Millainen on ihminen, jonka tunteet on lukossa?

Anonyymi

Hän pelkää niin paljon satuttamista ehkä aiempien pettymysten vuoksi, että sulkee tunteensa ja rajoittaa itsensä yksinäisyyteen. Kommunikoi kyllä arkipäiväisten asioiden ja tekemisten tasolla, mutta ei päästä ketään sisemmälle ajatuksiinsa.

87

2400

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kysyt ja sitten vastaat itsellesi

      • Anonyymi

        Aloittaja vastaa itse... Pettynyt ihminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittaja vastaa itse... Pettynyt ihminen.

        Ei vastannut ap. Voisin toki vastata itse itselleni, mutta miksi vastaisin itse itselleni, kun tiedän sen jo muutenkin.

        Etsin näkökulmia tuohon, koska näen ympärilläni ihmisiä, jotka eivät osaa kertoa, miltä heistä tuntuu.

        Täällähän kyllä osataan kertoa tunteista, pääasiassa ikävästä ja tiedetään miltä se tuntuu, mutta onko helpompi kirjoittaa kuin sanoa tunteensa ääneen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei vastannut ap. Voisin toki vastata itse itselleni, mutta miksi vastaisin itse itselleni, kun tiedän sen jo muutenkin.

        Etsin näkökulmia tuohon, koska näen ympärilläni ihmisiä, jotka eivät osaa kertoa, miltä heistä tuntuu.

        Täällähän kyllä osataan kertoa tunteista, pääasiassa ikävästä ja tiedetään miltä se tuntuu, mutta onko helpompi kirjoittaa kuin sanoa tunteensa ääneen.

        Mun on ollut aina helpompi kirjoittaa tunteista kuin puhua niistä. Siitä huolimatta että olen opetellut puhumaan niistä asioista mitkä pään sisällä pyörii, jätän edelleen ääneen kertomatta ne salaisimmat tunteet ja toiveet mitkä toinen ihminen voi minussa aiheuttaa. -ihan sivusta


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mun on ollut aina helpompi kirjoittaa tunteista kuin puhua niistä. Siitä huolimatta että olen opetellut puhumaan niistä asioista mitkä pään sisällä pyörii, jätän edelleen ääneen kertomatta ne salaisimmat tunteet ja toiveet mitkä toinen ihminen voi minussa aiheuttaa. -ihan sivusta

        Se olisi suuri harmi, jos olisit minua kohtaan tunteita kokeva, sillä tunnen niin paljon sinua kohtaan.


      • Anonyymi
        SiskoniLeijonamieli kirjoitti:

        Se olisi suuri harmi, jos olisit minua kohtaan tunteita kokeva, sillä tunnen niin paljon sinua kohtaan.

        Introverttinä viihdyn yksin, ja vielä parisen vuotta sitten olin ihan tyytyväinen yksin oloon, kunnes hän pääsi kaivautumaan muurien ali tai läpi. Ensimmäistä kertaa todella pitkiin aikoihin aloin taas kaivata toista ihmistä rinnalleni, kunnes... Vointini huononi samaan pisteeseen mitä se oli jäätyäni yksin, kun vuosia sitten lopetin edellisen parisuhteeni. Tiesin mitä vointini huonontuminen tarkoitti; en kykene lähtemään kotoani juuri minnekään, olen jatkuvasti väsynyt ilman, että saan unesta tarpeeksi lepoa, jaksamisen voimat vähissä, eikä niitä voimia ole tekemään parisuhteessa töitä omalta puolelta jne.. Tämän lisäksi oli vielä yksi niin itseä kuin toista satuttava tekijä. Kun tarpeeksi monta kertaa useampi rakas ihminen sanoo pahimmalla hetkellä päin naamaa, että "ei sua kestä kattella" tai "tekee pahaa kattella sua, kun ei voi mitään tehdä helpottaakseen oloa", sitä oppii piilottamaan sietämättömät krooniset kipunsa toisilta, ja siksi yrittää suojella satuttamasta toista pelkällä läsnäololla, satuttamalla tunteista puhumattomuudella itseä, ja antamatta itselle lupaa olla onnellinen, saati sitten toiselle. Ehkä se on itsekästä, mutta se tekee oman olon tuskan hetkellä vielä pahemmaksi, kun näkee satuttavansa itselle rakasta ihmistä. Mun elämä ei ole tällä hetkellä, ja hyvin todennäköisesti vielä vuosiin ihmisen elämää, vaan hengissä pysyttelemistä ilman elämistä. En halua tuomita ketään toista itseni lisäksi kotini vangiksi. Tunteeni pidän itselläni suojellakseni sydäntäni pettymyksiltä, sillä niitä on ollut viime kuukausina aivan riittävästi, kun on joutunut tekemään raskaita päätöksiä, ja menettämällä itselle sekä tärkeitä että rakkaita ihmisiä.
        -ihan sivusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Introverttinä viihdyn yksin, ja vielä parisen vuotta sitten olin ihan tyytyväinen yksin oloon, kunnes hän pääsi kaivautumaan muurien ali tai läpi. Ensimmäistä kertaa todella pitkiin aikoihin aloin taas kaivata toista ihmistä rinnalleni, kunnes... Vointini huononi samaan pisteeseen mitä se oli jäätyäni yksin, kun vuosia sitten lopetin edellisen parisuhteeni. Tiesin mitä vointini huonontuminen tarkoitti; en kykene lähtemään kotoani juuri minnekään, olen jatkuvasti väsynyt ilman, että saan unesta tarpeeksi lepoa, jaksamisen voimat vähissä, eikä niitä voimia ole tekemään parisuhteessa töitä omalta puolelta jne.. Tämän lisäksi oli vielä yksi niin itseä kuin toista satuttava tekijä. Kun tarpeeksi monta kertaa useampi rakas ihminen sanoo pahimmalla hetkellä päin naamaa, että "ei sua kestä kattella" tai "tekee pahaa kattella sua, kun ei voi mitään tehdä helpottaakseen oloa", sitä oppii piilottamaan sietämättömät krooniset kipunsa toisilta, ja siksi yrittää suojella satuttamasta toista pelkällä läsnäololla, satuttamalla tunteista puhumattomuudella itseä, ja antamatta itselle lupaa olla onnellinen, saati sitten toiselle. Ehkä se on itsekästä, mutta se tekee oman olon tuskan hetkellä vielä pahemmaksi, kun näkee satuttavansa itselle rakasta ihmistä. Mun elämä ei ole tällä hetkellä, ja hyvin todennäköisesti vielä vuosiin ihmisen elämää, vaan hengissä pysyttelemistä ilman elämistä. En halua tuomita ketään toista itseni lisäksi kotini vangiksi. Tunteeni pidän itselläni suojellakseni sydäntäni pettymyksiltä, sillä niitä on ollut viime kuukausina aivan riittävästi, kun on joutunut tekemään raskaita päätöksiä, ja menettämällä itselle sekä tärkeitä että rakkaita ihmisiä.
        -ihan sivusta

        Kuulen, että olet kuormittavassa ja vaikeassa tilanteessa monista syistä tällä hetkellä. Pitkästä aikaa herännyt kaipaus yhteyteen toisen ihmisen kanssa, mutta kenties pitkittynyt matka toisen luo, tuo ristiriitaa ja on henkisesti kuormittavaa arjen tasolla näkyen. Luottamusta suhteisiin ei ole lisännyt se, että et ole tullut kohdatuksi etkä ymmärretyksi tunteinesi aiemmin läheistesi puolelta. Kuulen, että he ovat hylänneet tai tuominneet sinut. Sinua on kohdeltu väärin ja se saa minut tuntemaan vihaa. Sen seurauksena olet sulkenut tunteesi vain itsellesi. Kannat kipusi yksin. Se saa minut surulliseksi. Tällä hetkellä et usko että kukaan kestäisi tunteitasi ja pelkäät vain satuttavasi heitä. Siksi suljet heidät ulkopuolellesi. Perustelet sillä rajojasi. Tunnen pettymystä heidän puolestaan. Toki päätös on sinun oikeutesi. Uskon, että jotkut heistä haluavat nähdä myös kipusi. Haastavat ja vaikeimmatkin. Ymmärrän kuitenkin, että luottamuksen rakentaminen ihmisiin on ajoittain erityisen vaikeaa, eikä haluakaan suhteeseen siksi ole.

        Ajattelen, että oikeassa parisuhteessa on hyvä olla ymmärrystä, tukea ja hyväksyntää vaikeimmillekin kokemuksille ja tunteille. Jakaa ja saada kokemus, että maailma kantaa. Tulla nähdyksi. Että ei ole yksin elämässä, eikä arjessa. Ehkä olet tukea muualta kuten ystäviltä saanutkin. Tällä hetkellä sinulla on raskasta menetettyäsi läheisiä ihmisiä. Tunnet surua ja raskautta vastuun taakasta. Se on kuormittavaa eikä voimavaroja tunnepuolella riitä jaettavaksi. Tunnen ymmärrystä.

        Elämä muuttuu varmasti vielä elämisen arvoiseksi. Löydät varmasti vielä suhteen, jossa tulet kohdatuksi kaikkine tunteinesi, hyvineen ja niiden vaikeimpienkin osalta, kun sitä vain haluat. Uskon, että jossain vaiheessa tunnet varmasti olosi tarpeeksi turvalliseksi ottaaksesi askeleen parisuhteeseen haluamasi ihmisen kanssa. Ja että tämä henkilö haluaa samaa. Ymmärrän nyt paremmin henkilöä, joka haluaa pysytellä hieman etäämmällä. Kiitos siitä. Ja voihan olla, että itsekin olen samantyylisessä elämäntilanteessa, että jaettavaa on vain vaikka jollain elämän alueella. Ehkä siinä voisi olla jotain yhteistä jaettavaksi asti. Kiitos jaosta. Sydän.

        "Jo ysärillä eksistentialismista kiinnostunut"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulen, että olet kuormittavassa ja vaikeassa tilanteessa monista syistä tällä hetkellä. Pitkästä aikaa herännyt kaipaus yhteyteen toisen ihmisen kanssa, mutta kenties pitkittynyt matka toisen luo, tuo ristiriitaa ja on henkisesti kuormittavaa arjen tasolla näkyen. Luottamusta suhteisiin ei ole lisännyt se, että et ole tullut kohdatuksi etkä ymmärretyksi tunteinesi aiemmin läheistesi puolelta. Kuulen, että he ovat hylänneet tai tuominneet sinut. Sinua on kohdeltu väärin ja se saa minut tuntemaan vihaa. Sen seurauksena olet sulkenut tunteesi vain itsellesi. Kannat kipusi yksin. Se saa minut surulliseksi. Tällä hetkellä et usko että kukaan kestäisi tunteitasi ja pelkäät vain satuttavasi heitä. Siksi suljet heidät ulkopuolellesi. Perustelet sillä rajojasi. Tunnen pettymystä heidän puolestaan. Toki päätös on sinun oikeutesi. Uskon, että jotkut heistä haluavat nähdä myös kipusi. Haastavat ja vaikeimmatkin. Ymmärrän kuitenkin, että luottamuksen rakentaminen ihmisiin on ajoittain erityisen vaikeaa, eikä haluakaan suhteeseen siksi ole.

        Ajattelen, että oikeassa parisuhteessa on hyvä olla ymmärrystä, tukea ja hyväksyntää vaikeimmillekin kokemuksille ja tunteille. Jakaa ja saada kokemus, että maailma kantaa. Tulla nähdyksi. Että ei ole yksin elämässä, eikä arjessa. Ehkä olet tukea muualta kuten ystäviltä saanutkin. Tällä hetkellä sinulla on raskasta menetettyäsi läheisiä ihmisiä. Tunnet surua ja raskautta vastuun taakasta. Se on kuormittavaa eikä voimavaroja tunnepuolella riitä jaettavaksi. Tunnen ymmärrystä.

        Elämä muuttuu varmasti vielä elämisen arvoiseksi. Löydät varmasti vielä suhteen, jossa tulet kohdatuksi kaikkine tunteinesi, hyvineen ja niiden vaikeimpienkin osalta, kun sitä vain haluat. Uskon, että jossain vaiheessa tunnet varmasti olosi tarpeeksi turvalliseksi ottaaksesi askeleen parisuhteeseen haluamasi ihmisen kanssa. Ja että tämä henkilö haluaa samaa. Ymmärrän nyt paremmin henkilöä, joka haluaa pysytellä hieman etäämmällä. Kiitos siitä. Ja voihan olla, että itsekin olen samantyylisessä elämäntilanteessa, että jaettavaa on vain vaikka jollain elämän alueella. Ehkä siinä voisi olla jotain yhteistä jaettavaksi asti. Kiitos jaosta. Sydän.

        "Jo ysärillä eksistentialismista kiinnostunut"

        Ole hyvä. 😊 Aika hyvin onnistuit kuvailemaan tunteitani ja ajatuksiani. Pahimpana lukkona on se, että exäni oli narsistisia piirteitä omaava, joka aluksi tuki ja istui sairaalavuoteeni ääressä, mutta myöhemmin alkoi itsekkääksi kiukuttelijaksi, ja alkaen etenkin taloudellisesti hyväksikäyttää jättämällä kaikki arjen menot minun yksin maksettavaksi. Laskujen lisäksi jouduin tekemään kaiken työn suhteen eteen yksin, kuullen vain naljailuja siitä kuinka olen vieraissa juoksija pettäjä, kun en riidan takia tullut kuntoutuksessa ollessa viikonlopuksi muutaman kilometrin päässä olevaan kotiimme, saati sitten etten vastannut yöllä neljän aikaan vastannut toisen kännipuheluihin, vaan olin laittanut puhelimen äänettömälle saadakseni nukuttua yön ilman häiriötä, koska olin etukäteen arvannut hänen tekevän niin. Lisäksi lopettaessani suhteen, teki hän niin paljon kiusaa haitatakseen elämääni ja muuttoani, että en vieläkään halua olla kyseisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.

        Vaikka tästä kaikesta on jo 10 vuotta, on sisimmässä se pelko siitä, että jos vikoineni ja tämän hetkisestä voinnistani huolimatta olisin paljastanut tunteeni tälle miehelle, -joka on ainoa kuka pääsi hitaasti parin viime vuoden aikana kaivautumaan muurieni läpi, joita menneen vuosikymmenen rakensin- saisin myöhemmin taas samaa paskaa niskaan mitä aiemmin. Pelkonani on, että alun huuman jälkeen minut koottaisiin tässä kunnossa kiviriipaksi, joka ei edes halua lähteä kotoa mihinkään, ja keksii vain tekosyitä. Sitä en kestäisi. Ellei voinkin olisi selkeästi huonontunut keväällä, olisin aika varmasti näyttänyt jossakin vaiheessa tunteeni, mutta vaikka kuinka kaipaan toista, olen koko kesän toivonut, että hän löytäisi toisen rinnalleen, ja siten pystyisin päästämään irti ja unohtamaan hänet ja kaiken sen, mitä olisi voinut olla.

        Läheisistäni edellä mainittu exä sekä oma äitini ovat pääosin syyllisiä siihen, että piilotan kiinni, enkä niitä muutoin näytä kuin yksin ollessa, etten vain satuta toisia. Koska kuulun niihin harvoihin joille ei ole yhdestäkään lääkkeestä tai lääkkeettömästä hoidosta apua kivunlievitykseen, ainoa "lääke" on kirjaimellisesti purra hampaat yhteen ja päivä toisensa jälkeen viikkoja ja kuukausia koko hereillä olon ajan yhtäjaksoisesti, olen haavoittuvammassa ja enemmän voimia vievässä tilanteessa kuin joku toinen, ja ainoa syy miksi olen edelleen elossa, on se että saan öisin nukutuksi.

        Siitä ei ole pelkoa että tällä hetkellä jotain tekisin itselleni, mutta ennen puhumaan opettelemista en yksinkertaisesti pystynyt puhumaan niistä asioista ja tunteista mitä mielessä pyöri. Silloinkin kirjoitin mieluummin kuin puhuin, mutta kun tuli tunne etten enää jaksa, otti itsetuhoisuus vallan, ja yritin tappaa itseni useamman kerran. Viimeinen yritys oli vakavin, ja siitä sain vammat joiden seurausta tämän hetkiset hermokivut ovat, ja nämä tulevat olemaan mukana lopun elämääni. Itsetuhoisuus on onneksi pysynyt viimeiset 15 vuotta lääkkeillä kurissa, mutta niiden palaaminen on edelleen pahin pelkoni. Opettelin puhumaan, ja lähes koko tämän ajan mulla on ulkopuolinen hoitokontakti jolle vuodatan tuntemuksia, etten jatkuvasti väsyttäisi läheisiään yhä uudelleen ja uudelleen samoilla aiheilla. Menneet 14 vuotta olen todennut ihmisille, että puhukaa niistä ahdistavista asioista mitä päässä pyörii, jos ei toiselle ihmiselle niin sitten vaikka lemmikille tai seinille, kunhan purkaa pahaa oloaan, eikä jää vellomaan niiden kanssa kunnes ei enää jaksa. Samoin olen kertonut niin täällä kuin irl omalla naamalla ja nimellä tarinaani yhä uudelleen ja uudelleen sen takia, että isoistakin ongelmista voi selvitä ja päästä yli, kun vain hakee ajoissa apua, jota itse en saanut.

        Ihmisillä on erilaisia syitä tunnelukkoihinsa, ja jokainen on oman elämänsä parhain asiantuntija. Tärkeintä mitä kaltaiselleni voi tehdä, on antaa tämän omaan tahtiin kertoa ja purkaa tuntojaan hoputtamisen sijaan. Sillä jos yrittää väkisin saada sisäänpäin kääntynyttä paljastamaan sisimpänsä, tämä vain sulkeutuu enemmän eikä pysty käsittelemään omia tunteitaan ja vetäytyy kuoreensa sen sijaan, että vapaammin kertoisi ajatuksiaan. Mitä kirjoittamiseen tulee, en välttämättä olisi edellä kerrottua pystynyt kasvotusten kertomaan samalla tavalla analysoiden omia tuntojaan mitä nyt, vaan pikemminkin epämääräisesti joihinkin yksityiskohtiin keskittyen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulen, että olet kuormittavassa ja vaikeassa tilanteessa monista syistä tällä hetkellä. Pitkästä aikaa herännyt kaipaus yhteyteen toisen ihmisen kanssa, mutta kenties pitkittynyt matka toisen luo, tuo ristiriitaa ja on henkisesti kuormittavaa arjen tasolla näkyen. Luottamusta suhteisiin ei ole lisännyt se, että et ole tullut kohdatuksi etkä ymmärretyksi tunteinesi aiemmin läheistesi puolelta. Kuulen, että he ovat hylänneet tai tuominneet sinut. Sinua on kohdeltu väärin ja se saa minut tuntemaan vihaa. Sen seurauksena olet sulkenut tunteesi vain itsellesi. Kannat kipusi yksin. Se saa minut surulliseksi. Tällä hetkellä et usko että kukaan kestäisi tunteitasi ja pelkäät vain satuttavasi heitä. Siksi suljet heidät ulkopuolellesi. Perustelet sillä rajojasi. Tunnen pettymystä heidän puolestaan. Toki päätös on sinun oikeutesi. Uskon, että jotkut heistä haluavat nähdä myös kipusi. Haastavat ja vaikeimmatkin. Ymmärrän kuitenkin, että luottamuksen rakentaminen ihmisiin on ajoittain erityisen vaikeaa, eikä haluakaan suhteeseen siksi ole.

        Ajattelen, että oikeassa parisuhteessa on hyvä olla ymmärrystä, tukea ja hyväksyntää vaikeimmillekin kokemuksille ja tunteille. Jakaa ja saada kokemus, että maailma kantaa. Tulla nähdyksi. Että ei ole yksin elämässä, eikä arjessa. Ehkä olet tukea muualta kuten ystäviltä saanutkin. Tällä hetkellä sinulla on raskasta menetettyäsi läheisiä ihmisiä. Tunnet surua ja raskautta vastuun taakasta. Se on kuormittavaa eikä voimavaroja tunnepuolella riitä jaettavaksi. Tunnen ymmärrystä.

        Elämä muuttuu varmasti vielä elämisen arvoiseksi. Löydät varmasti vielä suhteen, jossa tulet kohdatuksi kaikkine tunteinesi, hyvineen ja niiden vaikeimpienkin osalta, kun sitä vain haluat. Uskon, että jossain vaiheessa tunnet varmasti olosi tarpeeksi turvalliseksi ottaaksesi askeleen parisuhteeseen haluamasi ihmisen kanssa. Ja että tämä henkilö haluaa samaa. Ymmärrän nyt paremmin henkilöä, joka haluaa pysytellä hieman etäämmällä. Kiitos siitä. Ja voihan olla, että itsekin olen samantyylisessä elämäntilanteessa, että jaettavaa on vain vaikka jollain elämän alueella. Ehkä siinä voisi olla jotain yhteistä jaettavaksi asti. Kiitos jaosta. Sydän.

        "Jo ysärillä eksistentialismista kiinnostunut"

        Kuka jaksaa lukea näin pitkää tektiä. Jäin alle kilmasosaan.


    • Anonyymi

      Et viitsisi edes yrittää jatkaa noin huonosti alkanut alhaista teoriasointia, psykolointia tai psykoloi mieluummin itseäsi -minä- muodossa #terapiassatavataan.

      Sinä haluat kohdata itsesi ja käytösmallisi johdattaen sinut oletetusti parempaan kanssakäymiseen yhtä fiksun ja rikkaan elämänkatsimuksen omaavan kanssa.

      Onnea tiellesi!

      • Anonyymi

        Osuiko ja upposi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osuiko ja upposi?

        Kyllä ihmisillä on monesti tunteet lukossa. Tällainen lukossa olo johtaa henkiseen eristäytymiseen. Takana on pelko romahtamisesta. Yksi ystävällinen, tukeva ja ymmärtävä ihminen voi aukaista tunnetilan. Terapeutit on sitä varten, mutta myös läheiset voivat auttaa purkamaan tunteita jos luottamusta löytyy.
        Yksinäisyyteen eristäytyvää ei kannata jättää yksin.
        Arkisin asioihin keskittyminen on tavallaan hyvä asia itsensä kasassa pitämiseen. Mielestäni perusluottamus ihmiseen/ihmisiin kasvaa pikkuhiljaa ajan myötä. Näin lukot on aukeaa itsetutkiskelun myötä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osuiko ja upposi?

        Ei, sillä asiat eivät ole noin yksiselitteisiä. Monesti sanotaan että ympärillä olevien tapahtumien ei pitäisi antaa vaikuttaa ja etsitään syytä ihmisen sisältä. Vain ihminen joka kovettaa ja voi nauraa ihmisille ympärillään voi olla välittämättä ympärillä tapahtuvista teoista, kerrannaisvaikutuksista.

        Aloittajan elämässä puhaltaa lapsellisen yksinkertaiset tuulet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei, sillä asiat eivät ole noin yksiselitteisiä. Monesti sanotaan että ympärillä olevien tapahtumien ei pitäisi antaa vaikuttaa ja etsitään syytä ihmisen sisältä. Vain ihminen joka kovettaa ja voi nauraa ihmisille ympärillään voi olla välittämättä ympärillä tapahtuvista teoista, kerrannaisvaikutuksista.

        Aloittajan elämässä puhaltaa lapsellisen yksinkertaiset tuulet.

        Syyt ovat monet toki. Ihmiset reagoivat eri tilanteisiin eri tavalla. Jotkut ovat herkempiä, jotkut kovempia. Jotkut kestävät enemmän. Asiat eivät ole yksiselitteisiä. Kysymys "millainen ihminen..." on varmaan lapsellinen. Kokemukset muovaavat luonnetta, kasvattavat tiettyyn suuntaan.

        Yksinkertaisenkin kysymyksen voi tulkita monella tavalla.


    • Anonyymi

      Ei kai aina noinkaan. Kyllä mä yritän, mutta otan osumaa todella pienestä ja vihlaisee suhteettoman kovaa.

      Olin jotain vuosi sitten täysin jumissa, en saanut sanotuksi juuri mitään, en omia mielipiteitä, en toiveita, en haaveita, mutten myöskään pystynyt antamaan itsestäni kenellekään mitään enkä ottamaan vastaan edes pientä hippua. Tunsin käsittämättömän suurta vihaa, ahdistusta ja häpeää (jota en tunnistanut häpeäksi kuin vastikään).

      • Anonyymi

        Suunta on oikea- voimia ja rohkeutta avata tunteita ja luottaa!


    • Anonyymi

      Turhaa tuota pohdit se on hänen ristinsä.

      • Anonyymi

        Miksi te pohditte tietämättöminä jonkun ulkopuolisen asioita? :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi te pohditte tietämättöminä jonkun ulkopuolisen asioita? :D

        Se on anonyymikeskustelua aloittajan tekemästä aiheesta. Hyvä juttu.


    • Anonyymi

      Tunteiden tunteminen saattaa tuntua niin vastenmieliseltä, että oksettaa. Sekin jos näkee toisten tuntevan aiheuttaa oksettavaa oloa.

      • Anonyymi

        Siksikö torjut omat tunteesi ja et halua nähdä muiden tunteilevan. Etkö hyväksy mukavia ja iloisia tunteita itseltä ja muilta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siksikö torjut omat tunteesi ja et halua nähdä muiden tunteilevan. Etkö hyväksy mukavia ja iloisia tunteita itseltä ja muilta?

        Ne aiheuttaa kuvottavaa tunnetta. Olen tyytyväinen kun keskityn muihin asioihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne aiheuttaa kuvottavaa tunnetta. Olen tyytyväinen kun keskityn muihin asioihin.

        Ajattelen juuri samoin. Sysään nuo ikävät tunteet syrjään ja keskityn töihini. Unohdan ja siirrän ongelmaa. Mieheltä.


    • Anonyymi

      Ei muuta, kuin päätynyt muuttamaan elämäntapansa. Kokee elävänsä nyt sitä omaa elämäänsä.
      Kun ihminen tietään loppunsa lähestyvän, niin tiedetään, että eniten harmittaa se, ettei elänyt aidosta omaa elämäänsä, vaan eli toisten toiveiden mukaan (ystävät ?, sukulaiset yms.).

      Ehkä tähän ajatukseen kannattaisi monenkin pysähtyä, ennenkuin liian myöhäistä.

      • Anonyymi

        Kyllä siihen voi pysähtyä ja asian tiedostaa mutta se ei auta pätkääkään jos asialle ei pysty tekemään mitään niin silloin tieto vain lisää tuskaa.


    • Anonyymi

      Tuo on isoksi osaksi myytti.

      Se "tunteiden lukossa" oleminen on ihan normaalia ihmisen luottamuksen ja turvallisuuden hakemista ennen kuin antaa tunteilleen valtaa ja esimerkiksi kiintyy ihmiseen.

      Sitä voi selittää jollain "tunnelukolla", joka antaa kuvan että kyseessä on jonkinlainen "virhe" ajattelussa vaikka niin ei ole.

      Jokaisella meistä on tunnelukko vieraiden ihmisten kanssa, se on normaalia kanssakäymistä, mutta se lukko avautuu oikeanlaisilla avaimilla. Joidenkin lukot toki voivat olla tiukemmassa kuin toiset pettymysten jälkeen.

      Miehenä huomannut vain se että on äärimmäinen virhe kiintyä esimerkiksi naiseen kovin aikaisessa vaiheessa tai osoittaa tunteita. Se saa sinut vain asemaan jossa olet haavoittuvainen JA NAISET EIVÄT PIDÄ haavoittuvaisista ja heikoista miehistä.
      Tämä yhtälö jossa miehen pitää osoittaa kuinka on kiinnostunut ja nainen ei luo varmasti monelle miehelle esimerkiksi tiukan lukon. Suomessa tämä korostuu koska naiset käyttäytyvät kuin ylemmän tason valtiaat omassa tunne- ja suhde-elämässä vaikka taidot ovat kuin 14-vuotiaalla.

      Mieluummin sitä on yksin kuin kuluttaa aikansa pettymyksiin tai on PASKAN vaihtoehdon kanssa eli naisen joka ei osaa osoittaa tunteitaan.

      • Anonyymi

        Ei kannata yleistää.

        Mun kohdalla kyse ei ole siitä ettenkö olisi kiintynyt ja mitä niitä nyt on yhteen tiettyyn henkilöön. Jotain vaan tapahtui reilu vuosi sitten, yhtenä päivänä kaikki muuttui lumisateeksi, maistui ruosteelta ja vereltä ja korvia tinnitti.


      • Anonyymi

        Kuvasit paremmin katkeruutta kuin tunnelukkoa. Mutta jos olet tyytyväinen elämääsi, niin se on todella hyvä asia. Useimmat eivät ole.


      • Anonyymi

        Kyllä niitä tunteita kannattaa näyttää, kuitenkin pitää varansa ettei liikaa näytä.


      • Anonyymi

        Tuohonko tulokseen olet päätynyt, että naiset eivät pidä heikoista ja haavottuvaisista miehistä?

        Ei pidä paikkaansa. Naisia on monenlaisia, mutta tietynlainen herkkyys, rosoisuus ja rikkinäisyys vetoavat naisiin.


      • Anonyymi

        Se on kyllä enemmänkin niin päin,ettei naisen kannata kiintyä/näyttää tunteitaan, koska sillä sekunnilla kun nainen niin tekee,mies kokee saaneensa voiton,voittaneensa saaliin ja miehen kiinnostus tuohon naiseen lopahtaa täysin.


    • Anonyymi

      Pelkään menettäväni sen vähänkin ystävyyden, jos lähestyn liikaa naista.

      • Anonyymi

        Yritä kuitenkin. Ei se ota jos ei anna.


      • Anonyymi

        No jos noin huonossa jamassa on jo nyt niin ei se enää huonommaksi voi mennä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jos noin huonossa jamassa on jo nyt niin ei se enää huonommaksi voi mennä.

        Miten niin huonossa jamassa? Mitä tarkoitat?


    • Anonyymi

      Kuulostaa normaalilta introvertilta. Ei koe tarvetta "avautua".

      • Anonyymi

        Tai ei koe halua avautua epäselvässä, epäterveessä tilanteessa. Yksityisyyden loukkaus yksi vaihtoehto.


    • Anonyymi

      Ikävästä voi toki koettaa vääntää jotain ironiaa, muttei se hauskaa ole. Ikävänihmisen voikin verrata totuuden kiertejäksi eli valehtelee huvittuen olostaan. Tunnista sellainen ajoissa.

    • Anonyymi

      Itse käsitän paremmin ton niin ettei vaan tahdo puhua.

      Itsellä on ollut vakava depressio ja siihen liittyen oli oikeesti ihan ne tunteet lukossa. Kun tunteet on lukossa ei oikeasti itsekään tiedä mitä tuntee, miksi tuntee ja mistä nämä kyyneleet johtuu.

      Saatoin alkaa vapista paniikkikohtauksen kourissa mutta en tiennyt miksi ja toisinaan en pystynyt tuntemaan yhtään mitään. Kaikki tunteet oli jossain lukkojen takana ja ainoa " tunne" oli tyhjyydentunne sisällä.

      Kuvasinkin sisäistä maailmaani autiomaaksi jos avaraa ja tyhjää. Myrskyn jäljiltä vaan laakeaa autioo maastoa jossa näkyy vain tuhon jälkiä. Tyhjää ja hiljaista.
      Monesti terapiassa sanoinkin että kertoisin kyllä mitä tunnen jos tuntisin jotain tai tietäisin mitä tunnen. Oli niin väsynyt jo tuntemaankin. Sanoin myös sen aikaselle ex-poikaystävälleni kun se tivas mitä itken että kun en osaa vastata

      Sitten on sellasta että tietää tasan ja tarkkaan mitä tuntee, muttei halua osoittaa sitä ulospäin. Se on sitä tunteiden hallintaa. Sitä teen itse paljon nyt kun olen terve masennuksesta ja taas hallitsen tunnereaktiotani ilman että kyyneleet valuu tai paniikkikohtaus saa kehoni täriseen ilman että pystyn estämään mielenhallinnalla sitä.

      Itsellä on tilanteet vaan sellasia että syystä tai toisesta en koe tilannetta sopivaksi taikka oloani turvalliseksi ilmaistakseni sanoilla tai käytöksellä mitä tunnen.

      Ihminen voi säännöstellä käytöstään tahdollaan paljonkin jos ei jostain syystä tahdo toimia tunteensa mukaan. Minä olen aikas jääräpäinen ollut aina ja tää on alue jossa oon haka,

      Helpoimmillaan tää näkyy esim. syömisessä ja laihduttamisessa. Jos koen että nyt oon lihonu liikaa että nyt loppu. Niin siihen loppuu se kuin seinään. Just viime kuussa mulla oli pms aikaan kova mässäily kun silloin tekee mieli todella paljon enemmän syödä suklaata kun on menkat lähestymässä. Mua alkoi ahdistaan kun kilot näyttä menkkojen käynnistyessä 3 kiloo enempi kuin kierron alussa ja päätin siltä seisomalta että riitti. Mitta täyttyi. Vedin 3 viikon putken siitä eteenpäin 500-700 kalorilla /päivä ja tiputin ne 3 kg heti pois.

      Mieli ja päätös ohjaa käytöstä ja nälkä loppui siihen ja halu työntää suklaata suuhun myös. Jääräilypäästä on etua tämmösessä ja tää on osa tätä tunteen estämistä päästä käytökseksi ja tunnesäätelyä jota se "lukossa" voi olla

    • Anonyymi

      Voi myös miettiä omaa kommunikointiaan, jos ei toinen halua avautua. Aina ei ole vika/ongelma välttämättä hänessä, joka ei halua avautua.

    • Anonyymi

      Tai sitten vain ei ole löytänyt mieleistään keskusteluseuraa! En mäkään viitsi puhua mitään niille jotka eivät muutenkin ole päässeet mun pääni sisälle, samanhenkisille vain. Tunnen paljon ihmisiä, mutten puhu tosissani kenellekään. Ei vain juuri nyt ole sellaisia ihmisiä elämässäni joille kannattaisi. Tahtomattani kiinni ja erakko..?

    • Anonyymi

      🙈🍌jaa mielenkiintoista 👎🙈🍌🍌,kerro
      lisää🤣

    • Anonyymi

      ainoa vastaus on nainen, mikä on jotain vailla.
      aloitushan on vain vaatimus, mikä ei valtuuta, ei milloinkaan.......
      Jesus poika on voittanut tämän maailman
      Hän elää!

      KYTÄT!!!!!!!!!!!
      https://www.youtube.com/watch?v=d5F7uhCIBco

    • Anonyymi

      Mulla oli tunteet joskus lukossa. Mä en vaan tuntenut yhtään mitään. En hyvää enkä pahaa. Siitä on jo kauan, yli kymmenen vuotta. Sitten kerran katsoin brittien Tehdas sarjaa ja se oli aika raaka jakso. Se satutti mua. Silloin pitkästä aikaa tunsin jotain. Ja lukko lähti aukeamaan.

    • Anonyymi

      Ei hänellä ole tunteet lukossa, hänhän pelkää. Lukossa oleva ei tunne mitään negatiivista eikä positiivista. Ei pelkoakaan.

    • Anonyymi

      Oletko itse kenties energiavampyyri?

    • Anonyymi

      Kummasti ne tunteet on "lukossa" kun ei ole kiinnostunut jostakin :D

      • Anonyymi

        Ei mulla ainakaan sellaiset tunteet ole jumissa.

        Jumi on jossain ihan muualla, ja se heijastuu valitettavasti myös suhteen ituun, tai miksikä sitä nyt vois sanoa.


    • Anonyymi

      Ikävä on melko kaukana nyt. Itse asiassa ikävä karkasi jo ovesta alun alkaen.

      • Anonyymi

        Ikävää voi hyvinkin paljon olla lukkiutuneiden tunteiden sisällä.. Oletko psykopaatti, joka ei osaa tuntea ikävän tunnetta eikä ymmärrä toisen tunteita?


    • Anonyymi

      Olen saanut niin monesti henkisesti turpiin toisilta ihmisiltä, ett parempi kun olen poissa toisten silmistä. Enkä luota kehenkään, enkä päästä enää ketään lähelleni. Eikä mun ajatukset tai jutut kiinnosta ketään pätkän vertaa, kun mua ei ole olemassa kenellekään. Aina ollut yksin, jo lapsesta asti, kun en ole nätti ulkonäöltäni, muut häpeää mun seuraa. Enää en ihastu, onneks harvoin tuotakin tapahtuu, menee vuosia ett edes katson ketään ja aina ne ihastumiset olleet ykspuolisia, ei mun näköisestä kukaan ole ikinä ollut kiinnostunut. Kun olen ruma ulkonäöltäni, miesten on helppo jutella mulle, pitävät mua juttukaverina ei sen kummempaa ja osa saattaa mua luulla karun kuoren takia luulla lesboksi..ihan sama, pitäköön luulonsa, ei mua ole kyllä naisetkaan yrittänyt iskeä sen puoleen. Ihmisten ilmoilla liikkuessa tuntuu ett pitää pyytää anteeksi ett pakosta joutuvat olemaan munlaisen rumiluksen kans tekemisissä. Nyt on tullut niin henkisesti turpiin kunnolla, ett uskon jo lopullisesti olevani sutta, paskaa ja sekundaa ja liian ruma ja liian vanhakin joka paikkaan. Itsetunnon viimeisetkin rippeet on viety, tiedän ett olen kärpäsenpaska lattianraossa, se osoitettiin mulle jatkuvasti yhdessä paikassa. Olis pitänyt mennä siihen paikkaan mikä silloin oli mielessä, siellä olisin ollut kaltaisteni, toivottomien tapausten, seurassa, nyt tuolla missä olin, mä olin ainoa alinta paskaa oleva. Oikeasti olen kiitollinen sen paikan pomolle ja hänen työntekijöille, kun näytitte joka päivä ettei mulla ollut ihmisarvoa teidän silmissänne, mua ei ihmisenä ollut olemassa teille, olin ulkopuolinen niinkuin aikoinaan koulussa, kun olin koulukiusattuna. Kiitos, vahvistitte todeksi ettei musta ole mihinkään, enkä kelpaa kenellekään. Jonkun pitäis tehdä helvetisti työtä ett sais mut nostettua ylös ja mut uskomaan ett kelpaan ja olen hyvä jossain..ei taida onnistua enää, niin syvälle mut on lyöty.

      • Anonyymi

        Ruma käsitys omasta itsestäsi on tiukasti sinun mielessäsi, vaikka se ei tarvitse olla sitä. Tulkitset ihmisten käyttäytymisen sen mukaan, millaisena näet ja koet itse itsesi. Se heijastuu koko olemuksessasi. Kuitenkin suuri osa ihmisistä on ihan tavallisen näköisiä ja he tulevat hyväksytyiksi. Toki nokkimisjärjestys on ihmisilläkin. Toiset ovat pidetympiä kuin toiset, ei sille mitään voi, mutta syy ei ole pelkkä ulkonäkö, vaan koko persoonallisuus. Jotkut eivät ole kauniita, mutta ovat persoonaltaan miellyttäviä ovat helposti lähestyttäviä eivät yrmeitä luotaan pois työntäviä. Vaikka olisi tyytyväinenkin omaan peilikuvaansa ei se aina tarkoita että saisi kanssaihmisiltä myönteistä palautetta.

        Kun pitää huolta itsestään elämällä terveellisesti ja liikkumalla ja pukeutumalla huolitellusti ja siististi on tehnyt sen minkä oman hyvinvointinsa eteen voi tehdä. Ja puunaa sen verran naamaansa että on tyytyväinen omaan peilikuvaansa, se riittää. Kun oma itse kelpaa itselle se täytyy kelvata myös muille. Käyttäytymisessä muiden kanssa muistaa sen, että tekee niin kuin toivoisi muiden tekevän itselle. Kohtuus siinäkin.

        Elämä on kuitenkin kaiken kaikkiaan vain pieni pyrähdys. Itsensä kanssa täällä ollaan eniten koko elämässä ja välillä voi tuntua henkisesti yksinäiseltäkin. Hoitaa itse itseään ja pyrkii olemaan sinut itsensä kanssa niin eiköhän se elämä solju jotenkin siedettävästi eteenpäin. Muut tulevat siinä sitten mukana. Liikaa ei kannata pohtia muiden käyttäytymistä, on kuin ei olisikaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ruma käsitys omasta itsestäsi on tiukasti sinun mielessäsi, vaikka se ei tarvitse olla sitä. Tulkitset ihmisten käyttäytymisen sen mukaan, millaisena näet ja koet itse itsesi. Se heijastuu koko olemuksessasi. Kuitenkin suuri osa ihmisistä on ihan tavallisen näköisiä ja he tulevat hyväksytyiksi. Toki nokkimisjärjestys on ihmisilläkin. Toiset ovat pidetympiä kuin toiset, ei sille mitään voi, mutta syy ei ole pelkkä ulkonäkö, vaan koko persoonallisuus. Jotkut eivät ole kauniita, mutta ovat persoonaltaan miellyttäviä ovat helposti lähestyttäviä eivät yrmeitä luotaan pois työntäviä. Vaikka olisi tyytyväinenkin omaan peilikuvaansa ei se aina tarkoita että saisi kanssaihmisiltä myönteistä palautetta.

        Kun pitää huolta itsestään elämällä terveellisesti ja liikkumalla ja pukeutumalla huolitellusti ja siististi on tehnyt sen minkä oman hyvinvointinsa eteen voi tehdä. Ja puunaa sen verran naamaansa että on tyytyväinen omaan peilikuvaansa, se riittää. Kun oma itse kelpaa itselle se täytyy kelvata myös muille. Käyttäytymisessä muiden kanssa muistaa sen, että tekee niin kuin toivoisi muiden tekevän itselle. Kohtuus siinäkin.

        Elämä on kuitenkin kaiken kaikkiaan vain pieni pyrähdys. Itsensä kanssa täällä ollaan eniten koko elämässä ja välillä voi tuntua henkisesti yksinäiseltäkin. Hoitaa itse itseään ja pyrkii olemaan sinut itsensä kanssa niin eiköhän se elämä solju jotenkin siedettävästi eteenpäin. Muut tulevat siinä sitten mukana. Liikaa ei kannata pohtia muiden käyttäytymistä, on kuin ei olisikaan.

        Mulle on sanottu kyllä monet kerrat suoraan ett olen ruma, luontaantyöntävän näköinen jne.. eli ei ole pelkästään omasta päästä lähtöisin tuo kuva. On kiusattu ulkonäön takia koko peruskoulun ajan ja on työelämässäkin ollut kiusaamisen kohteena, tehty pilkkaa ulkonäöstä. Ikinä en ole muille sanonut loukkauksia ulkonäöstä, koska olen itse ollut loukkausten kohde. Aikoinaan nuorempana eräässä tanssipaikassa oman ikänen mies tuli hakemaan mua tanssimaan, mutt nähtyään kasvoni, meni totisen näköiseksi, puisteli päätään ja peruutti ja sanoi lähtiessään ett oli luullut mut takaapäin nähtynä paremman näköiseksi. Yhdestä paikasta saatuani potkut, jotka oli laittomat, kyseisen paikan pomo oli liiton toimitsijalle sanonut mun potkujen perimmäiseksi syyksi sen ett mun naama on kuin petolinnunperse. Eli ei todellakaan ole jäänyt epäselväksi miten muut mut näkevät. Ei se rumuus meikkaamalla katoa tai hienosti pukeutumalla häviä. Yhdessä harjoittelupaikassa sen paikan nuori, nätti naismyyjä hätyytteli mut pois kassalta pariinkin otteeseen, kun en ollut hänen mielestään sopiva henkilö kassalle ja yhdellä kerralla sai hirveän hepulin kun kauppias oli mut käskenyt harjoittelemaan kassalle silloin kun hän oli siellä. Se nätti naismyyjä hyppi melkein seinille kun joutui mun kans siellä olemaan ja lähti muka siitä tekemään muuta hommaa ja käskytti yhden toisen myyjän hänen tilalleen. Mä oikeasti ahdistuin tuosta kokemuksesta sen verran etten enää halunnut kassalle, koska mulle tuli tunne ettei mun näköisen paikka ole kassalla. Siks koen nyt ettei näin ruma kelpaa edes kauppaan töihin ja tarkoitus onkin mennä yhteen sellaseen paikkaan ilmaseks tekee hommia, missä ei ole nöpönuukaa ulkonäöllä kun suurimman osan aikaa olen jossain takahuoneessa pois ihmisten silmistä. Mun pitää vaan kasvattaa kuorta lisää ympärille ettei kukaan pääse lähelle ja tottua uudestaan siihen ett aina jonkun mielestä heillä on oikeus sanoa rumalle ihmiselle ett kyseinen henkilö on ruma...ihanko vittu olisin niin sokea etten joka päivä peilistä näe rumuuttani ja jos muuta kuvittelen otan kännyllä kuvan naamasta ja katson sitä, kameraha ei valehtele. Siks en ole kuvaani mihinkään someen laittanutkaan, riittää kun oikeassa elämässä rumaks on haukuttu, niin miks helvetissä kerjäisin lisää haukkumisia somen kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulle on sanottu kyllä monet kerrat suoraan ett olen ruma, luontaantyöntävän näköinen jne.. eli ei ole pelkästään omasta päästä lähtöisin tuo kuva. On kiusattu ulkonäön takia koko peruskoulun ajan ja on työelämässäkin ollut kiusaamisen kohteena, tehty pilkkaa ulkonäöstä. Ikinä en ole muille sanonut loukkauksia ulkonäöstä, koska olen itse ollut loukkausten kohde. Aikoinaan nuorempana eräässä tanssipaikassa oman ikänen mies tuli hakemaan mua tanssimaan, mutt nähtyään kasvoni, meni totisen näköiseksi, puisteli päätään ja peruutti ja sanoi lähtiessään ett oli luullut mut takaapäin nähtynä paremman näköiseksi. Yhdestä paikasta saatuani potkut, jotka oli laittomat, kyseisen paikan pomo oli liiton toimitsijalle sanonut mun potkujen perimmäiseksi syyksi sen ett mun naama on kuin petolinnunperse. Eli ei todellakaan ole jäänyt epäselväksi miten muut mut näkevät. Ei se rumuus meikkaamalla katoa tai hienosti pukeutumalla häviä. Yhdessä harjoittelupaikassa sen paikan nuori, nätti naismyyjä hätyytteli mut pois kassalta pariinkin otteeseen, kun en ollut hänen mielestään sopiva henkilö kassalle ja yhdellä kerralla sai hirveän hepulin kun kauppias oli mut käskenyt harjoittelemaan kassalle silloin kun hän oli siellä. Se nätti naismyyjä hyppi melkein seinille kun joutui mun kans siellä olemaan ja lähti muka siitä tekemään muuta hommaa ja käskytti yhden toisen myyjän hänen tilalleen. Mä oikeasti ahdistuin tuosta kokemuksesta sen verran etten enää halunnut kassalle, koska mulle tuli tunne ettei mun näköisen paikka ole kassalla. Siks koen nyt ettei näin ruma kelpaa edes kauppaan töihin ja tarkoitus onkin mennä yhteen sellaseen paikkaan ilmaseks tekee hommia, missä ei ole nöpönuukaa ulkonäöllä kun suurimman osan aikaa olen jossain takahuoneessa pois ihmisten silmistä. Mun pitää vaan kasvattaa kuorta lisää ympärille ettei kukaan pääse lähelle ja tottua uudestaan siihen ett aina jonkun mielestä heillä on oikeus sanoa rumalle ihmiselle ett kyseinen henkilö on ruma...ihanko vittu olisin niin sokea etten joka päivä peilistä näe rumuuttani ja jos muuta kuvittelen otan kännyllä kuvan naamasta ja katson sitä, kameraha ei valehtele. Siks en ole kuvaani mihinkään someen laittanutkaan, riittää kun oikeassa elämässä rumaks on haukuttu, niin miks helvetissä kerjäisin lisää haukkumisia somen kautta.

        Koulukiusaaminen on hyvin yleistä, ei sen perusteella voi arvioida omaa ulkonäköään tai muutakaan. Nätit ihmisetkin joutuvat koulukiusatuksi.

        Tuollainen esimies ja työkaveri ovat kuitenkin käytökseltään harvinaisia, joihin olet törmännyt, tahdittomia monstereita sanoisin, muunlaisiakin työkavereita ja esimiehiä on. Toki asiakaspalvelussa on hyvä olla siisti ja huoliteltu ulkoinen olemus. ei mitään nenä- tai huulirenkaita, -koruja tai muuta vastaavaa. Sinulla on lyhyt tukka oletan, voisit kokeilla pidempää naisellisempaa hiustyyliä.

        Monenlaisia möläyttäjiä toki maailmaan mahtuu, olen huomannut. Pitäisi vähän ajatella aikuiset ihmiset, mitä suustaan päästävät. Ulkonäkö ja ulkoinen olemus on monelle arka asia. Enkä oikein usko, että sinun kuvasi niin kamala on. Eikö sinulla ole lähellä ihmisiä, jotka voisivat kertoa, millaisena sinut näkevät.

        Älä luovuta kuitenkaan. Kokeile eri työpaikkoja. On sellaisiakin, joissa on kivoja työkavereita ja esimiehiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koulukiusaaminen on hyvin yleistä, ei sen perusteella voi arvioida omaa ulkonäköään tai muutakaan. Nätit ihmisetkin joutuvat koulukiusatuksi.

        Tuollainen esimies ja työkaveri ovat kuitenkin käytökseltään harvinaisia, joihin olet törmännyt, tahdittomia monstereita sanoisin, muunlaisiakin työkavereita ja esimiehiä on. Toki asiakaspalvelussa on hyvä olla siisti ja huoliteltu ulkoinen olemus. ei mitään nenä- tai huulirenkaita, -koruja tai muuta vastaavaa. Sinulla on lyhyt tukka oletan, voisit kokeilla pidempää naisellisempaa hiustyyliä.

        Monenlaisia möläyttäjiä toki maailmaan mahtuu, olen huomannut. Pitäisi vähän ajatella aikuiset ihmiset, mitä suustaan päästävät. Ulkonäkö ja ulkoinen olemus on monelle arka asia. Enkä oikein usko, että sinun kuvasi niin kamala on. Eikö sinulla ole lähellä ihmisiä, jotka voisivat kertoa, millaisena sinut näkevät.

        Älä luovuta kuitenkaan. Kokeile eri työpaikkoja. On sellaisiakin, joissa on kivoja työkavereita ja esimiehiä.

        Olen jo luovuttanut. En vaan enää jaksa. Enkä rupea kasvattaa pitempiä hiuksia, mulla ollut nuorempana pitemmät hiukset, ei vaikuttanut ulkonäköön sen kummemmin parantavasti, joten miks vaivautuisin. Välillä toista hoitaessani, en edes jaksanut käydä kampaajalla masennuksen takia ja nykyäänkin saan komentaa itseäni huolehtimaan itsestäni, koska koen ett se on nyt ihan sama miltä näytän, aiemmin panostin enemmän ulkonäköön ja pukeutumiseen ja silloin mua haukuttiin vieläkin enemmän, koska jotkut kuvitteli etten tajunnut rumuuttani. Just ne tutut, ystävät ovat eniten sanoneet ulkonäöstäni ja vioistani siinä. En vaan enää jaksa yrittää. Kävin nyt kaupan alan lisäkoulutuksen ja lopputulos oli ett masennuin jo heti alussa, kun kouluttaja ilmoitti ettei olis itse mua halunnut sinne, oli kuin olis märällä rätillä rätkästy päin näköä, ei ollut kiva olla ei toivottu persoona, koko kurssin ajan pyöri mielessä nuo sanat ja lisäks harjoittelussa koetut jutut niin masennus vaan paheni, valmiiksi huono itsetunto romahti nolliin. Epäonnistuin taas kerran, olen soimannut itseäni kun edes hain koko kurssille, olis pitänyt miettiä vähän pitempään ja jättää väliin, olis välttynyt tuoltakin paskalta mitä tuli nyt niskaan. Enhän mä olis edes mennyt tuonne, jos olisin pystynyt muita töitä tekemään, mutt terveyssyistä muutamat alat ei sovellu mulle enää. Kunpa olisikin ollut terveys hyvä, en olis nuoruusvuosien jälkeen kaupan alaa enää edes ajatellut. Kironnut kun meninkään lääkäriin muutamia vuosia sitten, jos en olis mennyt, pumppu olis tiltannut ja pukkaisin jo horsmaa mullan alla ja olisin säästynyt paljolta paskalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen jo luovuttanut. En vaan enää jaksa. Enkä rupea kasvattaa pitempiä hiuksia, mulla ollut nuorempana pitemmät hiukset, ei vaikuttanut ulkonäköön sen kummemmin parantavasti, joten miks vaivautuisin. Välillä toista hoitaessani, en edes jaksanut käydä kampaajalla masennuksen takia ja nykyäänkin saan komentaa itseäni huolehtimaan itsestäni, koska koen ett se on nyt ihan sama miltä näytän, aiemmin panostin enemmän ulkonäköön ja pukeutumiseen ja silloin mua haukuttiin vieläkin enemmän, koska jotkut kuvitteli etten tajunnut rumuuttani. Just ne tutut, ystävät ovat eniten sanoneet ulkonäöstäni ja vioistani siinä. En vaan enää jaksa yrittää. Kävin nyt kaupan alan lisäkoulutuksen ja lopputulos oli ett masennuin jo heti alussa, kun kouluttaja ilmoitti ettei olis itse mua halunnut sinne, oli kuin olis märällä rätillä rätkästy päin näköä, ei ollut kiva olla ei toivottu persoona, koko kurssin ajan pyöri mielessä nuo sanat ja lisäks harjoittelussa koetut jutut niin masennus vaan paheni, valmiiksi huono itsetunto romahti nolliin. Epäonnistuin taas kerran, olen soimannut itseäni kun edes hain koko kurssille, olis pitänyt miettiä vähän pitempään ja jättää väliin, olis välttynyt tuoltakin paskalta mitä tuli nyt niskaan. Enhän mä olis edes mennyt tuonne, jos olisin pystynyt muita töitä tekemään, mutt terveyssyistä muutamat alat ei sovellu mulle enää. Kunpa olisikin ollut terveys hyvä, en olis nuoruusvuosien jälkeen kaupan alaa enää edes ajatellut. Kironnut kun meninkään lääkäriin muutamia vuosia sitten, jos en olis mennyt, pumppu olis tiltannut ja pukkaisin jo horsmaa mullan alla ja olisin säästynyt paljolta paskalta.

        Paisutteletko ongelmaasi ja käännät kaiken kokemasi itseäsi vastaan? Jos on jo ennakolta kielteinen kokemus, niin mikään ei voi sitä muuttaa. Tuskin ystäväsi ja läheisesi ulkonäköäsi kritisoi, käännät senkin omien huonojen kokemuksiesi mukaisiksi.


        Ihan oma luulo, että uusi hiustyyli tarkoittaisi, että et tiedä olevasi ruma. Täysin järjetön asia ja ihan itse luomasi. Olet kehittänyt mieleesi ison ruman peikon, joka maalaa sinusta koko ajan rumaa, vaikka et ole sitä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät näe omaa kauneuttaan.

        Älä luovuta, sanon vielä vaikka sanoit tehneesi niin. Olet hoitanut jotakin henkilöä, etkö voisi ajatella tekeväsi työtä hoitoalalla. Siellä töitä riittää ja siinä työssä näkee monenlaista elämän haastetta, jotta ulkoiset seikat ovat pieniä ja vähäpätöisiä niiden rinnalla. Auttamisesta saa iloa ja se avartaa mieltä suuntaamaan katseen itsestä poispäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paisutteletko ongelmaasi ja käännät kaiken kokemasi itseäsi vastaan? Jos on jo ennakolta kielteinen kokemus, niin mikään ei voi sitä muuttaa. Tuskin ystäväsi ja läheisesi ulkonäköäsi kritisoi, käännät senkin omien huonojen kokemuksiesi mukaisiksi.


        Ihan oma luulo, että uusi hiustyyli tarkoittaisi, että et tiedä olevasi ruma. Täysin järjetön asia ja ihan itse luomasi. Olet kehittänyt mieleesi ison ruman peikon, joka maalaa sinusta koko ajan rumaa, vaikka et ole sitä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät näe omaa kauneuttaan.

        Älä luovuta, sanon vielä vaikka sanoit tehneesi niin. Olet hoitanut jotakin henkilöä, etkö voisi ajatella tekeväsi työtä hoitoalalla. Siellä töitä riittää ja siinä työssä näkee monenlaista elämän haastetta, jotta ulkoiset seikat ovat pieniä ja vähäpätöisiä niiden rinnalla. Auttamisesta saa iloa ja se avartaa mieltä suuntaamaan katseen itsestä poispäin.

        En pysty terveyssyistä tekemään hoitotyötä, kroppa ei vaan kestä, se oli jo tiukoilla kun hoidin läheistäni. Itse tiedän mitä olen kokenut ja ne ei ole omassa mielessä kehitettyjä kuvitelmia vaan todellisessa elämässä saamiani kommentteja ulkonäöstäni. Hiuksiani en vaan jaksa kasvattaa ja hoitaa, hyvä ett jaksan käydä kampaajalla. Ja se nyt on yks hailee millaset hiukset mulla on, ei sillä ole merkitystä. Mulle on yks entinen tuttava sanonut paskasen naurun säestämänä ett olen hänen ja yhden yhteisen tuttavamme mielestä luontaantyöntävän näköinen, ett ei jäänyt epäselväks mitä mieltä oli mun kuorestani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En pysty terveyssyistä tekemään hoitotyötä, kroppa ei vaan kestä, se oli jo tiukoilla kun hoidin läheistäni. Itse tiedän mitä olen kokenut ja ne ei ole omassa mielessä kehitettyjä kuvitelmia vaan todellisessa elämässä saamiani kommentteja ulkonäöstäni. Hiuksiani en vaan jaksa kasvattaa ja hoitaa, hyvä ett jaksan käydä kampaajalla. Ja se nyt on yks hailee millaset hiukset mulla on, ei sillä ole merkitystä. Mulle on yks entinen tuttava sanonut paskasen naurun säestämänä ett olen hänen ja yhden yhteisen tuttavamme mielestä luontaantyöntävän näköinen, ett ei jäänyt epäselväks mitä mieltä oli mun kuorestani.

        Ehkä kaikki ei olekaan kuvitelmaa, mutta osa on. Eri asia, onko ne lohkaisut todellisia vaan ajattelemattomuuttaan töräistyjä.

        Etkö näe itsessäsi edes jotakin hyvää? Luulen, että lähes kaikki on kuullut arvosteluja itsestään, mutta toisten käyttäytymisen ja sanomisten perusteella ei kannata muodostaa käsitystä omasta itsestä.

        Myönnän, että ihmiset ovat monesti julmia toisille ihmisille. Tuntuu, että ennestään "haavoitettua" ihmistä on kovin helppo ampua ilkeällä sanoilla.

        Kaikesta huolimatta kannattaa pitää huolta itsestä. Liikkua ja syödä terveellisesti. Tehdä sitä mistä saa iloa. Taidetta, kirjoittamista, lukemista, musiikkia ym.. Elämä tuntuu siten paremmalta kuin niin eläen, että ei välitä mistään mitään. Oma itse on kaikkein tärkein ja arvokkain kuin paras ystävä, jonka kanssa kuitenkin ollaan joka päivä niin kauan kuin on elämää.


    • Anonyymi

      Aikaisempien pettymysten vuoksi sulkeutuneeseen ihmiseen kannattaa todella tutustua hiljalleen. Hän ei avaudu välttämättä ennen kuin luottaa toiseen.
      Sitten kun tapaa ihmisen joka avaa nämä lukot ja aukaisee solmut, voi sisältä löytyä helmi jota haluaa rakastaa.

      • Anonyymi

        En koe, että olisin mitenkään erityisesti sulkeutunut.
        Mutta kun oppii näkemään joidenkin ihmisten lävitse huomaa hämmästyneenä, että ei sitten tuntenutkaan kyseistä ihmistä. Kaikkia ihmisiä ei tarvitse hyväksyä, kaikkien ihmisten kanssa ei tule olla tekemisissä ei ystäväkään.
        Kyseenalaistan siis ystävyyden ja ihmisten hyvän tahdon.
        Vaikka sä päälläsi seisoisit ja jumalia rukoilisit avuksesi, et ole välttämättä ystävä ja tärkeä ihminen juuri sillä oikealla tavalla toiselle ihmiselle.
        Me ihmiset erotumme ja paljastumme ennen pitkää tekojemme kautta.
        Luottamus on tie onnistuneeseen suhteeseen, joskus luottamuksen saaminen voi kestää pitkäänkin. Jokaisen kannattaa miettiä omalla kohdallaan, niitä syitä/motiiveja, jotka sinua ajavat jonkun yksittäisen ihmisen luokse.
        Onko se vain oma napa ja se oma etu joka kiiltää silmissä.
        Loputon ihmisjahti ja kuvitelma, että saat täysin tuntemattomalta ihmiseltä jotain.
        Koska sinulle ehkä näin vinkattiin.
        Kiitos ei tapahdu omalla kohdallani tämä vasten tahtoani.


    • Anonyymi

      Onneksi olen niin ruma ettei kukaan häiritse, kaupan kassakin vain pakosta sanoo muutaman sanan. 😐

      • Anonyymi

        Onko se niin tärkeää, mitä muut ajattelevat?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se niin tärkeää, mitä muut ajattelevat?

        Tuo on se HRJ /RISTO joka vuosia on raivonnu siitä kauheesta kohtalostaan olla rumilus ja siitä muka johtuu kaikki sen kohtaama vastoinkäyminen ja hän vihaa maailmaa sen takia.

        Hänestä tulee hyvin pinnallinen ja ulkonäköä korkealle arvottavan pintaliitäjän kuva kirjoituksista mitä tänne tuottaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on se HRJ /RISTO joka vuosia on raivonnu siitä kauheesta kohtalostaan olla rumilus ja siitä muka johtuu kaikki sen kohtaama vastoinkäyminen ja hän vihaa maailmaa sen takia.

        Hänestä tulee hyvin pinnallinen ja ulkonäköä korkealle arvottavan pintaliitäjän kuva kirjoituksista mitä tänne tuottaa

        Ei ihan noin voi tuomita ketään. Pitäisi vain hyväksyä itsensä ja muut sellaisina kuin ovat. Muita ei voi muuttaa, ainoastaan itseään. Jos tuntee, että joku ei tykkää, antaa hänen olla tykkäämättä.

        Kaikkia ei voi miellyttää eikä kannata edes yrittää sitä. Jättää ympäristön ihmiset omaan arvoonsa. Elää omaa elämäänsää niin hyvin kuin voi. Muut elää omaa elämäänsä. Jos kokee muut, että he eivät tykkää yrittää löytää sellaisen työn, jossa ei tarvitse olla muiden kanssa tekemisessä.

        On asioita, joille ei voi mitään, mutta sitä murehtimalla elämä menee hukkaan. Jokainen on arvokas omana itsenään ja elämä on lahja.


    • Anonyymi

      Purkaa pahaa oloan suomi24-palstoille viikonloppuisin muutaman alkoholiannoksen jälkeen?

    • Anonyymi

      Koskaan näkynyt ja harvoin kuultu.

    • Anonyymi

      Itse ainakin vetäydyn kuoreeni juuri sen vuoksi, kun kokenut paljon pahaa ja pettymyksiä. En pysty päästämään lähelle ketään, paitsi ystävät ja perheen.

      • Anonyymi

        Ei kai tarvitsekaan. Suojakuori suojaa. Ei kaikille pidäkään avautua. Kun kohtaa ihmisen, jonka kokee luotettavaksi, pikkuhiljaa ajan kanssa voi suojakuorta raottaa ja rakentaa toisen kanssa yhteyden, ystävyyden tai suhteen.

        Jokainen kokee elämänsä aikana ihmissuhteissa pettymyksiä ja huonoja kokemuksia. Minusta tuntuu, että aika moni käyttäytyy huonosti toisia kohtaan eikä edes huomaa tekevänsä niin. Ihmiset ovat itsekkäitä. Joku voi olla hyvin herkkä ja tulkita väärin muiden sanomisia.

        Pääasia kai, että on itsensä kanssa sinut eikä ole ihan yksin ja kokee elämänsä esimerkiksi työnsä kautta mielekkääksi. Elämä on kuitenkin lahja eikä pidä antaa muiden pilata sitä.


    • Anonyymi

      Tämän aloituksen niin allekirjoitan myös omalla kohdallani, kuin itse koettuna näin. Tunnelukon avaamiseen tarvitaan ymmärtäjää. Varovainen olen ollut ja niin halunnut edetäkin asioissa, jos sopivan tuntuinen osuisi kohdalleni? Epäonnistunut olen tähän mennessä.

      Väärinymmärrys johtunut ilmeisesti näkemyseroista? Näin olen itse ymmärtänyt ja joutunut sen vuoksi aika koviakin juttuja kokemaan omalla kohdalla, kun tuntemukset eivät ole kohdanneet ja toinen syyllistänyt minua, kun halunnut kokea kiinnostukseni vainona häntä kohtaan.

      Itse en osannut edes ajatella asiaa hänen tavalla, koska luonteeni ei sovellu vainoajaksi, koska en halua olla häiriöksi toiselle. Ehkä myöhemmin, kun toinen saa etäisyyttä asiaan, ymmärtää asian myös toisin? Tätä toivon. Ymmärrän nyt, et tunne oli yksipuolista, halusin ymmärtää toisin kuin hän ja siksi kaikesta syntyi aivan turha harha itselle. Tästäkin tuli turhan pitkä, anteeksi.

      • Anonyymi

        Vainojaksi? koet siis olleesi edes nimeksi mukana jossain ko.tyyppisessä asiassa?;

        Digitaalinen vaino on vainoa, jota toteutetaan teknologiaa hyväksi käyttäen.

        Digitaalinen vaino tarkoittaa seuraamista, tarkkailemista, oikeudetonta yhteydenottoa ja tietojen väärinkäyttöä digitaalisilla laitteilla tai viestintäteknologiaa apuna käyttäen.

        Digitaalinen vaino on rikoksena osa vainoamisen tunnusmerkistöä ja osarikoksena kyseessä voi olla esimerkiksi viestintärauhan rikkominen.

        Digitaalista vainoa voi olla muun muassa
        toistuvat, häiritsevät, oikeudettomat viestit ja puhelut eri sovellusten kautta
        . sosiaalisen median seuraaminen oikeudetta
        tietojen kalastelu ja identiteettirikokset, kuten toisen nimellä tilausten tekeminen tai
        . toisen nimellä esiintyminen verkossa
        haittaohjelmien avulla henkilökohtaisten asioiden seuraaminen, esimerkiksi
        . salakuuntelu tai -kuvaaminen
        toisen henkilön seuraaminen paikannuspalveluiden avulla
        älylaitteiden käyttäminen tiedon hankkimiseksi
        .mustamaalaaminen verkkoyhteisöissä tai sosiaalisessa mediassa
        .intiimien, parisuhteessa haltuun saatujen kuvien tai videoiden julkaiseminen ja jakaminen

        Johan nyt on !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vainojaksi? koet siis olleesi edes nimeksi mukana jossain ko.tyyppisessä asiassa?;

        Digitaalinen vaino on vainoa, jota toteutetaan teknologiaa hyväksi käyttäen.

        Digitaalinen vaino tarkoittaa seuraamista, tarkkailemista, oikeudetonta yhteydenottoa ja tietojen väärinkäyttöä digitaalisilla laitteilla tai viestintäteknologiaa apuna käyttäen.

        Digitaalinen vaino on rikoksena osa vainoamisen tunnusmerkistöä ja osarikoksena kyseessä voi olla esimerkiksi viestintärauhan rikkominen.

        Digitaalista vainoa voi olla muun muassa
        toistuvat, häiritsevät, oikeudettomat viestit ja puhelut eri sovellusten kautta
        . sosiaalisen median seuraaminen oikeudetta
        tietojen kalastelu ja identiteettirikokset, kuten toisen nimellä tilausten tekeminen tai
        . toisen nimellä esiintyminen verkossa
        haittaohjelmien avulla henkilökohtaisten asioiden seuraaminen, esimerkiksi
        . salakuuntelu tai -kuvaaminen
        toisen henkilön seuraaminen paikannuspalveluiden avulla
        älylaitteiden käyttäminen tiedon hankkimiseksi
        .mustamaalaaminen verkkoyhteisöissä tai sosiaalisessa mediassa
        .intiimien, parisuhteessa haltuun saatujen kuvien tai videoiden julkaiseminen ja jakaminen

        Johan nyt on !

        Ja kuten KRP paljon puhutun tiktok videonsa jälkeen (missä varoitteli nuoria ottamasta itsestään kuvia ja viestittelemään niistä edes kavereiden kanssa, sillä saattavat levitä asiaankuulumattomien ja asiattomien käsiin) jossa pyrki lieventämään ensimmäisen videon elämää syyllistävää vaikutusta ja kohua siitä, kertomalla että hlöt jotka joko kaappaavat, jatkolevittävät kuvia/tietoja muista ym. voivat syyllistyvät itse mm.yksityisyydensuojan rikkomiseen, kunnianloukkaukseen ja kun nuorista on kyse, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan tekoon.

        Kyllähän sitä fiksun aikuisen pitäisi tietää, missä on mukana vai eikö ole ja erityisesti onko mennyt tekemään mitä ja milloin ?


      • Anonyymi

        erotomania? eli psykoottisen harhaisesta uskosta saada osakseen toisen rakkaus? viestisi kyllä hupsista sentään vähän sellaiselta vaikutti, kunhan toinen vain ns ymmärtäisi niin Sinä voisit saada toisen rakkauden?

        "Vainoaminen (stalking) on verraten yleinen ja pitkään tunnettu ilmiö, joka kuitenkin vasta viime vuosikymmeninä on noussut oikeuspsykologisen tutkimuksen keskiöön. Vainoaminen on myös useissa maissa viime vuosikymmeninä kriminalisoitu

        Tutkijoiden keskuudessa vainoamisesta on useita määritelmiä ja eri käsitteitäkin, kuten »pakonomainen häirintä» (Rosenfeld 2000) ja »pakonomainen seuraaminen» (Meloy 2006).
        harvoin kyse on kuitenkaan erotomaniasta eli psykoottisen harhaisesta uskosta saada osakseen toisen rakkaus - vainoamisen tyypillisiä motiiveja ovat pyrkimys vaikuttaa asioihin, kauna ja kosto. Motiiveja lukuun ottamatta toistaiseksi tiedetään hyvin vähän siitä, miten vainoajat itse selittävät käyttäytymistään

        Vainoajien motivaatio muuttaa käyttäytymistään tai hakea siihen hoitoa on todettu heikoksi (Kamphuis ja Emmelkamp 2000, Rosenfeld 2000). Motivaatio on heikko siitä huolimatta, että vainoamista pidetään yleisesti tuomittavana, se on omiaan johtamaan hankaluuksiin viranomaisten kanssa ja siihen liittyy riski toiminnan kehittymisestä niin kokonaisvaltaiseksi, että se vaikuttaa haitallisesti vainoajan itsensä sosiaaliseen ja psyykkiseen toimintakykyyn".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kuten KRP paljon puhutun tiktok videonsa jälkeen (missä varoitteli nuoria ottamasta itsestään kuvia ja viestittelemään niistä edes kavereiden kanssa, sillä saattavat levitä asiaankuulumattomien ja asiattomien käsiin) jossa pyrki lieventämään ensimmäisen videon elämää syyllistävää vaikutusta ja kohua siitä, kertomalla että hlöt jotka joko kaappaavat, jatkolevittävät kuvia/tietoja muista ym. voivat syyllistyvät itse mm.yksityisyydensuojan rikkomiseen, kunnianloukkaukseen ja kun nuorista on kyse, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan tekoon.

        Kyllähän sitä fiksun aikuisen pitäisi tietää, missä on mukana vai eikö ole ja erityisesti onko mennyt tekemään mitä ja milloin ?

        Tästä pääsemmekin havaintotutkielmamme teemaan: miten tälläiset motiivit;-vainoamisen tyypillisiä motiiveja ovat pyrkimys vaikuttaa asioihin, kauna ja kosto- voidaan aikuisten mielissä luokitella varhaisteiniryhmämäiseksi erillistämismotiivi kiusaamiseksi?

        Kun ilmiselvästi toistuva teema on -pyrkimys vaikuttaa asioihin (sairaalloisen yhteyden kautta (digitaalinen vaino)-pyrkimys ohjailla ihmisten heijastuksten kautta muita, mielissä ja teoissa- heissä itsessään syntyvä kauna/kitkeryys tuntemattomiakin kohtaan-ja kostomainen toiminta- pyrkiessään tekemään tuntemattomien toimista itselleen suuren loukattu tuntemuksen (kun ei saa tai ole saanut asioita ohjailtua haluamaansa suuntaan/toimeen).

        Jonkinlainen ymmärrys pitäisi olla siitä- erityisesti aikuisilla, mihin ja minkälaisiin laittomiin toimiin mennään alentumaan ja niitä jatkamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä pääsemmekin havaintotutkielmamme teemaan: miten tälläiset motiivit;-vainoamisen tyypillisiä motiiveja ovat pyrkimys vaikuttaa asioihin, kauna ja kosto- voidaan aikuisten mielissä luokitella varhaisteiniryhmämäiseksi erillistämismotiivi kiusaamiseksi?

        Kun ilmiselvästi toistuva teema on -pyrkimys vaikuttaa asioihin (sairaalloisen yhteyden kautta (digitaalinen vaino)-pyrkimys ohjailla ihmisten heijastuksten kautta muita, mielissä ja teoissa- heissä itsessään syntyvä kauna/kitkeryys tuntemattomiakin kohtaan-ja kostomainen toiminta- pyrkiessään tekemään tuntemattomien toimista itselleen suuren loukattu tuntemuksen (kun ei saa tai ole saanut asioita ohjailtua haluamaansa suuntaan/toimeen).

        Jonkinlainen ymmärrys pitäisi olla siitä- erityisesti aikuisilla, mihin ja minkälaisiin laittomiin toimiin mennään alentumaan ja niitä jatkamaan.

        Vainoaminen kriminalisoitiin Suomessa 1.1.2014 ja se
        on virallisen syytteen alainen rikos (RL 25 7a §).

        Laki luo mahdollisuuden puuttua toistuviin, uhrin tahdonvastaisiin
        tekokokonaisuuksiin, jotka ennen lakimuutosta eivät välttämättä täyttäneet minkään rikoksen tunnusmerkistöä (esim.
        yhteydenottaminen, tarkkailu, seuraaminen).

        Maksimirangaistus vainoamisesta on kaksi vuotta vankeutta. Lain ensimmäisen vuoden perusteella näyttää siltä, että mikäli syytteenä on yksinomaan vainoaminen, pääsääntöisesti tuomiona on sakkorangaistus.

        Mikäli vainoamiseen
        liittyy oheisrikoksia, esim. kotirauhan rikkominen, lähestymiskiellon rikkominen, laiton uhkaus, pahoinpitely jne. tuomiona langetetaan vankeutta, jopa ehdottomana. Laki tuo
        myös uhrille oikeuden vaatia vainosta aiheutuvia korvauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vainoaminen kriminalisoitiin Suomessa 1.1.2014 ja se
        on virallisen syytteen alainen rikos (RL 25 7a §).

        Laki luo mahdollisuuden puuttua toistuviin, uhrin tahdonvastaisiin
        tekokokonaisuuksiin, jotka ennen lakimuutosta eivät välttämättä täyttäneet minkään rikoksen tunnusmerkistöä (esim.
        yhteydenottaminen, tarkkailu, seuraaminen).

        Maksimirangaistus vainoamisesta on kaksi vuotta vankeutta. Lain ensimmäisen vuoden perusteella näyttää siltä, että mikäli syytteenä on yksinomaan vainoaminen, pääsääntöisesti tuomiona on sakkorangaistus.

        Mikäli vainoamiseen
        liittyy oheisrikoksia, esim. kotirauhan rikkominen, lähestymiskiellon rikkominen, laiton uhkaus, pahoinpitely jne. tuomiona langetetaan vankeutta, jopa ehdottomana. Laki tuo
        myös uhrille oikeuden vaatia vainosta aiheutuvia korvauksia.

        Muita oheisrikoksia digitaalisen vainon lisäksi on mm. salakuuntelu, kunnianloukkaus, viestintärauhan rikkominen, pakottaminen jne. Vainorikoksessa arvioitavan tekokonaisuuden täytyttyä vankilatuomio.


      • Anonyymi

        Tiedättekö te tai ymmärrättekö että usein teidän viestit vaikuttavat siltä, että teitä vaivaa tuo erotomania ja ulotatte tuon käsitteen eli liiallisen kuvitelman siitä että joku olisi rakastunut saman tyyppisesti mitä itse haluatte nähdä toisessa heti , esitätte vaateita että toisen olisi vain myönnettävä rakkaus, välittämättä mistään muusta, kuin tuollaisen omituisen käsitteen ja mielikuvan vallassa olemista, missä "rakkaus"tunne pitäisi tulla näkyväksi toiselle. Kuin olisi yksiulotteinen rakkaustunne edes olemassa.

        Ilman mitään normaalia kanssakäymistäkään, kuten ap:n viestiinkiin sisältyy oletus tuosta erotomania tyyppisestä vaade oikeutuksen tunteesta, "rakkauden" osoittamisesta jollekin, vaade on tuossa aloitusviestissä piilotettu toisen tunteiden näyttämisen ongelmiin, mitä ilmeisemmin koska joku erotomaniasta kärsivä ei ole saanut välitöntä vahvistusta siihen kuvitelmaan, että häntä kohtaan tunnetaan yksiulotteisesti rakkautta, mikä estyy vain sen takia että toinen hlö ei osaa/ymmärrä/viitsi näyttää tunteitaan/rakkauttaan jollakin sellaisella tavalla, mitä erotomaniasta kärsivä ymmärtävä /kuvittelee tuovan hänelle täyttymyksellisen hyväksyntä/rakkaustuntemuksen, mikä korvaisi/sivuuttaisi kaiken muun tekemiset, persoona sopivuudet, henkiset tasot ym. mitkä lopulta ratkaisevat missä vaiheessa kukin tuntee syvällistä rakkautta toista henkilöä kohtaan ja miten.

        Nimenomaan toista henkilöä kohtaan, ei erotomaniasta kärsivän mukaista yksiulotteista vaadetta "rakkaustunteella" pyrkimystä peittämään kaikki muut asiat itsessä ja toisessa, jotta saa hyväksynnän tunteen sitä kautta ja sillä pyrkii hallinoimaan toista, jatkuvilla vaateilla vain ko. erotomaniasta kärsivän yksiulotteisen rakkauskuvitelman kautta ja pyrkimyksenä siihen.

        Sen takia erotomaniasta kärsivät myös herkästi samaistuvat muiden suhdekuvioihin sillä tavalla, että rupeavat kuvittelemaan rakastumisia ja esittelevät toisten puolesta tunne/rakkauskuvioiden vaadeosoituksia, ymmärtämättä miten yksiulotteinen käsitys se on ihmisten välisistä suhteista, romanttisista tai muista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedättekö te tai ymmärrättekö että usein teidän viestit vaikuttavat siltä, että teitä vaivaa tuo erotomania ja ulotatte tuon käsitteen eli liiallisen kuvitelman siitä että joku olisi rakastunut saman tyyppisesti mitä itse haluatte nähdä toisessa heti , esitätte vaateita että toisen olisi vain myönnettävä rakkaus, välittämättä mistään muusta, kuin tuollaisen omituisen käsitteen ja mielikuvan vallassa olemista, missä "rakkaus"tunne pitäisi tulla näkyväksi toiselle. Kuin olisi yksiulotteinen rakkaustunne edes olemassa.

        Ilman mitään normaalia kanssakäymistäkään, kuten ap:n viestiinkiin sisältyy oletus tuosta erotomania tyyppisestä vaade oikeutuksen tunteesta, "rakkauden" osoittamisesta jollekin, vaade on tuossa aloitusviestissä piilotettu toisen tunteiden näyttämisen ongelmiin, mitä ilmeisemmin koska joku erotomaniasta kärsivä ei ole saanut välitöntä vahvistusta siihen kuvitelmaan, että häntä kohtaan tunnetaan yksiulotteisesti rakkautta, mikä estyy vain sen takia että toinen hlö ei osaa/ymmärrä/viitsi näyttää tunteitaan/rakkauttaan jollakin sellaisella tavalla, mitä erotomaniasta kärsivä ymmärtävä /kuvittelee tuovan hänelle täyttymyksellisen hyväksyntä/rakkaustuntemuksen, mikä korvaisi/sivuuttaisi kaiken muun tekemiset, persoona sopivuudet, henkiset tasot ym. mitkä lopulta ratkaisevat missä vaiheessa kukin tuntee syvällistä rakkautta toista henkilöä kohtaan ja miten.

        Nimenomaan toista henkilöä kohtaan, ei erotomaniasta kärsivän mukaista yksiulotteista vaadetta "rakkaustunteella" pyrkimystä peittämään kaikki muut asiat itsessä ja toisessa, jotta saa hyväksynnän tunteen sitä kautta ja sillä pyrkii hallinoimaan toista, jatkuvilla vaateilla vain ko. erotomaniasta kärsivän yksiulotteisen rakkauskuvitelman kautta ja pyrkimyksenä siihen.

        Sen takia erotomaniasta kärsivät myös herkästi samaistuvat muiden suhdekuvioihin sillä tavalla, että rupeavat kuvittelemaan rakastumisia ja esittelevät toisten puolesta tunne/rakkauskuvioiden vaadeosoituksia, ymmärtämättä miten yksiulotteinen käsitys se on ihmisten välisistä suhteista, romanttisista tai muista.

        Erotomanialainen (Clérambaultin oireyhtymästä)

        Tällainen stalker uskoo olevansa rakastunut sinuun. Osoittaakseen kiinnostuksensa hän soittaa sinulle, käy läpi, kirjoittaa sähköposteja, tekee ei-toivottuja asioita "puolestasi", puhuu ystäviesi, työtovereidesi ja perheenjäsentesi kanssa ja yleensä asettaa itsensä kaikkien saataville ajat.

        Erotomania tunkeutuu yksityisyyteesi, ei kunnioita ilmaistavia toiveitasi ja henkilökohtaisia ​​rajojasi ja jättää huomiotta tunteet, tarpeet ja mieltymykset. Hänelle - tai hänelle - "rakkaus" tarkoittaa kiusaamista ja kiinnipitämistä yhdistettynä voimakkaaseen erottelun ahdistukseen (pelko hylätyksi). Hän voi jopa pakottaa itsensä (tai itsensä) sinulle seksuaalisesti.

        Lisäksi mikään kieltäminen, kiusaaminen, uhkaaminen ja jopa suorat vihamieliset toimet eivät vakuuttaa erotomaniaa siitä, ettet ole rakastunut häneen. Hän tietää paremmin ja saa sinut myös näkemään valon. Et yksinkertaisesti ole tietoinen siitä, mikä on sinulle hyvää, eronnut tunteistasi. Erotomanialainen pitää päättäväisesti tehtävänään tuoda elämä ja onnellisuus surkeaan olemassaoloosi.

        Täten riippumatta ylivoimaisesta todisteesta päinvastoin, erotomanialainen on vakuuttunut siitä, että hänen tunteensa ovat vastavuoroiset - toisin sanoen, että olet yhtä rakastunut häneen. Erotomaninen stalker tulkitsee kaiken tekemäsi (tai pidättäytyvän tekemästä) koodatuina viesteinä, jotka tunnustavat ja välittävät ikuisen omistautumiseni hänelle ja "suhteellesi".

        Erotomaniakit ovat sosiaalisesti kykenemättömiä, hankalia, skitsoidisia ja kärsivät useista mielialan ja ahdistuneisuuden häiriöistä. He voivat myös olla ihmisiä, joiden kanssa olet ollut romanttisessa suhteessa (esim. Entinen puolisosi, entinen poikaystäväsi, yhden yön seikkailu) - tai muuten (esimerkiksi kollegat tai työtoverit). Heitä ohjaa heidän kaikkialle ulottuvat fantasiat.

        Tämän seurauksena erotomaniakit reagoivat huonosti uhriensa havaitsemaan hylkäämiseen. He ottavat käyttöön penniäkään ja tulevat vaarallisesti kostoiksi tuhoamaan kasvavan turhautumisensa lähteen - sinä. Kun "suhde" näyttää toivottomalta, monet erotomaniakit kääntyvät väkivaltaan itsetuhon virrassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Erotomanialainen (Clérambaultin oireyhtymästä)

        Tällainen stalker uskoo olevansa rakastunut sinuun. Osoittaakseen kiinnostuksensa hän soittaa sinulle, käy läpi, kirjoittaa sähköposteja, tekee ei-toivottuja asioita "puolestasi", puhuu ystäviesi, työtovereidesi ja perheenjäsentesi kanssa ja yleensä asettaa itsensä kaikkien saataville ajat.

        Erotomania tunkeutuu yksityisyyteesi, ei kunnioita ilmaistavia toiveitasi ja henkilökohtaisia ​​rajojasi ja jättää huomiotta tunteet, tarpeet ja mieltymykset. Hänelle - tai hänelle - "rakkaus" tarkoittaa kiusaamista ja kiinnipitämistä yhdistettynä voimakkaaseen erottelun ahdistukseen (pelko hylätyksi). Hän voi jopa pakottaa itsensä (tai itsensä) sinulle seksuaalisesti.

        Lisäksi mikään kieltäminen, kiusaaminen, uhkaaminen ja jopa suorat vihamieliset toimet eivät vakuuttaa erotomaniaa siitä, ettet ole rakastunut häneen. Hän tietää paremmin ja saa sinut myös näkemään valon. Et yksinkertaisesti ole tietoinen siitä, mikä on sinulle hyvää, eronnut tunteistasi. Erotomanialainen pitää päättäväisesti tehtävänään tuoda elämä ja onnellisuus surkeaan olemassaoloosi.

        Täten riippumatta ylivoimaisesta todisteesta päinvastoin, erotomanialainen on vakuuttunut siitä, että hänen tunteensa ovat vastavuoroiset - toisin sanoen, että olet yhtä rakastunut häneen. Erotomaninen stalker tulkitsee kaiken tekemäsi (tai pidättäytyvän tekemästä) koodatuina viesteinä, jotka tunnustavat ja välittävät ikuisen omistautumiseni hänelle ja "suhteellesi".

        Erotomaniakit ovat sosiaalisesti kykenemättömiä, hankalia, skitsoidisia ja kärsivät useista mielialan ja ahdistuneisuuden häiriöistä. He voivat myös olla ihmisiä, joiden kanssa olet ollut romanttisessa suhteessa (esim. Entinen puolisosi, entinen poikaystäväsi, yhden yön seikkailu) - tai muuten (esimerkiksi kollegat tai työtoverit). Heitä ohjaa heidän kaikkialle ulottuvat fantasiat.

        Tämän seurauksena erotomaniakit reagoivat huonosti uhriensa havaitsemaan hylkäämiseen. He ottavat käyttöön penniäkään ja tulevat vaarallisesti kostoiksi tuhoamaan kasvavan turhautumisensa lähteen - sinä. Kun "suhde" näyttää toivottomalta, monet erotomaniakit kääntyvät väkivaltaan itsetuhon virrassa.

        "Erotomanialainen pitää päättäväisesti tehtävänään tuoda elämä ja onnellisuus surkeaan olemassaoloosi".

        Oletteko koskaan ajatelleet loppuun asti, miksi teidän pitää olla mukana digivainossa, jotta jotkut saa kuvitella tuovansa jollain suhdepuhe painostuksilla onnellisuutta joidenkin toisten "surkeaan" olemassaoloon?

        Tuollaista hallinnointia sekoitettuna vanhanaikaiseen nihkeään käsitykseen siitä, minkälaisen maailmankuvan sisällä kunkin pitäisi elää ja tuntea itsensä onnelliseksi?

        Ja ihmettelettekö ollenkaan sitä, miksi ihmiset kokevat niin suurta loukkaantuneisuutta, jos heidän heille iskostettuun digivaino kuvitelmiin tuodaan vastakkaisia näkemyksiä jne

        Ikäänkuin he olisivat niin samaistuneita/alistuneita erotomaniasta kärsiville, että kuvittelevat että heidänkin olisi oltava tuollaisessa digivainon kautta synnytetyssä "suhteessa/läheisyydessä" jonkun hlön kautta, jonka olisi reakoitava heille suotuisasti tai mennä painostuksien mukaisesti, tai muuten he tuntevat pettymystä, loukkaantumista, vihaa, kun heille olisi syntynyt sen digivainon myötä tarve hallita toista/toisia kuin olisivat "suhteessa" hlön kanssa ja oikeuttavat reaktionsa sen pohjalta.

        Käsittämätön kyvyttömyys erottaa digivainon kuvaelmia oikeasta elämästä ja siellä olevista lainalaisuuksista ja lakipykälistä.

        Miten voi noin voimakkaasti seota ihmisten kyky erottaa digivainon myötä oikeata ympäristöä digivainon kuvaelmista? ja menevät voimakkaasti ryhmittymään jotta saavat kuvitelman edustavansa ympäristössä oikeanlaisia suuntauksia, millä korottavat itseään ja toisten "surkeudesta" ilakoituvat, kuvitellessaan digivainon kuvaelmia todeksi. Uskotellen että digivainossa mukana oleminen todentaa ympäristössä miten heidän suuntauksia painotetaan eikä niitä saa estellä, toimia toisin tms. halutessaan uskotella, että heidän pitää olla massana mukana hallinnointi pyrkimyksissä, missä tunkeilevat muiden elämään ja ohjailevat kuvitelmiensa pohjalta kohti "onnellisuutta", mihin liittävät sen että heistä tultaisiin pitämään/hyväksymään?

        Miten joku voi olla niin sairaalloinen, että voi kuvitella että tuollaiset erotomaniasta kärsivät voisivat tunkeutua ko. puheiden turvin muiden elämään (uskotella läheisempiä välejä, mitä todelisuudessa on) ja alkaa hallinoimaan sitä ja reakoivat vimmalla jos se ei mene heidän kuvitelmissaan "onnellisuutta" tai sellaista tasoa kohti, missä eivät tunne "hylkäämistä" heistä ja heidän ajamistaan asioista.

        Käsittämätöntä alistumis tarpeita ja sen myötä mukana olemisen tuomasta hyötytunteesta hyötymään pyrkiminen.

        Joko olette kerinneet miettimään sitä, miksi useasti naiset, jotka näkevät jonkun joutuvan seksuaalisviritteisen väkivallan kohteeksi, osoittavat nopeasti alistuneisuutensa ja samaistumisensa ko. tekijöitä kohtaan (pyrkivät heidän laumaan/liepeille), jolloin heidän puheet muuttuvat vain oman seksuaalisen haluttavuuden korostamiseksi, ja toisten seksuaalisuuden haluttavuuden tahraamiseksi tms?

        Ilman että he pystyvät sanomaan itse teoista ja toimista mitään? alentavat vain itsensä ja menevät vaikka kuinka vakaviin digivainoihin mukaan, minkä näyttävät hysteriansa kautta. Tukien samalla asioita, jotka kostautuvat monen polven kautta heille itselleen/lähipiirilleen.

        On ihmisiä, jotka kärsivät asioista, jotka saavat heidät toimimaan kuinka häikäilemättömästi/häpeilemättömästi tahansa, sitä ei kenkään lapselliset ajatukset, tyttömäisyyteen jääminen keskenkasvuisuuttaan ja sitä myötä laumaan alistumistarpeet/sen kautta hyötyminen ja niiden saagojen ylläpitäminen muuta.
        Sekoavat ja alkavat käyttäytyä kuin hekin olisivat erotomaniasta kärsiviä ja alkavat sen oikeutuksen tunteen ja mallin pohjalta esittää vaateita muilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Erotomanialainen pitää päättäväisesti tehtävänään tuoda elämä ja onnellisuus surkeaan olemassaoloosi".

        Oletteko koskaan ajatelleet loppuun asti, miksi teidän pitää olla mukana digivainossa, jotta jotkut saa kuvitella tuovansa jollain suhdepuhe painostuksilla onnellisuutta joidenkin toisten "surkeaan" olemassaoloon?

        Tuollaista hallinnointia sekoitettuna vanhanaikaiseen nihkeään käsitykseen siitä, minkälaisen maailmankuvan sisällä kunkin pitäisi elää ja tuntea itsensä onnelliseksi?

        Ja ihmettelettekö ollenkaan sitä, miksi ihmiset kokevat niin suurta loukkaantuneisuutta, jos heidän heille iskostettuun digivaino kuvitelmiin tuodaan vastakkaisia näkemyksiä jne

        Ikäänkuin he olisivat niin samaistuneita/alistuneita erotomaniasta kärsiville, että kuvittelevat että heidänkin olisi oltava tuollaisessa digivainon kautta synnytetyssä "suhteessa/läheisyydessä" jonkun hlön kautta, jonka olisi reakoitava heille suotuisasti tai mennä painostuksien mukaisesti, tai muuten he tuntevat pettymystä, loukkaantumista, vihaa, kun heille olisi syntynyt sen digivainon myötä tarve hallita toista/toisia kuin olisivat "suhteessa" hlön kanssa ja oikeuttavat reaktionsa sen pohjalta.

        Käsittämätön kyvyttömyys erottaa digivainon kuvaelmia oikeasta elämästä ja siellä olevista lainalaisuuksista ja lakipykälistä.

        Miten voi noin voimakkaasti seota ihmisten kyky erottaa digivainon myötä oikeata ympäristöä digivainon kuvaelmista? ja menevät voimakkaasti ryhmittymään jotta saavat kuvitelman edustavansa ympäristössä oikeanlaisia suuntauksia, millä korottavat itseään ja toisten "surkeudesta" ilakoituvat, kuvitellessaan digivainon kuvaelmia todeksi. Uskotellen että digivainossa mukana oleminen todentaa ympäristössä miten heidän suuntauksia painotetaan eikä niitä saa estellä, toimia toisin tms. halutessaan uskotella, että heidän pitää olla massana mukana hallinnointi pyrkimyksissä, missä tunkeilevat muiden elämään ja ohjailevat kuvitelmiensa pohjalta kohti "onnellisuutta", mihin liittävät sen että heistä tultaisiin pitämään/hyväksymään?

        Miten joku voi olla niin sairaalloinen, että voi kuvitella että tuollaiset erotomaniasta kärsivät voisivat tunkeutua ko. puheiden turvin muiden elämään (uskotella läheisempiä välejä, mitä todelisuudessa on) ja alkaa hallinoimaan sitä ja reakoivat vimmalla jos se ei mene heidän kuvitelmissaan "onnellisuutta" tai sellaista tasoa kohti, missä eivät tunne "hylkäämistä" heistä ja heidän ajamistaan asioista.

        Käsittämätöntä alistumis tarpeita ja sen myötä mukana olemisen tuomasta hyötytunteesta hyötymään pyrkiminen.

        Joko olette kerinneet miettimään sitä, miksi useasti naiset, jotka näkevät jonkun joutuvan seksuaalisviritteisen väkivallan kohteeksi, osoittavat nopeasti alistuneisuutensa ja samaistumisensa ko. tekijöitä kohtaan (pyrkivät heidän laumaan/liepeille), jolloin heidän puheet muuttuvat vain oman seksuaalisen haluttavuuden korostamiseksi, ja toisten seksuaalisuuden haluttavuuden tahraamiseksi tms?

        Ilman että he pystyvät sanomaan itse teoista ja toimista mitään? alentavat vain itsensä ja menevät vaikka kuinka vakaviin digivainoihin mukaan, minkä näyttävät hysteriansa kautta. Tukien samalla asioita, jotka kostautuvat monen polven kautta heille itselleen/lähipiirilleen.

        On ihmisiä, jotka kärsivät asioista, jotka saavat heidät toimimaan kuinka häikäilemättömästi/häpeilemättömästi tahansa, sitä ei kenkään lapselliset ajatukset, tyttömäisyyteen jääminen keskenkasvuisuuttaan ja sitä myötä laumaan alistumistarpeet/sen kautta hyötyminen ja niiden saagojen ylläpitäminen muuta.
        Sekoavat ja alkavat käyttäytyä kuin hekin olisivat erotomaniasta kärsiviä ja alkavat sen oikeutuksen tunteen ja mallin pohjalta esittää vaateita muilta.

        Joskus tuollainen erotomania syntyy ihmiseen, joka saa jostain arvostusta, jolloin narsistityyppinen erotomaanikko haluaa sen itselleen (arvostuksen) tiedostamattaan sitä toisen ihmisen kautta, korostaen että kun tuo on häneen rakastunut, on hän silloin se korotetumpi (tilanteen synnyttämä kuvio).

        Minkälainen järjenjuoksu on ihmisillä, jotka kuuntelevat erotomaniasta kärsivien ihmisten puheita ja kuvitelmia toisten ihmisten väleistä, painottaen erotomaniasta kärsivien kuvitelmia rakkaustunteen tuomasta täyttymyksestä ja heti uppoutumista vain ja ainoastaan rakkaustunteeseen ja sen jatkuvaan näyttämisvaateeseen?

        Ihan kuin mitään muuta sanottavaa, ajatusta ei päässä enää olisi? ikään kuin tuollainen pakonomainen "rakkaustunne" olisi vastaus kaikkeen.

        jos se teillä menee niin, ei sitä pidä sekoittaa muiden ihmisten elämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joskus tuollainen erotomania syntyy ihmiseen, joka saa jostain arvostusta, jolloin narsistityyppinen erotomaanikko haluaa sen itselleen (arvostuksen) tiedostamattaan sitä toisen ihmisen kautta, korostaen että kun tuo on häneen rakastunut, on hän silloin se korotetumpi (tilanteen synnyttämä kuvio).

        Minkälainen järjenjuoksu on ihmisillä, jotka kuuntelevat erotomaniasta kärsivien ihmisten puheita ja kuvitelmia toisten ihmisten väleistä, painottaen erotomaniasta kärsivien kuvitelmia rakkaustunteen tuomasta täyttymyksestä ja heti uppoutumista vain ja ainoastaan rakkaustunteeseen ja sen jatkuvaan näyttämisvaateeseen?

        Ihan kuin mitään muuta sanottavaa, ajatusta ei päässä enää olisi? ikään kuin tuollainen pakonomainen "rakkaustunne" olisi vastaus kaikkeen.

        jos se teillä menee niin, ei sitä pidä sekoittaa muiden ihmisten elämään.

        Ymmärtääköhän nämä erotomaniassa olevat tai samaistuneet jotka toimivat yks yhteen taudinkuvan kanssa mm. tilanteessa missä digivainon kohteiden viestit / näkymiset jossakin saavat heidät vain tuntemaan riippuvuuden vahvistumista tai heidän hylkäämistä ja reaktiot / tunne ilmaisut ovat välittömästi sen mukaisia että kaikki liittyy "suhdesidos" kuvitelmiin.

        Mikä tahansa mihinkään asiaan liittymätön kierretään käsiteltäväksi synnytetyn erotomania tyyppisen rakkauskuvitelman kautta. Ja uskottelevat tai pystyvät uskomaan kuin häiriintynyt erotomaniassa että se oikeuttaa laittomuuksiin, sillä he kuvittelevat erotomaniassaan läheisyyden ja vaateen ylläpitämisen olevan normaali olotila koskaan oikeassa läheisyydessä olleidenkin kanssa, kun erotomania on pahaa laatua, eikä todellisuuden taju palaa.

        Innostuvat kepeistä viesteistä jotka ei liity heihin, mutta heidän mielestään vahvistaa läheisyys sidettä, kun viestissä täytyy olla tai näkevät siinä suopeutta itseään kohtaan, ymmärtämättä ettei tuollaiset heitot kenenkään normaalin elämän tunnetilaa suoraan korreloi. Jos viestit / tiedot ovat vastakkaisia mitä odottavat, ovat "hylättyjä" ja selostukset vaateineen alkaa.

        Ilmiselviä tapauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärtääköhän nämä erotomaniassa olevat tai samaistuneet jotka toimivat yks yhteen taudinkuvan kanssa mm. tilanteessa missä digivainon kohteiden viestit / näkymiset jossakin saavat heidät vain tuntemaan riippuvuuden vahvistumista tai heidän hylkäämistä ja reaktiot / tunne ilmaisut ovat välittömästi sen mukaisia että kaikki liittyy "suhdesidos" kuvitelmiin.

        Mikä tahansa mihinkään asiaan liittymätön kierretään käsiteltäväksi synnytetyn erotomania tyyppisen rakkauskuvitelman kautta. Ja uskottelevat tai pystyvät uskomaan kuin häiriintynyt erotomaniassa että se oikeuttaa laittomuuksiin, sillä he kuvittelevat erotomaniassaan läheisyyden ja vaateen ylläpitämisen olevan normaali olotila koskaan oikeassa läheisyydessä olleidenkin kanssa, kun erotomania on pahaa laatua, eikä todellisuuden taju palaa.

        Innostuvat kepeistä viesteistä jotka ei liity heihin, mutta heidän mielestään vahvistaa läheisyys sidettä, kun viestissä täytyy olla tai näkevät siinä suopeutta itseään kohtaan, ymmärtämättä ettei tuollaiset heitot kenenkään normaalin elämän tunnetilaa suoraan korreloi. Jos viestit / tiedot ovat vastakkaisia mitä odottavat, ovat "hylättyjä" ja selostukset vaateineen alkaa.

        Ilmiselviä tapauksia.

        Hämmentävää että on muodostunut tuollainen koheesio, missä digivainon kautta ts. laittomuuksiin sortumalla saavat tai kuvittelevat saavansa "suoraan" hlöltä juuri heille viestejä/kuvaelmia, joka siis joko vahvistaa heidän sidekuvitelmiaan tai saa heidät vastustetuksi/hylätyksi.

        Syyllistyvät surutta rikoksiin, kun painotukset ovat heille hyödyllisen oloisia. Istuvat digivainon myötä seuraamassa muiden hlökohtaisia tapahtumia ja menevät mukaan sekä yksityisyydensuojan rikkomiseen että yksityisyyselämää loukkaavan tiedon levittämiseen.

        Omaksuessaan koheesioryhmävaikutelmat, luullesaan että he olisi oikeutus tosissaan pyrkiä vaikuttamaan asioihin ko.kautta ja tavalla, tajuamatta miten disgusting vaikutelma heistä ihmisinä tulee.

        Surutta jatkavat vaikka ystävinään pitämien ihmisten altistamista tuollaiselle digivainolle (ilakoivat "oikean"suuntaisista "tiedoista", loukkaantuvat "vääristä" näkemyksistä) olematta missään tekemisissä/läheisyydessä ko.hlöiden kanssa ei nyt eikä koskaan muutoinkaan (seotessaan erotomania tyyppiseen digivaino toimintaan, kuvitellessaan läheisyyden ja oikeutuksen tunteen sitä myötä), jossa toisten yksityiselämää pyritään hallinoimaa ja vaikuttamaan muiden ihmisten kautta, haluamatta nähdä siinä muuta kuin itsensä korottamismahdollisuudet, kun "surkeita" pitää pyrkiä alentamaan, "poiketessaan" siitä yleisestä suuntaviivauksesta, mitä tietoisesti tai tiedostamattaan pyrkivät koheesiossa ajamaan.

        Kuten todettu, fiksun aikuisen pitäisi tietää mitä on tekemässä, mitä on tehnyt ja millä perusteilla. Jos ei ole fiksu, niin kyllähän yksinkertaiset, yksiulotteisia näkemyksiä toistavat vievät koheesioon mustamaalauskuvaelmia pykäämällä, johon "tiedot" hankkivat digivainon kautta.

        Se on syytä muistaa, eikä se siitä muuksi muutu, jos tuollaiseen on sortunut mukaan nimeksikään, kertoo se siitä miten asemoi ihmisiä, mistä omat tyydytyksensä pyrkii hakemaan ja minkälaisia virtauksia haluaa tukea, harhoissa vedätettynä erotomania tyyppiseen digivainoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hämmentävää että on muodostunut tuollainen koheesio, missä digivainon kautta ts. laittomuuksiin sortumalla saavat tai kuvittelevat saavansa "suoraan" hlöltä juuri heille viestejä/kuvaelmia, joka siis joko vahvistaa heidän sidekuvitelmiaan tai saa heidät vastustetuksi/hylätyksi.

        Syyllistyvät surutta rikoksiin, kun painotukset ovat heille hyödyllisen oloisia. Istuvat digivainon myötä seuraamassa muiden hlökohtaisia tapahtumia ja menevät mukaan sekä yksityisyydensuojan rikkomiseen että yksityisyyselämää loukkaavan tiedon levittämiseen.

        Omaksuessaan koheesioryhmävaikutelmat, luullesaan että he olisi oikeutus tosissaan pyrkiä vaikuttamaan asioihin ko.kautta ja tavalla, tajuamatta miten disgusting vaikutelma heistä ihmisinä tulee.

        Surutta jatkavat vaikka ystävinään pitämien ihmisten altistamista tuollaiselle digivainolle (ilakoivat "oikean"suuntaisista "tiedoista", loukkaantuvat "vääristä" näkemyksistä) olematta missään tekemisissä/läheisyydessä ko.hlöiden kanssa ei nyt eikä koskaan muutoinkaan (seotessaan erotomania tyyppiseen digivaino toimintaan, kuvitellessaan läheisyyden ja oikeutuksen tunteen sitä myötä), jossa toisten yksityiselämää pyritään hallinoimaa ja vaikuttamaan muiden ihmisten kautta, haluamatta nähdä siinä muuta kuin itsensä korottamismahdollisuudet, kun "surkeita" pitää pyrkiä alentamaan, "poiketessaan" siitä yleisestä suuntaviivauksesta, mitä tietoisesti tai tiedostamattaan pyrkivät koheesiossa ajamaan.

        Kuten todettu, fiksun aikuisen pitäisi tietää mitä on tekemässä, mitä on tehnyt ja millä perusteilla. Jos ei ole fiksu, niin kyllähän yksinkertaiset, yksiulotteisia näkemyksiä toistavat vievät koheesioon mustamaalauskuvaelmia pykäämällä, johon "tiedot" hankkivat digivainon kautta.

        Se on syytä muistaa, eikä se siitä muuksi muutu, jos tuollaiseen on sortunut mukaan nimeksikään, kertoo se siitä miten asemoi ihmisiä, mistä omat tyydytyksensä pyrkii hakemaan ja minkälaisia virtauksia haluaa tukea, harhoissa vedätettynä erotomania tyyppiseen digivainoon.

        Kyllä ne vaan jaksaa Digi vainon kautta hakkeroiden läheisyyttä tutin kanssa tarvitsijoille tunnelma paloja, jotta pääsevät henkilökohtaisten tapahtumien myötä (tosia tai kuviteltuja) läheisyyden kokemukseen kaikessa kaipauksessaan ja korostamaan omia tunne tarpeitaan, korvike sellaisia, kun mikään muu ei tuota tyydytystä.

        Sellaista erotomania tuottaa, vaikeuksia erottaa kuvitelmia todellisuudesta ja kuvitelmia oikeudesta pyrkiä läheisyyteen omilla toisten elämän tapahtumia koskemaan myös itseään mitä laittomimmilla keinoilla.

        Jonkinlaista älyä pitäisi olla päässä, ymmärtää aikuisen teot ja vastuut, motiivit, kipuilevien varhaisteinitason erillistämisosoitus tarpeista. Jotain sairasta se on siinäkin jos ei pysty edes ymmärtämään aikuisen ja ala-ikäisten eroa, todellakin on.


    • Anonyymi

      ihminen jolla on tunteet lukossa ja on kokenut elämässään pettymyksiä muiden ihmisten taholta. Tuskin kaipaa, elämäänsä toista ihmistä hullun lailla, järjettömästi. Siten, että ei näe metsää puilta ja ei päänupissa ole muuta ajatusta kuin tuo toinen ihminen. Pettymyksillä on raja ihmisen elämässä, tuskin kukaan kieltää sitä tosiasiaa.
      Että ihmiselle on hyväksi olla ja elää yksinään katoin kohtelun jälkeen.

    • Anonyymi

      Mistä tiedät päästääkö ketään sisimpäänsä?

    • Anonyymi

      Joo koen pärjääväni hyvin yksiksenikin, tämän josta syntyi jonkinlainen ongelma yllätti itsenikin, et asioihin voidaan reagoida hyvin yliampuvasti poikkeuksellisesti, jota en ole ikinä kokenut aiemmassa elämässä, siinä mielessä oli pettymys, et tilanteet lopulta menivät sille asteelle, näkemyserot olivat valtavat jälkeenpäin ajateltuna, toisen käytös oli aivan päinvastainen alussa, muuttui vuosien aikana hyvin negatiiviseksi, en tiedostanut toisen ajatuksen juoksua niin kielteisesti, koska en ollut omasta mielestäni antanut sille aihetta? Hyvin kielteinen, josta ei ole itsellä aikaisempaa kokemusta.

      Tämä kaikki opetti itseäni olemaan varovaisempi ja vähemmän aloitteellinen. Syynä pelkästään kokemus, jonka tästä tapauksesta sain. Tästä riittää itselleni paljon pohdittavaa ja ehkä keskusteltavaakin, jos vielä joskus löydän kiinnostavan naisen, jonka kanssa voisi syntyä luottamus ja avoin keskustelu mielipiteiden vaihdolle. Puhumattomuus taisi lopulta olla syy tilanteen kärjistymiselle? Uskallus meni itsellä, kun toinen reakoi hyvin vahvasti ja poikkeavasti verrattuna saamaani mielikuvaan hänestä?

    • Anonyymi

      En ole halunnut rasittaa muita omilla ongelmillani. Kaikilla on omat ongelmansa.

      • Anonyymi

        Tänne on hyvä pukea tunteensa sanoiksi, samalla läpi käydä mennyttä ja kokea, josko samalla löytyisi jotain jonka olisi voinut ymmärtää väärin ja sen myötä myös kokea oppivansa jotain uutta ja järkevöityä käyttäytymään toisin, jos onkin ollut väärässä ajatuksensa kanssa?


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      23
      1485
    2. Minun oma kaivattuni

      Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka
      Ikävä
      61
      1301
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      9
      1275
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      29
      1215
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      29
      1204
    6. Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024

      Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne
      Suomi24 Blogi ★
      12
      1097
    7. Tervehdys!

      Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot
      Turku
      64
      1087
    8. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1074
    9. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      7
      1073
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1052
    Aihe