Säilyykö englanti kansainvälisimpänä kielenä vai tuleeko jokin muu ottamaan sen paikan?

Tosi mielemń kiintosta. Mitäpä luulette tuleeko jeesus tällä vuosi sadalla vaiko vasta seuraavalla?

Kuulun yhteisöön, jossa on lähes normina uskoa, että ei.
Tätä uskoaan järjetömme, UEA (universala Esperanto asocio) on realoisoinut satavuotisen olemassaolonsa ajan esittämällä silloin tällöin julkilausumia Esperanton saamiseksi viralliseksi "toiseksi" kieleksi kautta maailman. Mm. EU:n suuntaan on yritetty vaikuttaa.
Kuten nähdään, se on kuin hiiren vikinää; suurin osa esmes suomalaisista ei tiedä, mikä minä olen kun kerron olevani esperantisti :(
Meidän näkemyksemme on, että kansainvälisen apukielen tulisi olla mahdollisimman säännänmukaista, jottei aikaa sen opistelussa tarvitsisi tuhlata monimutkaisten kielioppisääntöjen pänttäämiseen, niin selkeätä ääntämyksellisesti, että kaiken kieliset voivat helposti erottaa sen yksittäiset sanat, sekä kirjoitusasultaan niin selkeätä, että tuntemattoman sanan kuullessa olisi mahdollista yksinkertaisesti katsoa sanakirjasta, mitä se merkitsee.
Juuri näissä suhteissahan englati on lähes pahin mahdollinen, sen sujuva kuunteleminen on mahdotonta (esmes saksa ja ruotsi on sen sukulaiskielistä paljon helpommin aukenevia), kirjoitusasun suhteen on miltei jokainen sana muistettava erikseen (esmes Phoebe ääntyy Fibi, enough ääntyy inöf jne. )
Lisäksi joillekin sanoille on sälytetty niin paljon merkityksiä, että mistään yksiselitteisyydestä ei ole puhettakaan.
Tällaisia "järkisyitä" vaihtaa ennlanti johonkin muuhun on vaikka millä mitalla. Mutta ei se asemaansa ole järkisyiden nojalla saavuttanutkaan, vaan valta-asema syntyi lähinnä siirtomaa-aikana tapahtuneen leviämisen ansiosta.
Sen seurauksena sen puitteisiin on pesiytynyt kokonainen joukko "kyökkiengelskan" tapaisia lingua francoja, joita kutakin osaa sujuvasti käyttää vain sen kulttuurin ihmiset.
Esmes merimiehillä on oma englantinsa, jolla eri kieliset juttelevat alansa asioista keskenään sujuvan tuntuisesti. Silti olen nähnyt, miten eläkkeelle siirtynyt merimies joutui todellisiin vaikeuksiin ryhtyessään opetteoemaan tietokoneen käyttöä.
Ilmeistä on, että hakkerien piirissä on parhaillaan syntymässä sen alan englanti, jolla pärjää niissä piireissä, mutta ei sitten muualla.

En kuitenkaan usko, että Esperantolla kuten muillakaan kielillä, on mitään mahdollisuuksia syrjäyttää sitä, sen takia, että lukemisen ja kirjoitusasun merkitys pienenee käännöskoneiden kehittyessä (jo nyt ne ovat suorastaan pelottavan tehokkaita tunnistamaan puhetta ja kääntämään sen toisenkieliseksi puheeksi).

Out of topic: olen kirjoittanut Esperanton isolla alkukirjaimella. Se on esperantiseilla perinne, joka perustuu kuulemma siihen että se on kielen lanseeraaja Ludoviko Zamenhof käytti salanimeä Dr. Esperanto lähettäessään työnsä v. 1887 raadin arvioitavaksi. Se onkin kielen ainoa poikkeus (minun mielestäni tarpeeton).

Englanti on kieli, jota on helppo puhua huonosti, ja sen jollakin tavalla hallitsevia on maailmassa niin paljon, ettei mikään kieli sitä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa korvaa.

...mielestäni EU_lle voisi Iso-Britannian eron jälkeen ehdottaa pääkieleksi espanjaa...

ainakin selkeämpi opetella ja maailman kolmanneksi puhutuin..

Ja kyllä, hauskempi yleisestikin, sanajärjestyshommissa antaa enempi anteeksi kuin yksipuinen englanti..

Kovasti odotan että Lojbanin käyttö/opetus yleistyisi, se kun on ihanteellinen kieli tieteelle.

Vaikka englanti säilyttäisi valta-asemansa niin mielestäni eksoottisempia kieliä pitäisi olla tarjolla suomen kouluissa, esim. itse olisin varmaan valinnut a2-kieleksi japanin ja b1-kieleksi (pakkoruotsin joskus ehkä poistuttua) mandariinikiinan.

Englanti säilyy niin kauan kun se on viihteen ja tieteen valtakielenä. Jos Kiinassa tapahtuisi vallankumous ja nykynen totalitaarinen hallinto kaatuisi niin siitä suunnasta voisi olla tulossa muutosta asiaan pidemmän ajan kuluessa. Puhutaan siis suuruusluokasta sata vuotta.

Tieteen historiasta varsin pitkä aika on ollut englanninkielisten julkaisuiden valtakautta, kun katsotaan julkaisuiden kokonaismääriä. Aiemmin oli enemmän kansallisia kieliä käytössä (esimerkiksi Einstein julkaisi saksaksi) mutta nykyinen käytäntö on toimiva eli julkaisuiden laaja levikki on tärkeämpää kuin niiden laatiminen tutkijan omalla äidinkielellä.