Humanisti pelkää älykkyyttä

ei ymmärrä.

Kertoisitko mitä tarkoitat nopealla älykkyydellä?

Ja miksi mielestäsi humanisti puhuu pilkaten positivismista?

Positivismin se sisältö, joka historiallisesti on pysynyt muuttumattomimpana, on ollut yritys riisua tarkastelun kohteena olevalta todellisuudelta sitä hämärtävät sumuverhot.

Uudella ajalla nuo pyrkimykset ovat kehittyneet siten, että pääasiallisia "sumuttajia" koettiin ensin olevan uskonnollisten selitysten, sitten inhimillisten rajoittuneisuuksien ja lopulta, viime vuosisadalla, kieleen liittyvien rajoitusten.

Inhimillinen järki, joka aluksi näytti vahvalta ja yhtenäiseltä aseelta, kun vastustettiin uskonnollista maailmanselitystä, osoittautui sitten myöhemmin varsin moniteräiseksi miekaksi. Loogisen positivismin ja empirismin rinnalla kasvoi fenomenologia, joka ei sallinut unohtaa sitä, että ihminen näkee todellisuudessa aina vain heijastuksia omasta itsestään. "Ilmiöistä" ei voi koskaan täysin riisua niiden inhimillistä sisältöä.

Tiedon- ja tieteenfilosofisia muotoiluja ovat matkan varrella tuottaneet filosofit (humanistit), ja luonnontieteilijät ovat harrastaneet tutkimustaan siinä vanavedessä. Nyt ympärillämme oleva tekninen maailma on seurausta luonnontieteitten soveltamisesta, eikä tätä soveltamista mikään ole estänyt. Teoreettiset ongelmat ovat eri tasolla.

Tasot menevät ristiin lähinnä silloin, kun luonnontieteilijät erehtyvät kuvittelemaan, että luonnonlakeihin liittyy jokin maailmanselitys. On historiallisesti ymmärrettävää kuvitella, että luonnonlaeilla olisi jokin esim. uskonnollista selittämistä vastaava ominaisuus ja tehtävä. Näin ei ole, kuten mm. Wittgenstein on korostanut. Jos näin kuvitellaan, silloin tiedonfilosofisessa ajattelussa palataan useita vuosisatoja taaksepäin aikaan, jolloin tiede ja teologia vielä asettuivat toistensa jyrkiksi vastakohdiksi.

Vastaava erehdys tietenkin tapahtuu myös päinvastaiseen suuntaan: jotkut uskonnolliset ihmiset kokevat, ettei tieteellinen edistys mitenkään uhkaa heidän perimmäisiä arvojaan.

Vaikka "positivismista" puhui Comte, opilliset juuret lähtivät selvimmin liikkeelle Francis Baconista. Huippunsa positivismi koki ns. loogisen empirismin muodossa. Sen oppeja muotoili ansiokkaasti ns. Wienin piiri, joka sai ratkaisevat vaikutteensa filosofi Wittgensteinin nuoruudenteoksesta, "Tractatuksesta". Kuvaavaa tiedonfilosofiselle kehitykselle on se, että Wittgenstein itse sanoutui irti Wienin piirin opeista ja kehitti omaa ajatteluaan edelleen hermeneuttis-fenomenologiseen suuntaan. (No, tämä nimi ei tietenkään tee W:n myöhemmälle filosofialle oikeutta.)