Niin, onko ihmisten nirsoilu netin syytä?
Esimerkiksi jos seuraa catfishejä niin aina on catfishaaja yrittänyt itseään huomattavasti tasokkaampia. Samahan pätee vaikka tinderiin ym. nettideitteihin, ei "tykätä" itsensä tasoisista koska on "saumaa" parempiinkin.
Mutta todellisuudessa tuolla vain kaivaa kuoppaa itsensä alta, koska ei se säkä lopulta käy että sattuisikin löytämään sen itseään tasokkaamman kelle kelpaa.
Onko nirsoilu netin syytä?
85
89
Vastaukset
Taitaa olla ihan tieteellisempienkin tutkimusten mukaan niin, että kun valinnanvara kasvaa, niin valitseminen muuttuu yhä vaikeammaksi.
Ennen oli helppo päättää, ottaako sinistä vai punaista maitoa. Nykyään maitohyllyllä valtaa ahdistus. Saattaa käydä jopa niin, että päätyy ilman juotavaa kotiin.- Anonyymi
Taitaa moni sieltä mainohyllyltä ottaa kuitenkin tutun vaihtoehdon sen kummemmin miettimättä, mitä taas ei tapahdu netissä vaan sieltä halutaan valita se erityisen hieno herkku.
- Anonyymi
Ennen sitä näki huippumalleja ja leffastara-adoniksia vain telkussa ja lehdissä. Nykyään some ja kuvanmuokkausohjelmat tuovat "täydelliset" ihmiset jokaisen lähelle.
Sitä ei osaa kaivata mitä ei näe. Nyt "taviksetkin" ovat photoshopattuja ig-vaikuttajia ja fittejä salihirmuja. Mikäli netistä ei pääsisi näkemään joka toisen ihmisen pullisteluja ja pyllistelyjä, useampi varmasti osaisi katsoa lempeämmin normikansaa.- Anonyymi
Mutta monesti se kuvanmuokkaus epäonnistuu niin että puuttuu jotain osia kuvasta, kuin käsiä, sormia ja varpaita. päätä ei kukaan ole vielä unohtanut kuvaa muokatessaan, tietääkseni.
- Anonyymi
Siis kuvanmuokkaushan on rumien puuhaa ja pääasiassa aina erottuu, on kuitenkin olemassa ihan oikeastikin hyvän näköisiä ihmisiä, myös netissä.
- Anonyymi
Jokainenhan saa nirsoilla niin paljon kuin haluaa. Kuuluu oikeuksiin. Jokainen myös vastaa siitä, jos se nirsoilu johtaa sinkkuuteen. Mielummin nirso, itselleen rehellinen sinkku kuin tyytyminen sellaiseen, joka ei oikeasti kiinnosta. Nirsoilija tekee palveluksen silloin itselleen ja muille. En ymmärrä, miten toisten nirsoilu voi noin tunteita kuumentaa.
- Anonyymi
Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää ettei puhuta mistään "oikeuksista", saa ihminen vaikka paskoa keskelle lattiaansa mutta ei se tee siitä erityisen hienoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää ettei puhuta mistään "oikeuksista", saa ihminen vaikka paskoa keskelle lattiaansa mutta ei se tee siitä erityisen hienoa.
En lähtisi rinnastamaan tuollaiseen asiaan nirsoilua ja kriteereitä. Aika kaukaa haettu. Minä kannatan kyllä kriteereitä ja ihmisien oikeuksia niihin. Nirsoilu kunniaan! ;)
- Anonyymi
Jos nirsoilijat edes myöntäisivät nirsoilevansa niin olisihan se huomattavasti mukavampi tilanne. Yleensä naiset kuitenkin väittävät että eivät ole nirsoja - ties mistä syystä heidän todellisuudentajunsa on niin vääristynyt.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos nirsoilijat edes myöntäisivät nirsoilevansa niin olisihan se huomattavasti mukavampi tilanne. Yleensä naiset kuitenkin väittävät että eivät ole nirsoja - ties mistä syystä heidän todellisuudentajunsa on niin vääristynyt.
Osa varmaan myöntääkin. Se on silti ihmisen oma asia - myönsipä sen tai ei. Ei pitäisi mennä muilla tunteisiin toisten asiat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osa varmaan myöntääkin. Se on silti ihmisen oma asia - myönsipä sen tai ei. Ei pitäisi mennä muilla tunteisiin toisten asiat.
Kyllä siinä toinenkin ihminen joutuu lähtemään treffeille, vähän valmistautumaan siihen ja mahdollisesti matkustamaankin hieman että voi tavata toisen. Sitten kun se toinen on toistuvasti pelkkä nirsoilija niin onhan sillä vähän vaikutusta muihinkin ihmisiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä siinä toinenkin ihminen joutuu lähtemään treffeille, vähän valmistautumaan siihen ja mahdollisesti matkustamaankin hieman että voi tavata toisen. Sitten kun se toinen on toistuvasti pelkkä nirsoilija niin onhan sillä vähän vaikutusta muihinkin ihmisiin.
Kannattaa sopia treffit puolitiehen ja maksaa vain omat laskut eka treffeillä (ja muutenkin). Eihän ystäviäkään tavatessa aina toisten syömisiä ja muita kustanneta, itse asiassa todella harvoin. Tarjoamalla syömisiä ja juomisia treffikumppaneille ei voi taata, että se ihminen pysyisi rinnalla.
- Anonyymi
Osa syystä on myös siinä, että ihmisellä ei ole mitään pakkoa pariutua. Aiemmin parisuhde on ollut jopa selviämisen edellytys. Nyt se harvoin on sitä. Nykyihmisellä on usein vapaus valita kumppaninsa itse hyviksi katsomillaan kriteereillä.
Osasyy on myös se, että pariutuminen siirtyy myöhemmäksi. Mitä pidempään ihminen elää ilman minkäänlaista parisuhdetta, sitä kompromissikyvyttömämpi hänestä usein tulee. Elämä asettuu omiin mukaviin uomiinsa ja asioita voi tehdä ihan miten itse tahtoo ja koska tahtoo. Ei tarvitse ottaa toisen ihmisen aikatauluja tai tarpeita. Usein myös kuvitelmat parisuhteesta ovat pitkään sinkkuna olleilla aika erikoisia. Joko ajatellaan, että kumppani ratkaisisi kaikki ongelmat, kuin taikaiskusta. Tai sitten parisuhteeseen liittyvät mahdolliset ongelmat kasvavat vuorten kokoisiksi. Samasta syystä myös lastenteko voi jäädä. Useilla nuorilla aikuisilla ei ole realistists käsitystä mitä lapsiperhearki todella on. Kuva on monesti todella negatiiivisesti värittynyt ja niitä positiivisia puolia ei nähdä lainkaan.- Anonyymi
Ei ole pakko mutta suurin osa kuitenkin haluaisi, monesti juuri nirsoilijat valittavat että eivät ikinä ketään löydä. Eihän se ole silloin vapaus valita jollei pysty valitsemaan sitä mitä haluaisi. Sama kuin sanoisi ettei hae johonkin työhön mihin ei ole edes pätevyyttä.
Eihän siinä mitään jos haluaa tai tykkää olla itekseen, silloin se tuskin on ongelma. - Anonyymi
Hyviä näkökulmia. Suuren osan elämästä sinkkuna viettävien tai ikisinkkujen osuus kasvaa koko ajan. Jokainenhan saa valita, jääkö sinkuksi vai ei omasta tahdosta ja kenen kanssa suostuu parisuhteeseen. Vaatimukset eivät välttämättä ole huono asia vaan kertovat vaatijasta ja tämän toiveista ja ihanteista.
Jokainen saa elää elämänsä, kuinka haluaa. En ole itse koskaan ymmärtänyt niitä, jotka haukkuvat niitä, joilla on kriteereitä ja vaatimus tietystä tasosta. Ehkä heissä on paljon sellaisia, jotka ovat jääneet tai joutuneet sinkuiksi vasten tahtoaan ja jotka eivät ole parisuhdemarkkinoilla suosittuja.
Ei se parisuhteellisuuskaan välttämättä ihmisestä mielyttävää tai mielyttävämpää tee. Tiedän parisuhteessa olleita ja olevia ihmisiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin kaunissieluisia tai hyväkäytöksisiä. Ihmissuhdetaitoja opetellaan ja opitaan myös muissa ihmissuhteissa kuin parisuhteissa, jos halutaan oppia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole pakko mutta suurin osa kuitenkin haluaisi, monesti juuri nirsoilijat valittavat että eivät ikinä ketään löydä. Eihän se ole silloin vapaus valita jollei pysty valitsemaan sitä mitä haluaisi. Sama kuin sanoisi ettei hae johonkin työhön mihin ei ole edes pätevyyttä.
Eihän siinä mitään jos haluaa tai tykkää olla itekseen, silloin se tuskin on ongelma.Nirsoilija kuitenkin käyttää vapauttaan valita siinä, että jää mielummin sinkuksi kuin valitsisi sellaisen, josta ei ole aidosti kiinnostunut, mikä on mielestäni järkevää. Kyllä huomattava osa sinkuista on varmaan juuri näitä, joilla on kriteerit mutta eivät löydä niiden kriteerin täyttäjää ja he valitsevat mielummin sinkkuuden kuin kumppaniehdokkaan, joka ei täytä kriteereitä eikä mielytä. Mielestäni tuo on vain rehellisyyttä itseään ja muita kohtaan. Parisuhteeseen tulee hakeutua vain sellaisen kanssa, josta on aidosti kiinnostunut ja jonka hyväksyy. Tietysti on aina myös niitä, jotka eivät parisuhdetta etsi ja kaipaa vaan he pitävät muita elämänsisältöjä tärkeämpänä ja keskittyvät niihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyviä näkökulmia. Suuren osan elämästä sinkkuna viettävien tai ikisinkkujen osuus kasvaa koko ajan. Jokainenhan saa valita, jääkö sinkuksi vai ei omasta tahdosta ja kenen kanssa suostuu parisuhteeseen. Vaatimukset eivät välttämättä ole huono asia vaan kertovat vaatijasta ja tämän toiveista ja ihanteista.
Jokainen saa elää elämänsä, kuinka haluaa. En ole itse koskaan ymmärtänyt niitä, jotka haukkuvat niitä, joilla on kriteereitä ja vaatimus tietystä tasosta. Ehkä heissä on paljon sellaisia, jotka ovat jääneet tai joutuneet sinkuiksi vasten tahtoaan ja jotka eivät ole parisuhdemarkkinoilla suosittuja.
Ei se parisuhteellisuuskaan välttämättä ihmisestä mielyttävää tai mielyttävämpää tee. Tiedän parisuhteessa olleita ja olevia ihmisiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin kaunissieluisia tai hyväkäytöksisiä. Ihmissuhdetaitoja opetellaan ja opitaan myös muissa ihmissuhteissa kuin parisuhteissa, jos halutaan oppia.Onko se sitten ymmärrettävää, käytännössä tai psykologisesti, että pitää kriteereitä mitä ei saavuta? Etenkään jos kokee negatiivisena asiana sen ettei toiveet toteudu. Niinhän se juuri yleensä on, että samat nirsoilijat vuodesta toiseen katkeroituvat entistä enemmän siitä etteivät saa toivomaansa, vaikka käytännössä sen saavuttaminen vaikeutuu päivä päivältä.
Anonyymi kirjoitti:
Hyviä näkökulmia. Suuren osan elämästä sinkkuna viettävien tai ikisinkkujen osuus kasvaa koko ajan. Jokainenhan saa valita, jääkö sinkuksi vai ei omasta tahdosta ja kenen kanssa suostuu parisuhteeseen. Vaatimukset eivät välttämättä ole huono asia vaan kertovat vaatijasta ja tämän toiveista ja ihanteista.
Jokainen saa elää elämänsä, kuinka haluaa. En ole itse koskaan ymmärtänyt niitä, jotka haukkuvat niitä, joilla on kriteereitä ja vaatimus tietystä tasosta. Ehkä heissä on paljon sellaisia, jotka ovat jääneet tai joutuneet sinkuiksi vasten tahtoaan ja jotka eivät ole parisuhdemarkkinoilla suosittuja.
Ei se parisuhteellisuuskaan välttämättä ihmisestä mielyttävää tai mielyttävämpää tee. Tiedän parisuhteessa olleita ja olevia ihmisiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin kaunissieluisia tai hyväkäytöksisiä. Ihmissuhdetaitoja opetellaan ja opitaan myös muissa ihmissuhteissa kuin parisuhteissa, jos halutaan oppia.Pitäisi olla ilmiselvää, että kyse on kaksisuuntaisesta pelistä, jossa toisen pitää vastata minun odotuksiani, mutta myös itseni on oltava sellainen että sille toiselle nirsolle kelpaa. Ja kun tuon ottaa huomioon, niin onhan se huikeaa, että jossain Tinderissä on niin paljon ihmisiä, joille kukaan muu kuin minä ei kelpaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko se sitten ymmärrettävää, käytännössä tai psykologisesti, että pitää kriteereitä mitä ei saavuta? Etenkään jos kokee negatiivisena asiana sen ettei toiveet toteudu. Niinhän se juuri yleensä on, että samat nirsoilijat vuodesta toiseen katkeroituvat entistä enemmän siitä etteivät saa toivomaansa, vaikka käytännössä sen saavuttaminen vaikeutuu päivä päivältä.
Jos katkeroituu siitä ettei kriteerejään täyttävää partneria löydä, niin toki sitten on aika itsetutkiskella ja miettiä mistä asioista olisi valmis joustamaan. Jos se oma onni todella on puolison löytämisestä kiinni, niin ei auta kuin muokata toiveitaan jotta sen jonkun saisi.
Monet meistä ikisinkuista on kuitenkin ihan tyytyväisiä eikä koe tarvetta itkeä kurjaa kohtaloa - itseaiheutettu tillannehan se on. Emme aktiivisesti etsi seuraa, joten ei ole syytä valitella elämän epäreiluutta tai sitä miten nirsoja ihmiset ovat kuin eivät just mua kelpuuta. Enhän itsekään kelpuuttaisi ketä tahansa.
Mieluummin onnellisena yksin kuin onnettomana parisuhteessa. Jos itse laskisi väkisin rimaa saadakseen jonkun, tuskin olisi onnellinen. Eikä se raasu kehen "tyydytään" olisi sen onnellisempi, kun tietäisi sydämessään olevansa vaan joku lohdutuspalkinto. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos katkeroituu siitä ettei kriteerejään täyttävää partneria löydä, niin toki sitten on aika itsetutkiskella ja miettiä mistä asioista olisi valmis joustamaan. Jos se oma onni todella on puolison löytämisestä kiinni, niin ei auta kuin muokata toiveitaan jotta sen jonkun saisi.
Monet meistä ikisinkuista on kuitenkin ihan tyytyväisiä eikä koe tarvetta itkeä kurjaa kohtaloa - itseaiheutettu tillannehan se on. Emme aktiivisesti etsi seuraa, joten ei ole syytä valitella elämän epäreiluutta tai sitä miten nirsoja ihmiset ovat kuin eivät just mua kelpuuta. Enhän itsekään kelpuuttaisi ketä tahansa.
Mieluummin onnellisena yksin kuin onnettomana parisuhteessa. Jos itse laskisi väkisin rimaa saadakseen jonkun, tuskin olisi onnellinen. Eikä se raasu kehen "tyydytään" olisi sen onnellisempi, kun tietäisi sydämessään olevansa vaan joku lohdutuspalkinto.No yleensä nirsoilussa puhutaankin deittailijoista, tai edes nettideittailijoista, minkä luulisi viittavan haluun löytää jonkinlainen parisuhde. Jos on tyytyväinen ollessaan yksin niin miksi silloin edes käyttäisi jotain nettideittejä.
"Jos itse laskisi väkisin rimaa saadakseen jonkun, tuskin olisi onnellinen.", kertoo jo aika paljon ihmisestä. Että on ns. kuppi puoliksi tyhjä tyyppi, mikä ei todennäköisesti ole kovinkaan hyvä kaava onnellisuuteen, vaikka niin yrittäisikin vakuutella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No yleensä nirsoilussa puhutaankin deittailijoista, tai edes nettideittailijoista, minkä luulisi viittavan haluun löytää jonkinlainen parisuhde. Jos on tyytyväinen ollessaan yksin niin miksi silloin edes käyttäisi jotain nettideittejä.
"Jos itse laskisi väkisin rimaa saadakseen jonkun, tuskin olisi onnellinen.", kertoo jo aika paljon ihmisestä. Että on ns. kuppi puoliksi tyhjä tyyppi, mikä ei todennäköisesti ole kovinkaan hyvä kaava onnellisuuteen, vaikka niin yrittäisikin vakuutella.No voihan sitä verkkoja pitää vesillä kaiken varalta, vaikkei pakottavaa tarvetta suhteelle olisikaan. Ei sen deittailun tarvitse olla hampaat irvessä väkisin vääntämistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko se sitten ymmärrettävää, käytännössä tai psykologisesti, että pitää kriteereitä mitä ei saavuta? Etenkään jos kokee negatiivisena asiana sen ettei toiveet toteudu. Niinhän se juuri yleensä on, että samat nirsoilijat vuodesta toiseen katkeroituvat entistä enemmän siitä etteivät saa toivomaansa, vaikka käytännössä sen saavuttaminen vaikeutuu päivä päivältä.
Sitä kannattaa jokaisen kriteerit asettavan itseltään kysyä. Kriteereissä ei ole mielestäni mitään väärää. Toiset osaavat asettaa ne realistisemmin kuin toiset. Yhtä totta on, että toisilla on enemmän positiivisia ominaisuuksia kuin toisilla, mikä tekee joistakin yksilöistä suositumpia kuin toisista parisuhdemarkkinoilla. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Olisi tietysti järkevää, että jokainen asettaisi kriteerit realistisesti. Toiset voivat järkevyysperiaatteenkin mukaan asettaa korkeammat kriteerit kuin toiset. Tietysti on aina niitä, jotka eivät aseta niitä ollenkaan realistisesti ja jäävät sen vuoksi yksin ja katkeroituvat. Sitten on niitäkin, jotka asettavat realistisesti eivätkä silti löydä ja jotka eivät siltikään katkeroidu. Ei kaikki korkeiden kriteerien asettajat ja sinkuksi jäävät tai sinkkuina viihtyvät katkeroidu sinkkuudestaan. Aikuisen ihmisen tulee osata elää ja olla myös yksin. :)
- Anonyymi
scrg kirjoitti:
Pitäisi olla ilmiselvää, että kyse on kaksisuuntaisesta pelistä, jossa toisen pitää vastata minun odotuksiani, mutta myös itseni on oltava sellainen että sille toiselle nirsolle kelpaa. Ja kun tuon ottaa huomioon, niin onhan se huikeaa, että jossain Tinderissä on niin paljon ihmisiä, joille kukaan muu kuin minä ei kelpaa.
En itse ole käyttänyt koskaan Tinderiä enkä tule koskaan käyttämään, se perustuu puhtaasti ulkonäölle. Itse olen aina etsinyt kokonaisuutta, jossa sekä sisäinen että ulkoinen olemus miellyttää. Olen niin ikään aina ajatellut, että mielummin olen yksin kuin jonkun kanssa, joka ei minua kiinnosta ja inspiroi. Se ei olisi oikein minua eikä sitä toista kohtaan eikä pidemmän päälle ollenkaan järkevää. Onneksi maailmasta löytyy kiinnostavia kumppaniehdokkaita, vaikka harvassa ovat ne, joita voisi puolisona ja tulevien lasten isänä ajatella. Tietenkin parisuhteessa ja rakkaudessa on kysymys vastavuoroisuudesta ja siellä pohjalla kysymys molemminpuolisesta hyväksynnästä, joka on aidon rakkauden perusta. :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No voihan sitä verkkoja pitää vesillä kaiken varalta, vaikkei pakottavaa tarvetta suhteelle olisikaan. Ei sen deittailun tarvitse olla hampaat irvessä väkisin vääntämistä.
Mutta ei kait silloinkaan ole tarvetta valittaa ettei löydä tarpeeksi hyvää. Sitähän nirsoilu on, ettei tarjonta kelpaa, eli on negatiivinen aspekti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos katkeroituu siitä ettei kriteerejään täyttävää partneria löydä, niin toki sitten on aika itsetutkiskella ja miettiä mistä asioista olisi valmis joustamaan. Jos se oma onni todella on puolison löytämisestä kiinni, niin ei auta kuin muokata toiveitaan jotta sen jonkun saisi.
Monet meistä ikisinkuista on kuitenkin ihan tyytyväisiä eikä koe tarvetta itkeä kurjaa kohtaloa - itseaiheutettu tillannehan se on. Emme aktiivisesti etsi seuraa, joten ei ole syytä valitella elämän epäreiluutta tai sitä miten nirsoja ihmiset ovat kuin eivät just mua kelpuuta. Enhän itsekään kelpuuttaisi ketä tahansa.
Mieluummin onnellisena yksin kuin onnettomana parisuhteessa. Jos itse laskisi väkisin rimaa saadakseen jonkun, tuskin olisi onnellinen. Eikä se raasu kehen "tyydytään" olisi sen onnellisempi, kun tietäisi sydämessään olevansa vaan joku lohdutuspalkinto.Hyvää kommentointia. Minäkin ihmettelen tässä ketjussa sitä, että kriteerien pitäminen ja siitä seuraava sinkkuus, tarkoittaisi automaattisesti katkeruutta. Näin ei suinkaan ole. Ihmisen onni koostuu monesta palasesta eikä parisuhteeseen tai parisuhteettomuuten voi ihmisen elämä kaatua. Elämässä on paljon muuta.
Olen täysin samaa mieltä tuosta, että mielummin onnellisesti yksin kuin onnettomasti kaksin. Parisuhde ei ole säälipeliä. Siihen tulee mennä vain sellaisen kanssa, josta on aidosti kiinnostunut ja haluaa sitoutua. Se on rehellistä itselle sekä sille toiselle. Jos sellaista ei ole näköpiirissä, voi mielummin sinkkuilla ja käyttää elämän tai sinkkuvuodet johonkin muuhun rakentavaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä kannattaa jokaisen kriteerit asettavan itseltään kysyä. Kriteereissä ei ole mielestäni mitään väärää. Toiset osaavat asettaa ne realistisemmin kuin toiset. Yhtä totta on, että toisilla on enemmän positiivisia ominaisuuksia kuin toisilla, mikä tekee joistakin yksilöistä suositumpia kuin toisista parisuhdemarkkinoilla. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Olisi tietysti järkevää, että jokainen asettaisi kriteerit realistisesti. Toiset voivat järkevyysperiaatteenkin mukaan asettaa korkeammat kriteerit kuin toiset. Tietysti on aina niitä, jotka eivät aseta niitä ollenkaan realistisesti ja jäävät sen vuoksi yksin ja katkeroituvat. Sitten on niitäkin, jotka asettavat realistisesti eivätkä silti löydä ja jotka eivät siltikään katkeroidu. Ei kaikki korkeiden kriteerien asettajat ja sinkuksi jäävät tai sinkkuina viihtyvät katkeroidu sinkkuudestaan. Aikuisen ihmisen tulee osata elää ja olla myös yksin. :)
Mitä tulisi osata ja miten sitten todellisuudessa on ovat kaksi eri asiaa. Tai kyllähän se aika kulkee vaikkei osaisikaan elää, vaan vain olla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No voihan sitä verkkoja pitää vesillä kaiken varalta, vaikkei pakottavaa tarvetta suhteelle olisikaan. Ei sen deittailun tarvitse olla hampaat irvessä väkisin vääntämistä.
Aina kannattaa pitää verkot vesillä, vaikkei aktiivisesti kalastaisikaan. :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tulisi osata ja miten sitten todellisuudessa on ovat kaksi eri asiaa. Tai kyllähän se aika kulkee vaikkei osaisikaan elää, vaan vain olla.
Ehkä sellainen perusperiaate realismiin parisuhdemarkkinoilla on: "Älä pyydä sitä, mitä et voi itsekään antaa." Silti osa pyytää ja joku saattaa saadakin. ;)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aina kannattaa pitää verkot vesillä, vaikkei aktiivisesti kalastaisikaan. :)
P.S. Parhaassa tapauksessa voi omilla vesillä uida komeakin vonkale. Sehän on aina sydäntä lämmittävää. ;)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko se sitten ymmärrettävää, käytännössä tai psykologisesti, että pitää kriteereitä mitä ei saavuta? Etenkään jos kokee negatiivisena asiana sen ettei toiveet toteudu. Niinhän se juuri yleensä on, että samat nirsoilijat vuodesta toiseen katkeroituvat entistä enemmän siitä etteivät saa toivomaansa, vaikka käytännössä sen saavuttaminen vaikeutuu päivä päivältä.
Ihmiset katkeroituvat eritoten huonoissa parisuhteissa. Huonojen parisuhteiden katkeroittamia ihmisiä on aivan liikaa. On heitä, jotka ovat eronneet ja katkeria. Sitten on heitä, jotka ovat edelleen suhteessa ja katkeria.
Ihmiset katkeroituvat varsinkin, kun näitä huonoja parisuhdekokemuksia sattuu kohdalle useita. Silloin mielikuva koko vastakkaisesta sukupuolesta on täysin sen oman katkeruuden värittämä.
Ihmisten pitäisi olla vielä paljon paljon nirsompia kumppania valitessaan. Valitkaa sellainen ihminen, jonka kanssa on oikeasti hyvä olla. Valitkaa sellainen ihminen, jonka kanssa tulette onnellisiksi. Älkää kärvistelkö siinä "ihan kivassa" ja kuvitelko sen muuttuvan joskus onneksi ja autuudeksi. Nirsous on hyvä juttu! Nirsous on positiivista! Nirsous on hyväksi kaikille osapuolille! Kukaan ei ole onnellinen huonossa parisuhteessa. Huono parisuhde on huono myös miehelle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiset katkeroituvat eritoten huonoissa parisuhteissa. Huonojen parisuhteiden katkeroittamia ihmisiä on aivan liikaa. On heitä, jotka ovat eronneet ja katkeria. Sitten on heitä, jotka ovat edelleen suhteessa ja katkeria.
Ihmiset katkeroituvat varsinkin, kun näitä huonoja parisuhdekokemuksia sattuu kohdalle useita. Silloin mielikuva koko vastakkaisesta sukupuolesta on täysin sen oman katkeruuden värittämä.
Ihmisten pitäisi olla vielä paljon paljon nirsompia kumppania valitessaan. Valitkaa sellainen ihminen, jonka kanssa on oikeasti hyvä olla. Valitkaa sellainen ihminen, jonka kanssa tulette onnellisiksi. Älkää kärvistelkö siinä "ihan kivassa" ja kuvitelko sen muuttuvan joskus onneksi ja autuudeksi. Nirsous on hyvä juttu! Nirsous on positiivista! Nirsous on hyväksi kaikille osapuolille! Kukaan ei ole onnellinen huonossa parisuhteessa. Huono parisuhde on huono myös miehelle.Erittäin hyvää kommentointia. Olen samaa mieltä kanssasi. Jokaisen tulisi yrittää löytää myös elämän ilo omista asioista; työ, opiskelu, harrastukset, ystävät jne. Parisuhde on toki tärkeä elämän sisältö monelle mutta en usko, että pelkkä parisuhde tekee ihmisestä onnellisen. Onnellisuus kostuu eri osatekijöiden balanssista. Jos kokee olevansa onneton, kannattaa miettiä, miksi niin on päässyt käymään. Menestyminen parisuhteessa edellyttää myös, että ennen parisuhdetta moni asia omassa elämässä on kunnossa. Omaan onnellisuuteen kannattaa panostaa myös sinkkuna ollessa ja moni niin tekeekin. Parisuhteessa ollessakaan ei tulisi unohtaa itseään, oman tilan tarvetta ja omaa hyvinvointia. Jotkut ihmiset uhraavat itsensä parisuhteessa ja perhe-elämässä myös väärällä tavalla itsensä ja omat tarpeensa unohtaen vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi. Erittäin tyypillistä vanhemmalle ikäluokalle, jotka usein elävät puolisolleen, lapsilleen ja lapsenlapsilleen ensisijaisesti. Toivon, että vanhemman polven ihmisetkin osaisivat ajatella enemmän itseään tervellä tavalla itsekkäästi.
Minäkin kannatan nirsoutta. Parempi valita todella huolella hyvä kumppani kuin huono ja väärä, jonka kanssa elämää ei voi suunnitella pitkällä tähtäimelle syystä tai toisesta. Parisuhdemarkkinoilla (ja parisuhteissa) on toki niitäkin, jotka kaipaavat parisuhdetta, rakkautta ja läheisyyttä mutta joilla ei kuitenkaan ole tasapainoiseen suhteeseen kykyä eikä välineitä (esim. tiettyjä henkisiä ominaisuuksia puuttuu). Ei välttämättä tule koskaan olemaan. Näilläkin ihmisillä on tietysti sama ihmisarvo ja kaipuu läheisyyteen, mikä täytyy ottaa todesta. Joidenkin ihmisten tulisi silti miettiä omalla kohdallaan, onko kuitenkin parempi keskittyä oman elämän järjestämiseen ja itseensä rakentavasti ja jättää parisuhdemarkkinat kokonaan väliin. Yksinkin voi elää hyvän elämän. Parisuhde vaatii toimiakseen paljon, toki se parhaassa tapauksessakin antaa paljon. Samanlaiset ihmiset usein myös hakeutuvat toisten seuraan - myös parisuhteisiin toistensa kanssa.
- Anonyymi
Saahan sitä kaikkea haluta. Joskus aikoinaan kun Tinderiä selaili, huomasi harmillisen monien miesten laittavan sydäntä pelkän ulkonäön perusteella.
Mulla oli mainittuna että urheilen paljon ja toivoisin samaa myös kumppaniehdokkaalta. Jos parisuhdetta kaavailee, niin olisihan se hyvä olla suunnilleen yhtä aktiiviset elämäntavat.
Supertykkäyksiä sateli tyypeiltä, jotka selvästi eivät välittäneet urheilusta, paitsi penkki-sellaisesta. Mitään lihaksiapullistelevaa fitness-miestä en hakenut, mutta sohvaperunan ja salimaken välille mahtuu paljon muitakin.
Uskoisin että moni niistäkin miehistä löytäisi todennäköisemmin seuraa, jos odotukset olisi himpun verran realistisemmat. Jos toinen haluaa viettää aikaa luonnossa urheillen ja toinen viihtyy lähinnä kotona tv:n ja pelikonsolin kanssa, niin se yleensä näkyy vähän ulospäinkin.
Tämä toki toimii toisinkin päin. Sporttimies tuskin haluaa kotihiirtä kumppaniksi. Miehellä tinderissä kuvia maratooneilta ja kiipeilemästä, naisella selfieitä sohvalta. Ei siinä paljoa yhteistä puuhaa taitaisi olla.
Mutta tosiaan, kaikkea saa haluta. Ei omat vatsamakkarat estä haaveilemasta sikspäkki-partnerista. Eri asia sitten onnistuuko...- Anonyymi
Jos väittää ettei siinä urheilullisuudessa muka ole kyse toisen ulkonäöstä niin miten se urheilullisuus käytännössä vaikuttaa, monesti urheilullisilla pariskunnilla on kuitenkin omat juttunsa mitä tekee, eikä niin että niitä tehtäisiin yhdessä.
Samahan se on vaikka töiden tai muiden harrastustenkin suhteen, että kun kotiin tullaan niin ei yleensä haluta että toinen hössää omien juttujensa kanssa vaan yhdessä tehdään sitten jotain muuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos väittää ettei siinä urheilullisuudessa muka ole kyse toisen ulkonäöstä niin miten se urheilullisuus käytännössä vaikuttaa, monesti urheilullisilla pariskunnilla on kuitenkin omat juttunsa mitä tekee, eikä niin että niitä tehtäisiin yhdessä.
Samahan se on vaikka töiden tai muiden harrastustenkin suhteen, että kun kotiin tullaan niin ei yleensä haluta että toinen hössää omien juttujensa kanssa vaan yhdessä tehdään sitten jotain muuta.En ole tuo ylemmän tekstin kirjoittaja, johon viittaat, mutta vastaan kuitenkin. Olen hieman eri mieltä kanssasi. Jokainen kaipaa omaa aikaa. Riippuu vähän yksilöstä, kuinka paljon. Ei oman tilan tarve tai tarve tavata välillä yksin omia ystäviä tai jatkaa omia harrastuksia katoa, jos solmii parisuhteen. Jokaisella on syynsä hakeutua parisuhteeseen mutta usein niistä haetaan positiivisia asioita, joita ei yksin ollessa saa (läheisyys, seksi, yhteinen aika yms). Parisuhteessa on tärkeä sekä säilyttää jollakin tavalla itsenäisyytensä mutta myös juurtua toiseen. Se on tasapainottelua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole tuo ylemmän tekstin kirjoittaja, johon viittaat, mutta vastaan kuitenkin. Olen hieman eri mieltä kanssasi. Jokainen kaipaa omaa aikaa. Riippuu vähän yksilöstä, kuinka paljon. Ei oman tilan tarve tai tarve tavata välillä yksin omia ystäviä tai jatkaa omia harrastuksia katoa, jos solmii parisuhteen. Jokaisella on syynsä hakeutua parisuhteeseen mutta usein niistä haetaan positiivisia asioita, joita ei yksin ollessa saa (läheisyys, seksi, yhteinen aika yms). Parisuhteessa on tärkeä sekä säilyttää jollakin tavalla itsenäisyytensä mutta myös juurtua toiseen. Se on tasapainottelua.
Pointti tossa olikin se että urheilullisilla ihmisillä se urheilu yleensä on harrastus mitä tehdään itse omana juttuna eikä pariskuntana, mutta silti naiset yleensä perustelevat vaatimusta miehen urheilullisuudesa samankaltaisuudella, koska se mukamas kuulostaa paremmalta kuin suoraan sanominen että pitää olla treenattu kroppa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pointti tossa olikin se että urheilullisilla ihmisillä se urheilu yleensä on harrastus mitä tehdään itse omana juttuna eikä pariskuntana, mutta silti naiset yleensä perustelevat vaatimusta miehen urheilullisuudesa samankaltaisuudella, koska se mukamas kuulostaa paremmalta kuin suoraan sanominen että pitää olla treenattu kroppa.
Liikunnallisuus, ainakin säännöllinen, näkyy kropassa. Samoin liikkumattomuus. Kyllä se muuhunkin vaikuttaa ja kertoo muusta. Ei liikunnallisuuden tai hyväkroppaisuuden vaatiminen väärin ole, varsinkin jos itse omaa samat asiat. Onhan se myös ihan selvää, että treenattu kroppa on paremman näköinen kuin ei treenattu. Kyllä luulisi olevan kaikille selvää sanomattakin. Kaikki ajattelevat niin ja sen voi kyllä ihan ääneenkin todeta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Liikunnallisuus, ainakin säännöllinen, näkyy kropassa. Samoin liikkumattomuus. Kyllä se muuhunkin vaikuttaa ja kertoo muusta. Ei liikunnallisuuden tai hyväkroppaisuuden vaatiminen väärin ole, varsinkin jos itse omaa samat asiat. Onhan se myös ihan selvää, että treenattu kroppa on paremman näköinen kuin ei treenattu. Kyllä luulisi olevan kaikille selvää sanomattakin. Kaikki ajattelevat niin ja sen voi kyllä ihan ääneenkin todeta.
Juurikin näin. Jos itse näkee vaivaa oman kroppansa eteen, on ihan luonnollista toivoa samaa kumppaniehdokkaalta. Ulkonäkö ei ole tärkeintä, mutta on se iso osa ihastumista. Useimpien mielestä lienee mukava katsella hyvinmuodostunutta ihmisvartaloa. Ei se mikään salaisuus ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pointti tossa olikin se että urheilullisilla ihmisillä se urheilu yleensä on harrastus mitä tehdään itse omana juttuna eikä pariskuntana, mutta silti naiset yleensä perustelevat vaatimusta miehen urheilullisuudesa samankaltaisuudella, koska se mukamas kuulostaa paremmalta kuin suoraan sanominen että pitää olla treenattu kroppa.
Mä haluaisin mielelläni käydä naisen kanssa lenkillä, salilla ja muutenkin harrastaa yhdessä. Tietenkin omat harrastukset voi pitää ominaan, mutta olisi se kiva pystyä yhdessäkin harrastamaan. Eikä tosiaan haittaa yhtään et urheilullisilla naisilla on kauniit kropat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Liikunnallisuus, ainakin säännöllinen, näkyy kropassa. Samoin liikkumattomuus. Kyllä se muuhunkin vaikuttaa ja kertoo muusta. Ei liikunnallisuuden tai hyväkroppaisuuden vaatiminen väärin ole, varsinkin jos itse omaa samat asiat. Onhan se myös ihan selvää, että treenattu kroppa on paremman näköinen kuin ei treenattu. Kyllä luulisi olevan kaikille selvää sanomattakin. Kaikki ajattelevat niin ja sen voi kyllä ihan ääneenkin todeta.
Jos sitä kroppaa siinä haetaan niin sitten pitäisi kyetä sanomaan niin suoraan, eikä yrittää vääntää joksikin vähemmän pinnalliseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juurikin näin. Jos itse näkee vaivaa oman kroppansa eteen, on ihan luonnollista toivoa samaa kumppaniehdokkaalta. Ulkonäkö ei ole tärkeintä, mutta on se iso osa ihastumista. Useimpien mielestä lienee mukava katsella hyvinmuodostunutta ihmisvartaloa. Ei se mikään salaisuus ole.
Niin mutta miehet eivät saa sanoa että haluavat naisen jolla kapea vyötärö, hyvät tissit ja perse. Vaikkei tuokaan mikään salaisuus ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin mutta miehet eivät saa sanoa että haluavat naisen jolla kapea vyötärö, hyvät tissit ja perse. Vaikkei tuokaan mikään salaisuus ole.
Totta kai saa sanoa. Miksi ihmeessä ei saisi? Klassinen kauneusihanne naiselle on sirous ja 90-60-90 tyyppinen tiimalasi. Ei se millään bodypositive-hypeillä mihinkään muutu. Samoin klassisesti naisten silmää miellyttää solakka, sporttinen mies. Reipas ylipaino ei ole viehättävää kummassakaan sukupuolessa.
Ihmettelen miksi ei muka voisi puhua ääneen kauneusihanteista? Itse kyllä odotan kumppaniltani silmääni miellyttävää vartaloa, enkä häpeile esittää sitä toivetta ääneen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos sitä kroppaa siinä haetaan niin sitten pitäisi kyetä sanomaan niin suoraan, eikä yrittää vääntää joksikin vähemmän pinnalliseksi.
Kyllä sen voi sanoa, että hakee aktiivista, liikunnallista ja hyväkroppaista. Ei se mielestäni pinnallista ole. Moni ihminen voi myös hankkia itselleen hyvän kropan, jos haluaa. Näkemällä vaivaa onnistuu ajan kanssa melkein kaikilla. Hyvä kroppa ei välttämättä takaa komeita tai kauniita kasvoja ja piirteitä mutta parantaa mahdollisuuksia parisuhdemarkkinoilla kuitenkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin mutta miehet eivät saa sanoa että haluavat naisen jolla kapea vyötärö, hyvät tissit ja perse. Vaikkei tuokaan mikään salaisuus ole.
Minunpuolesta jokainen saa etsiä, millaista haluaa. Kyllähän sen näkee heti, jos toisen ulkonäkö kiinnostaa tai ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totta kai saa sanoa. Miksi ihmeessä ei saisi? Klassinen kauneusihanne naiselle on sirous ja 90-60-90 tyyppinen tiimalasi. Ei se millään bodypositive-hypeillä mihinkään muutu. Samoin klassisesti naisten silmää miellyttää solakka, sporttinen mies. Reipas ylipaino ei ole viehättävää kummassakaan sukupuolessa.
Ihmettelen miksi ei muka voisi puhua ääneen kauneusihanteista? Itse kyllä odotan kumppaniltani silmääni miellyttävää vartaloa, enkä häpeile esittää sitä toivetta ääneen.Joo voihan sitä sanoa mutta ei sellaiseen ilmoitukseen yksikään nainen vastaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minunpuolesta jokainen saa etsiä, millaista haluaa. Kyllähän sen näkee heti, jos toisen ulkonäkö kiinnostaa tai ei.
Ei se ulkonäkö kuitenkaan millään lailla takaa sitä että toisen kanssa tulee toimeen vaikka haluaisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos sitä kroppaa siinä haetaan niin sitten pitäisi kyetä sanomaan niin suoraan, eikä yrittää vääntää joksikin vähemmän pinnalliseksi.
Monesti se timmi kroppa ja urheilulliset elämäntavat kulkevat käsi kädessä. En haluais sellasta "ihmis-Ken" tyyppistä leikkauksilla ittensä "lihaksikkaaksi" muotoillutta miestä, vaan todellakin ihmisen kenen kanssa ylläpitää yhdessä terveellistä ja aktiivista elämäntapaa. Harva sporttinen ihminen on löllykkä. Minä etsin miestä joka sekä näyttää hyvältä että on aktiivinen. En ymmärrä miten se koetaan pinnalliseksi että etsii omantyyppistään ihmistä rinnalle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo voihan sitä sanoa mutta ei sellaiseen ilmoitukseen yksikään nainen vastaa.
No miten ilmaisisit asian ilmoituksessasi?
Positiivisella viballa kun laittaa esim että etsii sporttista naista niin pointti tulee esille, mutta nätisti. Tietty jos laittaa jotain negatiiviseen sävyyn kuten "ei läskejä" niin hoikatkin haistaa heti että tässäpä melkonen herrasmies, taidanpa välttää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se ulkonäkö kuitenkaan millään lailla takaa sitä että toisen kanssa tulee toimeen vaikka haluaisi.
Ei takaakaan. Monet kuitenkin haluaa kumppanin, johon tuntee fyysistä vetoa ja halua. Ulkonäöllä on paljon vaikutusta haluttavuuteen ja parinvalintaan. Tuonkin pitäisi olla ihan selvä kaikille. Ei se onnea takaa mutta se on tärkeä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totta kai saa sanoa. Miksi ihmeessä ei saisi? Klassinen kauneusihanne naiselle on sirous ja 90-60-90 tyyppinen tiimalasi. Ei se millään bodypositive-hypeillä mihinkään muutu. Samoin klassisesti naisten silmää miellyttää solakka, sporttinen mies. Reipas ylipaino ei ole viehättävää kummassakaan sukupuolessa.
Ihmettelen miksi ei muka voisi puhua ääneen kauneusihanteista? Itse kyllä odotan kumppaniltani silmääni miellyttävää vartaloa, enkä häpeile esittää sitä toivetta ääneen.Kauneusihanteista voi ja saa puhua. Jokainen kuitenkin ajattelee, vaikka ei ääneen puhuisikaan. Ei kaikki yksilöt ole suinkaan yhtä suosittuja parisuhdemarkkinoilla, jossa ulkonäöllä on paljon merkitystä, on toki sisäisillä, henkisillä ominaisuuksillakin. Olen aina sanonut, että sekä ihmistä itseään että koko parisuhdemarkkinoita palvelisi parhaiten se, että ihminen pyrkii olemaan itsestään paras versio kaikilla tavoin. Se lisää myös yksilön omaa tyytyväisyyttä elämään. Sillä tavalla on myös enemmän mahdollisuuksia ja valinnanvaraa parisuhdemarkkinoilla.
Mjaa enpä tiedä. Riippuu varmaan millaisesta paikasta netissä sen seuransa löytää tai hakee. Millaisiin asioihin kiinnittää pääasiassa huomiota, pitääkö oitis tietää miltä toinen näyttää vai kiinnostaako ensin millainen ihminen on ajatuksiltaan. Tai käykö kenties niin, että kuten keskustelupalstalla voi käydä, ihmisen ajatukset huomaa ja ne vetoaa. Ne kolahtaa niin paljon, että ihminen tekstin takana alkaa kiinnostaa.
Silloin ei liene haeskella entistä parempaa, vaan kiinnostutaan siitä mitä toinen sanoo ja ajattelee...?
Näin mä ainakin olen asian ajatellut.
Nirsous taitaa olla netissä nimenomaan kuvien perässä jaakaavien ongelma. Tuskin niinkään pahasti sellaisten, joille sillä mitä ihminen sanoo ja ajattelee on isompi merkitys.- Anonyymi
Ei välttämättä. Ihmettelen sitä, miksi kriteereistä puhuttaessa tarkoitettaisiin vain ulkonäkökriteerejä, mikä ei suinkaan ole totta. Ei ainakaan akateemisten sinkkunaisten keskuudessa. Kriteerit liittyvät kumppaniehdokkaan eri osa-alueisiin, joista se kokonaisuus muodostuu. Toisaalta vaikka toinen olisi hyvä "paperilla", kemiaa ei silti välttämättä ole. Se onkin mysteeri, jota poikkitieteellinen rakkaustiede voi yrittää tutkia ja selittää. ;)
Anonyymi kirjoitti:
Ei välttämättä. Ihmettelen sitä, miksi kriteereistä puhuttaessa tarkoitettaisiin vain ulkonäkökriteerejä, mikä ei suinkaan ole totta. Ei ainakaan akateemisten sinkkunaisten keskuudessa. Kriteerit liittyvät kumppaniehdokkaan eri osa-alueisiin, joista se kokonaisuus muodostuu. Toisaalta vaikka toinen olisi hyvä "paperilla", kemiaa ei silti välttämättä ole. Se onkin mysteeri, jota poikkitieteellinen rakkaustiede voi yrittää tutkia ja selittää. ;)
Mjoo, ei välttämättä mutta yleistäen. 😃
Väitän, että joku Tinderi on enempi naama/kroppa/lihatiski kun elämänkumppania kartoittavien mesta, jolloin ne ulkonäkö kriteerit lyö vasten naamaa?😐
Toki en ole ikuna Tinderiä edes vilkaissut, perustuu kuultuun mutuun tämä tyylipuhtaasti. 😃- Anonyymi
Helmiina kirjoitti:
Mjoo, ei välttämättä mutta yleistäen. 😃
Väitän, että joku Tinderi on enempi naama/kroppa/lihatiski kun elämänkumppania kartoittavien mesta, jolloin ne ulkonäkö kriteerit lyö vasten naamaa?😐
Toki en ole ikuna Tinderiä edes vilkaissut, perustuu kuultuun mutuun tämä tyylipuhtaasti. 😃Usein nainen kysyy kumppaniehdokkaan kohdatessa nämä kysymykset:
-1. Onko mies fyysisesti viehättävä? Pystyisinkö kuvittelemaan seksiä tuon miehen kanssa?
-2. Onko miehellä hyvät geenit? Pystyisinkö kuvittelemaan miehen geenit omille lapsille?
-3. Onko miehestä hyväksi puolisoksi ja isäksi henkisten ominaisuuksien ja muun perusteella?
Jos kaikkiin kysymyksiin voi vastata myönteisesti, nainen hyväksyy miehen. Siis sellainen nainen, joka tuntee oman arvonsa ja joka liikkeellä tosi tarkoituksella. Jos yhteenkin tulee ei vastaus, homma ei tule toimimaan. Luulen, että miehet kysyvät samaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Usein nainen kysyy kumppaniehdokkaan kohdatessa nämä kysymykset:
-1. Onko mies fyysisesti viehättävä? Pystyisinkö kuvittelemaan seksiä tuon miehen kanssa?
-2. Onko miehellä hyvät geenit? Pystyisinkö kuvittelemaan miehen geenit omille lapsille?
-3. Onko miehestä hyväksi puolisoksi ja isäksi henkisten ominaisuuksien ja muun perusteella?
Jos kaikkiin kysymyksiin voi vastata myönteisesti, nainen hyväksyy miehen. Siis sellainen nainen, joka tuntee oman arvonsa ja joka liikkeellä tosi tarkoituksella. Jos yhteenkin tulee ei vastaus, homma ei tule toimimaan. Luulen, että miehet kysyvät samaa.Pieni lisäys. Siis ne miehet, jotka ovat liikkeellä tosi tarkoituksella.
Anonyymi kirjoitti:
Usein nainen kysyy kumppaniehdokkaan kohdatessa nämä kysymykset:
-1. Onko mies fyysisesti viehättävä? Pystyisinkö kuvittelemaan seksiä tuon miehen kanssa?
-2. Onko miehellä hyvät geenit? Pystyisinkö kuvittelemaan miehen geenit omille lapsille?
-3. Onko miehestä hyväksi puolisoksi ja isäksi henkisten ominaisuuksien ja muun perusteella?
Jos kaikkiin kysymyksiin voi vastata myönteisesti, nainen hyväksyy miehen. Siis sellainen nainen, joka tuntee oman arvonsa ja joka liikkeellä tosi tarkoituksella. Jos yhteenkin tulee ei vastaus, homma ei tule toimimaan. Luulen, että miehet kysyvät samaa.Mä hiukan sitten poikkean tuosta kaavasta, vaikka toki miehen kunnollisuutta minäkin miettisin ja sitä millainen yhteinen elämä olisi kyseisen kanssa. Mutta nuo geenien ja selsien miettimiset taas kuulostaa minun kuulaan oudoille.
Jos tykkään tyypin ajatuksenjuoksusta, miellyn kyllä ulkonäköönkin helposti. Helpommin kuin että komeasta saisin kivan, jos se ei kiva ja ajatuksiltaan tunnu omalle.
Ulkonäköön sopeutuu helpommin, kun arvojen tai ajatusten ristiriitoihin. Lapset taas, en ole koskaan aatellut lapsia mieheen tutustuessa. Tai geenejä sen puoleen.
Henkiset ominaisuudet on kaiken a ja o, muu soljuu sen myötä kyllä. 😃Helmiina kirjoitti:
Mä hiukan sitten poikkean tuosta kaavasta, vaikka toki miehen kunnollisuutta minäkin miettisin ja sitä millainen yhteinen elämä olisi kyseisen kanssa. Mutta nuo geenien ja selsien miettimiset taas kuulostaa minun kuulaan oudoille.
Jos tykkään tyypin ajatuksenjuoksusta, miellyn kyllä ulkonäköönkin helposti. Helpommin kuin että komeasta saisin kivan, jos se ei kiva ja ajatuksiltaan tunnu omalle.
Ulkonäköön sopeutuu helpommin, kun arvojen tai ajatusten ristiriitoihin. Lapset taas, en ole koskaan aatellut lapsia mieheen tutustuessa. Tai geenejä sen puoleen.
Henkiset ominaisuudet on kaiken a ja o, muu soljuu sen myötä kyllä. 😃Sori kirjoitusvirheet, olen tumpelo hipaisunäppäimissä.
- Anonyymi
Helmiina kirjoitti:
Mä hiukan sitten poikkean tuosta kaavasta, vaikka toki miehen kunnollisuutta minäkin miettisin ja sitä millainen yhteinen elämä olisi kyseisen kanssa. Mutta nuo geenien ja selsien miettimiset taas kuulostaa minun kuulaan oudoille.
Jos tykkään tyypin ajatuksenjuoksusta, miellyn kyllä ulkonäköönkin helposti. Helpommin kuin että komeasta saisin kivan, jos se ei kiva ja ajatuksiltaan tunnu omalle.
Ulkonäköön sopeutuu helpommin, kun arvojen tai ajatusten ristiriitoihin. Lapset taas, en ole koskaan aatellut lapsia mieheen tutustuessa. Tai geenejä sen puoleen.
Henkiset ominaisuudet on kaiken a ja o, muu soljuu sen myötä kyllä. 😃Geenit liittyy moneen asiaan; ulkonäköön, älykkyyteen jne. Ei kaikki tietenkään ole niin yksioikoista; ominaisuudet voi periytyä tai olla periytymättä tai hyppiä sukupolvien yli. Usein lapset kuitenkin muistuttavat vanhempiaan jollain tavoin.
Anonyymi kirjoitti:
Geenit liittyy moneen asiaan; ulkonäköön, älykkyyteen jne. Ei kaikki tietenkään ole niin yksioikoista; ominaisuudet voi periytyä tai olla periytymättä tai hyppiä sukupolvien yli. Usein lapset kuitenkin muistuttavat vanhempiaan jollain tavoin.
Toki, en vaan mieti miestä valkatessa asipita, kuten geeniperimä, lapset, kehtaako kulkea rinnalla, onko rahaa tms.
Ainoo mikä kolisee, mulla on hyvä olo sen lähellä. Ja mies jää pyörii mun mieleen ihastuttavana ihmisenä, jonka ajatukset kiehtoo. 😃Helmiina kirjoitti:
Toki, en vaan mieti miestä valkatessa asipita, kuten geeniperimä, lapset, kehtaako kulkea rinnalla, onko rahaa tms.
Ainoo mikä kolisee, mulla on hyvä olo sen lähellä. Ja mies jää pyörii mun mieleen ihastuttavana ihmisenä, jonka ajatukset kiehtoo. 😃Tietysti joo, täytyy kokea mies silleen älykkäänä, ettei tyhmänä pidä. 😃
Et joo. Mutta meinasin, ettei mitään lisääntymistä mietitä kun tutustutaan tms. Kyllä keskiössä on vain se oo sä mun kulta ja mä haluisin olla sun kulta.
Lapset, kodit yms. niitä on turha heti miettiä, uteliaana vaan tutustuu ihmiseen ja jos natsaa, nekin sitten lähtee etenee yhteisymmärryksellä ilman etukäteis asetuksia tai kaavoja.
Kumppanit vaikuttaa toinen toisiinsa ja suhde muovaantuu molempien mukaan. Silleen en valmista suunnitelmaa ole ikuna miehen varalle laatinut.. Lets see..- Anonyymi
Helmiina kirjoitti:
Toki, en vaan mieti miestä valkatessa asipita, kuten geeniperimä, lapset, kehtaako kulkea rinnalla, onko rahaa tms.
Ainoo mikä kolisee, mulla on hyvä olo sen lähellä. Ja mies jää pyörii mun mieleen ihastuttavana ihmisenä, jonka ajatukset kiehtoo. 😃Ymmärrän tuon. Tietysti tuo on tärkeintä. Ihminen kuitenkin tietoisesti tai tiedostamattomasti arvioi ja asettaa rakkaudelle ehdot ennen kuin antaa sille edes mahdollisuuden. Siinä on biologialla ja myös laskelmoinnilla näppinsä pelissä. Ihan ymmärrettävää. Uskon silti inhimilliseen rakkauteen - tietyissä reunaehdoissa. ;)
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän tuon. Tietysti tuo on tärkeintä. Ihminen kuitenkin tietoisesti tai tiedostamattomasti arvioi ja asettaa rakkaudelle ehdot ennen kuin antaa sille edes mahdollisuuden. Siinä on biologialla ja myös laskelmoinnilla näppinsä pelissä. Ihan ymmärrettävää. Uskon silti inhimilliseen rakkauteen - tietyissä reunaehdoissa. ;)
Mjoop, minä taidan vaan oikeesti olla liian tyhmä laskelmoimaan, kun haluan rakastaa ja rakkautta... Meen kyllä sydämen ehdoilla. 😂
Tottakai alitajuisesti... Reunaehdoissakin. Pidän kuitenkin typerinä risti ruutu rasti kaavoja. Parhaan kumppanin löytää, kun antaa mahdollisuuden ns. epätäydelliselle ihmiselle. 😃
Oppii uutta ja ihastuu johonkin ei niin muotitettuun ja ennakkoon suunniteltuun, on avoin muutokselle itsekin.Helmiina kirjoitti:
Mjoop, minä taidan vaan oikeesti olla liian tyhmä laskelmoimaan, kun haluan rakastaa ja rakkautta... Meen kyllä sydämen ehdoilla. 😂
Tottakai alitajuisesti... Reunaehdoissakin. Pidän kuitenkin typerinä risti ruutu rasti kaavoja. Parhaan kumppanin löytää, kun antaa mahdollisuuden ns. epätäydelliselle ihmiselle. 😃
Oppii uutta ja ihastuu johonkin ei niin muotitettuun ja ennakkoon suunniteltuun, on avoin muutokselle itsekin.Mussa on ehkä hiukan seikkailumieltä niinkin kuin perinteisen suhteen kannalla olevana kuitenkin..
On ihanaa ihastua ihmiseen ilman ennakko odotuksia, vakuutan tuntuu ihan mahtavalle. Ihan uus maailma kun ei ole kaikki etukäteen aseteltu kohilleen ja tähdet tietyin päin.. Tip ja top. Katuisin jos oisin tutustunut ihmisiin hirmu ennakko odotuksin... Uteliaana erilaisiin ihmisiin tutustuen saa jotenkin enemmän, kun jäykin kriteerein. 😜- Anonyymi
Helmiina kirjoitti:
Mjoop, minä taidan vaan oikeesti olla liian tyhmä laskelmoimaan, kun haluan rakastaa ja rakkautta... Meen kyllä sydämen ehdoilla. 😂
Tottakai alitajuisesti... Reunaehdoissakin. Pidän kuitenkin typerinä risti ruutu rasti kaavoja. Parhaan kumppanin löytää, kun antaa mahdollisuuden ns. epätäydelliselle ihmiselle. 😃
Oppii uutta ja ihastuu johonkin ei niin muotitettuun ja ennakkoon suunniteltuun, on avoin muutokselle itsekin.Olen samaa mieltä siitä, että jokainen ihminen on epätäydellinen ja keskeneräinen monella tavoin. Siitä huolimatta en pidä läheskään kaikkia miehiä hyvinä kumppaniehdokkaina. Aviopuolisoa valitessa tulee olla tarkka ja kriteerit saa olla korkealla. Haluaahan sitä itselleen sen parhaan mahdollisen kumppanin - epätäydellisenä ihmisenäkin! ;)
Anonyymi kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että jokainen ihminen on epätäydellinen ja keskeneräinen monella tavoin. Siitä huolimatta en pidä läheskään kaikkia miehiä hyvinä kumppaniehdokkaina. Aviopuolisoa valitessa tulee olla tarkka ja kriteerit saa olla korkealla. Haluaahan sitä itselleen sen parhaan mahdollisen kumppanin - epätäydellisenä ihmisenäkin! ;)
Se rakas, se vaan on rakas ja tuntuu kaikinpuolin rakkaalle... Semmosenaan. 🤗
Sydän vaan muljahtaa ja aijai.... 😳- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Usein nainen kysyy kumppaniehdokkaan kohdatessa nämä kysymykset:
-1. Onko mies fyysisesti viehättävä? Pystyisinkö kuvittelemaan seksiä tuon miehen kanssa?
-2. Onko miehellä hyvät geenit? Pystyisinkö kuvittelemaan miehen geenit omille lapsille?
-3. Onko miehestä hyväksi puolisoksi ja isäksi henkisten ominaisuuksien ja muun perusteella?
Jos kaikkiin kysymyksiin voi vastata myönteisesti, nainen hyväksyy miehen. Siis sellainen nainen, joka tuntee oman arvonsa ja joka liikkeellä tosi tarkoituksella. Jos yhteenkin tulee ei vastaus, homma ei tule toimimaan. Luulen, että miehet kysyvät samaa.Höpsistä.
Ei muuten kysy!
"Tapahtui niinä päivinä, että kulmikas ja särmikäs Alfa uros tuli vastaan, siinä polvet suli suklaaksi ja loppu oli historiaa. Pantiin ilman kumia ja kävi ilmi että en ollut ainoa nainen tälle miehelle. Klamydian sain muistoksi, vaikka se on jo nuoruuden cd-levynä ostettu, omistuskirjoitettu discossa. "
Naisen fiksuus on siveydessä ja kyvyssä olla pettämättä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Höpsistä.
Ei muuten kysy!
"Tapahtui niinä päivinä, että kulmikas ja särmikäs Alfa uros tuli vastaan, siinä polvet suli suklaaksi ja loppu oli historiaa. Pantiin ilman kumia ja kävi ilmi että en ollut ainoa nainen tälle miehelle. Klamydian sain muistoksi, vaikka se on jo nuoruuden cd-levynä ostettu, omistuskirjoitettu discossa. "
Naisen fiksuus on siveydessä ja kyvyssä olla pettämättä.Tuo ei missään määrin poissulje siveyttä. Siveät naiset ovat usein aika vaativia naisia. Hyvin omituista tulkintaa. Olen itse siveä enkä liputa pettämisen puolesta.
- Anonyymi
Naiset haluaa top 10 miehen vaikka nainen olisi 120 kg sohvaperuna. Naisille ei kelpaa samantasoinen, monesti ooon saanut pakit rumalta naiselta. Nainen on sit mielummin yksin jos ei saa komeaa miestä.
- Anonyymi
Kannattaa antaa vaan naisille vapaus tehdä omat päätökset ja kunnioittaa niitä. ;)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa antaa vaan naisille vapaus tehdä omat päätökset ja kunnioittaa niitä. ;)
Joo kyllä pitää kunnioittaa kaikkien päätöksiä, jos vaikka naapurin reiska kusee rappukäytävään niin sehän on sen oma valinta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo kyllä pitää kunnioittaa kaikkien päätöksiä, jos vaikka naapurin reiska kusee rappukäytävään niin sehän on sen oma valinta.
Jokaisen oikeutta tehdä omaa elämää koskevat päätökset ja sitä täytyy vain kunnioittaa. Onpa omituinen rinnastus tuo oma esimerkkisi (lihavan) naisen ulkonäköihanteisiin ja parinvalintaan. Lihavalla ihmisellä on yhtälailla oikeus asettaa ihanteet ja valita parinsa kuin normaalipainoisellakin. Lihavalla on sama ihmisarvo kuin muillakin. Ihmisen paino eikä vartalo vaikuta ihmisarvoon tai oikeuksiin, vaikka lihavat tai ylipainoiset eivät olisikaan niin suosittuja parisuhdemarkkinoilla kuin normaalipainoiset (muuten positiivisilla ominaisuuksilla varustetut henkilöt). Normaalipainohan ei takaa vielä hyväkroppaisuutta eikä kauneutta/komeutta eikä kerro vielä henkisistä ominaisuuksista yhtään mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokaisen oikeutta tehdä omaa elämää koskevat päätökset ja sitä täytyy vain kunnioittaa. Onpa omituinen rinnastus tuo oma esimerkkisi (lihavan) naisen ulkonäköihanteisiin ja parinvalintaan. Lihavalla ihmisellä on yhtälailla oikeus asettaa ihanteet ja valita parinsa kuin normaalipainoisellakin. Lihavalla on sama ihmisarvo kuin muillakin. Ihmisen paino eikä vartalo vaikuta ihmisarvoon tai oikeuksiin, vaikka lihavat tai ylipainoiset eivät olisikaan niin suosittuja parisuhdemarkkinoilla kuin normaalipainoiset (muuten positiivisilla ominaisuuksilla varustetut henkilöt). Normaalipainohan ei takaa vielä hyväkroppaisuutta eikä kauneutta/komeutta eikä kerro vielä henkisistä ominaisuuksista yhtään mitään.
Ei se ole vain omaa elämää koskeva päätös, kyseessä on kuitenkin ihmissuhteet monikossa. Ja ilmiselvästi nirsoilu vaikuttaa muihinkin koska asiasta käydään keskustelua, eli se ei ole vain oma asia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se ole vain omaa elämää koskeva päätös, kyseessä on kuitenkin ihmissuhteet monikossa. Ja ilmiselvästi nirsoilu vaikuttaa muihinkin koska asiasta käydään keskustelua, eli se ei ole vain oma asia.
Kyllä lihava nainen silti saa asettaa kriteerinsä niin kuin muutkin. Eri asia sitten, onko se järkevää tai realistista. Parhaassa tapauksessa kriteerien asettaminen tulisi vaikuttaa siihen lihavaan naiseen niin, että lähtee lenkille siitä sohvalta ja on vuoden päästä 60kg sen 120kg:n sijaan.
- Anonyymi
Netti teki naisista pinnallisia. Kuvittelevat että jokainen komea mies haluaa tavis naisen. Suomi on aika pieni maa ja täällä on todella paljon yksinäisiä sen takia että naiset on nirsoja. Syntyvyys laskee koska naiset nirsoilee.
- Anonyymi
Ihan varmasti on netin syytä. Vaikea olisi teksti-tv:tä selaamalla kehittää sellaista ajatusmaailmaa että kaikki on saatavilla kunhan vaan oikea löytyy jne.
Luulen että nettikaupat ovat myös osasyyllinen. Sieltä on tullut se ajatusmalli että suurin piirtein kaikkea löytyy kunhan vain jaksaa etsiä ja klikkailla. No, sitähän naiset tekevät vaikkapa Tinderissä. - Anonyymi
On on. Tarviiko ees kysyä?
Sen enempää en lue nyt kuin ekan kysymyksen, en edes ketjua.- Anonyymi
Tuskin on. Ihmisillä , etenkään naisilla, ei vaan ole enää pakkoa löytää suhdetta. Nykyään alkaa olla muotia olla sinkku. Se on vain tän ajan suunta, oli nettiä tai ei.
- Anonyymi
On Koska mies sanoo. Miehet ei kestä jos nainen antaa pakit. Euroopassa mies suutuu. karibialla mies sanoo ettei hänellä ole riittävää tilaisuutta elättää naista.
Ei ole netin syytä, vaan se on ollut evoluution välttämätön ehto. On esiintynyt aina ja kaikkialla suvullisesti lisääntyvässä luonnossa.
- Anonyymi
Netti on vain tuonut yksilöille enemmän valinnanvaraa ja mahdollistanut suuren parisuhdemarkkinanäyttämön ja ainakin niiden seuraamisen kaikille, vaikka erilaiset yksilöt sijouttuvat sinne eri tavoin. Mitä enemmän valinnanvaraa, sitä huolellisemmin valitaan. Luulen, että tuolla on myös merkitystä. Toki biologia ja sisäsyntyiset asiat vaikuttaa myös, kaikilla lajeilla.
Anonyymi kirjoitti:
Netti on vain tuonut yksilöille enemmän valinnanvaraa ja mahdollistanut suuren parisuhdemarkkinanäyttämön ja ainakin niiden seuraamisen kaikille, vaikka erilaiset yksilöt sijouttuvat sinne eri tavoin. Mitä enemmän valinnanvaraa, sitä huolellisemmin valitaan. Luulen, että tuolla on myös merkitystä. Toki biologia ja sisäsyntyiset asiat vaikuttaa myös, kaikilla lajeilla.
Olet oikeassa, että netti on tuonut laajemmat parisuhdemarkkinat, joten perintögeenien tuottama nirsoilu saa aivan erilaiset seuraukset kuin ennen.
Näinhän on muidenkin geenien laita. Esimerkiksi geenit panevat kilpailemaan työpaikkojen valinnassa, vaikka niinä aikoina, jolloin vuosimiljoonia sitten perintögeenimme tältä osin vakiintuivat, mainitunkaltaisia työpaikkoja ei lainkaan ollut.
Netti on tehnyt geenipohjaisesta nirsoilusta tosi kovaa peliä.- Anonyymi
Luonnossa naaraat antavat syrjäytyneille uroksille samalla kun alfauros möykkää, evoluution tarkoitus on sekoittaa perimää, ei kehittää sisäsiittoisuutta valikoimalla liian tarkkaan samoja yksilöitä.
- Anonyymi
Firdawsi kirjoitti:
Olet oikeassa, että netti on tuonut laajemmat parisuhdemarkkinat, joten perintögeenien tuottama nirsoilu saa aivan erilaiset seuraukset kuin ennen.
Näinhän on muidenkin geenien laita. Esimerkiksi geenit panevat kilpailemaan työpaikkojen valinnassa, vaikka niinä aikoina, jolloin vuosimiljoonia sitten perintögeenimme tältä osin vakiintuivat, mainitunkaltaisia työpaikkoja ei lainkaan ollut.
Netti on tehnyt geenipohjaisesta nirsoilusta tosi kovaa peliä.Elämme monin tavoin kilpailu- ja vertailuyhteiskunnassa. Ihmistä arvioidaan monin tavoin - muuallakin kuin parisuhdemarkkinoilla. Se arviointi alkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi menee kouluun. Arviointi voi parhaassa tapauksessa auttaa yksilöä löytämään paikkansa yhteiskunnassa tai kannustamaan yksilöä löytämään omat vahvuutensa ja palvelemaan niillä yhteiskuntaa. Oman paikan ja kutsumuksen löytäminen on vähintäänkin psykologisesti merkittävää jokaiselle yksilölle. Tietysti arviointi voidaan kokea myös negatiivisena mutta arviointi ei saisi koskaan tarkoittaa (täyttä) mitätöintiä. Jokaisella on varmasti jotain annettavaa.
Usein ulkonäkökeskeisistä ihmisistä puhutaan pinnallisina siitäkin huolimatta, että usein tiedostetaan biologiset seikat siellä valinnan takana. Jokainen kuitenkin arvioi toisia, ainakin jossain määrin. Jos ihminen ei ulkoisia ominaisuuksia arvioisikaan, hän arvioi ja arvottaa kuitenkin toisia sisäisten ominaisuuksien perusteella. Se on ihan inhimillistä. Ihminen suuntautuu määrittelemällä (oikein tai väärin) ympäröivään maailmaan. Ihmisen sisin ja sydän ovat toki tärkeimpiä asioita varsinkin ihmissuhteissa mutta parisuhteessa ollaan aina kokonaisuuden kanssa. Jokainen ihminen varmasti haluaa myös itselleen niin hyvän kumppanin kuin mahdollista, jos hänellä on kykyä vähäänkään ennakoida ja ajatella asioita pidemmälle. Parinvalinta kaiken kaikkiaan on biologian, laskelmoinnin (, joka voi myös liittyä biologiaan), kompromissien, kilpajuoksun ja kuuseen kurkottamisen jalon taidon yhteispeliä. ;) Anonyymi kirjoitti:
Luonnossa naaraat antavat syrjäytyneille uroksille samalla kun alfauros möykkää, evoluution tarkoitus on sekoittaa perimää, ei kehittää sisäsiittoisuutta valikoimalla liian tarkkaan samoja yksilöitä.
Evolutiolla ei ole tarkoitusta. Se on itseään toteuttava automatiikka, valinnan ja perinnöllisyyden saatanallinen pakko, jonka kahleissa elämme. Biologinen tutkimus ei diggaa sitä, vaan vain selvittää, miten se toimii.
Nykyideologia ja uususkonto, kuvittelee, että kulttuuri ja ympäristötekijät vapauttaisivat meidät perkeleellisestä pakosta. Haaveilua, mikä helpottaa joidenkin ajattelua.
Elämme kuitenkin maailmanhistorian parasta aikaa. Silti vapaudumme kammottavasta automatiikasta vasta kuollessamme.Anonyymi kirjoitti:
Luonnossa naaraat antavat syrjäytyneille uroksille samalla kun alfauros möykkää, evoluution tarkoitus on sekoittaa perimää, ei kehittää sisäsiittoisuutta valikoimalla liian tarkkaan samoja yksilöitä.
Naaras pyrkii tiedostamattomasti, perintögeenien ohjaamana, antamaan usealle koiraalle yhtä tiedostamattoman vaikutelman, että olisi mahdollinen isä. Näin naaras saa useilta koirailta resursseja.
Kuitenkin alfaurokseudella on biologinen funktio. Esimerkiksi eräässä simpanssilaumassa todettiin noin kolmasosa poikasista alfauroksen siittämiksi, mikä on reilusti enemmän, kuin yhden uroksen osuus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?861689Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,161063Käyttäkää kumia kajaanilaisten naisten kanssa
Elkää ottako riskiä ilman kumia kun saattaa käydä niin että sinusta tuleekin isä lapselle ja elättäjä molemmille.981007Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol79942- 91784
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt51754Jymyuutinen: Suomen talous kasvaa hurjaa vauhtia
https://www.iltalehti.fi/talous/a/11fba8a8-a7fb-44f4-a58b-f129f6d5bdf5 Akavan pääekonomistin mukaan Suomen kokonaistuot146749- 53674
Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs48671Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv51661