Pakon edessä yksin uskoville

Kiitos kommentistasi. Totta kai voi. Minusta on ihanaa rukoilla yhdessä, sitä kaipaan kovasti. Mutta näin tämä nyt vain on. Ehkä on hyväksi itsellenikin pohtia, miksi tarvitsen seinät ympärilleni, vaikka Jumala on kanssani kaiken aikaa.

Lukiossa sain kipinän tutustua katolisuuteen, kun opettaja siitä puhui tunnilla. Uskon, että on pyhiä ihmisiä ja muutenkin katolisuudessa on paljon hyvää. Se oli ehkä minulle henkkoht liian "töksähtävä" tulkinta. En osaa tuota selittää ymmärrettävästi. Ortodoksisuus on ihmisläheisempää tulkinnassaan. Toki kulttuurierotkin hankasivat. Keskieurooppalaiset sedät tulee kertomaan pohjoismaalaiselle tyttelille, miten on elettävä, että on kunnon tyttö. Hiukkasen liian paksua. Esim tällainen kommentti, että "Suomesta on mahdoton löytää kunnon aviomiestä." Nähkääs, kun me pohjoismaalaiset ollaan moraalittomia. Tuo on aina ollut huvittavaa, miten jotkut kuvittelee, että ilman uskontoa ihmiset riehuu hedonisminsa vietävinä ilman tolkkua. Jenkit on jopa tehneet tutkimusta aiheesta, miten Tanska voi olla moraalinen maa, kun ovat niin maallisia siellä :D Toki muutos oli luterilaisuuteen nähden liian iso itselleni silloin ja katolisuus oli parikymppisenä vähän liian konservatiivista.

Sitten en käynyt kirkossa vuosiin oikeastaan kunnes ajatus nousi, että haluan tutustua isovanhempieni kirkkoon. Lähinnä siitä syystä, että kiinnosti nähdä, mitä tämä ortodoksisuus on, joka on ollut sellainen asia, että isäänikään ei kastettu ortodoksiksi, jotta hänen elämänsä olisi helpompaa. Ajatuksena ei ollut liittyä aluksi, mutta pidin siitä rukouselämästä ja tulkinta tuntui armollisemmalta kuin katolisuus. Kunpa olisin vain odottanut, että toivun ensin burnoutista ennen kuin menen. Olisin selvinnyt siitä tilanteesta omin avuin, mutta väsyneenä en jaksanut puolustaa itseäni.

Tietty se kulttuuriasia tuli tässäkin esiin. Kyllä ämmälle näytettiin ämmän paikka. Mä en ole koskaan kokenut itseäni niin mitättömäksi ja näkymättömäksi. Suomalaiselle naiselle hyvin vieras ilmiö tällainen, jossa sun ääni ei kuulu yhtään. Kun mies liittyy konservatiivikirkkoon, sen ääni ei katoa mihinkään. Päinvastoin, se kuuluu entistä paremmin.


t. aloittaja (rekisteröidyin, jotta ei mene nyymit sekaisin.)

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommentistasi. Totta kai voi. Minusta on ihanaa rukoilla yhdessä, sitä kaipaan kovasti. Mutta näin tämä nyt vain on. Ehkä on hyväksi itsellenikin pohtia, miksi tarvitsen seinät ympärilleni, vaikka Jumala on kanssani kaiken aikaa.

Lukiossa sain kipinän tutustua katolisuuteen, kun opettaja siitä puhui tunnilla. Uskon, että on pyhiä ihmisiä ja muutenkin katolisuudessa on paljon hyvää. Se oli ehkä minulle henkkoht liian "töksähtävä" tulkinta. En osaa tuota selittää ymmärrettävästi. Ortodoksisuus on ihmisläheisempää tulkinnassaan. Toki kulttuurierotkin hankasivat. Keskieurooppalaiset sedät tulee kertomaan pohjoismaalaiselle tyttelille, miten on elettävä, että on kunnon tyttö. Hiukkasen liian paksua. Esim tällainen kommentti, että "Suomesta on mahdoton löytää kunnon aviomiestä." Nähkääs, kun me pohjoismaalaiset ollaan moraalittomia. Tuo on aina ollut huvittavaa, miten jotkut kuvittelee, että ilman uskontoa ihmiset riehuu hedonisminsa vietävinä ilman tolkkua. Jenkit on jopa tehneet tutkimusta aiheesta, miten Tanska voi olla moraalinen maa, kun ovat niin maallisia siellä :D Toki muutos oli luterilaisuuteen nähden liian iso itselleni silloin ja katolisuus oli parikymppisenä vähän liian konservatiivista.

Sitten en käynyt kirkossa vuosiin oikeastaan kunnes ajatus nousi, että haluan tutustua isovanhempieni kirkkoon. Lähinnä siitä syystä, että kiinnosti nähdä, mitä tämä ortodoksisuus on, joka on ollut sellainen asia, että isäänikään ei kastettu ortodoksiksi, jotta hänen elämänsä olisi helpompaa. Ajatuksena ei ollut liittyä aluksi, mutta pidin siitä rukouselämästä ja tulkinta tuntui armollisemmalta kuin katolisuus. Kunpa olisin vain odottanut, että toivun ensin burnoutista ennen kuin menen. Olisin selvinnyt siitä tilanteesta omin avuin, mutta väsyneenä en jaksanut puolustaa itseäni.

Tietty se kulttuuriasia tuli tässäkin esiin. Kyllä ämmälle näytettiin ämmän paikka. Mä en ole koskaan kokenut itseäni niin mitättömäksi ja näkymättömäksi. Suomalaiselle naiselle hyvin vieras ilmiö tällainen, jossa sun ääni ei kuulu yhtään. Kun mies liittyy konservatiivikirkkoon, sen ääni ei katoa mihinkään. Päinvastoin, se kuuluu entistä paremmin.


t. aloittaja (rekisteröidyin, jotta ei mene nyymit sekaisin.)

Lue lisää

Enkä sitten kuitenkaan muistanut kirjautua, vaikka piti nimimerkillä kirjoittaa :D

JohannaSu kirjoitti:

Enkä sitten kuitenkaan muistanut kirjautua, vaikka piti nimimerkillä kirjoittaa :D

Jos on kohdannut syrjintää voi uskoa yksin.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommentistasi. Totta kai voi. Minusta on ihanaa rukoilla yhdessä, sitä kaipaan kovasti. Mutta näin tämä nyt vain on. Ehkä on hyväksi itsellenikin pohtia, miksi tarvitsen seinät ympärilleni, vaikka Jumala on kanssani kaiken aikaa.

Lukiossa sain kipinän tutustua katolisuuteen, kun opettaja siitä puhui tunnilla. Uskon, että on pyhiä ihmisiä ja muutenkin katolisuudessa on paljon hyvää. Se oli ehkä minulle henkkoht liian "töksähtävä" tulkinta. En osaa tuota selittää ymmärrettävästi. Ortodoksisuus on ihmisläheisempää tulkinnassaan. Toki kulttuurierotkin hankasivat. Keskieurooppalaiset sedät tulee kertomaan pohjoismaalaiselle tyttelille, miten on elettävä, että on kunnon tyttö. Hiukkasen liian paksua. Esim tällainen kommentti, että "Suomesta on mahdoton löytää kunnon aviomiestä." Nähkääs, kun me pohjoismaalaiset ollaan moraalittomia. Tuo on aina ollut huvittavaa, miten jotkut kuvittelee, että ilman uskontoa ihmiset riehuu hedonisminsa vietävinä ilman tolkkua. Jenkit on jopa tehneet tutkimusta aiheesta, miten Tanska voi olla moraalinen maa, kun ovat niin maallisia siellä :D Toki muutos oli luterilaisuuteen nähden liian iso itselleni silloin ja katolisuus oli parikymppisenä vähän liian konservatiivista.

Sitten en käynyt kirkossa vuosiin oikeastaan kunnes ajatus nousi, että haluan tutustua isovanhempieni kirkkoon. Lähinnä siitä syystä, että kiinnosti nähdä, mitä tämä ortodoksisuus on, joka on ollut sellainen asia, että isäänikään ei kastettu ortodoksiksi, jotta hänen elämänsä olisi helpompaa. Ajatuksena ei ollut liittyä aluksi, mutta pidin siitä rukouselämästä ja tulkinta tuntui armollisemmalta kuin katolisuus. Kunpa olisin vain odottanut, että toivun ensin burnoutista ennen kuin menen. Olisin selvinnyt siitä tilanteesta omin avuin, mutta väsyneenä en jaksanut puolustaa itseäni.

Tietty se kulttuuriasia tuli tässäkin esiin. Kyllä ämmälle näytettiin ämmän paikka. Mä en ole koskaan kokenut itseäni niin mitättömäksi ja näkymättömäksi. Suomalaiselle naiselle hyvin vieras ilmiö tällainen, jossa sun ääni ei kuulu yhtään. Kun mies liittyy konservatiivikirkkoon, sen ääni ei katoa mihinkään. Päinvastoin, se kuuluu entistä paremmin.


t. aloittaja (rekisteröidyin, jotta ei mene nyymit sekaisin.)

Lue lisää

Kiitos kertomuksesta. Jäin miettimään kohtaa "sun ääni ei kuulu yhtään".

Missä olisit halunnut äänesi kuuluvan? Siis missä tilanteessa/foorumilla ja mitä sisältöjä halusit saada kuuluville?

Missä taas maallikko-miesten äänet kuuluivat eivätkä kadonneet?

Olisi hyvä konkretisoida niin tietäisi mikä voi olla ongelma. Joskus selviää vastaa vuosikymmenien jälkeen mitä joku on pitänyt ongelmana, ja usein ei selviä koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kertomuksesta. Jäin miettimään kohtaa "sun ääni ei kuulu yhtään".

Missä olisit halunnut äänesi kuuluvan? Siis missä tilanteessa/foorumilla ja mitä sisältöjä halusit saada kuuluville?

Missä taas maallikko-miesten äänet kuuluivat eivätkä kadonneet?

Olisi hyvä konkretisoida niin tietäisi mikä voi olla ongelma. Joskus selviää vastaa vuosikymmenien jälkeen mitä joku on pitänyt ongelmana, ja usein ei selviä koskaan.

Lue lisää

Kiva tavata täällä muita yksin uskovia, opiskelen teologiaa yksityisesti joten yksin uskominen on sopii minulle. Ekologia, minimalismi,kotiasketismi ovat kiinnostavia.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kertomuksesta. Jäin miettimään kohtaa "sun ääni ei kuulu yhtään".

Missä olisit halunnut äänesi kuuluvan? Siis missä tilanteessa/foorumilla ja mitä sisältöjä halusit saada kuuluville?

Missä taas maallikko-miesten äänet kuuluivat eivätkä kadonneet?

Olisi hyvä konkretisoida niin tietäisi mikä voi olla ongelma. Joskus selviää vastaa vuosikymmenien jälkeen mitä joku on pitänyt ongelmana, ja usein ei selviä koskaan.

Lue lisää

Lähinnä tarkoitan passiivis-aggressiivista hiljaisuutta, jota kohtasin. Khran esimies ei vastannut koskaan. Samoin toinen, jolta pyysin apua, ei vastannut koskaan. Sitten ne, jotka vastasivat, tekivät sen syyllistämällä ja hengellisellä väkivallalla.

Totean tässä, että khran on toisaalta mahdoton tietää, kuka puhuu totta. Terapeuttini sanoi, että kun narsistisen toimintatavan omaava ihminen kaappaa yhteisön, on mahdoton saada totuutta esille. Mutta se, että khra valitsi puolen, oli väärin.

JohannaSu kirjoitti:

Lähinnä tarkoitan passiivis-aggressiivista hiljaisuutta, jota kohtasin. Khran esimies ei vastannut koskaan. Samoin toinen, jolta pyysin apua, ei vastannut koskaan. Sitten ne, jotka vastasivat, tekivät sen syyllistämällä ja hengellisellä väkivallalla.

Totean tässä, että khran on toisaalta mahdoton tietää, kuka puhuu totta. Terapeuttini sanoi, että kun narsistisen toimintatavan omaava ihminen kaappaa yhteisön, on mahdoton saada totuutta esille. Mutta se, että khra valitsi puolen, oli väärin.

Lue lisää

Eräs ystäväni kommentoi kirkon tapaa käsitellä asiaa "julmaksi ja alentuvaksi.". Sitähän se oli. Olen täällä korostanut aika paljon, että terapeuttini ja työpsykologini olivat sitä mieltä, että toiminta on hengellistä ja henkistä väkivaltaa. Tämän teen siksi, että tulisi selväksi, että ei ole "vain" minun omaa kuvitelmaani nämä asiat. Tottakai tiedän itsekin, että tässä on mokattu kirkon puolelta pahasti. Viesti on selvästi ollut, että meillä menee niin hyvin, että kaikkia ei tarvita, voimme heittää osan laidan yli. Jos et pärjää täällä, niin painupa v*****n.

Korostan myös, että toisella puolen Suomea asuva pappi, jonka kanssa juttelin netin välityksellä ja puhelimitse on varoittanut luottamasta pappeihin. Se on minusta pelottavaa. Uskon kyllä hänen varoitustaan, tokihan oman väkensä tuntee, mutta hurjalta se tuntuu. Kun tulee ulkopuolisena ja uutena tähän kirkkoon ja saa tällaista kohtelua ja sen lisäksi kirkon sisällä toimiva hlö varoittaa luottamasta keneenkään, niin mitä tästä pitää ajatella? Miettikää, miltä tämä näyttää uuden ihmisen silmin.

Ort kirkossakin syntyvyys laskee, väki maallistuu, srk-aktiivit vanhenee. Lut puolella on arvioitu kirkon murenevan noin 50 vuodessa pieniksi yhteisöiksi. En tiedä, miten ort kirkon käy, mutta sellainen yhteisö on vahva, joka perustuu luottamukseen. Silloinkin, kun tulee konfliktia ja riitoja, voidaan kuitenkin keskustella asioista ja mahdutaan samaan kirkkoon ilman eristämisleikkejä. Game of Thrones olisi syytä jättää telkkariin ja ajatella pidemmälle asioita. Vahva yhteisö selviää. Sellainen porukka, jonne jengi voi tulla aina, kun ulkomaailmassa tuulet kovenevat.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on kohdannut syrjintää voi uskoa yksin.

Eipä tässä muita vaihtoehtoja ole. Jumalalle tuossa totesinkin päivänä eräänä, että se on nyt sitten vain Sinä ja minä kahdestaan. Vaan eipä siinä mitään. Pääasia on, että saan pidettyä Hänestä kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Kiva tavata täällä muita yksin uskovia, opiskelen teologiaa yksityisesti joten yksin uskominen on sopii minulle. Ekologia, minimalismi,kotiasketismi ovat kiinnostavia.

Jokaisen pitää löytää oma juttunsa :)

JohannaSu kirjoitti:

Jokaisen pitää löytää oma juttunsa :)

Kyllä teologia avaa uusia ovia elämässä, Valamossa kävin ortodoksisessa Jumalanpalveluksessa viime kesänä ensimmäistä kertaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä teologia avaa uusia ovia elämässä, Valamossa kävin ortodoksisessa Jumalanpalveluksessa viime kesänä ensimmäistä kertaa.

Valamo on ihana! Koen sen olevan ihan oma paikkansa muihin kokemuksiini nähden. Luultavasti menen sinne vielä, kunhan saan käsiteltyä kokemuksiani vähän lisää. Jos kehtaan. Viimeksi olin itkuinen hermoraunio keskustellessani siellä papin kanssa yli vuosi sitten. Onneksi siellä käy niin paljon ihmisiä, että eivät ne yhtä naista muista.

Mieheni toivoo minun lykkäävän Valamoon menemistä toistaiseksi, koska ei halua päästää minua yksin ortodoksien keskuuteen. Toki päätän itse asioistani, mutta en halua huolestuttaa häntä turhaan. Kertoo jotain kokemuksen mittakaavasta, kun järkevä ja rauhallinen insinöörimieheni ei ihan suoriltaan halua minun menevän mihinkään ort paikkoihin vielä.

Korostan, että Valamon luostari ja hlökunta ei liity kokemuksiini mitenkään. Ne tapahtumat, joista täällä olen puhunut, sattuivat ihan muualla. Mies vain haluaa parastani ja on ihan oikeassa siinä, että pitäisi antaa ajan vielä kulua ennen kuin lähestyy ortodoksisuutta uudestaan. Terapeuttini mielestä tosin pitäisi unohtaa koko kirkko.

Teologiasta puheen ollen: luin äskettäin, että tutkijat ovat sitä mieltä, ettei Paavali ole koskaan kieltänyt naisia puhumasta srk:ssa. Osan Paavalin teksteistä on kirjoittanut joku pseudo-Paavaliksi kutsuttu heppuli, joka oli oikean Paavalin kanssa eri mieltä naisten asemasta. Oikea Paavali kutsui esim Juniaa apostoliksi ja kutsui naisia läheisiksi työtovereikseen. Pseudo-Paavali taas oli selkeästi eri mieltä ja toi sen kitkerästi myös esille teksteissään. Tämän luin kirjasta, joka käsitteli naisten asemaa lut kirkosta ja kirjoittajat olivat pappeja. Joten varmaan jotain tietävätkin. Mielenkiintoista.

JohannaSu kirjoitti:

Valamo on ihana! Koen sen olevan ihan oma paikkansa muihin kokemuksiini nähden. Luultavasti menen sinne vielä, kunhan saan käsiteltyä kokemuksiani vähän lisää. Jos kehtaan. Viimeksi olin itkuinen hermoraunio keskustellessani siellä papin kanssa yli vuosi sitten. Onneksi siellä käy niin paljon ihmisiä, että eivät ne yhtä naista muista.

Mieheni toivoo minun lykkäävän Valamoon menemistä toistaiseksi, koska ei halua päästää minua yksin ortodoksien keskuuteen. Toki päätän itse asioistani, mutta en halua huolestuttaa häntä turhaan. Kertoo jotain kokemuksen mittakaavasta, kun järkevä ja rauhallinen insinöörimieheni ei ihan suoriltaan halua minun menevän mihinkään ort paikkoihin vielä.

Korostan, että Valamon luostari ja hlökunta ei liity kokemuksiini mitenkään. Ne tapahtumat, joista täällä olen puhunut, sattuivat ihan muualla. Mies vain haluaa parastani ja on ihan oikeassa siinä, että pitäisi antaa ajan vielä kulua ennen kuin lähestyy ortodoksisuutta uudestaan. Terapeuttini mielestä tosin pitäisi unohtaa koko kirkko.

Teologiasta puheen ollen: luin äskettäin, että tutkijat ovat sitä mieltä, ettei Paavali ole koskaan kieltänyt naisia puhumasta srk:ssa. Osan Paavalin teksteistä on kirjoittanut joku pseudo-Paavaliksi kutsuttu heppuli, joka oli oikean Paavalin kanssa eri mieltä naisten asemasta. Oikea Paavali kutsui esim Juniaa apostoliksi ja kutsui naisia läheisiksi työtovereikseen. Pseudo-Paavali taas oli selkeästi eri mieltä ja toi sen kitkerästi myös esille teksteissään. Tämän luin kirjasta, joka käsitteli naisten asemaa lut kirkosta ja kirjoittajat olivat pappeja. Joten varmaan jotain tietävätkin. Mielenkiintoista.

Lue lisää

Valamossa olen jutellut talkoolaisten kanssa, 1 heistä oli ortodoksi muut ev.lut.

Anonyymi kirjoitti:

Valamossa olen jutellut talkoolaisten kanssa, 1 heistä oli ortodoksi muut ev.lut.

Ortodokseilla on paljon annettavaa ev.luteille.