Teoriat on enemmän tai vähemmän haparoivia yrityksiä selittää todellista elämää. Sellaisena ne pysyy sittenkin, vaikka niitä opetettaisiin lukiossa ja yliopistossa. Ei asia muuksi muutu, vaikka joku tieteenala uskoisi ne tieteelliseksi totuudeksi.
Toinen tieteenala voikin olla aivan toista mieltä, ja tekee tieteellisesti päteviä kokeita, jotka voidaan vertaisarvioida missä tahansa maailmassa. Näin on käynyt teoreettisen fysiikan teoreemoille, joihin ilmastotiede luottaa.
Toinen tieteenala on ne kumonnut jo 90 vuotta sitten. Tieto ei vaan ole koskaan päätynyt teoreettiseen fysiikkaan eikä ilmastotieteeseen. Ilmastotiede ja teoreettinen fysiikka ei ole ollut itseään korjaavia, niinkuin tieteen pitäisi olla.
Ilmastotieteen teoreemat kumotaan käytännön työssä miljoonassa paikassa maailmassa joka päivä, mutta teoreettisessa fysiikassa mikään ei muutu. Olen ihmetellyt miksi näin on. Onko syynä inhimillinen ylpeys vai mikä.
Teoreettisen fysiikan opetuksessa täytyy maailmanlaajuisesti olla jotakin todella pahasti pielessä. Uskotteleeko teoreettisen fysiikan opettajat olevansa jollain tavalla edelläkävijöita ja parempia kuin muut tieteentekijät.
Onko se edelläkäövijyyttä, että opettaa satoja vuosia vanhoja teorioita tieteellisenä totuutena. Minä olen kyllä aina pitänyt sellaista taantumuksellisena. Minä uskon aina uusimpaan tietoon. jonka tiedän myös käytännössä toimivaksi.
Ne taantumukselliset on täällä sitten kauheasti yrittäneet minua opettaa, ja väittäneet, että minä olen se tietämätön ja ymmärtämätön. Se tyrkytetty tieto on vaan sovittamattomassa ristiriidassa käytännön kokemukseni kanssa.
Kun pannaan teorian ja käytännön kokemus vastakkain, käytännön kokemus yleensä aina voittaa. Näin se on tieteessäkin. Teoriaan voidaan jossainmäärin luottaa, niinkauan kuin sen toimivuutta ei ole testattu käytännössä.
Niitä vanhoja teorioita on aikanaan käytännössä testattu. Osa on aivan varmuudella kumottu. Sitä uudempaa tietoa soveltaa teollisuus ja lääketiede.
Loputkin teoriat on erittäin helppo kyseenalaistaa, mutta vääräksi todistaminen on pikkusen vaikeampaa. Olen kyllä senkin tehnyt, mutta eihän teoreettikot sitä usko millään. Jotkut muut on kyllä uskoneet. Se näkyy mielipidekyselyissä.
Joku on jankuttanut, että en ymmärrä. mikä ero on säteilyn ja lämmön absorboinnilla. Minä ymmärrän kyllä koko paletin, mutta hän itse jankutuksellaan todistaa, että hän itse ei ymmärrä.
Säteily on vain yksi energian siirtymistapa. Sellainen joka on ollut työkseen tekemisissä sulan raudan kanssa, ymmärtää asiasta paljon enemmän, kuin sellainen, joka on opetellut ulkoa vanhoja kelvottomia teotioita.
Se sula rauta säteilee lämpöä melko kauaksi, ja ilma absorboi sen säteilevän lämmön. Kyllä tässä on välillä ollut naurussa pitelemistä, kun minulla on niin paljon käytännön kokemusta, joka vastaväittäjiltä puuttuu aivan täysin.
Minun on tarvinnut vain analysoida, mitä se käytännön kokemus todistaa. Se todistaa, että koko ilma absorboi myös lämpösäteilyä. koska lämpötila laskee, kun etäisyys lämmönlähteestä kasvaa. Sama kokemus on myös lasinpuhaltajilla.
Teoroita on hyvä olla olemassa, mutta vasta käytännön kokemus todistaa, mikä pitää paikkansa ja mikä ei. Tiedon tie käytännön elämästä teoreettikoille tuntuu vaan olevan täysin tukossa. Mikä kumma siihen on syynä. Ylpeyskö on syy.
Kun mittaa käytännön todellisuuden kautta ilmastotieteen teorioita, jokainen niistä kumoutuu. Ilmastotieteeltä tuli teorioita ja vastaväitteitä, kunnes kirjoitin, että lämmintä happea ja typpeä ei voi olla olemassa, jos ne ei absorboi lämöä. Ne olisi jäässä.
Se väittämä, että happi ja typpi ei absorboisi lämpösäteilyä tai auringosta tulevaa pitkäaaltoista säteilyä, on vaan täysin epäuskottava. Kaikki käytännön kokemukseni puhuu noita väittämiä vastaan.
Sellaiset, joilta puuttuu se käytännön kokemus, uskoo noihin teorioihin. Kaikilla on kuitenkin käytännön kokemus ympärillämmen olevasta ilmasta. Ei vaan ole kykyä ymmärtää, mitä se ilma voi kertoa.
Sehän kertoo sen, että hapessa ja typessäkin on lämppöä. Se kertoo myös sen, että ainakin kesäaikaan ilma on lämnpimämpi kuin maa, jonka väitetään lämmittävän ilman. Miten voi viileämpi lämmittää lämpimämmän. Pidän sitä mahdottomana.
Kesäaikaankin maasta lämpenee vain ohut pintakerros, mutta ilma on lämmintä melko korkealle. Minulle se todistaa jotakin, teoreetikoille se ei todista mitään.
Minun mielestäni teorioihin uskominen on todella outoa. Se on uskonto.
Minulle teoriat on vain ensimmäinen haparoiva askel, joka voi viedä myös väärään suuntaan. Kyllä minä itsekin keksin teorioita, mutta en anna niille totuusarvoa. Minähän voin olla väärässä. Käytännön kokemus vasta todistaa olenko oikeassa vai väärässä.
Toinen tieteenala voikin olla aivan toista mieltä, ja tekee tieteellisesti päteviä kokeita, jotka voidaan vertaisarvioida missä tahansa maailmassa. Näin on käynyt teoreettisen fysiikan teoreemoille, joihin ilmastotiede luottaa.
Toinen tieteenala on ne kumonnut jo 90 vuotta sitten. Tieto ei vaan ole koskaan päätynyt teoreettiseen fysiikkaan eikä ilmastotieteeseen. Ilmastotiede ja teoreettinen fysiikka ei ole ollut itseään korjaavia, niinkuin tieteen pitäisi olla.
Ilmastotieteen teoreemat kumotaan käytännön työssä miljoonassa paikassa maailmassa joka päivä, mutta teoreettisessa fysiikassa mikään ei muutu. Olen ihmetellyt miksi näin on. Onko syynä inhimillinen ylpeys vai mikä.
Teoreettisen fysiikan opetuksessa täytyy maailmanlaajuisesti olla jotakin todella pahasti pielessä. Uskotteleeko teoreettisen fysiikan opettajat olevansa jollain tavalla edelläkävijöita ja parempia kuin muut tieteentekijät.
Onko se edelläkäövijyyttä, että opettaa satoja vuosia vanhoja teorioita tieteellisenä totuutena. Minä olen kyllä aina pitänyt sellaista taantumuksellisena. Minä uskon aina uusimpaan tietoon. jonka tiedän myös käytännössä toimivaksi.
Ne taantumukselliset on täällä sitten kauheasti yrittäneet minua opettaa, ja väittäneet, että minä olen se tietämätön ja ymmärtämätön. Se tyrkytetty tieto on vaan sovittamattomassa ristiriidassa käytännön kokemukseni kanssa.
Kun pannaan teorian ja käytännön kokemus vastakkain, käytännön kokemus yleensä aina voittaa. Näin se on tieteessäkin. Teoriaan voidaan jossainmäärin luottaa, niinkauan kuin sen toimivuutta ei ole testattu käytännössä.
Niitä vanhoja teorioita on aikanaan käytännössä testattu. Osa on aivan varmuudella kumottu. Sitä uudempaa tietoa soveltaa teollisuus ja lääketiede.
Loputkin teoriat on erittäin helppo kyseenalaistaa, mutta vääräksi todistaminen on pikkusen vaikeampaa. Olen kyllä senkin tehnyt, mutta eihän teoreettikot sitä usko millään. Jotkut muut on kyllä uskoneet. Se näkyy mielipidekyselyissä.
Joku on jankuttanut, että en ymmärrä. mikä ero on säteilyn ja lämmön absorboinnilla. Minä ymmärrän kyllä koko paletin, mutta hän itse jankutuksellaan todistaa, että hän itse ei ymmärrä.
Säteily on vain yksi energian siirtymistapa. Sellainen joka on ollut työkseen tekemisissä sulan raudan kanssa, ymmärtää asiasta paljon enemmän, kuin sellainen, joka on opetellut ulkoa vanhoja kelvottomia teotioita.
Se sula rauta säteilee lämpöä melko kauaksi, ja ilma absorboi sen säteilevän lämmön. Kyllä tässä on välillä ollut naurussa pitelemistä, kun minulla on niin paljon käytännön kokemusta, joka vastaväittäjiltä puuttuu aivan täysin.
Minun on tarvinnut vain analysoida, mitä se käytännön kokemus todistaa. Se todistaa, että koko ilma absorboi myös lämpösäteilyä. koska lämpötila laskee, kun etäisyys lämmönlähteestä kasvaa. Sama kokemus on myös lasinpuhaltajilla.
Teoroita on hyvä olla olemassa, mutta vasta käytännön kokemus todistaa, mikä pitää paikkansa ja mikä ei. Tiedon tie käytännön elämästä teoreettikoille tuntuu vaan olevan täysin tukossa. Mikä kumma siihen on syynä. Ylpeyskö on syy.
Kun mittaa käytännön todellisuuden kautta ilmastotieteen teorioita, jokainen niistä kumoutuu. Ilmastotieteeltä tuli teorioita ja vastaväitteitä, kunnes kirjoitin, että lämmintä happea ja typpeä ei voi olla olemassa, jos ne ei absorboi lämöä. Ne olisi jäässä.
Se väittämä, että happi ja typpi ei absorboisi lämpösäteilyä tai auringosta tulevaa pitkäaaltoista säteilyä, on vaan täysin epäuskottava. Kaikki käytännön kokemukseni puhuu noita väittämiä vastaan.
Sellaiset, joilta puuttuu se käytännön kokemus, uskoo noihin teorioihin. Kaikilla on kuitenkin käytännön kokemus ympärillämmen olevasta ilmasta. Ei vaan ole kykyä ymmärtää, mitä se ilma voi kertoa.
Sehän kertoo sen, että hapessa ja typessäkin on lämppöä. Se kertoo myös sen, että ainakin kesäaikaan ilma on lämnpimämpi kuin maa, jonka väitetään lämmittävän ilman. Miten voi viileämpi lämmittää lämpimämmän. Pidän sitä mahdottomana.
Kesäaikaankin maasta lämpenee vain ohut pintakerros, mutta ilma on lämmintä melko korkealle. Minulle se todistaa jotakin, teoreetikoille se ei todista mitään.
Minun mielestäni teorioihin uskominen on todella outoa. Se on uskonto.
Minulle teoriat on vain ensimmäinen haparoiva askel, joka voi viedä myös väärään suuntaan. Kyllä minä itsekin keksin teorioita, mutta en anna niille totuusarvoa. Minähän voin olla väärässä. Käytännön kokemus vasta todistaa olenko oikeassa vai väärässä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.