onko loppuelämäni tätä

Miten uskot sen "viimeisen korren" auttavan tilannettasi?

En usko ymmärsitkö mitä tarkoitin viimeisellä oljenkorrella

En tiedä mikä se viimeinen oljenkorsi sinun kohdalla olisi,älä kuitenkaan käytä sitä,apua aina saa,mielenterveysasioissakin,vastoinkäymiset myös vahvistaa,jotenkin ne asiat aina järjestyy.Kokeile rukousta,se ainakin minulle on ollut se viimeinen oljenkorsi!

Anna ainakin lastesi elää.

Paniikkihäiriöstä ON mahdollista päästä eroon, ja jopa ilman lääkkeitä.
Katsot vain mitkä asiat sinulla laukaisee sen kohtauksen ja muuta käyttäytymistäsi niissä tilanteissa niin kohtaukset helpottavat / loppuvat. Itse sain tuolla vuosikymmenen jatkuneen paniikkihäiriökierteen poikki.

Hoitoon vaan! Mitä ne diagnoosit enää tuolla iällä haittaa, esim. työnsaantia tms? Sen ymmärtää jos nuorena sinnittelee ja välttelee psykologin apua koska pelkää diagnoosia mikä vaikuttaisi ehkä työnsaantiin, mutta myöhemmällä iällä kun elämän perusasiat on asettuneet eikä ole uhattuna, jos vielä tulee niitä ahdistuksia tms. neurooseja, niin olisihan se helpotus hoitaa homma kuntoon. Mitä sitten jos pitää popsia pillereitä, jos ne kerran auttavat?

Kuulostit viestissäsi siltä että olet loppuunpalanut ja täysin kyllästynyt ongelmaasi, etkä saa sitä itse järkeiltyä/hoidettua. Anna siis jonkun muun hoitaa se, ja aivan sama sille mitä diagnoosia tms. lyödään käteen. Tsemppiä!