Ihmiset niin erilaisia että helpompi on olla hiljaa

Sosiaalisia pelkoja, että ei tulee hyväksytyksi.
Ei ole ketään vierellä.

Ihmiset eivät tulekaan toimeen keskenään.
Eripuraa syntyy.
Luonnossa ei ole 'tulla hyvin toimeen keskenään' asetelmaa.

LUONNOSSA ON 'EMME TULEE TOIMEEN' KESKENÄÄN.

Ja tuosta 'emme tulee toimeen' lähtöasetelmasta on jatkettava, elettävä.

...ja oltava yhdessä

?
Mysteeri.

Kokemukseni on se, että erilaisuus sammuttaa suut tehokkaasti.
Ei tulee toimeen eikä tahdo enää yrittää mitään.
EI YHTÄÄN MITÄÄN.

?

Voiko elämässä olla sellaista, että kääntää suunnan ja välttämisen ja hiljaisuuden sijasta alkaa puhua ja olla sosiaalinen?

Mutta eihän elämässä ole järkeä?
Kuten sosiaalisuudessakaan ole järkeä.
Sosiaalisuus on vallan jakoa, pahojen mieltymysten, huonojen makujen tyyssija.

Epäsosiaalinen ihminen kysyy, miten nämä suuret kulttuurit ovat oikein jaksanet rakentua kun elämä on aika perseen mahdotonta muutenkin.

Siis elämässäni on vielä suuri oppimaton.

Sieltäkö avioero johtuu.

Tuohon naiset sanoisivat, että he oppivat miehiä nopeammin asioita ja siksi eroavat.
Mutta ei nainenkaan ollut kaikkivoipa, vaikka oletetaan että ymmärsi nopeasti jotakin elämässä, miten asiat ovat muulla tavoin kuin nyt. Mies lisää että se että nainen ymmärsi, se ei oikeuta naista eroamaan, koska silloin ei oikeastaan tajunnut yhtään mitään, koska on amoraalinen. Mitä nainen siihen sanoo?