Kun elämä pysäyttää

NainenKirjoittaa

Polvi turvoksissa liukkaalla kaatumisen seurauksena tässä mietiskelen syntyjä syviä. Sinäänsä pieni harmi , mutta suuri pysäyttäjä. Tänään kun piti tehdä kokonaan muuta, kuin istuskella läppärin ääressä ja kirjoitella.Voisi tietysti maata sängyssä jalka kohti taivasta ja vaikka katsella kaikki unohtuneet videot.Voisi soitella ystävänsä läpi ja surkutella kohtaloaan.Voisi pyytää jonkun kylään ja saada huomiota ja kaikenlaista palvelua. Voisi vaikkapa maalata sen keskenjääneen taulun, tai vaikka vastailla niihin mailehin, joihin ei mukamas ole ehtinyt kiireissään vastailemaan.
Mutta huomaankin miettiväni niiden ihmisten elämää, jotka ovat pysyvästi kävelykyvyttömiä.

Millaista olisi elää vaikkapa pyörätuolissa? Kuinka suuria muutoksia aiheutuisi liikuntarajoitteisesta elämisestä? Kuinka arki sujuisi jos niistä askareista , joita pitää aivan normaalina ,ei enää ilman muiden apua voisikkaan selviytyä? Eilen olisin halunnut mennä ihanaan rentouttavaan vaahtokylpyyn.Laskin ammeen täyteen lämpöistä vettä ja yritin kyykistyä. Tajusin , että jos vaikka kykenisinkin toinen jalka suorana istuumaan ammeeseen , niin enpäs enää omin voimin sieltä pääsisikkään ylös.Voi kuinka nöyryttävää, kun kuvittelinkaan sieltä avuttomana huutelevani ja hakkaavan seiniä, jotta joku tulisi pelstamaan minut. Tieto siitä tietystikkin auttaa , että tietää tämän kestävän ehkä viikon, tai kaksi. Mutta entäs niillä ihmisillä joiden on sopeuduttava elämään liikuntavammaisina vaikkapa lopun elämäänsä?

Elämän pysäyttäjiä voi olla monenlaisia. Mikä sinut sai viimemmäksi pysähtymään?

*odottelee polvilumppionsa kanssa* muiden kokemuksia......(kun tuo sijaiskärsimys on jotenkin niin lohduttavaa:-)

36

1665

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • MillaN

      ...on yksi erittäin rakas ystävätär, joka istuu pyörätuolissa. Hän halvaantui auto-onnettomuudessa vyötäröstä alaspäin. Iloinen ja elämänmyönteinen ihminen, kun pahin masennuskausi onnettomuuden jälkeen jäi taakse.

      Hän ajaa autoa, käy kanssamme tanssimassa ja shoppailemassa. Jos emme häntä saa johonkin vaikeakulkuiseen paikkaan, niin aina löytyy auttavia käsiä kantamaan hänet. Käymme kylpylöissä, melkein missä tahansa. Hän elää tasapainoista elämää, harrastaa kaikenlaista kanssamme.

      Hän pukee ja riisuu itse. Nostaa itse itsensä pyörätuolista sängylle tai sohvalle eikä pyydä apua. Vahvat, treenatut käsivarret antavat hänelle monta mahdollisuutta liikuttaa itseään paikasta toiseen.

      Tulee aikoja jolloin hän on masentunut, lyhyitä, pitkiä, mutta aina hänen elämänhalunsa voittaa. Ja on eräs, pieni lapsi, joka oli kuukauden ikäinen, kun hän joutui onnettomuuteen. Elämän tärkein ihminen, joka vielä aikuisenakin auttaa äitiänsä kaikin tavoin.

      Itselläni on joskus nuorempana ollut viisi viikkoa jalka kokokipsissä ja tuntui että elämä kaatuu kun ei päässyt liikkumaan kunnolla.

      • ....juuri nyt hyvät haukset:-) Pitänee ottaa puntit käteen ja treenata.
        Niin ..uskoisin monienkin liikuntavammasten kykenevän elämään vamastaan huolimatta rikasta elämää. Kaikkien pöyrätuolissakaan olevien kohtalo ei välttämättä ole noinkaan hyvä , kuin tuon kertomasi ystävän. Joillakin , kun ei ole edes liikkuvia käsiäkään. Tälläisiä asiota ei tule pohtineeksi silloin kun ei kehoa mikään vaivaa.

        Elämän laatu kai sen loppuviimein ratkaisee, ja miten siihen suhtautuu. Mutta sitten lienevät vielä erikseen ns. päävammaiset, joilla ei ajattelu ole kohdallaan.


      • MillaN
        NainenKirjoittaa kirjoitti:

        ....juuri nyt hyvät haukset:-) Pitänee ottaa puntit käteen ja treenata.
        Niin ..uskoisin monienkin liikuntavammasten kykenevän elämään vamastaan huolimatta rikasta elämää. Kaikkien pöyrätuolissakaan olevien kohtalo ei välttämättä ole noinkaan hyvä , kuin tuon kertomasi ystävän. Joillakin , kun ei ole edes liikkuvia käsiäkään. Tälläisiä asiota ei tule pohtineeksi silloin kun ei kehoa mikään vaivaa.

        Elämän laatu kai sen loppuviimein ratkaisee, ja miten siihen suhtautuu. Mutta sitten lienevät vielä erikseen ns. päävammaiset, joilla ei ajattelu ole kohdallaan.

        ...jotenkin hirveän vaikeaa samaistua tilanteeseen miltä pyörätuolissa istuvasta tai sängyssä makaavasta täysin liikuntakyvyttömästä tuntuu.

        En nyt oikein ymmärtänyt mitä tarkoitat ns. päävammaisella? Tarkoitatko onnettomuudessa loukkaantunutta aivovamman saanutta vai syntymästään lähtien olevaa vammaisuutta vai jotain muuta?


      • MillaN kirjoitti:

        ...jotenkin hirveän vaikeaa samaistua tilanteeseen miltä pyörätuolissa istuvasta tai sängyssä makaavasta täysin liikuntakyvyttömästä tuntuu.

        En nyt oikein ymmärtänyt mitä tarkoitat ns. päävammaisella? Tarkoitatko onnettomuudessa loukkaantunutta aivovamman saanutta vai syntymästään lähtien olevaa vammaisuutta vai jotain muuta?

        ..noitakin päävammoja voi olla niin lukemattomia erilaisia. Mietityttää sekin , että onko syntymästään saakka kehitysvammainen kuinka tietoinen omasta vammastaan? Entäpä sellainen , joka jonkun onnettomuuden jälkeen ei enää palakkaan normaaliksi? Erikseen vielä nämä joita kutsumme mielensairauksiksi.


      • MillaN
        NainenKirjoittaa kirjoitti:

        ..noitakin päävammoja voi olla niin lukemattomia erilaisia. Mietityttää sekin , että onko syntymästään saakka kehitysvammainen kuinka tietoinen omasta vammastaan? Entäpä sellainen , joka jonkun onnettomuuden jälkeen ei enää palakkaan normaaliksi? Erikseen vielä nämä joita kutsumme mielensairauksiksi.

        ...sellainen käsitys ja kokemus, että kehitysvammaisuuden asteesta riippuu miten tietoinen ihminen on vammastaan. Lievät kehitysvammaisuuden asteet osoittavat, että ihminen ymmärtää hänellä olevan puutteita. Ainakin omassa työssäni opiskelijat osaavat hyvinkin ottaa vammansa esille kun täytyy tehdä jotain sellaista mitä eivät halua vaikka heidän vammansa ei olisikaan este tehtävän tekemiselle.

        Vaikeassa kehitysvammassa ihminen ei tiedosta omaa vammaisuuttaan. Hän elää omassa maailmassaan. Omien kokemusteni mukaan he osaavat tehdä tiettyjä asioita hyvin ja joitakin eivät opi koskaan.

        Täysin normaali ihminen joka onnettomuuden jälkeen saa aivovamman voi tiedostaa oman vammansa tai ei. Vaikea sanoa, riippuu vamman laadusta.

        Sama juttu mielisairauksien osalta. Suurin osa tiedostaa ja ne jotka eivät tiedosta, niin heillä on useasti muitakin vammoja.


      • MillaN kirjoitti:

        ...sellainen käsitys ja kokemus, että kehitysvammaisuuden asteesta riippuu miten tietoinen ihminen on vammastaan. Lievät kehitysvammaisuuden asteet osoittavat, että ihminen ymmärtää hänellä olevan puutteita. Ainakin omassa työssäni opiskelijat osaavat hyvinkin ottaa vammansa esille kun täytyy tehdä jotain sellaista mitä eivät halua vaikka heidän vammansa ei olisikaan este tehtävän tekemiselle.

        Vaikeassa kehitysvammassa ihminen ei tiedosta omaa vammaisuuttaan. Hän elää omassa maailmassaan. Omien kokemusteni mukaan he osaavat tehdä tiettyjä asioita hyvin ja joitakin eivät opi koskaan.

        Täysin normaali ihminen joka onnettomuuden jälkeen saa aivovamman voi tiedostaa oman vammansa tai ei. Vaikea sanoa, riippuu vamman laadusta.

        Sama juttu mielisairauksien osalta. Suurin osa tiedostaa ja ne jotka eivät tiedosta, niin heillä on useasti muitakin vammoja.

        .....tässä mietinkin yhtä keskustelua ns. kehitysvammaisen kanssa. Nuori mies, joka tuskin koskaan kykenisi elämään täysin itsenäistä elämää ja selviytyisi päivääkään ilman muiden ihmisten apua kysyi näin: "Mikä voisi olla mun elämäni tarkoitus ja mikä on mun työtäni?" Hänellä oli vaikeuksia myöskin puheen tuottamisessa ja hänen äitinsä "suomensi" kysymyksen. Tuo tilanne liikutti minua saaden kyyneleet silmiini ja vastasinkin hänelle näin: " Riittää , että olet ihana itsesi, juuri sellainen kuin oletkin.Sinun tarkoituksesi voisi olla saada muitakin ihmisiä ymmärtämään kuinka sinun kultainen sydämesi on rakkautta tulvillaan ja kuinka sinun lämpösi ja ilosi säteilee kaikkialle missä tahansa oletkin. Sinun työsi on mitä hienointa ja arvokkainta ja juuri kaltaisiasi ihmisiä tämä maailma tarvitsee."

        Niitä silmiä ja sitä katsetta ja sitä suloista hymyä en voi unohtaa koskaan. Minä tiesin hänen ymmärtävän sanani ja hänen vilpitön kiitoksensa soljui suoraan sydämeeni.


      • MillaN
        NainenKirjoittaa kirjoitti:

        .....tässä mietinkin yhtä keskustelua ns. kehitysvammaisen kanssa. Nuori mies, joka tuskin koskaan kykenisi elämään täysin itsenäistä elämää ja selviytyisi päivääkään ilman muiden ihmisten apua kysyi näin: "Mikä voisi olla mun elämäni tarkoitus ja mikä on mun työtäni?" Hänellä oli vaikeuksia myöskin puheen tuottamisessa ja hänen äitinsä "suomensi" kysymyksen. Tuo tilanne liikutti minua saaden kyyneleet silmiini ja vastasinkin hänelle näin: " Riittää , että olet ihana itsesi, juuri sellainen kuin oletkin.Sinun tarkoituksesi voisi olla saada muitakin ihmisiä ymmärtämään kuinka sinun kultainen sydämesi on rakkautta tulvillaan ja kuinka sinun lämpösi ja ilosi säteilee kaikkialle missä tahansa oletkin. Sinun työsi on mitä hienointa ja arvokkainta ja juuri kaltaisiasi ihmisiä tämä maailma tarvitsee."

        Niitä silmiä ja sitä katsetta ja sitä suloista hymyä en voi unohtaa koskaan. Minä tiesin hänen ymmärtävän sanani ja hänen vilpitön kiitoksensa soljui suoraan sydämeeni.

        ...tuon tunteen.

        Kehitysvammainen elää tunteella. Pienetkin asiat saavat heidät hyvälle tuulelle. Kiitosten ja halausten määrästä ei tule loppua. Heiltä et kuule pahaa sanaa tai jos se lipsahtaa, anteeksipyyntö ja halaus tulee heti.

        Tosin he pahoittavat mielensä kovin herkästi ja osaavat olla tosi itsepäisiä, mutta silti he ovat herttaisia omia persooniaan.


      • MillaN kirjoitti:

        ...tuon tunteen.

        Kehitysvammainen elää tunteella. Pienetkin asiat saavat heidät hyvälle tuulelle. Kiitosten ja halausten määrästä ei tule loppua. Heiltä et kuule pahaa sanaa tai jos se lipsahtaa, anteeksipyyntö ja halaus tulee heti.

        Tosin he pahoittavat mielensä kovin herkästi ja osaavat olla tosi itsepäisiä, mutta silti he ovat herttaisia omia persooniaan.

        ...että heitä me nimitämme kehitysvammaisiksi?

        Itselläni ei ole mitenkään laajaa kokemusta näistä "vammaisista" mutta sen sijaan olen monestikkin pohtinut millä nimikkeellä voisi sitten nimitellä näitä älyssään hyvinkin pärjääviä ihmisiä joiden tunnemaailma on kuin räjähtämispisteessä tai kuin muumiotunutta ,tai kuin tunteet olisivat heidän vihollisiaan , ja heiltä näyttää puuttuvan kaikki "työvälineet" omien tunteidensa tiedostamiseksi.

        Tunnevammaisuudesta olen kuullut puhuttavan.Mutta kuinkahan monesti nämä tunteisssaan kehittymättömät" kykenevätkään muita manipuloimaan, puhumattakaan miten paljon he voivat saada aikaan "pahaa" omassa ympäristössään.
        Kehittyneen tunnemaailman omaavat kun yleensä sen sijaan pyrkivät mieluimminkin saamaan hyvää aikaiseksi ja tuntevat mielihyvää, kun muillakin
        on hyvä mieli. Mielensaaste näyttäisi olevan vähintäänkin yhtäsuuri ongelma, kuin ilmansaasteetkin.


      • MillaN
        NainenKirjoittaa kirjoitti:

        ...että heitä me nimitämme kehitysvammaisiksi?

        Itselläni ei ole mitenkään laajaa kokemusta näistä "vammaisista" mutta sen sijaan olen monestikkin pohtinut millä nimikkeellä voisi sitten nimitellä näitä älyssään hyvinkin pärjääviä ihmisiä joiden tunnemaailma on kuin räjähtämispisteessä tai kuin muumiotunutta ,tai kuin tunteet olisivat heidän vihollisiaan , ja heiltä näyttää puuttuvan kaikki "työvälineet" omien tunteidensa tiedostamiseksi.

        Tunnevammaisuudesta olen kuullut puhuttavan.Mutta kuinkahan monesti nämä tunteisssaan kehittymättömät" kykenevätkään muita manipuloimaan, puhumattakaan miten paljon he voivat saada aikaan "pahaa" omassa ympäristössään.
        Kehittyneen tunnemaailman omaavat kun yleensä sen sijaan pyrkivät mieluimminkin saamaan hyvää aikaiseksi ja tuntevat mielihyvää, kun muillakin
        on hyvä mieli. Mielensaaste näyttäisi olevan vähintäänkin yhtäsuuri ongelma, kuin ilmansaasteetkin.

        ...heitä tunnevammaisiksi. Älyltään he ovat normaaleja ihmisiä, mutta tunnepuoli taistelee vastaan.

        Kehitysvammaisiksi kutsumme ihmisiä jotka ovat jo syntymästään asti olleet vammaisia fyysiseltä ja henkiseltä puolelta.

        Valitettavasti tunnevammaisia ihmisiä on keskuudessamme erittäin paljon. Mistä se johtuukin, siihen on hyvin monia syitä.


      • MillaN kirjoitti:

        ...heitä tunnevammaisiksi. Älyltään he ovat normaaleja ihmisiä, mutta tunnepuoli taistelee vastaan.

        Kehitysvammaisiksi kutsumme ihmisiä jotka ovat jo syntymästään asti olleet vammaisia fyysiseltä ja henkiseltä puolelta.

        Valitettavasti tunnevammaisia ihmisiä on keskuudessamme erittäin paljon. Mistä se johtuukin, siihen on hyvin monia syitä.

        ..jolloin voimme käyttää tuota tunnevamma määrittelyä? Kuitenkin näitä tunteissaan vajaita" on meidän länsimaisessa kulttuurissamme aina vain suuremmissa määrin. Oliskohan tuolla toiseen aivolohkoon painottuvalla tekijällä jokin merkitys.

        Tunteille ei ole paljoa ravintoa ja niiden merkitystä vähätellään. Tunteita pidetään kuin toisarvoisina. Tunteva ihminen useinkin leimataan hieman naiviksi. Tunteilulle ei tunnu työelämässäkään olevan juurikaan sijaa.

        Voisikko tuota määrittelyä sanoa vaikkapa lievemässä muodossa vierastunteisuudeksi. Tosin näille kielteisille tunteille näyttää olevan käyttöä.Miksikähän niin monet TV-ohjelmatkin perustuvat juuri näiden alempien tunteiden esiintulemiseen? Kaikkenlainen kilpailu paremmuudesta ja itsen erinomaisuudesta on niin trendikästä...ja taas tuollainen empaattisuus ja ystävällisyys näyttää olevan pois muodista.

        *hyvin mietteliäänä*


      • MillaN
        NainenKirjoittaa kirjoitti:

        ..jolloin voimme käyttää tuota tunnevamma määrittelyä? Kuitenkin näitä tunteissaan vajaita" on meidän länsimaisessa kulttuurissamme aina vain suuremmissa määrin. Oliskohan tuolla toiseen aivolohkoon painottuvalla tekijällä jokin merkitys.

        Tunteille ei ole paljoa ravintoa ja niiden merkitystä vähätellään. Tunteita pidetään kuin toisarvoisina. Tunteva ihminen useinkin leimataan hieman naiviksi. Tunteilulle ei tunnu työelämässäkään olevan juurikaan sijaa.

        Voisikko tuota määrittelyä sanoa vaikkapa lievemässä muodossa vierastunteisuudeksi. Tosin näille kielteisille tunteille näyttää olevan käyttöä.Miksikähän niin monet TV-ohjelmatkin perustuvat juuri näiden alempien tunteiden esiintulemiseen? Kaikkenlainen kilpailu paremmuudesta ja itsen erinomaisuudesta on niin trendikästä...ja taas tuollainen empaattisuus ja ystävällisyys näyttää olevan pois muodista.

        *hyvin mietteliäänä*

        ...törmään tunnevammaisuuteen, mutta taustalla on myös paljon muitakin vammoja ja sairauksia.

        Yksi opiskelijoistani ei siedä sitä että häneen kosketaan, hän ei kestä edes pientä hipaisua ja saa raivonpuuskan. Olen tehnyt kaksi vuotta työtä hänen kanssaan tämän ongelman kanssa ja taustat juontuvat kaukaa lapsuudesta. Nyt saan jo koskettaa hänen kättään kevyesti, mutta minun täytyy olla hänen edessään, että hän näkee kuka koskettaa. Jonkinlainen luottamus on jo syntynyt.

        Nykypäivän työskentelyssä ei tunteilla. Kiire ja stressi saa aikaan kilpailua työntekijöiden kesken, jolloin kielteiset tunteet syrjäyttävät empaattisuuden ja ystävällisyyden. Ihmisistä tulee tavallaan kovia ja kylmiä eikä kaihdeta keinoja millä saadaan mainetta ja mannonaa.


      • MillaN kirjoitti:

        ...törmään tunnevammaisuuteen, mutta taustalla on myös paljon muitakin vammoja ja sairauksia.

        Yksi opiskelijoistani ei siedä sitä että häneen kosketaan, hän ei kestä edes pientä hipaisua ja saa raivonpuuskan. Olen tehnyt kaksi vuotta työtä hänen kanssaan tämän ongelman kanssa ja taustat juontuvat kaukaa lapsuudesta. Nyt saan jo koskettaa hänen kättään kevyesti, mutta minun täytyy olla hänen edessään, että hän näkee kuka koskettaa. Jonkinlainen luottamus on jo syntynyt.

        Nykypäivän työskentelyssä ei tunteilla. Kiire ja stressi saa aikaan kilpailua työntekijöiden kesken, jolloin kielteiset tunteet syrjäyttävät empaattisuuden ja ystävällisyyden. Ihmisistä tulee tavallaan kovia ja kylmiä eikä kaihdeta keinoja millä saadaan mainetta ja mannonaa.

        ...nähdäkseni kärsivätkin enemmän tuosta kovuudesta ja kylmyydestä sekä perheissään, että työelämässä.

        Kuitenkin niin merkilliseltä kuin se saattaakin kuulostaa, niin juuri tunteet ovat kaiken ajattelunkin perustana. Meissä ihmisissä kaikki reagointi tapahtuu ensin tunneminässä, ennenkuin aivomme edes ehtivät käsitellä kokemusta. Esimerkkinä vaikkapa jokin vaaratilanne, tai jokin mikä saa aikaan järkytyksen. Ensimmäinen kokemus menee sydämen alueelle (kuin isku*, tai töytäisy* ja vasta sitten aivot ottavat tilanteen käsittelyyn. Herkät ihmiset kokevat asiat rinnassaan ja taas nämä ns.tunteensa kovettaneet ovat kehittäneet sen panssarin suojakseen. Samoin myöskin iloiset ja mukavat tilanteet reagoituvat rinnan, eli sydämen alueella. Kiintoisaksi asian tekee se,että ihminen ,joka ei tiedosta omia tunteitaan kuitenkin värittyy tunteidensa kautta.
        Jos vaikkapa kielteisille tunteille ei ole ollut tilaa käsittelyyn, niin ihminen saattaa joutua niiden "vangiksi. Osa ihmisiä on hyvinkin kykenemättömiä selvittämään itsessään, miksi tietyt ihmiset tai tilanteet saavat heidät jatkuvasti reagoimaan kiukulla, torjunnalla tai vetäytymisellä. Useinkaan tälläiset ihmiset eivät ole saaneet turvallista tilaa tai tukea tunteidensa ymmärtämiseksi.


    • taikanainen

      muita kommentteja tässä ketjussa, joten en tiedä tuleeko toistoa...

      Itselläni on hiukan samanlainen kokemus, nivelsiteeni meni poikki nilkasta tuokokuun viimeisinä päivinä. Olin menossa töihin ja astuin lian kiireellä portaisiin..hiukan ohi..ja sitten mentiin.

      Olin lähdössä viikon päästä kahdeksi kuukaudeksi toiselle puolen suomea, tarkoituksena muuttaa koko elämä, tehdä suuria päätöksiä koeajan jälkeen, jättää kaikki entinen taakse....

      Tämä onnettomuus aiheutti sen, että kaikki suunnutelmani romuttuivat, eihän sitä keppien kanssa minnekään lähdetä, jalalla ei voinut astua laisinkaan muutamaan aikaan. Niinpä se elämänmuutos jäi tekemättä, kaikki on ennallaan ja jotenkin sellainen tunne, että tuo oli merkki siitä, että näin pitää jatkuakin. Tai no...senverran on muutosta että laitoin netin syksyllä :))))))

      • ..kuiteskaan käynyt. Viikonloppu vaan meni "pilalle" kun piti olla ihan kokonaan muualla, kuin tässä läppärin kanssa.Voipi kyllä Pääsiäskin suunnitelmat mokoman takia muuttua.
        Tuli tässä mieleeni yks hauskakin juttu, kun yhden ystäväni kanssa oltiin kylpylässä ja siinä sitten saunan jälkeen itseämme peilin edessä arvosteltiin.
        Hän kun siinä pyöriskeli ja samalla totesi, että kato nyt kun reidetkin on jo ihan pilalla ja siinä nypittiin sieltä ja täältä kehojamme naureskellen ja todeten, mitä kaikkea vois vähäsen korjailla.

        Aamusella hän unenpöppöröissään sitten selittämään , että oikein untakin jo näki jossa olin hänelle sanonut kuinka paljon on jo ihan pilalla. Siitä saimmekin sitten hupia pitkään ja totesimme aina kun joku meni vähäsen pieleen, että sekin on jo ihan pilalla. Kukaan muu, kun juttuamme ei tajunnutkaan.... naureskelimme keskenämme ja siinä katselessamme muitakin ihmisiä aina väliin totesimme kuinka tuollakin on jo jotain ainaskin vähäsen pilalla. Tosin emme kylläkään olleet ilkeämielisiä... se oli vain sellainen pilaleikki.

        Mietinkin mikä ei nyt oikein ota sujuakseen ja josko pitäisi vähän syvemmin miettiä joitain suunnitelmia.


      • ....onko se tuonut elämääsi niitä suuria muutoksia muuten......eli koetko että parempaan pääsit kuin jos olisit sen kaiken muun muuttanut?


      • taikanainen
        NainenKirjoittaa kirjoitti:

        ..kuiteskaan käynyt. Viikonloppu vaan meni "pilalle" kun piti olla ihan kokonaan muualla, kuin tässä läppärin kanssa.Voipi kyllä Pääsiäskin suunnitelmat mokoman takia muuttua.
        Tuli tässä mieleeni yks hauskakin juttu, kun yhden ystäväni kanssa oltiin kylpylässä ja siinä sitten saunan jälkeen itseämme peilin edessä arvosteltiin.
        Hän kun siinä pyöriskeli ja samalla totesi, että kato nyt kun reidetkin on jo ihan pilalla ja siinä nypittiin sieltä ja täältä kehojamme naureskellen ja todeten, mitä kaikkea vois vähäsen korjailla.

        Aamusella hän unenpöppöröissään sitten selittämään , että oikein untakin jo näki jossa olin hänelle sanonut kuinka paljon on jo ihan pilalla. Siitä saimmekin sitten hupia pitkään ja totesimme aina kun joku meni vähäsen pieleen, että sekin on jo ihan pilalla. Kukaan muu, kun juttuamme ei tajunnutkaan.... naureskelimme keskenämme ja siinä katselessamme muitakin ihmisiä aina väliin totesimme kuinka tuollakin on jo jotain ainaskin vähäsen pilalla. Tosin emme kylläkään olleet ilkeämielisiä... se oli vain sellainen pilaleikki.

        Mietinkin mikä ei nyt oikein ota sujuakseen ja josko pitäisi vähän syvemmin miettiä joitain suunnitelmia.

        tuo oli kuin mun kylpyläreissustani tässä äskettäin, olin hyvän ystävättäreni kanssa siellä...Ja hyvin paljon samantyylistä, hulvatonta ja hauskaa, itselleen irvailua yms. Vielä paluumatkallakin piti sit kerrata kaikkea niin että ajoin harhaankin, kolmenkymmenen kilsan ylimääräinen lenkki jouduttiin heittämään,sekös vasta on jälkeenpäin ollut hileyden aiheena :)) vaan Sellaiset pienet onnelliset elämän hetket kantavat ihmistä pitkään.


      • taikanainen
        NainenKirjoittaa kirjoitti:

        ....onko se tuonut elämääsi niitä suuria muutoksia muuten......eli koetko että parempaan pääsit kuin jos olisit sen kaiken muun muuttanut?

        muutoksia, mutta uutta ulottuvuutta kylläkin on netti antanut elämääni.


    • norMix evk

      ...kertoi joskus TV:ssä omasta syövästään. Hätkähdin, kun hän mainitsi olevansa kiitollinen sairaudestaan. Aivan sanatarkasti en muista perusteluja, mutta ajatus oli jotakuinkin seuraava. Hän kertoi oppineensa suhtautumaan elämään ja ihmissuhteisiinsa aivan uudella tavalla ja pystyvänsä nyt elämään täysipainoisemmin. Tuonko jaksaisi muistaa, jos joskus joutuu vastaavaan tilanteeseen.

      • ...ihankos itse Normix siinä:-) Oletkos jo niin moneen palstaan levittäytynyt , ettet tänne enää voi kirjautuakkaan? '*ihmetellyt kun ei ole nikkiäsi täällä juurikaan näkynyt*

        Tuon saman ohjelman olen minäkin katsonut ja Palo jossain naistenlehdessäkin on tainnut tuota juttuaan tilittää. Monet sairaudet kyllä koulivat ihmistä ja tietysti pysäyttävät tarkastelemaan elämän laatua ja asettamaan arvoja uuteen järjästykseen. Jopa tälläisella polvivammallakin on oma merkityksensä. Olin taas vähän "ahmimassa" liikaa juttuja yhdellä kertaa ..vaan nytpäs ei ole kiire mihinkään:-) kumpa muistaisikkin aina ja jokapäivä kuinka arvokkaita ovat nämä hetkemme ja miten voisimme aikamme paremmin käyttää.

        On se vaan niinkin , että jos joku vaiva on kehossa , niin tajuaa, miten tärkeä on tämä tomumaja missä henkemme asustaa.


      • NainenKirjoittaa kirjoitti:

        ...ihankos itse Normix siinä:-) Oletkos jo niin moneen palstaan levittäytynyt , ettet tänne enää voi kirjautuakkaan? '*ihmetellyt kun ei ole nikkiäsi täällä juurikaan näkynyt*

        Tuon saman ohjelman olen minäkin katsonut ja Palo jossain naistenlehdessäkin on tainnut tuota juttuaan tilittää. Monet sairaudet kyllä koulivat ihmistä ja tietysti pysäyttävät tarkastelemaan elämän laatua ja asettamaan arvoja uuteen järjästykseen. Jopa tälläisella polvivammallakin on oma merkityksensä. Olin taas vähän "ahmimassa" liikaa juttuja yhdellä kertaa ..vaan nytpäs ei ole kiire mihinkään:-) kumpa muistaisikkin aina ja jokapäivä kuinka arvokkaita ovat nämä hetkemme ja miten voisimme aikamme paremmin käyttää.

        On se vaan niinkin , että jos joku vaiva on kehossa , niin tajuaa, miten tärkeä on tämä tomumaja missä henkemme asustaa.

        ...oikein rekattuna. Nooh, tuo rekkaus tahtoo jäädä pareminkin laiskuuden takia, vaikka kyllä tuo palstojen vaihtokin vaikuttaa. Viimeviikon hiihtelin hiljalleen Lapin hankia sekä nautin erämaiden hiljaisuudesta ja rauhasta.

        Niin, terveyttähän tunnetusti osaa arvostaa vasta kun on menettänyt sen. Sinä nyt sentään onneksi selvisit aika vähällä ja nythän sinulla on aikaa tehdä paljon sellaista, mitä ei normaalisti :))


      • sini

        paikkansa. Omakohtaisia kokemuksia.


      • sini
        norMix kirjoitti:

        ...oikein rekattuna. Nooh, tuo rekkaus tahtoo jäädä pareminkin laiskuuden takia, vaikka kyllä tuo palstojen vaihtokin vaikuttaa. Viimeviikon hiihtelin hiljalleen Lapin hankia sekä nautin erämaiden hiljaisuudesta ja rauhasta.

        Niin, terveyttähän tunnetusti osaa arvostaa vasta kun on menettänyt sen. Sinä nyt sentään onneksi selvisit aika vähällä ja nythän sinulla on aikaa tehdä paljon sellaista, mitä ei normaalisti :))

        Vai olet ollut Lapissa hiihtelemässä. Eikö siellä ollut kovat pakkaset?
        Se on tosi, että siellä Lapin erämaassa se sielu lepää, jos ei sitten ole missään meluisan laskettelurinteen vieressä. :=))


      • norMix kirjoitti:

        ...oikein rekattuna. Nooh, tuo rekkaus tahtoo jäädä pareminkin laiskuuden takia, vaikka kyllä tuo palstojen vaihtokin vaikuttaa. Viimeviikon hiihtelin hiljalleen Lapin hankia sekä nautin erämaiden hiljaisuudesta ja rauhasta.

        Niin, terveyttähän tunnetusti osaa arvostaa vasta kun on menettänyt sen. Sinä nyt sentään onneksi selvisit aika vähällä ja nythän sinulla on aikaa tehdä paljon sellaista, mitä ei normaalisti :))

        ...outoa taikaa...se on kaunis ja mittaamaton...

        Mikäs sen somempaa lomaa voisi olla näin talvisessa Suomessa, kuin erämaiden suuri rauha. Onneksi minäkin tässä keväällä vielä pääsen sinne pohjoiseen ..mutta lunta ei siellä sitten enää taida ollakkaan.
        Lapin luonto on mielestäni kaikkina vuodenaikona lumoava. Nyt haluan nähdä heräävän kevään.

        Mietinkin tässä, että miksi muuten just ne tekemättömät työt ovat aina niin ikävystäviä. Niiden pitäisi mielestäni hoitua ihan itsekseen, eikä kasaantua sellaisiksi kasoiksi.

        Olet varmaankin saanut rusketusta kasvoille lappilomallasi.


      • norMix evk
        sini kirjoitti:

        Vai olet ollut Lapissa hiihtelemässä. Eikö siellä ollut kovat pakkaset?
        Se on tosi, että siellä Lapin erämaassa se sielu lepää, jos ei sitten ole missään meluisan laskettelurinteen vieressä. :=))

        No joo, toiset käyvät etelässä lämmittelemässä ja toiset Lapissa palelemassa. Olihan siellä tietysti yöllä melkoiset pakkaset, mutta vastapainona sitten aurinko paistoi lähes koko viikon pilvettömältä taivaalta ja hanget hohtivat.

        Juuri tuon sielunrauhan takia menen yhä uudestaan Lappiin. Se alkaakin olla viimeisiä paikkoja, missä enää on lähes täydellinen luonnonrauha, mitä nyt joskus joku peltiporo rikkoo idyllin.


      • norMix evk
        NainenKirjoittaa kirjoitti:

        ...outoa taikaa...se on kaunis ja mittaamaton...

        Mikäs sen somempaa lomaa voisi olla näin talvisessa Suomessa, kuin erämaiden suuri rauha. Onneksi minäkin tässä keväällä vielä pääsen sinne pohjoiseen ..mutta lunta ei siellä sitten enää taida ollakkaan.
        Lapin luonto on mielestäni kaikkina vuodenaikona lumoava. Nyt haluan nähdä heräävän kevään.

        Mietinkin tässä, että miksi muuten just ne tekemättömät työt ovat aina niin ikävystäviä. Niiden pitäisi mielestäni hoitua ihan itsekseen, eikä kasaantua sellaisiksi kasoiksi.

        Olet varmaankin saanut rusketusta kasvoille lappilomallasi.

        ...sen tenho yksin...

        Vaikka jonkunsortin Lapin hullu minustakin on tullut, on minulta keväinen Lappi kokematta. Nopeudessaan ja luonnonläheisyydessään se on varmasti kokemisen arvoinen juttu. Vaelteletko rinkka selässä vai päiväretkeiletkö jostain kiinteästä majapaikasta?

        Viikon kun aurinko lähes pilvettömältä taivaalta paistaa, niin ottaahan se kiinni hieman vaaleampaankin ihoon.


      • sini
        norMix evk kirjoitti:

        ...sen tenho yksin...

        Vaikka jonkunsortin Lapin hullu minustakin on tullut, on minulta keväinen Lappi kokematta. Nopeudessaan ja luonnonläheisyydessään se on varmasti kokemisen arvoinen juttu. Vaelteletko rinkka selässä vai päiväretkeiletkö jostain kiinteästä majapaikasta?

        Viikon kun aurinko lähes pilvettömältä taivaalta paistaa, niin ottaahan se kiinni hieman vaaleampaankin ihoon.

        kannattaa kokea. Minä olen patikoinut siellä useaan kertaan. Pisin reissu täysin luonnon helmassa kahdeksan vuorokautta ja 80 km. Sopiva päivämatkamatka (10km/pv) raskaan rinkan kanssa. Saariselän Kiilopäältä Luirojärvelle, Paratiisikurun (hieno paikka) kautta pois. Teltassa ja välillä autiotuvissa yöt. Hyvä aika patikoida ennen sääskien tulo. Sen jälkeen siellä ei voi olla pir..kaan. :=))
        Toinen hyvä patikointiaika tietysti ruska-aika.
        Suosittelen lämpimästi :=)))


      • norMix evk
        sini kirjoitti:

        kannattaa kokea. Minä olen patikoinut siellä useaan kertaan. Pisin reissu täysin luonnon helmassa kahdeksan vuorokautta ja 80 km. Sopiva päivämatkamatka (10km/pv) raskaan rinkan kanssa. Saariselän Kiilopäältä Luirojärvelle, Paratiisikurun (hieno paikka) kautta pois. Teltassa ja välillä autiotuvissa yöt. Hyvä aika patikoida ennen sääskien tulo. Sen jälkeen siellä ei voi olla pir..kaan. :=))
        Toinen hyvä patikointiaika tietysti ruska-aika.
        Suosittelen lämpimästi :=)))

        Laitetaan tulevien retkikohteiden listalle :))


    • n52

      sen verran mielenkiintoinen tuo otsikko,että teen poikkeuksen tapaani osallistua ketjuihin.

      Elämä pysäyttää joskus rajuin ottein.
      Minulla on cp-vammainen lapsi.Ei siis monivammainen.
      Tällä hetkellä hän on aikuinen,asuu avoliitossa ja jatkaa opiskeluaan.

      Se hänestä.

      Olen aina aina kiittänyt elämää,että jos näin piti mennä niin oli minun onneni kun hän oli lapsistani ensimmäinen (4kpl)sillä mikään ei sen jälkeen ole ollut itsestään selvää.

      En tietysti tiedä kuinka paljon tuo kaikki minua silloin muutti,mutta olen osannut nauttia pienistä asiosta joita on maailma ja minun elämäni täynnä.
      Näen kauneutta siellä missä joku näkee rumuutta
      Yritän pienesti sanoa tuntemattomillekkin jotain hyvää.
      Rakastan naurua.
      Olen äärettömän kiitollinen elämälle.

      Tällä kaikella yritin sanoa,että ehkä elämän pysäyttely voikin olla se paras paikka.

      • ...olipa hieno komentti sinulta:-)

        Niin...me tarvitsemme näitä oppimismahdollisuuksia...ja jokaisen ihmisen elämä on aina ainutlaatuinen. Iloista kuultavaa oli , että tämä esikoisesi on noin hienosti elämässään selviytynyt.


      • sini

        teille kertoa ilouutinen. Kävin tänään kontrollissa rintasyövän takia ja kaikki oli Ok. Taas voi elää puoli vuotta huoleti, kunnes uus kontrolli. Se on tällaista jatkoaikaa elämä koko ajan. En tarkoita pelkästään iteseäni, vaan kaikkia ihmisiä. Mutta paljon olen oppinut elämästä sairauteni myötä. Ja jopa uskallan väittää että se oli lahja mun elämälle. Elämän jonninjoutavat kiireet on hävinneet. Maallisella mammonalla ei ole suurta osaa enää mun elämässä. Olen oppinut ymmärtämään elämää ja kaikkia ihmisiä eri tavalla.
        Mutta nyt odotan toisen rinnan pienennysleikkausta. Ensi kerran kun lääkäri siitä mainitsi sädehoitojen jälkeen pidin sitä turhamaisena, mutta tänään kun kävin kontrollissa, sanoin että laittaa aika vetämään.
        Joten ehkä nyt taas alan elämään :=)))
        Viime keväänä tähän aikaan en vielä tiennyt sairaudestani mitään.


      • n52
        NainenKirjoittaa kirjoitti:

        ...olipa hieno komentti sinulta:-)

        Niin...me tarvitsemme näitä oppimismahdollisuuksia...ja jokaisen ihmisen elämä on aina ainutlaatuinen. Iloista kuultavaa oli , että tämä esikoisesi on noin hienosti elämässään selviytynyt.

        tästä aiheesta on vielä lisättävä,että hän ei joudu ainakaan toistaiseksi käyttämään pyörätuolia ja ei ole monivammainen,ainoastaan liikuntarajoitteinen.

        Henkilökohtaisesti inhoan kaikkia -vammainen sanoja,mutta meillä ei ole muitakaan sanoja yrittäessämme esimerkiksi ymmärtää jonkun "normaalin"ihmisen käsittämätöntä käytöstä.
        Itse käytän joistakin sanaa tyhjä.


      • n52
        sini kirjoitti:

        teille kertoa ilouutinen. Kävin tänään kontrollissa rintasyövän takia ja kaikki oli Ok. Taas voi elää puoli vuotta huoleti, kunnes uus kontrolli. Se on tällaista jatkoaikaa elämä koko ajan. En tarkoita pelkästään iteseäni, vaan kaikkia ihmisiä. Mutta paljon olen oppinut elämästä sairauteni myötä. Ja jopa uskallan väittää että se oli lahja mun elämälle. Elämän jonninjoutavat kiireet on hävinneet. Maallisella mammonalla ei ole suurta osaa enää mun elämässä. Olen oppinut ymmärtämään elämää ja kaikkia ihmisiä eri tavalla.
        Mutta nyt odotan toisen rinnan pienennysleikkausta. Ensi kerran kun lääkäri siitä mainitsi sädehoitojen jälkeen pidin sitä turhamaisena, mutta tänään kun kävin kontrollissa, sanoin että laittaa aika vetämään.
        Joten ehkä nyt taas alan elämään :=)))
        Viime keväänä tähän aikaan en vielä tiennyt sairaudestani mitään.

        iloinen puolestasi kun olet osannut kaikesta pelottavasta huolimatta kääntää ne jollain tavoin voitoksesi.

        Kaikkea hyvää elämääsi


      • norMix evk
        sini kirjoitti:

        teille kertoa ilouutinen. Kävin tänään kontrollissa rintasyövän takia ja kaikki oli Ok. Taas voi elää puoli vuotta huoleti, kunnes uus kontrolli. Se on tällaista jatkoaikaa elämä koko ajan. En tarkoita pelkästään iteseäni, vaan kaikkia ihmisiä. Mutta paljon olen oppinut elämästä sairauteni myötä. Ja jopa uskallan väittää että se oli lahja mun elämälle. Elämän jonninjoutavat kiireet on hävinneet. Maallisella mammonalla ei ole suurta osaa enää mun elämässä. Olen oppinut ymmärtämään elämää ja kaikkia ihmisiä eri tavalla.
        Mutta nyt odotan toisen rinnan pienennysleikkausta. Ensi kerran kun lääkäri siitä mainitsi sädehoitojen jälkeen pidin sitä turhamaisena, mutta tänään kun kävin kontrollissa, sanoin että laittaa aika vetämään.
        Joten ehkä nyt taas alan elämään :=)))
        Viime keväänä tähän aikaan en vielä tiennyt sairaudestani mitään.

        ...että olet voiton puolella sairautesi suhteen ja osaat suhtautua siihen Jorma Palon tavoin. Toisaalta varmaan positiivinen asenne osaltaan on auttanut paranemistakin. Eikun hyvät Pääsiäiset sinne tundran reunallekin :DD


      • sini kirjoitti:

        teille kertoa ilouutinen. Kävin tänään kontrollissa rintasyövän takia ja kaikki oli Ok. Taas voi elää puoli vuotta huoleti, kunnes uus kontrolli. Se on tällaista jatkoaikaa elämä koko ajan. En tarkoita pelkästään iteseäni, vaan kaikkia ihmisiä. Mutta paljon olen oppinut elämästä sairauteni myötä. Ja jopa uskallan väittää että se oli lahja mun elämälle. Elämän jonninjoutavat kiireet on hävinneet. Maallisella mammonalla ei ole suurta osaa enää mun elämässä. Olen oppinut ymmärtämään elämää ja kaikkia ihmisiä eri tavalla.
        Mutta nyt odotan toisen rinnan pienennysleikkausta. Ensi kerran kun lääkäri siitä mainitsi sädehoitojen jälkeen pidin sitä turhamaisena, mutta tänään kun kävin kontrollissa, sanoin että laittaa aika vetämään.
        Joten ehkä nyt taas alan elämään :=)))
        Viime keväänä tähän aikaan en vielä tiennyt sairaudestani mitään.

        Uskoisin, että osa parantumista on jo tuokin, että asiasta uskaltaa puhua. Kuinkahan monia naisia tuo rintasyöpä koskeekaan ja varmasti paljolti vaikuttaa tilanteeseen oma asennoituminen. Sairaudet eivät ole toivottavia, mutta varmasti suuria "opettajia " ja jokainenhan tänne syntynyt tietää, ettei tänne kukaan ole jäänyt. Useinkaan emme ajattele elämän mittaa , ennenkuin jokin vakava sairaus tai onnettomuus meitä itseämme, tai läheisiämme kohtaa.

        Paljon sinulle terveitä ja onnellisia päiviä ja kiitos tuosta tekstistäsi:-)


      • Simanainen
        sini kirjoitti:

        teille kertoa ilouutinen. Kävin tänään kontrollissa rintasyövän takia ja kaikki oli Ok. Taas voi elää puoli vuotta huoleti, kunnes uus kontrolli. Se on tällaista jatkoaikaa elämä koko ajan. En tarkoita pelkästään iteseäni, vaan kaikkia ihmisiä. Mutta paljon olen oppinut elämästä sairauteni myötä. Ja jopa uskallan väittää että se oli lahja mun elämälle. Elämän jonninjoutavat kiireet on hävinneet. Maallisella mammonalla ei ole suurta osaa enää mun elämässä. Olen oppinut ymmärtämään elämää ja kaikkia ihmisiä eri tavalla.
        Mutta nyt odotan toisen rinnan pienennysleikkausta. Ensi kerran kun lääkäri siitä mainitsi sädehoitojen jälkeen pidin sitä turhamaisena, mutta tänään kun kävin kontrollissa, sanoin että laittaa aika vetämään.
        Joten ehkä nyt taas alan elämään :=)))
        Viime keväänä tähän aikaan en vielä tiennyt sairaudestani mitään.

        Onneksi olkoon! Rintasyövän paranemisennuste on hirmuisen hyvä, jos ajoissa löydetään.:)

        Naisella on lupa olla turhamainen ja joskus toivoisi miestenkin olevan. Eikä tuo ole edes turhamaisuutta, enemmänkin itsestään selvyys.


    • merliNelli

      ja jäin hetkeksi miettimään.

      Aika monet ja kipeätkin hautajaiset ovat pysäyttäneet, joskus on niin vaikea ymmärtää kaiken lopullisuutta.Nuoren elämän sammuessa, jää niin paljon kysymyksiä, ikävää, kiukkuakin elämän epäoikeudenmukaisuudesta.

      Olen myös joutunut pistämään elämäni arvot uusiksi, vakavan sairausepäilyn vuoksi.Pitkä piinaava odotus, pelko, epävarmuus, huoli läheisistä.
      Uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoitus, myös näillä vaikeilla ja ikävillä asioilla.Joskus sen tarkoituksen ymmärtää..toisinaan ei.

      Varmaan on vaikeaa sopeutua vaikka pyörätuoliin loppuiäkseen.Ainakin alkuaikojen riippuvuus muista ihmisistä..en tiedä, kai se jotenkin olisi raivostuttavaa.
      Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen ja paljon riippuu asenteesta elämään ja itseensä.

      Minulla oli myös nuorempana jalka kipsissä viisi viikkoa...aika tuntui iäisyydeltä ja tuntui että koko elämä on pilalla.
      Nyt vanhempana pienet ja vähän isommatkin kolhut, tuntuvat mitättömiltä..jos pystyy ajattelemaan miten paljon pahemmin asiat voisivat olla..se tepsii lähes aina.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ensi kesänä

      Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta
      Ikävä
      64
      3305
    2. Tukalaa kuumuutta

      Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh
      Ikävä
      43
      3127
    3. Sinä, ihastukseni

      Mitä haluaisit tehdä kanssani ensimmäisenä?
      Ihastuminen
      43
      2498
    4. Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.

      Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      108
      2376
    5. Tiedät ettei tule toimimaan.

      Mielenterveys ei kummallakaan kestä.
      Ikävä
      31
      1923
    6. Okei, myönnetään,

      Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘
      Ikävä
      27
      1820
    7. Onko kaivatullasi

      himmeä kuuppa?
      Ikävä
      48
      1626
    8. Mihin hävisi

      Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä
      Iisalmi
      85
      1435
    9. On jo heinäkuun viimeinen päivä.

      En taida nähdä sinua koskaan.
      Rakkaus ja rakastaminen
      39
      1300
    10. Lähtikö korvat

      puhtaaksi vaikusta?
      Tuusniemi
      82
      1159
    Aihe