Miten elämä on tehty niin
että vasta kun tapahtuu vastoinkäyminen
niin syntyy helpotus, jopa iloisuus.
Mitä opimme?
Että iloitkaamme vain vahingoille?
Sehän muuntaa etiikan sääntöjä!
Toivottavasti ei tulee säännöksi.
Tahallisesti emme kärsi.
Lisää emme pyydä.
Toinen esimerkki, että lähipiiri helpottuu vasta kun minulle tapahtuu pahoja.
Mistä sellainenkin elämä luonnossa!!?
että vasta kun tapahtuu vastoinkäyminen
niin syntyy helpotus, jopa iloisuus.
Mitä opimme?
Että iloitkaamme vain vahingoille?
Sehän muuntaa etiikan sääntöjä!
Toivottavasti ei tulee säännöksi.
Tahallisesti emme kärsi.
Lisää emme pyydä.
Toinen esimerkki, että lähipiiri helpottuu vasta kun minulle tapahtuu pahoja.
Mistä sellainenkin elämä luonnossa!!?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksi ajatusmalli on, että kun käy aallonpohjalla, suurin osa asioista näyttää olevan ihan ok. Ja kun on aallonhuipulla, aika moni asia näyttää olevan tavallista tai ei ollenkaan mieluista.
Monet pohjan ja huipun kokeneet ovat sitä mieltä, että ellei käy pohjalla, noita ylä- ja alakohdan välisiä asioita ei osaa arvostaa. Ja asioiden arvon ymmärtää vasta sitten kun ne menettää. Syntyy perspektiivi.
Niitä ylä- ja alakohdan välisiä asioita kutsutaan arkisiksi asioiksi.
Jotkut hakevat aallonpohjaa matkailulla, ettei tarvitse kokea sitä omassa kotona.
Asiana tämä ihmisen kokemus elämästä ei ole muuttunut tuhansien vuosien aikana. Monenlaista ratkaisua ja tapaa on kehitelty ja keksitty, jotta ihminen voisi kokea onnellisuutta. Harvassa filosofiassa se lähtee paljoudesta tai paljouden tavoittelusta.
--planeetta
Odotukset ja onni saattavat toisinaan toki kohdata mutta kyynisyys ja pessimismi tuo varman ilon.
Kyllä se niin on, että kun yhden juo, niin kaksi pissaa.
Vastoinkäymisestä voi toki oppia. Jopa häpeästä. Silloin voi kokea iloa. Löytää uuden polun. Hyvin tyypillistä kuitenkin että vastoinkäyminen tuo pahan mielen. Etenkin jos on heikko itsetunto. Pieni kolhu on iso katastrofi. Sitä passivoituu. Antautuu. Lakkaa ponnistelemasta. Kärsii. Miksi aina minä. Ilo on silloin kaukana. Toisen epäonnestakin voi iloita jos on kateellisuuteen taipuvainen, Riippuu omista uskomuksista ja elämän filosofiasta miten takaiskuihin suhtautuu. On heitäkin joille takaiskut ja katastrofit ovat innoituksen lähde. Jos on masokisti niin koettu nöyryytys ja epäonni on ensisijainen ilon ja nautinnon lähde. https://www.youtube.com/watch?v=3qlBsMoqccw