Avaruus on tietysti ääretön

Väärin, tila/tyhjyys on se mitä jää jäljelle jos poistat kaiken. Itse tyhjyyttä ei tietenkään voi poistaa, koska se on tyhjää, ja siellä ei ole enää jäljellä mitään mitä voisi poistaa. Tilaa voi vain näennäisesti ja paikallisesti poistaa täyttämällä sen aineella.

Trexnonar kirjoitti:

Väärin, tila/tyhjyys on se mitä jää jäljelle jos poistat kaiken. Itse tyhjyyttä ei tietenkään voi poistaa, koska se on tyhjää, ja siellä ei ole enää jäljellä mitään mitä voisi poistaa. Tilaa voi vain näennäisesti ja paikallisesti poistaa täyttämällä sen aineella.

Lue lisää

Tilan voi helposti poistaa. Rajoitat vain alueen pienemmäksi. Vasta kun tilaa ei ole, ei ole mitään.

Trexnonar kirjoitti:

Väärin, tila/tyhjyys on se mitä jää jäljelle jos poistat kaiken. Itse tyhjyyttä ei tietenkään voi poistaa, koska se on tyhjää, ja siellä ei ole enää jäljellä mitään mitä voisi poistaa. Tilaa voi vain näennäisesti ja paikallisesti poistaa täyttämällä sen aineella.

Lue lisää

No nyt. Löytyyhän täältä järjen ääni. Jo oli aikakin.

Tosi hyvä!!!

👍

Anonyymi kirjoitti:

Tilan voi helposti poistaa. Rajoitat vain alueen pienemmäksi. Vasta kun tilaa ei ole, ei ole mitään.

Ei tuossa poisteta sitä tilaa joka on olemassa, vaikka se onkin ei yhtään mitään.

Se vain rajataan jonkun tietyn alueen ulkopuolelle, mutta siellä se edelleen on, olemalla ei yhtään mitään.

Tässä on toki hyvä muistaa että Maapallo ja me siinä mukana, liikumme avaruudessa / tilassa koko ajan pois siltä avaruuden alueelta jonne olimme juuri siirtyneet.

Eli ei tiettyä kohtaa avaruudesta edes voi rajata avaruudessa liikkuvan aineen avulla.

Koko avaruudessa laajeneva näkyvä maailmankaikkeus liikkuu yhdessä hetkessä pois siltä avaruuden alueelta se hetki sitten oli siirtynyt.

😃

Anonyymi kirjoitti:

Tilan voi helposti poistaa. Rajoitat vain alueen pienemmäksi. Vasta kun tilaa ei ole, ei ole mitään.

Se tila täytyy silloin tietysti rajata jollain joka on jotain muuta kuin tyhjä. Tällöin jää kaksi tyhjää tilaa: rajatun sisäinen tyhjä, ja sen ulkopuolinen tyhjä.

SuomiVoittaa kirjoitti:

No nyt. Löytyyhän täältä järjen ääni. Jo oli aikakin.

Tosi hyvä!!!

👍

On asioita, jotka eivät tarvitse mitään erityisiä väliaineita edetäkseen (vrt. ääni tavitsee väliaineen edetäkseen, kuten vaikka ilma, vesi tai vaikka joku metalli), tai asioita, jotka eivät edes reagoi olemassaoleviin asioihin, kuten aineeseen. Tyhjä voi olla näennäisesti tyhjää, vaikka se on itseasiassa täynnä kaikkea. Ilma on silmin havaittuna läpinäkyvää ja esiintyä havainnoijasta "tyhjänä", vaikka se on läpinäkyvä kaasu sisältäen vähän vaikka mitä tarpeellista ja tarpeetonta. Epäilen, että täysin tyhjäksi kaikesta olemassaolevasta eristettyä aluetta tai tilaa ei ole mahdollista saada aikaan, varsinkaan tällä tietämyksellä, kun ei edes tiedetä mitä kaikkea on. Piste voisi olla sellainen, mutta ehkä se vaatii vähän mietintää, että mitä käyttöä pisteelle olisi. Pisteen tilavuus on matemaattisen määrittelyn mukaisesti nolla, mutta reaalimaailman käsitteenä ehkä tilavuus lähestyy nollaa ollen ehkä himpun verran suurempi kuin nolla.

Jos kykenet todistamaan yleisen suhteellisuusteorian epäloogiseksi, seuraava fysiikan Nobel on takuuvarmasti sinun.

Massa kaareuttaa avaruutta. Nyt kuitenkin on niin, että havainnoimassamme avaruudessa omega on mittaustarkkuudell 1, eli avaruus on erittäin laakea. Se ei kuitenkaan kumoa suhtista.

Miksi kaareutuva tyhjyys olisi epälooginen? En siis väitä, että sellainen todella olisi olemassa, koska ei täydellistä tyhjyyttäkään ole, mutta ei se mitään logiikan sääntöä rikkoisi.

Jos kuvittelet itsesi yksiulotteiseksi otukseksi, joka elää äärettömässä yksiulotteisessa avaruudessa, miten voit selvittää onko avaruutesi oikeasti äärettömiin jatkuva suora vai äärelliseen kaksiulotteiseen pintaan piirretty loputon spiraali?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi kaareutuva tyhjyys olisi epälooginen? En siis väitä, että sellainen todella olisi olemassa, koska ei täydellistä tyhjyyttäkään ole, mutta ei se mitään logiikan sääntöä rikkoisi.

Jos kuvittelet itsesi yksiulotteiseksi otukseksi, joka elää äärettömässä yksiulotteisessa avaruudessa, miten voit selvittää onko avaruutesi oikeasti äärettömiin jatkuva suora vai äärelliseen kaksiulotteiseen pintaan piirretty loputon spiraali?

Lue lisää

Syy miksi kaareutuva tyhjyys on epälooginen on koska tyhjyys koostu mistään, joten se ei voi kaareutua. Jos sulla on joku esine, esimerkiksi puun oksa, se voi kaareutua, koska se koostuu atomeista. Tyhjyys ei koostu mistään, jos puhutaan aidosta tyhjyydestä.

"Jos kuvittelet itsesi yksiulotteiseksi otukseksi, joka elää äärettömässä yksiulotteisessa avaruudessa, miten voit selvittää onko avaruutesi oikeasti äärettömiin jatkuva suora vai äärelliseen kaksiulotteiseen pintaan piirretty loputon spiraali?"

Ensinnäkin, yksiulotteisia otuksia ei ole olemassa, ja jos spiraali olisi loputon, se ei voi olla samaan aikaan äärellisen pinnan päällä. Kysymyksesi on liian epälooginen että siihen voisi vastata mitään järkevää.

Trexnonar kirjoitti:

Syy miksi kaareutuva tyhjyys on epälooginen on koska tyhjyys koostu mistään, joten se ei voi kaareutua. Jos sulla on joku esine, esimerkiksi puun oksa, se voi kaareutua, koska se koostuu atomeista. Tyhjyys ei koostu mistään, jos puhutaan aidosta tyhjyydestä.

"Jos kuvittelet itsesi yksiulotteiseksi otukseksi, joka elää äärettömässä yksiulotteisessa avaruudessa, miten voit selvittää onko avaruutesi oikeasti äärettömiin jatkuva suora vai äärelliseen kaksiulotteiseen pintaan piirretty loputon spiraali?"

Ensinnäkin, yksiulotteisia otuksia ei ole olemassa, ja jos spiraali olisi loputon, se ei voi olla samaan aikaan äärellisen pinnan päällä. Kysymyksesi on liian epälooginen että siihen voisi vastata mitään järkevää.

Lue lisää

Avaruus kaareutuu massiivisten kappaleiden lähellä. Mistä tyhjä avaruus koostuu?

Väitätkö, ettei äärelliseen tilaan voi piirtää piiriltään ääretöntä (säännöllistä) kuviota?
Googlaa Kochin käyrä.

Entä osaatko kuvitella äärellisen kokoisen kolmeulotteisen kappaleen, jonka pinta-ala lähestyy ääretöntä samalla kuin sen massa lähestyy nollaa.
Minä osaan.

Äärettömyydet ovat monimutakainen asia, jossa maalaisjärki tilttaa aika helposti.

Trexnonar kirjoitti:

Syy miksi kaareutuva tyhjyys on epälooginen on koska tyhjyys koostu mistään, joten se ei voi kaareutua. Jos sulla on joku esine, esimerkiksi puun oksa, se voi kaareutua, koska se koostuu atomeista. Tyhjyys ei koostu mistään, jos puhutaan aidosta tyhjyydestä.

"Jos kuvittelet itsesi yksiulotteiseksi otukseksi, joka elää äärettömässä yksiulotteisessa avaruudessa, miten voit selvittää onko avaruutesi oikeasti äärettömiin jatkuva suora vai äärelliseen kaksiulotteiseen pintaan piirretty loputon spiraali?"

Ensinnäkin, yksiulotteisia otuksia ei ole olemassa, ja jos spiraali olisi loputon, se ei voi olla samaan aikaan äärellisen pinnan päällä. Kysymyksesi on liian epälooginen että siihen voisi vastata mitään järkevää.

Lue lisää

Oletko nyt aivan varma? Lukitaanko vastaus?

Ei ole edes vaikeaa saada ääretön spriaali mahtumaan äärellisen pinnan päälle. Ensimmäinen idea, joka tulee mieleen, toimii:

Aloita valitsemastasi keskipisteestä spiraalin piirtäminen siten, että ensimmäisen kierroksen aikana spiraalin säde kasvaa yhden yksiön verran. Jatka sitten niin, että seuraavalla kierroksella säde kasvaa puoli yksikköä. Ja sitten 1/4 yksikköä. Sitten 1/8 yksikköä. Ja niin edelleen: jokaisella kierroksella säde kasvaa puolet siitä, mitä se kasvoi edellisellä kierroksella.

Missään vaiheessa spiraali ei käy yli kahden yksikön päässä alkupisteestä. Tuo äärettömän pitkä spiraali on siis varsin rajallisen ympyrän sisällä. Jos haluat mieluummin spiraalin, joka on molempiin suuntiin ääretön (ei alkupistettä), niin sekin onnistuu, mutta sen jätän sinulle ihan omaksi harjoitustehtäväksi. (Vinkki: Melkein sama idea toimii siihenkin.)

Juuri näin 👍👍👍

😃

Anonyymi kirjoitti:

Miksi kaareutuva tyhjyys olisi epälooginen? En siis väitä, että sellainen todella olisi olemassa, koska ei täydellistä tyhjyyttäkään ole, mutta ei se mitään logiikan sääntöä rikkoisi.

Jos kuvittelet itsesi yksiulotteiseksi otukseksi, joka elää äärettömässä yksiulotteisessa avaruudessa, miten voit selvittää onko avaruutesi oikeasti äärettömiin jatkuva suora vai äärelliseen kaksiulotteiseen pintaan piirretty loputon spiraali?

Lue lisää

Ei yksi, tai kaksiulotteisia otuksia voi olla olemassa. Eikä yksi tai kaksiulotteisia maailmankaikkeuksia.

Jos otat kolmiulotteisesta pois paksuuden, ei jäljelle jää yhtään mitään. Ei edes sitä tyhjää tilaa, joka itsessään on ei yhtään mitään.

Ja tämähän on looginen fakta.

😃

Trexnonar kirjoitti:

Syy miksi kaareutuva tyhjyys on epälooginen on koska tyhjyys koostu mistään, joten se ei voi kaareutua. Jos sulla on joku esine, esimerkiksi puun oksa, se voi kaareutua, koska se koostuu atomeista. Tyhjyys ei koostu mistään, jos puhutaan aidosta tyhjyydestä.

"Jos kuvittelet itsesi yksiulotteiseksi otukseksi, joka elää äärettömässä yksiulotteisessa avaruudessa, miten voit selvittää onko avaruutesi oikeasti äärettömiin jatkuva suora vai äärelliseen kaksiulotteiseen pintaan piirretty loputon spiraali?"

Ensinnäkin, yksiulotteisia otuksia ei ole olemassa, ja jos spiraali olisi loputon, se ei voi olla samaan aikaan äärellisen pinnan päällä. Kysymyksesi on liian epälooginen että siihen voisi vastata mitään järkevää.

Lue lisää

Juuri näin. Muuttuvan systeemin muutos perustuu siihen että se koostuu erillisistä osista jotka liikkuvat suhteessa toisiinsa ja tuo liike tapahtuu jossakin paikassa jota voidaan kutsua avaruudeksi.

Tuon paikan itsensä ei enää tarvitse kyetä muuttumaan, eikä se voi muuttua, koska sehän ei enää koostu erillisistä osista jotka liikkuisivat jossa muuttuvan avaruuden taustalla olevassa paikassa.

Eli kaareutuva avaruus on keisari alasti.

Samoin laajeneva avaruus.

😃

SuomiVoittaa kirjoitti:

Ei yksi, tai kaksiulotteisia otuksia voi olla olemassa. Eikä yksi tai kaksiulotteisia maailmankaikkeuksia.

Jos otat kolmiulotteisesta pois paksuuden, ei jäljelle jää yhtään mitään. Ei edes sitä tyhjää tilaa, joka itsessään on ei yhtään mitään.

Ja tämähän on looginen fakta.

😃

Lue lisää

Ja mikä olikaan henkinen kehitystaso?

"Ajattelun kehitys:
Kouluikään tultaessa lapsen ajattelua luonnehtii konkreettisuus. Ajattelun ollessa konkreettista lapsi ymmärtää parhaiten ne asiat, jotka voi nähdä ja koskettaa. Vähitellen lapsi kuitenkin kykenee irtautumaan välittömistä aistihavainnoistaan, jolloin erilaisten toimintojen suorittaminen entistä enemmän mielen sisäisesti on mahdollista. Vähitellen ajattelu saa abstrakteja, käsitteellisempiä piirteitä. Ikävaiheessa käsitys todesta ja epätodesta vahvistuu, mut-ta ne voivat edelleen sekoittua lapsen mielessä."

Abstraktiin ja käsitteelliseen ajatteluun ei tämän kaikkien tieteiden yleisneron henkinen kehitys ole ikinä edennyt. Jo alakouluiässä piäisi ajattelun alkaa kehittymään konkreettisesta käsitteelliseen, mutta eräät jäävät kymmenvuotiaan asteelle.

Anonyymi kirjoitti:

Ja mikä olikaan henkinen kehitystaso?

"Ajattelun kehitys:
Kouluikään tultaessa lapsen ajattelua luonnehtii konkreettisuus. Ajattelun ollessa konkreettista lapsi ymmärtää parhaiten ne asiat, jotka voi nähdä ja koskettaa. Vähitellen lapsi kuitenkin kykenee irtautumaan välittömistä aistihavainnoistaan, jolloin erilaisten toimintojen suorittaminen entistä enemmän mielen sisäisesti on mahdollista. Vähitellen ajattelu saa abstrakteja, käsitteellisempiä piirteitä. Ikävaiheessa käsitys todesta ja epätodesta vahvistuu, mut-ta ne voivat edelleen sekoittua lapsen mielessä."

Abstraktiin ja käsitteelliseen ajatteluun ei tämän kaikkien tieteiden yleisneron henkinen kehitys ole ikinä edennyt. Jo alakouluiässä piäisi ajattelun alkaa kehittymään konkreettisesta käsitteelliseen, mutta eräät jäävät kymmenvuotiaan asteelle.

Lue lisää

Kaupunkiin tulee kaksi kulkijaa, jotka ovat vaattureita. Keisari, joka pitää suuresti uusista vaatteista, palkkaa heidät räätälöimään keisarille uudet vaatteet. Vaatturit väittävät vaatteiden näkyvän vain älymystölle ja tyhmät ja virkaansa pätemättömät eivät näkisi vaatteita ollenkaan. Näin ollen keisari ajattelee tämän olevan hieno sijoitus, kun hän saisi tämän avulla selville, ketkä hänen virkamiehistään olisivat kykenemättömiä tehtäväänsä.

Vaatturit pyytävät vatteiden materiaalikustannuksiin ja palkkioksi paljon kalleinta kultaa ja hienointa silkkiä.

Todellisuudessa vaatturit eivät tee ollenkaan vaatteita ja siksi keisari saa huomata, ettei itsekään näe vaatteita, mutta päättää olla puhumatta asiasta, koska pelkää muiden toteavan hänet kyvyttömäksi tehtäväänsä. Kangaspuita käy katsomassa myös useampi keisarin virkamies ja hekin päättävät vaieta kyvyttömyydestään nähdä kankaita ja kuvioita.

Lopulta keisari sovittaa peilin edessä vaatteitaan ja hienoa laahusta. Laahuksen kantajatkin ovat tarttuvinaan kankaaseen, mitä he eivät oikeasti löydä. Kaikki kuitenkin ihailevat kovaan ääneen kauniita kankaita ja niiden kuvioita. Sitten joukko lähtee kulkueeseen kaupungin keskustaan, missä ihailu jatkuu kunnes pieni lapsi huutaa, ettei keisarilla ole ollenkaan vaatteita. Kulkueen seuraajat alkavat tämän jälkeen supista keskenään lopulta yltyen huutamaan, ettei keisarilla ole vaatteita. Keisari suoristaa selkänsä ja näyttää entistä ryhdikkäämmältä, vaikka hänestäkin tuntuu että kansa on oikeassa. Hän ajattelee, että hänen täytyy kestää näytös loppuun asti. Ja kamariherrat jatkavat laahuksen kantamista aivan kuin keisarilla olisi oikeasti vaatteet laahuksineen.

🤣🤣🤣

Anonyymi kirjoitti:

Kaupunkiin tulee kaksi kulkijaa, jotka ovat vaattureita. Keisari, joka pitää suuresti uusista vaatteista, palkkaa heidät räätälöimään keisarille uudet vaatteet. Vaatturit väittävät vaatteiden näkyvän vain älymystölle ja tyhmät ja virkaansa pätemättömät eivät näkisi vaatteita ollenkaan. Näin ollen keisari ajattelee tämän olevan hieno sijoitus, kun hän saisi tämän avulla selville, ketkä hänen virkamiehistään olisivat kykenemättömiä tehtäväänsä.

Vaatturit pyytävät vatteiden materiaalikustannuksiin ja palkkioksi paljon kalleinta kultaa ja hienointa silkkiä.

Todellisuudessa vaatturit eivät tee ollenkaan vaatteita ja siksi keisari saa huomata, ettei itsekään näe vaatteita, mutta päättää olla puhumatta asiasta, koska pelkää muiden toteavan hänet kyvyttömäksi tehtäväänsä. Kangaspuita käy katsomassa myös useampi keisarin virkamies ja hekin päättävät vaieta kyvyttömyydestään nähdä kankaita ja kuvioita.

Lopulta keisari sovittaa peilin edessä vaatteitaan ja hienoa laahusta. Laahuksen kantajatkin ovat tarttuvinaan kankaaseen, mitä he eivät oikeasti löydä. Kaikki kuitenkin ihailevat kovaan ääneen kauniita kankaita ja niiden kuvioita. Sitten joukko lähtee kulkueeseen kaupungin keskustaan, missä ihailu jatkuu kunnes pieni lapsi huutaa, ettei keisarilla ole ollenkaan vaatteita. Kulkueen seuraajat alkavat tämän jälkeen supista keskenään lopulta yltyen huutamaan, ettei keisarilla ole vaatteita. Keisari suoristaa selkänsä ja näyttää entistä ryhdikkäämmältä, vaikka hänestäkin tuntuu että kansa on oikeassa. Hän ajattelee, että hänen täytyy kestää näytös loppuun asti. Ja kamariherrat jatkavat laahuksen kantamista aivan kuin keisarilla olisi oikeasti vaatteet laahuksineen.

🤣🤣🤣

Lue lisää

Tuo on juuri sinun tasollesi sopivaa luettavaa. Grimmin sadut saattavat olla vähän liian ärtsyjä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on juuri sinun tasollesi sopivaa luettavaa. Grimmin sadut saattavat olla vähän liian ärtsyjä.

Ja sinä et ymmärrä vihjettä.

En ihmettele.

🤣🤣🤣

SuomiVoittaa kirjoitti:

Ja sinä et ymmärrä vihjettä.

En ihmettele.

🤣🤣🤣

Ja sinä et ymmärrä mitään.

Sitä ihmettelee kaikki.

🐒🐒🐒

SuomiVoittaa kirjoitti:

Ja sinä et ymmärrä vihjettä.

En ihmettele.

🤣🤣🤣

Olet tuotakin jankuttanut useita kymmeniä kertoja. Ymmärrän kyllä vihjeen. Mutta kun sinä et ole uusi Galilei, vaikka siitä haaveilet. Olet henkiseltä kehitykseltäsi jälkeenjäänyt koulupudokas, jonka käsitys tieteestä ja fysiikasta on enemmän kuin naiivi. Se on absurdi.

Höpö höpö.

Avaruus = 0

Aine / energia / työntävä voima = 1

Se että on olemassa jotakin mikä on fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa, tarvitsee taustalleen paikan jossa olla ja muuttua. Muutenhan tämä fyysisen konkreettisesti olemassa oleva ei muutu kuin siten että sen tiheys vaihtelee aluettain tässä äärettömässä 3 D paikassa jota avaruudeksi voidaan kutsua.

Avaruudesta olevaa ei voi ottaa avaruudesta pois, eikä sitä avaruuteen lisää voi saada

Ps. Emme ole avaruuden sisäpuolella, emmekä sen ulkopuolella. Silti olemme, liikumme ja muutumme avaruudessa.

Avaruus itsessään ei enää voi muuttua.

Se siis on pelkkä ääretön 3 D näyttämö joka itsessään ON ei yhtään mitään.

Avaruutta itsessään ei tarvitse huomioida eli ottaa huomioon.

Eli se mikä laajenee, on se mistä kaikki tieteellisesti tutkittavissa oleva pohjimmiltaan koostuu.

Avaruudessa laajeneva näkyvä maailmankaikkeus on yhtä ja samaa laajenevaa energiakenttää jota meidänkin avaruudessa laajenevat kehomme ovat.

😃

SuomiVoittaa kirjoitti:

Höpö höpö.

Avaruus = 0

Aine / energia / työntävä voima = 1

Se että on olemassa jotakin mikä on fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa, tarvitsee taustalleen paikan jossa olla ja muuttua. Muutenhan tämä fyysisen konkreettisesti olemassa oleva ei muutu kuin siten että sen tiheys vaihtelee aluettain tässä äärettömässä 3 D paikassa jota avaruudeksi voidaan kutsua.

Avaruudesta olevaa ei voi ottaa avaruudesta pois, eikä sitä avaruuteen lisää voi saada

Ps. Emme ole avaruuden sisäpuolella, emmekä sen ulkopuolella. Silti olemme, liikumme ja muutumme avaruudessa.

Avaruus itsessään ei enää voi muuttua.

Se siis on pelkkä ääretön 3 D näyttämö joka itsessään ON ei yhtään mitään.

Avaruutta itsessään ei tarvitse huomioida eli ottaa huomioon.

Eli se mikä laajenee, on se mistä kaikki tieteellisesti tutkittavissa oleva pohjimmiltaan koostuu.

Avaruudessa laajeneva näkyvä maailmankaikkeus on yhtä ja samaa laajenevaa energiakenttää jota meidänkin avaruudessa laajenevat kehomme ovat.

😃

Lue lisää

Koskakohan ymmärrät, että paljon käyttämäsi tarinan keisari olet sinä itse?

🐒🐒🐒

Anonyymi kirjoitti:

Koskakohan ymmärrät, että paljon käyttämäsi tarinan keisari olet sinä itse?

🐒🐒🐒

🤣🤣🤣

Alastomalle keisarille syötettiin pajunköyttä.

Aivan kuten kosmologit syöttävät teille huuhaata.

Vaan minulle ei kukaan ole kertonut että laajeneva avaruus on huuhaata.

Minä olen hän joka huutaa että keisari on alasti

Yritähän edes sisäistää tuo satu ja se miten se kuvaa tätä tilannetta.

Ei pitäisi olla vaikeaa.

😃

SuomiVoittaa kirjoitti:

🤣🤣🤣

Alastomalle keisarille syötettiin pajunköyttä.

Aivan kuten kosmologit syöttävät teille huuhaata.

Vaan minulle ei kukaan ole kertonut että laajeneva avaruus on huuhaata.

Minä olen hän joka huutaa että keisari on alasti

Yritähän edes sisäistää tuo satu ja se miten se kuvaa tätä tilannetta.

Ei pitäisi olla vaikeaa.

😃

Lue lisää

"Vaan minulle ei kukaan ole kertonut että laajeneva avaruus on huuhaata."

Ei olekaan, koska avaruuden laajeneminen ei ole huuhaata. Se on faktaa.

Ilmeisesti et itsekään ymmärrä ääretöntä oikein, kun luulet että ääretön tarkoittaa loputonta toistoa.

Ääretön on äärimmäisen yksinkertainen matemaattinen käsite, joka sovellettuna fyysiseen universumiin johtaa silloin tällöin epäinuitiivisiin, mutta ei mahdottomiin eikä edes epärealistisiin johtopäätöksiin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ääretön on vain lukusuoralle lisätty saavuttamaton päätepiste (tai kaksi päätepistettä, jos on tarpeen erotella positiivinen ja negatiivinen äärettömyys), joka siis on automaattisesti suurempi (tai negatiivisessa tapauksessa pienempi) kuin mikään reaaliluku.

Ääretön ei ole luku, joten sillä ei voi laskea kuten tavallisilla luvuilla, mutta osa laskutoimituksista (ne, joille se on mielekästä) on erikseen määritelty sopimaan yhteen myös äärettömyyden kanssa.

Tuo sinunkin harhaluulosi siitä, että äärettömässä avaruudessa on äärettömän monta kopiota Maapallosta ja Mel Gibsonista, perustuu pohjimmiltaan samaan virhekäsitykseen, johon moni kompastuu ajatellessaan äärettömiä desimaalikehitelmiä. Katsotaanpa vaikka kaikille tuttua irrationaalilukua pii.
Koska piin desimaalikehitelmä on ääretön ja jaksoton, kaikki mahdolliset äärellisen mittaiset lukujonot pitäisi löytyä sieltä, ja hetken kun mietimme asiaa, niin niidenhän täytyy löytyä sieltä äärettömän monta kertaa, koska kun kyseinen lukujono on kerran tullut vastaan, niin desimaalikehitelmää on edelleen äärettömän pitkästi jäljellä. Esimerkiksi koko Shakespearin tuotanto binäärikoodiksi muutettuna tulee vastaan äärettömän monta kertaa piin desimaalikehitelmässä, eikö niin?

Väärin. Kaikki tuossa (paitsi että "Piin desimaalikehitelmä on ääretön ja jaksoton") oli väärin. Äärettömän pitkästä jaksottomasta desimaalikehitelmästä ei ole mikään pakko löytyä valitsemaasi äärellisen mittaista lukujonoa kertaakaan. Tai se voi löytyä kerran, mutta ei toista kertaa. Tai voi löytyä miljardi kertaa peräkkäin ja sen jälkeen ei kertaakaan.

Me emme tiedä löytyykö jokainen äärellinen lukujono piin desimaalikehitelmästä, mutta lähtökohtaisesti ei ole mitään syytä olettaa, että löytyisi. Sen me kuitenkin tiedämme, että desimaalikehitelmän äärettömyydestä ja jaksottomuudesta ei voida tuollaista päätellä, ja se on helppo todistaa. Sanotaan vaikka, että haluamme löytää lukujonon "0123456789" mielivaltaisesta äärettömästä ja jaksottomasta desimaalikehitelmästä. No, minä valitsen desimaalikehitelmäksi sen reaaliluvun, jonka desimaalikehitelmä on muuten sama kuin pii, paitsi että jokainen piin 0 on vaihdettu luvuksi 1. Desimaalikehitelmä on edelleen ääretön ja jaksoton, mutta siinä ei ole yhtäkään nollaa. Onnea vain tuon nollalla alkavan lukujonon etsintään.

Aivan vastaavasti ääretön avaruus voi sisältää täsmälleen yhden kappaleen Maapalloja, eikä sen tarvitse koskaan toistaa itseään minkään säännön mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti et itsekään ymmärrä ääretöntä oikein, kun luulet että ääretön tarkoittaa loputonta toistoa.

Ääretön on äärimmäisen yksinkertainen matemaattinen käsite, joka sovellettuna fyysiseen universumiin johtaa silloin tällöin epäinuitiivisiin, mutta ei mahdottomiin eikä edes epärealistisiin johtopäätöksiin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ääretön on vain lukusuoralle lisätty saavuttamaton päätepiste (tai kaksi päätepistettä, jos on tarpeen erotella positiivinen ja negatiivinen äärettömyys), joka siis on automaattisesti suurempi (tai negatiivisessa tapauksessa pienempi) kuin mikään reaaliluku.

Ääretön ei ole luku, joten sillä ei voi laskea kuten tavallisilla luvuilla, mutta osa laskutoimituksista (ne, joille se on mielekästä) on erikseen määritelty sopimaan yhteen myös äärettömyyden kanssa.

Tuo sinunkin harhaluulosi siitä, että äärettömässä avaruudessa on äärettömän monta kopiota Maapallosta ja Mel Gibsonista, perustuu pohjimmiltaan samaan virhekäsitykseen, johon moni kompastuu ajatellessaan äärettömiä desimaalikehitelmiä. Katsotaanpa vaikka kaikille tuttua irrationaalilukua pii.
Koska piin desimaalikehitelmä on ääretön ja jaksoton, kaikki mahdolliset äärellisen mittaiset lukujonot pitäisi löytyä sieltä, ja hetken kun mietimme asiaa, niin niidenhän täytyy löytyä sieltä äärettömän monta kertaa, koska kun kyseinen lukujono on kerran tullut vastaan, niin desimaalikehitelmää on edelleen äärettömän pitkästi jäljellä. Esimerkiksi koko Shakespearin tuotanto binäärikoodiksi muutettuna tulee vastaan äärettömän monta kertaa piin desimaalikehitelmässä, eikö niin?

Väärin. Kaikki tuossa (paitsi että "Piin desimaalikehitelmä on ääretön ja jaksoton") oli väärin. Äärettömän pitkästä jaksottomasta desimaalikehitelmästä ei ole mikään pakko löytyä valitsemaasi äärellisen mittaista lukujonoa kertaakaan. Tai se voi löytyä kerran, mutta ei toista kertaa. Tai voi löytyä miljardi kertaa peräkkäin ja sen jälkeen ei kertaakaan.

Me emme tiedä löytyykö jokainen äärellinen lukujono piin desimaalikehitelmästä, mutta lähtökohtaisesti ei ole mitään syytä olettaa, että löytyisi. Sen me kuitenkin tiedämme, että desimaalikehitelmän äärettömyydestä ja jaksottomuudesta ei voida tuollaista päätellä, ja se on helppo todistaa. Sanotaan vaikka, että haluamme löytää lukujonon "0123456789" mielivaltaisesta äärettömästä ja jaksottomasta desimaalikehitelmästä. No, minä valitsen desimaalikehitelmäksi sen reaaliluvun, jonka desimaalikehitelmä on muuten sama kuin pii, paitsi että jokainen piin 0 on vaihdettu luvuksi 1. Desimaalikehitelmä on edelleen ääretön ja jaksoton, mutta siinä ei ole yhtäkään nollaa. Onnea vain tuon nollalla alkavan lukujonon etsintään.

Aivan vastaavasti ääretön avaruus voi sisältää täsmälleen yhden kappaleen Maapalloja, eikä sen tarvitse koskaan toistaa itseään minkään säännön mukaan.

Lue lisää

Höpö höpö.
Ääretön 3-ulotteinen aika-avaruus on aivan toista mitä yrität äärettömillä lukujonoillasi selittää.
Oletetussa äärettömässä muodossa aika-avaruus toistaa myös itseään kaikissa olomuodoissa, kaikissa ulotteissaan äärettömyyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Höpö höpö.
Ääretön 3-ulotteinen aika-avaruus on aivan toista mitä yrität äärettömillä lukujonoillasi selittää.
Oletetussa äärettömässä muodossa aika-avaruus toistaa myös itseään kaikissa olomuodoissa, kaikissa ulotteissaan äärettömyyteen.

Lue lisää

Miksi ihmeessä toistaisi? Ei äärettömyys vaadi minkäänlaista toistoa.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi ihmeessä toistaisi? Ei äärettömyys vaadi minkäänlaista toistoa.

Toistoahan tämä näkyvä äärellinen avaruuskin on.
Tähtiä, planeettoja, galakseja syntyy ja tuhoutuu kuin liukuhihnalta.

Maan kaltaisiakin planeettoja syntyy, mutta tuskin maan täydellisiä kopioita koska äärellisyys rajoittaa variaatioiden määrää tässäkin yksityiskohdassa.

Anonyymi kirjoitti:

Toistoahan tämä näkyvä äärellinen avaruuskin on.
Tähtiä, planeettoja, galakseja syntyy ja tuhoutuu kuin liukuhihnalta.

Maan kaltaisiakin planeettoja syntyy, mutta tuskin maan täydellisiä kopioita koska äärellisyys rajoittaa variaatioiden määrää tässäkin yksityiskohdassa.

Lue lisää

Et nyt tainnut ymmärtää tuon aiemman kommentoijan pointtia. Totta kai joka paikassa näkyy galakseja, tähtiä, planeettoja ja niin edelleen. Aivan kuten piin desimaaleissa tulee aina uusia kolmosia, kaseja, vitosia ja niin edelleen. Tuosta ei seuraa, että löytyy loputtomasti (tai edes äärellisen montaa) kopioita (tai lähes kopioita) samoista objekteista.

Katso vaikka Penrosen laattoja. "Nuoli" ja "Leija" -laatoilla voidaan peittää äärettömän suuri pinta siten, että sama kuvio ei koskaan toistu kahta kertaa. Aivan sama ilmiö voi olla (ja todennäköisesti onkin) totta myös koko universumin tasolla, etenkin kun universumin ei tarvitse koostua vain kahdesta samanlaisesta kappaleesta, vaan eri palasiakin voi olla loputtomasti lisää.

Anonyymi kirjoitti:

Et nyt tainnut ymmärtää tuon aiemman kommentoijan pointtia. Totta kai joka paikassa näkyy galakseja, tähtiä, planeettoja ja niin edelleen. Aivan kuten piin desimaaleissa tulee aina uusia kolmosia, kaseja, vitosia ja niin edelleen. Tuosta ei seuraa, että löytyy loputtomasti (tai edes äärellisen montaa) kopioita (tai lähes kopioita) samoista objekteista.

Katso vaikka Penrosen laattoja. "Nuoli" ja "Leija" -laatoilla voidaan peittää äärettömän suuri pinta siten, että sama kuvio ei koskaan toistu kahta kertaa. Aivan sama ilmiö voi olla (ja todennäköisesti onkin) totta myös koko universumin tasolla, etenkin kun universumin ei tarvitse koostua vain kahdesta samanlaisesta kappaleesta, vaan eri palasiakin voi olla loputtomasti lisää.

Lue lisää

Ajattelepa näin , äärettömässä kokonaisuus on uniikki kuten vaikkapa se sinun "nuoli/leija äärettömyytesi" ja osatekijät toistuvat. Pienellä alueella toistuvat pienet yksinkertaiset kuviot ja kun alueen kaikki rajat poistuvat äärettömyyteen asti mielettömän monimutkaisetkin kuviot ( esim. maan kaltaiset sivilisaatiot) toistuvat.

Anonyymi kirjoitti:

Ajattelepa näin , äärettömässä kokonaisuus on uniikki kuten vaikkapa se sinun "nuoli/leija äärettömyytesi" ja osatekijät toistuvat. Pienellä alueella toistuvat pienet yksinkertaiset kuviot ja kun alueen kaikki rajat poistuvat äärettömyyteen asti mielettömän monimutkaisetkin kuviot ( esim. maan kaltaiset sivilisaatiot) toistuvat.

Lue lisää

Ei, vaan nimenomaan eivät (välttämättä) toistu. Sehän se pointti juuri on. Äärettömyydestä ei lähtökohtaisesti seuraa minkäänlaista toistoa. Esimerkiksi juuri noissa Penrosen laatoissa: Kuviot eivät toistu koskaan.

Toki ääretön avaruus voi myös toistaa itseään kuten perinteinen neliölaatoitus, mutta sen perustelemiseen tarvitset jotain muuta kuin pelkän äärettömyyden, koska äärettömyydestä tuo jaksollisuus ei seuraa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei, vaan nimenomaan eivät (välttämättä) toistu. Sehän se pointti juuri on. Äärettömyydestä ei lähtökohtaisesti seuraa minkäänlaista toistoa. Esimerkiksi juuri noissa Penrosen laatoissa: Kuviot eivät toistu koskaan.

Toki ääretön avaruus voi myös toistaa itseään kuten perinteinen neliölaatoitus, mutta sen perustelemiseen tarvitset jotain muuta kuin pelkän äärettömyyden, koska äärettömyydestä tuo jaksollisuus ei seuraa.

Lue lisää

Äärettömässä avaruudessa on toistoa ja luonnollisesti tämä yksityiskohtien toisto esiintyy satunnaisissa paikoissa, samaan tapaan satunnaisesti toistuen kuin se toistuu näkemässämme avaruudessa. Tässä oletetussa äärettymyydessä harvinaisekin tapaukset (esim. elämän synteettinen syntyminen) muuttuu tavanomaiseksi tapahtumaksi.

Äärettömys ei kuitenkaan lisää kokonaisuuden symmertistä toistoa, se täytyy myöntää.

Anonyymi kirjoitti:

Äärettömässä avaruudessa on toistoa ja luonnollisesti tämä yksityiskohtien toisto esiintyy satunnaisissa paikoissa, samaan tapaan satunnaisesti toistuen kuin se toistuu näkemässämme avaruudessa. Tässä oletetussa äärettymyydessä harvinaisekin tapaukset (esim. elämän synteettinen syntyminen) muuttuu tavanomaiseksi tapahtumaksi.

Äärettömys ei kuitenkaan lisää kokonaisuuden symmertistä toistoa, se täytyy myöntää.

Lue lisää

Koon ja koostumuksen puolesta Maapallon kaltaisia planeettoja kyllä varmasti löytyy, ei sitä kukaan kiistä. Mutta jo planeetan pinnanmuodot saati sitten sillä kehittyneet elämänmuodot ja niiden levinneisyys ovat täysin kaoottisia systeemeitä. Mitään ihmistä (tai mitään muutakaan Maapallon eläintä) muistuttavaa niillä tuskin on kehittynyt. Yleensä tuota ”Äärettömyydestä seuraa loputonta toistoa” -argumenttia käytetään nimeomaan sen perustelemiseen, että jos universumi on ääretön niin meistä jokaisesta löytyy loputtomasti kopioita, ja juuri tuota idiotismia minä kritisoin. En sitä, että galaksit toistuvat kaukaa katsoen suurin piirtein samannäköisinä tai että pääsarjan tähtiä kiertäviä kiviplaneettoja löytyy joka paikasta.

Anonyymi kirjoitti:

Koon ja koostumuksen puolesta Maapallon kaltaisia planeettoja kyllä varmasti löytyy, ei sitä kukaan kiistä. Mutta jo planeetan pinnanmuodot saati sitten sillä kehittyneet elämänmuodot ja niiden levinneisyys ovat täysin kaoottisia systeemeitä. Mitään ihmistä (tai mitään muutakaan Maapallon eläintä) muistuttavaa niillä tuskin on kehittynyt. Yleensä tuota ”Äärettömyydestä seuraa loputonta toistoa” -argumenttia käytetään nimeomaan sen perustelemiseen, että jos universumi on ääretön niin meistä jokaisesta löytyy loputtomasti kopioita, ja juuri tuota idiotismia minä kritisoin. En sitä, että galaksit toistuvat kaukaa katsoen suurin piirtein samannäköisinä tai että pääsarjan tähtiä kiertäviä kiviplaneettoja löytyy joka paikasta.

Lue lisää

Äärettömässä ei ole mitään äärellistä.

Luulisi tuon ymmärtävän vaikka peruskoulusivistyksellä, vaan ei.

Professori Mutut on lausuntonsa antaneet, hallelujaa.

Anonyymi kirjoitti:

Äärettömässä ei ole mitään äärellistä.

Luulisi tuon ymmärtävän vaikka peruskoulusivistyksellä, vaan ei.

Professori Mutut on lausuntonsa antaneet, hallelujaa.

Lue lisää

Epäilen, että emme ole edes nähneet äärettömyyttä tai edes pientä osaa mistään täysin sattumanvaraisesta. Kuvittelemme helposti äärettömyyksiä joko pienessä skaalassa tai suuressa skaalassa.

Olemme nähneet isoja ja pieniä asioita komplekseina kokonaisuuksina, jotka vaikuutavat satunnaiselle, mutta ovat oikeasti (vain) muutaman tai ehkä jopa monen osatekijän kompleksisia kokonaisuuksia.

Vrt. kolmen kappaleen ongelma ( Linkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmen_kappaleen_probleema ).

Pelkästään kolmella kappaleella, tilalla ja niiden keskinäisellä vuorovaikutuksella saadaan aikaan niin kompleksinen kokonaisuus, että keskinäisten tapahtumien ennustaminen laskemalla on todella haastavaa. Menettely siis sama, kuin mitä harjoitetaan täysin satunnaisessa prosesseissa: Lasketaan todennäköisyydet sillä perusteella, mitä asiasta on tiedossa.

Maailma on täynnä vastaavanlaista kompleksisuutta. Isona ja pienenä kokonaisuutena.

Hypoteettisesti ajateltuna kaikki voisi olla ennustettavissa ja deterministinen, jos tunnetaan lähtötilantaan sekä kaikki vaikuttavat säännöt ja prosessit. Skaalan kasvaessa kokonaisuus tulee jokaisen uuden osatekijän lisäyksellä yhä monimutkaisemmaksi, jolloin käytännössä matematiikan puolelta statistiikka (lue: tilastotiede) on ainoa mahdollisuus (todennäköisyydet ja virhemarginaalit) kokonaisuuksien analysointiin.

Tällöin äärettömyys ei ole välttämätön pakollinen asia, tai edes todellinenkaan asia eikä missään tapauksessa taloudellinenkaan asia, tai edes yksinkertainen. Se on vain matemaattisesti mahdollinen ja ennaltamääritelty asia, joka liittyy monesti asioihin, joiden ei pitäisi olla mahdollisia tai tuottaa jonkin muun lopputuleman, kuin mitä numeerisesti voi esittää. Kuten vaikka nollalla jakaminen. Iteroiden alkaa selviämään: Osamäärä kasvaa nopeasti, ja alkaa lähestymään ääretöntä ollen kuitenkin aina vähintään hiuksenhienosti alle sen.

Se on siis yhdenlainen virheenkorjaus lennossa. Purkkapaikka. Erilailla, kuin nolla kuitenkin. Molemmat, ääretön ja nolla, ovat saman aikakauden lapsia ja toistensa vastakohtia, ja yleensä kausaalisesti toisiinsa yhteydessä. Kumpi seurasi kumpaa, vai oliko kaikki jo valmiiksi olemassa odottaen läinnä kickstarttia? Sen kun tietäisi. Käsitteenä ääretön on kuitenkin yleensä se haastavampi tajuta konkretian kautta.

Samoinkuten ääretön, imaginääriluku myöskään ei ole reaalimaailman numero vaan matemaattisesti määritelty asia, jotain haluttua tai päällevyörynyttä simulointia tai laskentaa varten kehitettynä.

Jos vaikka ääretön olisikin, se ei toteuta mitään täysin satunnaista, pelkästään sen mikä on sääntöjen kompleksisten keskinäisten suhteiden määrittämän joukon sisällä mahdollista satunnaisesti. Jotain täysin poikkeavan ja tajunnanräjäyttävän yllättävää voi olla vain jos säännöt eivät ole joka paikassa samat.

Koska entropia vaikuttaisi toimivalta asialta eikä ikuisuuttakaan vaikuttaisi olevan vielä takana vaan jotenkin käsitettävissäoleva ikä, maailmankaikkeuden tila on myös joka hetkellä jokaisessa pisteessä uniikki. Maailamankaikkeus jatkaa todennäköisesti entropian viitoittamaa tietään kohti lopullista kohtaloa, mikä se sitten onkaan, joka saa aikaan sen, että se mikä aiemmin oli mahdollista, ei tulevaisuudessa olekaan yhtä mahdollinen, koska entoropia on tehnyt tehtävänsä. Koska sääntöjen ja muiden asioiden kompleksisuus mahdollistaa todella suurikokoisen joukon erilaisia lopputulemia (jonka lopputulemien joukon alkioiden määrä on kuitenkin pienempi kuin ääretön) ja jokainen piste on uniikki koska entropian vaikutuksien takia tapahtumaketjut ovat uniikkeja, toista täysin samanlaista pistettä ei voi olla,. Täten uniikeista keskenään erilaisista pisteistä lähtevää toista täysin samanlaista lopputulemaa ei myöskään voi olla (ellei ole useita eri prosesseja, jotka mahdollistavat saman lopputuleman.

Yritin kertoa vain, että vaikka maailmankaikkeuden koko lähestyisi ääretöntä, toista identtistä maapalloa ei voi olla, koska termodynamiikka ja entropia.

Anonyymi kirjoitti:

Epäilen, että emme ole edes nähneet äärettömyyttä tai edes pientä osaa mistään täysin sattumanvaraisesta. Kuvittelemme helposti äärettömyyksiä joko pienessä skaalassa tai suuressa skaalassa.

Olemme nähneet isoja ja pieniä asioita komplekseina kokonaisuuksina, jotka vaikuutavat satunnaiselle, mutta ovat oikeasti (vain) muutaman tai ehkä jopa monen osatekijän kompleksisia kokonaisuuksia.

Vrt. kolmen kappaleen ongelma ( Linkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmen_kappaleen_probleema ).

Pelkästään kolmella kappaleella, tilalla ja niiden keskinäisellä vuorovaikutuksella saadaan aikaan niin kompleksinen kokonaisuus, että keskinäisten tapahtumien ennustaminen laskemalla on todella haastavaa. Menettely siis sama, kuin mitä harjoitetaan täysin satunnaisessa prosesseissa: Lasketaan todennäköisyydet sillä perusteella, mitä asiasta on tiedossa.

Maailma on täynnä vastaavanlaista kompleksisuutta. Isona ja pienenä kokonaisuutena.

Hypoteettisesti ajateltuna kaikki voisi olla ennustettavissa ja deterministinen, jos tunnetaan lähtötilantaan sekä kaikki vaikuttavat säännöt ja prosessit. Skaalan kasvaessa kokonaisuus tulee jokaisen uuden osatekijän lisäyksellä yhä monimutkaisemmaksi, jolloin käytännössä matematiikan puolelta statistiikka (lue: tilastotiede) on ainoa mahdollisuus (todennäköisyydet ja virhemarginaalit) kokonaisuuksien analysointiin.

Tällöin äärettömyys ei ole välttämätön pakollinen asia, tai edes todellinenkaan asia eikä missään tapauksessa taloudellinenkaan asia, tai edes yksinkertainen. Se on vain matemaattisesti mahdollinen ja ennaltamääritelty asia, joka liittyy monesti asioihin, joiden ei pitäisi olla mahdollisia tai tuottaa jonkin muun lopputuleman, kuin mitä numeerisesti voi esittää. Kuten vaikka nollalla jakaminen. Iteroiden alkaa selviämään: Osamäärä kasvaa nopeasti, ja alkaa lähestymään ääretöntä ollen kuitenkin aina vähintään hiuksenhienosti alle sen.

Se on siis yhdenlainen virheenkorjaus lennossa. Purkkapaikka. Erilailla, kuin nolla kuitenkin. Molemmat, ääretön ja nolla, ovat saman aikakauden lapsia ja toistensa vastakohtia, ja yleensä kausaalisesti toisiinsa yhteydessä. Kumpi seurasi kumpaa, vai oliko kaikki jo valmiiksi olemassa odottaen läinnä kickstarttia? Sen kun tietäisi. Käsitteenä ääretön on kuitenkin yleensä se haastavampi tajuta konkretian kautta.

Samoinkuten ääretön, imaginääriluku myöskään ei ole reaalimaailman numero vaan matemaattisesti määritelty asia, jotain haluttua tai päällevyörynyttä simulointia tai laskentaa varten kehitettynä.

Jos vaikka ääretön olisikin, se ei toteuta mitään täysin satunnaista, pelkästään sen mikä on sääntöjen kompleksisten keskinäisten suhteiden määrittämän joukon sisällä mahdollista satunnaisesti. Jotain täysin poikkeavan ja tajunnanräjäyttävän yllättävää voi olla vain jos säännöt eivät ole joka paikassa samat.

Koska entropia vaikuttaisi toimivalta asialta eikä ikuisuuttakaan vaikuttaisi olevan vielä takana vaan jotenkin käsitettävissäoleva ikä, maailmankaikkeuden tila on myös joka hetkellä jokaisessa pisteessä uniikki. Maailamankaikkeus jatkaa todennäköisesti entropian viitoittamaa tietään kohti lopullista kohtaloa, mikä se sitten onkaan, joka saa aikaan sen, että se mikä aiemmin oli mahdollista, ei tulevaisuudessa olekaan yhtä mahdollinen, koska entoropia on tehnyt tehtävänsä. Koska sääntöjen ja muiden asioiden kompleksisuus mahdollistaa todella suurikokoisen joukon erilaisia lopputulemia (jonka lopputulemien joukon alkioiden määrä on kuitenkin pienempi kuin ääretön) ja jokainen piste on uniikki koska entropian vaikutuksien takia tapahtumaketjut ovat uniikkeja, toista täysin samanlaista pistettä ei voi olla,. Täten uniikeista keskenään erilaisista pisteistä lähtevää toista täysin samanlaista lopputulemaa ei myöskään voi olla (ellei ole useita eri prosesseja, jotka mahdollistavat saman lopputuleman.

Yritin kertoa vain, että vaikka maailmankaikkeuden koko lähestyisi ääretöntä, toista identtistä maapalloa ei voi olla, koska termodynamiikka ja entropia.

Lue lisää

Äärettömyys on selkeä käsite. Ongelma tulee vasta sitten esiin kun sitä sen toimintaa yritetään ympätä äärellisiin rajoihin ,

Toisto ei tarkoita sitä, että se olisi pysyvä tila yksityiskohdissa , yksityiskohdat muuttavat muotoaan koko ajan kuten kokonaisuuskin .

Kahden mittavan kohteen 100% samalaisuus on luonnollisesti utopiaa, täytyy hyväksyä rajat tällekin määreelle. Eli aurinkokunnan kopio äärettömässä maailmankaikkeudessa olisi a) hetkellinen b) epätäydellinen c) ihmismielelle käsittämättömän harvinainen tapahtuma.

No nyt taas tuli himmeää logiikkaa, etten sanoisi ihan pimeää.
"Johtopäätöksesi" edustaa idiotismia.

Korjaa toki jos ymmärsin väärin, mutta tarkoitatko siis, että koska sinä et itse ymmärrä alkuräjähdysteoriaa, niin se ei voi pitää paikkaansa? Samalla logiikallahan sinun tietokoneesikaan ei pitäisi toimia, koska et ymmärrä (täysin) sen toimintaperiaatetta. Ja tietysti saippuan käyttöhän on täysin hyödyntöntä, jos et ymmärrä mihin sen toiminta molekyylitasolla perustuu, vai mitä?

Alkuräjähdysteoria ei väitä, että avaruus laajenee johonkin ulkopuolella olevaan tyhjään tilaan (kuten ilmeisesti luulet). Päinvastoin. Kaikki tila (siinä mielessä kuin me sen käsitämme) on osa avaruutta. Avaruus laajenee siten, että etäisyydet sen sisällä kasvavat, mutta avaruus itsessään on jo ääretön. Yleensä ihmiset ajattelevat universumin olevan kuin ilmapallo, joka tietysti vie enemmän tilaa kun se laajenee, mutta järkevämpi ja jopa yksinkertaisempi vertauskuva on reaaliakseli (tai reaalitaso R^2 tai reaaliavaruus R^3, jos haluat lisää ulottuvuuksia).

Kuvittele, että kerrot jokaisen reaaliluvun vaikkapa luvulla 2. Tällöin minkä tahansa kahden pisteen x ja y etäisyys kaksinkertaistuu. 2*d(x,y)=d(2x,2y). Mikään luku ei tuon kertolaskun seurauksena kuitenkaan hyppää ulos reaaliakselilta, joten reaaliakseli ei vie yhtään lisää tilaa mistään ulkopuolelta, vaan vain etäisyydet sen sisällä kasvavat. Todellinen universumi ei tietenkään toimi yhtä suoraviivaisesti, koska samalla kun etäisyydet kasvavat, sähkömageettinen, vahva ja heikko voima sekä gravitaatio pitävät toisiaan lähellä olevat kappaleet, kuten atomit, planeetat, tähdet, ja galaksit, enemmän tai vähemmän kasassa. Mutta tarpeeksi suuressa mittakaavassa katsottuna etäisyyksien kasvu toimii silti kuten reaaliakselillakin.

Avaruudessa laajenevat galaksit liikkuvat avaruudessa suhteessa toisiinsa.

Tähdetkin suhteessa toisiinsa.

Pölyhiukkaset suhteessa toisiinsa.

Protonit ja neutronit suhteessa toisiinsa.

Valohiukkaset suhteessa toisiinsa.

Ja kaikki liike tapahtuu äärettömässä 3 D avaruudessa joka itsessään on ei yhtään mitään.

Ei tätä muuta avaruudessa liikkuva tähtipöly, eikä mikään muukaan 😀