Profeetta Zarathustran moraalittomuus

Moraali on muuttuva käsite. Moraalittomuutta, tai yleisen moraalikäsityksen vastaista käyttäytymistä, voi ajatella kokeellisesksi vaihtoehtoiseksi käyttäytymismalliksi, joka lopulta toimii moraalin eduksi. Joko vahvistaa vallassaolevaa käsitystä tai muuttaa sitä. Koska käsitys on muuttunut aikojen saatossa, erilaisia eri aikoina vallalla olleita malleja voi
toki vertailla. Se mikä on perinjuurin oikein tai väärin on kuitenkin subjektiivinen käsite, joten on mahdotonta sanoa oliko joku asia enemmän oikein joskus ennen vai nyt. Se minkä perusteella tulee tuomituksi on kuitenkin nykyhetki. Se mitä on, on se mitä on nyt. Näistä tarinoista syntyy marttyyrit. Kuitenkin saattaa olla mahdollista, että ihmisyyteen ja siihen, että olemme jonkinlaisia sosiaalisia kädellisiä eläimiä edelleen, kuten apinat, on jotain lajille tyypillisiä yhteisiä ehkä jopa perittyjä tai hyvin nuorina opittuja asioita. Kuten käsitys reiluudesta ja epäreiluudesta. Samaa on havaittavissa myös muissa sosiaalisissa eläimissä. Se voi olla siis melko perustavaa laatua ja yksi moraalin kulmakivi.
Esitän siis että sopeutumaton on jonkinlainen empiirinen koe ja kehittymisen ja paremmaksitulemisen keino ja mahdollistaja.
Joskin, kaikki arvauksen ei osu aina maaliin. Joku tosin voi osua.

Moraaliväittämät ovat pitäisi-olla-väittämiä, jotka itsessään edustavat subjektiivista idealismia, joilla ei ole mitään totuusarvoa reaalimaailmassa, koska näitä väittämiä ei voi edes periaatteessa testata. Tiede taas edustaa objektiivista realismia, ja tieteen väittämät ovat empiirisesti testattavissa, joten näillä väittämillä voi olla jopa totuusarvoa.

Koko länsimaisen filosofian on synnyttänyt moraalivietti siitä kuinka asioiden pitäisi olla, kun taas länsimaisen tieteen on synnyttänyt tietämisvietti eli halu ymmärtää kuin asiat todellisuudessa ovat.

Moraali ja totuus ovat toisensa poissulkevia asioita. Jos haluataan moraalia, niin siinä ei voi olla totuutta, ja jos halutaan totuutta, niin tässä ei voi olla mitään moraalia.

Miljardi kärpästä ei voi olla väärässä. Kakka on hyvää.

Väität, että vain "totuus on totta". Mitä muuta se voisikaan olla? Kannattaa tutustua ns. "valehtelijan paradoksiin".
Lisäksi väität, että viisas ihminen pidättäytyy moraalisista arvostelmista, koska niillä ei ole totuusarvoa. Ilmeisesti et ole viisas, koska esität huomaamattasi joukon moraalisia arvoarvostelmia moraalista.
Valheista suurin on väittää kyenneensä astumaan ulos moraalin kentästä.

Taitaa olla Nietsche eikä Z. Natsi- ideologiaan tuo johti. Hyvä Jumala kyllä - jos on olemassa - vaatii ihan varmasti meiltä moraalia, mutta ihan toisella tavalla kuin luulemme. Antamalla meille voiman muuttua ihmiseksi joka ei halua enää mitään Jumalan silmissä pahaa.

Filosofiassa tietä siihen opetti jo Sokrates. Ketään oikein hyvää kristillistä filosofia ei taida olla olemassakaan. Jeesuksen ei kannattanut harrastaa filosofiaa, kun hänen isänsä tiesi jo kaikki. Filosofisten perusongelmien ratkaisua kristinusko ei anna. Vain pelastuksen tien ja jonkinlaisen maailmankuvan, joka sekin on aina väärin ymmärretty Raamatusta.