Vai mihin se oikein katoaa? Kyseinen energiahan pitää voimalaitoksen kuitenkin tuottaa sähköverkkoon.
Muuttuuko sähköverkon loisenergia lämmöksi?
Anonyymi
23271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei loisenergia mihinkään katoa. Se on yhtä todellista kuin imaginaariluvut.
Jos lasket yhteen i ja -i niin saadaan nolla, mutta nolla on edelleen olemassa.
Kyllähän se johonkin katoaa, jos sitä ei voida käyttää hyödyksi, mutta siitä joutuu maksamaan.
Voithan sinä ladata loisenergialla vaikka imaginaarisia akkuja niin silloin se ei katoa mihinkään.
Kondensaattori ja kela eivät ole vaan kovin hyviä energian pitkäaikaiseen varastoimiseen.
Kaikki on suhteellista niinkuin Einstein totesi. 20 ms voi olla jollekulle pitkä aika ja jollekulle todella lyhyt.
Loisteho ei itsessään ole oikeaa tehoa mutta se kasvattaa virtaa, jota tarvitaan saman tehon kuljettamiseen. Kasvanut virta taas muuttuu lämmöksi johtimien vastuksen vuoksi eli lisää hukkaan menevää tehoa.
Sähkömoottori ottaa loistehoa verkosta ja generaattorilla tuotetaan sitä kompensoimaan moottorin aiheuttama virran ja jännitteen välinen vaihesiirto. Generaattorissa pätötehoa lisätään vääntämällä akselia kovemmin ja loistehoa lisäämällä magnetointivirtaa.
Loisvirta on kuin rahaa joka otetaan velaksi, kun velka maksetaan takaisin niin lopputulema on nolla. Maksettu korko on se häviö joka tapahtumasta syntyy.
Parempi nimitys on näennäisteho.
Näennäisteho on voltti kertaa ampeeri ja sen yksikkö on VA. Virran ja nänniteen vaihe-ero taas määrää miten näennäisteho P jakautuu reaaliosaan P (pätötehoon) ja imaginaariosaan Q (loisteho). Siis P=S×cosφ=U×I×cosφ
Nostan käden näppisvirheen merkiksi.
Näennäistehosta käytetään merkkiä S.
Jees. Noinhan sitä sanotaan.
Mutta tuo loisteho on vähän hassu ilmaisu. Loinenhan on sellainen, joka elää isännän kustannuksella. Tuo imaginäärinen teho ei ole sellainen.
Esim. vaihtojännitteeseen kytketty ideaalinen kondensaattori ottaa ja antaa tehoa. Jakson yli integroituna teho on nolla, kun jännitteen ja virran vaihe-ero on pi/2. Ideaalinen konkka ei siis kuluta energiaa. Jos on pitkät pihat, niin niiden vatus kyllä syö energiaa.
Ideaalisen konkan tapauksessa näennäsiteho = loisteho. Syntyy väärä mielikuva. Jooko.
Edellä jo todettiinkin, että "loisteho" aiheuttaa siirtohäviötä sähköverkossa.
Englanninkielessä käytetään termiä reactive power.
Loisteho olisi kai sitten englanniksi "parasite power".
Loistehon lämpötilan mittaamiseen on olemassa oma anturinsakin.
"DS18S20-PAR 1-Wire Parasite-Power Digital Thermometer"
· Derives power from data line (“parasite power”)—does not need a local power supply
Tuo kai liittyy reaktiivisen tehon siirtopiuhoissa aiheuttamaan tehoon ( P =R I^2), jota vastuksessa aina on, jos virta kulkee. Tämä on kyllä "loisimista".
Mutta meidän kielenkäytössä loisteho tarkoittaa tehon imaginäärikomponenttia eli on se reactive power.
Loisteho on vallan mainio nimitys koska se loisii verkossa aiheuttaen häviöitä ja kustannuksia kuljettamatta kuitenkaan tehoa minnekkään.
Vaihtovirtakoneet ovat yksinkertaisia ja teoria monimutkaista
Tasavirtakoneet ovat monimutkaisia ja teoria yksinkertaista.
Kitkattomassa palloheilurissa pallon energia muuttuu potentiaalienergiasta liike-energiaksi titetyllä taajuudella. Ideaalinen heiluri olisi värähtelevä "ikiliikkuja".
Varataan kondensaattori täyteen. Kytketään sen rinnalle kela. Syntyy värähtelevä piiri, jossa energia muuttuu vuorotellen kondensaattorin sähkökentän energiasta kelan magneettikentän energiaksi ja takaisin tietyllä taajuudella. Ideaalinen systeemi on värähtelevä "ikiliikkuja". Virran ja jännitteen vaihe-ero on pi/2. Energiaa ei häviä. Eli mitään "loisimista" ei tapahdu.
Loisvirta kuitenkin aiheuttaa kuljeksiessaan johtimien resistanssissa ihan pätötehoakin, se on kirjaimellisesti sitä todellista "loistehoa".
Tuosta nimi varmaan juontuu.
Mutta määritelmän mukaan loisteho on
Q = U I sin(fii)
eikä siinä puhuta siirtojohdoista mitään. Nehän voivat olla vaikka hyvin lyhyet ja paksut.
No silloin loisteho on vaikutuksetonta ja imaginaarista, eikä loisi kenenkään harmina.