä...
William S. Burroughs - Alaston lounas
Brett Easton Ellis - Amerikan psyko
Mihail Bulgakov - Saatana saapuu moskovaan
Charles Bukovski - Postitoimisto
Viime aikainen tuttavuus, joka on niin ...miten sen nyt sanoisin.....krouvia tekstiä, että vaikea oli lukea.
Charlotte Roche- Kosteikkoja
Jaahas.
Täällä todistellaan älykkyyttä, luettelemalla fantsuja kirjoja, joista päähän jäi mitä?
Mahtavaa.
En pidä sitä välttämättä älykkyyden todisteluna.
Itselleni ei juuri mitään jää päähän, joten pikkuisen vaikea siinä on älykkyydellä brassailla :)
Minä taas en tee mitään järkevää älykkyydelläni. Tyhmäksi vaan dumppaan itseni.
Kai se lukeminen enemmänkin todistaa siitä, että osaa lukea ja haluaa viettää aikaa lukemalla :)
Katselen minä välillä kuviakin :)
Älykkyyttä voi mitata vaikka sillä, lukeeko mielummin Aku Ankkaa vai Tenavia :)
Kyllä mä tykkään molemmista.
Mut kyllä mua ihmetyttää ihmiset, jotka ylpeilee sillä ettei ole lukenut yhtään kirjaa. Niitä löytyy, kehuvat kai sillä, etteivät ole haaskanneet aikaa turhuuteen.
Hesarin toimittaja Kolbe kirjoitti siitä ku hänellä oli käyny remppamiehiä katsomassa jotain mitä siellä piti tehdä. Yks oli sit katellut ku jokaisessa huoneessa on jonkunnäköinen kirjahylly, ja todennu "kirjoja, kai niitäkin vois lukea ellei keksi parempaa tekemistä".
Jotkun taitavat ajatella, että se on hukkaan heitettyä aikaa.... Minulle se on ollut kaikkea muuta kuin hukkaan heitettyä aikaa . Kirjoja voi käyttää myös tunteiden tulkkina kuten musiikkiakin. Ja usein sitä valitseekin kirjoja luettavakseen tunnepohjalta.
Mjoo
Funtsin pitkään sitä, että mitä pointtia tämän seuraavan kertomisessa olisi.
Ehkä siinä ei ole mitään pointtia, mutta kerron silti.
Paikka on tietenkin ravintola, sillä sellaisissa tiloissa ihmiset lörpöttelevät tuntemattomille enemmän kuin muualla.
Istun pöydässä yksin ja näplin puhelintani. Äkkiä näplintäni keskeytetään ja minulle kerrotaan että näytän aivan kirjailijalta.
Olin hieman hölmistynyt. Yleensä en ole.
(Reps)
Funtsin tässä, että miltä kirjailijat näyttävät, tai että kuinka joku voi saada päähänsä sellaisen mielikuvan minusta, sillä en osaa itsekään sanoa, miltä kirjailijat näyttävät.
(Reps)
Esiintyyhän noita kirjailijoita telkkarissa. Katsoppa vaikka "Pitääkö olla huolissaan" ja Uutisvuodossakin oli aikoinaan useampikin.
Suomessa ainakin kirjailijoiden pitää tehdä muitakin töitä, kun ei sellasella täällä elä.
"Olin hieman hölmistynyt. Yleensä en ole."
Tota en usko. Luulen et olet aina hölmistynyt, ihan mitä sit teetkin.