Psyykkisesti epätasapainoinen on ympäristön armoilla

Hänen mielialavaihtelunsa uivat ympäristön muutosten mukana.

Se mitä hän kertoo ympäristölle ja hän kertoo sen, että ei voi hyvin,
se vaikuttaa häneen itseensä takaisin ja psyykkisesti sairas toimii sen mukaan.

Ikään kuin ei erota teot ja ajatukset toisistaan.

Puhumattakaan suurista päivävaihteluista, joita esimerkiksi horoskooppi tuo kun päivä vaihtuu yhdestä erittäin toisenlaiseksi.

Nuori ei tiedä, mikä ailahteluja aiheuttaa.

Nuorelta vaaditaan että hän on normaali ja käy koulua loppuun.
Nuori ei ymmärrä miksi nuori voi pahoin kaiken aikuisten lupaaman datan keskellä.

Nuori ei tunne elämää ja tekee mitä sanotaan tehdä.

Kun nuori jää yksin vaille suvun, perheen tukea, hän alkaa aaltoilla ympäristön vaikutuksen mukaan.

Esim. lääkäri on huolissaan nuoresta, että nuori tekee itsemurhan. Samaan aikaan nuori tekee istemurhan, koska sisällä on tunteita itsemurhasta.

Nuori ei erota omia ja muiden tuntemuksia toisistaan, koska ei ole elämän kokemusta.
Nuori ottaa sisäisiä tuntemuksiaan todesta.
KUN TUNTEMUKSET OVAT MINUSSA, NIIN NE OVAT TOTTA?

Vastaus on, että tuntemukset eivät ole totta.
Yksilö vain tuntee tuntemuksia, mutta ne eivät ole hänen omiaan.

Tässä on aikuisuuden kynnys, että ei ota asioita todesta vaikka ne tuntuvat tosilta.

Miten sen oppii turvallisesti?