Ovatko yksityiset fantasiat mikropettämistä?

Otsikkoon, että ei mun mielestä. Muutenhan lähes jokainen on petturi, vai?

Nähtävästi olen mikropettänyt. Ja jos fantsutkin on sitä, petän tosi usein.

Ensin pitäisi määritellä sanatarkasti kumppanin kanssa, mitä kumpikin pitää uskottomuutena, mitä ei ja mikä kaikki on harmaalla alueella eli voi muuttaa statustaaan, kun yhteinen elämä etenee ja tulee uusia kokemuksia toisesta. Ja sitten voidaan vedellä rajalinjoja.

Olen törmännyt, käsitteeseen. Olen törmännyt suhteessa, edellä esittämäni määritelmän puitteissa. Työpaikoillahan tuo on oikeastaan aika tavallistakin, kun työ on niin siviilistä erillinen asia useimmille ja todella usein kumppania ei kiinnosta juurikaan, mitä toiselle päivän aikana töissä tapahtui, ei ole minkäänlaista kosketuspintaa eikä siten keskusteluakaan, jossa voisi jotain lipsahtaa tai josta voisi herätä ajatuksia.

Aina tuo muija notkottaa, kun minä teille tänne rupattelen. Onko se mustis?

Nykyajan kotkotuksia. Joko pettää tai ei. Ei ole mitään mikropettämisiä, paitsi jos panee mikroa.

Tuntuu vieraalta ja vaikeasti määriteltävältä käsitteeltä. Mun nyxä, jonka kanssa olen ollut n. 25 vuotta ilmoitti seurustelumme alkuvaiheessa, että vaikka hänessä on monenlaista vikaa, niin mustasukkaisuus hänen suhde-ominaisuuksistaan puuttuu. Koska olin aiemmin ollut yhdessä neljä vuotta sairaalloisesti mustasukkaisen kanssa, ajattelin, että enpä usko ihan heti tähän. Mutta niinpä se vain piti paikkaansa :)

Vaikka ei olla mikään riitelemätön ihannepari match made in heaven, niin tän 25 vuoden aikana ei varmaan yhtäkään riitaa ole tullut aiheesta mustasukkaisuus. Enpä siis itsekään ole hänestä ollut mustasukkainen, vaikka joskus aiemmissa suhteissa olisin ollutkin. Tämä on ollut minulle suuri helpotus. On ollut tän 25 vuoden aikana elämässä ja perheessä sen verran muuta murehdittavaa ja stressiä, että jos olisi vielä puolin ja toisin ollut jotain; "mitä sinä teit siellä ja miksi olit niin kauan ja mitä juttelit sen kanssa"- kyselyä ja tilitystä, niin kamelin selkä olis katkaistu jo monta kertaa.

Kyllä molemmat tietysti ovat sitä mieltä, että seksielämä on vain meidän kahden välistä, eikä siihen mitään muita mukaan sotketa, mutta olisi kyllä vaikea kuvitella, miehen ilme, kun istuttaisin hänet pöytään ja alkaisin tilittää tai kuulustella jostain mikropettämisestä. Hyvähän se vaan on, että puolin ja toisin on muitakin sosiaalisia kontakteja. Saa vähän perspektiiviä molemmat.

Sitäkin mulle on sanottu, että jos joskus hairahtuisin fyysisesti pettämään, niin mielellään en tulisi sitä heti kaatamaan hänen niskaansa, vaan vasta sitten, jos sitä seuraisi meidän suhteen päättyminen tai jos haluaisin vaihtaa kumppania . Tai tietysti jos olisi muodostumassa toinen suhde. Samaa ajattelen, että jos mies näin erehtyisi vaikka kännissä tekemään, niin kärsitköön sitten yksin tunnontuskissaan. Molemmat olemme sen verran syyllistyviä ja herkän omantunnon omaavia, että tiedän, että siinä olisi tunnontuskissa pyörimistä riittämiin. Miksi siinä pitäisi toiselle vielä kärsimystä aiheuttaa kertomalla, vain siksi että se helpottaa omaa oloa?

Jos joku toinen on usein ajatuksissa tai muista haaveilee, niin miksi olla silloin suhteessa. Se olisi huijaamista itseä ja toista kohtaan.

Kaikilla on fantasioita. Ei tässä ole tarvetta mikään ajatuspoliisi olla.