Miten olette selvinneet erosta ja missä ajassa

Kerro vaan tänne kokemuksistasi. Se toimii hyvin vertaistukena vaikeassa tilanteessa.

Näin minäkin ajattelen tässä surun keskellä, että toisen näkeminen ja yhteydessä olo vain pitkittäisi tämän käsittelemistä. Yritän ottaa etäisyyttä nyt ainakin alkuun ja vältellä kohtaamisia. Ajatuksistakin, kun saisi hänet pois. Yötä päivää mielessä.

Tarkennan vielä, että minusta ylipääseminen tarkoittaa, ettei ajattele asiaa enää ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkennan vielä, että minusta ylipääseminen tarkoittaa, ettei ajattele asiaa enää ollenkaan.

Kyllä se näin on, että toinen pitää ajatuksistakin saada pois. Ei riitä, että on näkemättä toista. Laastarisuhdetta en halua ottaa, vaikka se varmasti nopeuttaisi unohtamista.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se näin on, että toinen pitää ajatuksistakin saada pois. Ei riitä, että on näkemättä toista. Laastarisuhdetta en halua ottaa, vaikka se varmasti nopeuttaisi unohtamista.

Lue lisää

Olen taas sitä mieltä, että vielä parempi on, että ajattelee entistä harvoin ja ihan hyvillä mielin, ellei nyt suhteeseen liity jotain erityisen ikävää.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se näin on, että toinen pitää ajatuksistakin saada pois. Ei riitä, että on näkemättä toista. Laastarisuhdetta en halua ottaa, vaikka se varmasti nopeuttaisi unohtamista.

Lue lisää

Kunniotus siitä ettet ota laastarisuhdetta 👍 silloinhan vaan siirtäisit omaa kipuasi toisen kannettavaksi. Aika korjaa haavat ja surutyö pitää käydä 😕. Tsemppiä sulle tulevaan ❤

Anonyymi kirjoitti:

Tarkennan vielä, että minusta ylipääseminen tarkoittaa, ettei ajattele asiaa enää ollenkaan.

Tuskinpa sitä entistä rakasta ihmistä koskaan kokonaan unohtaa... mutta tulee kyllä aika että voit muistella häntä ilman haikeutta ja surua..
Surutyölle täytyy antaa aikaa...huomaat kyllä kun katseesi siirtyy katsomaan eteenpäin, yhä harvemmin muistelet mennyttä....
Vaikka raskaalta tuntuu niin selviät kyllä...edessäpäin voi odottaa jotain vieläkin ihanampaa...

TuikiTuntematon kirjoitti:

Tuskinpa sitä entistä rakasta ihmistä koskaan kokonaan unohtaa... mutta tulee kyllä aika että voit muistella häntä ilman haikeutta ja surua..
Surutyölle täytyy antaa aikaa...huomaat kyllä kun katseesi siirtyy katsomaan eteenpäin, yhä harvemmin muistelet mennyttä....
Vaikka raskaalta tuntuu niin selviät kyllä...edessäpäin voi odottaa jotain vieläkin ihanampaa...

Lue lisää

Ihana ajatus tuo, että edessäpäin voi olla jotain vieläkin ihanampaa ja minulle oikeampaa. Näin minäkin uskon ja jaksan tämän kaiken keskellä niin ajatella. Unohda ei varmasti koskaan, mutta rakkauden ja haikeuden tunteesta toivoisin pääseväni yli mahdollisimman pian. Jos se haikeus ja suru auttaisi asian käsittelyssä niin se raastava tunne olisi kaiken tämän kurjuuden arvoista. Päivä kerrallaan, kun raahautuu eteenpäin niin kyllä tämä varmasti helpottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihana ajatus tuo, että edessäpäin voi olla jotain vieläkin ihanampaa ja minulle oikeampaa. Näin minäkin uskon ja jaksan tämän kaiken keskellä niin ajatella. Unohda ei varmasti koskaan, mutta rakkauden ja haikeuden tunteesta toivoisin pääseväni yli mahdollisimman pian. Jos se haikeus ja suru auttaisi asian käsittelyssä niin se raastava tunne olisi kaiken tämän kurjuuden arvoista. Päivä kerrallaan, kun raahautuu eteenpäin niin kyllä tämä varmasti helpottaa.

Lue lisää

Kyllä se haikeus ja suru kuuluvat siihen ero prosessiin... ihan oikealla tiellä olet...jaksa vaan niin kyllä ajan kanssa helpottaa...
Hyvin kypsästi asiaan suhtaudut, selviät voittajana !!!

Anonyymi kirjoitti:

Kunniotus siitä ettet ota laastarisuhdetta 👍 silloinhan vaan siirtäisit omaa kipuasi toisen kannettavaksi. Aika korjaa haavat ja surutyö pitää käydä 😕. Tsemppiä sulle tulevaan ❤

Lue lisää

Kunnioitan myös kypsiä ihmisiä, jotka eivät hae laastari suhdetta, sellainen käyttää toista tavallaan hyväksi.

TuikiTuntematon kirjoitti:

Kyllä se haikeus ja suru kuuluvat siihen ero prosessiin... ihan oikealla tiellä olet...jaksa vaan niin kyllä ajan kanssa helpottaa...
Hyvin kypsästi asiaan suhtaudut, selviät voittajana !!!

Lue lisää

Kiitos taas rohkaisevista kommenteistasi "TuikiTuntematon". Kyyneleet tuli silmiin, kun luin viestiäsi, kyllä tästä voittajana selvitään.

Saanko vielä udella sinulta, että kun sinulla on aikaa kulunut noinkin paljon kuin seitsemisen vuotta erosta niin missä kohtaa tuona aikana olit voiton puolella asian käsittelyssä, ja se suru toista ajatellessa alkoi hälventyä? Tiedän, että tämä on varmasti yksilöllistä jokaisen kohdalla, mutta olisi kiva kuulla sinun näkökulmastasi.

Löysitkö uuden vielä paremman tilalle jossakin vaiheessa ja helpottiko se edelleen eksän unohtamisessa?

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos taas rohkaisevista kommenteistasi "TuikiTuntematon". Kyyneleet tuli silmiin, kun luin viestiäsi, kyllä tästä voittajana selvitään.

Saanko vielä udella sinulta, että kun sinulla on aikaa kulunut noinkin paljon kuin seitsemisen vuotta erosta niin missä kohtaa tuona aikana olit voiton puolella asian käsittelyssä, ja se suru toista ajatellessa alkoi hälventyä? Tiedän, että tämä on varmasti yksilöllistä jokaisen kohdalla, mutta olisi kiva kuulla sinun näkökulmastasi.

Löysitkö uuden vielä paremman tilalle jossakin vaiheessa ja helpottiko se edelleen eksän unohtamisessa?

Lue lisää

Minulla oli vähän hankala tilanne kun eron jälkeen olin vielä vuoden samassa työpaikassa exäni kanssa... se teki asiasta vielä rankemman...
Mutta työpaikkaa vaihdettuani alkoi helpottaa... varmaan pari vuotta meni niin en enää palannut muistelemaan menneitä...
Asiat palautui kipeällä tavalla mieleen kun exäni otti yhteyttä, muutaman kerran nyt vuosien varrella... ei niitä tunteita unohda, se miten onnellinen ihminen parhaimmillaan voi olla, kaikki palautuu mieleen kun sitä rakastaan muistelee... ja enhän minä exääni vihaa, hän on edelleen rakas minulle...me vaan emme saaneet elämäämme sovitettua yhteen...toisen rakkaus ei riittänyt ja väkisinhän ei voi toista sitoa itseensä...
Olen jo sen verran iäkäs, varmaan vähän viisastunutkin, ja ainakin realisti, en odota enää löytäväni ketään, toki elän aistit valppaana, ehkä minulle riittää että olen rakastanut, minua on rakastettu, ja ennenkaikkea minulla on muistot, hyvät muistot... ehkä niiden kanssa pääsen tämän loppumatkan...

TuikiTuntematon kirjoitti:

Minulla oli vähän hankala tilanne kun eron jälkeen olin vielä vuoden samassa työpaikassa exäni kanssa... se teki asiasta vielä rankemman...
Mutta työpaikkaa vaihdettuani alkoi helpottaa... varmaan pari vuotta meni niin en enää palannut muistelemaan menneitä...
Asiat palautui kipeällä tavalla mieleen kun exäni otti yhteyttä, muutaman kerran nyt vuosien varrella... ei niitä tunteita unohda, se miten onnellinen ihminen parhaimmillaan voi olla, kaikki palautuu mieleen kun sitä rakastaan muistelee... ja enhän minä exääni vihaa, hän on edelleen rakas minulle...me vaan emme saaneet elämäämme sovitettua yhteen...toisen rakkaus ei riittänyt ja väkisinhän ei voi toista sitoa itseensä...
Olen jo sen verran iäkäs, varmaan vähän viisastunutkin, ja ainakin realisti, en odota enää löytäväni ketään, toki elän aistit valppaana, ehkä minulle riittää että olen rakastanut, minua on rakastettu, ja ennenkaikkea minulla on muistot, hyvät muistot... ehkä niiden kanssa pääsen tämän loppumatkan...

Lue lisää

Tuota vähän pelkään itsekin, että jos teen päätöksen olla olematta tekemisissä ja heti, kun alkaa olo helpottaa niin exä ottaakin yhteyttä ja kaikki tunnemyrsky palaa mieleen. Töykeäkään en hänelle halua olla, mutta molempien pitäisi ymmärtää olla yhteyttä ottamatta, että asiat voi käsitellä omassa rauhassaan. Jos on päätetty erota niin kyllä siitä pitää pitää kiinni, muuten asiat vain pitkittyvät entisestään.
Me ei onneksi olla enää pitkään aikaan oltu samassa työpaikassa niin periaatteessa yhteyttä ei tarvitsisi pitää, jos molemmat niin päättävät. Se on totta, että muistot toisesta eivät häviä mihinkään ja ne on hyvä säilyttääkin ja uskon, että ne ikävimmätkin muistot saa jossakin vaiheessa vielä kultareunukset.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se näin on, että toinen pitää ajatuksistakin saada pois. Ei riitä, että on näkemättä toista. Laastarisuhdetta en halua ottaa, vaikka se varmasti nopeuttaisi unohtamista.

Lue lisää

Niin siis oikeastaan minä tarkoitin, että kun ei ajattele eroa enää ollenkaan, niin on päässyt yli asiasta, ei ihmistä voi tietenkään unohtaa kokonaan, eikä tarviikaan. Minusta kanssakäyminen vähenee itsestään ajan myötä, ellei suhde exään muutu ystävyydeksi, vaikka ei olisi riitaa, se vaan loppuu vähitellen itsestään, koska ei ole enää mitään pointtia olla yhteydessä.

Laastarisuhteen etsiminen on minusta väärin, koska siinä aiheutetaan pahaa toiselle ihmiselle. Omalla kohdallani sellainen olisi muutenkin mahdotonta, kun päähäni mahtuu vaan yksi ihminen kerrallaan.

TuikiTuntematon kirjoitti:

Minulla oli vähän hankala tilanne kun eron jälkeen olin vielä vuoden samassa työpaikassa exäni kanssa... se teki asiasta vielä rankemman...
Mutta työpaikkaa vaihdettuani alkoi helpottaa... varmaan pari vuotta meni niin en enää palannut muistelemaan menneitä...
Asiat palautui kipeällä tavalla mieleen kun exäni otti yhteyttä, muutaman kerran nyt vuosien varrella... ei niitä tunteita unohda, se miten onnellinen ihminen parhaimmillaan voi olla, kaikki palautuu mieleen kun sitä rakastaan muistelee... ja enhän minä exääni vihaa, hän on edelleen rakas minulle...me vaan emme saaneet elämäämme sovitettua yhteen...toisen rakkaus ei riittänyt ja väkisinhän ei voi toista sitoa itseensä...
Olen jo sen verran iäkäs, varmaan vähän viisastunutkin, ja ainakin realisti, en odota enää löytäväni ketään, toki elän aistit valppaana, ehkä minulle riittää että olen rakastanut, minua on rakastettu, ja ennenkaikkea minulla on muistot, hyvät muistot... ehkä niiden kanssa pääsen tämän loppumatkan...

Lue lisää

Mulla on samanlaisia ajatuksia, että ainakin olen saanut kokea yhden suuren rakkauden, ja siitä on muistoissa paljon ja enimmäkseen hyvää. Sen kun aina muistaisi yksinäisimpinä hetkinä 😔
On selvää, että toista samanlaista ei tule, mutta toivon silti vielä saavani sen kokea. Toisenlaisen, jonkun toisen kanssa.

Käytöskukka kirjoitti:

Mulla on samanlaisia ajatuksia, että ainakin olen saanut kokea yhden suuren rakkauden, ja siitä on muistoissa paljon ja enimmäkseen hyvää. Sen kun aina muistaisi yksinäisimpinä hetkinä 😔
On selvää, että toista samanlaista ei tule, mutta toivon silti vielä saavani sen kokea. Toisenlaisen, jonkun toisen kanssa.

Lue lisää

Elämä on arvaamaton ja parhaimmat asiat tulevat yllätyksenä, yleensä... mitä vaan voi vielä olla edessä, tärkeintä että eletään aistit avoinna ja annetaan uudelle onnelle mahdollisuus...

Tälläistä pitkää kärsimysnäytelmää sivusta seuranneena, en ihmettele yhtään että ystäviäni pääsi nopeasti kiinni uuteen elämän vaiheeseen. Olihan hän surrut jo pitkään avioliitossa ja tehnyt suurimman surutyön siinä vielä ollessaan.

Onko monillakin näitä platonisia suhteita? Itse en tiedä yhtään paria.

Yksin oleminen on kyllä ihan parasta terapiaa eron jälkeen siihen, että pystyy tunteensa käsittelemään ja käymään asioita läpi. Kipeää se tekee, mutta läpi se on käytävä. Joku aamu sitä sitten herää taas vahvempana eikä toisen tekemiset enää kiinnosta pätkän vertaa.
Paljon, jos on ihmisiä ympärillä ja koko ajan menossa ja tulossa niin nuo asiat jää helposti käsittelemättä ja vaivaavat sitten vuosia ja vuosia omassa päässä. Tuskaa se kaikki tuottaa, mutta uskokaa kyllä se olo helpottaa.