Kiinnostaako hyvät maisemakuvat?

En muista minkävuoden kirjassa, mutta oli kuitenkinkin ainakin yksi suomesta otettu kuva. Ulkomaalaisen ottama joten kauas oli lähdetty. Näkemisestä kuvaamisessa on nimenomaan kysymys. Lisäksi parhaat kuvat otetaan yleensä läheltä tai ennestään tutusta paikasta jolloin osataan olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa sään ja valon ollessa optimaaliset. Omiin arkisiin näkymiin turtuu mutta yleensä ei tarvitse poiketa kovin kauas niin alkaa löytyä uusia näkymiä.

Monessa maassa luonto poikkeaa hyvinkin paljon siitä mitä on kotona tottunut katselemaan ja kuvat näyttävät hienoilta osin siksi ettei ole ennen sellaisia nähnyt. Kun niitä kuvia on nähnyt tai ottanut jonkin verran niin nekin alkavat muuttua tavallisiksi. Suomesta ei kuvattava lopu ja osa kirjojen kuvista olisi varsin hyvin otettavissa myös suomessa.

Kuvankäsittely tai säätäminen on osa kuvaamista. Taidekuvissa voi ottaa enemmän vapauksia kun ei tarvitse pyrkiä realismiin vaikka näkymä voi joskus olla jo valmiiksikin epärealistisen näköinen. Kuvan voi säätää hyvin monella tapaa ja ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa. Kuvankäsittelyssä vaikeinta on vision luonti siitä miltä haluaa kuvan näyttävän. Ilman sitä ei voi oikein tehdä mitään. Se on luova prosessi joka alkaa kuvan analysoinnilla. Mitä halutaan muuttaa ja mihin suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

En muista minkävuoden kirjassa, mutta oli kuitenkinkin ainakin yksi suomesta otettu kuva. Ulkomaalaisen ottama joten kauas oli lähdetty. Näkemisestä kuvaamisessa on nimenomaan kysymys. Lisäksi parhaat kuvat otetaan yleensä läheltä tai ennestään tutusta paikasta jolloin osataan olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa sään ja valon ollessa optimaaliset. Omiin arkisiin näkymiin turtuu mutta yleensä ei tarvitse poiketa kovin kauas niin alkaa löytyä uusia näkymiä.

Monessa maassa luonto poikkeaa hyvinkin paljon siitä mitä on kotona tottunut katselemaan ja kuvat näyttävät hienoilta osin siksi ettei ole ennen sellaisia nähnyt. Kun niitä kuvia on nähnyt tai ottanut jonkin verran niin nekin alkavat muuttua tavallisiksi. Suomesta ei kuvattava lopu ja osa kirjojen kuvista olisi varsin hyvin otettavissa myös suomessa.

Kuvankäsittely tai säätäminen on osa kuvaamista. Taidekuvissa voi ottaa enemmän vapauksia kun ei tarvitse pyrkiä realismiin vaikka näkymä voi joskus olla jo valmiiksikin epärealistisen näköinen. Kuvan voi säätää hyvin monella tapaa ja ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa. Kuvankäsittelyssä vaikeinta on vision luonti siitä miltä haluaa kuvan näyttävän. Ilman sitä ei voi oikein tehdä mitään. Se on luova prosessi joka alkaa kuvan analysoinnilla. Mitä halutaan muuttaa ja mihin suuntaan.

Lue lisää

Kuvaus-inspiraatiota tarvitaan, sitä saa katsomalla toisten kuvia.

Sitä lisää myös sellaiset kuvat, jotka on otettu aivan arkipäivisistä asioista. Vaikka jostain puiston penkistä. Silloin tulee ajatus että itsekin voisi ottaa hienoja kuvia, eikä tarvita tekosyitä ettei kuvaus nyt onnistu, kun ei jaksa lähteä Grand Canyon:lle.

Joskus kun kuvaaminen on mielessä kadulla kävellessä, huomaa miten zoomailee näkymiä ja asioita miettien minkälaisen kuvan saisi. Ja koskaan ei ole kameraa mukana (=laiskuutta).

Jos Grand Canyon on liian pitkällä voi toki tehdä kuten Asko Kuittinen, eli kuvaa suomen luontoa.

Tulikin mieli lähteä valokuvanäyttelyyn.

jouMan kirjoitti:

Kuvaus-inspiraatiota tarvitaan, sitä saa katsomalla toisten kuvia.

Sitä lisää myös sellaiset kuvat, jotka on otettu aivan arkipäivisistä asioista. Vaikka jostain puiston penkistä. Silloin tulee ajatus että itsekin voisi ottaa hienoja kuvia, eikä tarvita tekosyitä ettei kuvaus nyt onnistu, kun ei jaksa lähteä Grand Canyon:lle.

Joskus kun kuvaaminen on mielessä kadulla kävellessä, huomaa miten zoomailee näkymiä ja asioita miettien minkälaisen kuvan saisi. Ja koskaan ei ole kameraa mukana (=laiskuutta).

Jos Grand Canyon on liian pitkällä voi toki tehdä kuten Asko Kuittinen, eli kuvaa suomen luontoa.

Tulikin mieli lähteä valokuvanäyttelyyn.

Lue lisää

Kannatta käydä myös muissa taidenäyttelyissä ja museokortilla se on nykyään edullista. Kuvan perusteet on samat kaikilla tekniikoilla. Ei ole väliä käyttääkö kameraa vai jotain muuta tekniikkaa. Jos haluaa oikeasti kehittyä niin myös teoriaa kannattaa lukea. Hyvä kuvaavaaja kun ottaa tai tekee hyvän kuvan niin se ei ole sattumaa. Valo, muoto, sommittelu, rajaus, värit ja tumman suhde vaaleaan yms. ovat perusteet joiden hallinnalla hyvä kuva tehdään. Suosittelen michael freemanin kirjoja joissa selitetään millaisista elementeistä hyvä kuva koostuu.

Netin avulla on nykyään helppo etsiä hyviä luontokohteita. Tai helppo ja helppo. Pitää nähdä vaivaa. Ensimmäinen goolehaku yhdellä hakusanalla ei aina tuo toivottavaa tulosta. Kannattaa kysellä myös ihmisiltä. Pienet ja tuntemattomat kohteet eivät G:llä helposti löydy. Suomen luontokohteista on nykyään myös kirjoja erilaisten blogien lisäksi aika hyvin. Löytämisen riemu on osa harrastusta.

Esim. Sattumalta löydetty sivusto:

https://www.suomenvesiputoukset.fi/

Kuvaamista riittää ja aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs. Jos ei keksi kuvattavaa niin missähän vika? Joskus uusi löytyy läheltä. Ota lähikuvia. Tekstuureja. Puiden kaarnaa tai kuivuneita pensaita, sammalta yms. Tiukka lähikuva, viis ympäristöstä. Maahanpudonnut lehti. Tutki muotoja ja sommittele. Mitäänsanomatonta? Kolmen tai useamman kuvan sarja voi olla hyvinkin mielenkiintoinen vaikka yksittäinen kuva olisikin ns. nolla. Kolme tai viisiä lehteä tai mitä tahansa on kiinnostavampaa kuin yksi jotain.

Esimerkki miten mahdottomasta tehdään mahdollinen:

Joitakin vuosia sitten päätin kokeilla ruokakuvausta. Ruuan valmistuksen suhteen olen ammattilainen mutta varsinaiset ruokakuvaukset olen aina antanut ammattilaisen hoitaa koska itse kun en studiohommia hallitse. Eli halusin ottaa ruokakuvia. Hienoista annoksista otetut kuvat eivät kiinnostaneet koska kuuluivat työhön. Lähikuvat eri raaka-aineista oli myös kuvattu. Kannattaa kokeilla.

Hernekeitto. Miten saada ei hionosta ruoasta hyvä kuva. Miten saadaan vihreästä mössöstä hieno kuva. Gourmet versiohan oli jo lähtökohtaisesti hylätty. Kysymys ratkesi miettimällä mistä kaikki kaikki hyvä ruoka koostuu. Raaka-aineista. Lisäksi ruokaan ja ateriaan kohdistuu odotuksia. Päädyin tekemään kuvaparin. Klassisen sommitelman raaka-aineista sekä kuvan katetusta pöydästä. Yksinään kumpikin toimii omalla tavallaan mutta yhdessä muodostavat kokonaisuuden ja mahdollisesti kertovat tarinan joka muodostaa veden kielelle.

Jälkeenpäin tuli mieleen että toinen lähestymistapa olisi ollut kuvata purkkihernekeittoa mutta vastaavat kuvat on jo otettu.

Näin on, ylisaturoidut näyttävät hetken hienolta, mutta niihin kyllästyy pian. Voihan niitäkin toki tehdä, ei mikään ole kiellettyä.

Muiden ottamien kuvien katsomisessa valkenee itselleni yksi tyly asia : jos kamera on kohtuullinen nykyaikainen järkäri tai vst. kameralla on melko vähän väliä. Paljon suurempi merkitys on kuvaustaidoilla. Siinä että tajuaa oikean hetken, paikan ja on se kamera mukana. Ja osaa käyttää sitä kameraa.

Kun tekniikan rajat tulevat harrastaja-järkkäri-kuvaajalla vastaan, ollaan pitkällä.

Anonyymi kirjoitti:

Näin on, ylisaturoidut näyttävät hetken hienolta, mutta niihin kyllästyy pian. Voihan niitäkin toki tehdä, ei mikään ole kiellettyä.

Muiden ottamien kuvien katsomisessa valkenee itselleni yksi tyly asia : jos kamera on kohtuullinen nykyaikainen järkäri tai vst. kameralla on melko vähän väliä. Paljon suurempi merkitys on kuvaustaidoilla. Siinä että tajuaa oikean hetken, paikan ja on se kamera mukana. Ja osaa käyttää sitä kameraa.

Kun tekniikan rajat tulevat harrastaja-järkkäri-kuvaajalla vastaan, ollaan pitkällä.

Lue lisää

Hannu Hautala ja juuri edesmennyt Kalervo Puskala eivät siirtyneet digiin. Silti saivat otettua hyviä kuvia. Tekniikalla on aina rajat ja joku kuva jää ottamatta. Jos ei taidot riitä niin on helppo syyttää välineitä. Jos välineet estävät ottamasta jonkinlaisen kuvan niin voi ottaa toisenlaisen. Turha inistä asioista joita ei voi tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

Hannu Hautala ja juuri edesmennyt Kalervo Puskala eivät siirtyneet digiin. Silti saivat otettua hyviä kuvia. Tekniikalla on aina rajat ja joku kuva jää ottamatta. Jos ei taidot riitä niin on helppo syyttää välineitä. Jos välineet estävät ottamasta jonkinlaisen kuvan niin voi ottaa toisenlaisen. Turha inistä asioista joita ei voi tehdä.

Lue lisää

Valokuvauksen perusteet eivät ole muuttuneet miksikään kameran keksimisen jälkeen. Teknologia on kehittynyt mutta perusasiat ovat pysyneet ennallaan. Mitä tulee itse kuvaan niin on aivan sama miten se tehdään. Siinäkin perusperiaatteet ovat samat rippumatta välineestä.