Onko tieteellinen menetelmä ainoa keino tiedon hankkimiseen?

Kyllä monilla on kokemusta tai on kokenut jonkin "läsnäolon" ilman perusaisti havaintoja.

Olen itse alkutaipaleella kundalinienergian kanssa työskentelyssä. Vaikea kysymys, onko aisteilla tekemistä tietoisen kokemuksen kanssa, koska kyseessä on hermoston kautta tapahtuva asia. Olen kyllä jo saanut esimakua mistä siinä on kyse, ja todella avaava kokemus on, eli mistään huuhaasta ei ole kyse.

Toisaalta vertauksessa, että jokaisessa siemenessä asuu pieni kundalini, koska se osaa nousta maasta ylös, taitaa piillä asian ydin, koska ei siemenelläkään ole aisteja. Se tulee kuitenkin tietoiseksi valosta, lämmöstä jne. Ilman hermostoa myös.

Hyvää tietoa:

https://www.jooga.org/hienorakenne-kanavat-chakra-itseoivallus/

Anonyymi kirjoitti:

Olen itse alkutaipaleella kundalinienergian kanssa työskentelyssä. Vaikea kysymys, onko aisteilla tekemistä tietoisen kokemuksen kanssa, koska kyseessä on hermoston kautta tapahtuva asia. Olen kyllä jo saanut esimakua mistä siinä on kyse, ja todella avaava kokemus on, eli mistään huuhaasta ei ole kyse.

Toisaalta vertauksessa, että jokaisessa siemenessä asuu pieni kundalini, koska se osaa nousta maasta ylös, taitaa piillä asian ydin, koska ei siemenelläkään ole aisteja. Se tulee kuitenkin tietoiseksi valosta, lämmöstä jne. Ilman hermostoa myös.

Hyvää tietoa:

https://www.jooga.org/hienorakenne-kanavat-chakra-itseoivallus/

Lue lisää

Mä työskentelen just nyt fenilyylianiliinialysiumenergian kanssa ja se on todella voimaannuttavaa. Seuraavaksi ajattelin luoda uuden planeetan Marsin ja Neptunuksen viereen.

Anonyymi kirjoitti:

Mä työskentelen just nyt fenilyylianiliinialysiumenergian kanssa ja se on todella voimaannuttavaa. Seuraavaksi ajattelin luoda uuden planeetan Marsin ja Neptunuksen viereen.

Lue lisää

Näin mm. kerrotaan kundalinista netissä, jossa on paljon asiasta. Ajatteletko aina niin, että kun sinä et asiasta mitään ymmärrä, niin koko asiaa ei ole olemassa?

Kundaliini tunnetaan myös nimillä ki-energia (esim. reikissä) sekä qi-energia (itämaissa). Kundaliini on se voima, joka saa kaiken maailmankaikkeudessa kasvamaan. Ihminen, ihmisen solut, kasvit ja eläimet ovat kaikki täynnä kundaliinia. Sitä on joka paikassa, ihan kaikkialla. Kesyttämättömänä kundaliini vastaa ihmisten lisääntymisestä, ja ehkä siksi sitä usein nimitetään myös seksuaalienergiaksi. On yhtä oikein sanoa sitä tahdonenergiaksi ja tahdonvoimaksi. ..

En löytänyt tuota sinun energiaasi, mutta tottahan se varmaan on olemassa ja sillä on joku tehtäväkin ja se myös toimii, jos siihen oikein uskoo: D.

XPR-0040
(Syvä huokaus... :D)

"Matematiikassa on tapana todistaa uudet väittämät aksioomista käsin *deduktiivisesti*, mutta empiirisissä tieteissä joudutaan käyttämään *induktiota* "

Deduktiossa aksioomat valitaan aika mielivaltaisesti ja mutupohjalta sen mukaan mitkä kustakin auktoriteetista tai auktoriteettien enemmistöstä tuntuvat kaikkein itsestäänselvimmiltä ja perustavimmilta oletuksilta ja induktiossakin on kysymys aika pitkälle samasta asiasta eli miten se tutkittava kohde hahmotetaan ja siinä hahmottamisesssa vaikuttaa taas kunkin tieteenalan pitkäaikainen perinne eli esim. se hahmotetaanko ilmiöt jotenkin esineenkaltaisina selkeästi ajallis-paikallisesti rajattuina olioina vai jonkinlaisina prosesseina mikä on tieteissä selkeästi harvinaisempi ja ehkä hankalampikin tapa vaikka vastanee parhaiten todellisuutta. Eli lyhyemmin sanottuna viitekehys tai paradigma määrittelee hyvin pitkälle minkälaiset selitykset ylipäätänsä voidaan luokitella ja hyväksyä ns. tieteellisiksi tuloksiksi ja kaikki muunlaiset tulokset hylätään tai leimataan pseudotieteeksi.

Toinen tieteen perinteinen hahmotustapa on sitten se että periaatteessa kaikkien tieteiden julkilausumattomissa aksioomissa ilmiöiden pitää olla sekä toistettavissa että ennustettavissa mikä jo sellaisenaan sulkee pois kaikki sellaiset ilmiöt jotka eivät ole selkeän determinisitisiä ja naturalistisia (koetapa keksiä naturalistinen selitys esim. kännykälle joka on selkeästi jonkinlaisen älykkään suunnittelun tulos) vaikka yksikään ilmiö ei ole erotettavissa kokonaisuudesta joka taas ei toistu täysin samanlaisena koskaan.

Itse kannatan analogioiden ja vertauskuvien kautta ajattelemista mikä hahmotustapa ei tunne tieteiden rajoja vaan ottaa huomioon hyvinkin erilaisten asioiden keskinäiset rakenneyhtäläisyydet. Jostain syystä tällaista hahmotusta ei pidetä tieteellisenä koska sitä on hankala soveltaa esim. tekoälylle tai jollekin formaaliselle mekaanisesti sovellettavissa olevalle algoritmille tai matemaattiselle kaavalle koska se edellyttäisi sen ilmiön melko syvällistä ymmärtämistä jonka pitää aina syntyä kokonaisuuden ymmärtämisen kautta ja siihen ei mikään algoritmi eikä mekanismi pysty.

Perinteinen tiede ei siis erityisemmin tue ymmärtämistä varsinkin tieteiden fragmentoitumisen takia ja ehkä myös siksi että sellainen fragmentoitunut tiede palvelee parhaiten valtaapitäviä koska vain kokonaisuutta koskeva tieto on valtaa ja yksittäiset tieteilijät kukin omassa reviirissään toimivat "need-to-know" pohjalta jolloin heitä voi hyödyntää esim. salaisissa projekteissaa (esim. CERN?) ilman että kukaan heistä ymmärtää ja edes tajuaa mikä se kokonaisuus on ja edes sitä missä ovat usein tietämättään mukana.

Ts. tyypillinen tieteilijä voi tietää hyvin paljon omasta alastaan ja käyttämistään välineistä mutta ymmärtää hyvin vähän kokonaisuudesta kun taas joku perinteisemmän filosofian harrastaja pyrkii löytämään vain sen kaiken olennaisimman kaikkien tieteenalojen valtavasta tieto- tai oikeammin datamäärästä ja muodostaa sitten mahdollisimman todellisuutta vastaavan kokonaiskuvan joka ei tietenkään koskaan voi valmistua koska todellisuus ylipäätänsä ei ole mitenkään staattinen. Nykyistä akateemista filosofiaa en laske perinteiseen filosofiaan koska se yrittää olla jonkinlainen erityistiede ja pureskelematta nielee suurinpiirtein kaiken mitä erityistieteiden auktoriteetit höpöttävät:D

jatkuu...

Anonyymi kirjoitti:

XPR-0040
(Syvä huokaus... :D)

"Matematiikassa on tapana todistaa uudet väittämät aksioomista käsin *deduktiivisesti*, mutta empiirisissä tieteissä joudutaan käyttämään *induktiota* "

Deduktiossa aksioomat valitaan aika mielivaltaisesti ja mutupohjalta sen mukaan mitkä kustakin auktoriteetista tai auktoriteettien enemmistöstä tuntuvat kaikkein itsestäänselvimmiltä ja perustavimmilta oletuksilta ja induktiossakin on kysymys aika pitkälle samasta asiasta eli miten se tutkittava kohde hahmotetaan ja siinä hahmottamisesssa vaikuttaa taas kunkin tieteenalan pitkäaikainen perinne eli esim. se hahmotetaanko ilmiöt jotenkin esineenkaltaisina selkeästi ajallis-paikallisesti rajattuina olioina vai jonkinlaisina prosesseina mikä on tieteissä selkeästi harvinaisempi ja ehkä hankalampikin tapa vaikka vastanee parhaiten todellisuutta. Eli lyhyemmin sanottuna viitekehys tai paradigma määrittelee hyvin pitkälle minkälaiset selitykset ylipäätänsä voidaan luokitella ja hyväksyä ns. tieteellisiksi tuloksiksi ja kaikki muunlaiset tulokset hylätään tai leimataan pseudotieteeksi.

Toinen tieteen perinteinen hahmotustapa on sitten se että periaatteessa kaikkien tieteiden julkilausumattomissa aksioomissa ilmiöiden pitää olla sekä toistettavissa että ennustettavissa mikä jo sellaisenaan sulkee pois kaikki sellaiset ilmiöt jotka eivät ole selkeän determinisitisiä ja naturalistisia (koetapa keksiä naturalistinen selitys esim. kännykälle joka on selkeästi jonkinlaisen älykkään suunnittelun tulos) vaikka yksikään ilmiö ei ole erotettavissa kokonaisuudesta joka taas ei toistu täysin samanlaisena koskaan.

Itse kannatan analogioiden ja vertauskuvien kautta ajattelemista mikä hahmotustapa ei tunne tieteiden rajoja vaan ottaa huomioon hyvinkin erilaisten asioiden keskinäiset rakenneyhtäläisyydet. Jostain syystä tällaista hahmotusta ei pidetä tieteellisenä koska sitä on hankala soveltaa esim. tekoälylle tai jollekin formaaliselle mekaanisesti sovellettavissa olevalle algoritmille tai matemaattiselle kaavalle koska se edellyttäisi sen ilmiön melko syvällistä ymmärtämistä jonka pitää aina syntyä kokonaisuuden ymmärtämisen kautta ja siihen ei mikään algoritmi eikä mekanismi pysty.

Perinteinen tiede ei siis erityisemmin tue ymmärtämistä varsinkin tieteiden fragmentoitumisen takia ja ehkä myös siksi että sellainen fragmentoitunut tiede palvelee parhaiten valtaapitäviä koska vain kokonaisuutta koskeva tieto on valtaa ja yksittäiset tieteilijät kukin omassa reviirissään toimivat "need-to-know" pohjalta jolloin heitä voi hyödyntää esim. salaisissa projekteissaa (esim. CERN?) ilman että kukaan heistä ymmärtää ja edes tajuaa mikä se kokonaisuus on ja edes sitä missä ovat usein tietämättään mukana.

Ts. tyypillinen tieteilijä voi tietää hyvin paljon omasta alastaan ja käyttämistään välineistä mutta ymmärtää hyvin vähän kokonaisuudesta kun taas joku perinteisemmän filosofian harrastaja pyrkii löytämään vain sen kaiken olennaisimman kaikkien tieteenalojen valtavasta tieto- tai oikeammin datamäärästä ja muodostaa sitten mahdollisimman todellisuutta vastaavan kokonaiskuvan joka ei tietenkään koskaan voi valmistua koska todellisuus ylipäätänsä ei ole mitenkään staattinen. Nykyistä akateemista filosofiaa en laske perinteiseen filosofiaan koska se yrittää olla jonkinlainen erityistiede ja pureskelematta nielee suurinpiirtein kaiken mitä erityistieteiden auktoriteetit höpöttävät:D

jatkuu...

Lue lisää

"1) Vaatimus teoriaan kuuluvien väittämien sisäisestä loogisesta ristiriidattomuudesta"

Logiikka toimii premissien ja aksioomien puitteissa ja niissä aksioomissa on aina mukana oletuksia jotka voidaan kyseenlaistaa vaikka usko niihin voikin olla hyvin vahva.

"2) Minimaalisuus; eli pyrkimys teorian loogisesti tarpeettomien osien eliminointiin (eli, ns. Occamin periaate/partaveitsi tai säästeliäisyyden periaate)."

Occamin pv liittyy alunperin teologisiin pohdiskeluihin eli tietysti selityksen pitää olla oletuksiensa suhteen mahdollisimman säästäväinen mutta ei kuitenkaan liian säästäväinen eli olennainen pitää saada mukaan ja siihen ei ole olemassa mitään idioottivarmaa algoritmia eikä kaavaa eikä mitään paavillista arvovaltaa.

"3) Yleinen hyödyllisyys/hyödynnettävyys; eli se, että ko. tieto on relevanttia joidenkin havaittujen ilmiöiden kuvauksessa; liittyen mm. ennusteiden laatimiseen. "

Hyödyllinen kenelle? Vain mekaanisia prosesseja voi ennustaa jossain määrin.

"4) Testattavuus; erityisesti teorian väittämät tulee voida vähintään periaatteessa kumota/falsifioida; perustuen esim. empiirisiin havaintoihin ja mittauksiin."

Kyllä kunhan siinä tutkimuksessa otetaan huomioon sen asian ilmenemiseen vaikuttavat tekijät joita todennäköisesti ei voida etukäteen edes tietää. Minkään vähänkään laajemman teorian kaikki väittämät eivät ole falsifioitavissa muuten kuin korkeintaan sen teorian oman viitekehyksen tai tieteenalan paradigman puitteissa. Jostain syystä vaikuttaa siltä että hyvin monet suositut teoriat eivät koskaan falsifioidu vaikka niiden ennusteet menevät pieleen koska sitten vain postuloidaan uusia entiteettejä paikkaamaan (fudge factor) sen alkup. teorian aukkoja ja taas mennään siihen asti kunnes uusia anomalioita ilmenee. Kääntäen voisi myös tutkia sitä kuinka paljon aitoja yllätyksiä ilmenee tieteissä joita mikään olemassaoleva teoria ei ole kyennyt ennustamaan.

"5) Niiden kokeiden toistettavuus, joihin teoria perustuu; liittyen virhelähteiden vaikutusten minimointiin ja myös em. teorian yleiseen hyödynnettävyyteen."

Kelpaa...

"6) Korjattavuus; eli tieteellisten teorioiden tai niiden joukon tulee olla korjattavissa/muokattavissa/täydennettävissä, jos niiden tulokset eivät vastaa havaintoja. "

Periaatteessa noin paitsi se voi vaikuttaa joskus jonkinlaiselta tekohengitykseltä ja olisi ehkä parempi antaa sen teorian kuolla rauhassa ja aloittaa uudestaan ns. puhtaalta pöydältä.

"7) Edistyvyys;"

Kyseenalainen koska on havaittavissa hyvin voimakas taipumus ylläpitää olemassaolevaa paradigmaa kaikin mahdollisin keinoin. Max Planckin mukaan tiede edistyy vain hautajaisten kautta mutta sekin alkaa tuntua ihan liian optimistiselta varsinkin kun ottaa huomioon että niihin teorioihin takerrutaan samalla tavoin kuin tyypilliset uskovaiset eli niistä tehdään uskonnollisia dogmeja jotka halutaan pitää ikuisesti voimassa.

"8) Avoimuus; eli ideaalina on se, että tutkimustulokset julkaistaan siten, että ne ovat laaja-alaisesti; etenkin alan asiantuntijoiden, käytettävissä, ja lisäksi tieteelliset tulokset on yleensä tapana julkaista vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa."

Pelkkää haaveilua koska sen ulkopuolelle jää kaikki ns. yrityssalaisuudet sekä yhteiskunnallisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, geopoliittisesti arkaluonteiset asiat ja usein jäljelle jää vain kansalle tarjoiltava joko melko yhdentekevä ja vähäisiä ongelmia tuottava tiede joka kelpaa myös propagandatarkoituksiin. Vertaiarvioinnin voi myös tulkita ennakkosensuuriksi joten sellaisia suuria läpimurtoja tuskin enää ilmenee kuin ennen vertaisarvointeja koska ns. tieteen suuruuksien aikana ei edes tunnettu moista käytäntöä ainakaan nykymuodossaan.

Minua voi joku pitää tieteen vastaisena mutta en usko että ihmisluonto muuttui siitä miksikään kun siirryttiin uskonnollisten institutioiden valtakaudesta taloudellisten, tieteellisten ja teknisten instituutioiden valtakauteen. Luottamus ja arvostus pitää ansaita ja korruptiota syntyy hyvin helposti koska valta kaikissa muodoissaan aina houkuttelee korruptoituneita tai sellaiseen alttiita yksilöitä.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"1) Vaatimus teoriaan kuuluvien väittämien sisäisestä loogisesta ristiriidattomuudesta"

Logiikka toimii premissien ja aksioomien puitteissa ja niissä aksioomissa on aina mukana oletuksia jotka voidaan kyseenlaistaa vaikka usko niihin voikin olla hyvin vahva.

"2) Minimaalisuus; eli pyrkimys teorian loogisesti tarpeettomien osien eliminointiin (eli, ns. Occamin periaate/partaveitsi tai säästeliäisyyden periaate)."

Occamin pv liittyy alunperin teologisiin pohdiskeluihin eli tietysti selityksen pitää olla oletuksiensa suhteen mahdollisimman säästäväinen mutta ei kuitenkaan liian säästäväinen eli olennainen pitää saada mukaan ja siihen ei ole olemassa mitään idioottivarmaa algoritmia eikä kaavaa eikä mitään paavillista arvovaltaa.

"3) Yleinen hyödyllisyys/hyödynnettävyys; eli se, että ko. tieto on relevanttia joidenkin havaittujen ilmiöiden kuvauksessa; liittyen mm. ennusteiden laatimiseen. "

Hyödyllinen kenelle? Vain mekaanisia prosesseja voi ennustaa jossain määrin.

"4) Testattavuus; erityisesti teorian väittämät tulee voida vähintään periaatteessa kumota/falsifioida; perustuen esim. empiirisiin havaintoihin ja mittauksiin."

Kyllä kunhan siinä tutkimuksessa otetaan huomioon sen asian ilmenemiseen vaikuttavat tekijät joita todennäköisesti ei voida etukäteen edes tietää. Minkään vähänkään laajemman teorian kaikki väittämät eivät ole falsifioitavissa muuten kuin korkeintaan sen teorian oman viitekehyksen tai tieteenalan paradigman puitteissa. Jostain syystä vaikuttaa siltä että hyvin monet suositut teoriat eivät koskaan falsifioidu vaikka niiden ennusteet menevät pieleen koska sitten vain postuloidaan uusia entiteettejä paikkaamaan (fudge factor) sen alkup. teorian aukkoja ja taas mennään siihen asti kunnes uusia anomalioita ilmenee. Kääntäen voisi myös tutkia sitä kuinka paljon aitoja yllätyksiä ilmenee tieteissä joita mikään olemassaoleva teoria ei ole kyennyt ennustamaan.

"5) Niiden kokeiden toistettavuus, joihin teoria perustuu; liittyen virhelähteiden vaikutusten minimointiin ja myös em. teorian yleiseen hyödynnettävyyteen."

Kelpaa...

"6) Korjattavuus; eli tieteellisten teorioiden tai niiden joukon tulee olla korjattavissa/muokattavissa/täydennettävissä, jos niiden tulokset eivät vastaa havaintoja. "

Periaatteessa noin paitsi se voi vaikuttaa joskus jonkinlaiselta tekohengitykseltä ja olisi ehkä parempi antaa sen teorian kuolla rauhassa ja aloittaa uudestaan ns. puhtaalta pöydältä.

"7) Edistyvyys;"

Kyseenalainen koska on havaittavissa hyvin voimakas taipumus ylläpitää olemassaolevaa paradigmaa kaikin mahdollisin keinoin. Max Planckin mukaan tiede edistyy vain hautajaisten kautta mutta sekin alkaa tuntua ihan liian optimistiselta varsinkin kun ottaa huomioon että niihin teorioihin takerrutaan samalla tavoin kuin tyypilliset uskovaiset eli niistä tehdään uskonnollisia dogmeja jotka halutaan pitää ikuisesti voimassa.

"8) Avoimuus; eli ideaalina on se, että tutkimustulokset julkaistaan siten, että ne ovat laaja-alaisesti; etenkin alan asiantuntijoiden, käytettävissä, ja lisäksi tieteelliset tulokset on yleensä tapana julkaista vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa."

Pelkkää haaveilua koska sen ulkopuolelle jää kaikki ns. yrityssalaisuudet sekä yhteiskunnallisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, geopoliittisesti arkaluonteiset asiat ja usein jäljelle jää vain kansalle tarjoiltava joko melko yhdentekevä ja vähäisiä ongelmia tuottava tiede joka kelpaa myös propagandatarkoituksiin. Vertaiarvioinnin voi myös tulkita ennakkosensuuriksi joten sellaisia suuria läpimurtoja tuskin enää ilmenee kuin ennen vertaisarvointeja koska ns. tieteen suuruuksien aikana ei edes tunnettu moista käytäntöä ainakaan nykymuodossaan.

Minua voi joku pitää tieteen vastaisena mutta en usko että ihmisluonto muuttui siitä miksikään kun siirryttiin uskonnollisten institutioiden valtakaudesta taloudellisten, tieteellisten ja teknisten instituutioiden valtakauteen. Luottamus ja arvostus pitää ansaita ja korruptiota syntyy hyvin helposti koska valta kaikissa muodoissaan aina houkuttelee korruptoituneita tai sellaiseen alttiita yksilöitä.

Belisario

Lue lisää

jatkopaasaus: (:D)

"Jos toisaalta tiedoksi määritellään esim. vain sellaiset todet väittämät, jotka ovat myös *perusteltuja*, niin silloin muodostuu rajanveto-ongelma sen osalta, että kuinka perusteellinen perustelu tulkitaan riittäväksi, mikä liittyy mm. palstan "kaiken teoria" -ketjussa sivuttuihin Agrippa Skeptikon esittämiin viiteen perusteluiden muotoon ja siellähän totesin oman kantani, joka on se, että *perusmuodossaan* tieto ei selvästikään ylipäätään edellytä perusteluita ja annoin tuolle väittämälläni erään perustelutavan, joskin selvää tietenkin on, että hyvät perustelut tietenkin tukevat kommunikaatiota ja esim. tieteellisen tiedon hyödynnettävyyttä; etenkin uuden tietellisen tiedon tuottamiseen liittyen."

wiki: Agrippan viisi trooppia:

"Troopit ovat:

- Erimielisyys: sekä tavalliset ihmiset että filosofit ovat erimielisiä kaikista asioista, joten emme voi valita toista mielipidettä ja hylätä toista.

- Ääretön regressio: jokaisella perustelulla on jokin perustelu ja niin edelleen äärettömästi.

-Suhteellisuus: asiat näyttävät erilaisilta riippuen siitä, kuka niitä tarkastelee.

-Olettaminen: dogmaatikot välttävät äärettömän regression valitsemalla jonkin asian lähtökohdaksi ilman todisteita.

-Kehämäisyys."

Minusta on mahdotonta esittää mitään yleisiä ja ehdottomia tietoteoreettisia periaatteita ja suurin osa ns. tieteenfilosofiasta ja ylipäätänsä filosofiasta on käytännössä toimimatonta koska se on liian yleistävää ja sellaisia kaavamaisia metodeja käyttäen löytyy lukuisia konkreettisia esimerkkejä mitkä osoittavat ettei sellainen metodi oikeasti toimi eli ts. kaikki asiat pitää käsitellä tapauskohtaisesti ja todellisuudessa aina mennään kuitenkin eteenpäin ns. perstuntumalla eli intuitiolla koska aika harvoin todellisuuden kohtaa sellaisena että oikeasti olisi edes aikaa tai resursseja suorittaa joitain kaavamaisia tieteellisiä tutkimuksia tai filosofisia analyysejä ennen valintoja puhumattakaan siitä että alettaisiin lukea läpiä sitä kaikkea tieteelliseksi väitettyä kirjallisuutta mikä sivuaa sitä konkreettista tilannetta.

Minusta nykyisen tieteen ja tiedeyhteisön puuhastelun ainoa oikeasti arvokas tuote on toimiva tekniikka jonka hyvyys/vahingollisuus on sitten sen tekniikan käyttäjän vastuulla.

Tiede on muutenkin vielä lapsenkengissään ja tieteenharjoittajat heikon itsetuntonsa takia hakevat pönkitystä yhteisölleen ja arvovalleen hyökkäämällä kaikkea sellaista vastaan mikä ei sovi heidän kaavamaiseen ja mekaaniseen maailmankuvaansa (esim. uskonnot tai paradigmaan sopimattomat ilmiöt ja asiat)

Tieto on aina henkilökohtaista ymmärrystä ja se ei ole luonteeltaan mitenkään julkista. Kaikki oivallukset ovat henkilökohtaisia ja kaikki muu on sitten matkimista.

Kuten muinaisessa hermeettisessä ja itämaisessa henkisessä perinteessä niin ihmisen pitäisi ensisijaisesti kehittää itseään ensin sekä älyllisesti että eettisesti (=tunnetasolla) ennenkuin alkaa leikkimään asioilla jotka ovat hänen tasolleen liian vaarallisia. Tämä on myös ns. mustan ja valkoisen magian ero.

Aika selkeä näyttö materialistisen tieteen (= nykyajan musta magia) tuhovoimasta on 2 maailmansotaa muutaman kymmenen vuoden sisällä sekä luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen puhumattakaan koululaitoksen ja yliopistojen vaikutuksesta ihmiskunnan kiihtyvään idioluutioon ja tyhmentämiseen jolloin tietysti tekoälykin alkaa vaikuttaa fiksummalta kuin suurin osa ehdollistetuista ihmisistä:D

Aika hieno tulos tieteeltä kun onnistutaan lähes tuhoamaan koko ihmiskunta ja ympäristö käytännössä vähän yli 100 vuoden sisällä.

Lue sitä Castanedaa enemmän ja unohda koko tiede!

Ehkä tämä riittää taas vähäksi aikaa....

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

jatkopaasaus: (:D)

"Jos toisaalta tiedoksi määritellään esim. vain sellaiset todet väittämät, jotka ovat myös *perusteltuja*, niin silloin muodostuu rajanveto-ongelma sen osalta, että kuinka perusteellinen perustelu tulkitaan riittäväksi, mikä liittyy mm. palstan "kaiken teoria" -ketjussa sivuttuihin Agrippa Skeptikon esittämiin viiteen perusteluiden muotoon ja siellähän totesin oman kantani, joka on se, että *perusmuodossaan* tieto ei selvästikään ylipäätään edellytä perusteluita ja annoin tuolle väittämälläni erään perustelutavan, joskin selvää tietenkin on, että hyvät perustelut tietenkin tukevat kommunikaatiota ja esim. tieteellisen tiedon hyödynnettävyyttä; etenkin uuden tietellisen tiedon tuottamiseen liittyen."

wiki: Agrippan viisi trooppia:

"Troopit ovat:

- Erimielisyys: sekä tavalliset ihmiset että filosofit ovat erimielisiä kaikista asioista, joten emme voi valita toista mielipidettä ja hylätä toista.

- Ääretön regressio: jokaisella perustelulla on jokin perustelu ja niin edelleen äärettömästi.

-Suhteellisuus: asiat näyttävät erilaisilta riippuen siitä, kuka niitä tarkastelee.

-Olettaminen: dogmaatikot välttävät äärettömän regression valitsemalla jonkin asian lähtökohdaksi ilman todisteita.

-Kehämäisyys."

Minusta on mahdotonta esittää mitään yleisiä ja ehdottomia tietoteoreettisia periaatteita ja suurin osa ns. tieteenfilosofiasta ja ylipäätänsä filosofiasta on käytännössä toimimatonta koska se on liian yleistävää ja sellaisia kaavamaisia metodeja käyttäen löytyy lukuisia konkreettisia esimerkkejä mitkä osoittavat ettei sellainen metodi oikeasti toimi eli ts. kaikki asiat pitää käsitellä tapauskohtaisesti ja todellisuudessa aina mennään kuitenkin eteenpäin ns. perstuntumalla eli intuitiolla koska aika harvoin todellisuuden kohtaa sellaisena että oikeasti olisi edes aikaa tai resursseja suorittaa joitain kaavamaisia tieteellisiä tutkimuksia tai filosofisia analyysejä ennen valintoja puhumattakaan siitä että alettaisiin lukea läpiä sitä kaikkea tieteelliseksi väitettyä kirjallisuutta mikä sivuaa sitä konkreettista tilannetta.

Minusta nykyisen tieteen ja tiedeyhteisön puuhastelun ainoa oikeasti arvokas tuote on toimiva tekniikka jonka hyvyys/vahingollisuus on sitten sen tekniikan käyttäjän vastuulla.

Tiede on muutenkin vielä lapsenkengissään ja tieteenharjoittajat heikon itsetuntonsa takia hakevat pönkitystä yhteisölleen ja arvovalleen hyökkäämällä kaikkea sellaista vastaan mikä ei sovi heidän kaavamaiseen ja mekaaniseen maailmankuvaansa (esim. uskonnot tai paradigmaan sopimattomat ilmiöt ja asiat)

Tieto on aina henkilökohtaista ymmärrystä ja se ei ole luonteeltaan mitenkään julkista. Kaikki oivallukset ovat henkilökohtaisia ja kaikki muu on sitten matkimista.

Kuten muinaisessa hermeettisessä ja itämaisessa henkisessä perinteessä niin ihmisen pitäisi ensisijaisesti kehittää itseään ensin sekä älyllisesti että eettisesti (=tunnetasolla) ennenkuin alkaa leikkimään asioilla jotka ovat hänen tasolleen liian vaarallisia. Tämä on myös ns. mustan ja valkoisen magian ero.

Aika selkeä näyttö materialistisen tieteen (= nykyajan musta magia) tuhovoimasta on 2 maailmansotaa muutaman kymmenen vuoden sisällä sekä luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen puhumattakaan koululaitoksen ja yliopistojen vaikutuksesta ihmiskunnan kiihtyvään idioluutioon ja tyhmentämiseen jolloin tietysti tekoälykin alkaa vaikuttaa fiksummalta kuin suurin osa ehdollistetuista ihmisistä:D

Aika hieno tulos tieteeltä kun onnistutaan lähes tuhoamaan koko ihmiskunta ja ympäristö käytännössä vähän yli 100 vuoden sisällä.

Lue sitä Castanedaa enemmän ja unohda koko tiede!

Ehkä tämä riittää taas vähäksi aikaa....

Belisario

Lue lisää

Belisario selvästi toivoo Thomas Kuhn:ia mukaillen, että löydettäisiin riittävästi anomalioita(pimeä aine?), jotka kumoaisivat vallitsevan tieteen paradigman uudella selitysvoimaisemmalla ja kattavammalla paradigmalla(kenties tietoisuus-selitys mukana).

Olenko haistanut Belisarion toiveen oikein?

Ps. Tsekkaa tieteellisten vallankumousten rakenne.

Anonyymi kirjoitti:

XPR-0040
(Syvä huokaus... :D)

"Matematiikassa on tapana todistaa uudet väittämät aksioomista käsin *deduktiivisesti*, mutta empiirisissä tieteissä joudutaan käyttämään *induktiota* "

Deduktiossa aksioomat valitaan aika mielivaltaisesti ja mutupohjalta sen mukaan mitkä kustakin auktoriteetista tai auktoriteettien enemmistöstä tuntuvat kaikkein itsestäänselvimmiltä ja perustavimmilta oletuksilta ja induktiossakin on kysymys aika pitkälle samasta asiasta eli miten se tutkittava kohde hahmotetaan ja siinä hahmottamisesssa vaikuttaa taas kunkin tieteenalan pitkäaikainen perinne eli esim. se hahmotetaanko ilmiöt jotenkin esineenkaltaisina selkeästi ajallis-paikallisesti rajattuina olioina vai jonkinlaisina prosesseina mikä on tieteissä selkeästi harvinaisempi ja ehkä hankalampikin tapa vaikka vastanee parhaiten todellisuutta. Eli lyhyemmin sanottuna viitekehys tai paradigma määrittelee hyvin pitkälle minkälaiset selitykset ylipäätänsä voidaan luokitella ja hyväksyä ns. tieteellisiksi tuloksiksi ja kaikki muunlaiset tulokset hylätään tai leimataan pseudotieteeksi.

Toinen tieteen perinteinen hahmotustapa on sitten se että periaatteessa kaikkien tieteiden julkilausumattomissa aksioomissa ilmiöiden pitää olla sekä toistettavissa että ennustettavissa mikä jo sellaisenaan sulkee pois kaikki sellaiset ilmiöt jotka eivät ole selkeän determinisitisiä ja naturalistisia (koetapa keksiä naturalistinen selitys esim. kännykälle joka on selkeästi jonkinlaisen älykkään suunnittelun tulos) vaikka yksikään ilmiö ei ole erotettavissa kokonaisuudesta joka taas ei toistu täysin samanlaisena koskaan.

Itse kannatan analogioiden ja vertauskuvien kautta ajattelemista mikä hahmotustapa ei tunne tieteiden rajoja vaan ottaa huomioon hyvinkin erilaisten asioiden keskinäiset rakenneyhtäläisyydet. Jostain syystä tällaista hahmotusta ei pidetä tieteellisenä koska sitä on hankala soveltaa esim. tekoälylle tai jollekin formaaliselle mekaanisesti sovellettavissa olevalle algoritmille tai matemaattiselle kaavalle koska se edellyttäisi sen ilmiön melko syvällistä ymmärtämistä jonka pitää aina syntyä kokonaisuuden ymmärtämisen kautta ja siihen ei mikään algoritmi eikä mekanismi pysty.

Perinteinen tiede ei siis erityisemmin tue ymmärtämistä varsinkin tieteiden fragmentoitumisen takia ja ehkä myös siksi että sellainen fragmentoitunut tiede palvelee parhaiten valtaapitäviä koska vain kokonaisuutta koskeva tieto on valtaa ja yksittäiset tieteilijät kukin omassa reviirissään toimivat "need-to-know" pohjalta jolloin heitä voi hyödyntää esim. salaisissa projekteissaa (esim. CERN?) ilman että kukaan heistä ymmärtää ja edes tajuaa mikä se kokonaisuus on ja edes sitä missä ovat usein tietämättään mukana.

Ts. tyypillinen tieteilijä voi tietää hyvin paljon omasta alastaan ja käyttämistään välineistä mutta ymmärtää hyvin vähän kokonaisuudesta kun taas joku perinteisemmän filosofian harrastaja pyrkii löytämään vain sen kaiken olennaisimman kaikkien tieteenalojen valtavasta tieto- tai oikeammin datamäärästä ja muodostaa sitten mahdollisimman todellisuutta vastaavan kokonaiskuvan joka ei tietenkään koskaan voi valmistua koska todellisuus ylipäätänsä ei ole mitenkään staattinen. Nykyistä akateemista filosofiaa en laske perinteiseen filosofiaan koska se yrittää olla jonkinlainen erityistiede ja pureskelematta nielee suurinpiirtein kaiken mitä erityistieteiden auktoriteetit höpöttävät:D

jatkuu...

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0041)

Belisario: "Deduktiossa aksioomat valitaan aika mielivaltaisesti ja mutupohjalta sen mukaan mitkä kustakin auktoriteetista tai auktoriteettien enemmistöstä tuntuvat kaikkein itsestäänselvimmiltä ja perustavimmilta oletuksilta"

Mehän olemme käsittääksemme samaa mieltä mm. siitä, että matematiikka on kieli ja koska se on kieli, niin on tietenkin luonnollista ja toivottavaa, että se soveltuu mahdollisimman hyvin kommunikaatioon ja tietenkin tuolloin mm. aksioomien tulee olla kiinnitetyt jollakin ns. vakaalla tavalla. Miten ja miksi esim. muuttaisit Peano:n aksioomia ja mitä hyötyä tuollaisesta muuttamisesta olisi?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peanon_aksioomat

"Eli lyhyemmin sanottuna viitekehys tai paradigma määrittelee hyvin pitkälle minkälaiset selitykset ylipäätänsä voidaan luokitella ja hyväksyä ns. tieteellisiksi tuloksiksi ja kaikki muunlaiset tulokset hylätään tai leimataan pseudotieteeksi."

Tietenkin tieteellisen tutkimuksen tulee tuottaa tieteellistä kontribuutiota; jotta siis sillä voisi olla tieteellistä merkitystä ja tietenkin ko. alan asiantuntijat soveltuvat parhaiten ko. asian arviointiin, vaikka eivät tietenkään voikaan olla riippumattomia tieteenalan aiemmista tuloksista. Tietyn tieteenalan ns. vallitseva paradigma on myös eri asia kuin tieteellisen menetelmän yleiset periaatteet, jotka ovat lähinnä valikoituneet sitä kautta, että niiden on *käytännössä* havaittu tuottavan parhaiten tuloksia; suhteellisen luotettavaksi osoitettavissa olevan tiedon kerryttämisen kannalta.

Kuten "kvanttimekaniikan tulkinnat" -ketjussa totesin, niin tiede kuitenkin tosiaan on ns. sosiaalista toimintaa, mistä selvä osoitus on mm. se, että miten Kööpenhaminan tulkinta on seuloutunut "Pareto-kisassa" "kukkulan huipulle", vaikka onkin perusteiltaan höttöä ja tietyillä kriteereillä selvästi jopa huonoinkin nykyisistä tulkinnoista.

"Toinen tieteen perinteinen hahmotustapa on sitten se että periaatteessa kaikkien tieteiden julkilausumattomissa aksioomissa ilmiöiden pitää olla sekä toistettavissa että ennustettavissa"

Tuokin liittyy käytännöllisyyteen, eli olisi turha tutkia sellaisia ilmiöitä, jotka eivät olisi lainkaan toistettavissa ja/tai ennustettavissa.

"mikä jo sellaisenaan sulkee pois kaikki sellaiset ilmiöt jotka eivät ole selkeän determinisitisiä ja naturalistisia"

Todellisuushan on deterministinen ja naturalistinen. Kompleksisten ilmiöiden tieteellisen selittämisen problemaattisuus ei johdu siitä, että ne eivät olisi deterministisiä ja naturalistisia; eli siis reaalisia, vaan yksinkertaisesti vain siitä, että ne ovat kompleksisia.

"Itse kannatan analogioiden ja vertauskuvien kautta ajattelemista mikä hahmotustapa ei tunne tieteiden rajoja vaan ottaa huomioon hyvinkin erilaisten asioiden keskinäiset rakenneyhtäläisyydet. [...]"

Analogiat tosiaan sopivat hyvin ymmärryksen aikaansaannin tukeen, mutta eivät silti juurikaan oikeellisia tuloksia tuottavan päättelyn perustaksi. Syynä tuohon taas ei ole se, että ne olisivat hankalasti formalisoitavissa; mitä ne kylläkin jossakin määrin ovat, vaan se, että vain hyvin harvat analogiat ovat ns. riittävän oikeita tuohon tarkoitukseen. Optimaalisten analogioiden muodostaminen on taatusti mahdollista moderneille laskennallisen tekoälyn järjestelmille, eikä ole mitään periaatteellista estettä sille, etteivätkö ne kykenisi myös päihittämään ihmisen tuollakin osa-alueella, koska pohjimmiltaan tuossakin on kyse "vain" laskennasta.

"Perinteinen tiede ei siis erityisemmin tue ymmärtämistä varsinkin tieteiden fragmentoitumisen takia"

Yleinen tendenssihän on se, että taloudelliset seikat ovat jatkuvasti yhä määräävämmässä asemassa, mikä taas ei johdu siitä, että *tieteellisessä menetelmässä* olisi vikaa, vaan siitä, että valtiot yms. eivät ole valmiita kustantamaan sellaista toimintaa, joka ei tuota laaja-alaisesti hyödynnettävissä olevia tuloksia suhteellisen nopeasti.

Eli, kyllähän monet tieteentekijät nimenomaan haluaisivat pohtia, ymmärtää ja selittää todellisuutta ns. syvällisesti ja laaja-alaisestikin, mutta heille ei olla juurikaan valmiita maksamaan siitä. Tästäkään keskustelustamme tuskin kovinkaan monet olisivat valmiita maksamaan mitään ja voisi jopa olla niin, että joutuisimme itse maksamaan noille muille siitä, että he suostuisivat lukemaan sen. :D

Anonyymi kirjoitti:

"1) Vaatimus teoriaan kuuluvien väittämien sisäisestä loogisesta ristiriidattomuudesta"

Logiikka toimii premissien ja aksioomien puitteissa ja niissä aksioomissa on aina mukana oletuksia jotka voidaan kyseenlaistaa vaikka usko niihin voikin olla hyvin vahva.

"2) Minimaalisuus; eli pyrkimys teorian loogisesti tarpeettomien osien eliminointiin (eli, ns. Occamin periaate/partaveitsi tai säästeliäisyyden periaate)."

Occamin pv liittyy alunperin teologisiin pohdiskeluihin eli tietysti selityksen pitää olla oletuksiensa suhteen mahdollisimman säästäväinen mutta ei kuitenkaan liian säästäväinen eli olennainen pitää saada mukaan ja siihen ei ole olemassa mitään idioottivarmaa algoritmia eikä kaavaa eikä mitään paavillista arvovaltaa.

"3) Yleinen hyödyllisyys/hyödynnettävyys; eli se, että ko. tieto on relevanttia joidenkin havaittujen ilmiöiden kuvauksessa; liittyen mm. ennusteiden laatimiseen. "

Hyödyllinen kenelle? Vain mekaanisia prosesseja voi ennustaa jossain määrin.

"4) Testattavuus; erityisesti teorian väittämät tulee voida vähintään periaatteessa kumota/falsifioida; perustuen esim. empiirisiin havaintoihin ja mittauksiin."

Kyllä kunhan siinä tutkimuksessa otetaan huomioon sen asian ilmenemiseen vaikuttavat tekijät joita todennäköisesti ei voida etukäteen edes tietää. Minkään vähänkään laajemman teorian kaikki väittämät eivät ole falsifioitavissa muuten kuin korkeintaan sen teorian oman viitekehyksen tai tieteenalan paradigman puitteissa. Jostain syystä vaikuttaa siltä että hyvin monet suositut teoriat eivät koskaan falsifioidu vaikka niiden ennusteet menevät pieleen koska sitten vain postuloidaan uusia entiteettejä paikkaamaan (fudge factor) sen alkup. teorian aukkoja ja taas mennään siihen asti kunnes uusia anomalioita ilmenee. Kääntäen voisi myös tutkia sitä kuinka paljon aitoja yllätyksiä ilmenee tieteissä joita mikään olemassaoleva teoria ei ole kyennyt ennustamaan.

"5) Niiden kokeiden toistettavuus, joihin teoria perustuu; liittyen virhelähteiden vaikutusten minimointiin ja myös em. teorian yleiseen hyödynnettävyyteen."

Kelpaa...

"6) Korjattavuus; eli tieteellisten teorioiden tai niiden joukon tulee olla korjattavissa/muokattavissa/täydennettävissä, jos niiden tulokset eivät vastaa havaintoja. "

Periaatteessa noin paitsi se voi vaikuttaa joskus jonkinlaiselta tekohengitykseltä ja olisi ehkä parempi antaa sen teorian kuolla rauhassa ja aloittaa uudestaan ns. puhtaalta pöydältä.

"7) Edistyvyys;"

Kyseenalainen koska on havaittavissa hyvin voimakas taipumus ylläpitää olemassaolevaa paradigmaa kaikin mahdollisin keinoin. Max Planckin mukaan tiede edistyy vain hautajaisten kautta mutta sekin alkaa tuntua ihan liian optimistiselta varsinkin kun ottaa huomioon että niihin teorioihin takerrutaan samalla tavoin kuin tyypilliset uskovaiset eli niistä tehdään uskonnollisia dogmeja jotka halutaan pitää ikuisesti voimassa.

"8) Avoimuus; eli ideaalina on se, että tutkimustulokset julkaistaan siten, että ne ovat laaja-alaisesti; etenkin alan asiantuntijoiden, käytettävissä, ja lisäksi tieteelliset tulokset on yleensä tapana julkaista vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa."

Pelkkää haaveilua koska sen ulkopuolelle jää kaikki ns. yrityssalaisuudet sekä yhteiskunnallisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, geopoliittisesti arkaluonteiset asiat ja usein jäljelle jää vain kansalle tarjoiltava joko melko yhdentekevä ja vähäisiä ongelmia tuottava tiede joka kelpaa myös propagandatarkoituksiin. Vertaiarvioinnin voi myös tulkita ennakkosensuuriksi joten sellaisia suuria läpimurtoja tuskin enää ilmenee kuin ennen vertaisarvointeja koska ns. tieteen suuruuksien aikana ei edes tunnettu moista käytäntöä ainakaan nykymuodossaan.

Minua voi joku pitää tieteen vastaisena mutta en usko että ihmisluonto muuttui siitä miksikään kun siirryttiin uskonnollisten institutioiden valtakaudesta taloudellisten, tieteellisten ja teknisten instituutioiden valtakauteen. Luottamus ja arvostus pitää ansaita ja korruptiota syntyy hyvin helposti koska valta kaikissa muodoissaan aina houkuttelee korruptoituneita tai sellaiseen alttiita yksilöitä.

Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0042)

Belisario: "Logiikka toimii premissien ja aksioomien puitteissa ja niissä aksioomissa on aina mukana oletuksia jotka voidaan kyseenlaistaa vaikka usko niihin voikin olla hyvin vahva."

Oleellistahan on teorian selitysvoima, eli jos teoria tuottaa oikeaan osuvat ennusteet, niin aksioomien säätämiseen ei ole erityistä tarvetta. Eli, tarvitaan ns. anomalia, jotta olisi motivaatiota jauhaa aksioomien muuttamisesta.

"Occamin pv liittyy alunperin teologisiin pohdiskeluihin eli tietysti selityksen pitää olla oletuksiensa suhteen mahdollisimman säästäväinen mutta ei kuitenkaan liian säästäväinen eli olennainen pitää saada mukaan ja siihen ei ole olemassa mitään idioottivarmaa algoritmia eikä kaavaa eikä mitään paavillista arvovaltaa."

Oleellinen asetettujen tavoitteiden kannalta ja kuten aiemmin toisaalla totesin, todellisuuden kuvaukset ovat aina väistämättä abstraktioita.

"Hyödyllinen kenelle? Vain mekaanisia prosesseja voi ennustaa jossain määrin."

Oleellista on relevanssi asetettujen tavoitteiden kannalta; eli esim. tietyn ilmiön ymmärtäminen, selittäminen, ennustaminen ja hallinta ja hyödyllisyys suhteessa kilpaileviin teorioihin.

"Minkään vähänkään laajemman "teorian kaikki väittämät eivät ole falsifioitavissa [...]"

Tässä riittää, että ennusteet ovat falsifioitavissa. "Purkkateorioihin" liittyen; jos vallitseva teoria alkaa näyttää niin "episykliseltä", että alkaa pyörryttää, niin voihan sitä sitten esittää omansa tilalle. *Jos* tuo oma tuottaa oikeellisempia ennusteita kuin tuo aiempi, niin kyllä asia alkaa kiinnostaa tiedeyhteisöä; paradigmoista huolimatta, koska tuollaisella teorialla on *käytännöllistä* arvoa.

"Kyseenalainen koska on havaittavissa hyvin voimakas taipumus ylläpitää olemassaolevaa paradigmaa kaikin mahdollisin keinoin."

Kyllähän tiede on edistynyt ja itseasiassa deterministisessä todellisuudessa sillä ainoalla mahdollisella nopeudellakin. :D

"Pelkkää haaveilua koska sen ulkopuolelle jää kaikki ns. yrityssalaisuudet sekä yhteiskunnallisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, geopoliittisesti arkaluonteiset asiat ja usein jäljelle jää vain kansalle tarjoiltava joko melko yhdentekevä ja vähäisiä ongelmia tuottava tiede joka kelpaa myös propagandatarkoituksiin."

Tässähän onkin kyse nimenomaan tieteellisen menetelmän ideaaleista. En oikein jaksa uskoa, että ns. "pinnan alainen osa" tutkimustoiminnasta olisi oleellisesti laadukkaampaa kuin julkinen osuus, johtuen siitä, että "pinnan alla" on vaikeampi kehittää uusia merkittäviä tuloksia. Tietenkin, kuitenkin, jos esim. jokin suurvalta panostaa tuohon suuren määrän rahaa, niin tuloksia voi syntyä, mutta salailu hidastaa silti siis niiden yleistä hyödynnettävyyttä ja siten niiden yleistä ja tietenkin myös tieteellistä vaikuttavuutta.

"Vertaiarvioinnin voi myös tulkita ennakkosensuuriksi joten sellaisia suuria läpimurtoja tuskin enää ilmenee kuin ennen vertaisarvointeja koska ns. tieteen suuruuksien aikana ei edes tunnettu moista käytäntöä ainakaan nykymuodossaan."

Tilanne onkin nykyään *hyvin hyvin erilainen*, kuin tuolloin aikoinaan, koska tieteellisen julkaisutoiminnan volyymi on nykyään erittäin paljon suurempi. Vertaisarvioinnin eräs idea on se, että tuota potentiaalista ja usein keskimäärin laadultaan varsin vaatimatonta, julkaisumassaa saadaan supistettua paremmin inhimillisesti käsiteltävissä olevaksi ja itseasiassa eihän kukaan tieteentekijä nykyään siltikään ehdi tutustua kaikkeen edes omalta alaltansakaan, koska julkaisuja tulee jatkuvasti lisää nopeammin kuin niitä ehti lukea. Käytännössähän tilanne on myös se, että hyvin pieni osa julkaisuista on niitä, joihin kohdistuu merkittävä määrä viittauksia.

*Jos* tutkijan tuottamat tulokset ovat poikkeuksellisen merkittäviä, niin ne saavat julkisuutta, vaikka eivät olisikaan julkaistut referoidussa lehdessä. Tuostahan on hyvä esimerkki Grigori Perelman:in arXiV:ssa julkaisema Poincare-otaksuman todistus. Muutenkin tutkimusten esiversioiden julkaisu esim. arXiv:ssa on siinä mielessä hyvä asia, että koska monet tieteelliset lehdet ovat ns. maksumuurin takana, niin ns. vapaalle; eli yliopistojen yms., palkkalistoille kuulumattomalle tieteenharjoittajalle, ei tuolloin aiheudu ylimääräisiä kustannuksia ajan tasalla pysymisestä.

"Minua voi joku pitää tieteen vastaisena mutta en usko että ihmisluonto muuttui siitä miksikään kun siirryttiin uskonnollisten institutioiden valtakaudesta taloudellisten, tieteellisten ja teknisten instituutioiden valtakauteen. Luottamus ja arvostus pitää ansaita ja korruptiota syntyy hyvin helposti koska valta kaikissa muodoissaan aina houkuttelee korruptoituneita tai sellaiseen alttiita yksilöitä."

Olemme samaa mieltä noista asioista.

Anonyymi kirjoitti:

jatkopaasaus: (:D)

"Jos toisaalta tiedoksi määritellään esim. vain sellaiset todet väittämät, jotka ovat myös *perusteltuja*, niin silloin muodostuu rajanveto-ongelma sen osalta, että kuinka perusteellinen perustelu tulkitaan riittäväksi, mikä liittyy mm. palstan "kaiken teoria" -ketjussa sivuttuihin Agrippa Skeptikon esittämiin viiteen perusteluiden muotoon ja siellähän totesin oman kantani, joka on se, että *perusmuodossaan* tieto ei selvästikään ylipäätään edellytä perusteluita ja annoin tuolle väittämälläni erään perustelutavan, joskin selvää tietenkin on, että hyvät perustelut tietenkin tukevat kommunikaatiota ja esim. tieteellisen tiedon hyödynnettävyyttä; etenkin uuden tietellisen tiedon tuottamiseen liittyen."

wiki: Agrippan viisi trooppia:

"Troopit ovat:

- Erimielisyys: sekä tavalliset ihmiset että filosofit ovat erimielisiä kaikista asioista, joten emme voi valita toista mielipidettä ja hylätä toista.

- Ääretön regressio: jokaisella perustelulla on jokin perustelu ja niin edelleen äärettömästi.

-Suhteellisuus: asiat näyttävät erilaisilta riippuen siitä, kuka niitä tarkastelee.

-Olettaminen: dogmaatikot välttävät äärettömän regression valitsemalla jonkin asian lähtökohdaksi ilman todisteita.

-Kehämäisyys."

Minusta on mahdotonta esittää mitään yleisiä ja ehdottomia tietoteoreettisia periaatteita ja suurin osa ns. tieteenfilosofiasta ja ylipäätänsä filosofiasta on käytännössä toimimatonta koska se on liian yleistävää ja sellaisia kaavamaisia metodeja käyttäen löytyy lukuisia konkreettisia esimerkkejä mitkä osoittavat ettei sellainen metodi oikeasti toimi eli ts. kaikki asiat pitää käsitellä tapauskohtaisesti ja todellisuudessa aina mennään kuitenkin eteenpäin ns. perstuntumalla eli intuitiolla koska aika harvoin todellisuuden kohtaa sellaisena että oikeasti olisi edes aikaa tai resursseja suorittaa joitain kaavamaisia tieteellisiä tutkimuksia tai filosofisia analyysejä ennen valintoja puhumattakaan siitä että alettaisiin lukea läpiä sitä kaikkea tieteelliseksi väitettyä kirjallisuutta mikä sivuaa sitä konkreettista tilannetta.

Minusta nykyisen tieteen ja tiedeyhteisön puuhastelun ainoa oikeasti arvokas tuote on toimiva tekniikka jonka hyvyys/vahingollisuus on sitten sen tekniikan käyttäjän vastuulla.

Tiede on muutenkin vielä lapsenkengissään ja tieteenharjoittajat heikon itsetuntonsa takia hakevat pönkitystä yhteisölleen ja arvovalleen hyökkäämällä kaikkea sellaista vastaan mikä ei sovi heidän kaavamaiseen ja mekaaniseen maailmankuvaansa (esim. uskonnot tai paradigmaan sopimattomat ilmiöt ja asiat)

Tieto on aina henkilökohtaista ymmärrystä ja se ei ole luonteeltaan mitenkään julkista. Kaikki oivallukset ovat henkilökohtaisia ja kaikki muu on sitten matkimista.

Kuten muinaisessa hermeettisessä ja itämaisessa henkisessä perinteessä niin ihmisen pitäisi ensisijaisesti kehittää itseään ensin sekä älyllisesti että eettisesti (=tunnetasolla) ennenkuin alkaa leikkimään asioilla jotka ovat hänen tasolleen liian vaarallisia. Tämä on myös ns. mustan ja valkoisen magian ero.

Aika selkeä näyttö materialistisen tieteen (= nykyajan musta magia) tuhovoimasta on 2 maailmansotaa muutaman kymmenen vuoden sisällä sekä luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen puhumattakaan koululaitoksen ja yliopistojen vaikutuksesta ihmiskunnan kiihtyvään idioluutioon ja tyhmentämiseen jolloin tietysti tekoälykin alkaa vaikuttaa fiksummalta kuin suurin osa ehdollistetuista ihmisistä:D

Aika hieno tulos tieteeltä kun onnistutaan lähes tuhoamaan koko ihmiskunta ja ympäristö käytännössä vähän yli 100 vuoden sisällä.

Lue sitä Castanedaa enemmän ja unohda koko tiede!

Ehkä tämä riittää taas vähäksi aikaa....

Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0043)

Belisario: "jatkopaasaus: (:D)"

Kuvaava luonnehdinta. :D

"Minusta nykyisen tieteen ja tiedeyhteisön puuhastelun ainoa oikeasti arvokas tuote on toimiva tekniikka jonka hyvyys/vahingollisuus on sitten sen tekniikan käyttäjän vastuulla."

Ydinkäyttöiseen 1000 watin partakoneeseenhan voidaan laittaa varoitustarra. :D

"Tiede on muutenkin vielä lapsenkengissään [...]"

Tiede on itseasiassa kehittynyt erittäin nopeasti *suhteessa siihen*, että miten vähän ihmisten fysiologia ja aivot ovat samassa ajassa kehittyneet, mikä on osasyy niihin ongelmiin, joita tuot tuolla myöhemmin esille.

"Tieto on aina henkilökohtaista ymmärrystä ja se ei ole luonteeltaan mitenkään julkista."

On hankala kommunikoida tehokkaasti, jos tiedon määritelmäsi on noin epätavanomainen. Ehkä tarkoitit sanoa tuolla jotain muuta, kuten esim., että *ymmärrys* on aina henkilökohtaista, koska kyllähän tieto ohjaa esim. tietokonettasikin, vaikka et siitä mitään ymmärtäisikään, että miten se tapahtuu.

"Kuten muinaisessa hermeettisessä ja itämaisessa henkisessä perinteessä niin ihmisen pitäisi ensisijaisesti kehittää itseään ensin sekä älyllisesti että eettisesti (=tunnetasolla) ennenkuin alkaa leikkimään asioilla jotka ovat hänen tasolleen liian vaarallisia. Tämä on myös ns. mustan ja valkoisen magian ero."

Elämä tosiaan on vaarallista ja eräs ongelma on se, että ihmiset eivät koskaan kehity ns. vapaaehtoisesti, koska mitään muutosta ei koskaan synny ilman vaikuttavaa ulkoista syytä. Vapaus-haihattelu on siis hyvin helposti "epäoptimaalisille sivupoluille" johtavaa näissä asioissa. Ns. mustan ja valkoisen magian erona toisaalta pitäisin lähinnä sitä, että valkoinen magia pyrkii ymmärryksen lisäämiseen, kun taas musta magia pyrkii ihmisten hallintaan muista syistä, joskin tämä nyt tietysti on vain eräs määritelmä.

"Aika selkeä näyttö materialistisen tieteen (= nykyajan musta magia) tuhovoimasta on 2 maailmansotaa muutaman kymmenen vuoden sisällä sekä luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen puhumattakaan koululaitoksen ja yliopistojen [...]"

Mielestäni sekoitat nyt asioita; ehkä tarkoituksellisesti kärjistäen, eli eihän tiede ensinnäkään ylipäätään ota kantaa moraalisiin asioihin ja toisekseen, ei ole tieteen toimivuuden vika, jos ihmiset ovat etenkin kollektiivisella tasolla niin tyhmiä, että kääntävät sen tarjoaman voiman itseään vastaan. Tietenkin tämä liittyy siihen "hajoita ja hallitse" -konseptiin, jonka osalta olet mielestäni oikeassa.

Mielestäni teet omalle agendallesi tavallaan karhunpalveluksen, jos käännät "retorisen tykkisi" tiedettä vastaan, koska parempiakin kohteita on olemassa, mm. koska valtatyhjiöillä on tapana täyttyä ja jos tieteen ja koulutuksen asema ja laatu heikkenevät entisestään; kuten on jo pitkään ollut tendenssinä, niin valitettavasti tuo valtatyhjiö tuskin täyttyy esoteerisista taikureista; jotka kuitenkin ovat harvinaisia, hipeistä yms., vaan pikemmin hyvin todennäköisesti populismia kannattavista lättäpäistä...

Koska olet ilmeisesti aina avoin uusille ideoille, niin ehkä olet kykenevä *vapaaehtoisesti* ja vimmastumatta pohtimaan myöskin sitä mahdollisuutta, että olisitkin oikeasti; kognitiivisista rajoitteistasi johtuen, ns. "hyödyllinen idiootti", joka palveleekin tuolla paasaamisellaan välillisesti noiden lättäpäiden tavoitteita; ehkäpä jopa jonkin suurvallan salaisten tutkimusprojektien kehittämän kohdennetun tyhmentämisteknologian käytön seurauksena. :D

"Aika hieno tulos tieteeltä kun onnistutaan lähes tuhoamaan koko ihmiskunta ja ympäristö käytännössä vähän yli 100 vuoden sisällä."

Eihän *tiede* siis tietenkään mitään ole tuhonnut, vaan ihmiset... Ongelmana tässä ei tietenkään siis ole ilmeisen toimiva tieteellinen menetelmä, vaan se, että ihmisten tavoitteet eivät tosiaan useinkaan ole järkiperäisiä, eivätkä ns. kestävän kehityksen mahdollistavia.

Osittain tämä liittyy länsimaissa ihannoituun demokratiaan, mutta ei totalitarismikaan tietenkään tätä dilemmaa ratkaise. Demokratiassa on se hyvä puoli, että päättäjät joutuvat poliittiseen vastuuseen, mutta ongelmana se, että keskimääräisen äänestäjän kyvyt eivät ole riittäviä arvioimaan päättäjien valinnan kaltaisia asioita optimaalisesti; etenkään enää nykyään, kaiken misinformaation ja propagandan seassa kahlatessaan.

"Lue sitä Castanedaa enemmän ja unohda koko tiede!"

Castenada on ehdoton suosikkini, mutta en näe ristiriitaa nagualismin ja tieteen välillä. Eli, kun "ollaan naguaalissa", niin ollaan virheettömiä naguaaleja; eli, ei aikaa "järkiperäiselle roskalle", ja kun taas "ollaan tonaalissa", niin ollaan virheettömiä tonaaleja; eli ei aikaa "järjettömälle roskalle"... Castanedahan oli itsekin tiedemies ja liitti jopa ensimmäisen kirjansa loppuun "tietäjän toiminnan rakenneanalyysinkin", joka oli toisaalta ehkä kirjan selkeyttävin, mutta toisaalta myös selvästi sen tylsin osa. :D

Anonyymi kirjoitti:

Belisario selvästi toivoo Thomas Kuhn:ia mukaillen, että löydettäisiin riittävästi anomalioita(pimeä aine?), jotka kumoaisivat vallitsevan tieteen paradigman uudella selitysvoimaisemmalla ja kattavammalla paradigmalla(kenties tietoisuus-selitys mukana).

Olenko haistanut Belisarion toiveen oikein?

Ps. Tsekkaa tieteellisten vallankumousten rakenne.

Lue lisää

"Olenko haistanut Belisarion toiveen oikein?"

Olet.

"Tsekkaa tieteellisten vallankumousten rakenne."

Luettu tarkkaan muistiinpanoja tehden n. 40 v sitten

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0041)

Belisario: "Deduktiossa aksioomat valitaan aika mielivaltaisesti ja mutupohjalta sen mukaan mitkä kustakin auktoriteetista tai auktoriteettien enemmistöstä tuntuvat kaikkein itsestäänselvimmiltä ja perustavimmilta oletuksilta"

Mehän olemme käsittääksemme samaa mieltä mm. siitä, että matematiikka on kieli ja koska se on kieli, niin on tietenkin luonnollista ja toivottavaa, että se soveltuu mahdollisimman hyvin kommunikaatioon ja tietenkin tuolloin mm. aksioomien tulee olla kiinnitetyt jollakin ns. vakaalla tavalla. Miten ja miksi esim. muuttaisit Peano:n aksioomia ja mitä hyötyä tuollaisesta muuttamisesta olisi?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peanon_aksioomat

"Eli lyhyemmin sanottuna viitekehys tai paradigma määrittelee hyvin pitkälle minkälaiset selitykset ylipäätänsä voidaan luokitella ja hyväksyä ns. tieteellisiksi tuloksiksi ja kaikki muunlaiset tulokset hylätään tai leimataan pseudotieteeksi."

Tietenkin tieteellisen tutkimuksen tulee tuottaa tieteellistä kontribuutiota; jotta siis sillä voisi olla tieteellistä merkitystä ja tietenkin ko. alan asiantuntijat soveltuvat parhaiten ko. asian arviointiin, vaikka eivät tietenkään voikaan olla riippumattomia tieteenalan aiemmista tuloksista. Tietyn tieteenalan ns. vallitseva paradigma on myös eri asia kuin tieteellisen menetelmän yleiset periaatteet, jotka ovat lähinnä valikoituneet sitä kautta, että niiden on *käytännössä* havaittu tuottavan parhaiten tuloksia; suhteellisen luotettavaksi osoitettavissa olevan tiedon kerryttämisen kannalta.

Kuten "kvanttimekaniikan tulkinnat" -ketjussa totesin, niin tiede kuitenkin tosiaan on ns. sosiaalista toimintaa, mistä selvä osoitus on mm. se, että miten Kööpenhaminan tulkinta on seuloutunut "Pareto-kisassa" "kukkulan huipulle", vaikka onkin perusteiltaan höttöä ja tietyillä kriteereillä selvästi jopa huonoinkin nykyisistä tulkinnoista.

"Toinen tieteen perinteinen hahmotustapa on sitten se että periaatteessa kaikkien tieteiden julkilausumattomissa aksioomissa ilmiöiden pitää olla sekä toistettavissa että ennustettavissa"

Tuokin liittyy käytännöllisyyteen, eli olisi turha tutkia sellaisia ilmiöitä, jotka eivät olisi lainkaan toistettavissa ja/tai ennustettavissa.

"mikä jo sellaisenaan sulkee pois kaikki sellaiset ilmiöt jotka eivät ole selkeän determinisitisiä ja naturalistisia"

Todellisuushan on deterministinen ja naturalistinen. Kompleksisten ilmiöiden tieteellisen selittämisen problemaattisuus ei johdu siitä, että ne eivät olisi deterministisiä ja naturalistisia; eli siis reaalisia, vaan yksinkertaisesti vain siitä, että ne ovat kompleksisia.

"Itse kannatan analogioiden ja vertauskuvien kautta ajattelemista mikä hahmotustapa ei tunne tieteiden rajoja vaan ottaa huomioon hyvinkin erilaisten asioiden keskinäiset rakenneyhtäläisyydet. [...]"

Analogiat tosiaan sopivat hyvin ymmärryksen aikaansaannin tukeen, mutta eivät silti juurikaan oikeellisia tuloksia tuottavan päättelyn perustaksi. Syynä tuohon taas ei ole se, että ne olisivat hankalasti formalisoitavissa; mitä ne kylläkin jossakin määrin ovat, vaan se, että vain hyvin harvat analogiat ovat ns. riittävän oikeita tuohon tarkoitukseen. Optimaalisten analogioiden muodostaminen on taatusti mahdollista moderneille laskennallisen tekoälyn järjestelmille, eikä ole mitään periaatteellista estettä sille, etteivätkö ne kykenisi myös päihittämään ihmisen tuollakin osa-alueella, koska pohjimmiltaan tuossakin on kyse "vain" laskennasta.

"Perinteinen tiede ei siis erityisemmin tue ymmärtämistä varsinkin tieteiden fragmentoitumisen takia"

Yleinen tendenssihän on se, että taloudelliset seikat ovat jatkuvasti yhä määräävämmässä asemassa, mikä taas ei johdu siitä, että *tieteellisessä menetelmässä* olisi vikaa, vaan siitä, että valtiot yms. eivät ole valmiita kustantamaan sellaista toimintaa, joka ei tuota laaja-alaisesti hyödynnettävissä olevia tuloksia suhteellisen nopeasti.

Eli, kyllähän monet tieteentekijät nimenomaan haluaisivat pohtia, ymmärtää ja selittää todellisuutta ns. syvällisesti ja laaja-alaisestikin, mutta heille ei olla juurikaan valmiita maksamaan siitä. Tästäkään keskustelustamme tuskin kovinkaan monet olisivat valmiita maksamaan mitään ja voisi jopa olla niin, että joutuisimme itse maksamaan noille muille siitä, että he suostuisivat lukemaan sen. :D

Lue lisää

XPR-0041:

"Miten ja miksi esim. muuttaisit Peano:n aksioomia ja mitä hyötyä tuollaisesta muuttamisesta olisi?"

En muuttaisi mitään koska se samalla tuhoaisi myös sen hyödyllisen ja toimivan mitä noiden aksioomien päälle on rakennettu.

Mahdollisia ongelmia voi ja alkaa ilmetä vasta kun noita aksioomia aletaan soveltaa todellisuuden hahmotukseen eli muuttujien a,b,c,,,, paikalle sijoitetaan jokin empiirisen maailman objekti ja sitten oletetaan että se empiirinen maailma on manipuloitavissa noiden aksioomien mukaan.

"Tietenkin tieteellisen tutkimuksen tulee tuottaa tieteellistä kontribuutiota..."

Niin mutta tieteellinen menetelmä soveltuu vain kvantitatiivisten asioiden käsittelyyn ja jos sitä aletaan sellaisenaan soveltaa esim. psykologiaan, sosiologiaan, psykiatriaan, estetiikkaan, filosofiaan, etiikkaan yms. niin aika takuuvarmasti ei tuoteta minkäänlaista relevanttia kontribuutiota vaan onnistutaan pahimmassa tapauksesssa tuhoamaan nekin "pehmeiden" tieteiden saavutukset ja oivallukset jotka ovat säilyttämisen arvoisia.

"niiden on *käytännössä* havaittu tuottavan parhaiten tuloksia; suhteellisen luotettavaksi osoitettavissa olevan tiedon kerryttämisen kannalta."

Minä näen todellista arvoa vain siinä mitä on oikeasti havaittu ja koettu ja jätän sen teoreettisen oheiskrääsän yleensä vähemmälle huomiolle ellei se sisällä jotain hyvin mielenkiintoisia ja uusia ideoita jotka kannattaa ottaa talteen mahdollista jatkokäsittelyä varten. Niitä oikeasti uusia ideoita ilmenee hämmästyttävän harvoin kun kävin aikoinaan runsaasti ja intensiivisesti läpi monenlaista tieteellistä kirjallisuutta tehden samalla muistiinpanoja.

Erityistieteiden kirjallisuudessa tyrkytetään pääsääntöisesti vallitsevaa paradigmaa jota sitten yritetään pönkittää tarkoitushakuisesti valikoidulla koe & havaintoaineistolla. Parhaan kuvan kustakin erityistieteestä saa lukemalla ensin sen "virallisen" version ja sitten heti sen jälkeen perehtymällä sen teorian kritiikkiin sekä mahdollisiin vaihtoehtoisiin malleihin ja kannattaa myös ottaa huomioon mahdollisuus että kaikki olemassaolevat mallit ovat todennäköisesti joiltain osin pielessä ja että palapelistä puuttuu vielä suurin osa paloista ja kokonaisuuden hahmotus on edelleen korkeintaan valistunutta arvailua.

"Kuten "kvanttimekaniikan tulkinnat" -ketjussa totesin....."

Luin sitä ketjuasi mutta minusta analyysisi ei kykene kertomaan ainakaan objektiivisesti mikä noista tulkinnoista on paras tai lupaavin eli kyse on edelleen korkeintaan henkilökohtaisista mieltymyksistä. En siihen kommentoinut koska se vaikutti vielä keskeneräiseltä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics

Tuossa ylläolevassa linkissä on vertailu-osio joka helpottaa ketjusi ymmärtämistä. Mielenkiintoisimmat kriteerit ovat Observer causal role ja Local dynamics.
Köpistulkinnassa on mielestäni paljon hyvää koska se ottaa huomioon tietoisuuden (Observer role causal).

Nonlokaali Bohm tulkinta miellyttää minua tällä hetkellä ehkä eniten ja tuntemattomampi Paul LaVioletten subquantum kinetics myös koska se liittyy siihen dynaamisen eetterin malliin jota olen varsinkin viime aikoina pohdiskellut.

https://www.researchgate.net/publication/264785921_The_Cosmic_Ether_Introduction_to_Subquantum_Kinetics

Deterministinen monimaailmatulkinta taas kiehtoo ehkä vähiten. Determinismi sinänsä ei minua haittaa jos rajataan vain osaan kokonaisuutta (kuten mekaanisesti käyttäytyvä aine) ja hyväksytään se että osa sitä kokonaisuutta determinoi sekä itseään (=vapaa tahto= itse itsensä luonnonlaki) että sen alemman tason ainetta. Nonlokaalisuus on sen perimmäisen todellisuuden ominaisuus ja kaikki lokaalinen taas jonkinlaista virtuaalitodellisuutta eli näennäistä ja nonlokaalin johdannaista.

"Tuokin liittyy käytännöllisyyteen, eli olisi turha tutkia sellaisia ilmiöitä, jotka eivät olisi lainkaan toistettavissa ja/tai ennustettavissa."

Esim. historia ja maailmantapahtumat ylipäätänsä eivät ole toistettavissa ja ennustettavissa kuin ehkä vain spiraalimaisten sykliensä kautta mutta silti niitä voidaan tutkia mutta ei kovinkaan paljon luonnontieteellisen kokeellisen menetelmän avulla.

Myös ihmisten kyvyt ja niihin liittyvät ilmiöt taas eivät ole sillä tavalla konemaisia että ne olisivat toistettavissa missä tahansa olosuhteissa ja kenen tahansa toimesta koska tahansa paitsi korkeintaan tilastollisesti.

"Todellisuushan on deterministinen ja naturalistinen. .."

Vain osa todellisuudesta on tuollainen. Kompleksisuus ei sinänsä riitä selitykseksi muiden kuin kompleksisten ihmisten rakentamien koneiden tapauksesta mistä taas ei voi johtaa muuta kuin vain joiltain osin toimivan rakenneyhtäläisyyden suhteessa elolliseen luontoon.

jatkuu...

Anonyymi kirjoitti:

XPR-0041:

"Miten ja miksi esim. muuttaisit Peano:n aksioomia ja mitä hyötyä tuollaisesta muuttamisesta olisi?"

En muuttaisi mitään koska se samalla tuhoaisi myös sen hyödyllisen ja toimivan mitä noiden aksioomien päälle on rakennettu.

Mahdollisia ongelmia voi ja alkaa ilmetä vasta kun noita aksioomia aletaan soveltaa todellisuuden hahmotukseen eli muuttujien a,b,c,,,, paikalle sijoitetaan jokin empiirisen maailman objekti ja sitten oletetaan että se empiirinen maailma on manipuloitavissa noiden aksioomien mukaan.

"Tietenkin tieteellisen tutkimuksen tulee tuottaa tieteellistä kontribuutiota..."

Niin mutta tieteellinen menetelmä soveltuu vain kvantitatiivisten asioiden käsittelyyn ja jos sitä aletaan sellaisenaan soveltaa esim. psykologiaan, sosiologiaan, psykiatriaan, estetiikkaan, filosofiaan, etiikkaan yms. niin aika takuuvarmasti ei tuoteta minkäänlaista relevanttia kontribuutiota vaan onnistutaan pahimmassa tapauksesssa tuhoamaan nekin "pehmeiden" tieteiden saavutukset ja oivallukset jotka ovat säilyttämisen arvoisia.

"niiden on *käytännössä* havaittu tuottavan parhaiten tuloksia; suhteellisen luotettavaksi osoitettavissa olevan tiedon kerryttämisen kannalta."

Minä näen todellista arvoa vain siinä mitä on oikeasti havaittu ja koettu ja jätän sen teoreettisen oheiskrääsän yleensä vähemmälle huomiolle ellei se sisällä jotain hyvin mielenkiintoisia ja uusia ideoita jotka kannattaa ottaa talteen mahdollista jatkokäsittelyä varten. Niitä oikeasti uusia ideoita ilmenee hämmästyttävän harvoin kun kävin aikoinaan runsaasti ja intensiivisesti läpi monenlaista tieteellistä kirjallisuutta tehden samalla muistiinpanoja.

Erityistieteiden kirjallisuudessa tyrkytetään pääsääntöisesti vallitsevaa paradigmaa jota sitten yritetään pönkittää tarkoitushakuisesti valikoidulla koe & havaintoaineistolla. Parhaan kuvan kustakin erityistieteestä saa lukemalla ensin sen "virallisen" version ja sitten heti sen jälkeen perehtymällä sen teorian kritiikkiin sekä mahdollisiin vaihtoehtoisiin malleihin ja kannattaa myös ottaa huomioon mahdollisuus että kaikki olemassaolevat mallit ovat todennäköisesti joiltain osin pielessä ja että palapelistä puuttuu vielä suurin osa paloista ja kokonaisuuden hahmotus on edelleen korkeintaan valistunutta arvailua.

"Kuten "kvanttimekaniikan tulkinnat" -ketjussa totesin....."

Luin sitä ketjuasi mutta minusta analyysisi ei kykene kertomaan ainakaan objektiivisesti mikä noista tulkinnoista on paras tai lupaavin eli kyse on edelleen korkeintaan henkilökohtaisista mieltymyksistä. En siihen kommentoinut koska se vaikutti vielä keskeneräiseltä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics

Tuossa ylläolevassa linkissä on vertailu-osio joka helpottaa ketjusi ymmärtämistä. Mielenkiintoisimmat kriteerit ovat Observer causal role ja Local dynamics.
Köpistulkinnassa on mielestäni paljon hyvää koska se ottaa huomioon tietoisuuden (Observer role causal).

Nonlokaali Bohm tulkinta miellyttää minua tällä hetkellä ehkä eniten ja tuntemattomampi Paul LaVioletten subquantum kinetics myös koska se liittyy siihen dynaamisen eetterin malliin jota olen varsinkin viime aikoina pohdiskellut.

https://www.researchgate.net/publication/264785921_The_Cosmic_Ether_Introduction_to_Subquantum_Kinetics

Deterministinen monimaailmatulkinta taas kiehtoo ehkä vähiten. Determinismi sinänsä ei minua haittaa jos rajataan vain osaan kokonaisuutta (kuten mekaanisesti käyttäytyvä aine) ja hyväksytään se että osa sitä kokonaisuutta determinoi sekä itseään (=vapaa tahto= itse itsensä luonnonlaki) että sen alemman tason ainetta. Nonlokaalisuus on sen perimmäisen todellisuuden ominaisuus ja kaikki lokaalinen taas jonkinlaista virtuaalitodellisuutta eli näennäistä ja nonlokaalin johdannaista.

"Tuokin liittyy käytännöllisyyteen, eli olisi turha tutkia sellaisia ilmiöitä, jotka eivät olisi lainkaan toistettavissa ja/tai ennustettavissa."

Esim. historia ja maailmantapahtumat ylipäätänsä eivät ole toistettavissa ja ennustettavissa kuin ehkä vain spiraalimaisten sykliensä kautta mutta silti niitä voidaan tutkia mutta ei kovinkaan paljon luonnontieteellisen kokeellisen menetelmän avulla.

Myös ihmisten kyvyt ja niihin liittyvät ilmiöt taas eivät ole sillä tavalla konemaisia että ne olisivat toistettavissa missä tahansa olosuhteissa ja kenen tahansa toimesta koska tahansa paitsi korkeintaan tilastollisesti.

"Todellisuushan on deterministinen ja naturalistinen. .."

Vain osa todellisuudesta on tuollainen. Kompleksisuus ei sinänsä riitä selitykseksi muiden kuin kompleksisten ihmisten rakentamien koneiden tapauksesta mistä taas ei voi johtaa muuta kuin vain joiltain osin toimivan rakenneyhtäläisyyden suhteessa elolliseen luontoon.

jatkuu...

Lue lisää

"Analogiat tosiaan sopivat hyvin ymmärryksen aikaansaannin tukeen, mutta eivät silti juurikaan oikeellisia tuloksia tuottavan päättelyn perustaksi. "

Analogiat ovat tietysti aina falsifioitavissa koska kyseessä ei koskaan ole täydellinen identtisyys eikä se ole analogioiden käytön tarkoituskaan vaan analogia on yhteinen rajapinta joka mahdollistaa siirtymisen siihen osioon mikä ei ole identtistä eli analogioiden ei ole tarkoituskaan olla oikeellisia vaan nimenomaan korostaa niitä eroja mitä analogialla ja tutkittavalla kohteella on ja samalla löytää niiden väliset rakenneyhtäläisyydet. Analogia on heuristinen apuväline.

"Optimaalisten analogioiden muodostaminen ...."

Optimaalisuus analogioiden käytössä on lähinnä haitallista koska ei pyritä mihinkään identtiseen kuvaukseen koska silloin kyse ei enää ole edes analogiasta. Kyse ei todellakaan ole laskemisesta ja suhtaudun hyvin skeptisesti tekoälyn kykyyn hyödyntää analogioita millään relevantilla tavalla.

"mikä taas ei johdu siitä, että *tieteellisessä menetelmässä* olisi vikaa"

Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole. Se on vain suppea ja yksipuolinen tapa hankkia tietoa eli kykenee tuottamaan vain kvantitatiivista tietoa mikä aina perustuu vain samankaltaisten asioiden vertailuun toisiinsa (esim. metrin mitan suhde mitattavaan kohteeseen,kellon oman syklin suhde tutkittavan kohteen sykliin mistä muuten seuraa että suhtiksien kellosekoilu johtaa harhaan koska jokaisella oliolla on omat syklinsä eivätkä ne ole vertailukelpoisia missään absoluttisessa mielessä vaikka molempia syklejä voi manipuloida manipuloimalla aika-avaruutta lokaalisti).

"kyllähän monet tieteentekijät nimenomaan haluaisivat pohtia...."

Niin tieteenteko on monelle nykyään ammatti ja elinkeino kun taas joskus aikaisemmin se oli kutsumus tai elämäntehtävä eli asioita tutkittiin niiden asioiden itsensä takia eikä vain sen takia että siitä tutkimuksesta saataisiin mainetta, rahaa ja kunniaa. Minusta tiede on nykyään paljon köyhempää ja tylsempää kun se on muuttunut institutionaaliseksi toiminnaksi byrokratioineen.

Belisario

(jatkuu joskus myöhemmin....)

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0042)

Belisario: "Logiikka toimii premissien ja aksioomien puitteissa ja niissä aksioomissa on aina mukana oletuksia jotka voidaan kyseenlaistaa vaikka usko niihin voikin olla hyvin vahva."

Oleellistahan on teorian selitysvoima, eli jos teoria tuottaa oikeaan osuvat ennusteet, niin aksioomien säätämiseen ei ole erityistä tarvetta. Eli, tarvitaan ns. anomalia, jotta olisi motivaatiota jauhaa aksioomien muuttamisesta.

"Occamin pv liittyy alunperin teologisiin pohdiskeluihin eli tietysti selityksen pitää olla oletuksiensa suhteen mahdollisimman säästäväinen mutta ei kuitenkaan liian säästäväinen eli olennainen pitää saada mukaan ja siihen ei ole olemassa mitään idioottivarmaa algoritmia eikä kaavaa eikä mitään paavillista arvovaltaa."

Oleellinen asetettujen tavoitteiden kannalta ja kuten aiemmin toisaalla totesin, todellisuuden kuvaukset ovat aina väistämättä abstraktioita.

"Hyödyllinen kenelle? Vain mekaanisia prosesseja voi ennustaa jossain määrin."

Oleellista on relevanssi asetettujen tavoitteiden kannalta; eli esim. tietyn ilmiön ymmärtäminen, selittäminen, ennustaminen ja hallinta ja hyödyllisyys suhteessa kilpaileviin teorioihin.

"Minkään vähänkään laajemman "teorian kaikki väittämät eivät ole falsifioitavissa [...]"

Tässä riittää, että ennusteet ovat falsifioitavissa. "Purkkateorioihin" liittyen; jos vallitseva teoria alkaa näyttää niin "episykliseltä", että alkaa pyörryttää, niin voihan sitä sitten esittää omansa tilalle. *Jos* tuo oma tuottaa oikeellisempia ennusteita kuin tuo aiempi, niin kyllä asia alkaa kiinnostaa tiedeyhteisöä; paradigmoista huolimatta, koska tuollaisella teorialla on *käytännöllistä* arvoa.

"Kyseenalainen koska on havaittavissa hyvin voimakas taipumus ylläpitää olemassaolevaa paradigmaa kaikin mahdollisin keinoin."

Kyllähän tiede on edistynyt ja itseasiassa deterministisessä todellisuudessa sillä ainoalla mahdollisella nopeudellakin. :D

"Pelkkää haaveilua koska sen ulkopuolelle jää kaikki ns. yrityssalaisuudet sekä yhteiskunnallisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, geopoliittisesti arkaluonteiset asiat ja usein jäljelle jää vain kansalle tarjoiltava joko melko yhdentekevä ja vähäisiä ongelmia tuottava tiede joka kelpaa myös propagandatarkoituksiin."

Tässähän onkin kyse nimenomaan tieteellisen menetelmän ideaaleista. En oikein jaksa uskoa, että ns. "pinnan alainen osa" tutkimustoiminnasta olisi oleellisesti laadukkaampaa kuin julkinen osuus, johtuen siitä, että "pinnan alla" on vaikeampi kehittää uusia merkittäviä tuloksia. Tietenkin, kuitenkin, jos esim. jokin suurvalta panostaa tuohon suuren määrän rahaa, niin tuloksia voi syntyä, mutta salailu hidastaa silti siis niiden yleistä hyödynnettävyyttä ja siten niiden yleistä ja tietenkin myös tieteellistä vaikuttavuutta.

"Vertaiarvioinnin voi myös tulkita ennakkosensuuriksi joten sellaisia suuria läpimurtoja tuskin enää ilmenee kuin ennen vertaisarvointeja koska ns. tieteen suuruuksien aikana ei edes tunnettu moista käytäntöä ainakaan nykymuodossaan."

Tilanne onkin nykyään *hyvin hyvin erilainen*, kuin tuolloin aikoinaan, koska tieteellisen julkaisutoiminnan volyymi on nykyään erittäin paljon suurempi. Vertaisarvioinnin eräs idea on se, että tuota potentiaalista ja usein keskimäärin laadultaan varsin vaatimatonta, julkaisumassaa saadaan supistettua paremmin inhimillisesti käsiteltävissä olevaksi ja itseasiassa eihän kukaan tieteentekijä nykyään siltikään ehdi tutustua kaikkeen edes omalta alaltansakaan, koska julkaisuja tulee jatkuvasti lisää nopeammin kuin niitä ehti lukea. Käytännössähän tilanne on myös se, että hyvin pieni osa julkaisuista on niitä, joihin kohdistuu merkittävä määrä viittauksia.

*Jos* tutkijan tuottamat tulokset ovat poikkeuksellisen merkittäviä, niin ne saavat julkisuutta, vaikka eivät olisikaan julkaistut referoidussa lehdessä. Tuostahan on hyvä esimerkki Grigori Perelman:in arXiV:ssa julkaisema Poincare-otaksuman todistus. Muutenkin tutkimusten esiversioiden julkaisu esim. arXiv:ssa on siinä mielessä hyvä asia, että koska monet tieteelliset lehdet ovat ns. maksumuurin takana, niin ns. vapaalle; eli yliopistojen yms., palkkalistoille kuulumattomalle tieteenharjoittajalle, ei tuolloin aiheudu ylimääräisiä kustannuksia ajan tasalla pysymisestä.

"Minua voi joku pitää tieteen vastaisena mutta en usko että ihmisluonto muuttui siitä miksikään kun siirryttiin uskonnollisten institutioiden valtakaudesta taloudellisten, tieteellisten ja teknisten instituutioiden valtakauteen. Luottamus ja arvostus pitää ansaita ja korruptiota syntyy hyvin helposti koska valta kaikissa muodoissaan aina houkuttelee korruptoituneita tai sellaiseen alttiita yksilöitä."

Olemme samaa mieltä noista asioista.

Lue lisää

XPR-0042:

"Oleellistahan on teorian selitysvoima, eli jos teoria tuottaa oikeaan osuvat ennusteet, niin aksioomien säätämiseen ei ole erityistä tarvetta. "

Tuossa metodissa helposti tapahtuu niin että pitää etsimällä etsiä usein hyvin suuren mittaustarkkuuden vaativia ennusteita joiden testaamisen tarvitaan miljardeja maksava laitteisto (Higgs, LIGO yms.) eli ts. etsitään sopivia ilmiöitä toimimaan sen teorian ennusteina sen sijaan että yritettäisiin etsiä olemassaoleville ilmiöille selityksiä.

Tuollaiset suurta tarkkuutta vaativat tilastolliset poikkeamat ovat kaiken lisäksi sellaisia että vastaavia on testatusti saatu aikaan pelkällä intentiolla eli se ns. teorian vahvistus voi olla tiedemiesjoukon joukkointention aiheuttama placebo-efekti.

Hyvin monessa tapauksessa tiede näyttäää jonkinlaiselta systeemaattiselta itsepetokselta varsinkin jos halutaan jääräpäisesti pitää kiinni joistain (uskonnollisista) dogmeista jotka ilmevät teorioissa aksioomina:D

"Eli, tarvitaan ns. anomalia, jotta olisi motivaatiota jauhaa aksioomien muuttamisesta."

Anomaliat lakaistaan usein maton alle eli niitä ei pääsääntöisesti haluta mitenkään noteerata koska silloin on olemassa riski että vuosikymmenien työ on mennyt hukkaan.

Sen takia pääsääntöisesti kaikki kilpailevat mallit jätetään huomiotta kuten esim. komeettojen teorioissa jossa niitä pidetään jäisinä ja lumisina kappaleina jotka syntyvät teorian mukaan ns. Oortin pilvessä kaukana aurinkokunnan ulkopuolella.

Sähköisen universumimallin komeettateoria vaikuttaa paljon uskottavammalta havaintojen ja mittausten kannalta:

Top 10 Reasons the Universe is Electric #9: Electric Comets

https://www.youtube.com/watch?v=Y8k7AwmKs90

Thunderbirds sivuston Space News-videot on varsin laadukkaita koska niissä viitataan tiedeuutisiin ja julkaisuihin jotka ovat kenen tahansa tarkistettavissa ja tuovat esille selkeitä anomalioita nykyisen kosmologian ja tähtieteen malleissa. Kilpailevien mallien kannattajat yleensä mielellään tuovat esille valtavirtamallin anomalioita eli mielestäni parhaan kuvan teoriasta saa sen mallin vastustajilta ja kriitikoilta.

"Tässä riittää, että ennusteet ovat falsifioitavissa. "

Ts. rakenna oma Cernin hiukkaskiihdytin jos haluat falsifioida hiukkasfysiikan standardimallin:D

LHC:tä voi periaatteessa käyttää melkein minkä tahansa kvanttifysiikan mallin kehittämiseen kun vastaavaa laitteistoa ei löydy mistään muualta. Ko. vekottimella voi myös kätevästi testata sellaisia datakorrelaatiota joista ei tarvitse kertoa kenellekään eikä sitä kukaan ulkopuolinen eikä LHC-projektin jäsenkään edes huomaa kun sitä dataa tuotetaan terakaupalla sekunnin murto-osissa ja jaetaan ympäri nettiä. Eli todellisuudessa Cernissä voidaan kätevästi tutkia ja kehittää hyvinkin eksoottista fysiikkaa (tyyliin natsien "Bell" eli ns. Lucifer-projekti jota tutkin parhaillaan ) esim. sotilaallisiin tarkoituksiin ja sitten medialle hehkuttaa kuvitellun Higgsin hiukkasen "löytämisestä". Cern on myös ikäänkuin oma valtio EU:n sisällä eli tavallaan kuin tiedeyhteisön Vatikaani joka ei ole vastuussa millekään ulkopuoliselle taholle.

"En oikein jaksa uskoa, että ns. "pinnan alainen osa" tutkimustoiminnasta olisi oleellisesti laadukkaampaa kuin julkinen osuus".

Julkista osuutta voidaan aivan hyvin käyttää salaisen osuuden rinnalla jolloin sen julkisen osuudet tutkijat eivät tiedä tutkimustensa kaikkia todellisia käyttötarkoituksia ja kun projektit jaetaan moneen hyvin pieneen lokeroon niin kukaan yksittäisen lokeron tutkija ei pysty mitenkään hahmottamaan sitä kokonaisprojektia joka voi olla vain muutaman tai jopa vain yhden henkilön tiedossa kokonaisuudessaan. Eli salainen projekti koostuu monesta julkisesta projektista ja vain sen projektin kokonaisuus on salainen ja sille taas tarvittaessa voidaan kehittää sopivia peitetarinoita. Paljon hankalampaa olisi vartavasten rakentaa oma tutkimuslaitos salassa pidettäville esim. sotilaallisille fysiikkaan liittyville projekteille eli helpompaa on piillottaa ne tavallaan näkyville olemassaoleviin julkisiin tiedelaitoksiin.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0043)

Belisario: "jatkopaasaus: (:D)"

Kuvaava luonnehdinta. :D

"Minusta nykyisen tieteen ja tiedeyhteisön puuhastelun ainoa oikeasti arvokas tuote on toimiva tekniikka jonka hyvyys/vahingollisuus on sitten sen tekniikan käyttäjän vastuulla."

Ydinkäyttöiseen 1000 watin partakoneeseenhan voidaan laittaa varoitustarra. :D

"Tiede on muutenkin vielä lapsenkengissään [...]"

Tiede on itseasiassa kehittynyt erittäin nopeasti *suhteessa siihen*, että miten vähän ihmisten fysiologia ja aivot ovat samassa ajassa kehittyneet, mikä on osasyy niihin ongelmiin, joita tuot tuolla myöhemmin esille.

"Tieto on aina henkilökohtaista ymmärrystä ja se ei ole luonteeltaan mitenkään julkista."

On hankala kommunikoida tehokkaasti, jos tiedon määritelmäsi on noin epätavanomainen. Ehkä tarkoitit sanoa tuolla jotain muuta, kuten esim., että *ymmärrys* on aina henkilökohtaista, koska kyllähän tieto ohjaa esim. tietokonettasikin, vaikka et siitä mitään ymmärtäisikään, että miten se tapahtuu.

"Kuten muinaisessa hermeettisessä ja itämaisessa henkisessä perinteessä niin ihmisen pitäisi ensisijaisesti kehittää itseään ensin sekä älyllisesti että eettisesti (=tunnetasolla) ennenkuin alkaa leikkimään asioilla jotka ovat hänen tasolleen liian vaarallisia. Tämä on myös ns. mustan ja valkoisen magian ero."

Elämä tosiaan on vaarallista ja eräs ongelma on se, että ihmiset eivät koskaan kehity ns. vapaaehtoisesti, koska mitään muutosta ei koskaan synny ilman vaikuttavaa ulkoista syytä. Vapaus-haihattelu on siis hyvin helposti "epäoptimaalisille sivupoluille" johtavaa näissä asioissa. Ns. mustan ja valkoisen magian erona toisaalta pitäisin lähinnä sitä, että valkoinen magia pyrkii ymmärryksen lisäämiseen, kun taas musta magia pyrkii ihmisten hallintaan muista syistä, joskin tämä nyt tietysti on vain eräs määritelmä.

"Aika selkeä näyttö materialistisen tieteen (= nykyajan musta magia) tuhovoimasta on 2 maailmansotaa muutaman kymmenen vuoden sisällä sekä luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen puhumattakaan koululaitoksen ja yliopistojen [...]"

Mielestäni sekoitat nyt asioita; ehkä tarkoituksellisesti kärjistäen, eli eihän tiede ensinnäkään ylipäätään ota kantaa moraalisiin asioihin ja toisekseen, ei ole tieteen toimivuuden vika, jos ihmiset ovat etenkin kollektiivisella tasolla niin tyhmiä, että kääntävät sen tarjoaman voiman itseään vastaan. Tietenkin tämä liittyy siihen "hajoita ja hallitse" -konseptiin, jonka osalta olet mielestäni oikeassa.

Mielestäni teet omalle agendallesi tavallaan karhunpalveluksen, jos käännät "retorisen tykkisi" tiedettä vastaan, koska parempiakin kohteita on olemassa, mm. koska valtatyhjiöillä on tapana täyttyä ja jos tieteen ja koulutuksen asema ja laatu heikkenevät entisestään; kuten on jo pitkään ollut tendenssinä, niin valitettavasti tuo valtatyhjiö tuskin täyttyy esoteerisista taikureista; jotka kuitenkin ovat harvinaisia, hipeistä yms., vaan pikemmin hyvin todennäköisesti populismia kannattavista lättäpäistä...

Koska olet ilmeisesti aina avoin uusille ideoille, niin ehkä olet kykenevä *vapaaehtoisesti* ja vimmastumatta pohtimaan myöskin sitä mahdollisuutta, että olisitkin oikeasti; kognitiivisista rajoitteistasi johtuen, ns. "hyödyllinen idiootti", joka palveleekin tuolla paasaamisellaan välillisesti noiden lättäpäiden tavoitteita; ehkäpä jopa jonkin suurvallan salaisten tutkimusprojektien kehittämän kohdennetun tyhmentämisteknologian käytön seurauksena. :D

"Aika hieno tulos tieteeltä kun onnistutaan lähes tuhoamaan koko ihmiskunta ja ympäristö käytännössä vähän yli 100 vuoden sisällä."

Eihän *tiede* siis tietenkään mitään ole tuhonnut, vaan ihmiset... Ongelmana tässä ei tietenkään siis ole ilmeisen toimiva tieteellinen menetelmä, vaan se, että ihmisten tavoitteet eivät tosiaan useinkaan ole järkiperäisiä, eivätkä ns. kestävän kehityksen mahdollistavia.

Osittain tämä liittyy länsimaissa ihannoituun demokratiaan, mutta ei totalitarismikaan tietenkään tätä dilemmaa ratkaise. Demokratiassa on se hyvä puoli, että päättäjät joutuvat poliittiseen vastuuseen, mutta ongelmana se, että keskimääräisen äänestäjän kyvyt eivät ole riittäviä arvioimaan päättäjien valinnan kaltaisia asioita optimaalisesti; etenkään enää nykyään, kaiken misinformaation ja propagandan seassa kahlatessaan.

"Lue sitä Castanedaa enemmän ja unohda koko tiede!"

Castenada on ehdoton suosikkini, mutta en näe ristiriitaa nagualismin ja tieteen välillä. Eli, kun "ollaan naguaalissa", niin ollaan virheettömiä naguaaleja; eli, ei aikaa "järkiperäiselle roskalle", ja kun taas "ollaan tonaalissa", niin ollaan virheettömiä tonaaleja; eli ei aikaa "järjettömälle roskalle"... Castanedahan oli itsekin tiedemies ja liitti jopa ensimmäisen kirjansa loppuun "tietäjän toiminnan rakenneanalyysinkin", joka oli toisaalta ehkä kirjan selkeyttävin, mutta toisaalta myös selvästi sen tylsin osa. :D

Lue lisää

XPR-0043:

"Tiede on itseasiassa kehittynyt erittäin nopeasti *suhteessa siihen*, että miten vähän ihmisten fysiologia ja aivot ovat samassa ajassa kehittyneet, mikä on osasyy niihin ongelmiin, joita tuot tuolla myöhemmin esille."

Ihmisen fysikaalinen dna:n perustuva rakenne on minusta jo varsin optimaalinen kun ottaa huomioon sopeutumiskyvyn ja yleiset tarkoitukset. Yksilöiden välillä sen sijaan on valtavan suuria eroja ja ne erot ovat paljon suurempia kuin muiden eliölajien keskuudessa varsinkin sekä älyn (tiede),tunteen (taide) että fyysisen(urheilu) suorituskyvyn suhteen.

"On hankala kommunikoida tehokkaasti, jos tiedon määritelmäsi on noin epätavanomainen. Ehkä tarkoitit sanoa tuolla jotain muuta, kuten esim., että *ymmärrys* on aina henkilökohtaista, koska kyllähän tieto ohjaa esim. tietokonettasikin, vaikka et siitä mitään ymmärtäisikään, että miten se tapahtuu."

Minä ohjaan tietokonettani käyttöliittymän ja käyttöjärjestelmän avulla aika pitkä samaan tapaan kuin ohjaan kehoni tahdonvaraisia liikkeitä ja toimintoja.Joskus ja nykyään harvemmin saatan myös itse tehdä jonkun lyhyen ohjelmanpätkän jos haluan automatisoida joitain toimintoja helpommiksi ja olen itse kasannut komponenteista varmaan jo toistakymmentä pc:tä ja ohjelmoinut tuhansien koodirivien ohjelmia joten ymmärrän omasta mielestäni aika hyvin miten tietokone toimii.

Tieto on minusta aina tulkittua ja ymmärrettyä informaatiota tai dataa.

Käyttöjärjestelmän ja ohjelmien algoritmit taas ohjaavat dataa joka ei minusta ole vielä tietoa vaan lähinnä raaka-dataa. Aistien kautta tulee valtava määrä dataa jatkuvasti mutta siitä tulkitaan tietoisuuteen tiedoksi vain hyvin pieni osa. Tietokone ja tekoäly ei ymmärrä mitään vaan käsittelee dataa algoritmien avulla samoin kuin Searlen kiinalaisen huoneen vertauskuvassa.

"Mielestäni sekoitat nyt asioita; ehkä tarkoituksellisesti kärjistäen...."

Materialismin, mekanismin ja reduktionismin ideologia on se perimmäinen ongelma koska siitä seuraa väistämättä jonkinlainen nihilismi ja perinteisen ihmisen kulttuuria ja ylipäätänsä olemassaoloa tukevan arvomaailman rappeutuminen ja tuho. Koska tuo ideologia on tiedeyhteisön default-maailmankuva niin se vaikuttaa väistämättä myös siihen millaista tiedettä tehdään ja millainen on sen tieteellinen maailmankuva joka ohjailee yhteiskunnan kehitystä.

"Eihän *tiede* siis tietenkään mitään ole tuhonnut, vaan ihmiset..."

Tieteilijöiden enemmistön ideologiaa on vaikea erottaa tieteestä koska ne liittyvät hyvin kiinteästi toisiinsa. Tieteen ihanne on taas pelkkä ihanne ja juhlapuheiden aihe.

...

Tulkitset näköjään sitä Castanedaa hyvin pitkälle oman agendasi mukaisesti joka tuskin on yhteensopiva hänen kirjojensa alkuperäisen intention kanssa.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

XPR-0043:

"Tiede on itseasiassa kehittynyt erittäin nopeasti *suhteessa siihen*, että miten vähän ihmisten fysiologia ja aivot ovat samassa ajassa kehittyneet, mikä on osasyy niihin ongelmiin, joita tuot tuolla myöhemmin esille."

Ihmisen fysikaalinen dna:n perustuva rakenne on minusta jo varsin optimaalinen kun ottaa huomioon sopeutumiskyvyn ja yleiset tarkoitukset. Yksilöiden välillä sen sijaan on valtavan suuria eroja ja ne erot ovat paljon suurempia kuin muiden eliölajien keskuudessa varsinkin sekä älyn (tiede),tunteen (taide) että fyysisen(urheilu) suorituskyvyn suhteen.

"On hankala kommunikoida tehokkaasti, jos tiedon määritelmäsi on noin epätavanomainen. Ehkä tarkoitit sanoa tuolla jotain muuta, kuten esim., että *ymmärrys* on aina henkilökohtaista, koska kyllähän tieto ohjaa esim. tietokonettasikin, vaikka et siitä mitään ymmärtäisikään, että miten se tapahtuu."

Minä ohjaan tietokonettani käyttöliittymän ja käyttöjärjestelmän avulla aika pitkä samaan tapaan kuin ohjaan kehoni tahdonvaraisia liikkeitä ja toimintoja.Joskus ja nykyään harvemmin saatan myös itse tehdä jonkun lyhyen ohjelmanpätkän jos haluan automatisoida joitain toimintoja helpommiksi ja olen itse kasannut komponenteista varmaan jo toistakymmentä pc:tä ja ohjelmoinut tuhansien koodirivien ohjelmia joten ymmärrän omasta mielestäni aika hyvin miten tietokone toimii.

Tieto on minusta aina tulkittua ja ymmärrettyä informaatiota tai dataa.

Käyttöjärjestelmän ja ohjelmien algoritmit taas ohjaavat dataa joka ei minusta ole vielä tietoa vaan lähinnä raaka-dataa. Aistien kautta tulee valtava määrä dataa jatkuvasti mutta siitä tulkitaan tietoisuuteen tiedoksi vain hyvin pieni osa. Tietokone ja tekoäly ei ymmärrä mitään vaan käsittelee dataa algoritmien avulla samoin kuin Searlen kiinalaisen huoneen vertauskuvassa.

"Mielestäni sekoitat nyt asioita; ehkä tarkoituksellisesti kärjistäen...."

Materialismin, mekanismin ja reduktionismin ideologia on se perimmäinen ongelma koska siitä seuraa väistämättä jonkinlainen nihilismi ja perinteisen ihmisen kulttuuria ja ylipäätänsä olemassaoloa tukevan arvomaailman rappeutuminen ja tuho. Koska tuo ideologia on tiedeyhteisön default-maailmankuva niin se vaikuttaa väistämättä myös siihen millaista tiedettä tehdään ja millainen on sen tieteellinen maailmankuva joka ohjailee yhteiskunnan kehitystä.

"Eihän *tiede* siis tietenkään mitään ole tuhonnut, vaan ihmiset..."

Tieteilijöiden enemmistön ideologiaa on vaikea erottaa tieteestä koska ne liittyvät hyvin kiinteästi toisiinsa. Tieteen ihanne on taas pelkkä ihanne ja juhlapuheiden aihe.

...

Tulkitset näköjään sitä Castanedaa hyvin pitkälle oman agendasi mukaisesti joka tuskin on yhteensopiva hänen kirjojensa alkuperäisen intention kanssa.

Belisario

Lue lisää

#Yksilöiden välillä sen sijaan on valtavan suuria eroja ja ne erot ovat paljon suurempia kuin muiden eliölajien keskuudessa varsinkin sekä älyn (tiede),tunteen (taide) että fyysisen(urheilu) suorituskyvyn suhteen. #

Oudolta kuullostava väite, etenkin tieteen ja taiteen osalta koska nämä ovat kovin suhteellisia asioita.Tieteen parissa on tehty monia lähes samanaikaisesti löytöjä ja keksintöjä koskien samaa ongelmaa täysin erillään toisistaan ja vielä eripuolilla maapalloa.
Taiteen ja tunteen osalta eroja on lähes mahdotonta lähteä edes kommentoimaan,ne eivät ole yhteismitallisia.
Fyysiset erot taas ovat itseasiassa mitättömän pieniä,tässä pitää tehdä tietysti ero harjoittelemattoman ja harjoitelleen välillä.Huippuunsa harjoitelleiden välillä ero ovat minimaalisia,kamppailut ovat tasaväkisiä ja voittajaa on vaikea saada esille.Tämä on johtanut juuri esim. epäterveisiin ja kysenalaisiin keinoihin parantaa fyysistä suorituskykyä jotta eroa tulisi.

Anonyymi kirjoitti:

#Yksilöiden välillä sen sijaan on valtavan suuria eroja ja ne erot ovat paljon suurempia kuin muiden eliölajien keskuudessa varsinkin sekä älyn (tiede),tunteen (taide) että fyysisen(urheilu) suorituskyvyn suhteen. #

Oudolta kuullostava väite, etenkin tieteen ja taiteen osalta koska nämä ovat kovin suhteellisia asioita.Tieteen parissa on tehty monia lähes samanaikaisesti löytöjä ja keksintöjä koskien samaa ongelmaa täysin erillään toisistaan ja vielä eripuolilla maapalloa.
Taiteen ja tunteen osalta eroja on lähes mahdotonta lähteä edes kommentoimaan,ne eivät ole yhteismitallisia.
Fyysiset erot taas ovat itseasiassa mitättömän pieniä,tässä pitää tehdä tietysti ero harjoittelemattoman ja harjoitelleen välillä.Huippuunsa harjoitelleiden välillä ero ovat minimaalisia,kamppailut ovat tasaväkisiä ja voittajaa on vaikea saada esille.Tämä on johtanut juuri esim. epäterveisiin ja kysenalaisiin keinoihin parantaa fyysistä suorituskykyä jotta eroa tulisi.

Lue lisää

"Oudolta kuullostava väite, etenkin tieteen ja taiteen osalta koska nämä ovat kovin suhteellisia asioita.Tieteen parissa on tehty monia lähes samanaikaisesti löytöjä ja keksintöjä koskien samaa ongelmaa täysin erillään toisistaan ja vielä eripuolilla maapalloa."

Miten se keksintäjen ilmaantumisen samanaikaisuus liittyy tähän?

"Taiteen ja tunteen osalta eroja on lähes mahdotonta lähteä edes kommentoimaan,ne eivät ole yhteismitallisia."

Jos et huomaa tasoeroa esim. J.S. Bachin ja toisaalta Abba-yhtyeen tuotantojen välillä tai laadullista eroa Rembrandtin ja Jackson Pollockin välillä niin olet aika outo tapaus.

"Fyysiset erot taas ovat itseasiassa mitättömän pieniä,tässä pitää tehdä tietysti ero harjoittelemattoman ja harjoitelleen välillä."

Ei se harjoittelukaan pelkästään riitä. Pitää olla myös synnynäistä lahjakkuutta.

"Huippuunsa harjoitelleiden välillä ero ovat minimaalisia,kamppailut ovat tasaväkisiä ja voittajaa on vaikea saada esille.Tämä on johtanut juuri esim. epäterveisiin ja kysenalaisiin keinoihin parantaa fyysistä suorituskykyä jotta eroa tulisi."

Ehkä tasoero näkyy paremmin jossain liikunnallisessa taiteessa kuten esim. balettitanssissa ja sitten vastaavia eroja on eri muusikoiden välillä eikä niissäkään pelkkä harjoittelu tuota todella suurta lahjakkuutta.

Nykyisessä kulttuurissa on tietysti suurta muotia olla huomaamatta eroja toisaalta ihmisten ja eläinten välillä ja vastaavasti supistaa kaikki ihmisten väliset lahjakkuuserot olemattomiin eli ei osata esim. erottaa korkeakulttuuria pop kulttuurista ja Mozartin sinfonioita rap-musiikista yms. sekoilua.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Oudolta kuullostava väite, etenkin tieteen ja taiteen osalta koska nämä ovat kovin suhteellisia asioita.Tieteen parissa on tehty monia lähes samanaikaisesti löytöjä ja keksintöjä koskien samaa ongelmaa täysin erillään toisistaan ja vielä eripuolilla maapalloa."

Miten se keksintäjen ilmaantumisen samanaikaisuus liittyy tähän?

"Taiteen ja tunteen osalta eroja on lähes mahdotonta lähteä edes kommentoimaan,ne eivät ole yhteismitallisia."

Jos et huomaa tasoeroa esim. J.S. Bachin ja toisaalta Abba-yhtyeen tuotantojen välillä tai laadullista eroa Rembrandtin ja Jackson Pollockin välillä niin olet aika outo tapaus.

"Fyysiset erot taas ovat itseasiassa mitättömän pieniä,tässä pitää tehdä tietysti ero harjoittelemattoman ja harjoitelleen välillä."

Ei se harjoittelukaan pelkästään riitä. Pitää olla myös synnynäistä lahjakkuutta.

"Huippuunsa harjoitelleiden välillä ero ovat minimaalisia,kamppailut ovat tasaväkisiä ja voittajaa on vaikea saada esille.Tämä on johtanut juuri esim. epäterveisiin ja kysenalaisiin keinoihin parantaa fyysistä suorituskykyä jotta eroa tulisi."

Ehkä tasoero näkyy paremmin jossain liikunnallisessa taiteessa kuten esim. balettitanssissa ja sitten vastaavia eroja on eri muusikoiden välillä eikä niissäkään pelkkä harjoittelu tuota todella suurta lahjakkuutta.

Nykyisessä kulttuurissa on tietysti suurta muotia olla huomaamatta eroja toisaalta ihmisten ja eläinten välillä ja vastaavasti supistaa kaikki ihmisten väliset lahjakkuuserot olemattomiin eli ei osata esim. erottaa korkeakulttuuria pop kulttuurista ja Mozartin sinfonioita rap-musiikista yms. sekoilua.

Belisario

Lue lisää

"Ei se harjoittelukaan pelkästään riitä. Pitää olla myös synnynäistä lahjakkuutta."

Maininta lahjakkuudesta jäi sanomatta vaikka mututustelin sitä mielessäni mutta unohdin sen kirjoittaa,oli hyvä sinulta nostaa sekin esiin.Toisaalta esim. kilpailulajien osanottajat ovat kaikki tavallaan oman lajinsa lahjakkuuksia ja silloin termi lahjakkuus menettää keskinäisessä kamppailussa merkityksensä.

"Ehkä tasoero näkyy paremmin jossain liikunnallisessa taiteessa kuten esim. balettitanssissa ja sitten vastaavia eroja on eri muusikoiden välillä eikä niissäkään pelkkä harjoittelu tuota todella suurta lahjakkuutta."

Balettitanssissa tasoerot pyritään minimoimaan esityksen harmonimoimisen takia,mikään ei ole tuskallisempaa katsottavaa kuin toisista tanssioista jälkeen jäävä tanssia.Soolotanssijoiden esitykset taas ovat aina uniikkeja esityksiä ja luku sinäänsä.

"Nykyisessä kulttuurissa on tietysti suurta muotia olla huomaamatta eroja toisaalta ihmisten ja eläinten välillä ja vastaavasti supistaa kaikki ihmisten väliset lahjakkuuserot olemattomiin eli ei osata esim. erottaa korkeakulttuuria pop kulttuurista ja Mozartin sinfonioita rap-musiikista yms. sekoilua."

Hmmm.. taas hieman outo kommentti eron tekemisestä ihmisten ja eläinten välillä.Ihmisen lisäksi sanotaan että korpeilla olisi myös jonkinkaltainen tietoisuus olemassa.Ihmisen ja eläimen kohtaaminen voi olla myös hyvin terapeuttista.

Mielestäni tärkeämpää puhuttaessa taideesityksistä,olkoon ne sitten korkea- tai popkulttuuria on löytää niistä se oleellisin itse esityksistä eikä tehdä näiden välillä vertailevaa eroa ja sen perusteella hyväksyä tai hylkäämistä.Kieltämättä tämä saattaa olla toisinaan hyvin raskasta D

Tarkoitukseni oli kyllä aluksi kommentoida aloitusta tieteen suhteesta usein esittämiisi henkisempään ja ehkä esoteerisiin lähestymistapoihin.Mielestäni tiede ei tule koskaan löytämään näille asioille selitystä,tiede on tässä täysin väärä työkalu.Jostain syystä näillä kyseisillä lähestymistavoilla ja niiden olemuksella on käsittämätön kyky kadota aina kun niitä aletaan tutkia tai edes pohtimaan ihmismielessä tieteen keinoin.

"*Tieteellisen menetelmän* tarkoituksena puolestaan on mm. pyrkiä hallitsemaan empiirisen tiedontuottamisen *virhelähteitä* mahdollisimman hyvin. Keinoja/periaatteita tuon aikaansaantiin ovat etenkin: 1) Vaatimus teoriaan kuuluvien väittämien sisäisestä loogisesta ristiriidattomuudesta. 2) Minimaalisuus; eli pyrkimys teorian loogisesti tarpeettomien osien eliminointiin (eli, ns. Occamin periaate/partaveitsi tai säästeliäisyyden periaate). 3) Yleinen hyödyllisyys/hyödynnettävyys; eli se, että ko. tieto on relevanttia joidenkin havaittujen ilmiöiden kuvauksessa; liittyen mm. ennusteiden laatimiseen. 4) Testattavuus; erityisesti teorian väittämät tulee voida vähintään periaatteessa kumota/falsifioida; perustuen esim. empiirisiin havaintoihin ja mittauksiin. 5) Niiden kokeiden toistettavuus, joihin teoria perustuu; liittyen virhelähteiden vaikutusten minimointiin ja myös em. teorian yleiseen hyödynnettävyyteen. 6) Korjattavuus; eli tieteellisten teorioiden tai niiden joukon tulee olla korjattavissa/muokattavissa/täydennettävissä, jos niiden tulokset eivät vastaa havaintoja. 7) Edistyvyys; tämä liittyy siihen, että teoria tulisi esittää käyttäen sellaisia notaatioita ja käsitteitä, jotka mahdollistavat sen, että alueen asiantuntijat kykenevät ymmärtämään sen tarkoitetun merkityksen mahdollisimman yksikäsitteisesti ja siis tieteen harjoittamisen mahdollisimman tehokkaasti ja ammattimaisesti, sekä myös teorian perusteiden eksplikointi ja sen asianmukainen perusteltu suhteuttaminen tieteenalan muihin aiempiin, ko. ilmiön kuvaukseen kehitettyihin ns. kilpaileviin teorioihin. 8) Avoimuus; eli ideaalina on se, että tutkimustulokset julkaistaan siten, että ne ovat laaja-alaisesti; etenkin alan asiantuntijoiden, käytettävissä, ja lisäksi tieteelliset tulokset on yleensä tapana julkaista vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa"

On yleinen virhe käsittää 'tieteellinen' menetelmä = luonnotieteellinen, empiirinen menetelmä.

Esitetyistä kriteeristä (8) kuuluvat tieteelliseen menetelmää 1-3 ja 6-8. Nelonen ja viitonen ovat luonontieteellistä mentelmää kuvaavia kriteerejä, joita ei vaadita ns. humanistisissa tieteissä esim. historia.

Anonyymi kirjoitti:

"Oudolta kuullostava väite, etenkin tieteen ja taiteen osalta koska nämä ovat kovin suhteellisia asioita.Tieteen parissa on tehty monia lähes samanaikaisesti löytöjä ja keksintöjä koskien samaa ongelmaa täysin erillään toisistaan ja vielä eripuolilla maapalloa."

Miten se keksintäjen ilmaantumisen samanaikaisuus liittyy tähän?

"Taiteen ja tunteen osalta eroja on lähes mahdotonta lähteä edes kommentoimaan,ne eivät ole yhteismitallisia."

Jos et huomaa tasoeroa esim. J.S. Bachin ja toisaalta Abba-yhtyeen tuotantojen välillä tai laadullista eroa Rembrandtin ja Jackson Pollockin välillä niin olet aika outo tapaus.

"Fyysiset erot taas ovat itseasiassa mitättömän pieniä,tässä pitää tehdä tietysti ero harjoittelemattoman ja harjoitelleen välillä."

Ei se harjoittelukaan pelkästään riitä. Pitää olla myös synnynäistä lahjakkuutta.

"Huippuunsa harjoitelleiden välillä ero ovat minimaalisia,kamppailut ovat tasaväkisiä ja voittajaa on vaikea saada esille.Tämä on johtanut juuri esim. epäterveisiin ja kysenalaisiin keinoihin parantaa fyysistä suorituskykyä jotta eroa tulisi."

Ehkä tasoero näkyy paremmin jossain liikunnallisessa taiteessa kuten esim. balettitanssissa ja sitten vastaavia eroja on eri muusikoiden välillä eikä niissäkään pelkkä harjoittelu tuota todella suurta lahjakkuutta.

Nykyisessä kulttuurissa on tietysti suurta muotia olla huomaamatta eroja toisaalta ihmisten ja eläinten välillä ja vastaavasti supistaa kaikki ihmisten väliset lahjakkuuserot olemattomiin eli ei osata esim. erottaa korkeakulttuuria pop kulttuurista ja Mozartin sinfonioita rap-musiikista yms. sekoilua.

Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0046)

Belisario: "Jos et huomaa tasoeroa esim. J.S. Bachin ja toisaalta Abba-yhtyeen tuotantojen välillä [...] niin olet aika outo tapaus."

Tuon väittelynne "väliin tunkeutuen" toteaisin, että esim. omalla 800:n musiikillisesti mielestäni parhaan tuotoksen (niiden osalta, joista olen tietoinen) listalla (lintsasin koulussa joskus musiikkitunneilta pänttäämään matematiikkaa... :D) on sekä Bach:ia, että ABBA:aa; varsin hyvin sijoittuneina.

Tuokin lista on tietenkin subjektiivinen ja pitäisi kaiketi olla selvää, että erityyppinen musiikki ja eri tuotokset voivat tuottaa erilaisissa ihmisissä erilaisia assosiaatioita ja siten tunnetiloja ja siten myös arvostusta tai sen puutetta; jopa kuuntelutilanteestakin riippuen. Sanoisin, että myös etenkin sillä, että missä asiayhteydessä ko. musiikkia on ensimmäisen kerran kuullut on merkitystä, koska aiemmat positiiviset/negatiiviset kokemukset linkittyvät hermostotasolla keskimäärin monipuolisemmin muihin kuin myöhäisemmät.

Teeman laajuuden ja ketjun aiheeseen liittymättömyyden vuoksi rajaudun tässä tuohon Bach:in ja ABBA:n vertailuun, joka tietenkin on sinällään hiukan outo ja hankala pari ylipäätään vertailtavaksi, mutta jos niitä pitää vertailla, niin haluaisin ensinnäkin korostaa sitä, että Bach:in "Toccata and Fugue in D Minor (BWV 565)" on (myös) omasta mielestäni erittäin nerokas tuotos (se on listallani sijalla 13.) ja Bach on julkaissut myös muutaman muun "kuuntelemisen arvoisen" tuotoksen. Ohessa linkit (BWV 565, BWV 147 ja BWV 1068):
https://www.youtube.com/watch?v=ho9rZjlsyYY
https://www.youtube.com/watch?v=S6OgZCCoXWc
https://www.youtube.com/watch?v=rrVDATvUitA

ABBA on silti mielestäni kaikkien aikojen paras *yhtye*; *kokonaistuotantonsa* perusteella arvioituna (määrä x laatu) (ABBA:lla on paljon suhteellisen hyviä hittejä). Tässä vertailussani ei ole kyse siitä, kumman tuotokset olisivat "musiikkitieteellisesti" ja/tai *suurempia yksilötason saavutuksia; etenkään suhteutettuina luontiajankohtaansa* (Bach:in ovat), vaan siitä, että missä määrin niitä jaksaa kuunnella; *toisiinsa verrattuna* ja tuolta osin sanoisin, että ABBA on itseasiassa hyvin kilpailukykyisesti kuunneltavaa, mm. koska sen suhteellisen laadukkaissa tuotoksissa on; tietyssä merkityksessä, enemmän varianssia ja myös modernisti relevanttia sanoituksellista sisältöä.

Bach:in BWV 565:ssa on nerokasta teeman variaatiota, mutta vielä sitäkin kuunneltavampaa variaatiota löytyy; joskaan ei ABBA:n tuottamana ja ehkä kaikkien aikojen eeppisin loppu, mutta mielestäni Bach:in muu tuotanto ei yllä tuon Bach:in huippusuorituksen tasolle, joka siis on nerokas, mutta ei sitäkään silti olisi kiva *jatkuvasti* kuunnella; kun kyseessä kuitenkin on "vain" 9:20 kestävä tuotos. :D

ABBA on ja etenkin on ollut suosittu yhtye ja vaikka oma musiikki- ja muukin makuni korreloivatkin varsin heikosti populäärien ja etenkin kaikkein uusimpien kaupallisesti menestyneiden tuotosten kanssa, niin näkemykseni on se, että ABBA:n tuotokset ovat keskimäärin laadukkaita. Tuo ohessa ensimmäisenä viitattu on tuolla listallani sijalla 25., mikä sekin on erittäin kova sijoitus; ottaen huomioon sen, että tuo listani on ns. huippujen osalta todennäköisesti hyvin kattava, vaikka muilta osin siinä voikin tietenkin olla suuriakin aukkoja, johtuen siitä, että en tietenkään tunne läheskään kaikkea julkaistua musiikkia ja tietenkin ABBA on toisaalta vain eräs arvostamistani yhtyeistä. Ohessa "ABBA-pläjäys" :D
https://www.youtube.com/watch?v=HDnb920Zsbw
https://www.youtube.com/watch?v=xFrGuyw1V8s
https://www.youtube.com/watch?v=cvChjHcABPA
https://www.youtube.com/watch?v=vS2lWkn4g9g
https://www.youtube.com/watch?v=p4QqMKe3rwY

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0046)

Belisario: "Jos et huomaa tasoeroa esim. J.S. Bachin ja toisaalta Abba-yhtyeen tuotantojen välillä [...] niin olet aika outo tapaus."

Tuon väittelynne "väliin tunkeutuen" toteaisin, että esim. omalla 800:n musiikillisesti mielestäni parhaan tuotoksen (niiden osalta, joista olen tietoinen) listalla (lintsasin koulussa joskus musiikkitunneilta pänttäämään matematiikkaa... :D) on sekä Bach:ia, että ABBA:aa; varsin hyvin sijoittuneina.

Tuokin lista on tietenkin subjektiivinen ja pitäisi kaiketi olla selvää, että erityyppinen musiikki ja eri tuotokset voivat tuottaa erilaisissa ihmisissä erilaisia assosiaatioita ja siten tunnetiloja ja siten myös arvostusta tai sen puutetta; jopa kuuntelutilanteestakin riippuen. Sanoisin, että myös etenkin sillä, että missä asiayhteydessä ko. musiikkia on ensimmäisen kerran kuullut on merkitystä, koska aiemmat positiiviset/negatiiviset kokemukset linkittyvät hermostotasolla keskimäärin monipuolisemmin muihin kuin myöhäisemmät.

Teeman laajuuden ja ketjun aiheeseen liittymättömyyden vuoksi rajaudun tässä tuohon Bach:in ja ABBA:n vertailuun, joka tietenkin on sinällään hiukan outo ja hankala pari ylipäätään vertailtavaksi, mutta jos niitä pitää vertailla, niin haluaisin ensinnäkin korostaa sitä, että Bach:in "Toccata and Fugue in D Minor (BWV 565)" on (myös) omasta mielestäni erittäin nerokas tuotos (se on listallani sijalla 13.) ja Bach on julkaissut myös muutaman muun "kuuntelemisen arvoisen" tuotoksen. Ohessa linkit (BWV 565, BWV 147 ja BWV 1068):
https://www.youtube.com/watch?v=ho9rZjlsyYY
https://www.youtube.com/watch?v=S6OgZCCoXWc
https://www.youtube.com/watch?v=rrVDATvUitA

ABBA on silti mielestäni kaikkien aikojen paras *yhtye*; *kokonaistuotantonsa* perusteella arvioituna (määrä x laatu) (ABBA:lla on paljon suhteellisen hyviä hittejä). Tässä vertailussani ei ole kyse siitä, kumman tuotokset olisivat "musiikkitieteellisesti" ja/tai *suurempia yksilötason saavutuksia; etenkään suhteutettuina luontiajankohtaansa* (Bach:in ovat), vaan siitä, että missä määrin niitä jaksaa kuunnella; *toisiinsa verrattuna* ja tuolta osin sanoisin, että ABBA on itseasiassa hyvin kilpailukykyisesti kuunneltavaa, mm. koska sen suhteellisen laadukkaissa tuotoksissa on; tietyssä merkityksessä, enemmän varianssia ja myös modernisti relevanttia sanoituksellista sisältöä.

Bach:in BWV 565:ssa on nerokasta teeman variaatiota, mutta vielä sitäkin kuunneltavampaa variaatiota löytyy; joskaan ei ABBA:n tuottamana ja ehkä kaikkien aikojen eeppisin loppu, mutta mielestäni Bach:in muu tuotanto ei yllä tuon Bach:in huippusuorituksen tasolle, joka siis on nerokas, mutta ei sitäkään silti olisi kiva *jatkuvasti* kuunnella; kun kyseessä kuitenkin on "vain" 9:20 kestävä tuotos. :D

ABBA on ja etenkin on ollut suosittu yhtye ja vaikka oma musiikki- ja muukin makuni korreloivatkin varsin heikosti populäärien ja etenkin kaikkein uusimpien kaupallisesti menestyneiden tuotosten kanssa, niin näkemykseni on se, että ABBA:n tuotokset ovat keskimäärin laadukkaita. Tuo ohessa ensimmäisenä viitattu on tuolla listallani sijalla 25., mikä sekin on erittäin kova sijoitus; ottaen huomioon sen, että tuo listani on ns. huippujen osalta todennäköisesti hyvin kattava, vaikka muilta osin siinä voikin tietenkin olla suuriakin aukkoja, johtuen siitä, että en tietenkään tunne läheskään kaikkea julkaistua musiikkia ja tietenkin ABBA on toisaalta vain eräs arvostamistani yhtyeistä. Ohessa "ABBA-pläjäys" :D
https://www.youtube.com/watch?v=HDnb920Zsbw
https://www.youtube.com/watch?v=xFrGuyw1V8s
https://www.youtube.com/watch?v=cvChjHcABPA
https://www.youtube.com/watch?v=vS2lWkn4g9g
https://www.youtube.com/watch?v=p4QqMKe3rwY

Lue lisää

XPR-0046:

"Tuokin lista on tietenkin subjektiivinen ja pitäisi kaiketi olla selvää, . "

On olemassa todella hyvää pop-musiikkia joka on laadukasta ja lasken Abbankin siihen kategoriaan (vaikka se ei kuulukaan minun suosikkeihini) mutta varsinkin monimutkaisen, moniäänisen mutta silti harmoonisen musiikin kuuntelu selkeästi kehittää aivoja ja organisoi aivotoimintaa. Ei ole mikään ihme että monet kuuluisat tiedemiehet harrastivat musiikkia (esim. Einstein).

J.S. Bachin poika C.P.E. oli aikoinaan ns. säveltäjiden säveltäjä jolta mm. Mozart sai paljon vaikutteita.

C.P.E. oli varsin epäsovinnainen eikä saavuttanut samanlaista kuuluisuutta kuin isänsä mutta hänen musiikkinsa kuullostaa jotenkin hyvin modernilta ja jopa jazzmaiselta. Molempien Bachien musiikissa ilmenee selkeästi matematiikka ja eri teemojen varioiminen vähän samaan tyyliin kuin biologisessa evoluutiossa.

Innostuin kuuntelemaan CPE:tä Joseph P. Farrellin kautta koska hän mainitsi usein tuon säveltäjän esimerkkinä ja JPF on itsekin säveltäjä ja urkuri. JPF suositteli myös Bernstein luentosarjaa Unifinished question 1973 jossa hän yhdistelee musiikkitiedettä, fysikkaa ja kielitiedettä varsin havainnollisella ja mielenkiintoisella ja perinteiseen korkealaatuiseen akateemiseen tyyliin.

https://www.youtube.com/results?search_query=The Unanswered Question 1973

JPF kirjoittaa juuri niistä asioista jotka itseäni kiinnostavat eniten ja on selkeästi laadukkain ja akateemista tarkkuutta vaaliva tutkija ns. vaihtoehtotieteen ja esoteeristen oppien suhteen. Myös Gurdjieff oli säveltäjä, muusikko ja tanssiopettaja eli kaikki merkittävimmät inspiraation lähteeni ovat liittyneet jollain tavalla musiikkiin.

Rock-musiikkimakuni oli 70-luvulta lähtien aika käänteisen sopulimainen eli harrastin paljon sellaisia epätavallisia artisteja joista useimmat eivät ole koskaan kuulleetkaan (esim. Robert Wyatt, Hatfield and the North, Gryphon, Amazing Blondel, Captain Beefheart, Tom Rapp,Roy Harper, John Martyn jne.). Noita löytyy kaikkia youtubesta nykyään.

Tietysti kuuntelin myös niitä kuuluisimpia sekä jazzia ja jazzrockia mutta en kovin paljon klassista paitsi viime vuosina.

Klassista musiikkia ei oikein voi kuunnella taustamusiikkina esim. kun lukee samalla kirjoja mutta hyvä rock-musiikki toimii siinä tarkoituksessa hyvin. Nuoruudessa keskityin paljon useammin kuin nykyään pelkkään musiikin kuunteluun mutta viime vuosina se on jäänyt vähemmälle.

Musiikissa olen aika pitkälle jäänyt jumiin sinne 70-luvun musaan tai sen tyyliseen ja kiinnostukseni alkoi lopahtaa punk-musiikin yleistyttyä koska en nähnyt siinä oikein mitään mielenkiintoista ja nykyisessä rap-musiikissa vielä vähemmän. Moderni klassinen musiikki on riitasoituneineen minusta sen verran karmeaa etten siitä vapaaehtoisesti suostu kuuntelemaan.

"ABBA on silti mielestäni kaikkien aikojen paras *yhtye*; "

Abba on tietysti teknisesti kaikin puolin laadukas mutta samalla myös jotenkin laskelmoidun oloista musiikkia enkä laskisi sitä varsinaisesti ns. "korkeakulttuuriksi" kuten J.S. & CPE Bach, Mozart, Haydn ym sen ajan säveltäjät . Esim. Beethoven taas vaikuttaa vähän liian eksplisiittiseltä musiikilta josta puuttuu syvyys ja jota ei jaksa kuunnella putkeen kovin montaa kertaa.

En ole itse listannut suosikkejani mihinkään järjestykseen enkä muutenkaan analysoinut tilastollisesti asiaa vaikka olenkin kerännyt niitä muutaman tunnin valikoiman mp3 soittimeen jota kuuntelen lähinnä kauppareissuilla ja kävelylenkeillä.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"*Tieteellisen menetelmän* tarkoituksena puolestaan on mm. pyrkiä hallitsemaan empiirisen tiedontuottamisen *virhelähteitä* mahdollisimman hyvin. Keinoja/periaatteita tuon aikaansaantiin ovat etenkin: 1) Vaatimus teoriaan kuuluvien väittämien sisäisestä loogisesta ristiriidattomuudesta. 2) Minimaalisuus; eli pyrkimys teorian loogisesti tarpeettomien osien eliminointiin (eli, ns. Occamin periaate/partaveitsi tai säästeliäisyyden periaate). 3) Yleinen hyödyllisyys/hyödynnettävyys; eli se, että ko. tieto on relevanttia joidenkin havaittujen ilmiöiden kuvauksessa; liittyen mm. ennusteiden laatimiseen. 4) Testattavuus; erityisesti teorian väittämät tulee voida vähintään periaatteessa kumota/falsifioida; perustuen esim. empiirisiin havaintoihin ja mittauksiin. 5) Niiden kokeiden toistettavuus, joihin teoria perustuu; liittyen virhelähteiden vaikutusten minimointiin ja myös em. teorian yleiseen hyödynnettävyyteen. 6) Korjattavuus; eli tieteellisten teorioiden tai niiden joukon tulee olla korjattavissa/muokattavissa/täydennettävissä, jos niiden tulokset eivät vastaa havaintoja. 7) Edistyvyys; tämä liittyy siihen, että teoria tulisi esittää käyttäen sellaisia notaatioita ja käsitteitä, jotka mahdollistavat sen, että alueen asiantuntijat kykenevät ymmärtämään sen tarkoitetun merkityksen mahdollisimman yksikäsitteisesti ja siis tieteen harjoittamisen mahdollisimman tehokkaasti ja ammattimaisesti, sekä myös teorian perusteiden eksplikointi ja sen asianmukainen perusteltu suhteuttaminen tieteenalan muihin aiempiin, ko. ilmiön kuvaukseen kehitettyihin ns. kilpaileviin teorioihin. 8) Avoimuus; eli ideaalina on se, että tutkimustulokset julkaistaan siten, että ne ovat laaja-alaisesti; etenkin alan asiantuntijoiden, käytettävissä, ja lisäksi tieteelliset tulokset on yleensä tapana julkaista vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa"

On yleinen virhe käsittää 'tieteellinen' menetelmä = luonnotieteellinen, empiirinen menetelmä.

Esitetyistä kriteeristä (8) kuuluvat tieteelliseen menetelmää 1-3 ja 6-8. Nelonen ja viitonen ovat luonontieteellistä mentelmää kuvaavia kriteerejä, joita ei vaadita ns. humanistisissa tieteissä esim. historia.

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0047)

Anonyymi: "Esitetyistä kriteeristä (8) kuuluvat tieteelliseen menetelmää 1-3 ja 6-8. Nelonen ja viitonen ovat luonontieteellistä mentelmää kuvaavia kriteerejä, joita ei vaadita ns. humanistisissa tieteissä esim. historia."

Tuo asia on juuri niin kuin kirjoitin, eli kaikkien noiden luettelemieni kahdeksan noudattaminen ovat *keinoja* virhelähteiden hallintaan. En siis ole väittänyt, että ne olisivat *välttämättömiä edellytyksiä* sille, että "tuotettua" tietoa voitaisiin pitää; ainakin jossakin määrin tieteellisenä, vaan kyse on siitä, että niiden noudattaminen on *ideaali*.

Eli, jos/kun tiettyä koejärjestelyä ja/tai tiedonhankintaprosessin osaa ei voida toistaa tai toistaa identtisenä tai toistaa sitä siten, että tutkittaisiin samaa kohdetta tai ilman, että tuolla toistolla olisi vaikutusta tutkittavaan kohteeseen jne., niin kyseessä on tiedon varmuutta vähentävä tekijä.

Tuo on tietysti ilmeinen asia erityisesti esim. historian tutkimuksen osalta; tietyiltä osin, eli esim. Julius Caesar:n toiminnasta tiedetään tietyllä varmuudella/epävarmuudella tiettyjä asioita Gallian sodan ajalta, mutta tietenkin esim. käytettäessä lähteenä Caesar:in itsensä kirjoittamaa kirjaa "Gallian sota", niin asianmukainen lähdekritiikki on paikallaan... Suosittelen muuten tuota kirjaa kaikille; se on klassikko ja hyvin taitavasti kirjoitettu.

Tuo edellä esiintuotu ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö esim. myöskin jopa täysin samanlaisina koskaan toistumattomistakin ja jopa henkilökohtaisista kokemuksistakin voitaisi kerätä sellaista tietoa, joka on tiettyjen tarkoitusten kannalta tieteellisesti relevanttia ja voi auttaa tutkijoita ymmärtämään ko. ilmiöitä... Eli, esim. vaikka yksittäiset tapahtumat eivät toistuisikaan, niin silti voidaan tunnistaa sellaisia relevantteja säännönmukaisuuksia, joilla perustellusti voidaan olettaa olevan tietty esiintymistodennäköisyys; tietyillä ehdoilla.

Missään tapauksessa kuitenkaan esim. yksilötason tai kollektiivien toiminnan ennustaminen ei *yleisessä tapauksessa* ole mahdollista, eli esim. "asimovilainen" fiktiivisen "psykohistorian" "tieteenalaan" perustuva, yhteiskuntien toiminnan tarkasti oikeaan osuva ennustaminen satoja vuosia (tai edes vuosiakaan) etukäteen ei käytännössä ole mahdollista...

Kriteerit tosiaan ovat luonnontieteissä tiukemmat ja jos tarkastellaan eri tieteen alojen edistymistä; käyttäen edistymisen mittarina esim. sitä, että missä määrin asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että ketkä ovat tuottaneet eniten kontibuutiota omille tieteenaloillensa, niin kaikkein suurinta yksimielisyys on niillä aloilla, joilla virhelähteet ovat parhaiten hallinnassa, eli formaaleissa- ja luonnontieteissä ja eniten erimielisyyttä erittäin todennäköisesti on filosofian alalla.

Suoritin jokin aika sitten pienen tutkimuksen, jossa vertasin 100:n kaikkien aikojen merkittävimmän matemaatikon, fyysikon, kemistin ja filosofin arvostuksen variansseja (N=400) ja tuloksena oli se, että matemaatikoihin/fyysikoihin verrattuna kemistien osalta näkemysten varianssi oli noin kaksi kertaa ja filosofien osalta noin 12 suurempi.

Eli, erityisesti ns. pehmeissä- ja osittain myös kompleksisempia ilmiöitä tutkivissa luonnontieteissä, on vähemmän myös ko. *alan itsensä sisäistä* yksimielisyyttä siitä, että missä suunnassa "tieteellinen edistys" ylipäätään "sijaitsee" ja epäilemättä siis myös keskimäärin vähemmän yksimielisyyttä tieteenalan tiedon osasten varmuudesta...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0047)

Anonyymi: "Esitetyistä kriteeristä (8) kuuluvat tieteelliseen menetelmää 1-3 ja 6-8. Nelonen ja viitonen ovat luonontieteellistä mentelmää kuvaavia kriteerejä, joita ei vaadita ns. humanistisissa tieteissä esim. historia."

Tuo asia on juuri niin kuin kirjoitin, eli kaikkien noiden luettelemieni kahdeksan noudattaminen ovat *keinoja* virhelähteiden hallintaan. En siis ole väittänyt, että ne olisivat *välttämättömiä edellytyksiä* sille, että "tuotettua" tietoa voitaisiin pitää; ainakin jossakin määrin tieteellisenä, vaan kyse on siitä, että niiden noudattaminen on *ideaali*.

Eli, jos/kun tiettyä koejärjestelyä ja/tai tiedonhankintaprosessin osaa ei voida toistaa tai toistaa identtisenä tai toistaa sitä siten, että tutkittaisiin samaa kohdetta tai ilman, että tuolla toistolla olisi vaikutusta tutkittavaan kohteeseen jne., niin kyseessä on tiedon varmuutta vähentävä tekijä.

Tuo on tietysti ilmeinen asia erityisesti esim. historian tutkimuksen osalta; tietyiltä osin, eli esim. Julius Caesar:n toiminnasta tiedetään tietyllä varmuudella/epävarmuudella tiettyjä asioita Gallian sodan ajalta, mutta tietenkin esim. käytettäessä lähteenä Caesar:in itsensä kirjoittamaa kirjaa "Gallian sota", niin asianmukainen lähdekritiikki on paikallaan... Suosittelen muuten tuota kirjaa kaikille; se on klassikko ja hyvin taitavasti kirjoitettu.

Tuo edellä esiintuotu ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö esim. myöskin jopa täysin samanlaisina koskaan toistumattomistakin ja jopa henkilökohtaisista kokemuksistakin voitaisi kerätä sellaista tietoa, joka on tiettyjen tarkoitusten kannalta tieteellisesti relevanttia ja voi auttaa tutkijoita ymmärtämään ko. ilmiöitä... Eli, esim. vaikka yksittäiset tapahtumat eivät toistuisikaan, niin silti voidaan tunnistaa sellaisia relevantteja säännönmukaisuuksia, joilla perustellusti voidaan olettaa olevan tietty esiintymistodennäköisyys; tietyillä ehdoilla.

Missään tapauksessa kuitenkaan esim. yksilötason tai kollektiivien toiminnan ennustaminen ei *yleisessä tapauksessa* ole mahdollista, eli esim. "asimovilainen" fiktiivisen "psykohistorian" "tieteenalaan" perustuva, yhteiskuntien toiminnan tarkasti oikeaan osuva ennustaminen satoja vuosia (tai edes vuosiakaan) etukäteen ei käytännössä ole mahdollista...

Kriteerit tosiaan ovat luonnontieteissä tiukemmat ja jos tarkastellaan eri tieteen alojen edistymistä; käyttäen edistymisen mittarina esim. sitä, että missä määrin asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että ketkä ovat tuottaneet eniten kontibuutiota omille tieteenaloillensa, niin kaikkein suurinta yksimielisyys on niillä aloilla, joilla virhelähteet ovat parhaiten hallinnassa, eli formaaleissa- ja luonnontieteissä ja eniten erimielisyyttä erittäin todennäköisesti on filosofian alalla.

Suoritin jokin aika sitten pienen tutkimuksen, jossa vertasin 100:n kaikkien aikojen merkittävimmän matemaatikon, fyysikon, kemistin ja filosofin arvostuksen variansseja (N=400) ja tuloksena oli se, että matemaatikoihin/fyysikoihin verrattuna kemistien osalta näkemysten varianssi oli noin kaksi kertaa ja filosofien osalta noin 12 suurempi.

Eli, erityisesti ns. pehmeissä- ja osittain myös kompleksisempia ilmiöitä tutkivissa luonnontieteissä, on vähemmän myös ko. *alan itsensä sisäistä* yksimielisyyttä siitä, että missä suunnassa "tieteellinen edistys" ylipäätään "sijaitsee" ja epäilemättä siis myös keskimäärin vähemmän yksimielisyyttä tieteenalan tiedon osasten varmuudesta...

Lue lisää

Humanististen ja luonnotieteellisten menetelmien eroista kirjoittaneena olen samaa mieltä siitä, että virhelähteiden määrä on suurempaa monissa humanistisissa tieteissä. Tämä seikka tuntuu kuitenkin unohtuvan tiedepalstalle kirjoittaviltakin usein ja puhutaan ikään kuin luonnotieteellinen menetelmä olisi "oikeaa tiedettä". Tällainen ennakkoluulo on virheellinen, mikä oli tärkeää korjata mahdollisten lukijoiden keskuudessa.

Kirjoittamastasi yksimielisyyden eroista en ole oikein varma. Erilaisia käsityksiä ilmenee myös luonnontieteissä enkä ole ihan varma, miten tuollaisia käsityseroja oikein mitattaisiin luotettavasti. Ehkä sellainenkin on mahdollista. Arvostus tieteentekijöiden kesken toki vaihtelee, mutta en laske sille mitään arvoa itsessään. Se on vähän niin kuin tiedeyhteisön juoruilua, mikä on varmasti heidän identiteetilleen tärkeää ja sosiaalisesti kiihottavaakin. ;)

Mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen on lisäksi se, että tieteenfilosofinenkin arviointi usein vaihtelee siihen nähden, mitä voidaan pitää tieteenä. Tieteen rajat muuhun todellisuutta koskevana tietämykseen on joskus häilyvää, vaikka filosofit ovatkin varsin hyviä kriteerejä aiheeseen onnistuneetkin kiteyttämään. En näe tässä mitään ongelmaa kuitenkaan.

"että virvelin syntyy aina tyylikkäästi ja sääntöjen mukaisesti, ja ainahan voi syyttää menetelmien epätäydellisyyttä ja kauneutta, jos ei ala tuloksia syntymään.'

Uusi ennätys kirjoitusvirheitä.

"että virhekin syntyy aina tyylikkäästi ja sääntöjen mukaisesti, ja ainahan voi syyttää menetelmien epätäydellisyyttä ja kankeutta, jos ei ala tuloksia syntymään."

"Lähtökohta, jonka esitit oli absurdi:"

Olen nähnyt sellaisia väitteitä tiedepalstoilla ja se on tietysti absurdi lähtökohta.

"Voin hankkia faktuaalista tietoa vaikka bussiaikatauluista ilman tieteellistä menetelmää. "

Periaatteessa mikään ei estä tutkimasta tieteellisellä menetelmällä myös bussiaikatauluja:D

"Korjauksesi oli väärä.

Tieteellinen tieto kehittyy usein myös teoria edellä. Esimerkiksi yleinen suhteellisuuteoria on ennustanut useita ilmiöitä, jotka on kyetty todentamaan empiirisesti vasta viime vuosina tai vuosikymmeninä. Positroni ennustettiin ennen sen löytämistä. Esimerkkejä olisi useita."

Se oma määritelmäni ei ota kantaa siihen alkaako tiedon kehittyminen teoria vai havainto edellä. Tarkkaan ottaen teorian ennuste ei ole tietoa ennen sitä empiiristä todentamista.

"Allekirjoitan seuraavan väitteen:

"Tieteellinen metodi on luotettavin tapa hankkia tietoa monimutkaisista ilmiöistä."

Kai tuokin toimii vaikka ei katakaan sellaisia monimutkaisia ilmiöitä joihin kvantitatiivinen metodi ei pure kovin hyvin eli ns. "pehmotieteet" erotettuna matematisoiduista "kovista" tieteistä.

"Muut kommenttisi olivatkin taas tuttua pseudotieteellistä kouhkaamista. Et sinä intuitiollasi tiedettä kaada."

Ei ole tarkoituskaan kaataa eikä ole motivaatiota eikä resurssejakaan keskittyä jonkin yksittäisen tieteellisen valtavirran väitteen kaatamiseen vaan pääasiallinen intressini on itse oppia vähitellen ymmärtämään todellisuutta ja välineinä siinä ovat sekä valtavirtatieteen että vaihtoehtoisten mallien tutkiminen & pohdinta ja myös jossain määrin nämä keskustelut ja väittelyt täällä.

Ei niitä valtavirtamalleja kukaan tiedeyhteisön ulkopuolinen pysty kaatamaan eikä edes yksittäiset tiedeyhteisön jäsenet. Iso laiva kääntyy hitaasti.

Retoriikkasi muistuttaa kovasti nimimerkki Agnoskepoa jonka kanssa aikoinaan kävin melko kiivaita väittelyitä. Ne olivat aika hauskoja aikoja.Nykyään tämä palsta on melkein kuollut.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Lähtökohta, jonka esitit oli absurdi:"

Olen nähnyt sellaisia väitteitä tiedepalstoilla ja se on tietysti absurdi lähtökohta.

"Voin hankkia faktuaalista tietoa vaikka bussiaikatauluista ilman tieteellistä menetelmää. "

Periaatteessa mikään ei estä tutkimasta tieteellisellä menetelmällä myös bussiaikatauluja:D

"Korjauksesi oli väärä.

Tieteellinen tieto kehittyy usein myös teoria edellä. Esimerkiksi yleinen suhteellisuuteoria on ennustanut useita ilmiöitä, jotka on kyetty todentamaan empiirisesti vasta viime vuosina tai vuosikymmeninä. Positroni ennustettiin ennen sen löytämistä. Esimerkkejä olisi useita."

Se oma määritelmäni ei ota kantaa siihen alkaako tiedon kehittyminen teoria vai havainto edellä. Tarkkaan ottaen teorian ennuste ei ole tietoa ennen sitä empiiristä todentamista.

"Allekirjoitan seuraavan väitteen:

"Tieteellinen metodi on luotettavin tapa hankkia tietoa monimutkaisista ilmiöistä."

Kai tuokin toimii vaikka ei katakaan sellaisia monimutkaisia ilmiöitä joihin kvantitatiivinen metodi ei pure kovin hyvin eli ns. "pehmotieteet" erotettuna matematisoiduista "kovista" tieteistä.

"Muut kommenttisi olivatkin taas tuttua pseudotieteellistä kouhkaamista. Et sinä intuitiollasi tiedettä kaada."

Ei ole tarkoituskaan kaataa eikä ole motivaatiota eikä resurssejakaan keskittyä jonkin yksittäisen tieteellisen valtavirran väitteen kaatamiseen vaan pääasiallinen intressini on itse oppia vähitellen ymmärtämään todellisuutta ja välineinä siinä ovat sekä valtavirtatieteen että vaihtoehtoisten mallien tutkiminen & pohdinta ja myös jossain määrin nämä keskustelut ja väittelyt täällä.

Ei niitä valtavirtamalleja kukaan tiedeyhteisön ulkopuolinen pysty kaatamaan eikä edes yksittäiset tiedeyhteisön jäsenet. Iso laiva kääntyy hitaasti.

Retoriikkasi muistuttaa kovasti nimimerkki Agnoskepoa jonka kanssa aikoinaan kävin melko kiivaita väittelyitä. Ne olivat aika hauskoja aikoja.Nykyään tämä palsta on melkein kuollut.

Belisario

Lue lisää

Yliluonnollinen intuitio on kaikista paras metodi saada uutta tieteellistä tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Yliluonnollinen intuitio on kaikista paras metodi saada uutta tieteellistä tietoa.

"Yliluonnollinen intuitio on kaikista paras metodi saada uutta tieteellistä tietoa."

Jep. Kaukonäkeminen toimii myös. :D

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Yliluonnollinen intuitio on kaikista paras metodi saada uutta tieteellistä tietoa."

Jep. Kaukonäkeminen toimii myös. :D

Belisario

Ei kaikilla, esim. ite oon likinäköinen.

Anonyymi kirjoitti:

"Yliluonnollinen intuitio on kaikista paras metodi saada uutta tieteellistä tietoa."

Jep. Kaukonäkeminen toimii myös. :D

Belisario

Kaikkea sitä ihmiset uskovat. Mistään kaukonäkemisestä ei ole todisteita, eikä intuitiollakaan ole mitään virkaa ilman todistusta.
Pelkkää New Ages huuhailua taas kerran. Ei tiedettä eikä filosofiaa, vaan ihan sitä ihtiään.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkea sitä ihmiset uskovat. Mistään kaukonäkemisestä ei ole todisteita, eikä intuitiollakaan ole mitään virkaa ilman todistusta.
Pelkkää New Ages huuhailua taas kerran. Ei tiedettä eikä filosofiaa, vaan ihan sitä ihtiään.

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0048)

Anonyymi: "Mistään kaukonäkemisestä ei ole todisteita, eikä intuitiollakaan ole mitään virkaa ilman todistusta."

Ottamatta tässä kantaa tuohon "todistuspuoleen", niin toteaisin, että ymmärrän tietenkin vallan mainiosti tuon Belisario:n "katsantokannan", sillä esim. superdeterministisessä todellisuudessa ei ole periaatteellista estettä "kaukonäkemiselle", koska kaikella on yhteinen järjestelmähistoria, mutta hyödynnettävissä olevan tiedon saavutettavuus edellyttää silti tiettyjä asioita.

Esim. "castanedalaisen" nagualismin; joka ei tulkintani mukaan ole ristiriidassa tieteellisen superdeterminismin kanssa, eikä ole "New Age -juttua", vaan lähinnä erittäin käytännönläheistä ja äärimmäisen kurinalaista empiiristä toimintaa..., mukaan on mahdollista saada "hypoteesin paikkansapitävyydelle" varmennus ns. "näkemisen äänen" kautta. Castaneda:n opettaja don Juan kuvasi tuon (järjelle) käsittämättömäksi prosessiksi, mutta ilmeisesti siinä on kyse siitä, että kuvaamisen intentio ja verbalisoinnin intentio kohdistuvat suotuisissa olosuhteissa ko. hypoteesiin. Intuitiosta tuo eroaa siinä suhteessa, että kyseessä on nimenomaan verbalisaatio, eli sanallinen selitys.

Tietenkin tuolloinkin rajoitteena on mm. se, että ko. tiedon täytyy olla saavutettavissa ja jos näkemisen ääntä ei esiinny; toimittaessa naguaalista; eli ns. "saavutettavissa olevaa kuvausta omaamattomasta todellisuudesta", käsin, niin don Juan:in mukaan se on merkki siitä, että kyseessä ei ole varma tieto. Näkemisen ääni on olemassa, eikä siinä ole mitään yliluonnollista ja don Juan:in mukaan sen kuvailema tieto on varmaa, mutta aloittelevien näkijöiden on vaikea tulkita sen sisältöjä objektiivisesti. Koska koko "castanedalaisen" nagualismin perusidea on moitteettomuus, niin tuo ongelma kuitenkin häviää tietäjän vahvistuessa.

Tuo tekniikka toimii vain jos saavutetaan täydellinen sisäinen hiljaisuus välittömästi ko. hypoteesin varmennuksen intention jälkeen tai sen yhteydessä. Tuon tekniikan rajoitteena on siis ensinnäkin se, että se edellyttää tietäjältä kykyä täydelliseen sisäiseen hiljaisuuteen; mikä ei tietenkään ole mitenkään helposti aikaansaatavissa oleva tila ns. "tavalliselle tieteentekijälle", joka "avaa oven" naguaaliin, sekä huojumattoman aikomuksen saada selvyys ko. hypoteesiin liittyen. Tietenkin nämä ovat tietäjille ihan perusasioita, eikä näissä ole edes mitään salaistakaan.

Tuo tekniikka siis toimii, mutta se ei ole ollenkaan suositeltava ns. ensimmäisestä huomiosta; eli suurinpiirtein ns. tavallisesta tajunnantilasta, liikkeelle lähtien; ainakaan muille kuin moitteettomille tietäjille, koska tuo "oven avaaminen" naguaaliin, on vaarallista niille, joilla ei ole taipumaton intentio, koska tuon "oven" sulkemiseen ei tuolloin lähtökohtaisesti ole mitään keinoa ja "aikomuksen luontainen huojunta" "vääriin" kohteisiin voi helposti tuottaa katastrofin.

Vain hullu ryhtyisi vapaaehtoisesti tietäjäksi, jos tietäisi etukäteen, että mitä vaaroja siihen liittyy, mutta onneksi tuossa ei ole kyse vapaaehtoisuudesta, vaan siitä, että *selittämätön voima* valitsee sen, josta voi tulla tietäjä; kuten esim. Castaneda:n itsensäkin tapauksessa. Kyse ei siis ole siitä, etteivätkö nämä tekniikat toimisi, vaan siitä, että niiden käyttö on vaarallista, eivätkä oikeat tietäjät edes ole kiinnostuneitakaan tietämään hyödyttömiä asioita.

Eräs syy siihen, että don Juan syötti Castaneda:lle niin paljon huumausaineita; tämän oppilasajan alkuvaiheessa, oli se, että niillä on; paitsi tietenkin kokoomapistettä liikuttava vaikutus, niin myös tietty suojeleva vaikutus siinä merkityksessä, että kun aineen vaikutus lakkaa, niin tietoisuuden sisällöt palaavat luontaisesti vastaamaan ensimmäistä huomiota; kunhan tietenkin on muuten toimittu riittävän moitteettomasti... ja toinen syy oli don Juan:in mukaan se, että Casteneda oli niin tyhmä, että ei muuten olisi oppinut mitään riittävän nopeasti.

Toinen vaihtoehto on käyttää unennäköä suojuksena, mutta se tietenkin edellyttää sitä, että kykenee toimimaan intentionaalisesti unennäössään. Jokainen moitteeton tietäjä kuulee halutessaan näkemisen äänen ja se kertoo hänelle kaiken, mitä hänen tarvitsee tietää ja esim. Castaneda:n tapauksessa se kertoi Castaneda:n mukaan don Juan:lle kaiken sen, mitä Castaneda teki silloin, kun hän ei ollut don Juan:in luona, mutta don Juan itse ei edes ollut kiinnostunut näkemisen äänestä, vaan moitteettomuudesta; kuten tietenkin "kunnollisen tietäjän" tuleekin olla, eikä "jumittua" tuollaisiin juttuihin. :D

Anonyymi kirjoitti:

"Lähtökohta, jonka esitit oli absurdi:"

Olen nähnyt sellaisia väitteitä tiedepalstoilla ja se on tietysti absurdi lähtökohta.

"Voin hankkia faktuaalista tietoa vaikka bussiaikatauluista ilman tieteellistä menetelmää. "

Periaatteessa mikään ei estä tutkimasta tieteellisellä menetelmällä myös bussiaikatauluja:D

"Korjauksesi oli väärä.

Tieteellinen tieto kehittyy usein myös teoria edellä. Esimerkiksi yleinen suhteellisuuteoria on ennustanut useita ilmiöitä, jotka on kyetty todentamaan empiirisesti vasta viime vuosina tai vuosikymmeninä. Positroni ennustettiin ennen sen löytämistä. Esimerkkejä olisi useita."

Se oma määritelmäni ei ota kantaa siihen alkaako tiedon kehittyminen teoria vai havainto edellä. Tarkkaan ottaen teorian ennuste ei ole tietoa ennen sitä empiiristä todentamista.

"Allekirjoitan seuraavan väitteen:

"Tieteellinen metodi on luotettavin tapa hankkia tietoa monimutkaisista ilmiöistä."

Kai tuokin toimii vaikka ei katakaan sellaisia monimutkaisia ilmiöitä joihin kvantitatiivinen metodi ei pure kovin hyvin eli ns. "pehmotieteet" erotettuna matematisoiduista "kovista" tieteistä.

"Muut kommenttisi olivatkin taas tuttua pseudotieteellistä kouhkaamista. Et sinä intuitiollasi tiedettä kaada."

Ei ole tarkoituskaan kaataa eikä ole motivaatiota eikä resurssejakaan keskittyä jonkin yksittäisen tieteellisen valtavirran väitteen kaatamiseen vaan pääasiallinen intressini on itse oppia vähitellen ymmärtämään todellisuutta ja välineinä siinä ovat sekä valtavirtatieteen että vaihtoehtoisten mallien tutkiminen & pohdinta ja myös jossain määrin nämä keskustelut ja väittelyt täällä.

Ei niitä valtavirtamalleja kukaan tiedeyhteisön ulkopuolinen pysty kaatamaan eikä edes yksittäiset tiedeyhteisön jäsenet. Iso laiva kääntyy hitaasti.

Retoriikkasi muistuttaa kovasti nimimerkki Agnoskepoa jonka kanssa aikoinaan kävin melko kiivaita väittelyitä. Ne olivat aika hauskoja aikoja.Nykyään tämä palsta on melkein kuollut.

Belisario

Lue lisää

"Retoriikkasi muistuttaa kovasti nimimerkki Agnoskepoa jonka kanssa aikoinaan kävin melko kiivaita väittelyitä."

Olen lukenut Agnon kirjoituksia ja keskustellutkin hänen kanssaan. Tyylimme on varmaankin samanlainen. Se johtunee samanlaisesta maailmankuvasta ja ehkä myös koulutuksesta. Agnoa ei vaan ole aikoihin näkynyt eikä kuulunut. Taisi kommentoida viimeksi kreationismi- palstalla, mutta siitä on aikaa.

Palstat alkavat kuolla ja yleensä sitä edeltää lapsellisten trollien hyökkäys. Tähtitiedepalstakin on pitkään ollut huuharien hiekkalaatikko litteine maineen.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0048)

Anonyymi: "Mistään kaukonäkemisestä ei ole todisteita, eikä intuitiollakaan ole mitään virkaa ilman todistusta."

Ottamatta tässä kantaa tuohon "todistuspuoleen", niin toteaisin, että ymmärrän tietenkin vallan mainiosti tuon Belisario:n "katsantokannan", sillä esim. superdeterministisessä todellisuudessa ei ole periaatteellista estettä "kaukonäkemiselle", koska kaikella on yhteinen järjestelmähistoria, mutta hyödynnettävissä olevan tiedon saavutettavuus edellyttää silti tiettyjä asioita.

Esim. "castanedalaisen" nagualismin; joka ei tulkintani mukaan ole ristiriidassa tieteellisen superdeterminismin kanssa, eikä ole "New Age -juttua", vaan lähinnä erittäin käytännönläheistä ja äärimmäisen kurinalaista empiiristä toimintaa..., mukaan on mahdollista saada "hypoteesin paikkansapitävyydelle" varmennus ns. "näkemisen äänen" kautta. Castaneda:n opettaja don Juan kuvasi tuon (järjelle) käsittämättömäksi prosessiksi, mutta ilmeisesti siinä on kyse siitä, että kuvaamisen intentio ja verbalisoinnin intentio kohdistuvat suotuisissa olosuhteissa ko. hypoteesiin. Intuitiosta tuo eroaa siinä suhteessa, että kyseessä on nimenomaan verbalisaatio, eli sanallinen selitys.

Tietenkin tuolloinkin rajoitteena on mm. se, että ko. tiedon täytyy olla saavutettavissa ja jos näkemisen ääntä ei esiinny; toimittaessa naguaalista; eli ns. "saavutettavissa olevaa kuvausta omaamattomasta todellisuudesta", käsin, niin don Juan:in mukaan se on merkki siitä, että kyseessä ei ole varma tieto. Näkemisen ääni on olemassa, eikä siinä ole mitään yliluonnollista ja don Juan:in mukaan sen kuvailema tieto on varmaa, mutta aloittelevien näkijöiden on vaikea tulkita sen sisältöjä objektiivisesti. Koska koko "castanedalaisen" nagualismin perusidea on moitteettomuus, niin tuo ongelma kuitenkin häviää tietäjän vahvistuessa.

Tuo tekniikka toimii vain jos saavutetaan täydellinen sisäinen hiljaisuus välittömästi ko. hypoteesin varmennuksen intention jälkeen tai sen yhteydessä. Tuon tekniikan rajoitteena on siis ensinnäkin se, että se edellyttää tietäjältä kykyä täydelliseen sisäiseen hiljaisuuteen; mikä ei tietenkään ole mitenkään helposti aikaansaatavissa oleva tila ns. "tavalliselle tieteentekijälle", joka "avaa oven" naguaaliin, sekä huojumattoman aikomuksen saada selvyys ko. hypoteesiin liittyen. Tietenkin nämä ovat tietäjille ihan perusasioita, eikä näissä ole edes mitään salaistakaan.

Tuo tekniikka siis toimii, mutta se ei ole ollenkaan suositeltava ns. ensimmäisestä huomiosta; eli suurinpiirtein ns. tavallisesta tajunnantilasta, liikkeelle lähtien; ainakaan muille kuin moitteettomille tietäjille, koska tuo "oven avaaminen" naguaaliin, on vaarallista niille, joilla ei ole taipumaton intentio, koska tuon "oven" sulkemiseen ei tuolloin lähtökohtaisesti ole mitään keinoa ja "aikomuksen luontainen huojunta" "vääriin" kohteisiin voi helposti tuottaa katastrofin.

Vain hullu ryhtyisi vapaaehtoisesti tietäjäksi, jos tietäisi etukäteen, että mitä vaaroja siihen liittyy, mutta onneksi tuossa ei ole kyse vapaaehtoisuudesta, vaan siitä, että *selittämätön voima* valitsee sen, josta voi tulla tietäjä; kuten esim. Castaneda:n itsensäkin tapauksessa. Kyse ei siis ole siitä, etteivätkö nämä tekniikat toimisi, vaan siitä, että niiden käyttö on vaarallista, eivätkä oikeat tietäjät edes ole kiinnostuneitakaan tietämään hyödyttömiä asioita.

Eräs syy siihen, että don Juan syötti Castaneda:lle niin paljon huumausaineita; tämän oppilasajan alkuvaiheessa, oli se, että niillä on; paitsi tietenkin kokoomapistettä liikuttava vaikutus, niin myös tietty suojeleva vaikutus siinä merkityksessä, että kun aineen vaikutus lakkaa, niin tietoisuuden sisällöt palaavat luontaisesti vastaamaan ensimmäistä huomiota; kunhan tietenkin on muuten toimittu riittävän moitteettomasti... ja toinen syy oli don Juan:in mukaan se, että Casteneda oli niin tyhmä, että ei muuten olisi oppinut mitään riittävän nopeasti.

Toinen vaihtoehto on käyttää unennäköä suojuksena, mutta se tietenkin edellyttää sitä, että kykenee toimimaan intentionaalisesti unennäössään. Jokainen moitteeton tietäjä kuulee halutessaan näkemisen äänen ja se kertoo hänelle kaiken, mitä hänen tarvitsee tietää ja esim. Castaneda:n tapauksessa se kertoi Castaneda:n mukaan don Juan:lle kaiken sen, mitä Castaneda teki silloin, kun hän ei ollut don Juan:in luona, mutta don Juan itse ei edes ollut kiinnostunut näkemisen äänestä, vaan moitteettomuudesta; kuten tietenkin "kunnollisen tietäjän" tuleekin olla, eikä "jumittua" tuollaisiin juttuihin. :D

Lue lisää

Avasin kaukonäkemisestä äsken uuden ketjun:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/16495602/kaukonakemisesta-tieteelliselta-kannalta

Tämän ketjun turhan rönsyilyn välttämiseksi suosittelen laittamaan sinne kommentteja kaukonäkemisestä. Intuitio myös ansaitsisi oman avauksen mutta jääköön myöhemmäksi resurssien rajallisuuden vuoksi.

Myös Castanedan nagualismista voisi ehkä jossain vaiheessa avata uuden ketjun jos sitä haluaa laajemmin käsitellä tieteellisemmältä kannalta.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Retoriikkasi muistuttaa kovasti nimimerkki Agnoskepoa jonka kanssa aikoinaan kävin melko kiivaita väittelyitä."

Olen lukenut Agnon kirjoituksia ja keskustellutkin hänen kanssaan. Tyylimme on varmaankin samanlainen. Se johtunee samanlaisesta maailmankuvasta ja ehkä myös koulutuksesta. Agnoa ei vaan ole aikoihin näkynyt eikä kuulunut. Taisi kommentoida viimeksi kreationismi- palstalla, mutta siitä on aikaa.

Palstat alkavat kuolla ja yleensä sitä edeltää lapsellisten trollien hyökkäys. Tähtitiedepalstakin on pitkään ollut huuharien hiekkalaatikko litteine maineen.

Lue lisää

"Agnoa ei vaan ole aikoihin näkynyt eikä kuulunut. Taisi kommentoida viimeksi kreationismi- palstalla, mutta siitä on aikaa."

Agnon virallinen nikki bongattu ateismi-palstalla 12.7.2020. Varovaisena miehenä hän yleensä näyttää käyttävän virallista rek. nikkiä ainoastaan kun kokee olevansa ns. vahvoilla ja muutenkin käyttäytyy usein melko kierolla skeptkkojen sudenpentujen käsikirjan viitoittamalla tyylillä :D

Itse en ole koskaan kirjoittanut ainuttakaan viestiä Uskonnot ja uskomukset palstalle vaikka jotkut ilmeisesti luulevat bonganneensa minut siellä. Skepojen kaukonäkeminen ja intuitio todennetusti toimii keskimääräistä huonommin koska he eivät usko sellaisiin hömpötyksiin:D

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Avasin kaukonäkemisestä äsken uuden ketjun:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/16495602/kaukonakemisesta-tieteelliselta-kannalta

Tämän ketjun turhan rönsyilyn välttämiseksi suosittelen laittamaan sinne kommentteja kaukonäkemisestä. Intuitio myös ansaitsisi oman avauksen mutta jääköön myöhemmäksi resurssien rajallisuuden vuoksi.

Myös Castanedan nagualismista voisi ehkä jossain vaiheessa avata uuden ketjun jos sitä haluaa laajemmin käsitellä tieteellisemmältä kannalta.

Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0049)

Belisario: "Myös Castanedan nagualismista voisi ehkä jossain vaiheessa avata uuden ketjun jos sitä haluaa laajemmin käsitellä tieteellisemmältä kannalta."

Lisäisin tuohon liittyen tässä vielä sen verran, että kun tuolla aiemmin joku mainitsi Kundaliini-joogan, niin siltä osin; kuten kaikilta muiltakin osin, oleellista on moitteettomuus ja ei tietenkään moitteettomuus vain ideaalisissa olosuhteissa, vaan *kaikissa mahdollisissa olosuhteissa*...

Hyvä ja kammottava esimerkki siitä, että mitä siitä seuraa, jos sisäinen hiljaisuus yhdistyy sellaiseen intentioon, joka ei ole moitteeton, on se, minkä intialainen mystikko Gopi Krishna kuvaa kirjassaan "Kundalini: The Evolutionary Energy of Man".
https://en.wikipedia.org/wiki/Gopi_Krishna_(yogi)

Tuossa viitatussa Wikipedia:n artikkelissa ylikorostetaan hänen alkuperäistä hyvin positiiviselta tuntunutta kokemustaan, mutta tuossa kirjassaan hän kuvaa seikkaperäisesti myös sitä, miten sen jälkeen kokemukset muuttuivat kammottaviksi, ja kuinka hän epätoivoissaan etsi ympäri Intiaa edes jotakin "gurua", joka osaisi auttaa häntä hallitsemattomaksi (tai siis deterministin näkökulmasta lähinnä: "hänen tavoiteltavikseen kokemiensa mielentilojen kanssa ristiriidassa olevan, mutta silti itsensä osaksi mieltämänsä...") muuttuneen energiansa kanssa toimimisessa; mutta ei onnistunut löytämään ketään, jolla olisi ollut mitään käytännössä sovellettavissa olevaa tietoa tuosta aiheesta...

Tuo on tietenkin hyvä esimerkki myös siitä, että mitä siitä seuraa jos naguaaliin siirtyy suoraan arkitietoisuudesta; ymmärtämättä juuri mitään siitä, että mikä on oleellista ja korostaa sitä, että miten ehdottoman välttämätöntä on omata *käytännössä henkilökohtaisella tasolla toimivat suojukset*; mitä ne sitten itse kullekin ovatkin; kohdattaessa naguaali; esim. tiedonhankintaan liittyen, jota seikkaa don Juan korosti jo Castaneda:n ensimmäisessä kirjassa...

Itseasiassa, don Juan kehottaa Castaneda:a hylkäämään *kaikki ne asiat*, joita tämä ei pysty käyttämään suojuksinaan. Castaneda itse oli; toisin kuin esim. Gopi Krishna; joka hänkin pyrki myöhemmin selittämään kokemuksiaan, hyvin taipuvainen rationaaliseen ajatteluun, joka oli toisaalta sekä vakava este naguaalin saavuttamisen kannalta, että toisaalta myös suuri etu kokemusten oleellisten aspektien selittämisen kannalta...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0049)

Belisario: "Myös Castanedan nagualismista voisi ehkä jossain vaiheessa avata uuden ketjun jos sitä haluaa laajemmin käsitellä tieteellisemmältä kannalta."

Lisäisin tuohon liittyen tässä vielä sen verran, että kun tuolla aiemmin joku mainitsi Kundaliini-joogan, niin siltä osin; kuten kaikilta muiltakin osin, oleellista on moitteettomuus ja ei tietenkään moitteettomuus vain ideaalisissa olosuhteissa, vaan *kaikissa mahdollisissa olosuhteissa*...

Hyvä ja kammottava esimerkki siitä, että mitä siitä seuraa, jos sisäinen hiljaisuus yhdistyy sellaiseen intentioon, joka ei ole moitteeton, on se, minkä intialainen mystikko Gopi Krishna kuvaa kirjassaan "Kundalini: The Evolutionary Energy of Man".
https://en.wikipedia.org/wiki/Gopi_Krishna_(yogi)

Tuossa viitatussa Wikipedia:n artikkelissa ylikorostetaan hänen alkuperäistä hyvin positiiviselta tuntunutta kokemustaan, mutta tuossa kirjassaan hän kuvaa seikkaperäisesti myös sitä, miten sen jälkeen kokemukset muuttuivat kammottaviksi, ja kuinka hän epätoivoissaan etsi ympäri Intiaa edes jotakin "gurua", joka osaisi auttaa häntä hallitsemattomaksi (tai siis deterministin näkökulmasta lähinnä: "hänen tavoiteltavikseen kokemiensa mielentilojen kanssa ristiriidassa olevan, mutta silti itsensä osaksi mieltämänsä...") muuttuneen energiansa kanssa toimimisessa; mutta ei onnistunut löytämään ketään, jolla olisi ollut mitään käytännössä sovellettavissa olevaa tietoa tuosta aiheesta...

Tuo on tietenkin hyvä esimerkki myös siitä, että mitä siitä seuraa jos naguaaliin siirtyy suoraan arkitietoisuudesta; ymmärtämättä juuri mitään siitä, että mikä on oleellista ja korostaa sitä, että miten ehdottoman välttämätöntä on omata *käytännössä henkilökohtaisella tasolla toimivat suojukset*; mitä ne sitten itse kullekin ovatkin; kohdattaessa naguaali; esim. tiedonhankintaan liittyen, jota seikkaa don Juan korosti jo Castaneda:n ensimmäisessä kirjassa...

Itseasiassa, don Juan kehottaa Castaneda:a hylkäämään *kaikki ne asiat*, joita tämä ei pysty käyttämään suojuksinaan. Castaneda itse oli; toisin kuin esim. Gopi Krishna; joka hänkin pyrki myöhemmin selittämään kokemuksiaan, hyvin taipuvainen rationaaliseen ajatteluun, joka oli toisaalta sekä vakava este naguaalin saavuttamisen kannalta, että toisaalta myös suuri etu kokemusten oleellisten aspektien selittämisen kannalta...

Lue lisää

XPR-0049:

"Lisäisin tuohon liittyen tässä vielä sen verran, että kun tuolla aiemmin joku mainitsi Kundaliini-joogan, niin siltä osin; kuten kaikilta muiltakin osin, oleellista on moitteettomuus ja ei tietenkään moitteettomuus vain ideaalisissa olosuhteissa, vaan *kaikissa mahdollisissa olosuhteissa*... "

Gurdjieff varoitti oppilaitaan tekemästä mitään kundaliniharjoituksia (esim. hengitysharjoitukset) omin päin eikä epäpätevän opettajan johdolla koska vahingot voivat olla sellaisia ettei niitä pysty korjaamaan.

Ylipäätänsä kaikki ns. esoteeriset oikeasti toimivat opit ovat vaarallisia varsinkin psyykelle mutta usein myös keholle.

Astrologia lienee vähiten vaarallinen mutta jos siihen perehtyminen kylmiltään voi tuottaa äärimmäisen ristiriidan suhteessaa omaksuttuun uskomusjärjestelmään niin sekin voi aiheuttaa mielenterveyden ongelmia mutta onneksi yleensä kaikki omissa antiesoteerisissa "suojusvaipoissaan" viihtyvät yksilöt eivät koske pitkällä tikullakaan mihinkään esoteriaan viittaavaan.

Vasta opittuaan sisäsiistiksi ilman vaippasuojia kannattaa varovasti alkaa tutkia esoteerisia oppeja. :D

"Tuo on tietenkin hyvä esimerkki myös siitä, että mitä siitä seuraa jos naguaaliin siirtyy suoraan arkitietoisuudesta; ymmärtämättä juuri mitään siitä, että mikä on oleellista ja korostaa sitä, että miten ehdottoman välttämätöntä on omata *käytännössä henkilökohtaisella tasolla toimivat suojukset*; mitä ne sitten itse kullekin ovatkin; kohdattaessa naguaali; esim. tiedonhankintaan liittyen, jota seikkaa don Juan korosti jo Castaneda:n ensimmäisessä kirjassa... "

Ts. tieteellinen maailmankuva on tehokas suojus esoterian vaaroja vastaan mutta toisaalta aiheuttaa myös samalla jumitustilan.

"Itseasiassa, don Juan kehottaa Castaneda:a hylkäämään *kaikki ne asiat*, joita tämä ei pysty käyttämään suojuksinaan."

Ja sitten ei voi enää luontevasti osallistua ns. "normaaliin" Tonaalin elämään koska matka Naguaaliin on aina yksisuuntainen ja peruuttamaton tietyn vaiheen jälkeen.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

XPR-0049:

"Lisäisin tuohon liittyen tässä vielä sen verran, että kun tuolla aiemmin joku mainitsi Kundaliini-joogan, niin siltä osin; kuten kaikilta muiltakin osin, oleellista on moitteettomuus ja ei tietenkään moitteettomuus vain ideaalisissa olosuhteissa, vaan *kaikissa mahdollisissa olosuhteissa*... "

Gurdjieff varoitti oppilaitaan tekemästä mitään kundaliniharjoituksia (esim. hengitysharjoitukset) omin päin eikä epäpätevän opettajan johdolla koska vahingot voivat olla sellaisia ettei niitä pysty korjaamaan.

Ylipäätänsä kaikki ns. esoteeriset oikeasti toimivat opit ovat vaarallisia varsinkin psyykelle mutta usein myös keholle.

Astrologia lienee vähiten vaarallinen mutta jos siihen perehtyminen kylmiltään voi tuottaa äärimmäisen ristiriidan suhteessaa omaksuttuun uskomusjärjestelmään niin sekin voi aiheuttaa mielenterveyden ongelmia mutta onneksi yleensä kaikki omissa antiesoteerisissa "suojusvaipoissaan" viihtyvät yksilöt eivät koske pitkällä tikullakaan mihinkään esoteriaan viittaavaan.

Vasta opittuaan sisäsiistiksi ilman vaippasuojia kannattaa varovasti alkaa tutkia esoteerisia oppeja. :D

"Tuo on tietenkin hyvä esimerkki myös siitä, että mitä siitä seuraa jos naguaaliin siirtyy suoraan arkitietoisuudesta; ymmärtämättä juuri mitään siitä, että mikä on oleellista ja korostaa sitä, että miten ehdottoman välttämätöntä on omata *käytännössä henkilökohtaisella tasolla toimivat suojukset*; mitä ne sitten itse kullekin ovatkin; kohdattaessa naguaali; esim. tiedonhankintaan liittyen, jota seikkaa don Juan korosti jo Castaneda:n ensimmäisessä kirjassa... "

Ts. tieteellinen maailmankuva on tehokas suojus esoterian vaaroja vastaan mutta toisaalta aiheuttaa myös samalla jumitustilan.

"Itseasiassa, don Juan kehottaa Castaneda:a hylkäämään *kaikki ne asiat*, joita tämä ei pysty käyttämään suojuksinaan."

Ja sitten ei voi enää luontevasti osallistua ns. "normaaliin" Tonaalin elämään koska matka Naguaaliin on aina yksisuuntainen ja peruuttamaton tietyn vaiheen jälkeen.

Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0050)

Olemme erittäin samaa mieltä noista asioista, jotka ilmaisit hyvin huumorintajuisesti. Itse olen kiinnostunut erityisesti moitteettomuudesta/virheettömyydestä (Castaneda käyttää termiä: impeccability) ja olen hämmästynyt siitä, että miten pintapuolisesti sitä käsitellään nyky-yhteiskunnassa ja myös erilaisissa uskomusjärjestelmissä; suhteessa sen merkitykseen.

Uskonnoissa tietenkin kylläkin korostetaan ja toistetaan kyllästymiseen asti tietynlaiselle moraalille alistumisen kuviteltua autuaaksi tekevää voimaa, mutta reaalinen moitteettomuus on jotain muuta ja toisaalta erilaisissa yhteiskunnallisissa toimissa arvostetaan tietenkin tiettyjen yksilön ulkopuolelta asetettujen kriteerien mukaan arvioidusti menestyksellistä toimintaa, mutta tuollaisen toiminnan tavoitteet eivät tietenkään kuitenkaan välttämättä ole moitteettomasti samansuuntaisia kuin yksilön muut intentiot, eivätkä holistisemmin optimaalisessa suhteessa muiden yksilöiden intentioiden kanssa, mikä aiheuttaa dissonanssia, mikä on typerää, jos tavoitteena on moitteettomuus; kuten mielestäni kannattaisi olla...

Voidaankin sanoa, että reaalinen moitteettomuus liittyy toisaalta Jung:in kuvaamaan individualisaatioon, mutta ei kuitenkaan tietenkään minkä tahansa kuviteltuun itseensä liittyviksi kuviteltujen impulssien mukaan toimimiseen, vaan sellaiseen toimintaan, joka on sekä johdonmukaista, sisäisesti ristiriidatonta, että asetettujen käytännöllisten tavoitteiden mukaisia tuloksia; objektiivisesti arvioituna, tuottavaa, mikä edellyttää harmonista toimintaa osana ympäristöään.

Moitteettomuuden tulkintani on lähinnä se, että kyseessä on sellainen mahdollisuuksien hyödyntämisen ja riskien välttämisen välinen optimaalinen suhde, joka tuottaa käytännölliseltä kannalta reaalisesti parhaat tulokset; vastakohtana kuviteltuihin tuloksiin, liittyen sellaisiin tavoitteisiin, jotka ovat ristiriidattomat ja tietylle yksilölle luontaiset.

Tämä liittyy myös intention ajoitukseen, eli koska todellisuuden osat ovat jatkuvasti liikkeessä, niin ajoituksella on oleellinen vaikutus tuloksiin, mikä liittyy tietysti mm. sykleihin ja ketjun aiheeseen; eli tiedonhankintaan liittyen, tietysti erityisesti tuollainen tieto on hyödyllistä. Sanoisin myös, että ne asiat, joiden voidaan tulkita olevan potentiaaleja, voivat hyvinkin olla täysin determinististen seikkojen aiheuttamia sellaisia seurauksia, jotka ovat erittäin alkuarvoherkkiä mm. toiminnan ajoitukseen liittyen.

Suojukset toisaalta ovat tavallaan moitteettomuuden välttämättömiä korvikkeita, mutta jos ne valitsee moitteettomasti, niin tavallaan sitäkin kautta saavutetaan moitteettomuus. don Juan:han kehotti valitsemaan suojuksiksi niitä asioita, jotka kuuluvat ns. "sydämen omaavalle polulle", eli tulkintani mukaan lähinnä sellaiselle etenemissuunnalle, jolla ihminen tuntee vahvaa yhteenkuuluvuutta ko. suunnan ja sen sisältämien asioiden kanssa; mikä johtaa siihen tavoitteeseen, johon yksilön kannattaa pyrkiä; vaikka suojuksia ei käyttäisikään ja ideana on toisaalta myös välttää yksilön pohjimmiltaan luontaisimmalle toimintatavalle ristiriitaista toimintaa, mikä prosessin ristiriidattomuus epäilemättä edesauttaa myös kokoomapisteen intentionaalisen liikuttamisen kannalta käyttökelpoisen energian kerryttämistä, joka energia taas toisaalta on tulkintani mukaan hyödytöntä, jos sitä ei käytä moitteettomuuden tavoitteluun...

Jollakin oudolla tavalla tuo em. moitteettomuustematiikka liittyy ainakin omalta osaltani myös synkronisiteettiin. Eli, täsmälleen samalla hetkellä, kun eilen siirsin kokoomapistettäni epätavallisen onnistuneesti tuohon em. "moitteettoman intention suuntaan", niin kirjahyllystäni kuului sellainen; ilmeisesti "sisäisten jännitteiden" purkautumisesta johtuva, paukahdus, että Jung:kin olisi ollut siitä ylpeä. Skeptikot toki tietysti huomauttavat heti siitä, että kirjoilla on tapana kaatua sopivissa olosuhteissa; kuten onkin, mutta yksikään kirja ei edes ollut kaatunut jne. jne.

Toisaalta, koska synkronisiteettihan ei tarkoita tietynsuuntaista kausaliteettia, niin yhtä hyvin tuossa voi olla kyseessä se, että tuo paukahdus *aiheutti* kokoomapisteen siirtymisen, kuin että kokoomapisteen siirtyminen aiheutti tuon paukahduksen, eli siis, riippuu näkökulmasta, että kumpi tulkitaan syyksi ja kumpi seuraukseksi.

Koska tietoisuus on aina jälkijunassa tapahtumien kulussa, niin tuo jälkimmäinen vaikuttaa itse asiassa todennäköisimmältä selitykseltä ja voin siis "huoahtaa helpotuksesta" ja luokitella itseni "tylsien ja tieteelle ja yhteiskuntajärjestykselle vaarattomien tavisten suureen joukkoon". :D... Edit: *Juuri* kun olin lähettämäisilläni tämän viestin, pikkulintu lensi työhuoneeni tuolille; hyvin kapeasta raosta, kertoi rauhallisesti hyväksyvän mielipiteensä viestistäni ja lensi takaisin pihapuuhun, joten ehkä tuo "huoahdukseni" olikin paradoksaalisesti ennenaikainen. :D

Löytyy esimerkiksi Wikipediasta hakusanan Tiede kohdalta. Klikkaa sieltä Pääartikkeli: Tieteellinen menetelmä ja siitä artikkelista valitset sitten englanninkielisen version.

Voit myös katsoa kirjastosta kohdasta Tieteen filosofia.

"Argumentti vastustaa lähinnä ajatusta, että oma intuitio, varmuuden tunne, vanhojen kansanmyyttien tutkiminen tai uskonnollinen usko, olisivat toimivia menetelmiä totuuden arviointiin."

Intuitiosta on usein apua samoin kuin kaukonäkemisestäkin varsinkin teorianmuodostuksessa mutta tieteellinen menetelmä on paras väline sen hypoteesin todentamiseen, korjaamiseen ja falsifiointiin.

Hypoteesin falsifiointi helpottaa usein teorian tai mallin korjaamista kun taas ns. teorian ennusteiden vahvistus äärimmäiselle matemaattisella tarkkuudella ei välttämättä edistä lainkaan tiedettä vaan pikemminkin päinvastoin koska jos teoria on oikeasti sovellettavissa laajasti käytäntöön niin niiden ennusteiden pitää olla hyvin paljon selkeämmin havaittavissa jopa makrotasolla eikä mitään sekoiluja yli 10 desimaalin tarkkuudella kuten modernissa kosmologiassa ja matemaattisessa fysiikassa joissa on selkeästi todettavissa että käytännön sovellukset lähinnä loistavat poissaolollaan.

Suurin osa ääärimmäistä mittaustarkkuutta vaativasta matematiikka edellä "edistyvästä" tieteestä ansaitsee nimen "pseudotiede".

Varmuuden tunne johon aina liittyy vahva usko ei edistä millään tavalla tiedettä ja sama pätee uskonnolliseen uskoon joka voi olla sekä ateistista että teististä tai muuten ideologista.

Vanhojen kansanmyyttien sekä tieteen historian tutkiminen voi taas olla hyvinkin hyödyllistä jos ne osaa tulkita oikein ja löytää oikeat ja toimivat analogiat nykytieteen ja niiden myyttien välillä.

Belisario

Lisäys. Jeesuksen ylösnousemus kirkon opetuksena on puppua. Asialle löytyy ihan fysiologiset perusteet energioista joita voitaisiin tutkia. Psyykelääkemarkkinat ja markkinat yleensä romahtaisivat, jos ihmiset uskaltaisivat todella tutustua itseensä.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäys. Jeesuksen ylösnousemus kirkon opetuksena on puppua. Asialle löytyy ihan fysiologiset perusteet energioista joita voitaisiin tutkia. Psyykelääkemarkkinat ja markkinat yleensä romahtaisivat, jos ihmiset uskaltaisivat todella tutustua itseensä.

Lue lisää

Varmaan jokainen, joka riittävän ahkerasti tutkii, löytää itsestää ylösnousseen jeesuksen.

"Vähemmän tunnettua on esim. se, että kuuluisan amerikkalaisen näyttelijän Sylvester Stallone:n äiti on Wikipedia:n mukaan astrologi ja rumpologi ja on väittänyt mm. voineensa ennustaa presidentinvaalien tuloksen hänen lemmikki-Dobermann:iensa rumpologisen analyysin perusteella... :D"

Heh. Toi olikin mulle ihan uus juttu. Voihan tollanenkin toimia jos se perspuolien analysointi jotenkin vauhdittaa tajunnanvirtaa ja intuitiota vaikka sitten toisaalta USA:n pressanvaaleissa on loppusuoralla vain 2 ehdokasta joten voittajan ennustamisen todennäköisyys lienee aika tarkkaan n. 50%.

Sanomattakin on tietysti selvää että turhan monella voi mennä nämä esoteeriset jutut vähän turhan överiksi liian helposti ja sitten aika suuri osa porukasta sortuu helposti tekemään melkein mitä tahansa saadakseen huomiota.

On aika olennaista pitää se looginen järki ja intuitio toisiinsa nähden tasapainossa niin ettei kumpikaan puoli saa mielessä liian suurta ylivaltaa eli jos se looginen puoli lähestyy nollaa ja intuitio sataa niin päädytään täydellisiin naurettavuuksiin ja jos taas on toisinpäin kuten monilla skeptikoilla esim. parapsykologisten kykyjen testeissä niin he saavat paljon huonompia tuloksia kuin tilastollinen normaalijakauma edellyttäisi eli käyttävät niitä paranormaaleja kykyjään saavuttaakseen hyvin epänormaalisti huonon testituloksen :D

Meitä on aika moneen junaan ja se tekee elämästä usein aika mielenkiintoista ja hauskaa.
Itselläni on ollut tasan 1 spontaani kehostapoistumiskokemus ja 1 spontaani psykokineettinen kokemus eikä yhtään kiinnosta lisätä ja kokea omakohtaisesti lisää vastaavia kokemuksia eikä millään tavalla kehittää niitä omia paranormaaleja kykyjä.

Aikoinaan nuorena alkuvaiheissa n. 30-40 v sitten astrologian, tarot-korttien ja I Chingin kanssa touhuaminen vauhditti vähän liikaa enkä niihin juurikaan enää koske paitsi silloin jos elämässä tapahtuu jotain erityisen poikkeuksellista mitä yritän nykyään kaikin keinoin välttää niin saatan vilkaista transiitteja.

Mulle riittää se filosofisen tason intuition toimiminen aivan mukavasti.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Vähemmän tunnettua on esim. se, että kuuluisan amerikkalaisen näyttelijän Sylvester Stallone:n äiti on Wikipedia:n mukaan astrologi ja rumpologi ja on väittänyt mm. voineensa ennustaa presidentinvaalien tuloksen hänen lemmikki-Dobermann:iensa rumpologisen analyysin perusteella... :D"

Heh. Toi olikin mulle ihan uus juttu. Voihan tollanenkin toimia jos se perspuolien analysointi jotenkin vauhdittaa tajunnanvirtaa ja intuitiota vaikka sitten toisaalta USA:n pressanvaaleissa on loppusuoralla vain 2 ehdokasta joten voittajan ennustamisen todennäköisyys lienee aika tarkkaan n. 50%.

Sanomattakin on tietysti selvää että turhan monella voi mennä nämä esoteeriset jutut vähän turhan överiksi liian helposti ja sitten aika suuri osa porukasta sortuu helposti tekemään melkein mitä tahansa saadakseen huomiota.

On aika olennaista pitää se looginen järki ja intuitio toisiinsa nähden tasapainossa niin ettei kumpikaan puoli saa mielessä liian suurta ylivaltaa eli jos se looginen puoli lähestyy nollaa ja intuitio sataa niin päädytään täydellisiin naurettavuuksiin ja jos taas on toisinpäin kuten monilla skeptikoilla esim. parapsykologisten kykyjen testeissä niin he saavat paljon huonompia tuloksia kuin tilastollinen normaalijakauma edellyttäisi eli käyttävät niitä paranormaaleja kykyjään saavuttaakseen hyvin epänormaalisti huonon testituloksen :D

Meitä on aika moneen junaan ja se tekee elämästä usein aika mielenkiintoista ja hauskaa.
Itselläni on ollut tasan 1 spontaani kehostapoistumiskokemus ja 1 spontaani psykokineettinen kokemus eikä yhtään kiinnosta lisätä ja kokea omakohtaisesti lisää vastaavia kokemuksia eikä millään tavalla kehittää niitä omia paranormaaleja kykyjä.

Aikoinaan nuorena alkuvaiheissa n. 30-40 v sitten astrologian, tarot-korttien ja I Chingin kanssa touhuaminen vauhditti vähän liikaa enkä niihin juurikaan enää koske paitsi silloin jos elämässä tapahtuu jotain erityisen poikkeuksellista mitä yritän nykyään kaikin keinoin välttää niin saatan vilkaista transiitteja.

Mulle riittää se filosofisen tason intuition toimiminen aivan mukavasti.

Belisario

Lue lisää

"Itselläni on ollut tasan 1 spontaani kehostapoistumiskokemus ja 1 spontaani psykokineettinen kokemus"

Vai että tasan yksi. Minkälainen mahtaisi olla sellainen kehostapoistumiskokemus, joka saisi yli tai alle ykkösen arvon? Entäs jos kehostapoistuminen saisi jonkun imaginaarisen tai peräti kompleksisen arvon?
Jos käy niinkuin on käynyt edelliselle viestitteljälle, että hän poistuu kehostaan ykkösen verran ja sitten palaa hiukan alle ykkösen verran takaisin, eli järki jää ulkoavaruuteen, niin voiko häntä kuitenkin kutsua täysipäiseksi, jos päähän jäänyt aivojen kokoinen ontelo täytetään sahanpuruilla?

Anonyymi kirjoitti:

"Itselläni on ollut tasan 1 spontaani kehostapoistumiskokemus ja 1 spontaani psykokineettinen kokemus"

Vai että tasan yksi. Minkälainen mahtaisi olla sellainen kehostapoistumiskokemus, joka saisi yli tai alle ykkösen arvon? Entäs jos kehostapoistuminen saisi jonkun imaginaarisen tai peräti kompleksisen arvon?
Jos käy niinkuin on käynyt edelliselle viestitteljälle, että hän poistuu kehostaan ykkösen verran ja sitten palaa hiukan alle ykkösen verran takaisin, eli järki jää ulkoavaruuteen, niin voiko häntä kuitenkin kutsua täysipäiseksi, jos päähän jäänyt aivojen kokoinen ontelo täytetään sahanpuruilla?

Lue lisää

"Vai että tasan yksi. Minkälainen mahtaisi olla sellainen kehostapoistumiskokemus, joka saisi yli tai alle ykkösen arvon? Entäs jos kehostapoistuminen saisi jonkun imaginaarisen tai peräti kompleksisen arvon?"

Yli ykkösen obe:t eivät ole mahdollisia mutta alle yhden ovat jolloin tuntee olevansa osittain irrallaan kehostaan jonka jälkeen helposti säpsähtää hereille ja niitä oli aikoinaan useita mutta ei onneksi enää pitkään aikaan kun se haittaa nukkumista joka taas on minulle tärkeää vaikkakin suurimmat ongelmat siinä suhteessa ovat onneksi jo poistuneet tämän vuoden puolella.

Pitäs tietysti yrittää välttää kaikenlaisten epämääräisten kielikuvien käyttöä tiedepalstalla jossa suuri osa lukijoista ovat liiallisen akateemisen ehdollistumisen seurauksena muuttuneet jonkinlaisiksi käveleviksi loogis-analyyttisiksi koneiksi ja joilla on sitten kaikki intuitio ja nyanssien ymmärryskyky kadonnut lähes kokonaan ja joille myös pitää vääntää kaikki mahdollisimman paksusta rautalangasta koska he ymmärtävät kaiken kirjaimellisesti eivätkä siedä epämääräisyyttä missään muodossa.

My bad.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Vai että tasan yksi. Minkälainen mahtaisi olla sellainen kehostapoistumiskokemus, joka saisi yli tai alle ykkösen arvon? Entäs jos kehostapoistuminen saisi jonkun imaginaarisen tai peräti kompleksisen arvon?"

Yli ykkösen obe:t eivät ole mahdollisia mutta alle yhden ovat jolloin tuntee olevansa osittain irrallaan kehostaan jonka jälkeen helposti säpsähtää hereille ja niitä oli aikoinaan useita mutta ei onneksi enää pitkään aikaan kun se haittaa nukkumista joka taas on minulle tärkeää vaikkakin suurimmat ongelmat siinä suhteessa ovat onneksi jo poistuneet tämän vuoden puolella.

Pitäs tietysti yrittää välttää kaikenlaisten epämääräisten kielikuvien käyttöä tiedepalstalla jossa suuri osa lukijoista ovat liiallisen akateemisen ehdollistumisen seurauksena muuttuneet jonkinlaisiksi käveleviksi loogis-analyyttisiksi koneiksi ja joilla on sitten kaikki intuitio ja nyanssien ymmärryskyky kadonnut lähes kokonaan ja joille myös pitää vääntää kaikki mahdollisimman paksusta rautalangasta koska he ymmärtävät kaiken kirjaimellisesti eivätkä siedä epämääräisyyttä missään muodossa.

My bad.

Belisario

Lue lisää

”Pitäs tietysti yrittää välttää kaikenlaisten epämääräisten kielikuvien käyttöä”

Älä suotta! Parhaimmillaan rikkaat kielikuvat ovat kuin kirsikka kakun päällä. Pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei kielikuva mene pelkäksi perunamuussiksi.

”liiallisen akateemisen ehdollistumisen seurauksena muuttuneet jonkinlaisiksi käveleviksi loogis-analyyttisiksi koneiksi ja joilla on sitten kaikki intuitio ja nyanssien ymmärryskyky kadonnut lähes kokonaan”

Tuollainen koulutuksen halveksinta on ikävän yleistä. Miksi ei osata arvostaa sitä, että toiset opiskelevat ja haluavat hakea ymmärrystä myös ja kehittää itseään? Onko jonkinlainen peruskoulupohjalta ponnistanut nojatuolitiede jotenkin parempaa?

Järkisyitä kirjoitti:

”Pitäs tietysti yrittää välttää kaikenlaisten epämääräisten kielikuvien käyttöä”

Älä suotta! Parhaimmillaan rikkaat kielikuvat ovat kuin kirsikka kakun päällä. Pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei kielikuva mene pelkäksi perunamuussiksi.

”liiallisen akateemisen ehdollistumisen seurauksena muuttuneet jonkinlaisiksi käveleviksi loogis-analyyttisiksi koneiksi ja joilla on sitten kaikki intuitio ja nyanssien ymmärryskyky kadonnut lähes kokonaan”

Tuollainen koulutuksen halveksinta on ikävän yleistä. Miksi ei osata arvostaa sitä, että toiset opiskelevat ja haluavat hakea ymmärrystä myös ja kehittää itseään? Onko jonkinlainen peruskoulupohjalta ponnistanut nojatuolitiede jotenkin parempaa?

Lue lisää

"Tuollainen koulutuksen halveksinta on ikävän yleistä. Miksi ei osata arvostaa sitä, että toiset opiskelevat ja haluavat hakea ymmärrystä myös ja kehittää itseään? Onko jonkinlainen peruskoulupohjalta ponnistanut nojatuolitiede jotenkin parempaa?"

Taidat olettaa että vain muodollisen institutionaalisen koulutuksen kautta voi oppia ja hankkia tietoa. Itse olen kaiken osaamani suhteen itseopiskellut eli autodidakti ja motivaationi siihen opiskeluun ja oppimiseen on aina ollut ainostaan se että olen hyvin kiinnostunut niistä asioista ja valmis uhraamaan lähes rajattomasti aikaani ja vaivaani ilman mitään korvausta ja kaikista elämän vaikeuksista ja ongelmista huolimatta niiden asioiden tutkimiseen n. 40 vuotta putkeen eli olen varmaan lukenut ja oppinut paljon enemmän kuin keskiverto akateeminen tohtori.

Tietysti se mikä sopii minulle ei sovi välttämättä kaikille mutta minulla harrastukset ovat aina olleet murrosiästä lähtien se pääasia ja kaikki muu sitten sellaista mitä olen vaihtelevalla menestyksellä yrittänyt vältellä ja siinä aika hyvin onnistunutkin aikoinaan sekä koulu & työelämässä.

Aikoinaan olin hetken aikaa yliopistossa mutta suurimman osan siitäkin ajasta lueskelin laitoskirjaston harvinaisia kirjoja ja keskityin paljon vähemmän siihen tenttikirjallisuuteen enkä käynyt juurikaan luennoilla koska olin kokopäivätyössä siinä ohessa. Kyllästyin sitten aika pian kun alkoi käydä liian työlääksi leipätyön ja perheen ohella.

Olen myös työskennellyt akateemisesti koulutettujen kanssa ja voin sanoa että aidosti fiksut siinä porukassa ovat aika harvassa ja se ehdollistuminen näkyy aika selkeästi jonkinlaisena älyllisenä jäykkyytenä eli ikäänkuin olisi tekemisissä jonkinlaisten koneiden kanssa ja se heidän tietämyksensä on hyvin intensiivistä jollain hyvin kapealla alueella mutta muuten taas hämmästyttävän "pihalla" aika monesta muusta asiasta.

Poikkeuksiakin tietysti on ja ehkä olen vain sattumalta joutunut aikoinaan tekemisiin joidenkin akateemisten pölkkypäiden kanssa enkä nyt välttämättä tarkoita ketään täällä kirjoittavaa nikkiä:D

Ehkä joskus vähän liikaa provoilen mutta se ei ole henkilökohtaista.

Taidan mennä nukkumaan vaikka otinkin taas nokoset päivällä.

Eläkepäivät sujuu aika mukavasti vaikka olen vasta vähän yli vuoden harjoitellut ja terveyskin on tällä hetkellä parempi kuin yli 20 vuoteen kun ei ole enää stressiä mistään.



Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Tuollainen koulutuksen halveksinta on ikävän yleistä. Miksi ei osata arvostaa sitä, että toiset opiskelevat ja haluavat hakea ymmärrystä myös ja kehittää itseään? Onko jonkinlainen peruskoulupohjalta ponnistanut nojatuolitiede jotenkin parempaa?"

Taidat olettaa että vain muodollisen institutionaalisen koulutuksen kautta voi oppia ja hankkia tietoa. Itse olen kaiken osaamani suhteen itseopiskellut eli autodidakti ja motivaationi siihen opiskeluun ja oppimiseen on aina ollut ainostaan se että olen hyvin kiinnostunut niistä asioista ja valmis uhraamaan lähes rajattomasti aikaani ja vaivaani ilman mitään korvausta ja kaikista elämän vaikeuksista ja ongelmista huolimatta niiden asioiden tutkimiseen n. 40 vuotta putkeen eli olen varmaan lukenut ja oppinut paljon enemmän kuin keskiverto akateeminen tohtori.

Tietysti se mikä sopii minulle ei sovi välttämättä kaikille mutta minulla harrastukset ovat aina olleet murrosiästä lähtien se pääasia ja kaikki muu sitten sellaista mitä olen vaihtelevalla menestyksellä yrittänyt vältellä ja siinä aika hyvin onnistunutkin aikoinaan sekä koulu & työelämässä.

Aikoinaan olin hetken aikaa yliopistossa mutta suurimman osan siitäkin ajasta lueskelin laitoskirjaston harvinaisia kirjoja ja keskityin paljon vähemmän siihen tenttikirjallisuuteen enkä käynyt juurikaan luennoilla koska olin kokopäivätyössä siinä ohessa. Kyllästyin sitten aika pian kun alkoi käydä liian työlääksi leipätyön ja perheen ohella.

Olen myös työskennellyt akateemisesti koulutettujen kanssa ja voin sanoa että aidosti fiksut siinä porukassa ovat aika harvassa ja se ehdollistuminen näkyy aika selkeästi jonkinlaisena älyllisenä jäykkyytenä eli ikäänkuin olisi tekemisissä jonkinlaisten koneiden kanssa ja se heidän tietämyksensä on hyvin intensiivistä jollain hyvin kapealla alueella mutta muuten taas hämmästyttävän "pihalla" aika monesta muusta asiasta.

Poikkeuksiakin tietysti on ja ehkä olen vain sattumalta joutunut aikoinaan tekemisiin joidenkin akateemisten pölkkypäiden kanssa enkä nyt välttämättä tarkoita ketään täällä kirjoittavaa nikkiä:D

Ehkä joskus vähän liikaa provoilen mutta se ei ole henkilökohtaista.

Taidan mennä nukkumaan vaikka otinkin taas nokoset päivällä.

Eläkepäivät sujuu aika mukavasti vaikka olen vasta vähän yli vuoden harjoitellut ja terveyskin on tällä hetkellä parempi kuin yli 20 vuoteen kun ei ole enää stressiä mistään.



Belisario

Lue lisää

”Taidat olettaa että vain muodollisen institutionaalisen koulutuksen kautta voi oppia ja hankkia tietoa.”

En oleta. Se, että asioita voi oppia myös itsekseen opiskelemalla, ei kuitenkaan mitätöi sitä, että niitä voi myös oppia mentorin alaisuudessa.

Ymmärrys ja tiedon määrä ratkaisee - ei se miten sen on saavuttanut. Olipa apuna opettaja tai ei, niin loppujen lopuksi jokainen joutuu itse ymmärtämään asian.

Anonyymi kirjoitti:

"Vähemmän tunnettua on esim. se, että kuuluisan amerikkalaisen näyttelijän Sylvester Stallone:n äiti on Wikipedia:n mukaan astrologi ja rumpologi ja on väittänyt mm. voineensa ennustaa presidentinvaalien tuloksen hänen lemmikki-Dobermann:iensa rumpologisen analyysin perusteella... :D"

Heh. Toi olikin mulle ihan uus juttu. Voihan tollanenkin toimia jos se perspuolien analysointi jotenkin vauhdittaa tajunnanvirtaa ja intuitiota vaikka sitten toisaalta USA:n pressanvaaleissa on loppusuoralla vain 2 ehdokasta joten voittajan ennustamisen todennäköisyys lienee aika tarkkaan n. 50%.

Sanomattakin on tietysti selvää että turhan monella voi mennä nämä esoteeriset jutut vähän turhan överiksi liian helposti ja sitten aika suuri osa porukasta sortuu helposti tekemään melkein mitä tahansa saadakseen huomiota.

On aika olennaista pitää se looginen järki ja intuitio toisiinsa nähden tasapainossa niin ettei kumpikaan puoli saa mielessä liian suurta ylivaltaa eli jos se looginen puoli lähestyy nollaa ja intuitio sataa niin päädytään täydellisiin naurettavuuksiin ja jos taas on toisinpäin kuten monilla skeptikoilla esim. parapsykologisten kykyjen testeissä niin he saavat paljon huonompia tuloksia kuin tilastollinen normaalijakauma edellyttäisi eli käyttävät niitä paranormaaleja kykyjään saavuttaakseen hyvin epänormaalisti huonon testituloksen :D

Meitä on aika moneen junaan ja se tekee elämästä usein aika mielenkiintoista ja hauskaa.
Itselläni on ollut tasan 1 spontaani kehostapoistumiskokemus ja 1 spontaani psykokineettinen kokemus eikä yhtään kiinnosta lisätä ja kokea omakohtaisesti lisää vastaavia kokemuksia eikä millään tavalla kehittää niitä omia paranormaaleja kykyjä.

Aikoinaan nuorena alkuvaiheissa n. 30-40 v sitten astrologian, tarot-korttien ja I Chingin kanssa touhuaminen vauhditti vähän liikaa enkä niihin juurikaan enää koske paitsi silloin jos elämässä tapahtuu jotain erityisen poikkeuksellista mitä yritän nykyään kaikin keinoin välttää niin saatan vilkaista transiitteja.

Mulle riittää se filosofisen tason intuition toimiminen aivan mukavasti.

Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0060)

Belisario: "On aika olennaista pitää se looginen järki ja intuitio toisiinsa nähden tasapainossa niin ettei kumpikaan puoli saa mielessä liian suurta ylivaltaa eli jos se looginen puoli lähestyy nollaa ja intuitio sataa niin päädytään täydellisiin naurettavuuksiin ja jos taas on toisinpäin kuten monilla skeptikoilla esim. parapsykologisten kykyjen testeissä niin he saavat paljon huonompia tuloksia kuin tilastollinen normaalijakauma edellyttäisi eli käyttävät niitä paranormaaleja kykyjään saavuttaakseen hyvin epänormaalisti huonon testituloksen :D"

Testasin tuota seuraavalla koejärjestelyllä. Heitin yksittäistä noppaa 50 kertaa, samalla kun intentioni kiinnittyi heittämisen *ajoittamiseen* siten, että "silmäluvun 5" toteutumisen todennäköisyys maksimoituisi, mikä "ajoituksen säätäminen" edellyttäisi sen oikeellista tietämistä, että mikä ajoitus tuottaa intention mukaisen tuloksen.

Kokeen tulos: 5,5,1,1,5,5,2,3,2,5,2,1,4,4,3,5,5,5,5,2,4,3,4,4,5,1,6,2,4,6,3,3,4,5,4,2,3,2,6,5,6,1,4,1,1,2,4,3,1,5. Pistelukujen keskiarvo = 174/50 ~ 3.48, mikä vastaa erittäin hyvin tilastollista keskiarvoa (1 6)/2 = 3.5, eli vain ~0.6% alle odotusarvon, eli käytetty noppa vaikuttaa siinä suhteessa "tasapainoiselta" . *Kuitenkin*, "silmäluvun 5" esiintymisen tilastollinen todennäköisyys = 1/6, eli ~ 8.33/50 ~ 16.7% ja tulos oli 13/50 = 26.0%, mikä on ~ 56% *yli* odotusarvon, mikä on *erittäin* suuri poikkeama.

Eräs mahdollinen virhelähde olisi tulosten valikoituminen, mutta tämä sarja ei ollut valikoitunut, koska kyseessä oli ensimmäinen sarja, jota testasin tässä tarkoituksessa, joskin se, että sarjan kaksi ensimmäistä lukua olivat 5, on voinut vaikuttaa siihen, että sarja on ylipäätään muodostunut ja/tai siihen, että sen tulokset on tässä raportoitu, mutta vaikka nuo kaksi jätettäisiin tuloksista pois, niin tulos olisi silti 11/48 ~ 22.9%, eli ~37% yli odotusarvon; mikä sekin on hyvin paljon.

Nuo tulokset olivat sen verran kiinnostavia, että suoritin oheisen laajemman jatkotestin. Ajan säästämiseksi heitin samalla kertaa kuutta noppaa 100 kertaa (600 yksittäistä "noppatason tulosta") siten, että intentioni kiinnittyi jälleen heittämisen *ajoittamiseen* siten, että yhteenlaskettu noppien silmäluku maksimoituisi ja hypoteesinani oli se, että tulokset eivät tulisi poikkeamaan tilastollisesta keskiarvosta yhtä paljon kuin edellisessä koesarjassa, koska "ajoituksen riittävän tarkka intentionaalinen säätäminen" samanaikaisesti kuuden nopan osalta olisi ehkä vaikeampaa.

Kokeen tulos: 2231. Tilastollinen odotusarvo = 100*6*(6/2) = 2100 ja tulos siis ~6.2% *yli* odotusarvon, mikä on paljon, ottaen huomioon sen, että yksittäisiä "noppatason tuloksia" on tässä 600/50 = 12 kertaa enemmän, kuin edellisessä sarjassa, eli tämä tulos oli ehkä jopa yhtä yllättävä, kun tuon edellisen sarjan.

Testasin noiden noppien käyttäytymisen myös tarkoituksettoman ajoituksen tapauksessa; heittämällä niitä kutakin yhdessä 20 kertaa ja tuolloin tulos oli 387; tilastollisen odotusarvon ollessa 20*6*3.5 = 420, eli tulos ~7.9% *alle* odotusarvon. En usko *yliluonnollisiin* paranormaaleihin kykyihin, mutta kylläkin ajoituksellisiin merkityksellisiin synkronisiteetteihin ja ehkäpä näiden tulosten oikea johtopäätös siis on, että en ole skeptikko ja/tai että minun olisi kannattanutkin valita ammattipelurin ura. :D

"Meitä on aika moneen junaan ja se tekee elämästä usein aika mielenkiintoista ja hauskaa. Itselläni on ollut tasan 1 spontaani kehostapoistumiskokemus ja 1 spontaani psykokineettinen kokemus eikä yhtään kiinnosta lisätä ja kokea omakohtaisesti lisää vastaavia kokemuksia eikä millään tavalla kehittää niitä omia paranormaaleja kykyjä."

Itselläni on ollut mm. lukuisia sellaisia ns. "false awakening" -kokemuksia, joissa "luulen" heränneeni ja ympäristö näyttää aivan samalta ja kaikki muukin vaikuttaa aivan samalta kuin tavallisesti, mutta yhtäkkiä "heräänkin uudestaan" ja huomaankin, että kyseessä olikin uni; vai oliko se, vai olenko edelleenkin unessa...?

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0060)

Belisario: "On aika olennaista pitää se looginen järki ja intuitio toisiinsa nähden tasapainossa niin ettei kumpikaan puoli saa mielessä liian suurta ylivaltaa eli jos se looginen puoli lähestyy nollaa ja intuitio sataa niin päädytään täydellisiin naurettavuuksiin ja jos taas on toisinpäin kuten monilla skeptikoilla esim. parapsykologisten kykyjen testeissä niin he saavat paljon huonompia tuloksia kuin tilastollinen normaalijakauma edellyttäisi eli käyttävät niitä paranormaaleja kykyjään saavuttaakseen hyvin epänormaalisti huonon testituloksen :D"

Testasin tuota seuraavalla koejärjestelyllä. Heitin yksittäistä noppaa 50 kertaa, samalla kun intentioni kiinnittyi heittämisen *ajoittamiseen* siten, että "silmäluvun 5" toteutumisen todennäköisyys maksimoituisi, mikä "ajoituksen säätäminen" edellyttäisi sen oikeellista tietämistä, että mikä ajoitus tuottaa intention mukaisen tuloksen.

Kokeen tulos: 5,5,1,1,5,5,2,3,2,5,2,1,4,4,3,5,5,5,5,2,4,3,4,4,5,1,6,2,4,6,3,3,4,5,4,2,3,2,6,5,6,1,4,1,1,2,4,3,1,5. Pistelukujen keskiarvo = 174/50 ~ 3.48, mikä vastaa erittäin hyvin tilastollista keskiarvoa (1 6)/2 = 3.5, eli vain ~0.6% alle odotusarvon, eli käytetty noppa vaikuttaa siinä suhteessa "tasapainoiselta" . *Kuitenkin*, "silmäluvun 5" esiintymisen tilastollinen todennäköisyys = 1/6, eli ~ 8.33/50 ~ 16.7% ja tulos oli 13/50 = 26.0%, mikä on ~ 56% *yli* odotusarvon, mikä on *erittäin* suuri poikkeama.

Eräs mahdollinen virhelähde olisi tulosten valikoituminen, mutta tämä sarja ei ollut valikoitunut, koska kyseessä oli ensimmäinen sarja, jota testasin tässä tarkoituksessa, joskin se, että sarjan kaksi ensimmäistä lukua olivat 5, on voinut vaikuttaa siihen, että sarja on ylipäätään muodostunut ja/tai siihen, että sen tulokset on tässä raportoitu, mutta vaikka nuo kaksi jätettäisiin tuloksista pois, niin tulos olisi silti 11/48 ~ 22.9%, eli ~37% yli odotusarvon; mikä sekin on hyvin paljon.

Nuo tulokset olivat sen verran kiinnostavia, että suoritin oheisen laajemman jatkotestin. Ajan säästämiseksi heitin samalla kertaa kuutta noppaa 100 kertaa (600 yksittäistä "noppatason tulosta") siten, että intentioni kiinnittyi jälleen heittämisen *ajoittamiseen* siten, että yhteenlaskettu noppien silmäluku maksimoituisi ja hypoteesinani oli se, että tulokset eivät tulisi poikkeamaan tilastollisesta keskiarvosta yhtä paljon kuin edellisessä koesarjassa, koska "ajoituksen riittävän tarkka intentionaalinen säätäminen" samanaikaisesti kuuden nopan osalta olisi ehkä vaikeampaa.

Kokeen tulos: 2231. Tilastollinen odotusarvo = 100*6*(6/2) = 2100 ja tulos siis ~6.2% *yli* odotusarvon, mikä on paljon, ottaen huomioon sen, että yksittäisiä "noppatason tuloksia" on tässä 600/50 = 12 kertaa enemmän, kuin edellisessä sarjassa, eli tämä tulos oli ehkä jopa yhtä yllättävä, kun tuon edellisen sarjan.

Testasin noiden noppien käyttäytymisen myös tarkoituksettoman ajoituksen tapauksessa; heittämällä niitä kutakin yhdessä 20 kertaa ja tuolloin tulos oli 387; tilastollisen odotusarvon ollessa 20*6*3.5 = 420, eli tulos ~7.9% *alle* odotusarvon. En usko *yliluonnollisiin* paranormaaleihin kykyihin, mutta kylläkin ajoituksellisiin merkityksellisiin synkronisiteetteihin ja ehkäpä näiden tulosten oikea johtopäätös siis on, että en ole skeptikko ja/tai että minun olisi kannattanutkin valita ammattipelurin ura. :D

"Meitä on aika moneen junaan ja se tekee elämästä usein aika mielenkiintoista ja hauskaa. Itselläni on ollut tasan 1 spontaani kehostapoistumiskokemus ja 1 spontaani psykokineettinen kokemus eikä yhtään kiinnosta lisätä ja kokea omakohtaisesti lisää vastaavia kokemuksia eikä millään tavalla kehittää niitä omia paranormaaleja kykyjä."

Itselläni on ollut mm. lukuisia sellaisia ns. "false awakening" -kokemuksia, joissa "luulen" heränneeni ja ympäristö näyttää aivan samalta ja kaikki muukin vaikuttaa aivan samalta kuin tavallisesti, mutta yhtäkkiä "heräänkin uudestaan" ja huomaankin, että kyseessä olikin uni; vai oliko se, vai olenko edelleenkin unessa...?

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0061)

XPR-0060: "100*6*(6/2) = 2100"

Edit: "100*6*((1 2 3 4 5 6)/6) = 2100"; korjaus ei vaikuta tuloksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0060)

Belisario: "On aika olennaista pitää se looginen järki ja intuitio toisiinsa nähden tasapainossa niin ettei kumpikaan puoli saa mielessä liian suurta ylivaltaa eli jos se looginen puoli lähestyy nollaa ja intuitio sataa niin päädytään täydellisiin naurettavuuksiin ja jos taas on toisinpäin kuten monilla skeptikoilla esim. parapsykologisten kykyjen testeissä niin he saavat paljon huonompia tuloksia kuin tilastollinen normaalijakauma edellyttäisi eli käyttävät niitä paranormaaleja kykyjään saavuttaakseen hyvin epänormaalisti huonon testituloksen :D"

Testasin tuota seuraavalla koejärjestelyllä. Heitin yksittäistä noppaa 50 kertaa, samalla kun intentioni kiinnittyi heittämisen *ajoittamiseen* siten, että "silmäluvun 5" toteutumisen todennäköisyys maksimoituisi, mikä "ajoituksen säätäminen" edellyttäisi sen oikeellista tietämistä, että mikä ajoitus tuottaa intention mukaisen tuloksen.

Kokeen tulos: 5,5,1,1,5,5,2,3,2,5,2,1,4,4,3,5,5,5,5,2,4,3,4,4,5,1,6,2,4,6,3,3,4,5,4,2,3,2,6,5,6,1,4,1,1,2,4,3,1,5. Pistelukujen keskiarvo = 174/50 ~ 3.48, mikä vastaa erittäin hyvin tilastollista keskiarvoa (1 6)/2 = 3.5, eli vain ~0.6% alle odotusarvon, eli käytetty noppa vaikuttaa siinä suhteessa "tasapainoiselta" . *Kuitenkin*, "silmäluvun 5" esiintymisen tilastollinen todennäköisyys = 1/6, eli ~ 8.33/50 ~ 16.7% ja tulos oli 13/50 = 26.0%, mikä on ~ 56% *yli* odotusarvon, mikä on *erittäin* suuri poikkeama.

Eräs mahdollinen virhelähde olisi tulosten valikoituminen, mutta tämä sarja ei ollut valikoitunut, koska kyseessä oli ensimmäinen sarja, jota testasin tässä tarkoituksessa, joskin se, että sarjan kaksi ensimmäistä lukua olivat 5, on voinut vaikuttaa siihen, että sarja on ylipäätään muodostunut ja/tai siihen, että sen tulokset on tässä raportoitu, mutta vaikka nuo kaksi jätettäisiin tuloksista pois, niin tulos olisi silti 11/48 ~ 22.9%, eli ~37% yli odotusarvon; mikä sekin on hyvin paljon.

Nuo tulokset olivat sen verran kiinnostavia, että suoritin oheisen laajemman jatkotestin. Ajan säästämiseksi heitin samalla kertaa kuutta noppaa 100 kertaa (600 yksittäistä "noppatason tulosta") siten, että intentioni kiinnittyi jälleen heittämisen *ajoittamiseen* siten, että yhteenlaskettu noppien silmäluku maksimoituisi ja hypoteesinani oli se, että tulokset eivät tulisi poikkeamaan tilastollisesta keskiarvosta yhtä paljon kuin edellisessä koesarjassa, koska "ajoituksen riittävän tarkka intentionaalinen säätäminen" samanaikaisesti kuuden nopan osalta olisi ehkä vaikeampaa.

Kokeen tulos: 2231. Tilastollinen odotusarvo = 100*6*(6/2) = 2100 ja tulos siis ~6.2% *yli* odotusarvon, mikä on paljon, ottaen huomioon sen, että yksittäisiä "noppatason tuloksia" on tässä 600/50 = 12 kertaa enemmän, kuin edellisessä sarjassa, eli tämä tulos oli ehkä jopa yhtä yllättävä, kun tuon edellisen sarjan.

Testasin noiden noppien käyttäytymisen myös tarkoituksettoman ajoituksen tapauksessa; heittämällä niitä kutakin yhdessä 20 kertaa ja tuolloin tulos oli 387; tilastollisen odotusarvon ollessa 20*6*3.5 = 420, eli tulos ~7.9% *alle* odotusarvon. En usko *yliluonnollisiin* paranormaaleihin kykyihin, mutta kylläkin ajoituksellisiin merkityksellisiin synkronisiteetteihin ja ehkäpä näiden tulosten oikea johtopäätös siis on, että en ole skeptikko ja/tai että minun olisi kannattanutkin valita ammattipelurin ura. :D

"Meitä on aika moneen junaan ja se tekee elämästä usein aika mielenkiintoista ja hauskaa. Itselläni on ollut tasan 1 spontaani kehostapoistumiskokemus ja 1 spontaani psykokineettinen kokemus eikä yhtään kiinnosta lisätä ja kokea omakohtaisesti lisää vastaavia kokemuksia eikä millään tavalla kehittää niitä omia paranormaaleja kykyjä."

Itselläni on ollut mm. lukuisia sellaisia ns. "false awakening" -kokemuksia, joissa "luulen" heränneeni ja ympäristö näyttää aivan samalta ja kaikki muukin vaikuttaa aivan samalta kuin tavallisesti, mutta yhtäkkiä "heräänkin uudestaan" ja huomaankin, että kyseessä olikin uni; vai oliko se, vai olenko edelleenkin unessa...?

Lue lisää

XPR-0060:

"Testasin tuota seuraavalla koejärjestelyllä. Heitin yksittäistä noppaa 50 kertaa, samalla kun intentioni kiinnittyi heittämisen *ajoittamiseen* siten, että "silmäluvun 5" toteutumisen todennäköisyys maksimoituisi, mikä "ajoituksen säätäminen" edellyttäisi sen oikeellista tietämistä, että mikä ajoitus tuottaa intention mukaisen tuloksen."

Tuossa kannattaa ottaa huomioon vireystila koska koherentin ja intensiivisen intention ylläpitäminen pitkiä aikoja yhteenmenoon on hyvin vaikeaa.

Tuo on kyllä mielenkiintoinen koe jota voisi varioida esim. siten että useampi henkilö keskittyy siihen intention tuottamiseen samanaikaisesti ja itse nopan heittäjä ei ole itse tietoinen siitä intention kohteesta. Tässä muodossa se muistuttaisi esim. Pear labsissa tehtyjä satunnaisgenerattoreihin liittyneitä intentiovaikutuskokeita.

http://pearlab.icrl.org/

"En usko *yliluonnollisiin* paranormaaleihin kykyihin, mutta kylläkin ajoituksellisiin merkityksellisiin synkronisiteetteihin ja ehkäpä näiden tulosten oikea johtopäätös siis on, että en ole skeptikko ja/tai että minun olisi kannattanutkin valita ammattipelurin ura. :D"

Kyse ei olekaan yliluonnollisesta eikä paranormaalista vaan ainoastaan sellaisista asioista ja ilmiöistä joita nykytiede ei kykene vielä tyhjentävästi eikä uskottavasti selittämään vaikka kovaa yritystä varsinkin skeptikoilla on ko. ilmiöiden poisselittämiseen. Nykyisen kaltainen tiede on vielä aika nuorta (n. 150 vuotta).

"Itselläni on ollut mm. lukuisia sellaisia ns. "false awakening" -kokemuksia, joissa "luulen" heränneeni ja ympäristö näyttää aivan samalta ja kaikki muukin vaikuttaa aivan samalta kuin tavallisesti, mutta yhtäkkiä "heräänkin uudestaan" ja huomaankin, että kyseessä olikin uni; vai oliko se, vai olenko edelleenkin unessa...?"

Tuo kuullostaa selkounelta (lucid dream) jossa intentio on tietoisesti mukana ja jota on hyvin vaikea erottaa ns. normaalista valvetilasta joka on myös "unitila" vielä korkeamman tason tietoisuuden kannalta. Tuon selkounen voi tulkita aika monella tavalla (esim. rinnakkaistodellisuus tai multiversumi, kokeminen esim. eetteri ja/tai astraalikehojen kautta (ns. "etheric double") jolloin kykenee pelkän intention avulla vaihtamaan sekä paikka että aikaperspektiiviä ja myös kommunikoimaan muiden selkounta samanaikaisesti harjoittavien kanssa sekä havainnoimaan samanaikaisia fysikaalisen maailman tapahtumia nykyhetkessä sekä menneisyyden ja tulevaisuuden virtuaalitodellisuuksissa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Etheric_body

Samantapainen on myös OBE (out-of-body) ilmiö josta on kirjoittanut mm. Bob Monroe ja Thomas Campbell jolta ilmestyi tässä kuussa mielenkiintoinen haastatteluvideo jossa hän kuvailee omaa akateemista koulutustaan ja alitajunnan vinkkauksia (nudges).

Campbellilla ja Castanedalla on hyvin samantapaisia ideoita ja Campbell on tietääkseni ainoa tutkija joka on hyvin perehtynyt sekä nykyfysikkaan että tietoisuuteen ja varsinkin OBE-ilmiöön ja kokemuksiin.

Tom Campbell: PhDs, Synchronicities, and Nudges

https://www.youtube.com/watch?v=BNvL9LB0cn4

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

XPR-0060:

"Testasin tuota seuraavalla koejärjestelyllä. Heitin yksittäistä noppaa 50 kertaa, samalla kun intentioni kiinnittyi heittämisen *ajoittamiseen* siten, että "silmäluvun 5" toteutumisen todennäköisyys maksimoituisi, mikä "ajoituksen säätäminen" edellyttäisi sen oikeellista tietämistä, että mikä ajoitus tuottaa intention mukaisen tuloksen."

Tuossa kannattaa ottaa huomioon vireystila koska koherentin ja intensiivisen intention ylläpitäminen pitkiä aikoja yhteenmenoon on hyvin vaikeaa.

Tuo on kyllä mielenkiintoinen koe jota voisi varioida esim. siten että useampi henkilö keskittyy siihen intention tuottamiseen samanaikaisesti ja itse nopan heittäjä ei ole itse tietoinen siitä intention kohteesta. Tässä muodossa se muistuttaisi esim. Pear labsissa tehtyjä satunnaisgenerattoreihin liittyneitä intentiovaikutuskokeita.

http://pearlab.icrl.org/

"En usko *yliluonnollisiin* paranormaaleihin kykyihin, mutta kylläkin ajoituksellisiin merkityksellisiin synkronisiteetteihin ja ehkäpä näiden tulosten oikea johtopäätös siis on, että en ole skeptikko ja/tai että minun olisi kannattanutkin valita ammattipelurin ura. :D"

Kyse ei olekaan yliluonnollisesta eikä paranormaalista vaan ainoastaan sellaisista asioista ja ilmiöistä joita nykytiede ei kykene vielä tyhjentävästi eikä uskottavasti selittämään vaikka kovaa yritystä varsinkin skeptikoilla on ko. ilmiöiden poisselittämiseen. Nykyisen kaltainen tiede on vielä aika nuorta (n. 150 vuotta).

"Itselläni on ollut mm. lukuisia sellaisia ns. "false awakening" -kokemuksia, joissa "luulen" heränneeni ja ympäristö näyttää aivan samalta ja kaikki muukin vaikuttaa aivan samalta kuin tavallisesti, mutta yhtäkkiä "heräänkin uudestaan" ja huomaankin, että kyseessä olikin uni; vai oliko se, vai olenko edelleenkin unessa...?"

Tuo kuullostaa selkounelta (lucid dream) jossa intentio on tietoisesti mukana ja jota on hyvin vaikea erottaa ns. normaalista valvetilasta joka on myös "unitila" vielä korkeamman tason tietoisuuden kannalta. Tuon selkounen voi tulkita aika monella tavalla (esim. rinnakkaistodellisuus tai multiversumi, kokeminen esim. eetteri ja/tai astraalikehojen kautta (ns. "etheric double") jolloin kykenee pelkän intention avulla vaihtamaan sekä paikka että aikaperspektiiviä ja myös kommunikoimaan muiden selkounta samanaikaisesti harjoittavien kanssa sekä havainnoimaan samanaikaisia fysikaalisen maailman tapahtumia nykyhetkessä sekä menneisyyden ja tulevaisuuden virtuaalitodellisuuksissa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Etheric_body

Samantapainen on myös OBE (out-of-body) ilmiö josta on kirjoittanut mm. Bob Monroe ja Thomas Campbell jolta ilmestyi tässä kuussa mielenkiintoinen haastatteluvideo jossa hän kuvailee omaa akateemista koulutustaan ja alitajunnan vinkkauksia (nudges).

Campbellilla ja Castanedalla on hyvin samantapaisia ideoita ja Campbell on tietääkseni ainoa tutkija joka on hyvin perehtynyt sekä nykyfysikkaan että tietoisuuteen ja varsinkin OBE-ilmiöön ja kokemuksiin.

Tom Campbell: PhDs, Synchronicities, and Nudges

https://www.youtube.com/watch?v=BNvL9LB0cn4

Belisario

Lue lisää

Castanedan osalta voidaan sanoa että muuntuneiden mielentilojen saavuttamiseksi kyseessä olivat psykoaktiivien aikaansaamat mielentila-kokemukset.Tämän kaltaiset kokemukset eivät koskaan voi olla yhteismitallisia meditatiivisen hiljentymisen kautta tapahtuvaan pääsyyn tasoille joissa esim. tulokas-sielujen kohtaaminen on mahdollista.