On huomannut, etten enää pidä mun kavereista. Koskaan en ole saanut minkäänlaista emotionaalista tukea kavereita. Aina vaan pelkkää vittuilua. Käynnissä on jatkuva julistamaton kilpailu kuka parhaiten vittuilee toisille. Jos olen joskus vähän yrittänyt avautua esim. naiskuvioistani olen saanut vastineeksi pelkkää naljailua. Mä en jaksa tuollaista jatkuvaa kukkoilukilpailua. On tuntenut noi jätkät penskasta asti, mutta nyt tuntuu, että tää saa riittää
Pitäisi pistää koko kaveripiiri vaihtoon, mutta mistä ihmeestä aikuisena löytäisi kavereita, joista voisi tulla oikeita ystäviä?
Pitäisi pistää koko kaveripiiri vaihtoon, mutta mistä ihmeestä aikuisena löytäisi kavereita, joista voisi tulla oikeita ystäviä?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Varmaankin jonkin harrastuksen kautta esim. joukkuepelit? Tai jospa jollain kaverillasi olisi kaveri, joka ei harrasta vittuilua?
Toi on sitä paljon puhuttua toksista maskuliinisuutta
Juuri tuon vuoksi kannatta suosia naispuolisia kavereita. Heiltä saa tukea kun sitä tarvitsee.
Naisissa on se huono puoli, että jos heidän kanssa ystävystyy, helposti tulee seksihommat kuvaan mukaan.
Eivät naiset halua seksiä friend zonetettujen kaverimiesten kanssa.
En tiedä kuka sinä olet, mutta minulla on vain yksi jonka voisin olla enemmän kuin ystävä. Minä olen häntä vanhempi etten usko siksi olevani hänellä sopiva vaihtoehto.
Huono puoli?
Täysin päinvastaisia kokemuksia itsellä. Jos haluaa jonkun naisen sänkyyn kaataa niin ei pidä liikaa kaveerata ettei päädy friend zonelle. Sieltä ei enää pois nousta. Ne on ihan eri jätkät jotka panee ja ne jotka on vaan kavereita.
Ei kavereita ja kaveripiiriä sen takia pidetä että kavereista tai heidän seurastaan pidettäisiin. Miehellä on kaveripiiri sen takia, että naisten silmissä kaveriton mies on outo ja naiset eivät sellaisesta miehestä kiinostu. Kun naiset näkevät että mies on mukana kaveriporukassa, kiinnostuvat he miehestä.
Mitä niillä kavereilla tekee, itelläni ei ole yhtäkään sellaista kaveria jota viittisin pyytää vaikka käymään tai lähtemään huvikseen kahville tms.. Eipä kukaan soittele tai rimputtele oven takana.
Kaverit on turha juttu. Naiset ei rakenna sen varaan juurikaan. Naiset kyllä voi seurata kaveriporukan sosiaalista toimintaa, mutta jos se on pelkkää päänaukomista niin paskankin saa helpommalla.
Yksinäinen ystävällinen on parempi kun paskasakki ympärillä.
Kavereiden tavoittelu ei kannata enää. Ilmastomuutos syynä.
Parisuhdettako sitten.
Sama vika rahikaisella, osittain. Laitoin miltei koko lapsuuden ajan revohkan vaihtoon rapiat 10v. sitten enkä ole katunut päivääkään. Jäljelle jääneet ovat ne joita voi oikeasti kutsua ystäviksi, mutta muu osa porukkaa oli jäänyt henkisesti jonnekin teini-ikään kiinni ja touhu oli sen mukaista.
Uusia kavereita en sinällään ole osannut kaivata enkä ole sellaisia etsinyt, työn puolesta on joidenkin yhteistyötahojen ja asiakkaiden taholta löytynyt henkilöitä joita voisin kutsua ystävikseni jos antaisin noiden ihmissuhteiden jatkua myös työn ulkopuolella. Ehkä nyt on tullut aika muuttaa itsessä tuota rajoitusta.
Teeveestä ystävät. Yksisuuntainen mielihäiriö hörhö ystävyys. Ja muu paskanjauhanta seko hörhöily kunta kone onks fotoo jne.
Radiokuunrelmien ystävät Ry
Muutti elämäni täysin yhteistyökumppani Romaniasta
Kuulostat homolta. Mies ei mitään olkapäätä tarvitse.
Kymmeniä vuosia Ja homoiltu on.
Tottuu selviytyy mutta joskus homo väsyy tähän homoiluun.
Erityisen homoiltahan tämä jo kuulostaa
Ei elvistele homoudellaan, mutta
Hienosti sanottu.
Itse olen pikkuhiljaa feidannut omiin ympyröihinsä vanhemmiten jumittuneet nk. kaverit. Muijan kanssa matkailukin on nykyään antoisampaa kuin matkailu dementoituvien entisten kaverien kanssa.
Aina ihmetelly ku jengi valittaa ettei aikuisena löydä uusia kavereita. Mulla vaihtunu frendit kouluaikojen jälkeen vaik miten monta kertaa. Uudet työpaikat, harrastukset ja ne piirit missä liikkuu vaikuttaa aina siihen minkälaista porukkaa on ympärillä. Kouluaikaisista frendeistä elämässä on enää 1kpl. Muutama frendi ollu 10v kuvioissa, mut useimpien kanssa lähentyny ihan viimesen 5v sisään. Viimeisin kaveriksi yltänyt tuttavuus tuli kuvioihin alle 6kk sitte. Ei se kavereihin tutustuminen vaikeeta oo kun on sosiaalinen ja menevä tyyppi.
Tärkeintä kavereiden saamisessa on se, että juo viinaa. Kun työ- ja harrastuskavereiden kanssa lähdetään illlalla juomaan, syvenevät kaveruussuhteet. Ilman viinaa mitään oikeita kaverisuhteita ei ole ja raitis mies viettääkin illat yksin kotona.
t. viinamies
Olipas taas oikein aivopieru, etteikö oikein ihmisiin tutustuminen ole vaikeaa jos on sosiaalinen ja menevä.
Ihan oma valinta jos jää himaan nysväämään ja vellomaan itsesäälissä. Ei kaikki ekstrovertit ole semmoisina syntyneet. Itseään voi kehittää siihen suuntaan ellei yksinäisen introvertin elo tunnu omalta jutulta.
Kyllä suurin osa ekstroverteista on juurikin sellaiseksi syntynyt. Aivan sama kun sanoisi että ala musikaaliseksi, soittamista voi treenata mutta jollei ole lahjoja niin ei siinä kummoiseksi tule.
Kuin kirjoitin jo toiseen samaan aloitukseen
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16238146/kaverit-on-alkanut-vituttamaan-#comment-100904913
Ilmeisesti olet kasvamassa kavereista erillesi. Joissain tapauksissa oma henkinen kasvu jopa vaatii etääntymistä. Vanhat jutut eivät enää toimi. On annettava tilaa uusille mahdollisuuksille. On itsestä kiinni, hyväksyykö muutoksen ja löytyykö uusia kavereita, vai ei. Ne uudet ystävyyssuhteet saattavat olla aivan erilaisella pohjalla. Jopa syvempiä, rohkaisevia ja kannustavia kaverisuhteita.
Elämä kuljettaa ja tilanteet muuttuu. Aivan normaalit henkisen kehityksen kuviot.
Kyllä se täytyy sanoa että tässä nelikymppisenä kaverit, saati sitten ystävät, ovat aikas harvassa.
Yksinkertaista, vaihtoon sitten. Mitä pitämään semmoista, mikä kuormittaa?
Harvoin niistä kavereista on apua silloin kun henkinen hätä on kaikkein suurin, joskus on ollut jopa suoranaista haittaa.
KilttiMies89