Raja ei ole 'ehkä', Raja on ehdoton

Yleensä raja tulee vastaan siinä kolmannen kossupullon paikkeilla...

Jos ihmisen sielu on ikuisuusolento niin mitä tehdä kun kaikki tarpeellinen ja haluttu on opittu ja koettu?

-unohtaminen
-itsetuho
-uusi oktaavi todellisuudessa
-alusta aloittaminen (taas?)
-muiden avustaminen

--
heisielu

Rajoja on totuttu siirtelemään tarvittaessa. Toisille raja tulee vastaan jossain, toisille jossain toisaalla. Toki rajat auttaa jäsentelemäään asioita, mutta oikeasti pysyviä rajoja ei ole kovinkaan montaa, suurin osa on itse piirreltyjä syystä tai toisesta perustuen suurin piirtein kohtuullusen hyvään käsitykseen asioista miksei jopa tosiasioihinkin, tai ihan puhtaaseen fiktioon hatustavetomenetelmällä.

Jos käppäilee Ruotsin tai Norjan suuntaan, niin rajaa ei välttämättä edes huomaa ja on jo toisella puolella. Venäjän suunnassa raja on aidompi.

Jaa, olin tuollainen EHKÄ tyyppi nuorena. Amerikassa sellaisia kutsutaan kaiketi nimellä Honkey Tonkey Man. Ei ollut muutenkaan rajoja kun oli vapaa kasvatus lapsena. EHKÄ tyyppi ei elä; vaan hekumoi ja on kuin elävänä kuollut.
Sitten hän alkaa elämään täysillä eli nauttimaan, ryyppäämään yms. Seitsemän vuoden ajan hän täysillä eläen etsii rajoja ja mahdollisia uusia teitä ja uusia ajatuksia. Löytääkin monia mielenkiintoisia äärimmäisyyksiä ja alkaa tuntea, että nyt raja on lähes tullut vastaan.
VIIMEIN HÄN NÄKEE ASIAN SITEN, ETTÄ KAIKKI UUDET ULOTTUVUUDET JA TIET JA RAJAT JOITA HÄN YRITTI AVATA TAI LUODA OLIVATKIN MUIDEN IHMISTEN TEKIJÄNOIKEUKSIEN ALAISIA TEOKSIA. Ei ole mitään uutta auringon alla. Onkin pelkkä nousukas tai copycat.

Raja on siinä, että huomaa kaikkien ajatustensa ja sanojensa olevan plagiointia, kopiointia tai muiden tekijänoikeuksien alaisia. Jumalan Henki joka tutkii kaiken osaa toimia vain samoja ikuisia lainalaisuuksia noudattaen. Se ei poikkea oikeaan eikä vasempaan, vaan tunkeutuu tahdonvoimalla ytimeen. JA SE ON JO TUTKINUT KAIKEN KÄYTTÄMÄLLÄ IKUISIA LAINALAISUUKSIAAN.

Jumalalla on seitsemän pyhä henkeä ja luulen, että on seitsemän eri metodia tutkia äärirajoja. Jokin asia voi sentähden näyttää uudelta, mutta joku on senkin jo keksinyt. Joku voi joutua lähes hurmoksiin kun ajattelee, että on saavuttanut ensimmäisenä jonkin äärirajan. Tuollainen hurmoksen kokeminen on ehkä merkki jonkin äärirajan saavuttamisesta.

Lyhyesti: Kun elää seitsemän vuotta täysillä alkaa niitä äärirajoja löytyä. Kyllä elämästäkin voi saada kyllikseen ja sen koukeroista. Alkaa kaikki maistua puulta ja itsensä toistamiselta.
Ensin käydään läpi teesiä ja kun sanat loppuu siirrytään antiteesiin kritisoimaan teesiä. Synteesin löytäminen onkin sitten melko tyhjänpäiväinen prosesessi. On kuin kaksi seisoisi 20 metrin päässä toisistaan ja heittelisi toisilleen koppia ottaen yhtä ja samaa palloa.

Rajoja voi aina siirtää ja venyttää. Jo lapsena opimme sen.