"Luonnon perusvoimia on neljä: sähkömagneettinen voima, vahva ydinvoima ja heikko ydinvoima sekä gravitaatio eli painovoima."
https://tekniikanmaailma.fi/lehti/9b-2020/loytyyko-kaiken-teoria/
Mitä luonto olisi ilman aikaa?
https://tekniikanmaailma.fi/lehti/9b-2020/loytyyko-kaiken-teoria/
Mitä luonto olisi ilman aikaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Maailmankaikkeuden alussa ei ollut materiaa, vain sähkömagneettisten hiukkasten valonnopeaa liikettä, eikä myöskää aikaa siinä mielessä kuin me sen ymmärrämme.
Hiukkasten törmäillessä toisiinsa syntyi myös vakionopeuden eli valonnopeutta hitaanpaa liikettä, viivettä perusnopeudesta eli aikaa. Liikkeen hidastuminen aiheutti heikkotehoisen hidasteen eli gravitaation eli jarrutusvoiman , massaa omaavien hidastuneen liikkeen keskittymiin.
Matemaattiset laskelmat ko tapahtumasta lähetän myöhemmin, kun olen ne huolella tarkastanut. Niitähän te arvon kunniakosmolgit ensimmäisenä tinkaatte.
Aika on heikko voimaksi jos gravitaatio, mikä on massayksikköä kohti aika olematon voima, pystyy tätä "aika voimaa" hidastamaan.
Aika ei hidastu, vaan ajan tulkinnassa tapahtuu ristiriita. Se perustuu siihen, että meillä on jäykkä aikakäsitys, joka on yhteensopimaton tiettyihin olosuhteisiin liittyvien havaintojen, teorioiden tai oletusten kanssa. Esim. kappaleen tarkastelu, joka lähestyy mustaa aukkoa, tai kun liikutaan valon nopeudella. Näissä tilanteissa aika ei muutu mihinkään, vaan tapahtumien luonne ja kesto tulkintana. Kun sitä sovelletaan aikaan, muodostuu ristiriita, joka tulkitaan "ajan muutoksena".
Jos aika ei hidastu gravitaation vuoksi niin varmaan selostat laajemmin miten "tapahtumien luonne muuttuu", kyseisessä ilmiössä .
Työntövoima unohtui, jota on vaikea havaita vetovoimaa heikompana voimana, mutta sen kenttä on voimakkaampi kauempana.
Painovoima on vetää energiaa puoleensa joka saa aikaan liikkeen. Ei siis ole kuin yhtä energiaa ja sen käyttäytymistä luonnonlakien mukaisesti.
Selvyyden vuoksi, atomiin sitoutunut energia aiheuttaa painovoiman luonnonlain mukaisesti.
Aika ei ole perusvoima, eikä mitään olemassaolevaa, vaan muutoksien, sekä tapahtumien keston tunnistamiseen perustuva käsitteellinen, yksilöivä, erotteleva, mittaava keksintö. Aivan kuten esim. pituus, paino ja nopeus. Jos esitetään väite, että aika on tuolla täällä joka puolella, omana komponenttinaan, niin sitten voidaan sanoa myös, että luonnosta löytyy metrejä (amerikasta hieman erilaisia luonnontuotteita: tuuma, jalka, maili) kiloja ja vaikka 100 kmh nopeus.
Ihmisen ajatusmaailma rakentuu havainnoista ja niiden perusteella tehdystä informaatiosta. Eli havaintoja muunnetaan verbaalisesti käsitteiksi, määritelmiksi, kuvauksiksi jne. Tällä tavoin syntyi myös 'aikakäsite'. Toki jokaisella on mahdollisuus osoittaa tämä informaatio vääräksi havainnollistamalla, miten 'aika' havaittiin avaruudessa, ja millaisilla laitteilla, ja millaista signaalia 'aika' lähettää, jota voidaan tulkita?
Eli aikaamme on kaikki liike mikä on hidastunut valonopeutta hitaammaksi. Hidastuneen liikkeen, tapahtuman pystymme tunnistamaan "ajankuluttajaksi" ajan ilmentäjäksi.
Onko "aika" perusvoima, selvittäköön fyysikot sen, kun saavat ajatuksensa
selviksi "ajan" suhteen.
Meillä on hyödyllinen aikakäsite, kuten on monessa yhteydessä mainittu, onko
sitten "aikaa" olemassa ihmisen käsitteistä riippumattomana.
Onko metrejä luonnossa, eipä taida olla, mutta pituuksia on.
Ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia, joista yksi on pituus, tämän ovat ihmiset
huomanneet jo aikoinaan, ihmiset ovat eri mittaisia, ei sitä tarvitse mittailla
metrimitoilla, vertaillaan vain toistemme pituuksia.
Pituudet eivät ole tietenkään sellaisenaan todellisuudessa, Platonin ideat jätetään
pois laskuista, vaan ne ovat jonkun ominaisuuksia, ihmisten , puiden yms.
Mittatikut sitten valitaan sopivan kokoisten joukosta, kuninkaan kyynärvarren
pituudesta, miellyttävän pituisesta oksasta, tai mikä nyt sattuu kohdalle.
Kun pituus havaitaan, niin aika muodostaa poikkeuksen, sitä ei havaita suoraan,
todellisuus on täynnä tapahtumia, itse asiassa olemme tapahtumavirrassa,
hiukan samaan tyyliin kuin olemme fotonivirrassa.
Tapahtumilla on eräs erikoinen piirre, ne ovat ajallisia, tapahtumien välillä
on ajallisia suhteita, voisi sanoa myös, temporaalisia suhteita.
Tapahtuma A voi olla aikaisemmin kuin tapahtuma B, tai A ja B voivat olla
samanaikaisia.
Kun tapahtumia on kaikkialla, niin myös ajallisia suhteita on kaikkialla, todellisuus
on täynnä niitä, ne itse asiassa määrittelevät meidän elämäämme.
Temporaaliset suhteet ovat naimisissa ajan kanssa, havaitsemme nuo suhteet
koska meillä on lyhytkestoinen muisti, se jäsentää tapahtumat virtaaviksi,
näin täytyykin olla, koska kohti hyökkäävä eläin on tajuttava liikkuvaksi kohteeksi.
Eräät sairaudet ja vammat voivat vahingoittaa työmuistia, silloin ihminen tipahtaa
ajattomaan maailmaan, elämä siellä on aika hankalaa.
Ajallisten tapahtumien suhde aikaan on suunnilleen samanlainen kuin
aidanseipäiden suhde aitaan, aidanseipäät eivät ole aita, vaan aita konstruoidaan
aidanseipäistä, aita on abstraktio konkreettisista seipäistä, tietenkin yhtä
reaalinen kuin seipäätkin.
Aika voitaisiin käsittää abstraktioksi tapahtumien temporaalisista suhteista,
temporaaliset suhteet ovat todellisia, joten aikakin on todellinen.
Näitä voidaan kokeilla aika helposti, kirjoita tietokoneella seuraavaa
"tapahtumien temporaaliset suhteet", huomaat että sinun on painettava
näppäimiä tietyssä ajallisessa järjestyksessä, jotta saat saman tuloksen aikaiseksi.
Aamulla herättyäsi, toivo ettei yön aikana ole tapahtunut mitään huonoa
liikuntajärjestelmässäsi tai aivoissa, jos voit nousta ylös ja kävellä kahvikupin
luokse, niin sitten oikein ajoitetut liikkeet ja toiminnot toimivat edelleen,
Ei auton moottorikaan toimi jos osien toiminnan ajoitus on pielessä, sama
juttu kävellessä.
Kun sähkömagneettinen säteily ( fotonit mukaanlukien) liikkuu vapaasti valonnopeudella, ei oikeasti tapahdu mitään.
Vasta kun säteily pysähtyy esteeseen (kyseessä luonnollisesti vain liikkeen hidastuminen, kaikki materia avaruudessa on aina liikkeessä) alkaa oikeasti tapahtumaan.