Otetaan nyt vaikka singulariteetti: Se ei voi pyöriä, koska sillä ei ole ympärysmittaa eikä sädettä,joten se on olematon paikallaan oleva piste, jolla on valtava vetovoima.
Vetovoima vetää tietysti suoraan tuota olematonta pistettä kohti.
Miksi siis tähdet eivät tule vedetyiksi suoraan tuota pistettä kohti, vaan pyörivät pisteen ympäri!
Miksi kuvassa mustasta aukosta materiaali oli epätasaisesti jaettu eri puolille? Jos materiaali pyörii nopeammin mitä lähempänä keskusta se on, silloin materiaali jakaantuu tasaisesti keskipisteen ympärille muutama kierroksen jälkeen!
Jos singulariteetin lähellä olevat tähdet yhdistyy singulariteettiin, sen vetovoima muihin kauempana oleviin tähtiin ei siitä lisäänny, koska singulariteetin ja lähitähtien kokonaisvetovoima pysyy samana. Samalla lisääntyy etäisyys keskustasta kaukaisempiin tähtiin, koska keskusta pienenee!
Vetovoima vetää tietysti suoraan tuota olematonta pistettä kohti.
Miksi siis tähdet eivät tule vedetyiksi suoraan tuota pistettä kohti, vaan pyörivät pisteen ympäri!
Miksi kuvassa mustasta aukosta materiaali oli epätasaisesti jaettu eri puolille? Jos materiaali pyörii nopeammin mitä lähempänä keskusta se on, silloin materiaali jakaantuu tasaisesti keskipisteen ympärille muutama kierroksen jälkeen!
Jos singulariteetin lähellä olevat tähdet yhdistyy singulariteettiin, sen vetovoima muihin kauempana oleviin tähtiin ei siitä lisäänny, koska singulariteetin ja lähitähtien kokonaisvetovoima pysyy samana. Samalla lisääntyy etäisyys keskustasta kaukaisempiin tähtiin, koska keskusta pienenee!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Romahtavan tähden impulssimomentti säilyy, joten tähdelle käy kuten taitoluistelijalle, joka kädet levitettyinä piruetissa vetää kädet sisään tai yläpuolelleen: kulmanopeus kasvaa.
Kaikki "astrofysikaaliset" mustat aukot l. avaruuden todelliset mustat aukot kiertävät pyörähdysakseilnsa ympäri, useimmat hirvittävän paljon nopeammin kuin ollessaan vielä tähtiä.
Tosiasia, että kaikki avaruudessa "leijuvat" eli vapaassa putouksessa olevat kappaleet (siis myös toista taivaankappaletta tai massakeskittymää kiertävät) pyörivät itsensä ympäri ei ole mikään luonnonlaki, vaan vallinneista ja vallitsevista maailmankaikkeuden olosuhteista syntynyt matemaattisesti johdettavissa oleva välttämättömyys.
Oletko nyt aivan varma tuosta impulssimomentin säilymisestä ?
Todista väitteesi niin fysiikan noopelipalkintoa pukkaa. Vai oliko se nyt lättymaauskovien impulssimomentti-nobel. En ole tietoinen näistä nykyteinien slangisanoista. Ei sen väliä pääasia on jotta maa on lätty ja impulssimomentti säilyy kun aika hidastuu tarpeeksi oaljon suuren massan läheisyydessä. Menikö yli hilseen ? No ei se mitään opiskele sekä tutkiskele fysiikkaa niin voit oppia jotakin.
Olettaisin olevan mahdotonta todistella mitään fysiikan väittämää sellaiselle, joka ei ole kuullutkaan impulssimomentin käsitteestä. Sinun pitäisi ottaa luonnontieteiden alkeet haltuun itse ensin. Alkeissa (melkein) se impulssimomentti tuleekin, joten mitä minä sitä sitten enää selittämään. ; )
Impulssimomentti kuvaa kolmiuloitteisen maailman ilmiötä lähellä massakeskittymää. Ajankuluessa impulssimomentti vähenee. Impulssimomentti ei siis ole mikään vakiona säilyvä luonnonvakio.
Mikäpä minä olen Kullimaattorille selittämään fysiikan alkeita kun Kullimaattorilla ei ole ymmärrystä useampiuloitteisesta maailmankaikkeudesta, kuten ei omien sanojensa mukaan ollut Stephen Hawkingsilla, eikä täten kukaan muukaan ihminen kykene hahmottamaan omassa mielessänsä sitä mitä tapahtuu suurten massojen lähellä.
Johan sen kirjailija Lauri Viitakin tiesi:
"päässä veivi kiertää, saapas maata hiertää, opintie on ympyrää, eteen joka jälki jää".
Osani vaan olkoon:
tietämisen tuskast pois,
kaik’ äänetön tyhjyys olkoon. (Kiveäkin kiinnosti)
Selitä miten singulariteetti ilman sädettä ja ympärysmittaa pyörii!
Toisekseen taitoluistelija ei pyöri siksi että hän vetää kädet lähelleen, olen kokeillut!
Täytyy olla käsissä jo vauhtia ennen!
Kertymäkiekko voi pyöriä, vaikka singulariteetti ei pyörisikään. Jos kuitenkin oletamme, että fysiikan lait pitävät myös mustassa aukossa kutinsa, niin pyörimismäärä eli impulssimomentti on pysyvä suure. Näin mustaksi aukoksi luhistuvan tähden impulssimomentti pysyy myös mustassa aukossa.
Lisäksi singulariteettiakaan ei välttämättä ole. Kvanttifysiikka tuntee minimissään Planckin tilavuuden.
Fotonilla ja monilla alkeishiukkasilla on pyörimisliikemäärää (spin) vaikka niiden halkaisija on nolla. Massiivinen singulariteetti eroaa siinä suhteessa, että sillä sentään on säteeltään äärellisen suuruinen tapahtumahorisontti.
Pyörimisliikemäärän säilymislaki varmistaa, että vaikka musta aukko alunperin onnistuisikin syntymään ilman pyörimisliikettä niin ensimmäisen massan pudottua sinne ei-keskeisesti muuttuu aukko pyöriväksi mustaksi aukoksi.
Spin ei itse asiassa ole sama kuin mekaaninen pyöriminen.
Eikä alkeishiukkasten halkaisija v'älttämättä ole nolla. Esimerkiksi elektroni Wikin mukaan: "Mikäli elektronin massan ajatellaan johtuvan kokonaan sen sähköstaattisesta potentiaalienergiasta, voidaan sen säteelle klassisen sähköstatiikan ja suhteellisuusteorian perusteella laskea arvo (klassinen elektronin säde) r = 2,8179 · 10−15 m."
Muuten ok.
Metrit ja senttimetrit (ja niiden triljoonas biljoonasosat) menettävät merkityksensä jos ajatellaan hiukkasfysiikan standardimallin mukaisesti että maailmankaikkeudessa on vain 1 elektronikenttä jonka eksitaatioita kaikki havaittavissa olevat elektronit (ja positronit) ovat.
Tämän voisi laajentaa ehkä niinkin että kaikki mahdolliset alkeishiukkaset ovat tyhjiöenergian (ns. 0-piste energia) eksitaatioita eli kokemamme maailma syntyy sellaisesta tyhjyydestä (mikä vain näyttää tyhjältä) mutta sisältää valtavan elektromagneettisen potentiaalin joka vaihtelee (eli on epätasaisesti jakautunut) (ns. kvanttifluktuaatio) eri "paikoissa" ja eri "aikoina". 'Aika' ja 'paikka' käsitteinä ovat vain ihmisen tason hahmotusta tästä ilmiöstä.
Analogisesti ajateltuna tuo kenttä on ikäänkuin tyynen järven pinta johon heitetään kiviä jotka synnyttävät siinä vedessä intereferenssikuvioita (toisiinsa vaikuttavia laajenevia ympyränmuotoisia aaltoja). Se minkä koemme ulotteiseksi avaruudeksi (jota voi mitata metreillä) on siten ikäänkuin tuo interferenssikuvio eli siis tavallaan se koettu avaruuden 3-ulotteisuus on illuusio tältä kannalta tarkasteltuna.
Tuo pyöriminen (eli rotaatio) sekä akselinsa että muiden kappaleiden ympäri lienee selitettävissä ainakin jollain tasolla Einsteinin myöhemmän vaiheen torsion fysiikalla joka on jäänyt jostain syystä vähemmälle huomiolle (tai kadonnut julkisuudesta ns. salaisiin projekteihin jatkokehitettäväksi)
https://en.wikipedia.org/wiki/Einstein–Cartan_theory
Tuo torsionmalli onnistuu välttämään singulariteetit (jotka ovatkin lähinnä matematiikan käytöstä johtuvia valuvikoja eli artefakteja) joten mustat aukot ja muut vastaavat singulariteetit (joita on vain matematiikassa eikä luonnossa) eivät pääse sotkemaan kuvioita.
Maailmankaikkeuden kiertelyt on feikkiä.
Elämme hologrammissa joka saa paikallaan nyhjöttävät atomitkin näyttämään siltä että ne kiertelevät toisiaan.
Joten lopputulos on että ei tiedetä pyöriikö singulariteetti, koska sitä ei ole kuin ajatuksissa.!
Kuitenkin kaikki pyörii!
Esimerkiksi maa kiertää aurinkoa aika täsmälleen oikealla nopeudella, samoin kuu maata.
Entäpä jos esimerkiksi avaruusalus "potkaisee lähtiessään maata tai kuuta hiukan poispäin!
Tottakai Maasta lähtevä avaruusalus "potkaisee" Maata, mutta Maapallon ja raketin massojen suhteen ollessa niin valtava, ei Maassa ole mitattavissa kuin paikallista tärinää.
Samalla tavalla Maapallon kiertoradalta pakenemisnopeuteen kiihdyttävä alus "imee" Maapalloa mukaansa, mutta eipä tuo vetovoima taida olla meidän laitteillamme Maasta mitattavissa.
Singulariteetti esittää fysiikalle vieraan äärettömyyden käsitteen, joten mahdollisesti ja luultavasti mustan aukonkin ytimessä fysiikan lait toteutuvat tavoilla, joita emme vielä tunne, mutta tavalla, joka selittää matemaattisen äärettömyyden pois.
Näin ainakin itse maallikkona uskon, että periaatteessa mahdottomalle ilmiölle löytyy selitys.
Aurinkokunnan historia on monivaiheinen. Osa planeetoista on todennäköisesti voinut vaihtaa jopa keskinäistä järjestystään, ja on tapahtunut lukuisia törmäyksiä (viittaan esim. Uranuksen akseli tai asteroidit) joista on jälkiä. Massat ovat suuria, välimatkat pitkiä, nopeudet hitaahkoja ja massan ominaisuus on hitaus muutokseen, tästäkin syystä (yhtenä) systeemi on suhteellisen vakaa planeetan kokoisille kappaleille, kun taas pienemmät viuhtovat edelleenkin vähän minne sattuu painovoimien vaikutuksessa, tai sitten ovat löytäneet itselleen jonkin pysyvämmän kohdan ainakin hetkeksi. Kaikkein kiivain turbulenssi on kuitenkin jo takanapäin.
Miksi mikäkin pyörii? Kuten tuolla jo mainittiin liikemäärän säilyminen ja tasapainotilaan hakeutuminen on osa selitystä (tapaukset joissa törmäillään), osa selityksestä saattaa löytyä siitä miten kappaleet käyttäytyvät ylipäätään kaasupilvessä tai vähän kokkareisemmassa pölypilvessä tai kaasukiekossa, tyypillisimmin syntymänsä aikoihin, ja joilta ajoilta suurin osa perusliikemääristä on lähtöisin. Melko kaukaa haettu esimerkki on lentokoneen siipi ja sen toiminta, mutta samaan tapaan, jo olemassaolevan liike-energian ja kappaleen muotojen toimesta syntyy paine-eroja eripuolille kappaletta (siiven tapauksessa puhutaan nosteessa), jotka puolestaan pyrkivät tasaantumaan johonkin minimiin, ja keino tasata on pyöriminen tai muunlainen syntyvä työ. Jos vaikkapa sitten omaa rataansa (ellipsi tms. rata) tähtensä ympäri kiertävä ja rataa raivaava kappale ei pyörinyt aiemmin, tämän ansiosta kappaleelle muodostuu ensimmäinen pyörimisakseli. Pyörimisakseli voi muuttua, se voi huojua jne. kappaleen pyöriminen ei juuri koskaan ole sellaista yksinkertaista ja siistiä, jota näkee esim. perinteisessä karttapallossa. Kun massaa kertyy suuret muutokset vähenevät.
Lisään vielä sen, että mustien aukkojen syntymä on todella energinen, melkoisen nopea ja ehkä joku voisi tapahtumaa väkivaltaiseksikin kutsua, varsinkin siihen miten murikat ja tähdet normaalisti syntyvät. Kuten ylempänä kun tähän liittyen mainittiin, osa energiasta koskien mustan aukon synnyttävän kappaleen pyörimistä myös säilyy ja siirtyy suoraan mustan aukon pyörimisen, osa voi muuttaa muotoa. Mutta koska kappaleiden ulkomitat (fyysinen koko) muuttuvat paljon, se mikä energiasta siirtyy liikemääränä pyörimisenä, voi antaa mustalle aukiolle jäävälle massalle todella kiivaan pyörimisnopeuden. Tyypillisesti astrofysiikassa pyritään asioita käsittelemään siten, että kaikkien mustien aukkojen oletetaan pyörivän. Oma säännöstönsä on pyörimättömille mustille aukoille. Suurin osa mustiin aukkoihin tehdyistä havainnoista tosin koskee kertymäkiekon liikettä tai lähimaastoa, mutta tätä itse mustan aukon pyörittää on pyritty tutkimaan korkeaenergisistä säteilypurkauksista.
Siellä mikä ei ole singulariteettia, on aika-avaruus ja siinä vähintään kvanttikenttiä ja aineen muodostuttua vielä erilaisia muita energiakenttiä, joiden epätasaisuus aiheuttaa gradientteja, joita myötaillen alakavat lliikkeet.
"Miksi kuvassa mustasta aukosta materiaali oli epätasaisesti jaettu eri puolille? Jos materiaali pyörii nopeammin mitä lähempänä keskusta se on, silloin materiaali jakaantuu tasaisesti keskipisteen ympärille muutama kierroksen jälkeen!"
Kuva esittää siis myös kauempanakin keskustasta olevia ja sinne tulossa olevia materiaaleja.
Jos nyt oletetaan että valokuvassa mustasta aukosta, sitä ympäröivä epätasaisesti jakautunut materiaali on tähtiä ja planeettoja, ja singulariteetti on olemattoman pieni piste, sen ei pitäisi saada koko tähtien epätasaista joukkoa itseänsä kiertämään, koska singulariteetti on vain piste.
Tilanne on sama kuin jos yrittää saada hiekkakasaa pyörimään hammaslääkärin poran terän ympäri, siihen tulisi vain pikku reikä.
Vetovoima ei auta, koska pisteen vetovoima on pistettä kohti, ei sen ympäri!
Singulariteetti ei ole piste vaan pallopinta.
Pallopinta on kuten piste kumpiakaan ei ole olemassa muuten kuin matemaattisena mallina. Näin meidän kolmiuloitteisesta maailmasta asiaa tarkastellessa.
Okei! keskustelemme siis onko olematon singulariteetti ilman ulottuvuuksia piste vai pallo!
Voisitko kuvailla sen pallon muotoa jonka säde on nolla!
Okei! keskustelemme siis pallopinnan sijasta pallosta.
Voisitko kuvailla sellaisen useampiuloitteisen muodon, joka meidän kolmiuloitteisesta maailmasta katsoen näyttäisi olevan pallo jonka säde on nolla ? Tähän kysymykseen ei taida lukiolainen löytää vastausta.
Olet siis lukiolainen!
Fyysisen 3d maailmankaikkeuden yhden pisteen kautta sivuama 4d objekti lienee ilmenee 3d eläjästä pistemäisenä, jonka volyymi on 0. Jos 3d maailmankaikkeuden sivuaminen muuttuu 4d objektin leikkaamiseksi, koko kasvaa pistemäistä suuremmaksi kappaleeksi, jonka volyymi >0. Jos 4d maailmankaikkeudessa olisi jotain valoa vastaavaa ilmiötä, 3d objekti (tai 3d maailmankaikkeus tai mikä ettei joku 3d maailmankaikkeuden ilmiö myös) voisi olla 4d objektin luoma varjo. Tämän takia (yksi syy) monet puhuvat maailmankaikkeudesta tasona tai braanina, tai hologrammina, useampiuloitteisessa multiversumissa.
Koska olen ottanut myös kuudennen ulottuvuuden (hajun) mukaan laskelmaan, ymmärrän ettei sinun laskelnmassasi ole hajuakaan todellisuudesta!
Muutoin olisit osannut selittää mitä tarkoitit!
Symmetria 3d ja 2d välillä. Ei sen vaikeampaa. 2d taso voi sivulta 3d objektia yhdellä pisteellä tai leikata läpi. 3d kappale luo varjon 2d pintaan. 3d eläjä näkee 2d maailman rajoituksetta (ympyrä paperilla), joten samaa siirtäen, 4d eläjä näkee 3d maailman rajoituksetta. Pyydettiin kuvausta miten useampiulotteinen kappale näkyy 3d. Vastaus on symmetria.
Lyhykäisyydessän juuri noin.
Insinööritieteissä sama asia on tuttua vaihtosähkön olemuksessa, jossa uloittuvuuksia täytyy olla vähintäin viisi. Muuten ei väihtösähköä voisi "olla". Pii-teknologiassa käytetään tämän takia sähköpotentiaalia hyväksi ja aikaansaadaan rakenteita, joita ei kolmiuloitteisen maailmankuvan mukaan voisi olla mahdollista tehdä.
Miksi kuudes uloittuvuus muka olisi "haju". Osaatko selittää mitä tarkoitat ?
Ulottuvuuksia lisätään aina tarvittaessa, jotta teoriasta tulisi luotettava!
Koska maailmankaikkeus oli vielä äskettäin 13,7 miljardia vuotta vanha, ja sitten joku keksi että kaukaisimmat tähdet ovatkin ilmeisesti olleet paikoillaan jo silloin kun niistä lähti valo maata kohden, niin niiden on täytynyt mennä hetkessä kauas paikoilleen.
Jotta ne eivät olisi rikkoneet sääntöä, että mikään ei liiku valoa nopeammin, niin täytyi keksiä uusi selitys että aika laajeni samalla, siis keksittiin neljäs ulottuvuus!
Tästä johtuu että aika on nolla avaruuden laidalla, ja jos avaruus supistuisi, aika menisi takaperin, ja tapahtuneet eivät olisikaan tapahtuneet.
Joten ymmärrät, että ulottuvuuksia voi lisätä, ja tarvitsee vain todeta, että oppimattomat eivät niitä ymmärrä.
Silloin kaikki väittävät ymmärtävänsä, vaikkei heillä olisi hajuakaan asiasta.
Joten haju on kuudes ulottuvuus jonka vain hyvin älykkäät ymmärtävät.
Ymmärräthän nyt! Tietysti!
Ei kannata hikeentyä. Teoriat ja hypoteesit liittyvät havaintoihin. Avaruuden laajeneminen on teoria, joka liittyy havaintoon punasiirtyneestä eli venyneestä valosta. Yksinkertaisin selitys on liike, mutta se tarkoittaa sitä, että mitä kauempana havaittu kohde on, sitä lujempaa kiihtyvää vauhtia se etenisi poispäin. Koska tämä on käytännön mahdottomuus, havaittujen kappaleiden kiihdytys havaitulla tavalla on mahdotonta, on pakko olla joku toinen ilmiö, joka näyttää normaalilta kiihtyvällä liikkeeltä. Siksi on teoria, joka sanoo, että avaruus itse venyy tasaisesti vähän kuin kuminauha noin 70km/s jokaista Megaparsekia kohti. Josta seuraa sellainen hämmästyttävä asia, että noin 5 Gigaparsekin päässä ja kauempana olevat kappaleet huitoo laajenemisen takia jo suhteellisella nopeudella lujempaa kuin valonnopeus, jos oletukset siitä, että fysiikka on sama kaikkialla, olosuhteet samantyyppiset ja mikään kohta ei ole erityisempi, kuin joku toinen. Niiden kineettinen normaali paikallinen liike on samankaltaista, kuin mitä täällä Linnunradan ja sen kohteiden kanssa on. Tosin tätä tietoa kiihtyvyydestä kaipaa vain ehkä se, joka yrittää ymmärtää kuinka laaja maailmankaikkeus oikeasti on, kun ottaa huomioon laajenemisen ja valonnopeuden hitauden. Eli mihin kohtaan valon tänne tloaikana kohde on siirtynyt. Tai se, joka yrittää punasiirtymästä päätellä etäisyyttä. Tai ehkä se, joka miettii masilmanloppua. Teoria on yksi teorioista, on muitakin, tuo kuitenkin yleisimmin hyväksytty. Joten ei kannata hikeentyä, kannattaa tutustua toisiin teorioihin, joiden kanssa pystyy ehkä rauhoittumaan.
Galaksit ja aurinkokunnat pyörivät koska ne ovat syntyneet tiivistymällä. Sen sijaan että materia olisi suinpäin tippunut massiiviseen keskustähteen, on syntynyt pyörimisliikkeessä oleva kiekko.
https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/hammentava-tulos-koko-maailmankaikkeutemme-saattaa-pyoria.html
Myös koko universumi on pyörimisliikkessä. Tämä tukee Big Bounce -teoriaa, jonka mukaan edellinen universumi on tiivistyessään lähtenyt pyörimään ja nykyinen universumi on syntyessään myös jatkanut pyörimisliikettä ja jatkaa sitä edelleenkin.
Havainto falsifioi inflaatioteoriat.
Kaksi New Scientist julkaisun artikkelia liittyy asiaan. Toinen samasta uutisesta ehkä, toinen voi olla uutiseen liittyvän havainnon uutisointia.
https://www.newscientist.com/article/2244998-the-entire-universe-may-once-have-been-spinning-all-over-the-place/
https://www.newscientist.com/article/2243924-weve-found-the-oldest-ever-galaxy-that-looks-like-our-own/
Artikkelissa puhutaan varhaisesta maailmankaikkeudesta. Ei varsinaisesti koko tämän hetken kostruktiosta.
Galaksien epäsymmetria on suurempi mitä kaukaisempia ja vanhempia galakseja tarkkaillaan, joten pyörimisliike on ollut nopeampaa kaukana menneisyydessä ja hidastunut universumin laajetessa. Ei kuitenkaan kokonaan pysähtynyt.
Universumin pyörimisliike myös selittää, miksi jo 1,5 mrd vuotta big bouncen jälkeen on ollut jo pyöriviä spiraaligalakseja. Pyörimättömässä universumissa niiden muodostumiseen olisi kulunut miljardeja vuosia eikä noin varhaisia spiraaligalakseja pitäisi olla olemassa.
https://www.newscientist.com/article/2243924-weve-found-the-oldest-ever-galaxy-that-looks-like-our-own/
Miksi gravitaatiota ylipäänsä on? Tai, miksi massa vetää massaa puoleensa?
Onko se joku olevaisen perusjuttu, että on vetovoimaa ja hylkivää voimaa (vai onko selitys joku muu)?
Kun sanotaan, että aika-avaruus taipuu niin jos ei lasketa aikaa mukaan, onko se itse 'tila' joka taipuu? Aika metafyysistä...
Onko tutkittu, miksi valonnopeus on juuri se mikä se on? Eli mikä muuttuisi jos se olisi hitaampi tai nopeampi?
https://advances.sciencemag.org/content/6/17/eaay9672
Spektriviivojen välisiä suhteellisia etäisyyksiä tutkimalla on selvitetty, että pohjoisen pallonpuoliskon suunnalla hienorakennevakio on pienempi, ja etelän suunnalla suurempi kun tutkitaan 13mrd valovuoden etäisyydellä olevista kvasaareista lähtenyttä valoa.
Tämä tietysti tarkoittaa että luonnonvakiot eivät ole vakioita, toisin sanoen myös valonnopeus on toisella puolella universumia suurempi, ja etelän suunnassa pienempi. Maapallo sijaitsee vyöhykkeellä jossa hienorakennevakion arvo on n. 1/137.03599, mutta universaalisti se ei päde, ja luonnonvakiot ovat eri suuruisia eri puolella universumia.
"Onko tutkittu, miksi valonnopeus on juuri se mikä se on? Eli mikä muuttuisi jos se olisi hitaampi tai nopeampi?"
Elämää on syntynyt siihen osaan universumia, jossa valonnopeus ja hienorakennevakio on juuri oikean suuruinen. Jos se olisi muutaman prosentin pienempi tai suurempi, fuusioreaktio tähdissä ei käynnistyisi ja elämän mahdollistavia kemiallisia reaktioita ei tapahtuisi.
ookoo, kiitos, pitänee googlata hienorakennevakio..