Kaularangan välilevyn pullistuma

Yleensä ne pullahtavat kiusaamaan hermojuuria. Halvausoireita ne saattavat aiheuttaa silti. Itselläni oli sekä selän, että niskan kanssa vuosikausia ongelmia. Vasta jalan pohjehermohalvaus ja oikean käden motoriikkaongelmat veivät tarkempiin jatkotutkimuksiin. Ensin leikattiin neljä juuriaukkoa ristiselästä väljemmiksi ja sitten niskasta kaksi välilevyä kokonaan pois ja titaanideesit tilalle.

Krooniset kivut jäivät leikkauspöydälle ja jalkaterä lakkasi läpsymästä. Oikean käden särky lähti, mutta hienomotoriikan palautuminen ei ihan kokonaan onnistunut, mutta nyt jo käsiala on sellaista, että hyvin siitä saa selvän. Selän kanssa on ajoittain ongelmia vieläkin ja niska on tietenkin jäykempi.
Silti leikkauksista oli minun kohdallani iso apu. Niihin liittyy kuitenkin aina myös riskejä, joten ihan helposti ei leikkaamaan mennä. Kaverilla piti olla rutiinileikkaus, mutta sairaalabakteeri oli vähällä viedä hengen.
Prolapsinkin yleensä luonto hoitaa ja viiden vuoden päästä leikattu ja konservatiivisesti hoidettu ovat tilastollisesti samalla viivalla.

Olen vain "kokemusasiantuntija" ja kokemuksenikin on yli kymmenen vuoden takaa. Jos lääkäri suosittaa leikkausta, kannattaa ainakin harkiata sitä vakavasti, mutta jos lääkärin mielestä leikkausta ei tarvita, niin hyvä sitten.

Anonyymi kirjoitti:

Yleensä ne pullahtavat kiusaamaan hermojuuria. Halvausoireita ne saattavat aiheuttaa silti. Itselläni oli sekä selän, että niskan kanssa vuosikausia ongelmia. Vasta jalan pohjehermohalvaus ja oikean käden motoriikkaongelmat veivät tarkempiin jatkotutkimuksiin. Ensin leikattiin neljä juuriaukkoa ristiselästä väljemmiksi ja sitten niskasta kaksi välilevyä kokonaan pois ja titaanideesit tilalle.

Krooniset kivut jäivät leikkauspöydälle ja jalkaterä lakkasi läpsymästä. Oikean käden särky lähti, mutta hienomotoriikan palautuminen ei ihan kokonaan onnistunut, mutta nyt jo käsiala on sellaista, että hyvin siitä saa selvän. Selän kanssa on ajoittain ongelmia vieläkin ja niska on tietenkin jäykempi.
Silti leikkauksista oli minun kohdallani iso apu. Niihin liittyy kuitenkin aina myös riskejä, joten ihan helposti ei leikkaamaan mennä. Kaverilla piti olla rutiinileikkaus, mutta sairaalabakteeri oli vähällä viedä hengen.
Prolapsinkin yleensä luonto hoitaa ja viiden vuoden päästä leikattu ja konservatiivisesti hoidettu ovat tilastollisesti samalla viivalla.

Olen vain "kokemusasiantuntija" ja kokemuksenikin on yli kymmenen vuoden takaa. Jos lääkäri suosittaa leikkausta, kannattaa ainakin harkiata sitä vakavasti, mutta jos lääkärin mielestä leikkausta ei tarvita, niin hyvä sitten.

Lue lisää

Kiitos kommenteista.
Melkein arvaan että leikkausta se ehdottaa, koska näin nopeasti pitää mennä sinne ajalle..
En itse voi elää tälläisen kivun kanssa, kun se rajoittaa todella paljon elämääni..
Aijon suostua leikkaukseen vaikka pelottaa todella paljon..
Vasen käteni ei toimi tavarat tippuu ja nimetön sekä pikkurilli on tunnoton.
Vasen jalka on voimaton.
Kipu on sietämätön.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommenteista.
Melkein arvaan että leikkausta se ehdottaa, koska näin nopeasti pitää mennä sinne ajalle..
En itse voi elää tälläisen kivun kanssa, kun se rajoittaa todella paljon elämääni..
Aijon suostua leikkaukseen vaikka pelottaa todella paljon..
Vasen käteni ei toimi tavarat tippuu ja nimetön sekä pikkurilli on tunnoton.
Vasen jalka on voimaton.
Kipu on sietämätön.

Lue lisää

Turha sitä pelätä on. Suomessa neurokirurgian taso on huippua. Riski on reaalinen, mutta jos asiantuntija ei arvioi hyötyä selvästi suuremmaksi kuin riskiä, et edes pääsisi leikkaukseen.

Minullavika oli oikealla puolella. Välillä tavarat tipahteli kädestä ja oikea jalka läpsyi kävellessä. Katkokävely vaivasi. Varsinkin ylämäkeen noustessa oli pakko pysähdellä ja oikoa selkää. Diagnoosi (tai yksi niistä) oli tuntematon degeneratiivinen välilevysairaus. Itselläni käden ja jalan ongelmat johtuivat kuitenkin eri paikassa olevista ongelmista. Niskan prolapsin ei pitäisi vaikuttaa jalkaan. (En ole asiantuntija)

Vihlovat kivut olivat minulla sen verran kovia, etteivät lievemmät reseptikipulääkkeet vieneet kipua pois, vaan korkeintaan terävän kivun päälle tuli vähän pumpulia. Kerran sain niin kovaa kamaa, että kivut lähtivät, mutta samalla lähtivät suunnilleen kaikki ylemmät henkiset toiminnat. Tuijottelin apaattisena peräseinää. En sen jälkeen halunnut ottaa panacodia kovempaa, kun sekin sekoittaa nuppia kodeiinin muuttuessa maksassa morfiiniksi. Sitä söin viimeiset puoli vuotta ennen leikkausta maksimiannosta ja kykenin kuitenkin käymään samalla töissä.

Tsemppiä.

Tuohon voisin lisätä sen, että lueskelin melko paljon selkäongelmista. Lainasin kirjastosta kirjan, jota luulin itsehoitokirjaksi, mutta joka oli ilmeisesti tarkoitettu selkäongelmia hoitaville yleislääkäreille.
Kirjassa todettiin jotenkin tähän tapaan: "Potilasta (prolapsi) tulee rauhoittaa, että halvaus on hyvin epätodennäköistä, mikäli meduulakompressio on suljettu pois."

Minun tuurillani magneettikuvauksessa löydettiin medullakomprsessiota. Taidan keritä krematorioon, ennen kuin se iskee pahemmin päälle.