Lisääkö X riskiä/todennäköisyyttä saada Y?

ihmistieteissä ollaan usein kiinnostuneita siitä, lisääkö jokin tekijä tai tekijät riskiä esim. sairastua johonkin syöpään. Tällainen tutkimus on laajamittaisesti ottaen täysin uskonasia, ei kovaa tiedettä.
Riskin käsite nimittäin vaatii olemattomien maailmojen olemassaolon, siis kuviteltujen hypoteettisten maailmojen olemassaolon ja päättelyssä tehdäänkin täten viittauksia havaintoaineistoihin, jotka teoriassa voisivat olla olemassa, mutta käytännössä eivät.
Tieteellisen realismin nimissä tällainen viittaus olemattomiin maailmoihin eli keinotekoiseen otosavaruuteen ja tämän olemattomiin havaintoihin, jotka olisivat voineet olla olemassa, mutta ei kuitenkaan olleet tutkimuksessa, ei ole metodologisesti validi lähestymistapa.
Todennäköisyyskäsite, jota sovelletaan myös laajasti eri tieteen aloilla vastaavanlaista päättelyä tehtäessä, on myös samalla tavalla ongelmallinen.
Matemaattisesti todennäköisyys voidaan palauttaa mittateoriaan ja esittää joukko-opin avulla formaalisti. Tiedämme toki, että joukko-oppi on harvennutta ilmaa eikä joukkoja esiinny muissa kuin mielikuvitusmaailmoissa. Tarvitsemme täten empiirisen käsitteen todennäköisyydelle, jonka standardimääritelmä on, että tapahtuman todennäköisyys on tämän suhteellinen esiintymistiheys homogeenisten olosuhteiden vallitessa, kun toistojen määrä lähestyy ääretöntä.
Tämän sovelletun matematiikan standardimääritelmän mukaan todennäköisyys on määritelty olemattomaksi asiaksi, koska ääretöntä ei voida saavuttaa, eikä tyypillisesti edes homogeenisia olosuhteita.
Lähes kaikki tieteellinen tutkimus nykyään nojaa joko riskin tai todennäköisyyden käsitteeseen, vaikka tieteellisen realismin nimissä nämä käsitteet eivät ole metodologisesti lainkaan päteviä, koska tekevät viittauksia olemattomiin maailmoihin, joita ei ole edes olemassa (paitsi joukko-opissa jossa olematon on aina olemassa).