Olenko sosiopaatti asia ei vaivaa minua yhtään mutta haluan tietää.
En koe katumusta lähes yhtään ja se vähäinenkin erittäin vaikeasti.
En tunne empatiaa mutta en kuitenkaan nauti muiden kärsimisestä psykopaatin tavoin. Olen valmis valehtelemaan oman edun vuoksi ja en koe siitä mitään katumusta. Olen vasta 12-joten en tiedä
En koe katumusta lähes yhtään ja se vähäinenkin erittäin vaikeasti.
En tunne empatiaa mutta en kuitenkaan nauti muiden kärsimisestä psykopaatin tavoin. Olen valmis valehtelemaan oman edun vuoksi ja en koe siitä mitään katumusta. Olen vasta 12-joten en tiedä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Enpä uskalla sanoa mitään noista määritelmistä mutta sen tiedän kaikki mitä tekee, vaikuttaa myös omaan mieleen. Jos tekee pahoja asioita, niitä ei koskaan pääse karkuun, koska ne muistaa aina. Ja jotkut ihmiset osaavat heti lukea sen ihmisestä millaisia asioita hän on tehnyt. Jos valehtelee niin opettaa itselleen ettei oikeastaan mihinkään voi luottaa.
Mutta jos rikkoo jotain sääntöä, mikä ei vahingoita ketään, eikä aiheuta kellekään mieliharmia tai kärsimystä, niin jos se on omalta kannalta hyväksi (olettaen että tietää mikä on itselle hyväksi) niin on mielestäni ihan normaalia ettei siitä tuntisi katumusta. Esim. jos lapsi vaikka katsoo tv:stä kiinnostavaa ohjelmaa, vaikka on kielletty katsomasta, esim. yli 2 tuntia päivässä.
Empatiakyvyttömyys on enemmänkin psykopatian kuin sosiopatian oire. Sosiopatiaan johtaa yleensä joku rankka kokemus ennen murrosikää, psykopatia taasen on sisäänrakennettu ominaisuus.
Nuorilla aivojen kehitys on kesken siten, että empatiakyky voi olla varsin vähäistä hormonitoiminnan vuoksi. Se ei itsessään siis ole vielä merkki psykopatiasta.
https://yle.fi/uutiset/3-10839736
Vielä lisäys: Toisen kärsimyksestä nauttiminen on sadismin merkki. Psykopaatit eivät ole mitenkään automaattisesti sadisteja vaan se on ihan oma juttunsa. Sadistin ei myöskään tarvitse olla psykopaatti. Psykopaateilla sadismi on kyllä yleisempää kuin muulla väestöllä.
Sadistiset sarjamurhaajapsykopaatit saattavat luoda sellaisen mielikuvan, että sadismi olisi liitettävissä juuri psykopaatteihin. Voi olla, että näin on jos asiaa on tutkittu, mikä tietysti on aika hankalaa koska psykopatia tunnistetaan useimmin juuri ihmisillä, jotka ovat väkivaltaisia ja joutuvat siitä syystä vankilaan/tutkimuksiin.
Mutta mikä sitten on sadismia?
Olen joutunut tuntemaan pari sellaista tyyppiä, jotka molemmat ovat manipuloivia, ovelia ja levittävät näiden ominaisuuksien avulla negatiivisia juttuja ihmisistä. Vaikka mielestäni välillämme ei ole ollut mitään kitkaa eikä sen läheisempää kanssakäymistä, olen useamman kerran saanut tietooni täysin tuulesta temmattuja tarinoita (erittäin negatiivisia ja vaikuttavia), joita nämä molemmat ovat minusta levittäneet, siitäkin huolimatta, että olen ollut molemman seurassa varovainen tekemisissäni ja sanomisissani.
Kumpikaan ei mielestäni ole psykopaati, mielummin päin vastoin, mutta sadismin kuvaus voisi heihin hyvinkin sopia. Tarinoillaan he ovat onnistuneet aiheuttamaan minulle harmia, joista onneksi vakavimpia olen saanut korjattua mutta selvästin jutut ovat vaikuttaneet joidenkin tuttavien ja työkavereiden suhtautumiseen minuun tai näin ainakin vahvasti epäilen. Joitain tarinoita olen päässyt korjaamaan, mutta tuskin kaikkia. Jos he ovat sadisteja, he ovat onnistuneet kohtuullisesti.
Mietippä miltä tuntuisi, jos joku valehtelisi sinulle oman etunsa vuoksi, aiheuttaen sinulle jonkin menetyksen, vahingon, tms. vääryyden? Olisiko kivaa? Jos mietit tätä, opitko jotain?