Mikä on se ikä jolloin sinkun vaatimustaso kumppanille ylittää reaaliset parisuhdemahdollisuudet?
Eli minkä ikäisenä sitä on jo niin urautunut omaan mukavaan lokoseensa, että enää ei huoli mitään tai ketään häiritsemään olotilaansa? Tai sanotaanko niin, että enää ei sellaista unelmien täyttäjää ole mahdollista kohdata, jonka vielä voisi harkita ottavansa omaa olotilaansa häiritsemään.
Onko tämä yksilökohtaista, vai onko olemassa joku yleispätevämpi vuosimäärä, jonka jälkeen ei ole paluuta?
Yt.
Sinkku mies 44 v, joka ei taida enää vaivautua.
Tuntuu että maailmassa ei ole sellaista naista, jonka vuoksi viitsisi. Ainakaan sellaiseen ei törmää. Ja tosissaan tuo vaatimustaso kumppaniehdokkaalle ei ole tässä vuosien saatossa laskenut, vaan täysin päinvastoin.
Mikä on sinun ikäsi ja aatokset ko. aiheesta.
Eli minkä ikäisenä sitä on jo niin urautunut omaan mukavaan lokoseensa, että enää ei huoli mitään tai ketään häiritsemään olotilaansa? Tai sanotaanko niin, että enää ei sellaista unelmien täyttäjää ole mahdollista kohdata, jonka vielä voisi harkita ottavansa omaa olotilaansa häiritsemään.
Onko tämä yksilökohtaista, vai onko olemassa joku yleispätevämpi vuosimäärä, jonka jälkeen ei ole paluuta?
Yt.
Sinkku mies 44 v, joka ei taida enää vaivautua.
Tuntuu että maailmassa ei ole sellaista naista, jonka vuoksi viitsisi. Ainakaan sellaiseen ei törmää. Ja tosissaan tuo vaatimustaso kumppaniehdokkaalle ei ole tässä vuosien saatossa laskenut, vaan täysin päinvastoin.
Mikä on sinun ikäsi ja aatokset ko. aiheesta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
6 vee?
Heh, Edes minä en ollut vielä 6 vuotiaana noin kypsä
No nii olen huomannut pitää olla älykkäämpi. Ei tuu onnea, jos ei mikään asia aukeaisi vaan vaan olisi yhtä solmua koko parisuhde
Höpinää! Hiihdossakin otetaan latu-ura, mikä vetää parhaiten.
44 v.? Sinä olet vielä parhaassa ryhmälähdössä.
No kun tämä yhden suksen ura tuntuu vetävän parhaiten. Ei ole voiteluongelmia ollenkaan niin paljon.
Jos oot vanhana jo syntyny, niin kuinka vanha oot 44 veenä?
Sitä kutsumma snoukkalaudaksi sitte :)
Hulluhan se on jos ei 22 vuotta tarjoo? :D
Tämä palsanmäki lähtee ny nukkumaan, Öitä.
Öitä sinnekin.
Öitävöitä :)
Väri, näkö ja koko varallisuuden lisäksi. Eivät ihmiset tyhmiä ole.
Itse päätin 9-vuotiaana pikkulikkana kaverini kanssa että koskaan miestä ei huolita eikä naimisiin mennä. Minä pidin päätökseni enkä koskaan ole siitä horjunut, kaverilla on nyt kolme lasta ja mies.
No, sen verran olen lipsunut että miehiä on ollut mutta ei tosimielessä koskaan. En ole ikinä sitoutunut enkä ikinä halunnutkaan, vapaus ja itsenäisyys on ollut minulle aina hyvin tärkeää. Nyt olen useamman vuoden pysytellyt erossa miehistä kokonaan koska mitään sellaista en heistä saa mikä voittaisi taas ne huonot puolet, eli tietty itsenäisyyden menetys, toisen tunkeutuminen yksityiseen elämääni ja vaatimukset jostain syvemmästä kuin tapailusta.
Kuten edellä olen sanonut, oma tila, itsenäisyys, vapaus ovat itselleni asioita joista en luovu. On todella vähän miehiä jotka siihen suostuvat. Itse pidän selvyytenä että myös toisella kumppanilla on samat oikeudet omaan yksityiseen koskemattomaan elämään. Tarkoittaen että sovituissa pelisäännöissä pysytään, mitkä ne sitten ovatkin.
En siedä kontrollia, rajoittamista, epäilyitä, tenttaamista jne. Miehen on myös omattava tietty yleissivistys ja käytöstavat. Ja kuten huomaa, näillä kriteereillä on vaikea ketään löytää jos haluaisikin.
No en nyt sanoisi. Ehkä satunnainen seksiseuraa sopisi sinulle. Sillä saralla on paljon valinnanvaraa. Molemmat voivat elää itsenäistä elämää, eikä ole parisuhteen rajoituksia. Taidetaan olla molemmat vesimiehiä. :)
Miesten onneksi ei tarvitse kestää tuollaista naista koska parempiakin löytyy.
No riippuu keneltä mieheltä kysytään. Itse pitäisin juuri tuollaisesta naisesta / suhteesta, mutta kun tarvittaisiin vielä se romanttinen kiinnostus. Eli kun kaikki nuo vaatimukset ynnätään yhteen, niin reaalimaailmassa kohtaaminen oikean tapauksen kanssa on todella pienen todennäköisyyden varassa.
T. Aloittaja
Kyse on ennemmin persoonasta kuin iästä. Jotkut sopeutuvat kasikymppisinäkin. Tuo on yleinen ongelma. Huomasin itsekin, että elämänkokemuksen myötä tulee esteitä, joita nuorena ei ollut. Tietää niin hyvin, mitä ei elämäänsä halua. Parisuhteet aina tavalla tai toisella monimutkaisia ennemmin tai myöhemmin. Pitäisin ikänä 50 - vuotta, mitä nyt lähipiirini katselen. Toisaalta moni elää tuolloin myös viidenkympin villitystä, jolloin kaikki käy.
Mitä vaatimuksia sulla on? Itse en nuorena osannut vaatia mitään, kaikki meni tunne edellä. Sitä "vaan kiinnostui" jostakin sen enempää miettimättä. Ehkä tuo oli jollain tavalla aidompaa kuin nykyään. Päihdeongelmat ovat aina olleet turn off. Ei jaksa. Peruspäivärahalla olevia työttömiä joutuu aina ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella elättämään, vaikka kuinka "tulisivat toimeen omillaan". Lapsikuviot ovat monimutkaisia verrattuna lapsettomaan kumppaniin. Ei se lapsi välttämättä halua, että joku tunkee perheeseen. Taipumus pettää (kaikki muutkin kiinnostavat siinä sivussa) tulee myös nopeasti ilmi. Kovin hiljaisen kumppanin kanssa ei koskaan tiedä, mitä toisen päässä liikkuu. Löysässä hirressä rikottava tyytyjä saa pelata pelejään muiden kanssa. Kemiaa ei välttämättä ole, vaikka toinen vaikuttaisi paperilla kuinka hyvältä. Kriteerit täyttäviä on kyllä olemassa. Pitää hakea vaikka kuu taivaalta, jos sellaiseen törmää.
Ensimmäinen vaatimus on että minun pitäisi kiinnostua ihmisestä / hänen luonteestaan.
- Oman kokemuksen ja kohtuullisen rauhallisen sosiaalisen elämän eläjänä tällaiseen ihmiseen törmää n. kerran kymmenessä vuodessa.
Toinen vaatimus on että kyseinen ihminen olisi kiinnostunut minusta. Ja me molemmat pystyisimme pitämään toisistamme juuri sellaisina kuin oikeasti olemme. Eikä kumpikaan pyrkisi muuttamaan toistaan.
Kolmas vaatimus on se että kyseinen ihminen olisi seksuaalisesti keskimääräistä aktiivisempi (eli hänen libidonsa vastaisi omaani), kokeilunhaluinen ja vapaamielinen.
Riittää kun nuo kolme ensimmäistä ja tärkeintä ynnää yhteen, niin vaikeaksi menee jo noilla.
Kriteerit täyttäviä voi olla olemassa, mutta montako kertaa olet siihen kuuhun törmännyt?
Noin se juuri on että nuorena ihastui tämän tästä, mutta aikuisiällä tosissaan tuo 10 vuoden väli on melko realistinen arvio.
T. Aloittaja
Huvittavaa.. JUURI 10 VUOTEEN ei löytynyt ketään, kenen kanssa suhde olisi toiminut yli vuoden. En edes pidä kriteerejäni kovina. Aina tuli tuli 3kk - vuoden päästä jokin ylitsepääsemätön ongelma, tai jomman kumman kiinnostus vaan hiipui. Tärkein kriteeri oli se, että molemmat todella rakastavat, ja haluavat olla parisuhteessa. Tuo vaatimus osoittautui vaikeaksi saavuttaa nykypäivänä. (Tuossa vuosien aikana oli kyllä pitkiäkin jaksoja, jolloin en pahemmin edes käynyt treffeillä. En viitsinyt, koska aina tuli vastaan vaikka mitä.) Ymmärrän siis tilannettasi todella hyvin.
Näin tunneihmisenä en kauheasti laita painoarvoa sille, että ns. "halutaan" olla parisuhteessa. Tai että puhutaan siitä tahtomisesta.
Kyllä parisuhteen täytyy tuntua hyvältä, siis paljon paremmalta kuin yksin olemisen, ennen kuin sellaisessa jaksaa olla.
Jos tuota tunnetta ei ole, niin mielestäni parisuhde on melko turha, jos se perustuu vaan johonkin tahtomiseen.
Edellisestä liitosta katosi tuo tunne n. 5 vuotta sitten. Yritin haluta ja tahtoa senkin jälkeen, mutta muutama kuukausi sitten sain sanottua ex-avokille, ettei tästä mitään tuu, täysin turhaa hommaa, ja heitettiin hanskat tiskiin minun aloitteesta.
Selitin vähän huonosti. Parisuhteen tahtomisella tarkoitin sitä, että toinen ylipäätään etsii parisuhdetta, eikä mitään säätöä. Samaa mieltä tuosta, että jos tunteet ovat kuolleet, ei kannata jatkaa suhdetta tahdonvoimalla.
Mulla ei ikinä käynyt niin, vaikka pelkäsin erottuani 44 vuotiaana niin käyvän.
Aluksi olin pettynyt markkinoiden tarjontaan, koska minulla oli tällaisia yhteiskunnan iskostamia ajatuksia, että kumppanin pitää olla suurin piirtein saman ikäinen jne. Sellaisten naisten tarjonta, joista oikeasti olisin syttynyt oli omaikäisissäni todella vähäistä.
Sitten tajusin, että huomattavasti nuoremmatkin naiset ovat kiinnostuneita (vrt Kaikkonen) ja ihan siis oikeasti kiinnostuneita, koska en ole mikään rikas statusmies.
arvelin kuitenkin, että nuorista naisista on vain hetken huuma, koska heillä joko on lapsia tai he haluavat lapsia. Näin ei käynytkään. Löysin itseäni reilusti nuoremman naisen, joka kyllä haluaisi lapsia (on siis lapsirakas), mutta ei luultavasti sellaisia voi saada. Hän on fiksu ja empaattinen.
Onneksi olkoon.
T. Aloittaja
Mikä on se? Siinäpä vastaus se on se.
Hommeli, tommeli, TUMMELI, tuhmeli. Voi vänkyrä varvas.
Nyt elimistö sanoo niin että tarvitaan c-vitamiinia, eli persikoita pakko ostaa.
Vaikuttaa ikä, elämänkokemus ja kiintymyksen tarve/kyky.
Jos on matala kiintymyksen tarve (joka on siis eri juttu kuin esim. seksin tarve), niin voi olla että on ihan ikisinkkuna koko elämän. Taas jos on elämässä jo valmiiksi kiintymystä esim. lapsiin, ei ehkä enää kiinnosta siihen puolisoa rinnalle.
Tai sitten on niitä ihmisiä, jotka seurustelee läpi elämänsä, koska se on vaan niin luonteva olotila. Kumppani ehkä vaihtuu välillä. Ja vanhempana osaa vaan paremmin seurustella kun on liiat särmät hioutuneet.
Eli toisille kasvaa sitä omaa jumia lisää, toiset osaa paremmin laittaa hynttyyt yhteen.
Ei ole mitään ikärajaa. 40 v mies voi seurustella 20 v naisen kanssa. Naisia ei ikä haittaa jos mies on komea rikas top 10 mies. Monet rikkaat miehet seurustelee 30 v nuoremman naisen kanssa koska mies osti naisen, nainen antaa pillua, mies maksaa naiselle rahaa ja elättää.
Jälkeenpäin miettien ehkä jo joskus 12 vuotiaana. Tytöt kyllä halus leikkiä meidän poikien kanssa. Toki niiden leikeissä tuntui olevan eri säännöt meille pojille kuin tytöille. Sen verran usein meinaan oltiin pyörittämässä narua tai se kuminauha oli polvitaipeen takana.
Meidän leikkeihin tytöt ei suostuneet ja jos oltiin piilossia tai kymmentä tikkua laudalla niin koskaan ei tainnut mahtua samaan piiloon tytön kanssa. Siitä varmaan jäi se ajatus että vaatimus "minä tykkään tytöstä ja tyttö tykkää minusta" oli tavoittamaton. Toki nämä on muistikuvia mutta kun nuoruuden kaverin kanssa on menneitä aikoja muisteltu niin samat mielikuvat oli hänelläkin.
Ei tuo vaatimus ole myöhemmin muuttunut mutta muutaman kerran on käynyt niin että tuo vaatimus on realisoitunut käytännöksi. Ei toki pysyväksi olotilaksi mutta edes lyhyemmiksi tai pidemmiksi määräaikaisuudeksi.
Myöhemmin kyllä tuohon olen lisännyt toiveen liikunnalisuudesta sekä ettei nyt minun mittareilla vaikuta ihan latvalaholta. Niiden kanssa yritin sitten etsiskellä mutta kun tuntui että liikaa vaadittu niin olen nyt luovuttanut.
Mielenkiintoinen keskustelu vaihteeksi.
Mutt nyt ...Hyvää yötä, kaikille palstalaisille ja kauniita unia!
trollikka
Tytöt voisivat jotain empatiaa jos menee ihmisen kuolemaankin asti sitten, niin silloin jotenkin pitäisi jotenkin yrittää auttaa.