Mitä järkeä on herättää kuolleita?

Ööö. Tuota noin. En panisi paljon painoa niin sanotuille rajakokemuksille. Muuten kehäpäätelmän voi viedä seuraavalle tasolle. "Löytyy korkeampi taso." Miksi ihminen ei synny suoraan taivaaseen? Sinne paradiisiin.

"On monia ihmisiä, jotka toivovat elävänsä ikuisesti sellaisessa olotilassa tai maailmassa, jossa ei tehdä mitään pahaa heidän oman moraalitajunsa ja oikeuskäsityksensä tai mahdollisesti Jumalan ikuisen moraalilain mukaan. Kun otetaan huomioon ihmisen kyky oppia jotakin uutta ja hyvän tekemisen loputtomat mahdollisuudet, niin aikakaan ei kävisi pitkäksi: tekemistä, pohdittavaa ja hyvää seuraa riittäisi loputtomiin! Ja vaikka ihmisten rajat tulisivat joskus vastaan, niin "taivaaseen" päässeet ihmiset osaisivat tyytyä niihin rajoihin, jotka heille on asetettu, eivätkä pyrkisi aina vain korkeammalle tasolle. Koska Jumalan valtakunnassa ei tehtäisi koskaan pahaa toiselle ihmiselle, niin elämä olisi ikionnellista ja täynnä rakkautta. Sellainen elämä olisi mielekästä eikä kukaan tahtoisi siitä luopua ja vajota tiedottomaan tilaan: kadota ja lakata olemasta.

Pelastettujen osa on hyvä ja autuas: ikuinen elämä voi ainakin teoriassa olla mielekästä sen sijaan, että olisi pitkästyttävää ja vastenmielistä, niin että muodostuisi lopulta helvetiksi, josta ihminen tahtoisi päästä pois ja hävitä jäljettömiin vaikka tappamalla itsensä, jos se ei muuten onnistuisi. Ongelmallista raamatullisen ylösnousemuksen opissa on se, millaisina ihmiset heräävät kuolleista ja ketkä kaikki pääsevät tähän "elämän ylösnousemukseen"? Missä vaiheessa ihmisestä tulee pelastuksen arvoinen ihminen? Onko hedelmöitynyt munasolu sellainen ihmisarvot omaava olento? Entä sikiö ja missä vaiheissa kehitystään? Pelastuvatko poisnukkuneet vauvat: myös ne, jotka ovat pakanoiden tai jumalattomien ja syntisten lapsia? Entä sylilapset ja leikki-ikäiset? Missä vaiheessa lapsesta tulee vastuullinen omista teoistaan ja elämästään Jumalalle, niin että joutuu kadotukseen kuollessaan ellei ole uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen tai edes Jumalaan?

Minkä ikäisenä ja missä tilassa pelastetut nuosevat ylös kuolleista? Herääkö vauvana kuollut terveenä ja aikuisena ihmisenä? Jos herää, niin hän ei tiedä juuri mitään maanpäällisestä elämästään, koska hänen tietoisuutensa sikiönä ja vauvana ei yltänyt koskaan ihmisten kieltä ymmärtävälle tasolle. Entä dementoituneet vanhukset? Millaisina he heräävät kuolleista? Muistavatko he jälleen kaiken tarpeellisen menneisyydestään vai onko heidän muistinsa edelleen pyyhitty pois monien tärkeidenkin asioiden kohdalta? Se tiedetään – tai kristityt luulevat sen tietävänsä – että pelastetut heräävät kuolleista täysin terveinä ja ikuisesti elävinä, niin että he eivät voi tuntea enää edes kipua tai mielimurhetta, vaikka joutuvatkin näkemään ensimmäisten tuhannen vuoden aikana paljon kärsimystä ja kuolemaa, koska hallitsevat maan päälle eloon jääneitä syntisiä ja jumalattomia yhdessä Kristuksen kanssa Raamatun ennustusten mukaan. Mutta miten käy ihmisen muistin?2

Jumala ei kohtelisi ihmisiä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti jos pelastaisi automaattisesti kaikki sikiönä tai lapsena kuolleet ihmiset antamatta heille mitään mahdollisuutta joutua kadotukseen. Jos nämä pelastuvat, niin silloin kaikkien ihmisten täytyisi lopulta pelastua "kiirastulien" puhdistavan ja kasvattavan rangaistuksen kautta. Muuten Jumala olisi puolueellinen sen sijaan, että hänellä olisi suosikkeja, jotka pelastaa, ja inhokkeja, jotka tuomitsee kadotukseen antamatta käytännössä paljonkaan mahdollisuuksia ikuiseen elämään. Jos kaikki eivät pelastu, niin sitten Jumalan pitäisi vähintään antaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet joutua kadotukseen tai pelastua. Vauvana kuolleiden pitäisi antaa kuolleista heräämisen jälkeen joutua tosi testin eteen koeteltavaksi, jotta nähtäisiin, miten he suhtautuvat Jumalaan tai evankeliumiin, vanhurskauteen ja syntiin.

Eri ikäisinä kuolleita tulisi koetella yhtä kauan ja paljon kuin vanhaksi eläneitä ja nuorina kuolleille tulisi antaa yhtä monta tai kauan kestävää mahdollisuutta "valita elämä" kuin vanhaksi eläneillä on ollut. Kuolemaa tulisi siis seurata uusi elämä monien kohdalla tai sitten kaikki ihmiset tulisi puhdistaa lopullisesti synnistä taivaallisissa puhdistavissa tulen liekeissä ja kasvattavan kurituksen kautta. Jokaisen uskovaisen pyhitys tulisi niin ikään saattaa loppuun kiirastulen kaltaisessa koettelevassa, puhdistavassa ja kasvattavassa tulessa. Tätä eivät kristityt tyypillisesti kuitenkaan usko. Heidän kuvansa jumalasta ei ole oikeamielinen ja ihmisiä yhdenvertaisesti kohteleva ja oikeudenmukaisesti tuomitseva Jumala. Heidän jumalansa on puolueellinen, mielivaltainen, väärämielinen ja itse asiassa paha jumala sen sijaan, että hän olisi oikeudenmukainen, oikeamielinen, hyvä ja rakastava isä."

H.

Näitä on hyvä pohtia. Siltikin, vaikka ymmärrys ei ymmärrä. Paavali kertoi käyneensä kolmannessa taivaassa, jossa kuuli sanoja joita ei ole lupa lausua ja myös näki jotain suuresti salattua. Kiirastuli on ominaista roomalaiskatolisessa perinteessä. Sanoihan Paavalikin ihmisestä jonka aikaansaannokset palaa, hänen itsensä kuitenkin pelastuvan ikään kuin tulen lävitse.

Meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli, kertoo Paavali myös. Uskovainenkin vain vaivoin pelastuu. Vaan miten käykään silloin Jumalattoman ja syntisen?

On myös mielenkiintoista pohtia tuota näkymisongelmaa. Miltä näyttää vastasyntyneenä kuollut taivaassa? Entä se dementoitunut vanhus? Erään teorian mukaan ihminen on noin kolmikymppisen näköinen taivaissa. Kuitenkin eräät ovat puheittensa mukaan käyneet taivaissa, ja tunteneet vastasyntyneen lapsensa siellä. Miten tämä on mahdollista?

Kysymys on uskon asioista. Usko tai ole uskomatta. Käytä tai ole käyttämättä.

Kun Jeesus herätti kuolleita, se oli samalla vertauskuva asioille joiden kautta nyt tänä päivänä voimme myös nähdä asioita hengellisesti. Tai siis ymmärrän asian niin.

"Samat kysymykset koskettavat myös kadotukseen tuomittuja kuin pelastuneita. Minkä ikäisinä ja missä tilassa he heräävät tuomiolle?

Kirkkoisät olivat sitä mieltä, että kadotetut heräävät siinä tilassa, jossa he kuolivat: vanhaat vanhoina ja raihnaisina, sairaat sairaina, vammaiset vammaisina, jne. Raamattu ei näistä asioista mitään puhu, joten kaikki tämä on järjellistä pohdintaa ja joidenkin mielestä turhaa spekulointia. Nämä ovat kuitenkin mielenkiintoisia asioita, joita erityisesti uskosta osattomat pohtivat paljon.

Jos uskovaiset voisivat antaa näihin kysymyksiin tyydyttäviä vastauksia ja se olisi todistus Jumalan hyvyydestä, oikeamielisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta, niin se saisi epäilijätkin uskomaan ja pelastettujen määrä vain kasvaisi! Koska kristityt eivät pysty vastaamaan järkevällä tavalla näihin kysymyksiin, johtaa se monien uskovien kohdalla uskosta luopumiseen ja uskosta osattomat eivät tahdo kääntyä kristityiksi, koska kristinusko ei anna vastauksia perimmäisiin kysymyksiin ja kristittyjen Jumala ei vastaa heidän käsitystään hyvästä ja oikeamielisestä Jumalasta, rakastavasta isästä.

Oletetaan, että kadotus olisi ikuinen piinahelvetti, josta ei ole poispääsyä: sinne tuomitut ihmiset kärsivät ikuisesti tuskaa tulisessa järvessä eivätkä he kuole koskaan. Ovatko he ruumiillisia olentoja? Kirkkoisien mukaan ovat, sillä Jumalalle ei riitä se, että hän jättää aineettomat henget tai sielut kitumaan tuliseen järveen: tuska ja kipu lisääntyvät, kun nämä henget puetaan kuolemattomaan ja katoamattomaan ruumiiseen, jota kärvennetään helvetin liekeissä loputtomasti!

Kuulostaako oikeamielisen ja hyvän ja rakastavan Jumalan tuomiolta tämä? Lyhyen ajan kestänyttä pahan tekemistä ja rajallinen määrä pahoja tekoja johtaa loputtomaan tuskaan ja vaivaan, äärettömästi! Täytyy sanoa, että kristittyjen oikeustaju on perin kummallinen, jos he pitävät tuollaisen tuomion säätänyttä ja sen toimeenpanevaa Jumalaa hyvänä ja rakastavana isänä sekä oikeudenmukaisena ja oikeamielisenä tuomarina.

Uskosta osattomien ihmisten oikeustaju ja moraali on paljon korkeampi kuin niiden kristittyjen, jotka uskovat ikuiseen piinahelvettiin, vaikka tuntisivat helvetin historian: sen, että oppi ihmisen elämän jatkumisesta tuonelassa henkenä tai sieluna on peräisin muinaisesta Babylonian mysteeriuskonnosta ja se on kehittynyt vuosituhansien saatossa Egyptin, Kreikan ja Persian mytologian ja juutalaisten uskonnon kautta nykyiseen katoliseen muotoonsa.

Onko tuomion ylösnousemuksessa järkeä siinä tapauksessa, että kadotetut kuulevat oikeudenistunnossa syyt ikuiselle kuolemalle ja tuholle, mutta he eivät kärsi lainkaan sitä ennen? Tämä kysymys liittyy näkemykseen, jonka mukaan Jumala herättää syntiset ja jumalattomat tuomiolle, mutta tuhoaa heidät heti sen jälkeen. Ilmestyskirjan "toinen kuolema" on tulinen järvi, joka kuvaa kadotettujen ikuista tuhoa ja hävitystä: heitä ei sen jälkeen ole enää olemassa. (Ilm 21:8; 20:10-15; 2:11) Tämä on eri "tulimeri" kuin se tuli, jossa poltetaan tuhat vuotta kestävän Kristuksen ja pyhien hallituskauden aikana Herrasta luopuneiden ruumiita Jerusalemin lähellä olevalla kaatopaikalla, Gehennassa. (Ilm 14:9-11; Jes 66:23-24)

Joku voi olla sitä mieltä, että on oikeamielistä antaa syntisen ja jumalattoman kuulla syyt sille, miksi hän ei saa elää ikuisesti, mutta aika moni on varmasti sitä mieltä, että sen lisäksi olisi oikeudenmukaista ja oikeamielistä rangaista näitä ihmisiä määräajan kestävällä vankeudella ja kärsimyksellä, joka on sopivassa mittasuhteessa heidän tekemiensä pahojen tekojen laatuun, määrään ja kestoon. Näin itse asiassa ne kristityt ajattelevat, jotka uskovat Jeesuksen viitanneen tähän evankeliumin teksteissä, ja jotka pitävät ikuista piinahelvettiä joko Raamatun kirjoitusten vastaisena tai muuten vain väärämielisenä rangaistuksena. (Matt 5:21-26; 18:32-35) Helvetin historia osoittaa tällaisen ajattelun kehittyneen jo Egyptin faraoiden aikana ennen kuin se siirtyi juutalaisuuteen ja Raamattuun.

H.

Aloittajalla on ilmeisesti joku "Jumala-kompleksi", koskapa hän pyrkii neuvomaan Jumalaa siitä, kuinka asiat olisi hoidettava.

Raamatussa olisi kyllä vastaukset hänen kysymyksiinsä mutta hän ei ilmeisesti ole kiinnostunut vastauksista vaan Jumalan mollaamisesta.

Vaikeaa ja tympeää on alkaa keskustella tuollaisen ihmisen kanssa.

Erittäin mielenkiintoista jälleen. Olen kuitenkin ymmärtänyt että jehovat uskovat että heistä ulkopuolella olevat joutavat olemattomiin. Lakkaavat yksinkertaisesti olemasta.

Inhimillisesti ajatellen on äärettömän kova tuomio panna hyvä ihminen ikuiseen helvettiin. Toisaalta paha ihminen pääsee ikuiseen taivaaseen vain uskomalla Jeesukseen ja pyytämällä syntinsä anteeksi annetuksi. Ylimääräisenä rasitteena tulevat he, jotka ovat jääneet evankeliumin ulkopuoliseen tilaan. Heille ei ole koskaan julistettu. Näistähän Paavali toteaa heidän omantuntonsa tuomitsevan heidät, tai myötätodistavan, ehkäpä vapauttavaan tuomioon saakka.

Olemmeko samalla viivalla? Emme tietenkään. Jeesus kävi ainakin kerran julistamassa tuonelassa. He olivat etuoikeutettuja. Luulen että kaikki ymmärsivät valita Jeesuksen ja iankaikkisen elämän taivaan iloissa. Siitä huolimatta on syntynyt koko joukko, senkin jälkeen, jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleetkaan. Ehkä Paavali viittaa moniin heistäkin kun toteaa Jeesuksen Kristuksen olevan koko maailman pelastaja, ja varsinkin uskovien.

Olen myös ajatellut mitä tarkoittaa, että tämä evankeliumi on saarnattava kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu. Kuitenkin henkilökohtaisia maailmanloppuja on jatkuvasti lukuisia. Monet ovat kuolleet saamatta tehdä valintaa. He eivät ole kuulleetkaan.

Vajavaisena ihmisenä, onneksi, olen syyntakeeton. En kuitenkaan katso, että syyttömänä syntymääni, minun ei tarvitse tehdä mitään pelastuakseni. Olen ottanut Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana ja pelastajana. Varmuuden vuoksiko? Ei tietenkään, vaan siksi että elämä on todella mielenkiintoinen Jeesuksen seurassa. Puhumattakaan tuonpuoleisista.

"Monet kristityt uskovat, että Jumala tekee elämän ylösnousemukseen pääsevistä silmänräpäyksessä täydellisen synnittömiä ihmisiä: sellaisia kuin Jeesus kristus on. Jos Jumala pystyisi tekemään sellaisia ihmisiä "tuosta vaan", niin mitä järkeä tällä elämällä ennen ylösnousemusta on? Onko Jumala sadisti ja tahtoi nähdä ihmisten ja koko luomakunnan kärsivän sitä ennen, koska ei tehnyt heti kerralla sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan lankeaisi syntiä tekemään? Vai onko niin, että sellaisten rajoitetusti vapaiden olentojen tekeminen on mahdotonta, jotka eivät pystyisi koskaan syntiä tekemään (nousemaan kapinaan luojaansa vastaan)?

Elämän ylösnousemuksessa on järkeä vain siinä tapauksessa, että se johtaa joko uuteen elämään ennen lopullista tuomiota ja ihmisen ikuista osaa, tai tulen koetteluun, jossa ihmiset puhdistuvat kaikesta pahasta. Tämä olisi kasvattava rangaistus, joka johtaisi kaikkien sen läpikäyneiden ihmisten täydelliseen pyhitykseen ja Kristuksen kaltaisuuteen, niin että kukaan ei enää syntiä tekisi, vaikka se teoriassa olisi rajoitetusti vapaille olennoille edelleen mahdollista.

Niin kauan kuin vaihtoehtona on nousta kapinaan luojan tahtoa vastaan, on myös synti mahdollista. En osaa kuvitella mitään muuta ihmisten todellisuutta Jumalan valtakunnassa kuin sellaisen, jossa kapina on tosin mahdollinen ja syntiä voidaan tehdä, mutta kukaan ei tahdo sitä tehdä, koska menneen elämän kokemukset ja tieto siitä, mihin se johtaa, yhdistettynä puhdistavan tulen ja kasvattavan rangaistuksen vaikutukseen, saa aikaan täydellisen synnittömän ihmisen, joka ei tahdo tehdä syntiä ja pysyy järkähtämättömänä sen asian suhteen ikuisesti: mieli ei enää koskaan muutu hyvän ja rakastavan Jumalan tahdon vastaiseksi.

Pelastetut tahtovat elää ikuisesti kiitollisina sellaiselle luojalle, joka on tehnyt heistä niin hyviä ihmisiä kasvatuksen ja kurituksen kautta. Muuten se ei olisi ikinä onnistunut!

Jos Jumalalle on siis mahdotonta tehdä kerralla sellaisia rajoitetusti vapaita olentoja, jotka eivät voi nousta kapinaan häntä vastaan ja tehdä syntiä, niin sitten tämä nykyinen "koelaboratorio" eli maailma on edes auttavasti selitettynä järkevä "Jumalan teko". Ei sekään selitä sitä, miksi kaikkivaltias ja kaikkitietävä (jopa tulevaisuuteen näkevä) hyvä ja rakastava Luoja on säätänyt niin ankaria rangaistuksia, kirouksia ja kärsimyksiä kaikille luoduille yhden ihmisen tekemän synnin vuoksi. Miten voisi olla oikeudenmukaista ja oikeamielistä rangaista lapsia vanhempien tekemästä synnistä? Eikö lievempikin rangaistus olisi riittänyt?

Raamatun luomismyyttejä ja kertomusta syntiinlankeemuksesta ei tulisi ymmärtää kirjaimellisesti, koska se tekee kristinuskosta käsittämättömän ja järjettömän opin, jota mm. nuoren maan kreationistit yrittävät epätoivoisesti puolustaa luonnontieteellistä tietoa ja maalaisjärkeä vastaan. Ylösnousemuksen toivo ja sitä kautta saatava ikuinen elämä ovat kristittyjen toivo: pitäkööt siitä kiinni, jos se tuo lohtua kuoleman pelon edessä ja antaa tarkoituksen elämään, mutta järkeä ei ole viisasta heittää roskakoriin sen vuoksi, että joku ikivanha pyhien kirjoitusten kokoelma ja siihen näkemyksensä perustava papisto ja aiemmin myös kansanjohtajat ovat sanoneet jotakin sellaista totuudeksi, jota kukaan ei voi tietää tai todistaa.

On järkevää ja jopa Jumalan tahto, että kristityt panevat oman uskonsa ja Raamatun kirjoitukset koetukselle: kovaan testiin! Jos ne läpäisevät testin, niin usko vahvistuu ja tätä kautta saadun todistuksen kautta yhä useammat kääntyvät Jumalan tykö ja antavat elämänsä Herran haltuun Jumalan pojan Jeesuksen kristuksen uskossa! On siis hyödyllistä ja mielekästä pohtia näitä asioita ja etsiä järkeviä sekä loogisia ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin. Jos Raamatun kirjoitukset ja usko eivät kestä koetusta, niin silloin ne on syytä hylätä, sikäli kuin jokin muu selitys osoittautuu järkevämmäksi ja paremmin todellisuutta kuvaavaksi kuin "raamatullinen usko"."

H.

Lähde:

http://www.kolumbus.fi/~w462389/helvetti/kuolleistanousemisen-mielekkyys.htm

Aiempien viestien lähde on sama.

"Viitteet

1 Joku voi sanoa, että kuolleen uskovaisen palauttaminen takaisin elämään maan päälle on hyödyllistä ja tarpeellista hänen elossa olevia läheisiään ajatellen ja sen vuoksi, että hän vosi todistaa ylösnousemuksellaan uskosta osattomille Jumalan voimallisista teoista ja ihmeistä. Vaikka tämä on jalo ja epäitsekäs ajatus, niin on jo kerran "perille päässeen" ja pelastuneen altistaminen uudelleen kiusauksille ja viettelyksille sekä kaikelle maailman pahuudelle raaka teko häntä kohtaan. Jos seurakunta toimisi Jumalan tahdon mukaan ja uskoa riittäisi, niin eivätkö tämän menehtyneen omaiset tulisi toimeen myös ilman häntä? Mitä kuolleista herätettyjen todistusvoimaan tulee, niin Jeesus sanoi, että "eivät he usko, vaikka joku kuolleista heräisi ylös ja varoittaisi heitä!" (Luuk 16:19-31) On siis ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen kristuksena ja herrana, vaikka joku heräisi kuolleista ja varoittaisi heitä tulevasta tuomiosta. Tämä on muuten nähty evankeliumin teksteissä, kun fariseukset eivät uskoneet senkään jälkeen, kun herra oli herättänyt ystävänsä Lasaruksen kuolleista! (Joh 11-12)

2 Jumala ei pyyhi ihmisten muistia tyhjäksi ylösnousemuksessa. Ilmestyskirjan sanat jakeissa 21:1-8 viittaavat Jesajan kirjan profetiaan, jonka mukaan uudessa maassa ja uusissa taivaissa "Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu." (Jes 65:17) Tämä liittyy suurempaan kokonaisuuteen, jossa kerrotaan siitä, miten pelastettujen autuus ja ilo ovat niin suurta luokkaa, että se saa heidät unohtamaan "entiset ahdistukset" ja ne ovat "peitossa silmiltä". (j.16) Pelastetut ovat niin iloisia ja onnellisia nauttiessaan ikuisesta rakkaudesta, levosta ja rauhasta Jumalan läsnäolossa, että he eivät muistele entisen elämän tuskaa, ahdistusta, vaivaa, kärsimystä ja kuolemaa. He eivät ole sitä kaikkea unohtaneet, mutta onni estää heitä suremasta ja jopa ajattelemasta niitä asioita. Sama tilanne vallitsee jo nyt niiden ihmisten elämässä, jotka ovat onnen ja rauhan saavuttaneet. Eivät he muistele jatkuvasti entisen elämän kauhuja ja vastoinkäymisiä, kun ovat niin iloisia ja onnellisia nykyisessä elämässään! Sovella tuota pelastettujen elämään ikuisuudessa, niin ymmärrät ehkä sen, mitä kirjoittajat ovat alunperin näillä sanoilla tarkoittaneet. (Ilm 21:1-8; Jes 65:13-66:24)"

http://www.kolumbus.fi/~w462389/helvetti/kuolleistanousemisen-mielekkyys.htm

Joh 5:25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.
5:26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.
5:27 Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.
5:28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.
5:30 En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.
5:31 Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä.
5:32 On toinen, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että se todistus, jonka hän minusta todistaa, on pätevä.
5:33 Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä totta on.
5:34 Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte.
5:35 Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa.
5:36 Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.

Jeesus teki paljon ihmeitä, jotka todistivat siitä, kuka hän on ja millainen hän on. Kuolleitten herättäminen todisti siitä, että Jeesus on Elämän Herra, kuoleman voittaja ja eräänä päivänä hän tulee herättämään kaikki, niin hyvät kuin pahatkin, kuolleista.

Kuolleita herättäesssään Jeesuksella oli myös motiivina auttaa ihmisiä uskomaan, jotta he voisivat pelastua. Esim. Lasaruksen herättäminen kuolleista sai aikaan suuren herätyksen.

Kuolleiden kannalta ei mitään järkeä. Mutta läsnäolevien kannalta kyllä, sillä he näkivät Jumalan voiman.

En tiedä, miksi Jumala ei herätä enemmän kuolleita. Kyllä siihen joku syy on olemassa. Kyllä Jumala myöskin pelastaa ihmisiä eri puolilla maailmaa koko ajan. Minä en halua neuvoa Jumalaa.

Muistuttaisin samalla siitä, että todistetusti Saatanakin on herättänyt kuolleita. Siis ei pidä sokeasti uskoa kaikkia ihmeitä Jumalan tekemiksi. Me elämme lopun ajassa koko ajan. Runsaasti on oikeaa Sanaa tarjolla mutta runsaasti on myös erilaisia harhaan vieviä temppuja ja oppeja olemassa.