Kasvava ahdistus ja liikehtimisen tarve

Anonyymi

Istun tietokoneen ääressä tekemässä töitä. Yht'äkkiä korvissa alkaa tinnittämään, tuntuu etten saa henkeä. Tuntuu etten saa nielaistuakaan, ponnahdan levottomasti pystyyn tuolilta ja lähden kävelemään hoippuen. Sitten olo hieman helpottaa hetkeksi. En ole saanut kahteen päivään syötyäkään kunnolla. Tuntuu että ruoka jää kiinni kurkkuun tai vetäisin sen henkeen, taas tuntuu että tulee ilmaa hapuilevia pakkoliikkeitä. Julkisilla paikoilla ja muiden seurassa pystyn yleensä hillitsemään näitä oireita olemaan ajattelematta niitä. Kuulostaako oireet tutulta?

Taustalla reilu kymmenen vuotta sitten tiheämmin alkaneet kohtaukset, jotka diagnosoitu ahdistuneisuushäiriöksi ja paniikkikohtauksiksi. Monia lääkekokeiluja. Vähiten haittavaikutuksia aiheuttanut lääke, Venlafaxin, ollut käytössä nyt noin viisi vuotta. Aluksi vuosia ainoana lääkkeenä oli Xanor. SSRI ja MAO-estäjien kokeiluiden ohessa. Nyt ollut viime vuodet käytössä Diapam, josta olen pyrkinyt keväästä asti laskemaan annosta. Tällä hetkellä olen saanut Diapamin vähennettyä 5mg x 3-4 vähennettyä 2,5mg x 3-4. Iän myötä olen herännyt pohtimaan voisiko minulla olla myös ADHD koska nuoruus on ollut jokseenkin vauhdikasta ja päihteiden (alkoholi) käyttö on ollut aikoinaan rajua. Jälkeläisistä vanhin on alakouluikäinen ja hänellä on diagnosoitu ADHD, jonka oireet kyllä myös huomaa.

Kaipaisin kokemuksia vertaistueksi.

Nimim. M+30

6

<50

Vastaukset

  • Tuttu juttu, ahdistus / paniikkihäiriö. Korvien tinnitys on myös tuttua mutta siitä ei kannata huolestua, pillipiipari vain pyytää liittymään seuraan. Itselläni on ollut enemmän tai vähemmän jatkuvaa korvien tinnitystä jo vuosikaudet. Tuo ajatuksien kiinnittäminen muuhun (esim tuolista nouseminen) helpottaa oireita ja kannattaa tosiaan tehdä jos tuntuu että alkaa ahdistamaan, se ns. katkaisee kierteen.

    Oletko koskaan kokeillut meditaatiota?

  • Itsekään en pysty töissä keskittymään kun avokonttorissa höpistään tuntikausia "naaman edessä" ja käsillä huidotaan ja pöytää jystetään. Koko ajan lappaa porukkaa edessä ja takana ja väkisinkin tulee jatkuva "silmäpeli" koska ihmisethän tarkistelee toistensa vointia jatkuvasti. Menetän joka päivä työtehostani noin 80% koska en voi tehdä töitä jos kulutan kaiken energiani siihen, että yritän keskittyä. Asun yksikseni ja nautin hiljaisuudesta yms. rauhasta, mutta töissä voi olla että joudun kuuntelemaan kolmea tai neljää keskustelua, joista pari voi olla käynnissä alle 2 m etäisyydellä minusta ja äänensävyt on usein stressaavia jo itsessään. Sellaista jankkausta, että miksi ei miksi ei yms. Ongelmana on että kun menee töihin aamulla niin tilanne on jo käynnissä valmiina, eikä pysty aloittamaankaan mitään töitä. Sitten kun on tunnin kuunnellut sitä mölinää yms. yrittänyt keskittyä, alkaa olla aika vihainen, mihin nämä tietysti reagoi ja usein sanovatkin jotain. Tämä tunne sitten siirtyy kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin töissä ja olen aina vihainen ja välttelen silloin ihmisiä. Tästä tietysti ei mitään hyvää seuraa vaan lisää kummeksuntaa, vaanimista, jopa kyttäystä ja selän takana kuiskuttelua...

    • Siinä häiriintynessä tilassa aivot menee aivan seis, pystyn tekemään vain yksinkertaisia toimenpiteitä. Jos taas olen rauhoittunut, keskittymiseni on kuin laser, ja silloin en edes häiriinny monista asioista mistä muut häiriintyisivät ja jaksan keskittyä töihini tuntikausia, enkä edes väsy siitä. Periaatteessa en pääse töissä koskaan edes hyödyntämään suurinta osaa potentiaalistani, enkä varsinkaan luovuutta, koska se katoaa ensimmäisenä ja täysin.


  • Kannattaa käydä terapiassa tai ainakin keskustelemassa. Myös itsehoito auttaa. Sellainen on Mielenterveystalo.fi sivuilla.

    • Voi, voi tätä asioiden psykologisointia! Avokonttorissa työskentelevä on vahva auditiivinen henkilö eli havainnoi ja reagoi asioita kuulonsa ja puheen kuulemisen avulla. Kun puhetta ja ääntä tulee tulee liikaa se kuormittaa aistia myös liikaa. Mieheni on tällainen, usein hän pyytää lukemaan jotain mielenkiintoista tekstiä koska pystyy omaksumaan sen paremmin kuulemalla. Häntä häiritsee kovasti esim. television tausta ääni jos pitää keskittyä johonkin tärkeään asiaan.

      Itse olen visuaalinen henkilö eli tarvitsen aina näkökykyyn perustuvan havainnon oppiakseni ja ennen kaikkea muistaakseni asioita. Jopa vieraan kielen sanat ja lauserakenteet täytyy nähdä tekstinä ja saan ne näkömuistiini. Puhuessa näen sanat ja muistan siten ne. Nämä ovat synnynnäisiä ominaisuuksia joita ei mikään terapia ja itsehoito voi muuttaa. Miksi pitäisi?

      Kolmas ryhmä on kinesteettiset eli oppivat ja ymmärtävät asioita tekemällä niitä.

      Alkuperäiselle haluaisin kommentoida että ADHD on jonkinlainen aistien herkkyyteen perustuva häiriö, ei psykiatrinen sairaus. Kun lääkärit syöttävät siihen satunnaisesti valitsemiaan psykoosiin tarkoitettuja lääkkeitä jotka vaikuttavat aivoihin, voi lopputulos olla vakavakin, lopun ikäinen. Kannattaa olla varovainen lapsen vielä kehittymättömien aivojen kanssa. Lääkärit ovat ihan ulalla näiden psyyken lääkkeiden kanssa eivätkä ymmärrä niiden seurauksia.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Voi, voi tätä asioiden psykologisointia! Avokonttorissa työskentelevä on vahva auditiivinen henkilö eli havainnoi ja reagoi asioita kuulonsa ja puheen kuulemisen avulla. Kun puhetta ja ääntä tulee tulee liikaa se kuormittaa aistia myös liikaa. Mieheni on tällainen, usein hän pyytää lukemaan jotain mielenkiintoista tekstiä koska pystyy omaksumaan sen paremmin kuulemalla. Häntä häiritsee kovasti esim. television tausta ääni jos pitää keskittyä johonkin tärkeään asiaan.

      Itse olen visuaalinen henkilö eli tarvitsen aina näkökykyyn perustuvan havainnon oppiakseni ja ennen kaikkea muistaakseni asioita. Jopa vieraan kielen sanat ja lauserakenteet täytyy nähdä tekstinä ja saan ne näkömuistiini. Puhuessa näen sanat ja muistan siten ne. Nämä ovat synnynnäisiä ominaisuuksia joita ei mikään terapia ja itsehoito voi muuttaa. Miksi pitäisi?

      Kolmas ryhmä on kinesteettiset eli oppivat ja ymmärtävät asioita tekemällä niitä.

      Alkuperäiselle haluaisin kommentoida että ADHD on jonkinlainen aistien herkkyyteen perustuva häiriö, ei psykiatrinen sairaus. Kun lääkärit syöttävät siihen satunnaisesti valitsemiaan psykoosiin tarkoitettuja lääkkeitä jotka vaikuttavat aivoihin, voi lopputulos olla vakavakin, lopun ikäinen. Kannattaa olla varovainen lapsen vielä kehittymättömien aivojen kanssa. Lääkärit ovat ihan ulalla näiden psyyken lääkkeiden kanssa eivätkä ymmärrä niiden seurauksia.

      Totta. Erityisherkkyyskin on tieteellisesti todistettu ja sitä aletaan tunnistaa laajalti nykyaikana, mutta moni ei ole kuullutkaan. Maailmassa pärjäämiseen ei ole hyödyksi jos on kovin yliherkkä jollain tavalla. Parhaiten maailmassa pärjäävät kaltaistensa kanssa ne jotka osuvat "gaussin käyrän" keskialueelle, eli sopivasti herkkään ja sopivasti turtaan enemmistöön (mikäli sellainen on edes olemassa. Jokainen pitää enemmän tai vähemmän "kulisseja" yllä, mutta olemme taitavia valehtelemaan itsellemme).
      On tutkittu että jollakin voi olla esim. makuaisti paljon vahvempi kuin yleensä, jolloin voi olla että esim. olut maistuu paljon väkevämmältä kuin jollekin muulle.

      Moni tietysti ei edes lue mitään. Edes tällaisia foorumeita. Tyhmät muutenkin huutaa yleensä suurimpaan ääneen.


SEISKA.FI

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.