19. vuosisadalla jyväskyläläinen suomen kielen vaalija ja kehittäjä, piirilääkäri Wolmar Schilt eli Volmari Kilpinen ehdotti, ettei pitkiä vokaaleja merkittäisi kahdella kirjaimella vaan yhdellä, jonka päällä olisi jokin merkki, venyke. Kilpinen itse käytti tätä kirjoitustapaa ja kutsui sitä venykekirjoitukseksi. Ehdotus oli erittäin hyvä; ainakin tilaa olisi säästetty melkoisesti. Mutta sitä ihmettelen, miksi Kilpinen ehdotti venykkeitä käytettäviksi vain vokaalien kanssa. Kannattaisin semmoista uudistusta, että sekä pitkät vokaalit että konsonantit alettaisiin merkitä yhdellä kirjaimella ja venykkeellä. Ajatelkaa, miten paljon tilaa näin säästettäisiin. Venyke voisi olla ihan yksinkertaisesti vain vaakasuora viiva. Semmoista viivaa käytetään nytkin pitkän vokaalin merkitsemiseen joissakin ääntämisohjeissa.
Venykekirjoitus
Erski-Petteri
131004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomalaisuusmies, lääketieteen tohtori Wolmar Styrbjörn Schildt (1810 – 1893) löytyy hakuteoksista ja -koneilla parhaiten omalla sukunimellään.
Kukapa sinua estää käyttämästä venykekirjoitusta? Ole hyvä vaan minun puolestani! Minä jaksan hakata samaa näppäintä kahdestikin.
Kirjoitatko kaikki kirjat & mút julkaisut údestán údella ortografialla? Milloinka voisit aloittá?
Palkká emme voi maksá. Sinun täytý olla valmis tekemæn uhrauksia áttési puolesta.
Enpä keksinyt, miten saisi jonkin merkin tuon æ-ligatuurin päälle, puhumattakaan noista konsonantinketaleista. Siihen katkesi tämäkin kanan lento.
Unohdit muuten mainita Kilpisen ehdotuksesta eräiden diftongien merkitsemiseksi. Eikö se ollutkaan mielestäsi yhtä hyvä?
Mitä diftongien merkintätapaa Schildt ehdotti? En ole sellaisesta ehdotuksesta kuullut. Ja ehdottiko Schildt Tanskassa ja Norjassa käytettävän a:n ja e:n yhdistelmän ottamista suomen ortografiaan ä:n tilalle?
Ei kaikkia kirjoja tarvitsisi painaa uudestaan, sillä kouluissa voitaisiin opettaa edelleen myös vanha kirjoitustapa.
Ne olivat muistaakseni uo, yö ja ie, jotka joidenkin mielestä ovat nousevia diftongeja. En ole kielimies, joten tuosta en mene takuuseen.
Hän joka tapauksessa ehdotti, että niitä merkittäisiin yhdellä kirjaimella, joka olisi jälkimmäinen yo. kirjoitusasuissa, sekä sen päällä olevalla pisteellä. Hän myös ehdotti yhdiste-kirjaimien käyttöä vokaalien ä ja ö merkkinä. AE-ligatuuria käytetään myös muissakin kielissä (tai maissa - kirjoitit nimet isolla), vaikka sillä ei taidakaan niissä olla samanlaista virallista asemaa kuten tanskassa.
Täm äkaikki tulee muistista. Minulla on tietoa eräässä kirjassa, jota voin siteerata vaikkapa illalla kun pääsen kotiin. Siellä on myös näyte hänen kirjoittamastaan kirjasta, jossa tätä kirjoitusta käytetään.
Palaan siis asiaan parin tunnin päästä.
Lähde: Pulkkinen, Paavo. Nykysuomen kehitys. Jyväskylä 1972.
s. 33 alaviitteestä
»Kilpinen suositti ensi kerran uutta "lyhempää ja somempaa" kirjoitustapaansa Suomettaressa 1847. Pitkät vokaalit oli merkittävä â, ê jne.; vokaaleja ä ja ö saattoi kirjoittaa merkein æ ja œ. Myöhemmin Kilpinen vielä halusi muuttaa diftongit uo, yö ja ie asuun o, ø ja e.» [Näiden kirjainten päällä on piste, jota en tässä saa näkymään.]
Seuraavalla sivulla on näyte Kilpisen venykekirjoituksesta, jossa käytetään myös näitä pisteitä. Ne ovat kooltaan ja sijainniltaan i- ja j-kirjainten pisteitä vastaavia.
Jos merkistö tekee tepposet, niin yritin sanoa, että hän suositteli ä:n ja ö:n paikalle ae- ja oe-ligatuureja. Yö-diftongia vastaisi o, jonka läpi kulkee viiva ja jonka päällä on piste. Ilman pistettä tämä on norjan ja tanskan kielen kirjain.
Unkarissa tätä nimenomaista venykettä käytetään pitkien vokaalien merkitsemisessä.
Diftongit, joita myös nuoriksi kutsutaan. Pilkunviilaajana on pakko puuttua rakenteeseen myös -kin, joka ei ole kieliopin mukainen. Myös on käytöltään yhtenevä suffiksin -kin kanssa.
Unkarissa tosiaan vokaalien päälle merkitään nouseva aksentti. Konsonantit puolestaan kirjoitetaan kahtena.
"Diftongit, joita myös nuoriksi kutsutaan."
Pilkunviilaajan lauseesta taisi unohtua predikaatti. Myöskin (!) omaa kieltä kannattaa tarkkailla, ennenkuin rohkenee korjaamaan muita.
Unkarissa käytetään "tätä nimenomaista venykettä" (^-merkkiä) korvaamaan yhdistetty pituus-aksentti ja umlaut vokaalien ü ja ö pitkissä vastineissa.
Siis, jos ű ja ő eivät ole käytössä jossain rikkinäisessä tietokonejärjestelmässä, pusztan ovela poika (tai tyttö) voi ne kirjoittaa û ja ô. Tämän kuulin unkaria äidinkielenään puhuvalta, ja olen myös nähnyt näin kirjoitettuja sanoja.
säästettäisiin? Lyhennettäisiin ja paksunnettaisiin
tavaraa?
Miten toimittaisiin Eestissä, jossa puhuttavassa
kielessä on kolmekin pituutta vokaaleilla?
Murteissa ehkä käytettäisiin pistekatkoviivaa,
tai sitten tehtäisiin niin kuin itämailla, että
ei merkittäisi vokaaleja ollenkaan, niin päästäisiin
koko ongelmasta.
Tietenkin säästetään tilaa, jos kielen kirjoitusta lyhennetään. Puhuin vain suomen kielen kirjoituksesta, mutta voitaisiinhan sitä soveltaa viroonkin, mieluiten niin, että pitkässä vokaalissa olisi yksi venyke ja ylipitkässä kaksi, mutta tultaisiinhan toimeen niinkin, että sekä pitkässä että ylipitkässä vokaalissa olisi vain yksi venyke. Tuleehan viro toimeen nykyiselläkin ortografiallaan, vaikka sekä pitkä että ylipitkä vokaali merkitään kahdella kirjaimella. Suomessa vokaalien merkintä on niin tärkeää, että pelkkien konsonanttien merkitseminen johtaisi kaaokseen (en tosin usko, että olit tosissasi, kun esitit suomeen vokaalitonta kirjoitusta). Ja vielä yksi juttu sinulle: Voisit puhua "Eestin" sijaan Virosta. Eihän suomessa käytetä nimiä [svärje] Sverige ja [doitshlant] Deutschland vaan Ruotsi ja Saksa.
Uudistushalu on kiitettävää, mutta siinä ilmenee erinäisiä puutteita.
Ehdotan seuraavia lisäyksiä kirjoituksenuudistusohjelmaan:
Yhdistelmät ks, ts ja ps ovat yleisiä sanojen keskellä. Ne voidaan tästä lähtien kirjoittaa x, z ja q. Q-kirjain on jotenkin ylimääräinen ja turha suomen aakkosissa - on jo korkea aika antaa sille jokin oikea tehtävä. Tietysti voisimme lainata psi-kirjaimen kreikasta, mutta q-kirjaimen kunniakkaan perinteet ovat mielestäni tämän suuren kunnian arvoisia.
Näin saamme lauseesta "kaitsen yksin lapsia" lyheämmän ja selkeämmän "kaizen yxin laqia".
Tunnetusti nenä-äänteillä ei ole oppositiota klusiilin edellä tai sanan lopussa. Silloin ne voidaan kirjoittaa aina edellisen vokaalin päälle merkittävällä tildellä.
Lauseesta tulisi tällä tavalla jo varsin elegantti "kaizë yxï laqia". Tässä valitettavasti täytyi tilde korvata tremalla, koska näppäimistöni ei suostunut tuottamaan haluttua merkkiä. Sallinette tämän korvikkeen havainnollistamistarkoituksessa.
Lisäksi pituusmerkkien yleinen käyttö on ehdottomasti paikallaan. Tämän ansiosta kirjallinen kielemme saisi viimein sen kauan kaipaamaa vakuuttavutta, kun viimeinkin voisimme kasata kolme diakriittista merkkiä yhden hennon kirjainmerkin harteille.
Tarkoitan tilannetta, joka syntyy esimerksi sanan "eläköön" lopussa. Siinä olisi kirjaimen ö pisteet, pitkän vokaalin merkki ja loppu-n:stä seuraava tilde kaikki yhden o:n päällä.
Jälleen teknologian rajoitukset estävät minua esittämästä tätä jaloa yhdistelmää täydessä loistossaan, mutta jokaisen tänne asti lukeneen mielikuvitus varmasti riittää kuvittelemaan tämä loistokas tilanne.
Uskon, että ehdotukseni saavat ansaitsemansa paikan tässä vahvasti etenevässä suomen kirjoitusjärjestelmän perusteellisessa uudistuksessa.
Antéxi, piti kirjoittamani údistuxeśa.
Kauã eläkő~ suomë kieli!
Nuorisolla x vastaa ks:ää. Hyvä alku. Joku ehdotti myös, että kun v-ttua käytetään yleisesti puheessa pilkun sijasta, niin puhekieltä kirjoitettaessa tuonkin voisi ekonomisoida: merkkinä norjalainen ö.
Tsekin kielessä muuten on eräänlainen venykekirjoitus: pitkät vokaalit merkitään ´:lla vokaalin päällä. Suomalaiset urheiluselostajat ovat kylläkin tulkineet ´:n aksanttimerkiksi.