Olen yksinäinen

Anonyymi

Kauanko tämä mun yksinäisyys jatkuu?
Istun terassilla ja seuraan kun kaikilla muilla on joku tai vähintään seuraa ja mä vain yksin. Olen surullinen.

39

991

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En edes jaksa enää katsoa muita ja toivon etten edes kuule heitä. Luulin että mieleni olis parempi kun tulen ihmisten ilmoille mutta ei. Menen vain syvemmälle yksinäisyydessäni.

      • Anonyymi

        Mulle käynyt samoin, tunnen kapakassa yksin istuessani itseni vielä yksinäisemmäkseni
        kun kämpillä ollessani yksin.


    • Anonyymi

      kyllä varmaan jotaki tarttesi tehdä vai odotatko etttä joku mu tekee!

      • Anonyymi

        Tämmöset neuvot on syy, miksi tekisi mieli vetästä parit tai enemmän huiviin.
        (Ei aloittaja.)


    • Anonyymi

      Älä hätäile.nauti elämästä. Monet suhteessa valittaa ahdistusta kun toinen liikaa nyhjää. On sinulla varmasti ystäviä.

      • Anonyymi

        Parisuhde yleensäkin on yliarvostettu
        elämäntapa, mutta on siinä puolensakin,
        hätätilanteissa puoliso auttaa, ja on joku
        jolle purkaa huoliaan. Yksinäiset helposti
        ahdingossaan tarttuvat päihteisiin taikka
        väkivaltaan, pilaavat joko terveytensä
        taikka joutuvat rikoskierteeseen ja poliisien
        haaviin ja lopuksi vankilaan lusimaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parisuhde yleensäkin on yliarvostettu
        elämäntapa, mutta on siinä puolensakin,
        hätätilanteissa puoliso auttaa, ja on joku
        jolle purkaa huoliaan. Yksinäiset helposti
        ahdingossaan tarttuvat päihteisiin taikka
        väkivaltaan, pilaavat joko terveytensä
        taikka joutuvat rikoskierteeseen ja poliisien
        haaviin ja lopuksi vankilaan lusimaan.

        Parisuhteessakin voi olla yksinäinen. Ihminen tarvitsee myös samanhenkisiä ystäviä puolison lisäksi. Musiikki aivopesee ihmiset kuvittelemaan, että romanttinen rakkaus riittäisi loppuelämäksi. Ei riitä. Musiikki edustaa jotain yli-imelää meininkiä, joka ei vastaa todellisuutta.


    • Anonyymi

      Sinun on pakko tehdä jotain sellaista mitä et ole tehnyt koskaan aikaisemmin jos haluat elämääsi muutoksen.

      Googlaa "kaverihaku" ja "kohdataan-some" ! Ilmaisia molemmat ! Yksinäisyydestä kärsiviä on Suomessa todella paljon - varsinkin nyt korona-aikana. Tuohan on sinun näkökulmastasi katsottuna hyvä asia koska nyt uusien sosiaalisten kontaktien löytämisen tulisi olla tavallista helpompaa. Nyt koronan jyllätessä kaikki eivät halua tavata uusia ihmisiä kasvotusten. Ehkä olisi hyvä idea hakea puhelinkontakteja.

    • Anonyymi

      Juo muutama, niin helpottaa hetkeksi. Niin ne muutkin.
      Onni kulkekoon kauttasi. Siunausta ja sisäistä rauhaa. 🍺

      • Anonyymi

        Jospa aloittaisin ihan juomalla
        lasillisen kylmää vettä.


    • Anonyymi

      No ei kukaan sulle tuu ystävyyttä tyrkyttää, ainakin se on harvinaista. Ite pitää olla aktiivinen, jos jotain haluaa, ei odottaa, että se tuodaan syliin..👍

    • Anonyymi

      Tommosta se on, yksinäisyys. Istut ja katselet muita ja oikein mässäilet sillä. Tulet tänne kirjoittamaan ja valittamaan. Olen varma, että tuolla tavalla pysyt yksinäisenä. Sinä itsekin tiedät sen.

      Mikä on, ettet vaikka harrasta jotain, missä tapaisit samaa asiaa harrastavia ihmisiä? Enkä nyt tarkoita jotain terassilla istuskelemista kaljaa lipittämässä ja muita tarkkaillen. Sitten et olisi niin yksinäinen. Mutta sinä haluat olla yksinäinen ja valittaa sitä!

      • Anonyymi

        :D Kuuluu palstan asiaan. Anna nyt yhden surutella ja mene sinä muualle dissaamaan. Tai muotoile vähän nätimpään muotoon.


    • Anonyymi

      Olet vastuussa siitä mitä teet elämässäsi ja siitä mitä siitä seuraa. Mitä aiot siis tehdä sen suhteen?

      Viestisi antaa olettaa että haluat velloa surussa ja yksinäisyyden tunteessa. Se voi tehdä voimattomaksi. Älä tee itseäsi voimattomaksi. Jos joku on surullinen, niin se annetaan usein olla rauhassa, koska se vaikuttaa siltä että se haluaa olla rauhassa...

    • Anonyymi

      Kyllä. Kyllä se niin on että mikään ei muutu jos itse ei pistä tikkua ristiin asian eteen.
      Terassilla saa istua vaikka maailman tappiin katselemassa katkerana toisten iloa ja säälimässä itseään. Mitä se sitten on sinua hyödyttänyt?
      Ei mitään. Tulet entistä surullisemmaksi ja vaivut entistä syvemmälle suohon.
      Omaa surkeaa napaa tuijottaessa elämä kulkee ohi.
      Totta on että voi olla kamalan pelottavaa tulla hieman ulos kuorestaan ja uskaltaa tutkia maailmaa ympärillään. Kun on arka ja ehkä satutettu pelkää tulevansa satutetuksi taas. Mutta se on elämää. Elämässä joutuu kolhituksi, siltä ei kukaan säästy!
      Yhden kerran, pienen hetken kerrallaan voi alkaa opetella nostamaan sitä katsettaan elämän puoleen. Kun huomaa että ei se niin vaarallista ollut, mitään pahaa ei tapahtunut uskaltaa vähitellen sitten enemmän. Ja tärkeää on kasvattaa sitä kuorta hieman. Jos koko ajan on vereslihalla tekee takuulla kipeää jo pieni tuulenhenkäyskin. Itsetuntoa on täysin mahdollista kehittää ja siinä voi onnistua joakinen! Vaatii työtä ja tahtoa mutta onnistuu.
      Ei ole mukavaa tietenkään kuulla negatiivisia sanoja tulla torjutuksi. Näin kuitenkin käy väistämättä kun elää. Henkeä se ei kuitenkaan vie eikä luita riko. Samana ihmisenä jatkat siitä eteenpäinkin. Täytyy opetella ravistamaan turha herkkähipiäisyys harteiltaan ja uskaltautua elämään mukaan! Sinulla kuten niin valtavan monella sinun kaltaisellasi on valtavat ennakkoluulot ihmisistä. Kehittelet itse skenaarioita ja uskot ne todeksi vaikka ne tulevat omasta päästäsi.
      Kaikki eivät sinusta pidä, se on fakta, mutta aika moni voisi pitää jos antaisit mahdollisuuden. Kaikki lähtee vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi.

      • Anonyymi

        Yksinäisyys voi tappaa. Yhtä lailla masennuskin tuottaa fyysistäkin kipua.

        Ei me ketään tiedetä aloittajan taustoista mitään, ei tiedetä missä tilanteessa on. Oikeastaan munkaan pitäisi neuvoja jaella, mutta näemmä etsii jotain tukea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinäisyys voi tappaa. Yhtä lailla masennuskin tuottaa fyysistäkin kipua.

        Ei me ketään tiedetä aloittajan taustoista mitään, ei tiedetä missä tilanteessa on. Oikeastaan munkaan pitäisi neuvoja jaella, mutta näemmä etsii jotain tukea.

        Juu tukea haen ja jotain vinkkiä asioista mitä tähän vastataan. Tavallaan oikeassa olette jotka sanotte että ryven itsesäälissä kun pitäis toimia. Oon yrittänyt monenlaista mutta tuntuu etten vain onnistu saamaan seuralaista. Tullut kai liikaa pakkeja ehkä.. pelkään yrittää ja välillä kyllä ihan rohkeastikin lähestyn mutta ei vaan onnistu. Joko ne on varattuja tai ei oo musta kiinnostunut. Ystävien seurassahan tapaa eri ihmisiä jotenkin luonnollisesti mutta ystäväpiiri on ihan olematon. Ryyppykaveriks kelpaan vaan niillekin. Tiedän että pitäis alkaa taas esim juoksemaan niin sitä kautta vois löytyä ystäviä ja jopa kumppani. Mieli on vaan niin huono ettei meinaa päästä liikkeelle. Kauhee valitus mutta näin vaan olen ihan lukossa. -ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu tukea haen ja jotain vinkkiä asioista mitä tähän vastataan. Tavallaan oikeassa olette jotka sanotte että ryven itsesäälissä kun pitäis toimia. Oon yrittänyt monenlaista mutta tuntuu etten vain onnistu saamaan seuralaista. Tullut kai liikaa pakkeja ehkä.. pelkään yrittää ja välillä kyllä ihan rohkeastikin lähestyn mutta ei vaan onnistu. Joko ne on varattuja tai ei oo musta kiinnostunut. Ystävien seurassahan tapaa eri ihmisiä jotenkin luonnollisesti mutta ystäväpiiri on ihan olematon. Ryyppykaveriks kelpaan vaan niillekin. Tiedän että pitäis alkaa taas esim juoksemaan niin sitä kautta vois löytyä ystäviä ja jopa kumppani. Mieli on vaan niin huono ettei meinaa päästä liikkeelle. Kauhee valitus mutta näin vaan olen ihan lukossa. -ap

        Tutustu ortodokseihin, lue, käy kirkossa. Heillä on kaikenlaista toimintaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tutustu ortodokseihin, lue, käy kirkossa. Heillä on kaikenlaista toimintaa.

        Koronatouhuja. Siellä se tarttuu tietenkin jos missä.
        Minusta yksinäisyys on hienoa, kun sen ymmärtää.
        Eriasia on jos haluaa pariutua ja lapsia elämäänsä.
        Muuten voi olla yksinkin ja ystävällinen kaikille ihmisille.
        Arvokas ihminen on sellainen.
        Hulluja ja pahoja ihmisiä kannattaa kuitenkin välttää koska niiden tehtävä on vain paha.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koronatouhuja. Siellä se tarttuu tietenkin jos missä.
        Minusta yksinäisyys on hienoa, kun sen ymmärtää.
        Eriasia on jos haluaa pariutua ja lapsia elämäänsä.
        Muuten voi olla yksinkin ja ystävällinen kaikille ihmisille.
        Arvokas ihminen on sellainen.
        Hulluja ja pahoja ihmisiä kannattaa kuitenkin välttää koska niiden tehtävä on vain paha.

        Jep, niitä kantsii välttää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep, niitä kantsii välttää.

        Minun henkinen tyhjyyteni täyttyi kun opiskelin ortodoksista teologiaa, huomasin olleeni ihan tuuliajolla.Huonon sisäisen olon sain purettua kun ripittäydyin läheiselleni.

        Löysin yksinäisyydestäni oikean olotilan, olen erakko luonnekkin. Viihdyn yksin ihan hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinäisyys voi tappaa. Yhtä lailla masennuskin tuottaa fyysistäkin kipua.

        Ei me ketään tiedetä aloittajan taustoista mitään, ei tiedetä missä tilanteessa on. Oikeastaan munkaan pitäisi neuvoja jaella, mutta näemmä etsii jotain tukea.

        Oikeassa olet, yksinäisyys tappaa hitaasti mutta varmasti.
        Mullakaan ei ole muuta odotettavaa päivisin kun iltaa ja telkkarista alkaa joku ohjelma mitä
        viitsin katsoa.
        Ei sellaiset ymmärrä jotka eivät koskaan ole kokeneet yksinäisyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinäisyys voi tappaa. Yhtä lailla masennuskin tuottaa fyysistäkin kipua.

        Ei me ketään tiedetä aloittajan taustoista mitään, ei tiedetä missä tilanteessa on. Oikeastaan munkaan pitäisi neuvoja jaella, mutta näemmä etsii jotain tukea.

        ja kun sitten sekoaa lopullisesti,
        on olotila yhtä kuin Aleksis Kivellä
        oli kurja olotila vuosina 1870-1872.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeassa olet, yksinäisyys tappaa hitaasti mutta varmasti.
        Mullakaan ei ole muuta odotettavaa päivisin kun iltaa ja telkkarista alkaa joku ohjelma mitä
        viitsin katsoa.
        Ei sellaiset ymmärrä jotka eivät koskaan ole kokeneet yksinäisyyttä.

        Ymmärrän hyvin. Ihmisillä ei ole aikaa toisilleen, kaikilla on vain omat jutut (ja oma kupla, jossa elävät). Ja työelämä vie tosi paljon aikaa. Eikä työikäisillä oikeesti oo paikkoja, joissa vois tutustua muihin. Ravintolat pelkästään ja ne ovat tosi pinnallisia paikkoja, ei sieltä saa muita kuin ryyppykavereita korkeintaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeassa olet, yksinäisyys tappaa hitaasti mutta varmasti.
        Mullakaan ei ole muuta odotettavaa päivisin kun iltaa ja telkkarista alkaa joku ohjelma mitä
        viitsin katsoa.
        Ei sellaiset ymmärrä jotka eivät koskaan ole kokeneet yksinäisyyttä.

        Pitkästä aikaa tunsin taas viillon sisällä. Osui niin hyvin itseeni, että pystyn tuntemaan saman kuin sinä.

        Harva asia lähtee vaikuttamaan yhtä vahvana kuin kuulla muiden kokemuksia kiusaamisesta, tietyistä psyykkisistä ongelmista ja yksinäisyydestä.

        Tuntuu kuin olisin tullut empatiakyvyttömäksi hirviöksi. Katson peilistä itseäni, toivoisin olevani parempi ihminen ja että suurimman asioista voisi korvata paremmalla.

        Ei se onnistu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitkästä aikaa tunsin taas viillon sisällä. Osui niin hyvin itseeni, että pystyn tuntemaan saman kuin sinä.

        Harva asia lähtee vaikuttamaan yhtä vahvana kuin kuulla muiden kokemuksia kiusaamisesta, tietyistä psyykkisistä ongelmista ja yksinäisyydestä.

        Tuntuu kuin olisin tullut empatiakyvyttömäksi hirviöksi. Katson peilistä itseäni, toivoisin olevani parempi ihminen ja että suurimman asioista voisi korvata paremmalla.

        Ei se onnistu.

        Mitään voi enää muuttaa. Suren ja kadun kaikkia niitä harhakäsityksiä ja toiveikkaita hetkiä.

        Satuttivat tosissaan. Sitten päälle kasoittain huonoja valintoja ja tekoja. Olen niin tuhonnut itseni ihmisenä.

        Haluaisin välillä kostaa ihmisille, että oppisivat jotakin, mutta ei niin kuuluisi tapahtua... Pääsisi nyt vain eroon niistä ja saisi sen kaiken loppumaan...


    • Anonyymi

      Se on varmaan vielä täysikuu vaikutus ja loppukesän tunnelma. Ihminen tarvitsee kosketusta, läheisyyttä ja rakkautta. Ja ihana kuin tunteista puhutaan! Kuuluu rohkeille. Onneksi kaikki menee ohi, sekä korona, että yksinäinen olo. Voimahali kaikille yksinäisille!

      • Anonyymi

        No ei tää yksinäisyys kyllä ohi ole mennyt, pahenee vaan vuosi vuodelta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei tää yksinäisyys kyllä ohi ole mennyt, pahenee vaan vuosi vuodelta.

        Yksinäisyys ei yleensä mene ohi itsestään. Sinun täytyy aktiivisesti hakea uusia kontakteja. Yksinäisiä on Suomessa valtavan paljon. Liity Facebook ryhmään "Uusia ystäviä" ! Se on nimenomaan ystävänhakupalsta eikä niinkään keskustelupalsta. Voisit myös kertoa missä päin Suomea asut. Ehkä joku tämän palstan postittaja olisi kiinnostunut tapaamaan sinut tai olisi kiinnostunut puhumaan kanssasi puhelimessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinäisyys ei yleensä mene ohi itsestään. Sinun täytyy aktiivisesti hakea uusia kontakteja. Yksinäisiä on Suomessa valtavan paljon. Liity Facebook ryhmään "Uusia ystäviä" ! Se on nimenomaan ystävänhakupalsta eikä niinkään keskustelupalsta. Voisit myös kertoa missä päin Suomea asut. Ehkä joku tämän palstan postittaja olisi kiinnostunut tapaamaan sinut tai olisi kiinnostunut puhumaan kanssasi puhelimessa.

        Minä uskon kohtaloon enkä mihinkään facepookiin, jos on tarkoitettu yksin elämään niin sitten se on elettävä yksin. Thats it.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä uskon kohtaloon enkä mihinkään facepookiin, jos on tarkoitettu yksin elämään niin sitten se on elettävä yksin. Thats it.

        Kuka olisi tarkoittanut sinut elämään yksin ? Me ihmiset voimme vaikuttaa kohtaloomme. On ihmisiä jotka ovat päässeet yksinäisyydestä eroon tekemällä uusia valintoja. Sinä itse päätit kirjoittaa viestin tälle keskustelupalstalle, kohtalo ei tehnyt tuota päätöstä.
        Se mikä meidän elämässämme on ennaltamäärättyä on vanheneminen ja kuolema. Ketään ei ole ennaltamäärätty kärsimään yksinäisyydestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka olisi tarkoittanut sinut elämään yksin ? Me ihmiset voimme vaikuttaa kohtaloomme. On ihmisiä jotka ovat päässeet yksinäisyydestä eroon tekemällä uusia valintoja. Sinä itse päätit kirjoittaa viestin tälle keskustelupalstalle, kohtalo ei tehnyt tuota päätöstä.
        Se mikä meidän elämässämme on ennaltamäärättyä on vanheneminen ja kuolema. Ketään ei ole ennaltamäärätty kärsimään yksinäisyydestä.

        Ei sitä kohtaloonsa ole voinut vaikuttaa,vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia, en tunne kuuluvani mihinkään porukkaan, ei ole työkavereitakaan kun työtön.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sitä kohtaloonsa ole voinut vaikuttaa,vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia, en tunne kuuluvani mihinkään porukkaan, ei ole työkavereitakaan kun työtön.

        Sinun tulisi ehkä etsiä seuraa muista työttömistä ja kohtalon kolhimista. Et jostain syystä pidä Facebookista mutta ehdotan kuitenkin että liittyisit "Paniikki - ja ahdistuneisuushäiriö" - ryhmään ja johonkin masennuksesta kärsivien ryhmään juuri Facebookissa. Jos sen tekisit niin näkisit että et ole yksin. Hyvin monet noiden ryhmien jäsenistä ovat työttömiä ja kärsivät sosiaalisten kontaktien puutteesta. Sinä voisit hakea noista ryhmistä joko tapaamis - tai puhelinseuraa. Jos huomaat että nuo ryhmät eivät sinua miellytä niin voit tietysti poistua ryhmistä milloin haluat. Sinulla ei toisin sanoen ole mitään menetettävää.


      • Anonyymi

        Yritetään välttää väsymysoiretta
        ja päänsärkyjä, vittumaisia oireita
        kumpikin, liiallisesta valoisuudesta
        ulkona ja sisätiloissa herkimmät
        reagoivat päänsäryllä. Mulla kun
        on aspergerin yhtenä oireena
        aistiyliherkkyys, niin liiallinen
        valoisuus ulkona ja sisätiloissa
        pahimmillaan aiheuttaa päänsärkyä
        mulla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka olisi tarkoittanut sinut elämään yksin ? Me ihmiset voimme vaikuttaa kohtaloomme. On ihmisiä jotka ovat päässeet yksinäisyydestä eroon tekemällä uusia valintoja. Sinä itse päätit kirjoittaa viestin tälle keskustelupalstalle, kohtalo ei tehnyt tuota päätöstä.
        Se mikä meidän elämässämme on ennaltamäärättyä on vanheneminen ja kuolema. Ketään ei ole ennaltamäärätty kärsimään yksinäisyydestä.

        Mitäköhän ne yksinäiset ovat tehneet ennen muinoin kun ei ollut tietokoneita.
        Silloin mentiin naapuriin kylään rupattelemaan, nykypäivänä ei edes naapurit tervehdi toisiaan.
        Tämä nettimaailma lisää yksinäisyyttä ja eristäytymistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinun tulisi ehkä etsiä seuraa muista työttömistä ja kohtalon kolhimista. Et jostain syystä pidä Facebookista mutta ehdotan kuitenkin että liittyisit "Paniikki - ja ahdistuneisuushäiriö" - ryhmään ja johonkin masennuksesta kärsivien ryhmään juuri Facebookissa. Jos sen tekisit niin näkisit että et ole yksin. Hyvin monet noiden ryhmien jäsenistä ovat työttömiä ja kärsivät sosiaalisten kontaktien puutteesta. Sinä voisit hakea noista ryhmistä joko tapaamis - tai puhelinseuraa. Jos huomaat että nuo ryhmät eivät sinua miellytä niin voit tietysti poistua ryhmistä milloin haluat. Sinulla ei toisin sanoen ole mitään menetettävää.

        Facebook ei poista yksinäisyyttä, ihminen tarvitsee normaalia kanssakäymistä/elämää toisten joukossa, eikä vaan kirjoittamalla yksinäisyys poistu vaikka voi siitä pienen lohdun saada.


    • Anonyymi

      Saanko kysyä keskustelun aloittajalta että oletko käynyt armeijan ? Jos olet niin voisitko kertoa kuinka yhteiselo tupakavereiden kanssa sujui ? Armeijassa ollessahan on täydellinen eristäytyminen muista täysin mahdotonta.

    • Anonyymi

      Otan osaa suruusi. Et ole tuntemuksiesi kanssa yksin.

    • Anonyymi

      Erakkoelämää since 2010 toukokuu.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta

      Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee
      Maailman menoa
      423
      1826
    2. Miksi jollain jää "talvi päälle"

      Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli
      Maailman menoa
      186
      1475
    3. Minua itkettää tämä tilanne

      Meidän pitäisi jutella. Eikö niin? Miehelle.
      Ikävä
      109
      1411
    4. Miksi koulut pakottavat

      Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja
      Maailman menoa
      156
      1358
    5. Mitkä oli suurimmat

      Syyt mihin hänessä ihastuit alussa ja pikkuhiljaa tunteiden edetessä
      Ikävä
      45
      1046
    6. Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024

      Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit
      Suomi24 Blogi ★
      0
      980
    7. Minulla oli tunteita

      Tein itsestäni pellen. Sait hyvät naurut ja minä 💔
      Ikävä
      63
      966
    8. Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?

      Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!
      Ikävä
      119
      923
    9. Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!

      Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s
      Maailman menoa
      93
      900
    10. Se katse silloin

      Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt
      Ikävä
      32
      886
    Aihe