Avaruus itse laajenee; siinä mielessä avaruus itsessään on kaikki mitä on. Avaruus kuitenkin laajenee, mutta miten sitä uutta avaruuden tilavuutta syntyy koko ajan lisää - voidaanko sanoa, että avaruus valtaa uutta tilaa tai pitääkö vain tyytyä sanomaan, että avaruus synnyttää uutta tilaa itse itsessään?
Avaruuden laajeneminen on kiihtyvää ja jopa eksponentiaalista. Mitä kauempana kaukaisimmat järjestelmät meistä tarkastelijoista ovat, sen suurempi on niiden etääntymisnopeus meistä. Me voimme nähdä maksimissaan vain 13,4 ... 13,8 miljardin vuoden taakse ja 13,8 valovuoden etäisyydelle. Olemme kuitenkin saaneet informaatiota yli 32 miljardin valovuoden etäisyydeltä, ja avaruuden "halkaisijaksi" tai "kuoren läpimitaksi" (engl, shell) on arvioitu 92 miljardia valovuotta.
On todennäköistä, että havaitsemamme avaruus jatkuu samanlaisena myös havaintokenttämme ulkopuolella, mutta tilanne riippuu tarkastelijasta ja sijainnista avaruudessa. Koska avaruuden "laidat" karkaavat meiltä ja koska laajeneminen tapahtuu valoa nopeammin, informaatio avaruuden laidoilta ei tule koskaan tavoittamaan meitä. Tuon havaintojemme ulkopuolisen avaruuden osuus kasvaa koko ajan. Tulemme jatkossa saamaan (= keneties olemme myös saaneet) vuosi vuodelta vähemmän informaatiota avaruuden laita-alueilta, vaikka tekniikkamme kehittyy jatkuvasti. Saamamme informaatio on tietenkin vanhaa informaatiota, sillä avaruudessa etäisyydet ovat tooodella pitkiä.
Tulevaisuudessa näkemämme ja havainnoimamme avaruuden galaksien määrä tulee radikaalisti vähenemään. Se johtuu toki myös siitä, että tähtiä syntyy nykyisin merkittävästi vähemmän kuin aikaisempina vuosimiljardeina, mutta erityisesti siitä, että avaruuden laajentumisen myötä informaatio ei enää tavoita meitä. Vaikka kohdistamme jatkossa teleskooppimme avaruuteen, sieltä näkyy pelkkää mustaa: galaksit loittonevat meistä valoa nopeammin, joten emme saa enää näistä galakseista lainkaan informaatiota. Näemme oman galaksimme ja sen lähialueen, mutta aikojen saatossa avaruuden "tilavuudesta" yli 99 % on kaikkien havaintojemme ulkopuolella. Emme jatkossa näe mitään, mikä laajenee valoa nopeammin.
(Tapahtuuko kaikki tämä ihmisen aikana, emme tiedä. Tapahtuuko tämä kaikki nykyisen Maan aikana, emme tiedä. Tapahtuuko tämä kaikki nykyisen Aurinkomme aikana, emme tiedä. Avaruuden sykleissä kun puhutaan mieluummin miljardeista vuosista kuin miljoonista.)
Avaruuden laajeneminen on kiihtyvää ja jopa eksponentiaalista. Mitä kauempana kaukaisimmat järjestelmät meistä tarkastelijoista ovat, sen suurempi on niiden etääntymisnopeus meistä. Me voimme nähdä maksimissaan vain 13,4 ... 13,8 miljardin vuoden taakse ja 13,8 valovuoden etäisyydelle. Olemme kuitenkin saaneet informaatiota yli 32 miljardin valovuoden etäisyydeltä, ja avaruuden "halkaisijaksi" tai "kuoren läpimitaksi" (engl, shell) on arvioitu 92 miljardia valovuotta.
On todennäköistä, että havaitsemamme avaruus jatkuu samanlaisena myös havaintokenttämme ulkopuolella, mutta tilanne riippuu tarkastelijasta ja sijainnista avaruudessa. Koska avaruuden "laidat" karkaavat meiltä ja koska laajeneminen tapahtuu valoa nopeammin, informaatio avaruuden laidoilta ei tule koskaan tavoittamaan meitä. Tuon havaintojemme ulkopuolisen avaruuden osuus kasvaa koko ajan. Tulemme jatkossa saamaan (= keneties olemme myös saaneet) vuosi vuodelta vähemmän informaatiota avaruuden laita-alueilta, vaikka tekniikkamme kehittyy jatkuvasti. Saamamme informaatio on tietenkin vanhaa informaatiota, sillä avaruudessa etäisyydet ovat tooodella pitkiä.
Tulevaisuudessa näkemämme ja havainnoimamme avaruuden galaksien määrä tulee radikaalisti vähenemään. Se johtuu toki myös siitä, että tähtiä syntyy nykyisin merkittävästi vähemmän kuin aikaisempina vuosimiljardeina, mutta erityisesti siitä, että avaruuden laajentumisen myötä informaatio ei enää tavoita meitä. Vaikka kohdistamme jatkossa teleskooppimme avaruuteen, sieltä näkyy pelkkää mustaa: galaksit loittonevat meistä valoa nopeammin, joten emme saa enää näistä galakseista lainkaan informaatiota. Näemme oman galaksimme ja sen lähialueen, mutta aikojen saatossa avaruuden "tilavuudesta" yli 99 % on kaikkien havaintojemme ulkopuolella. Emme jatkossa näe mitään, mikä laajenee valoa nopeammin.
(Tapahtuuko kaikki tämä ihmisen aikana, emme tiedä. Tapahtuuko tämä kaikki nykyisen Maan aikana, emme tiedä. Tapahtuuko tämä kaikki nykyisen Aurinkomme aikana, emme tiedä. Avaruuden sykleissä kun puhutaan mieluummin miljardeista vuosista kuin miljoonista.)
Vastaukset 37
Vanhimmat
Varsin harmillista, kohta ei enää nähdä muita galakseja, en tosin ole kyllä itse ikinä nähnyt muutenkaan
Niin. Avauksen asia vaivaa vain promillen murto-osaa ihmiskunnasta. Kiitos osallistumisestasi keskusteluun.
Jos olet koskaan katsonut taivaalle (pilvettömänä yönä), olet todennäköisesti nähnyt muita galakseja. Suurin osa niistä valopalloista on Linnunradan tähtiä ja muutama on oman aurinkokuntamme planeettoja, mutta varsin iso osa niistä on toisia galakseja. Ne vain näyttävät yksittäisiltä tähdiltä, koska ovat niin kaukana.
Paljain silmin ei kai kykene havaitsemaan pohjoisella pallonpuoliskolla kuin Andromedan ja Kolmion galaksit. Itse en ainakaan ole hiffanut muita.
Olen usein epätoivoisesti yrittänyt nähdä Andromedan galaksin, tähtikartoista katsonut missä sen pitäisi olla, mutta ei sillä kohtaa tavaalla mitään näy. Kartan osoittamat sitä lähellä olevat tähdet kyllä.
Paljain silmin joudut todennäköisesti katsomaan syrjäsilmällä, koska Andromeda on melko himmeä kohde.
Pitäisi hakeutua paikkaan, jossa ei ole valosaastetta. Sitten silmien pitäisi totuutella pimeään ainakin parikymmnetä minuuttia. Jos on kuiva kuulas ilma, niin kyllä Andromedan pitäisi näkyä.
Ei taida ikä riittää itselläni eikä Maapallolla siihen, että galaksit häipyvät näkyvistä. Ja yhdistelmä Linnunrata/Andromeda pysyy kyllä kasassa eikä karkaa mihinkään, vaikka kaukaisemmat katoavat. Ei hätää.
Ei riitä ei. Siinä taidetaan puhua paremminkin sadoista miljoonista vuosista kuin miljoonista, että muutos olisi havaittavissa. Paljain silmin sitä ei kyetä havaitsemaan ikinä.
Höpsis. Mittaluokka on biljoona vuotta (10^12), kunnes galakseja "katoaa" informaation tavoittamattomiin.
Virhelaskelma. Ilmiö alkaa jo satojen miljoonien ja miljardien vuosien kohdalla. Biljoona vuotta on pahasti liioiteltua.
Kotigalaksisamme Linnunradassa on tarpeeksi maita ja mantuja vaikka sadalle meidän kaltaiselle sivilisaatiolle.
Kuulema pikkulapsetkin osaa esittää tämän kysymyksen mutta esitän sen silti:
MIHIN avaruus laajenee, eli mitä on avaruuden ulkopuolella?
Ja tiedän, että vastaukseksi tarjotaan järjetöntä vastausta, että avaruuden ulkopuolella ei ole mitään.
Näin siis avaruus itsessään mukamas olisi jotakin, mutta näinhän ei ole: avaruus ei tosiasiassa ole mitään.
Niinpä se ei voi laajetakaan, eikä painovoima vaikuta siihen mitenkään.
Siinä oli taas pikkulapsellinen mielipide.
Ettei vaan olisi kuopiolainen mielipide suoraan Savon synkimmästä sydämestä. Kohta alkavaa varmaan tonttutihentymien tanssi työntävine voimineen.
No onko avaruus sinun mielestä jotakin, vai ei mitään?
Jos toiseen tyhjään pulloon laitetaan avaruutta ja toiseen ei-mitään, niin kummassa pullossa on enemmän, ja mitä siellä on?
Avaruus on kolmeulotteinen tila.
>>>> MIHIN avaruus laajenee, eli mitä on avaruuden ulkopuolella? <<<<
Erinomainen kysymys tuo lasten kysymys. Sama asia voidaan esittää eri tavalla tai paremminkin useilla eri tavoilla, eikä asia ole ihmisjärjelle suoraan selvä (ellei ole suhtis: helppoa).
Vallitsevan teorian mukaan universumin halkaisija on yli 90 miljardia valovuotta, tai ainakin kaukaisin informaatio on saatu 32 miljardin valovuoden etäisyydeltä. Samaisen teorian mukaan ajatus "MIHIN" on ajatuksena sinänsä järjetön, sillä avaruuden ulkopuolella ei ole mitään, mihin laajeta, sillä avaruus itsessään laajenee ja on ainoa asia, joka voi laajeta. Avaruus on kaikki. Miksi ajatus sitten olisi järjetön?
Avaruuden "laidat" karkaavat meiltä eli katsommepa mihin suuntaan tahansa, kaukaiset ja kaukaisimmat objektit etääntyvät meistä. MIhin ne laidat karkaavat ja mihin ne objektit etääntyvät? Kansalle ja lapsille on silkkaa saivartelua sanoa, että avaruus itsessään laajenee. Jos olemme sitä mieltä, että avaruuden näennäinen tilavuus kasvaa laajentumisen seurauksena, tuo tila on jostakin muusta tai muualta pois: jos minä laajennan taloa, minulla on vähemmän pihaa ja nurmikkoa.
Esitys on sekä oikea että väärä. Avaruus laajenee itsessään, mutta avaruus ei "valloita" uutta tilaa, koska ei ole mitään, mistä ottaa ja vallata mitään. Avaruuden ulkopuolella ei ole mitään, mutta voidaanko sanoa, että "avaruus ei laajene minnekään" tai "avaruus laajenee sinne, missä ei ole mitään"? Avaruutta ei ole olemassa ilman aikaa, materiaa, säteilyä ja energiaa, onpa niiden luonne mikä tahansa (atomit ja niiden subatomaariset osat, kvanttikeitokset, antimateria, näkyvä ja näkymätön valo, lämpö, säteily, tyhjöenergia, pimeä energia, pimeä aine, you-name-it).
Jos kysyjällä olisi mahdollisuus esittää yksi ainoa kysymys kohtaan laajenee "MIHIN", mikä se olisi: missä olisin, jos olisin nykyisestä sijainnistani 100 miljardin valovuoden etäisyydellä?
Me emme voi tarkastella avaruutta "ulkopuolelta". Jos kysyjällä kuitenkin olisi mahdollisuus tarkastella avaruutta ulkopuolelta, kysyjä olisi absoluuttisen tyhjässä tilassa, jossa ei ole aikaa, materiaa, säteilyä tai energiaa missään muodossaan. Edellisen määrittelyn mukaan kysyjä olisi kohteessa, jossa ei ole vielä aikaa, joten ei voi olla paikkakaan. Ainoa teoreettisesti tunnettu paikka, kohde, jossa aika lakkaa kulumasta tai aikaa ei ole, on mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolella.
Mihin avaruus siis laajenee?
Silti pidetään todennäköisenä, että näkyvän universumin ulkopuolella on samaa avaruutta lisää, ehkä äärettömyyksiin.
Mahdotonta tietää, koska tuo informaatio ei tavoita meitä. Koskaan. Tuo oletus kuitenkin edellyttäisi sitä, että maailmankaikkeus on ollut ääretön jo syntyessään. Jos ääretön avaruus laajenee, se on kuitenkin edelleen vain ääretön.
Olemme tilanteessa, jossa "olemme nähneet" 13,4 miljardin vuoden taakse historiaan ja 32 miljardin valovuoden päähän. Siinä on tällä hetkellä näkyvän universumimme rajat.
Avaruudella on siis reunat joihin päänsä voi kolauttaa.
Tässä suhteessa avaruus siis muistuttaa raamatullista ja babylonialaista kuplamaailmaa.
Olipa lapsellinen kommentti.
Itte olit.
Onko universumilla mielestäsi halkaisija? Tai toisaalta, mitäpä sinun mielipiteelläsi on väliä, koska vain tutkijoiden näkemys ratkaisee.
Kaikkien ajatukset ovat mielenkiintoisia.
Kuvien kumartelu ei ole hyvästä.
Ensimmäinen horisontti on noin 4,5Gpc etäisyydellä (proper distance), sitä kauemmista kohteista "nyt" lähtevä informaatio ei päädy koskaan tänne. Toinen horisontti on noin 14,5Gpc päässä (proper distance), jossa on taustasäteilyn alue, sen taakse ei voi nähdä sähkömagneettisia ilmiöitä havainnoimalla.
Paljonko tuo on ihmisten mitoissa?
Ai Gpc? 1 miljardia parsekia on kokonaisluvuksi pyöristettynä noin 3 miljardia valovuotta.
Jos haluat kilometreiksi: Koska 1 pc on noin 3 × 10¹³ km, 1 Gpc on sitten 3 × 10²² km.
Mikä sitten ikinä onkaan ihmisten mitta, jos 1 ihminen = 1.67m, niin yhden kilometrin matkalle menee 666 ihmistä peräkkäin. \oo/
Kysymys on absurdi. Maailman kaikkeuden reuna on sinun silmiesi välissä. Katsoit mihin suuntaan tahansa eteen, taakse, vasemmalle tai oikealle niin kaukaisin paikka jonka voit nähdä/havaita on alkuräjähdys. Eli toisinpäin kääntäen maailmankaikkeus on laajentunut ja laajenee niin että sinun silmienvälisi on koko ajan se kaukaisin paikka sieltä mistä avaruuden laajeminen alkoi. Ja kaukaisimman paikan täytyy olla se reuna? Voisiko se reuna olla jossain lähempänä alkuräjähdystä? eikai...
Mistä puhut, mikä kysymys?
Vastaus siihen että karkaavatko avaruuden laidat jonnekin.... ja tämän tyyppisiin kysymyksiin kuin alla on lainattuna:
"Kuulema pikkulapsetkin osaa esittää tämän kysymyksen mutta esitän sen silti:
MIHIN avaruus laajenee, eli mitä on avaruuden ulkopuolella?
Ja tiedän, että vastaukseksi tarjotaan järjetöntä vastausta, että avaruuden ulkopuolella ei ole mitään."
Eli kyllä avaruus laajenee napaasi vaikka olisit kuinka hyvällä dieetillä.
Mitä tuossa yritettiin sanoa?
..jos imohne vajavaisena kykenee havaitsemaan vain 1/5 olevaisesta aineesta ja ymmärtämän siitä vain osan => on todennäköistä, jotta kaikkeuden laajeneminen on virheellinen tulkinta meille näkyvän avaruuden osan virtauksesta...
Matematiikka on oikeassa, matemaattisesti oikein olevia laskelmia voidaan esittää ruutupaperilla ja valkotaulla, mutta laskennallinen asia ole vättämättä totta luonnossa. Matemaattisesti esitettyjen asioiden on tapana saada vääränlaisia tulkintoja. Esim ihmisten keski-ikä 1800 luvulla oli 41 vuotta.. ei tarkoita ihmisten olleen nykyistä lyhyt ikäisempiä, vaan lapsikuolleisuus oli suurta ja pudotti keskimääräistä elinajan odotusta, osan ravitsemus tilanne oli huono joka pudotti tilastoarvoa ja hoitoonkaan päässyt yms.. näin myös tulkinnallisia virheitä on esim koirarotujen kanssa, ei ole sairasta koirarotua, vaan ne koirat ovat sairaita, jotka tutkimuksiin on tuotu..
Tästä päästään fysiikan totuuksiin joita meille kerrotaan, jos valonnopeus on maksimi huippuvauhti, niin minne on unohtunut Absoluuttinen nollapiste?
Tieteessä esitetään, jotta järkyttävän pitkän ajan jälkeen "PIM" vimonen atomin osanen on "haihtunut/absorboitunut" pois!? mikä tarkoittaisi maailmankaikkeuden, universumin lakanneen... Voisiko olla virheellinen arvailu (hypoteesi)? voisiko olla niin, jotta on maailmankaikkeuen "asetuksellinen" ominaisuus, jottei absoluuttista nollapistettä eli lämpötilaa voi saavuttaa? mikä taasen kumoaa maailmankaikkeuden "ikuisen laajenemisen"...?
..tämä on hankalaa fysiikassa ja kosmologiassa, kun ei voi tehdä samoin keskiaikaismenetelmin kuin lääketieteessä, puukotetaan auki ja katsotaan.. ; )
..nimin jottanäi..
Kyllä kaikki pimenee aikanaan eikä mitään materiaa kehity mihinkään tarpeeseen tähtien räjähtäessä.
Viimeinenkin tähti sammuu ja se on siinä. Gravitaatio ei vedä sammuneita materian määriä itseensä ja jää omaan jumiin.
Jos joskus jumi purkautuu on se uusi bigbag...
Laajenemisnopeus kiihtyy koko ajan, koska siellä vastassa on tyhjiö joka imaisee kaiken. Siinä on niin paljon voimaa, että avaruus itse venyy ja paukkuu mistä johtuu sen laajeneminen.
Hauska kommentti.
Tyhjyys ja avaruus on eriasia. Avaruus heikkenee ja lopulta sammuu.
Avaruus laajenee ja tyhjyys on stabiili tila.
Avaruudessa tapahtuu, tyhjyydessä ei.
Meitä ei tarkkailla suuremmasta perspektiivistä, sen huomaisimme valosta.
Atomit josta kaikki muodostuu on meidän havainnon kombo mistä rakenteet muodostuu.
Suuremmalle taholle auringot ja galaksit olisivat liian pieniä, saati atomit rakenteiden hallintaan . Olemme omineen!
Kaikki auringot sammuu aikanaan, se on totuus! Meille suuria ihmeitä, mutta mitätöntä energiaa avaruudessa saati tyhjyydessä.