Oletteko ylpeitä mistään saavutuksestanne?

Anonyymi

Oletteko saavuttaneet mitään mistä voitte sanoa olevanne ylpeä, tai tunnetteko missään asiassa saavuttaneenne mitään?

Itse voin sanoa ettei tule yhtäkään asiaa mieleen missä voisin ajatella olevani saavuttanut mitään, enemmänkin päinvastoin melkeinpä jokaisessa asiassa on mennyt jotenkin metsään.

34

248

Äänestä

    Vastaukset 34

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Yritän päästä kaikenlaisesta ylpeilystä eroon..

      Suhde ylpeyteen on jotenkin kaksinaista: toisaalta, kuten aloituksessa, sanotaan että pitäisi ja saisi olla ylpeä jostakin, mutta toisaalta ylpeyshän on pahe ja ylpeä ihminen se vasta kamala onkin..

      • Wwuwuw. Sinulla ei siis koskaan tule lankeemusta?


      • TimoSimilä kirjoitti:

        Wwuwuw. Sinulla ei siis koskaan tule lankeemusta?

        Niin siis Yritän. Langettu on ties tuhannen kerran, mutta aina aamulla nollataan..☝️


      • Anonyymi

        Kyllähän ihminen saa olla ylpeä omista saavutuksistaan, kunhan ei nosta itseään jalustalle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän ihminen saa olla ylpeä omista saavutuksistaan, kunhan ei nosta itseään jalustalle.

        Tuota mä just tarkoitin..


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Tuota mä just tarkoitin..

        Saa olla ylpeä, kunhan on sitä jotenkin sopivan nöyrästi..

        Jenkkiläinen minäkeskeisyys törmää luterilaiseen vaatimattomuuteen. Tai länsimainen yksilökeskeisyys törmää idän yhteisöllisyyteen..


    • Anonyymi

      Voin sanoa että monet seikkailuni ovat olleet niin vaarallisia ja jännittäviä että saan olla onnellinen että olen vieläkin hengissä, siitä olen ehkä vähän ylpeä.

      • Anonyymi

        Pohjalaisena sanoisin, ettei ylpeydessä ole mitään väärää, kun on omanarvontuntoinen pystyy myös paremmin suvaitsemaan muita, eikä tarvitse projisoida kielteisiä piirtetään muihin. Suomalaisessa kulttuurissa on ikävä piirre, että vaatimattomuus on hyve. Sitä suorastaan vaaditaan, millään lailla ei saisi erottua muista!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pohjalaisena sanoisin, ettei ylpeydessä ole mitään väärää, kun on omanarvontuntoinen pystyy myös paremmin suvaitsemaan muita, eikä tarvitse projisoida kielteisiä piirtetään muihin. Suomalaisessa kulttuurissa on ikävä piirre, että vaatimattomuus on hyve. Sitä suorastaan vaaditaan, millään lailla ei saisi erottua muista!

        Etelä-, keski- vai pohjois- Murteesta ei voi päätellä, koska sitä ei ole. Eli Vaasa? satku kilsaa mun asuinpaikasta.

        Mutta suomalaiset tosiaan ovat kovin vaatimattomia sekä vähättelevät itseään. Jos näet ulkolaisen, jolla on molemmat jalat irtipoikki ja kauhistelet, että sullahan on jalat poikki.

        Hän vastaa riemuiten: Niin on! Mutta sullapa ei ole. Sitten hän poistuu voittajana paikalta.


    • Nooh, tietenkin tyttärestäni olen ylpeä. Saavutuksista jota en kadu, niin tulee mieleen räjäyttäjänpaperit, prosessinhoitajan ammattitutkinto, tietomekaniikan tutkinto, sitten ne normit trukki-, turvallisuus-, nosturi- ja tulityökurssit.

      Tehtaalla, ennen onnettomuuttani ollessani koin itseni onnistuneeksi, kun uusi esihenkilö tuli seuraamaan työtäni ja pyysi kertomaan, mitä teen ja miksi, koska tiedän/osaan varmasti paremmin kuin hän.

      Mutta siinäpä se En ole koskaan edes pyrkinyt saavuttamaan, muuta kuin tasapainoisen elämän. Nykyäänkin vakavasti loukkantuneena onnettomuuden jälkeen olen ihan tyytyväinen. Tilanteet muuttuvat ja niihin jotkut sopeutuvat ja toiset eivät niin nopeasti totu mokomaan.

    • Anonyymi

      Olen ylpeä kun saavuin lukemaan tätä aloitusta.

    • Anonyymi

      Olen ylpeä siitä että minua on helppo lähestyä.
      En aina kovin iloinen, koska minulle avaudutaan murheista ja kaikenlaisista vaikeista henkilökohtaisista asioista.
      Olen joskus jopa varoitellut ettei kannata luottaa liikaa...

    • Anonyymi

      olen ylpeä, kun jaksoin lukea tämän ketjun

    • No parista asiasta olen ja näin jälkeen päin ihmettelen itsekin, mistä tuli se olotila, että ne tuli tehneeksi :)

      Kyllä se on jättänyt hyvän mielen :)

    • Tulen nykyään toimeen äitini kanssa.

    • Anonyymi

      Eipä tuu oikein mitään mieleen, Enempi epäonnistuja olen.

      • Anonyymi

        Samoin minä. Kokemukseni menevät yks yhteen aloittajan kanssa. Olen saanut tietää vain epäonnistumiseni (heikkouteni) kaikessa, joten mm. ammatti-identiteetti puuttuu edelleen.

        N52


    • En nyt tiedä onko se mikään ylpeilyn aihe, mutta sanotaanko näin että olen tyytyväinen siihen että olen toiminut yrittäjänä kohta 9 vuotta.

      Niin on toki moni muukin, mutta eipä se enää ole tällä palstalla mikään salaisuus että mulla on useita psykiatrin tekemiä diagnooseja, vaikea lapsuus, nuoruus ja varhaisaikuisuus. Todennäköisesti pääsisin kohtuu helposti eläkkeelle, mutta asiakastapaamiset, verkkokaupan pyörittäminen, fyysinen työ yms. ovat ihan mielekästä tekemistä. Kaikkein parhaita hetkiä on ne kun kaupat on tehty 5 minuutissa ja asiakas jää juttelemaan tunniksi. Tai joku soittaa ja aloittaa asiansa sanomalla että "kaveri kertoi että sulta voisi löytyä..."

      Olikohan se nyt viime loppuvuodesta tai tän vuoden tammikuussa kun juttelin puhelimessa jonkun vapaaehtoistyöntekijän kanssa vaikeasta elämäntilanteesta kun kaikki mahdollinen meni pieleen ja oli paha olla. Se sanoi jotenkin että "sä olet kyllä kova luu". En alkuun ajatellut tuota sen kummemmin, enkä ainakaan siten että olisin joku kovis katutappelija. Mut jälkikäteen ajateltuna siinä oli ihan pointti. Voisin hyvinkin heittäytyä kokoaikaiseksi hulluksi ja vetää kokopäiväkännejä, mutta ihan kuten äitini joskus sanoi että "ei ne asiat voivottelemalla muutu mihinkään".

      Naisasioista en tunne erityistä ylpeyttä, vaan lähinnä normaaliutta. Tai ehkä se on jonkinlainen onnistuminen että irrottautui siitä ihmeen incel-uskonlahkosta ja alkoi katsomaan maailmaa ihan eri näkökulmasta.

      • Älä ny suotta ole noin vaatimaton. Seommeinaan näin että kasiviiskymppisen Volvon osista jotkut kehtaa pyytää aivan sika hintoja mutta sulta on aina löytynyt kohtuu hintaan kaikkea tinkentankelia mitkä aiheuttaa noita käynti häiriöitä ja vilkuttaa ODB vika valoa.

        Olen mäkin suositellut sun virman palveluita muutamille kavereille ketkä ei aja ihan tuli terällä autolla.

        Seommeinaan mulla ollut ennen kasi pätkää Hiaseja ja Carinoita. Eikä muuten koskaan tarvinnut tehrä muuta kuhan vaihtoi jako pään hihnan ja jotain kuluvaa palikkaa kuten raide tangon päitä yms. Viimeisimmän Hiasen taulussa oli komiat 650tkm ja tumma mies löi hyvän raha nipun kouraan ja vei mokoman rähjän Afrikkaan missä se toimii varmaan vieläkin jonkun virman tai perheen jokapäiväisenä käyttöautona.


      • pääskyvuoren_jorma kirjoitti:

        Älä ny suotta ole noin vaatimaton. Seommeinaan näin että kasiviiskymppisen Volvon osista jotkut kehtaa pyytää aivan sika hintoja mutta sulta on aina löytynyt kohtuu hintaan kaikkea tinkentankelia mitkä aiheuttaa noita käynti häiriöitä ja vilkuttaa ODB vika valoa.

        Olen mäkin suositellut sun virman palveluita muutamille kavereille ketkä ei aja ihan tuli terällä autolla.

        Seommeinaan mulla ollut ennen kasi pätkää Hiaseja ja Carinoita. Eikä muuten koskaan tarvinnut tehrä muuta kuhan vaihtoi jako pään hihnan ja jotain kuluvaa palikkaa kuten raide tangon päitä yms. Viimeisimmän Hiasen taulussa oli komiat 650tkm ja tumma mies löi hyvän raha nipun kouraan ja vei mokoman rähjän Afrikkaan missä se toimii varmaan vieläkin jonkun virman tai perheen jokapäiväisenä käyttöautona.

        Sanos muuta Jorma. P234:llä ei vissiin ole juurikaan jenkkirautojen osia kaupan, mutta ainakin mä hankin hänen kautta polttimokantoja, johtoja yms. kun tossa ihan ajankulukseni askartelin peniksen muotoisia lisäjarruvaloja mun OIKEAN vävypojan Bicky Royal miehen omistamiin takseihin.

        Niin ja muutama vuosi sitten hän toimitti toimivan akun ja antoi silloisesta Mersusta apuvirtaa kun Letukka hyytyi tien päälle. Fiksu kaveri kaikkiaan.


    • Olen saavuttanut näkymättömiä mitkä ei näy missään muutakuin lasten taidoissa ja joudun todenteolla koetukselle kun lapsien taitoja kartotetaan.

    • Anonyymi

      Tottakai mä olen ylpeä muutamista asioista, jotka olen saavuttanut, mutt useimmiten pidän ne asiat omana tietonani. Joskus tietenkin tulee kerrottua ylpeilyn aiheistani, mutt ne ovat ihan omakohtaisia tuntemuksia, eivät suinkaan kaikkien mielestä edes mikään ylpeyden aihe!

      Paljon on niitäkin asioita joista en niin ylpeä voi olla... joita myös jonkin verran vähättelen, esim. jäätävät mielipiteeni toisinaan ja jääräpäisyyteni.

      Tuo jääräpäisyys on toisinaan hyve ja toisaalta myös pahe... riippuu mistä kulmasta mitäkin asiaa tarkastelee...
      Nyt mä menen tarkastelemaan Nukku-Matin esittämiä filmin pätkiä; toivottavasti ihan mukavia unia. Hyvää yötä, kaikille tasapuolisesti!
      trollikka

    • Anonyymi

      Olen siitänyt lapsen joka on synnyttänyt vaimonsa kanssa kaksi lasta.
      Koska elämä jatkuu lapsissamme olen siis saavuttanut jotakin.

      Mitä itseeni tulee en ole saavuttanut mitään.
      Kaikki tavarat ympärilläni mitä olen kerännyt
      ovat vain tuhkaa.
      Yhdestä asiasta voin kyllä olla ylpeä.
      Entisenä perhokalastajana Olen oppinut keskustelemaan Joen kanssa.
      Käymämme keskustelut ovat varmaan se suurin rikkaus
      mitä olen elämältä saanut.

    • Anonyymi

      En tiedä onko tämä varsinaisesti ylpeyden aihe, mutta pystyn runkkaamalla laukeamaan alle 20 sekunnissa siitä kun kalun otan käteen. Siihen ei joka mies pysty.

      • Anonyymi

        Jatka runkkaamista!!
        Tiesin tämän sinusta.
        Tässä yksi syy, miksi meistä ei tullut mitään.


    • Anonyymi

      Olen ylpeä siitä, että tein rohkean ratkaisun n. 30 vuotta sitten. Jätin opettajan työni, ja lähdin linja-autonkuljettajakurssille. Toimin kuljettajana 28 vuotta saman firman palveluksessa, ja jäin eläkkeelle pari vuotta sitten.
      J.S.V.

    • Anonyymi

      En ikinä uskonut että sanoisin näin mutta kyllä olen ylpeä itsestäni ja elämästäni mitä olen saavuttanut. Tiedän että monet ei niitä asioita arvosta joita minä tai pitävät itsestään selvänä. Mutta en koskaan nuorempana uskonut että elämäni voisi joskus olla tämmöistä.

      • Anonyymi

        Ajattelin samoin. Elämä on nyt sillä mallilla, että saavutin sen mitä toivon huonossa suhteessa eläessä, sain jopa enemmän kuin toivoin.


    • Anonyymi

      Ylpeys on vaarallista ei sitä pidä olla, määrä tietoinen kyllä. Omassa kannassa pitää pysyä.
      Terveisin Tampereen mies 45v.

      • Anonyymi

        Ylpeä saa olla jopa itsestään kun on aihetta...saati läheisistään.
        👍😇


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylpeä saa olla jopa itsestään kun on aihetta...saati läheisistään.
        👍😇

        Näin on. Kyllä minä olen ylpeä ja annan itselleni suuren tunnustuksen siitä mitä olen saavuttanut. Elämäni alku pitkälle yli parikymppiseski oli erittäin homoa. Sain surkeimman alun elämälleni mitä saada voi henkisesti sekä ruumiillisesti pahoinpitelevässä kodissa.
        Koulussa jatkui sama, opettajan taholta ei oppilaitten.Haukkumista, vähättelyä, maahan polkemista jne.
        Parikymppiseksi itsetunto oli raunioina ja uskoin vakaasti että olen henkisesti jälkeenjäänyt ja toivoton. Kunnes sisu nousi ja päätin että ei tämä näin mene. Olin muuttanut kotoa pois ja aloin opiskella työn ohessa iltaisin. Puoli toista vuotta meni ja sain itselleni ammatin. Siinä toimin jonkin aikaa ja aloin taas työn ohessa opiskella ja pääsin etenemään.
        Tässä samaan aikaan olin käynyt läpi todella huonoja miessuhteita koska kuvittelin etten ansaitse parempaa. Jouduin pahoinpideltynä sairaalaan ja silloin päätin että miehet saa jäädä, nyt elän itselleni. Aloin tajuta että olen täsmälleen yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin. Minun ei todellakaan tarvitse tyytyä vähempään. Luottamus miehiin siinä meni, ja sitä en ole pystynyt korjaamaan mutta toisaalta se ei ole ongelma. Pärjään hyvin omillani ja voin henkisesti paljon paremmin kuin jos yrittäisin parisuhdetta jossa koko ajan mielen pohjalla eläisi pelko.
        Olen saanut hankittua hyvän työn jossa viihdyn todella hyvin. Kaksi vuotta sitten otin lainan ja ostin oman asunnon. Elämäni on hyvää ja nautittavaa. Joten kyllä, olen ylpeä itsestäni ja siitä miten taistelin itseni ylös sellaisesta mihin niin valtavan moni muu sortuu ja elämä menee sivuraiteile.


    • Anonyymi

      Oon minä saavuttanu salibandyssä suomen mestaruus ja kolme hopeeta. Oon niistä saavutuksista hyvin ylpeä. Nuorena kyllä voitin mitaleita juoksussa ja hiihdossakin mutta säbää pelasin 26 vuotta seurassa.

    • Anonyymi

      Noh, voisihan sitä olla ylpeä aika monestakin asiasta. Mutta en ole. Tiedän mistä se kaikki on tullut.

      Mutta jos jostain pitäisi olla, niin siitä, että kyllä minusta lopulta ihan kelpo ihminen tuli. Kaikesta huolimatta... :)

    • Enpä oikeestaan. Ne on ihan saavutettavia asioita muillekin.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ampuminen kylpylässä

      Onko vornasen timbe käynyt hiukan kylpemässä vai mikä tämä ampumatapaus on kylpylässä? Tuntuu aika villi meno olevan naa
      Naantali
      74
      1670
    2. Naantalin kylpylän ampujat

      Oli somppumatuja. Nyt mennään. Suomi on ruotsi.
      Maailman menoa
      23
      1182
    3. Kemijärvellä vesionnettomuus

      Pitkänsillan ja taiteilijanniemen välillä nähty henkilön painuvan veden alle. Mitä on tapahtunut? Onko vesihiisi taas as
      Kemijärvi
      32
      1073
    4. Hei, voitko kuunnella

      Voisitko auttaa minua selvittämään asioita? En halua ajaa sinua hulluuteen kanssani, en sitoa sinua, en esittää vaatimu
      Ikävä
      134
      906
    5. Joku porukka lähtenyt täältä

      Ihmeen hiljainen on palsta nyt. Yleensä tänne tulvii aloituksia yms, mutta nyt on kyllä erikoisen hiljaista.
      Ikävä
      189
      826
    6. Miten yrität

      Vielä saada kaivattusi?
      Ikävä
      64
      694
    7. Olipa yllätys

      Kuten hyvin moni tiesi/arvasi että valetta alusta loppuun toi *olemme ystäviä* satu. Instassaan käsi kädessä kuva kertoo
      Kotimaiset julkkisjuorut
      192
      619
    8. On todella ikävää

      Todella ikävää, että asiat ovat menneet tällaisiksi. Tämä ei ollut missään vaiheessa tarkoitukseni. Olen tehnyt virheit
      Ikävä
      79
      598
    9. Tuletko tänään

      Jos soitan? Niin... tuletko?🖤
      Ikävä
      49
      561
    10. 71
      557
    11. Se kun olit pitkästä aikaa silmieni edessä

      Oli kyllä sykähdyttävää. Tiedätkö, mikä laittaa minut ikävöimään sinua? Kun palautan mieleeni valtavan ihanan olemuksen,
      Ikävä
      32
      518
    12. Ottanet yhteyttä

      Facebookissa,jos on jotain asiaa.Miehelle! T.M-nainen.
      Ikävä
      55
      507
    13. Muutto auto hakee sut tänään!

      Tein sulle oman huoneen! mieheltä naiselle
      Ikävä
      57
      485
    14. Oletteko koskaan torjuneet kaivattuanne?

      Minä olen, kun en silloin tajunnut vielä ihastuneeni. Yritin paikata tapahtunutta, mutta ei onnistunut enää.
      Ikävä
      25
      457
    15. Kai sä mies ymmärrät..

      ..ettet jättänyt vaihtoahtoa. Tottakai toivon vielä, että pystyisit toimimaan niin että asiat korjaantuisivat. Vahvast
      Ikävä
      28
      432
    16. 34
      424
    17. En tiedä mitä sanoa

      Siksi en vastannut😔
      Ikävä
      33
      423
    18. Jos kaivattusi olisi

      Vieressäsi niin mitä tekisit?
      Ikävä
      40
      417
    19. Kiinni jäit

      Ei olisi uskonut sinusta
      Ikävä
      16
      409
    20. Päivän galluppi

      Minkälainen ehkäisy sinkkupalstalaisilla käytössä?
      Sinkut
      82
      398
    Aihe