Useimmat ihmsiet eivät elä vapaana. He noudattavat esim työnantajan tehtäväänsä koskevia ohjeita ja määräyksiä. Elämä menee heiltä hukkaan.
Aidosti elämä vaatii vapautta. Sitä, että ihminen päättää itse, mitä tekee ja mitä ajattelee. Tämä on helppoa!
Ensin pitää välttää orjamentaliteettia. On tehtävä itselle selväksi, mitä haluaa elämässä ja ryhdyttävä tekemään sitä.
Aito elämä antaa uskomatonta onnea.
Aidosti elämä vaatii vapautta. Sitä, että ihminen päättää itse, mitä tekee ja mitä ajattelee. Tämä on helppoa!
Ensin pitää välttää orjamentaliteettia. On tehtävä itselle selväksi, mitä haluaa elämässä ja ryhdyttävä tekemään sitä.
Aito elämä antaa uskomatonta onnea.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vihdoinkin asiaa. Kiitos ajatuksesta.
Kun elät yhteiskunnassa, jota sitoo lait, asetukset, normit, odotukset, vaatimukset, trendit, suunnat, ideologiat, hierarkiassa sinua ylempänä olevat jne. et ole koskaan vapaa. Voit tehdä vapaita valintoja, mutta vain niiden välillä, jotka sinulle sallitaan. Vapaus on harhaa, mutta jokaisella on oikeus rakentaa elämänkokemuksensa vaikka harhojen varaan.
Toki elän yhteiskunnassa, jossa on kaikea mainitsemiasi odotuksia. Ne ovat kuitenkin nonsensea, sillä mitään todellista sitoumusta ne eivät kykene aikaansamaan todellisuudessa vapaasti elävään henkilöön.
Voit toki rakentaa oman elämäsi tällaisten harhaisten "sitoumusten" varaan, sillä sitä minä en ole kieltämässä.
Ja vielä yksi huomio kommnetistasi. Kirjoituksesi kuvastaa juuri sitä orjamentaliteettia, jota kehotin avauksessani välttämään. Jostakin syystä se on joillekin yksilöille iskostunut ajatteluun hyvin syvälle, mikä tulee ilmi juuri "hierarkiassa ylempänä olevista" asioista. Silloin pätee, mitä totesitkin: "et ole koskaan vapaa."
Vähän ristiriitaisia ajatuksia tulee mieleen aloituksesta ja siitä pisteet.
Eli ihmiset ovat sidottuina luonnonlakiehin, johon kuuluu syöminen juominen naiminen kaikki. Suoja ulkoilmaa vastaa joudutaa rakennetaan maan vetovoima huomioiden. Ensisijaisesti tarvitsemme ruokaa elääksemme. Aikaisemmat yhteiskunnat elivät ruuan hankintaan keskittyen. Ensisijaisesti elettiin ruuanhankinan ympärillä. Työ ei ollut yhtä pitkälle erikoistunutta eikä ollut tutkintoja. Sama henkilö työskenteli maataloudessa rakennusteollisuudessa sekä käsitöitä tehden. Nämä alat olivat olemassa jo kivikaudella. Pienessä muodossa viljelyä saattoi olla jo silloin. Ajatusta vapaudesta ei oltu viellä keksitty.
Pidemmälle edistyneissä yhteisöissä on suurempi hierarkia. Uskonnot ja filosofiat olivat usein hierarkian huipulla olevien sanelemia ja heidän intressejä ajavia. Älä himoitse toisen omaisuutta, vaikka asetelma olisi kohtuuton. Älä tapa, jos sinua väärin kohdellaan. Pitää odottaa seuraavaan elämään. Tyydyn kohtaloosi.
Ajatus vapaudesta on taloudellisessa hierarkiassa huipulla olevien aatetta. Omistajuus mahdollistaa, ettei tarvitse tehdä työtä rahan tai ruuan eteen. Tällöin ihminen on luovimmillaan maslovin mukaan. Ihmiset ovat kyllä olleet kekseliätä kaikkina aikoina, ennen kuin osattiin edes unelmoida asioista jotka ovat nykyään arkipäivää. Vapaa luovuus kun aina vaatii luovan tuotoksen eli työtä.
Pönkität ajatuksillasi hierarkisia ajatuksia. Ehkä tarkoituksesi on päinvastainen. Orjamentaliteetti on tarkoitettu vähemmän luoville eli tyhmille. Todellisuudessa vähemmän varakkaille.
Jatkan viellä
Wikipedian mukaan luova henkilö on riippumaton ja tekee kuinka itse näkee hyväksi. Ovat siksi epäsovinnaisia. Luova henkilö käyttää persoonan ääripäitä olemalla energinen ja laiska, fantasioiva kurinalaine, älykäs lapsellinen.
Tulkitsen niin, että ihminen on luovimmillaan olleessan oma itsensä. Suurimmalta osalta ihmisiä löytyy paikka, jossa voi olla oma itsensä ilman muiden odotuksia. Kaikenlaisia juttuja kehittyy myös alistetussa asemassa. Tarkoitan esimerkiksi afroamerikkalaista musiikkia. Luova henkilö kuvataan myös omissa maailmoissaan eläväksi introvertiksi.
Omissa maailmoissaan oleminen on sisäistä maailmaa. Taide kuvaa usein ihmisten sisäistä maailmaa. Psykoosissa ihmisen sisäinen maailma ottaa todellisuudesta yliotteen. Mielenterveyden kytköstä luovuuteen eli tätä kliseetä ei pystytä ohittamaan.
Mielenterveys on koetuksella myös vaikeissa olosuhteissa. Etsiikö ihminen silloin pakopaikkaa pään sisältä vai tarvitaanko vilkkaampaa mielikuvitusta tilanteen ratkaisemiseksi. Vaikeissa olosuhteissa ei vapaudelle ole sijaa. Kuitenkin monet keksinnöt syntyneet käytännön pakosta. Taiteenkin väitetään syntyvän tuskasta. Mistä jutut sitten peräisin.
Onko itsemääräämisoikeutesi oikeutena yli kaiken? Melko helpolla ja melko vapaasti saa hyvän toimeentulon. Työntekijänkin odotetaan toimivan oma-aloitteisesti ja itsenäisesti, mutta ehtona on tehdä työtä eikä laiskotella kun siltä tuntuu.
Ensinnä huomautan siitä, että ajatus vapaudesta saattaa synnyttää paljonkin ristiriitaisia ajatuksia, kuten olet omakohtaisesti kokien todennutkin tapahtuneen. Se on mielestäni pelkästään hyvä tilanne!
Sen sijaan en jaa kanssasi väitettäsi, että tällainen keskustelu pönkittäisi "hierarkisia ajatuksia". Ylipäänsä en saa kiinni tuosta kommentistasi, mitä sillä mahdoit tarkoittaa. Ehkä olet ymmärtänyt väärin motiivini, koska mainitset tarkoitusperäni ja sen, että se olisi "päinvastainen"?
Se, että tarvitsemme elinehtojen ylläpitämiseen erilaisia toimenpiteitä, ei ole varsinaisesti vapauteen liittyvä kysymys. Tässäkin kohden sinulla vaikuttaa olevan jokin väärin ymmärrys. Itsestään selvää on, että toimeen tullaksemme joudumme suoritumaan jollakin tavalla, ellei joku muu taho hoida tällaista puolestamme (esim. vaikka eläke tms. yhteiskunnan tuki). Tällainen elinehtoja koskeva toteamus ei estä vapauden toteutumista. Totean vielä näkökohdan vapauden henkisestä luonteesta menemättä siihen tässä syvällisemmin.
Yleisenä huomiona kirjoituksestasi on, että rajaat vapauden luovaan toimintaan. Sekin on eräs vapauden ilmenemismuoto ja monet taiteilijat kertovat henkilökohtaisesti tällaisen olevan elämässään heille tärkeää. Vapautta ei ole kuitenkaan mielekästä rajata tällä tavoin johonkin elämän osa-alueeseen, koska se voi johtaa harhaan ajattelua siitä, mitä vapaus aidoimmassa ja henkisessä mielessä on.
Toteat: "Ajatus vapaudesta on taloudellisessa hierarkiassa huipulla olevien aatetta."
Tällainen ajatus liittyy elitismiin ja on itselleni hyvin vierasta. Koet selvästi ajatuksen vapaudesta liittyvän vahvasti sellaiseen luovaan elittiin, joka taiteilijan vapaudessaan tekee luovia asioita äärioloja tavoitellen ja ollen "epäsovinnainen" yms. normien vastainen. Epäilen tuollaisen henkilön vapauden astetta suuresti. En kiistä, etteikö luova taiteilija voi olla vapaa aidosti, mutta jos toiminnassa erityisesti pyritään johonkin äärimmäiseen kontrafaktuaalisuuteen normien kanssa, voi seurauksena olla kaikkea muuta kuin aitoa vapautta.
Kysyt vielä: "Onko itsemääräämisoikeutesi oikeutena yli kaiken?"
Vastaan ei ole. Aito elämä vaatii vapautta, mutta tässä ei ole aiheena oikeudet eikä siten myöskään henkilön itsemääräämisoikeus. Oikeudet kuuluvat yhteiskunnalliseen keskusteluun suhteessa toisiin ihmisiin ja yhetiskunnallisiin instituutioihin. Avauksen ydin ei ole vapauden teemassa keskittyä tällaiseen yhteiskunnalliseen näkökulmaan aiheessa vaan ennen kaikkea siihen, miten sisälläsi kykenet olemaan vapaa, tai sitten et. Oikeuksilla ja velvollisuuksilla on kosketuspinta teemaan, mutta keskittymällä väärään asiaan, hukkaa helposti sen vapauden olennaisimman ytimen, mikä on sisäinen asenne itseensä ja elämäänsä sekä siinä tehtäviin valintoihin.
Aloitat kertomalla, että työnantajien vaatimukset palkkaa vastaan rajoittavat. Väkisin käy mielessä realiteetit välttämättömien elintarpeiden hankkimiseksi. En kirjoita tietystä näkökulmasta vaan vapaasti mitä mieleen juolahtaa mukamas jäsentyneesti ja perustellusti. Tarkkaan rajattua vapauden ydintä en hoksaa. Eikä yritykseni ymmärtää ajatusta saa mieltä muuttumaan kuin hetkeksi. En halveksi mietteitäsi vaan leikin ajatuksella.
Vapautta mistä. Fyysistä vapautta. Yhteiskunnan normeista vapautta. Odotuksista vapautta. Omistä käsityksistä vapautta ja omien käsitysten purkamista.
Joku kirjoitti että voi valita vain vaihtoehdoista. Voiko myös itse miettiä jonkun odottamattoman vaihtoehdon. Varmasti mutta voiko sen saavuttaa. Onko resursseja sen saavuttamiseen. Sikäli tarvehiararkia pitää paikkansa, että kun on riittävät resurssit itseään on helpompi toteuttaa. Kehnomilla resursseilla kekseliäisyys purkautuu välttämöttömimpään. Resurssit voi tietenkin hankkia. Yhteiskunnan tuet eivät ole hyvä ratkaisu. Ne ovat pienet ja tällöin vapauden saavuttaa yksinöisyydellä. Itsekseen olemalla on vapaa vaatimuksista. Maailman muuttaminen mieleisekseen on hieman hankalampaa. Työn tekeminen on parempi vaihtoehto, mutta tämä vaatii osaamista. Osaamistakin voi kerryttää. Voi myös sijoittaa tai uhkapelata mutta sekin vaatii osaamista. Perustaa uskonlahko ja koittaa saada yhteisrtyöllä saavuttaa visionsa.
Avauksen viittaus työnantajan vaatimuksiin oli esimerkki vapauden rajoista, koska sille voisi useimmilla olla omakohtaista kokemusta. Ei sillä muuta funktiota ollut.
Kirjoituksissasi on punainen lanka. Anna ajatuksesi vain virrata ja pohdi erilaisia näkökulmia asiaan. Mielensä muuttaminen o n vahvasti sallittua ja vaikka vain hetkellisestikin ja taas voit palata vanhaan, jos siltä tuntuu. Ajatuksen vapaus on yksi ihmisen suurimpia vapauksia ja hyvä 'harjoittelualusta' myös muullaiselle vapauden tavoittelulle.
"Omistä käsityksistä vapautta ja omien käsitysten purkamista."
Tässä ajatuksessani orjamentaliteetin välttämisestä on juuri pyrkimys omien käsitysten analyysiin ja purkamiseen vapauden esteenä. Se on itse asiassa hyvin helppoa, jos asenne siihen on olemassa. Mutta se on vasta ensiaskel vapauden tiellä.
Se, että ihmisellä olisi elämässään olemassa valmiit "sallitut" vaihtoehdot, joista hän tekisi valintoja, on hyvin rajoittavaa ajattelua. Resursseihin keskittyminenkin on samaa tekosyiden etsimistä, mikä ei voi johtaa orjamentaliteetista vapautumiseen.
'Tarvehierarkia' on jo järkeilyä, jolla ihminen jallittaa itseänsä syvälle orjamentaliteettiin. Se kuulostaa rationaaliselta ja siihen on mukava tuudittautua.
Tunnut suorastaan luettelon omaisesti etsivän keinoja olla olematta vapaa. "Maailman muuttaminen on hankalaa, työ vaatii osaamista, uhkapelata (!), koittaa yhteistyötäkin". Tartut mihin tahansa, kunhan ei tarvitse ajatella vapautta.
Perustetaan yritys. Myydään palvelua ja sanellaan asiakkaille ehdot milloin missä miten palvelua tarjotaan. Rupeamme saamaan vapaasti ajattelevilta asiakkailta palautetta ja ehdoituksia palvelun kehittämiseksi. Asiakkaat koittavat nyt lompakollaan sanella omat ehtonsa. Yrityksen ehdot hankaloittavat asiakkaiden arkea ja tähän halutaan helpostusta. Asiakkaiden menettämisen pelossa rupeaa yrittäjä innovoimaan uusia toimintamalleja ja palveluita, jotta asiakkaan säilyvät ja mahdollisesti uudella palvelulla tavoittaa enemmän asiakkaita. Nyt pitää joustaa yrityksen ja yrityksen työntekijöiden. Kun toimintaa kehittää tarpeeksi pitkälle, vaihtoehtoja rupeaa olemaan jo niin paljon, että yksi ihminen ei järjestelmää vapaassa mielessään osaisi kehittää. Tämäkään kompromissi ei riittäisi kaikille. Hyvien puolien sijaan nähtäisiin, että palvelu on täysin surkea.
Ehdot sanelee pian lopakolla äänestävä asiakas. Yritys koittaa miettiä käytännön toimia, joilla voisi vapaasti ajattelevien asiakkaiden mieltymyksiä palvella. Yrittäjä samanaikaisesti mielistelee maksajaa ja kohtelee mielivaltaisesti sekä arvostelee työntekijää. Viimekädessä työntekijä tekee työn jota yritys kauppaa ja asiakas haluaa. Hierarkiassa maksaja oli sitten työnantaja tai asiakas ajattelee vapaasti ja toteuttaa visioitaan tai valmiista vaihtoehdoista halujaan rahalla.
Käytämme halujemme mahdollistajiksi toisia ihmisiä rahalla. Nöyrrytään orjiksi jotta saadaan rahaa. Toimintaa ohjaa halut ja itsekkyys. Raha on leipä, jonka vuoksi siedämme kepiniskut. Maksaja sanelee työehdot. Maksaja katsoo oikeudekseen vaatia asiaa, johon ei itsekkään kykenisi tai olisi itse valmis venymään.
Näin vapaasti ajatellen orjan vapaus on katkeruutta. Kuitenkaan orja ei kykene parempaan, koska on koneihminen. Koneihminen on kuin luonnollisessa ympäristössään tehden orjalle sopivaa työtä. Vapaus ei sovi kaikille.
Jotkut ihmiset osaavat ajatella omia asioitaan: eli yliopistojen MIELENVIKAISUUS MINUA HUOLESTTAA. c prof
Olen määrännyt itseni vapaaehtoisesti karanteeniin,olen nyt vapaa omasta entisestä vapaudestani.
Olet vapaa 'entisestä' vapaudestasi tai olet rajoitettu 'entisestä' vapaudestasi.
Olen määrännyt itseni tupakointikieltoon.
Anonyymi
17.03.2020 12:36
"Ja vielä yksi huomio kommnetistasi. Kirjoituksesi kuvastaa juuri sitä orjamentaliteettia, jota kehotin avauksessani välttämään. Jostakin syystä se on joillekin yksilöille iskostunut ajatteluun hyvin syvälle, mikä tulee ilmi juuri "hierarkiassa ylempänä olevista" asioista. Silloin pätee, mitä totesitkin: "et ole koskaan vapaa."
Et edes tajua miten itse olet sidottu jäykkään idealismiisi, kun et kykene tunnustamaan tosiasioita, joista osalla on meitä kansakuntia tarkoituksellakin sitovia ominaisuuksia. Reaalimaailmassa asioita, ilmiöitä ja ihmisiä hallitaan monin eri tavoin, syystäkin. Jos ei hallittaisi, millainen paikka maailma olisi elää? Millainen arvo ja sisältö sellaisessa maailmassa 'vapaudella' olisi? Sivistysvaltion aikaansaamiseksi ihmiset joutuu tekemään "uhrauksia", esimerkiksi "alistumaan" yhteiskunnan hyvinvointia ylläpitäville normeille, odotuksille, laeille yms. sekä instituutiolle, jonka vastuulla on mm. säätää lakeja, jotta ihmisen pimeät ominaisuudet ei saa valtaa.
Se, että tunnistan ja tunnustan tosiasiat, sekä sopeudun niihin ja hyväksyn ne osaksi elämääni, ei tietenkään tarkoita sitä, mitä yrität väittää. Laskeudu sieltä idealistisesta kuplastasi tänne reaalimaailmaan ja hyväksy tosiasiat. Me emme elä tädyellisessä maailmassa, jossa joudumme ajoittain kärsimään omista ja toisten tekemistä virheistä, mutta osa meistä kuitenkin yrittää korjata näitä sekä omia että toisten tekemiä virheitä.
Sinä et vapauskuplassasi asioita kykene muuttamaan. Ainoastaan luot itsellesi illuusion, ja ehkä jopa tarpeen kieltää sen todellisuuden, jossa kuitenkin saat hölmöjen elämänoppiesi vuoksi iskuja naamaasi. Vapaus on suhteellista ja suhtautumista. Voit tehdä sen oikein tai väärin. Elämä on valintoja.
Kiitos vaivannäöstäsi, kun jaksoit kommentoida uudemman kerran kirjoitustani vapaudesta.
Vastaan aluksi ehkä hieman tylsästi ja siteeraan omaa kirjoitustani yllä: "Se, että tarvitsemme elinehtojen ylläpitämiseen erilaisia toimenpiteitä, ei ole varsinaisesti vapauteen liittyvä kysymys. Tässäkin kohden sinulla vaikuttaa olevan jokin väärin ymmärrys. Itsestään selvää on, että toimeen tullaksemme joudumme suoriutumaan jollakin tavalla, ellei joku muu taho hoida tällaista puolestamme (esim. vaikka eläke tms. yhteiskunnan tuki). Tällainen elinehtoja koskeva toteamus ei estä vapauden toteutumista. Totean vielä näkökohdan vapauden henkisestä luonteesta menemättä siihen tässä syvällisemmin."
Toisin sanoen realiteetit ovat jokaiselle meistä olemassa. Mutta tällaiset ulkoiset olosuhteet eivät rajoita aitoa vapautta. Vapaus elämässä kumpuaa sisältä käsin, eikä siihen tarvita mitään "idealismin" kategoriaa.
Teet kaksi kiintoisaa kysymystä, joihin esitän joitakin huomioita.
1. "Jos ei hallittaisi, millainen paikka maailma olisi elää?"
Olet siinä havainnossa oikeassa, että nykyaikainen yhteiskunta on hallintaan perustuvaa. Teknologia antaa mahdollisuuden luonnon ja keinotekoistenkin artefaktien hallintaan. Monet elämän toiminnot ovat teknologisen imperatiivin alaisia, ja hyvä niin. Niiden avulla voimme lisätä vapausasteitamme monista realiteeteista, jotka aiemmin historiassa olivat suuremman fyysisen ponnistelun kohteena. Myös ihmisiä hallitaan, kuten toteat. Sekin on hyvä asia ainakin demokraatisesti hallituissa yhteiskunnissa, joihin Suomi kuuluu.
Ihmisten hallinnan tekniikat eivät ole kuitenkaan (vielä) sillä tasolla, että mieltämme hallittaisiin pakottavilla menetelmillä. Usein ihmiset sinun tapaasi itse asettavat itselleen alistumisen skeemoja (eli mieltämisen malleja tai karttoja). Niiden perustelut osoittautuvat aina lähemmin tarkasteltaessa näennäiksi, mikäli tarkastelija on vapaa tällaisten rajoittavien skeemojen ikeestä.
Vastauksena kysymykseesi: maailma on jokaisenn yksilöön kohdistuvasta hallinnan paineesta huolimatta uskomattoman kukoistava paikka elää, jos henkilö vapauttaa itsensä mainituista vääristyneistä skeemoista, jota yleisemmin kuvailen orjamentaliteetiksi. Mitään syytä 'uhrautua' ei ole.
2. "Millainen arvo ja sisältö sellaisessa maailmassa 'vapaudella' olisi?"
Niin, totesin hallintaa kohdistuvan jokaiseen yksilöön. Vapauteen johtavilla toisenlaisilla skeemoilla alistumisen skeemojen sijaan voi jokainen saavuttaa niitä tavoitteita, mitä itse itselleen asettaa elämässään. Vapauden arvo on silloin koko elämän arvoinen.
Mainitsit "ihmisen pimeät ominaisuudet", joiden pelkäsit saavan valtaa, jos yhteiskunnassa ei olisi säädettyjä lakeja. Tässäkin asiassa olet oikeassa. On syytä huoleen siitä, miten kukin vapauttaan käyttää. Siitä en ole kuitenkaan tähän mennessä kirjoittanut vielä mitään, koska on ilmeistä, miten paljon orjamentalitetti rajoittaa ihmisten vapautta elämässä. Jos olisin heti aluksi ryhtynyt pohtimaan vapauden käyttämisen vastuullisuutta, se olisi johtanut vallitseva orjamentaliteetin hallitsevuus huomioon ottaen tilanteeseen, että mitään vapautumista ei voisi lainkaan tulla esiin.
Vastuullisuus edellyttää nimittäin huomattavan korkeiden eettisten prinsiippien tavoittelua henkilökohtaisesti jokaisen kohdalla, joka aitoa vapautta kohti pyrkii kehittymään.
Kun totesina avauksessa ihmisen olevan helppoa saavuttaa se, että päättää itse, mitä tekee ja ajattelee, niin tämä vaihe on se helppo osuus kehityksessä. Vaikeudet alkavat vasta siitä, jos sen kykenee saavuttamaan.
Onhan noita filosofian suuntauksia ollut kai monia. Stoalaisuus kaiketi kannatti tervettä harkintaa ja älyä eli sidonnaisuutta. Epikurolaisuus kannatti rakkautta ja tunne-elämän nautintoja eli vapautta. 1500-1600-luvuilla alkoi nousta vielä kolmas linja eli Voiman palvonta. Se käytti tahdonvoimaa mennäkseen läpi harmaan kiven.
II Tim. 1:7 mainitsee nuo kolme pienempää pyhää henkeä: Terve harkinta (Stooalaisuus), Rakkaus (Epikurolaisuus), Voima (Empirismi). Miten oikein sovellat vapauden näihin kaikkiin kolmeen koskevaksi. Ja epäilen, että on olemassa vielä NELJÄSKIN, mutta se on sitten ehkä tulevaisuuden juttua saada se selville.
On nimittäin neljä eri ihmistyyppiä: Nautintokeskeinen, Asiakeskeinen, Ihmiskeskeinen ja Konekeskeinen. Eivät he kaikki arvosta vapautta yli kaiken. Osa ymmärtää, että nauttia ja juhlia voi vain muiden kustannuksella. Omin voimin eläminen on työlästä raatamista. Johon ei juuri nautintoja sisälly.
Avauksessa esitin hahmon aidosta vapaudesta. Entä sitten epäaito vapaus? Täytyyhän sekin olla olemassa, jos on jotakin 'aitoa'.
Eräästä paljon luetusta lehdestä lainattua: toimittaja kertoo, että karanteenissa ollut jalkapalloilija.....
– Pelaaja soitti minulle yksi päivä ja sanoi: "Vedin kännit ja päädyin harrastamaan seksiä vaimoni siskon kanssa."
He yrittävät epätoivoisesti täyttää jalkapallon jättämää aukkoa. Koska lomamatkat eivät tule kyseeseen, on osa heistä turvautunut alkoholiin tai uhkapelaamiseen.
– Monet pelaajat ovat henkisesti laiskoja. Heille kerrotaan, koska harjoitella, mitä syödä, minne mennä ja kuinka pelata. He, joiden kanssa olen puhunut, kärsivät stressistä ja ahdistuksesta ja osa on matkalla kohti masennusta.
Tässä seurauksia, mitä pahimmillaan käy, kun alistumisen skeema yhtäkkisesti poistuu henkilön elämästä. Orjamentaliteetin ohjaama ihminen ei osaa muuta kuin tarttua helpoimpaan nautintoon, joka tuo välitöntä tyydytystä. Tästä voisi todeta, että se on vapautta epäaidoimmillaan. Sellainen ei tunnu hyvältä (vaikka ilmeisesti pitäisi mainitusta tuntua).
Aito vapaus vaatii henkilökohtaisesti huomattavasti enemmän.
Vapaus ei ole pelkkiä asioita. Näitä asioita myös koetaan.
Filosofia on rampa-ankka ilman psykologiaa.
Saatan joutua tuota heittoa joskus perustelemaan. Mutta eiköhän se taivu.
Kuinka vapaita olemme kun joudumme jopa harkitsemaan naapurin ovikellon pimpottamista? Olemme harkinnan vankeja. Emme siis vapaita lähimainkaan.
Miten olisimme harkinnassamme mahdollisimman vapaita ja miten harkintamme voisi vapauttamme ilmentää?
Hmm..
Mielekäs vapaus? Se voisi olla jopa harkittua?
Yhteistyö?
Mielekäs ja harkittu yhteistyö on vapautta.
?