Toyota kampitti MB:n ja syöksi sen ahdinkoon.

Tässä saunaa lämmittäessäni (puulämmitteinen kiuas, jonka käytön sähköautoja kannattavat kohta kieltävät) tuli mieleen ajatus, miltä automaailma mahtaisikaan nyt näyttää, jos MB:n tehdas olisi ensimmäisenä onnistunut kehittämään toimivan hybridiauton. Jos MB olisi tehnyt yhtä hyvän ja luotettavan hybridiauton jo vuonna 1997, kuin Tojota teki Priuksen, niin millaisia MB:tä nyt kaupattaisiinkaan ihmisille? Maailma saattaisi olla ihan erilainen.

Jos MB:llä olisi ollut hybridiauton konsepti selvillä vuonna 1997, niin käsitykseni mukaan kaikki E- ja S-sarjaa paremmat MB:t olisi varustettu hybridikoneistolla jo vuonna 2005. TM ja kaikki muut autolehdet ylistäisivät maasta taivaaseen MB:n ylivoimaista hybridiosaamista, ja hybridi-MB voittaisi kirkkaasti kaikki testit, mihin se suinkin osallistuisi. Taksitolpilla kaikki autot olisivat hybridi-MB:tä, sillä niiden kaupunkiominaisuudet olisivat aivan ylivoimaiset ja taloudellisuuskin huippuluokkaa. Muita autoja taksimiehet tuskin ollenkaan käyttäisivät. Joka paikassa saataisiin vain lukea suuria mainoslauseita, kuinka johtotähti MB hienon hybriditekniikkansa kanssa näyttää tietä muille autonvalmistajille.

Pahaksi onneksi kunnollisen hybridiauton sattuikin ensimmäisenä kehittämään Tojota, ja sehän pistikin pakan aivan sekaisin. Tojotan johtomiehet tajusivat heti hybridiauton ylivoimaisuuden, ja siksi he halusivatkin tehdä vähän kiusaa muille autotehtaille. He laittoivat ratkaisevat patentit julkisiksi, jotta kaikki muutkin tehtaat olisivat saaneet niitä hyödyntää. NIH-ilmiö piti nyt huolen siitä, ettei MB:ään alkanut tehdä hybridiautoja Tojotan mallin mukaisesti, vaan tyytyi pelkästään näpertelemään toivottomien lataushybridien parissa. Eihän se nyt johtotähdelle sovi, että nylkyttävän S-MB:n kaupunkiominaisuuksia parannettaisiin Tojotan mallien ilmaisella hybriditekniikalla! Johan sille jokainen oikea saksalainen autonostajakin nauraisi. Tästä taas huomaamme, miten NIH-ilmiö rules, ja Tojotalla kassakone kilisee entistä kiivaammin.

Jos minä ajattelen asiaa omalta kannaltani, niin silloin aivan oikea tehdas eli Tojota keksi hybridiauton. Koska Tojotat ovat kaiken kansan ajopelejä, niin minulla tavallisella eläkeläiselläkin oli mahdollisuus päästä käsiksi suhteellisen tuoreeseen hybridi-Aurikseen. Hybridiautolla on mukava tehdä vaimon kanssa kauppareissut, sillä kulku on tasaista eikä vaihteisto nylkytä koko ajan. Jos MB olisi kehittänyt toimivan hybridiauton, niin ajelisin nyt kauppareissut edelleenkin tavallisella automaattivaihteisella Tojotalla. Minulla keskituloisella eläkeläisellä ei olisi koskaan ollut varaa päästä käsiksi uudehkoon hybridi-MB:hen.

Tekniikka&Talous lehti kirjoittaa nyt MB:n ahdingosta seuraavasti. Hakekaa Googlella:

"Saksalaisjätti Daimler joutuu säästökuurille – MB-yksikkö ”johtotähtenä” miljardisäästöjen tulilinjalla"

MB:n nykyinen ahdinko johtuu siis siitä, että NIH-ilmiön vuoksi MB ei ole alentunut tekemään toimivia hybridiautoja Tojotan ilmaisten patenttien mukaisesti, vaan lähti hörhöilemään järjenvastaisten ladattavien hybridiautojen perään. Konkurssihan siitä lopulta tulee vanhalle tunnetulle tehtaalle.

Nyt Toyota on voittanut myös taksiautona MB:n.